Fillariretki, ensimmäinen päivä tiistai 3.8.

Yllät­tävän moni on kysynyt min­ul­ta kesän pyöräretkestä ja että kai selostan sitä taas blogillani. Hel­teinen kesä meni viimeis­tel­lessä kir­jaani 2020-luvun yhteiskun­tapoli­ti­ik­ka ja fil­lariret­ki jäi tekemät­tä. Olin alun­perin suun­nitel­lut matkaa Sak­san jok­i­laak­soi­hin. Se hyvä puoli tässä tietysti oli, etten joutunut keskel­lä tulvakatastrofia.

Kir­ja tuli valmi­ik­si 2.8. ja seu­raa­vana päivänä lähdin polke­maan minikier­rokselle ympäri Etelä-Suomea.

En viitsinyt käyt­tää aikaa matkalla blo­gin kir­joit­tamiseen, joten julkaisen tämän nyt viisi päivää viivästet­tynä. Luk­i­joil­ta se vie tietysti osan jän­ni­ty­ses­tä, kos­ka het­i­etävät, että olen päässyt hengis­sä perille.

Olen yleen­sä polkenut rep­pu selässä – maantiepyörään kun ei saa sat­u­lalaukku­ja, kun ei ole tarakkaa. Nyt olin kuitenkin hom­man­nut Ortliebin 16 litran laukun, joka kiin­nitetään sat­u­laan sen alle. (Mik­si muuten pakkari­in kiin­nitet­täviä laukku­ja kut­su­taan sat­u­lalaukuik­si eikä pakkarilaukuiksi?)

Laukun kiin­nit­tämi­nen on selvästi suun­nitel­tu tehtävän nelikä­tis­es­ti. Kahdel­la kädel­lä se on aika han­kalaa. Ensim­mäisel­lä ker­ral­la laukun kiin­nit­tämiseen meni vart­ti­tun­ti, viiden­nel­lä ker­ral­la enää kolme min­u­ut­tia (Voisiko tästä muuten tehdä Olympiala­jin? Pari­isin kisoi­hin men­nessä lupaan treena­ta 30 sekuntiin.)

Tarkoituk­se­nani oli polkea Artjärvelle, jos­ta olin bon­gan­nut hyvän oloisen hotellin, mut­ta siel­lä ei ollut tilaa viikkoon. Pohdin Ori­mat­ti­laa mut­ta päädyin Mäntsälään. Sen aika lähel­lä, mut­ta pakkoko sitä on suo­raan ajaa.

Min­ul­la on myös Garminin nav­i­gaat­tori, jos­ta on paljon sekä huvia että hyö­tyä. Panen sen suun­nit­tele­maan reitit, kos­ka matkalla on jotain yllä­tyk­siä ja kos­ka ohjel­ma käyt­tää hyväk­seen eri tei­den suo­sio­ta pyöräil­i­jöi­den kesku­udessa. Se kek­si usein reit­te­jä pikkuteitä pitkin, joi­ta en olisi tul­lut ajatelleeksikaan.

Nyt tein oikein kun­non mokan sen kanssa.

Mäntsälään on suor­in­ta tietä noin 60 km, mut­ta nav­i­gaat­torin suun­nit­tele­ma reit­ti oli 72 km. Tun­tui siis juuri sopi­val­ta kiertelyltä.

Kaik­ki meni hyvin Ker­avalle asti, mut­ta sen jäl­keen mat­ka jatkui hiekkati­etä pitkin ja kun se osu­us päät­tyi, men­ti­in vielä pienem­mälle hiekkatielle pitkin Lah­den oiko­radan linjausta.

Olin aivan hukas­sa. Yritin löytää tien, mitä olisi pitänyt men­nä, mut­ta mitään tietä ei ollut. Oli vain vaivainen polku.

En ymmärtänyt tätä muuten kuin että lait­teel­la on van­ha kart­ta, jos­sa on jokin radan alle jäänyt tie. Myös HSL:n reit­tiopas kehot­taa kesämökil­lämme Hangel­byssä kävelemään Erik­snäs­in­tien bus­sipysäkille pitkin tietä, jota ei ole ollut ole­mas­sa 50 vuoteen.

Lop­ul­ta paikalli­nen maastopy­öräil­i­jä ker­toi, miten pääsen ihmis­ten ilmoille, eli maantielle 140. Hylkäsin nav­i­gaat­torin anta­man reitin ja siir­ryin tyl­sälle Lahdentielle.

Jos­sain vai­heessa oikealle puolelle ilmestyi pyörätie. Se meni tun­nelis­sa tien ali ja jatkui maantienä, joka erkani Lah­den­ti­estä.  Täl­laisia tiestä vähän kauem­pana kulke­via reit­te­jä aina sil­loin täl­löin on, mut­ta tämä pää­tyi umpiku­jaan. Kiit­ti vain hirveästi. Olisi pitänyt olla jokin opaste, joka olisi ker­tonut, että pyörätie vie läheiseen kylään ja Lah­teen halu­avien pitäisi siir­tyä maantielle. Turha ylimääräi­nen mut­ka ja paljon etsimistä.

Nav­i­gaat­tori ker­toi, että hylkäämäni reit­ti kul­ki nyt tien 140 län­sipuolel­la. Suun­tasin sinne ja pienen etsimisen jäl­keen yhytin reitin. Se meni taas oikein hyvin pitkin pieniä teitä, kunnes reit­ti kään­tyi huonokun­toiselle hiekkatielle pitkin junan­radan vart­ta, jol­la oli kaiken lisäk­si ajokielto.

Nyt oivalsin, mis­tä oli kysymys. Virheel­lisel­lä hiiren klikkauk­sel­la voi aiheut­taa maail­man­so­dan. Minä pääsin vähän vähem­mäl­lä. Olin klikan­nut itseni maastopyöräreitille.

Ei muu­ta kuin takaisin Lah­den­tielle. Vähän ennen Mäntsälää seurasin taas nav­i­gaat­torin neu­voa tark­istet­tuani ensin huolel­lis­es­ti, että sen ehdot­ta­ma reit­ti kul­ki teitä pitkin.

Mäntsälässä oli varan­nut huoneen kar­tanon Mei­jeristä. Hotellin ovi oli lukos­sa. Oves­sa oli puhe­lin­nu­mero, mut­ta siinä ei vas­tat­tu. Mitä ihmettä?

Piti lukea uud­estaan kän­nykkään tul­lut viesti. Hotel­lis­sa ei ole henkilökun­taa, vaan ovi avau­tui viestin mukana tulleel­la pin-koodilla.

Samal­la kävi ilmi, että luvat­tu herkulli­nen aamu­pala tar­joilti­in Hirvi­haaran kar­tanos­sa 6,5 kilo­metrin päässä Helsinki­in päin.

[Kor­jaus 9.8. Tämä tieto oli väärinkäsi­tys. Huoneessa main­os­tet­ti­in mah­dol­lisu­ut­ta aami­aiseen hotel­lis­sa, mut­ta jos olisin lukenus saa­mani sähkö­pos­tivi­estin lop­pu­un, olisin huo­man­nut, että aamu­palan sai myös 750 metrin päässä olev­as­ta kahvi­las­ta ja jo klo 7. Pahoit­te­len jaka­maani väärää tietoa.]

Pitäisin näköjään lukea varauk­sen ehdot ennen kuin klikkaa ruu­tua, että on ne lukenut ja hyväksynyt.

Takana oli kaikkine eksymisi­neen 84 kilo­metriä. Nälkä oli iso. Menin paikalliseen nepalilaiseen rav­in­to­laan nimeltä Kalash. Ruo­ka oli todel­la hyvää tai sit­ten min­ul­la oli vain hirveä nälkä. Myös nepalilainen olut oli hyvää.

Yleen­sä vietän tun­nin tai pari paikkakun­taan tutus­tu­mal­la. Mäntsälä oli nopeasti nähty. Kaupunkiku­vaa hal­lit­see kak­si näyt­tävää raken­nus­ta, City-mar­ket ja S‑market. Näis­sä suo­ma­lai­sis­sa pikkukaupungeis­sa ja kirkonkylis­sä tulee suru puseroon, kun ver­taa niitä niihin todel­la kau­ni­isi­in pikkukaupunkei­hin Kes­ki-Euroopas­sa, joi­ta olen pyöräretkil­läni näh­nyt. Ei se nyt mak­saisi niin paljon suun­nitel­la katu­maise­mat kunnollisiksi.

Oiko­radal­la on ase­ma Mäntsälässä muu­ta­man kilo­metriä taa­ja­man ulkop­uolel­la. Sinne pitäisi rak­en­taa vähin­tään 20 000 asukkaan radan­var­sikaupun­ki Ker­a­van ja Jär­ven­pään tavoin. Sitä Mäntsälä ei kuitenkaan ole tekemässä.

Tuo poten­ti­aa­li­nen kaupun­gin paik­ka pitäisi irrot­taa Mäntsälästä niin kuin aikanaan irrotet­ti­in Ker­a­va ja Jär­ven­pää Tuusu­las­ta. Jos ei olisi irrotet­tu, juna ei ehkä edes pysähty­isi Ker­aval­la eikä Jär­ven­päässä, kos­ka siel­lä ei olisi mitään. Tai korkein­taan ne oli­si­vat jotain Joke­lan kaltaisia pikkukyliä.

= = =

Koti­in tul­tuani kat­son kar­tas­ta, mitä kaut­ta olisin itse suun­nitel­lut matkani Mäntsälään. Ilman muu­ta Tuusu­lan­jär­ven rantaa pitkin Jär­ven­päähän. Niin suosit­ti nav­i­gaa­torinikin, kun panin rastin ruu­tu­un maantiepyörä.

 

19 vastausta artikkeliin “Fillariretki, ensimmäinen päivä tiistai 3.8.”

  1. “Ei se nyt mak­sai­si niin pal­jon suun­ni­tel­la katu­mai­se­mat kunnallisiksi.”

    Haus­ka lipsahdus 😀

  2. Tämä virk­istävää blo­gi­sisältöä lop­ut­toman koron­a­jäh­näyk­sen asemesta.
    Pakkar­i­laukku­ja minä olen aina nimitel­lyt sivu­laukuik­si. Ortlieb City malli kätevä.
    Reit­ti ‚- ja majoi­tuskoke­muk­set tut­tu­ja. Majoi­tus­puolel­la on moni paik­ka digitoinut/ulkoistanut palvelun­sa äärim­milleen, ilmeis­es­ti säästääk­seen henkilöstöku­luis­sa. Kän­nykässä on paras­ta olla lataus­ta vielä illal­lakin jäljellä…

  3. Mäntsälän ase­ma on kieltämät­tä hyvin kaukana kun­nan keskus­tas­ta mut­ta voiko Mäntsälää itse asi­as­sa ver­ra­ta Jär­ven­pään tai Ker­avaan jot­ka ovat itse asi­as­sa kaupunkikun­tia (vrt kaupunki­val­tioi­hin) joiden kehi­tys on ollut yli sadan vuo­den aikana pääradan varrella. 

    Minus­ta tehti­in aikoina virhe siinä ettei oiko­rataa tehty samaan aikaan kuin Lah­dentväylää ja niin että liit­tymä pääradalle olisi ollut Jär­ven­pää (Ain­olan kohdal­la) eikä Ker­a­va. Nyt oiko­ra­ta palvelee Lahti-Helsinkiä mut­ta ei välis­sä ole­via radan var­si kun­tia. Mäntsälässä ei ole muu­ta sijain­tia ase­malle kuin nykyi­nen. Joka sinän­sä ei ole mitenkään harv­inaista kuten on esimerkik­si Joke­las­sa. Jopa Kauk­lah­den ase­ma Espoos­sa on paljon lähempänä esimerkik­si Saunalah­den asuin aluet­ta kuin täl­lä het­kel­lä Matinkylän metroase­ma. Tämä muut­tuu onnek­si 2 vuo­den jäl­keen kun Kiven­lah­den metroase­ma valmistuu. 

    Suosit­te­len Osmolle polke­maan joskus Kauk­lah­teen se on juuri sel­l­ainen idylli­nen kylä yhteisö jon­ka van­ha puoli on säi­lynyt ennal­laan. Pieniä kaup­po­ja vieri vier­essä ja 120 vuot­ta van­ha edelleen toimin­nas­sa ole­va leipo­mo. Myös Espoon kar­tano ei ole kaukana ja sen maille saa käy­dä kat­so­mas­sa van­haa koskea. 

    Län­si-Uuden­maan kun­nat ovat hyvin eri­laiset kuin Keski-
    Uudenmaan

    Jos Osmo halu­at päivän pyörä matkan niin suosit­te­len Siun­tio­ta ja Inkoota.

    1. Yksi vakior­e­it­eistäni kul­kee Kauk­lah­den ase­man kaut­ta. Olin siel­lä myös joskus asun­tomes­su­ja ihmettelemässä.

      1. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Yksi vakio­rei­teis­tä­ni kul­kee Kauklah­den ase­man kaut­ta. Olin siel­lä myös jos­kus asun­to­mes­su­ja ihmettelemässä.

        Kauk­lah­den asun­tomes­sut oli­vatkin yksi onnis­tuneimpia sil­lä uudet asun­not raken­net­ti­in toiselle puolelle van­haa keskus­taa joka jätet­ti­in rauhaan. Asun itse Saunalah­den asuin-alueel­la jos­ta pääsee fil­lar­il­la Kauk­lah­teen 15–20 min­uutis­sa jos­ta pääsee rataa pitkin vaik­ka Malmille asti. Juuri Kauk­lah­den kaltainen asuinalue on keskieu­roop­palais­ten kylien men­estyk­sen salaisuus

      2. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Yksi vakio­rei­teis­tä­ni kul­kee Kauklah­den ase­man kaut­ta. Olin siel­lä myös jos­kus asun­to­mes­su­ja ihmettelemässä.

        Päiväpyöräretken laa­jen­nusvink­ki: Sieltä on myös lyhyt mat­ka Hvit­träski­in, hieno lin­na­mainen museo ylhääl­lä kukku­lal­la omas­sa rauhassaan(ei liikennemelua)komeine järv­inäkym­i­neen ja puu­tarhoi­neen + pihakahvi­la. Hyvä, juuri uusit­tu ja asfal­toitu pyörätie maalais­maisem­i­neen melkein perille!

  4. Vil­pitön kysymys, kos­ka en tiedä: mik­si maantiepyöris­sä ei käytetä loka­suo­jia? Eikä sel­l­aisia näe aina muis­sakaan pyöris­sä. Sen­si­jaan näkee rapa­juovia pyöräil­i­jöi­den selissä.

    1. Loka­suo­jat jar­rut­ta­vat, kos­ka renkaan ja loka­suo­jan väli­in syn­tyy ahdas tun­neli. Matkafil­lari­in voi lait­taa kevyen roiskeläpän selkää suo­jaa­maan, jol­la ei ole samaa haittavaikutusta.

      1. Mat­ti J Kin­nu­nen: Joi­den­kin uusien tut­ki­mus­ten mukaan tämä ei pidä­kään paik­kaan­sa: https://www.renehersecycles.com/myth-3-fenders-slow-you-down/

        Tie­dä sitten.

        Tuos­sa on kyse tuuli­tun­nelitestistä, joka ei mit­taa renkaan pyörin­tä­vas­tus­ta. Pyörim­is­vas­tus saat­taa lisään­tyä kovas­sa vauhdis­sa, jos renkaan pin­tail­man­vas­tus kas­vaa lähel­lä ole­van loka­suo­jan takia. En tiedä miten on, mut­ta eipä suo­jia kisois­sa näy.

        Ihanteel­lisin olisi kon­tak­tiläiskää luku­un otta­mat­ta koko pyörän peit­tävä loka­suo­ja, jon­ka sisään jäisi min­i­maa­li­nen määrä ilmaa ja joka pump­paisi itsen­sä tyhjäk­si liik­keessä ja ohjaisi ilman sulavasti kon­tak­tip­is­teen ohi (auto­jen tapauk­ses­sa tämä vähen­täisi melua merkit­tävästi). Tosielämän tol­er­anssit ja vauhti eivät vaan tai­da riit­tää sel­l­aisen toteuttamiseen.

    2. Kisakäytössä lokarien hait­to­ja ovat ainakin lisä­paino, ilman­vas­tus, tilan­tarve, ris­ki siitä että pienen kon­tak­tin tai vaik­ka kaa­tu­misen jäl­keen lokari jää han­kaa­maan ren­gas­ta vas­ten, saat­taa hidas­taa renkaan­vai­h­toa, niin ei niitä sit­ten käytetä.

  5. Sat­u­lalaukut ovat sat­u­lalaukku­ja, kos­ka kak­si laukkua tait­tuu pyörän päälle kuten sat­u­la hevosen päälle.

  6. “Onnek­si tietotekni­ik­ka vapaut­taa kahleista” oli 1980-luvul­la erään pilapi­ir­roksen otsikko jos­sa potkukelka­aan oli kiin­nitet­ty sen ajan kuva­putk­inäyt­tö. Vähän edisys­tä on näköjään tapahtunut.

  7. Hotelli Hirvihaaran Kartano & Hotelli Kartanon Meijeri sanoo:

    Oli­han vai­herikas matkakertomus.

    Majoituk­sen puoles­ta pahoit­te­len, ettei puhe­lin­palvelumme toimin­ut. Myös käyt­tämänne ulkop­uolisen varauskana­van epä­tark­ka aami­aiso­hje on palaut­teenne myötä tarken­net­tu. Kehitämme jatku­vasti toim­intat­apo­jamme yhä parem­mak­si sekä vieraillemme vaivattomaksi.

    Hotel­li Kar­tanon Mei­jeri (www.kartanonmeijeri.com) palvelee ilman paikan pääl­lä ole­vaa henkilökun­taa. Vier­aamme saa­vat etukä­teen saa­pumis­in­fon ovikood­ista, aami­ais­es­ta ja muista käytän­nön asioista sähkö­posti­in ja tek­stivi­estinä. Herkulli­nen aami­ainenkin on tar­jol­la läheisessä kahvi­las­sa (n. 750 m) ja tiedot tästä löy­tyvät samas­ta sähköpostista.

    Toiv­ot­tavasti hyviä pyöräi­lykele­jä riit­tää vielä pitkälle syksyä ja ter­ve­tu­loa vier­aak­semme toistekin.

  8. Mäntsälään on kyl­lä toinenkin kiva reit­ti: ensin vapaaval­in­taista reit­tiä Nikkilän (vaik­ka Sotun­gin ja Kuninkaan­mäen kaut­ta) ja sit­ten 1494-tietä Por­naisi­in ja siitä Mäntsälään. Kiva reit­ti, mut­ta Por­nais­ten ja Mäntsälän välil­lä on vain kivo­ja maisemia, ei palvelui­ta (21km).

    1. Tuo­takin reit­tiä pohdin. Jopa sitä, että olisin ajanut Porgvoon­ti­etä Söderkul­laan ja sieltä Nikkilään. Nyt kun on hienos­ti päällystet­ty pyörätie.

  9. “Pohdin Ori­mat­ti­laa mut­ta päädyin Mäntsälään.”
    Tästä tulikin mieleeni Kake Singersin “Mäntsälä mielessäin”. Tosin oli­vat menos­sa Lah­teen, mut­ta pää­tyivät Mäntsälään hekin.

  10. “Näis­sä suo­ma­lai­sis­sa pikkukaupungeis­sa ja kirkonkylis­sä tulee suru puseroon, kun ver­taa niitä niihin todel­la kau­ni­isi­in pikkukaupunkei­hin Kes­ki-Euroopas­sa, joi­ta olen pyöräretkil­läni nähnyt.
    Ei se nyt mak­saisi niin paljon suun­nitel­la katu­maise­mat kunnollisiksi.”

    Monis­sa suo­ma­lai­sis­sa pikkukaupungeis­sa ja kirkonkylis­sä oli aikoinaan tiivi­isti raken­net­tu keskus­ta, mut­ta se on kadon­nut mar­ket­tien ja pysäköin­tikent­tien tieltä.
    Kes­ki-Euroopas­sa nimeno­maan ei ole kaavoitet­tu keskus­to­ja uusik­si maantie- ja lähiörak­en­tamis­normien mukaan, jol­loin van­ha raken­nuskan­ta olisi kaa­van­vas­taise­na saanut purkumerkin­nän sielläkin.
    Joitain van­ho­ja keskus­to­ja meil­läkin on säästynyt, esim. Suomen his­to­ri­al­lis­ten kaupunkien yhdis­tyk­seen kuu­lu­vat Ham­i­na, Hämeen­lin­na, Kokko­la, Kris­ti­inankaupun­ki, Lappeen­ran­ta, Lovi­isa, Naan­tali, Pori, Por­voo, Raa­he, Raase­pori, Rau­ma, Tornio, Turku ja Uusikaupun­ki. (Aiem­min myös Savon­lin­na, Vaasa ja Kajaani; Museovi­ras­ton arvion mukaan mah­dol­lisia jäseniä oli­si­vat olleet lisäk­si Helsin­ki, Kuo­pio, Liek­sa, Oulu, Pietarsaari ja Uusikaarlepyy).

    1. Vil­le:

      Monis­sa suo­ma­lai­sis­sa pik­ku­kau­pun­geis­sa ja kir­kon­ky­lis­sä oli aikoi­naan tii­viis­ti raken­net­tu kes­kus­ta, mut­ta se on kadon­nut mar­ket­tien ja pysä­köin­ti­kent­tien tieltä.
      Kes­­ki-Euroo­­pas­sa nime­no­maan ei ole kaa­voi­tet­tu kes­kus­to­ja uusik­si maan­tie- ja lähiö­ra­ken­ta­mis­nor­mien mukaan, jol­loin van­ha raken­nus­kan­ta oli­si kaa­van­vas­tai­se­na saa­nut pur­ku­mer­kin­nän sielläkin. 

      Kes­­ki-Euroo­­pas­sa (mukaan lukien Englan­nis­sa) kun­nos­tet­ti­in toisen maail­man­so­dan jäl­keen pom­mite­tut pikkukaupunkien van­ha keskus­ta siihen kun­toon mihin se oli jäänyt ennen sotia. Uudet moder­nit asuinalueet (johon tuli muun muas­sa kun­nal­lis­tekni­ik­ka) raken­net­ti­in sit­ten van­han keskus­tan ulkop­uolelle. Suomes­sa on jäl­jel­lä edelleen täl­läisiä kaupunke­ja. Lähin pääkaupunkiseu­tua on Por­voo. Por­voo on toden­näköis­es­ti hyvin onnis­tunut kaavoituk­sen. Van­ha Por­voo on jätet­ty sel­l­aisek­si ja sen ympärille on raken­net­tu uusia asuinaluei­ta . Jos Por­voon mallista olisi tul­lut jois­sain vai­heessa pikem­minkin sään­tö kuin poikkeus niin suo­ma­lais­ten pikkukaupunkien kesku­s­tat oli­si­vat paljon elävämpiä ja viihtyisiä

Vastaa käyttäjälle R.Silfverberg Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.