Olin varannut hotellin Kouvolasta, ja nyt se onnistui suoraan hotellin omilta sivuilta, mikä tuli 11 euroa halvemmaksi. Se vaatii vain vähän päättäväisyyttä.
Reitti kulki ensin 10 km takaisin kohti Vierumäkeä. Alussa oli voimia vieviä nousuja, joista jalat eivät pitäneet. Pitäisi selvästi pitää vapaapäiviä polkemisesta. Aloin jo epäillä, että matka Kouvolaan kestäisi näillä jaloilla kauan, mutta sitten mäet loppuivat ja reitti oli itse asiassa laskuvoittoista. Tunnelma muuttui onnelliseksi.
Garmin Edgen suosittama reitti oli tällä kertaa aika hyvä. Se kulki muun muassa golf-kentän huoltotietä pitkin. En olisi itse kekannut moista.
Vastaan tuli kahvila, jossa kävin syömässä kääretorttua ja jäätelöä kahvin ohella. Eilisestä viisastuneena en ajanut kahvilan ohi, mutta muutaman kilometrin päässä olisi ollut seuraava kahvila.
Kouvolan kunnanraja tuli vastaan noin 50 km ennen Kouvolaa. Maan suurin kuntaliitos nimittäin.
Paikallinen nähtävyys oli Kimolan kanava, jossa sulun täyttymistä ja tyhjenemistä katsomaan oli kokoontunut sankka joukko. Kanava näytti olevan vain huviveneiden käytössä. Päätin selvittää kotiin tullessani, kuinka halpaa raha on näillä seuduilla. Näytti aika mittavalta investoinnilta huviveneilyn hyväksi.
Ei tätä seitsemän kilometriä pitkää kanavaa alun perin sentään ollut huviveneiden käyttöön rakennettu, vaan uiton tarpeisiin, mutta uitto on jo loppunut täältäkin. Kanava on kunnostettu 20 miljoonan kustannuksin huviveneilykäyttöön suluttamalla se. Veneitä piti mennä vuodessa 2000, mutta se on kuulemma ylitetty. Laskin 3 000 vuotuisella käyttäjällä. Pelkästään korkoina (5 %) tuo kanava maksaa yhtä venettä kohden yli 300 euroa. Lisäksi tietysti poistot ja käyttökustannukset. Miten julkinen raha on niin halpaa tällaisiin tarkoituksiin ja niin kallista vaikkapa tieteen tukemisessa?
Tosin myönnetään, että aika suurilla summilla huviveneiden laituripaikkoja subvetoidaan Helsingissäkin.
Kun matkaa oli jäljellä noin 30 kilometriä, reitti yhtyi tiehen 46. Vauhti parani, mutta tie muuttui tylsemmäksi. Ihmettelin, että tienviitan mukaan matkaa Kouvolaan oli 28 kilometriä ja navigaattorin mukaan 26 km. Syy selvisi pian. Reitti oikaisi pikkuteitä pitkin. Olin reittiin oikein tyytyväinen.
Kouvolaan saavuin suunniteltua aikaisemmin, vaikka aluksi luulin tulevani vasta iltamyöhällä.
Syömään paikalliseen kreikkalaiseen ravintolaan. Matkalla ihmettelin kaavoittajan aivoituksia.
Illalla sauna.
Jos julkishallinto haluaa lainaa 5% korolla, minulta saa. Sanot vaan paljonko laitetaan.
Kunnat saavat rahaa Kuntarahoitukselta, joka on jo pitkän aikaa saanut rahaa miinuskorolla markkinoilta. Kunta kun ei voi
jättää maksamatta lainaa takaisin, ja kunnat takaavat yhdessä Kuntarahoituksen varainhankinnan. Näin määrää laki.
Kuntien maksamat korot ovat plussalla, just marginaalin verran. Hyvin, hyvin halpaa.
Miksi tätä halpaa rahaa on fiksumpaa käyttää huviveneilyyn kuin tutkimukseen ja opetukseen? Varmaan poliitikot ovat niin suuressa viisaudessaan päättäneet.
Kimolan kanavan innoittamana Kaakkois-Suomen vaalipiirissä ajetaan nyt kahta muutakin kanavahanketta, pääosin huvivenekäyttöön: Kutilan kanavaa Taipalsaarella ja Vuoksen kanavaa Imatralla. Molempien alustava hinta on noin 15 miljoonaa euroa, joista valtion odotetaan maksavan suurimman osan. Kimolan kanavan alustava hinta taisi olla 9 miljoonaa ja lopulta se maksoi yli 20 miljoonaa.
Valtio maksoi Kimolan remontista 2/3 joten kunnille hanke saattoi hyvinkin olla kannattava: jokunen ravintoloitsija ja kioskiyrittäjä pyörittää bisnestä veneilijöiden rahoilla, mökkitonttien arvo nousee, koska Päijänne.
Ei sen ihmeellisempi kuvio kuin Länsimetrossa. Kun hyödyistä lähemmäs 100% jää kunnille ja kustannuksista vain osa, niin alle 1 h/k ‑suhteella kannattaa runnoa päätökset läpi luottamuselimissä ja lyödä lapio maahan.