Oden vaaliohjelma (6) Asuntopolitiikan kolme hiljaista tavoitetta

Ase­tan hyvälle asun­topoli­ti­ikalle kolme tavoitet­ta, jot­ka ohjaa­vat asun­topoli­it­tis­ten keino­jen käyttöä.

  • Se kun­nioit­taa ihmis­ten asumispreferenssejä.
  • Se ei tuo­ta lukitusvaikutusta
  • Se vält­tää seg­re­gaa­tio­ta mut­ta ei estä oma­leimaisia asuinalueita.

Pref­er­enssit

Kuvitelka­amme, että asun­non jako perus­tu­isi arvon­taan. Asuinkun­nan saa vali­ta, mut­ta ei kaupungi­nosaa. Tämä on tarkoitet­tu sel­ven­tämään peri­aatet­ta. En sen­tään väitä, että kukaan olisi arvon­taa esit­tänyt, vaik­ka olisi­han se var­ma keino ehkäistä seg­re­gaa­tio­ta. Tosin on sitä arvon­taakin esi­in­tynyt Helsin­gin asuntopolitiikassa.

Joidenkin kohdal­la arpali­pus­sa luk­isi Kallio. Jotkut himoit­se­vat asun­nos­ta Kallios­sa ja toisille alue on inhok­ki. Arvon­ta johtaisi siihen, että moni jou­tu­isi Kallioon vas­ten tah­toaan ja jotkut taas evät pää­sisi sinne, vaik­ka kiihkeästi halu­a­vat. Syn­ty­isi val­ta­va hyvinvointitappio.

Hyv­in­voin­ti­tap­pi­on suu­ru­u­den voisi päätel­lä siitä, mitä itse kukin olisi valmis mak­samaan asumis­es­ta Kallios­sa. Jotkut ovat valmi­ita mak­samaan kak­sios­ta Kallios­ta enem­män kuin omakoti­talosta Pak­i­las­sa — hin­noista päätellen jopa aika moni.  Jos Vir­ta­nen on valmis mak­samaan 300 000, mut­ta kak­sio meneekin Kallio­ta inhoavalle Lah­tiselle, joka mak­saisi siitä korkein­taan 100 000 euroa, syn­tyy 200 000 euron hyv­in­voin­ti­tap­pio. Tämä ei näy rahana, mut­ta se on yhtä suuri hyv­in­voin­nin mene­tys kuin olisi 200 000 euron turha meno.

Kallio on ehkä ääries­imerk­ki, mut­ta kyl­lä näitä asum­is­pref­er­enssien ero­ja on muitakin. Osa niistä riip­puu kaupungi­nosan luon­teesta kuten Kallion tapauk­ses­sa, osa taas sijain­nista. Mikä on toisen kannal­ta kaukana kaikesta, on toisen kannal­ta lähel­lä sitä, mikä hänen elämässään on tärkeätä.

Hyvä asun­topoli­tik­ka kun­nioit­taa asum­is­pref­er­ensse­jä. Sen tuot­ta­ma hyö­ty on rahas­sa mitat­tuna todel­la suuri.

Luk­i­tus­vaiku­tus

Luk­i­tus­vaiku­tus tarkoit­taa sitä, että asukas on sidot­tu asun­toon, vaik­ka per­heen koko kas­vaa tai piene­nee tai työ­paik­ka siir­tyy kaupun­gin vas­takkaiselle laidalle. Mitä herkem­min asun­toa vai­hde­taan olo­suhtei­den vai­htues­sa sitä parempi.

Val­tio­val­ta pitää luk­i­tus­vaiku­tuk­ses­ta. Se on säätänyt oikein asun­non vai­h­tamisveron, jota kut­sut­ti­in ennen leimaveroksi ja nyt varain­si­ir­toveroksi. Sen vaiku­tus ei ole aivan vähäi­nen. Jos eläkeläis­pariskun­ta asuu liian suures­sa asun­nos­sa ja vai­h­taa pienem­pään, joka on 20 % halvem­pi, hei­dän hyö­tyn­sä asun­non vai­h­dos­ta on tuot­to tuolle hin­nan erolle. Jos arvioimme tuo­ton vähän yläkant­ti­in kahdek­si pros­en­tik­si, varain­si­ir­tovero vie viiden vuo­den hyö­dyn. Ei siis kan­na­ta vai­h­taa pienem­pään vaan asua ylisu­ures­sa ja antaa per­il­lis­ten myöhem­min myy­dä asun­non. Kun eläkeläiset näin pakote­taan pysymään per­hea­sun­nois­saan, lap­siper­heet joutu­vat vas­taavasti sin­nit­telemään pienasunnoissa.

Luk­i­tus­vaiku­tuk­sel­la on merk­i­tys­tä ARA-asun­to­jen ja Hitas-asun­to­jen kohdalla.

Oma­leimaiset asuinalueet

Jos asukkaat olisi alun perin arvot­tu kaupungi­nosi­in ja joku Kallioon halun­nut olisi joutunut Pak­i­laan, hän ei olisi halun­nut enää Kallioon, kos­ka arvon­nan tulok­se­na Kallio ei olisi enää se Kallio, johon hän olisi halun­nut. Kallioon ei halu­ta sen arkkite­htu­urin eikä edes sijain­nin vaan ennen kaikkea sen takia, että siel­lä asuu saman­mielisiä ihmisiä.

Seg­re­gaa­tion tor­ju­misen nimis­sä ei pidä estää omaperäis­ten asuinaluei­den syn­tymistä. Euroopas­sa asti ihailti­in aikanaan Green­wich Vil­lagea, eikä puhut­tu mitään segregaatiosta.

Ei ole aivan yksinker­taista tor­jua seg­re­gaa­tio­ta ilman, että tul­laan samal­la tuhon­neek­si kaupungi­nosien henk­i­nen oma­leimaisu­us, mut­ta elämä on täyn­nä haasteita.

Ei ole hyvä sijoit­taa kaikkia ulko­maalaisia samoi­hin kaupungi­nosi­in niin, että siel­lä mis­sä on soma­lialaisia, on myös irak­i­laisia, mut­ta samas­ta maas­ta kotoisin ole­vien hakeu­tu­mi­nen tois­t­en­sa läheisyy­teen on luon­nol­lista. Maail­ma on täyn­nä chi­na­towne­ja ja hyvä niin.

Miten itse käyt­täy­ty­isimme? Kuvitelka­amme, että meitä olisi tuhat suo­ma­laista lähdössä pako­laisik­si Nairo­bi­in, sen jäl­keen, kun Jus­si Hal­la-ahos­ta on tul­lut kokoomuk­sen tuke­m­ana päämin­is­teri. Miten aset­tuisimme asumaan Nairo­bis­sa? Mah­dol­lisim­man hajalleen, ettei syn­ty­isi suo­ma­lais­ten ghet­toa vai tiivi­isti tur­vaa ja seu­raa toi­sis­tamme hakien? Ain­oa huono puoli lähekkäin asumises­sa olisi, että oppisimme huonom­min swahilia.

Raha­nar­voisia vaan ei rahas­sa mitattavia

Nämä kolme tavoitet­ta ovat ihmis­ten hyv­in­voin­nin kannal­ta hyvin arvokkai­ta – sato­jen miljoonien euro­jen arvoisia, vaik­ka ne eivät näykään mis­sään menoina tai tuloina. Sik­si ne hel­posti uno­htu­vat syrjään.

25 vastausta artikkeliin “Oden vaaliohjelma (6) Asuntopolitiikan kolme hiljaista tavoitetta”

  1. Kun­tien asun­to-omis­t­a­mi­nen pitäisi nähdä sijoi­tus­toim­intana, jos­sa asun­to­ja jatku­vasti oste­taan ja myy­dään. Ei han­ki­ta kolosseja.

    Sil­loin kun vuokralaisen tulota­so ylit­tää sen, mil­lä hän nykyti­lanteessa pää­sisi asumaan vuokralle omaan asun­toon­sa, olisi pyrit­tävä ratkaisu­un, että hän ostaa asun­non omak­si. Pankkilainalla.
    – Voisi jopa ajatel­la, että oman asun­non sijas­ta voisi ostaa jonkin muun asun­non kun­nan asun­tokan­nas­ta. Päivit­tää asumisen­sa uudelle tasolle.
    – Kun­nan saa­ma kaup­pahin­ta luon­nol­lis­es­ti sijoite­taan uuteen asun­toon sinne, mis­sä sil­lä het­kel­lä on suurin tarve. Dynaami­nen asuntopolitiikka.
    – Täl­lais­es­ta oman asun­non ostamis­es­ta ei pitäisi mitään varain­si­ir­tovero­ja periä.

    Dynaamisen asun­topoli­ti­ikan hait­ta­puole­na on, että vuokralaisen siir­tyessä omis­ta­jak­si hän saat­taa samal­la vai­h­taa äänestämään­sä puoluetta.

    1. K‑Veikko:
      Kun­tien asun­to-omis­t­a­mi­nen pitäisi nähdä sijoi­tus­toim­intana, jos­sa asun­to­ja jatku­vasti oste­taan ja myy­dään. Ei han­ki­ta kolosseja. 

      Helsin­gin asun­to­hank­in­nal­la voisi olla täl­lainen dynaami­nen rooli — osit­tain sil­lä on aiem­min sel­l­ainen ollutkin.

      Esim. kun 1990-luvun alus­sa lama rom­ah­dut­ti asun­to­jen hin­nat ja kysyn­nän Helsingis­sä (ja tätä mah­dol­lis­es­ti vauhdit­ti se, että apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja ennusti julk­isu­udessa hin­to­jen laske­van vielä lisää) Helsin­gin asun­to­hank­in­nalle tar­jot­ti­in pien­asun­to­ja enem­män kuin pystyt­ti­in osta­maan (rahoi­tus oli kallista) ja osa myyjistä olisi halun­nut jäädä vuokralle asun­toon­sa, mikä ei ilmeis­es­ti tuol­loin onnistunut. 

      Nyky­isin asun­to­hank­in­ta saa myy­dä asun­to­jaan, aiem­min tulkit­ti­in että vero­tuk­sel­li­sista syistä se oli mah­do­ton­ta. Tämän seu­rauk­se­na esim. Myl­ly­puron kaatopaikan päälle raken­netut talot kaupun­ki lunas­ti luku­un otta­mat­ta asun­to­hank­in­nan omis­tamia talo­ja. Nyt­tem­min ainakin vapaara­hoit­teisia asun­to­ja on voitu myy­dä, mut­ta ne on ilmeis­es­ti myy­ty asun­tomarkki­noil­la eikä tar­jot­tu vuokralais­ten ostettavaksi.

  2. Tuo luk­i­tus­vaiku­tus on vaikea kysymys. Pitkään vuokral­la asuneil­la luk­i­tus­vaiku­tus on ilmeis­es­ti jok­seenkin yhtä iso kuin omis­tusasun­nos­sa asuvil­la. Esimerkik­si työn perässä muut­ta­mi­nen ihan kokon­aan toiselle paikkakun­nalle muut­tuu sitä vaikeam­mak­si, mitä pidem­pään on luonut jos­sain verkos­to­ja. Some-aikakaan ei ole muut­tanut kokon­aan ilmeis­es­ti sitä. Asun­non vai­h­t­a­mi­nen muut­tuu konkreet­tis­es­ti vaikeam­mak­si sitä mukaa, mitä enem­män tavaraa ja kaikkea sel­l­aista asun­toon vuosien var­rel­la kertyy.

    Varain­si­ir­toveroa kan­nat­taisin vähin­tään alen­net­ta­van ja yht­eneis­tet­tävän. Se on nyt asun­to-osakey­htiöis­sä 2 % ja kiin­teistöis­sä peräti 4 %. Voisi olla jatkos­sa molem­mis­sa 1 %. Toisaal­ta ymmär­rän sen veron tarvet­takin. Esim. kan­sain­välis­ten sijoit­ta­jien osalta se voi olla ain­oi­ta vero­ja kiin­teistöveron päälle, mitä sijoit­ta­ja Suomeen mak­saa. Eli ihan nollaverokan­taan en olisi men­emässä fiskaal­i­sista syistä. Mut­ta nykyi­nen vero on lukki­u­tamis­vaiku­tuk­sil­taan liian iso. Jos varain­si­ir­tovero olisi pienem­pi, olisi kan­nat­tavam­paa myös esim. ostaa huonokun­toisem­pia omakoti­talo­ja, rem­pa­ta ne, ja myy­dä eteen­päin. Nyt remp­pausvälios­to­ja tehdään lähin­nä vain asun­to-osakey­htiöi­den osalta, mut­ta niitäkin tehtäisi­in enem­män, jos varain­si­ir­tovero olisi alempi.

    Kun­tavaalia­sia tämä ei toki kuitenkaan ole, vaan eduskun­nan asiaa.

  3. Mie­lenki­in­toista. Eniten odotan ehdo­tus­tasi Aran tilalle, eli kuin­ka uud­is­taa asum­is­tu­ki, ja päästä samal­la eroon seg­re­goivista kaupun­gin vuokrataloista.

    Espoon Vihreis­sä ehdokkaissa läh­es kaik­ki kan­nat­ta­vat vaa­likonei­den mukaan edullis­ten vuokra-asun­to­jen rak­en­tamista. He eivät ilmeis­es­ti lue tätä blo­giasi. Tekee äänestämisen vaikeaksi.

  4. Hei!

    Ja ter­veisiä Myllypurossa.

    Tääl­lä on reilusti kaupun­gin vuokrat­alo­ja — ja suosik­ki ajatuk­seni on, että alueen profi­ili muut­tuisi mukavam­mak­si jos vuokrat­alo­ja olisi vähem­män. Ja oma lehmä tässä tietysti on ojassa.

    Olen miet­tinyt että olisiko ehkä mah­dol­lista, että ison perusko­r­jauk­sen yhtey­dessä jotkin talot muutet­taisi­in vaik­ka asum­isoikeus taloiksi.

    Kaupun­gin vuokrat­alot on var­masti hyvä tapa sekoit­taa väestöä, mut­ta oma koke­muk­seni (tänne muut­ta­neena Hert­toniemestä) olisi että lap­siper­heemme kaipaisi ehkä vähän vähem­män huono-osaisia naapureita.

    1. Tähän liit­tyen, tänään oli HS:ssä mie­lenki­in­toinen kir­joi­tus Puu-Käpylän his­to­ri­as­ta. Alue oli saanut 40 vuo­den iässä, 60-luvulle tul­taes­sa purku­tuomion. Talot miel­let­ti­in purkukun­toisik­si ja huolel­lis­es­ti suun­nitel­lut puu­tarhat oli­vat vil­li­in­tyneet. Talot oli­vat ajau­tuneet huonoon kun­toon. Vaik­ka tästä ei voi syyt­tää yksin vuokralaisia, jokin kum­ma huonon kier­teen mekanis­mi laa­joi­hin ja pienem­pi­inkin vuokra-alueisi­in liit­tyy, mikä oli näkynyt jo Käpylässäkin jo vuosikym­meniä sit­ten. Selvyy­den vuok­si: alueen nykyi­nen lois­to ja arvos­tus on toki yleis­es­ti tiedos­sa, ilmeis­es­ti omis­tus­po­h­jakin on osak­si muuttunut.

  5. Eivät nämä ole hil­jaisia tavoit­tei­ta. Ihmiset äänestävät joka päivä kaikkien näi­den puoles­ta asuin­paikko­ja oma­l­la rahal­la valites­saan tai niis­sä pysyessään. Vas­taan tais­telee kaikin keinoin kunta.

    Ensin kaavoitusvi­ras­to yksiselit­teis­es­ti kieltää rak­saa­mas­ta sinne mis­sä on pulaa ja mis­sä on kysyn­tää. Toisek­seen niistä vähistä rak­sat­tavista osa on vielä ARA-vuokrakämp­piä, jot­ka lähtöko­htais­es­ti pois­ta­vat vallinnan mah­dol­lisu­u­den 80%:lta kun­ta­lai­sista ja lop­utkin käytän­nössä joutu­vat arval­la tiet­ty­i­hin paikkoihin.

    Kun­ta tekee kaikken­sa, jot­ta pref­er­ensse­jä ei mis­sään tapauk­ses­sa nou­datet­taisi. Kun­ta esim. kieltää muut­ta­mas­ta toimis­toa asun­nok­si ja asun­toa toimin­nok­si, kos­ka pref­er­ensse­jä ei nyt vaan saa mis­sään tapauk­ses­sa päästää vaikut­ta­maan mihinkään suoraan.


    Et muuten Osmo tar­joa yhtään ratkaisue­hdo­tus­ta näi­hin ongelmiin.

    Ilmeinen sel­l­ainen olisi kaavoitus­poli­ti­ikan raju muu­tos, ts. lieven­net­täisi­in kaavoitus­vaa­timuk­sia reip­pasti. Itse kopi­oisin Japanista kaavoitustyylin. Minus­ta se vaikut­taa parem­mal­ta kuin nykyi­nen mikromangeeraus.

    https://urbankchoze.blogspot.com/2014/04/japanese-zoning.html?m=1

    1. En tiedä seu­raisiko sään­te­lyn viemis­es­tä val­tion sään­telemäk­si mitään hyvää, mut­ta muuten nuo koh­dat kyl­lä ovat järkev­in­tä mitä olen kaavoituk­ses­ta lukenut aikoi­hin. Eri­tyis­es­ti koh­ta 3; en ole koskaan tajun­nut mik­si halu­taan tehdä talo/kerrostalopeltoja, jois­sa 1) pienem­mästä isom­paan (eli käytän­nössä ker­rostalosta rivari­in tai omakoti­taloon) vai­hdet­taes­sa ihmi­nen joutuu muut­ta­maan kauas pois ja 2) joutuu matkus­ta­maan autol­la kauas päästäk­seen palvelu­iden ääreen. Tykkäisin paljon enem­män “pienkeskus­toista”, jois­sa sekä omakoti­ta­lo- että ker­rostaloa­su­jal­la on käve­ly­matkan päässä kaik­ki oleellinen.

  6. Hyviä ehdo­tuk­sia täs­sa, esim luk­i­tusjut­tu ja muutkin. Toivoisin, että espoolaisia ei pain­os­tet­taisi käymään Helsingis­sä shop­paile­mas­sa tai muista syistä. Aikoinaan Helsin­ki vas­tusti kehätei­den rak­en­tamista, nyt on esil­lä parkki­mak­su­jen levit­tämi­nen Espooseen, var­maan ruuhka­mak­su­jakin olisi tarkoi­tus levit­tää ( ei niinkuin esim Tukhol­mas­sa, vaan joku maan laa­juinen satel­li­it­tidig­i­taa­li­nen vim­pain). Tot­takai on edullis­in­ta taloudel­lis­es­ti ja ympäristöl­lis­es­ti shop­pail­la lähikau­pas­sa tai verkos­sa eikä matkus­taa pitem­mälle. Min­ul­la on oikein eet­ti­nen olo, asun pien­talos­sa, on hie­man pihaa, luon­toa lähel­lä siis ei mökki­matko­ja, noja­tu­il­i­matko­ja kotona kauko­maille, kat­selin Repinin näyt­te­lynkin netistä. Var­maan jotkut kaipaa­vat Helsin­gin pöhinää, mut­ta eivät kaik­ki. Niin ja seu­raan vielä parin yliopis­ton luen­tosero­ja USAsta.

    1. erk­ki niinie:
      Hyviä ehdo­tuk­sia täs­sa, esim luk­i­tusjut­tu ja muutkin. Toivoisin, että espoolaisia ei pain­os­tet­taisi käymään Helsingis­sä shop­paile­mas­sa tai muista syistä. Aikoinaan Helsin­ki vas­tusti kehätei­den rak­en­tamista, nyt on esil­lä parkki­mak­su­jen levit­tämi­nen Espooseen, var­maan ruuhka­mak­su­jakin olisi tarkoi­tus levit­tää ( ei niinkuin esim Tukhol­mas­sa, vaan joku maan laa­juinen satel­li­it­tidig­i­taa­li­nen vimpain).Tottakai on edullis­in­ta taloudel­lis­es­ti ja ympäristöl­lis­es­ti shop­pail­la lähikau­pas­sa tai verkos­sa eikä matkus­taa pitem­mälle. Min­ul­la on oikein eet­ti­nen olo, asun pien­talos­sa, on hie­man pihaa, luon­toa lähel­lä siis ei mökki­matko­ja, noja­tu­il­i­matko­ja kotona kauko­maille, kat­selin Repinin näyt­te­lynkin netistä. Var­maan jotkut kaipaa­vat Helsin­gin pöhinää, mut­ta eivät kaik­ki. Niin ja seu­raan vielä parin yliopis­ton luen­tosero­ja USAsta.

      Ei kai ketään espoolaista pakote­ta käymään Helsingis­sä muu­toin kuin töis­sä jos työ­paik­ka on siellä?
      Jos ruuhka­mak­su­ja tulee niin ne tulee toden­näköis­es­ti samaan malli­in kuin Tukholm­mas­sa tai Oslos­sa eli vain kan­takaupun­gin sisään­tu­loteille. Sinne on muutenkin hel­poin­ta men­nä julk­isil­la töi­hin tuli mis­tä ilman­su­un­nas­ta tahansa. Yrit­täjät ja muut jot­ka tarvit­se­vat autoa työte­htävien­sä hoita­miseen voivat vähen­tää vero­tuk­ses­ta ruuh­ka ja pysäköin­ti­mak­sut tai laskut­taa ne asiakkaalta.

      Kehäteistä kol­mo­nen ja ykkö­nen raken­net­ti­in jo 50–60 vuot­ta sit­ten eikä Helsin­ki vas­tus­tanut niitä. Kehäkakkos­ta ei jatket­tu kos­ka Van­taa ei halun­nut sitä. Toiaal­ta Espoos­sakin se olisi tah­nyt haa­van keskelle asutusta.

      Espoon pysäköin­ti­mak­sut koske­vat vain Tapi­o­laa ja Lep­pä­vaaraa. Use­assa parkki­hal­lis­sa on jo nyt mak­sulli­nen pysäköinti. 

      Suurin osa opiske­li­joista ja myös työikäi­sistä aikui­sista halu­a­vat sil­loin täl­l­löin käy­dä Helsin­gin keskus­tas­sa tapaa­mas­sa ystäviä ja naut­tia kult­tuurista ja huveista, ja liikkua niil­lä matkoil­la ilman autoa. Kaik­ki eivät halua viet­tää mum­mo tai vaarielämää vain kotona istuskellen. 

      Muis­tan että sil­loin kun olin nuori niin ei Espoo tar­jon­nut juuri mitään huve­ja iltaisin, tai niistä har­voista oli han­kala tul­la koti­in kos­ka lähiöi­den väliset bus­sit eivät kulke­neet klo 22 jäl­keen. Helsin­gin keskus­tas­ta toisin kul­ki busse­ja ja junia viikon­lop­puisin vielä kel­lo 1:00.

  7. Tuhat suo­ma­laista keskenään Nairo­bis­sa aiheut­taisi ihan samo­ja ongelmia kuin vas­taa­va pei­liku­va täällä.

    Siel­lä se vaan ilmenisi päi­htei­den käyt­tönä (jos ei kiljua ja votkaa maas­ta saa, tehdään itse tai salakul­jete­taan), per­heväki­val­tana (joka selvitetään omil­la sään­nöil­lä oman porukan kesku­udessa jos selvitetään), pikkuhui­jauksi­na ja omaisu­us­rikoksi­na (joi­ta saa itse kek­si­tyn moraa­likood­is­ton mukaan tehdä toisille mut­ta ei omille), pahim­mil­laan jopa niihin mui­hin kohdis­tu­vana jär­jestäy­tyneenä väki­val­tana, har­maana taloute­na (nap­ataan yhteiskun­nan edut mut­ta ei osal­lis­tu­ta sen ylläpi­toon oman yhteisön ulkop­uolel­la) ja johtaisi lop­ul­ta kuplau­tu­misen jäl­keen sisäsiittoisuuteen. 

    Kyse ei ole kepeästi vain kieli­tai­dos­ta ja ruokakult­tuurin mausteisuudesta.

  8. On assioi­ta jois­sa kan­nat­taa muis­taa koke­muk­set maailmalta.
    Helsin­gin vetovoima verkot­tuneena ja työ­paikko­ja tar­joa­vana alueena on edelleen lisääntymässä.
    Se tarkoit­taa kalli­impia asun­to­ja. Riskinä on, että erit­täin tarpeel­liset mata­la­palk­ka-alat siivous, kul­je­tus, myyn­ti, rak­en­t­a­mi­nen jne ja ylipäätään kulut­ta­japalve­lut kär­sivät työn­tek­i­jäpu­las­ta, joka johtuu asumisen hin­nas­ta. Näil­lä aloil­la etä­työ kun ei ole ratkaisu.
    Hoitoalal­la kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen tar­joami­nen on osa kil­pailua työvoimas­ta. Tämä koet­ti­in jo 1950–60 luvuil­la, jol­loin suuret työ­nan­ta­jat rak­en­si­vat työ­suhdea­sun­to­ja paljon osana kaupungistumista.

    Raken­nusalal­la on omat syvät ongel­mansa, joiden seu­rauk­se­na asun­to­jen hin­ta määräy­tyy paljonko kak­si työssäkäyvää pystyy enin­tään mak­samaan 20 vuo­den ajan asumis­es­taan. Raken­nuskus­tan­nuk­sil­la on tähän hyvin vähän vaikutusta.
    Yrit­täjän ja yri­tyk­sen kannal­ta Helsingille ei oikeas­t­aan ole vai­h­toe­htoa. Yri­tysverkos­tot ja työvoiman saatavu­us ovat niin tärkeitä voimavaroja.
    Joukkoli­ikenne hie­man helpot­taa asum­isongel­maa laa­jen­ta­mal­la hybrid­i­työn (osa toimis­tol­la, osa etänä) tekemisaluet­ta. Tun­ti työ­mat­ka-aikana suun­taansa on sil­loinkin inhimil­lenen maksimi.

    https://www.businessinsider.com/silicon-valley-exodus-local-real-estate-trends-2021–5?r=US&IR=T

  9. Käytän­nön esimerk­ki asun­to­jen arpomis­es­ta ja todel­li­sista asumiskustannuksista:

    Kojamo on vuokranko­ro­tuk­sel­laan aja­mas­sa min­ua nykyis­es­tä asun­nos­tani ja kaivoin esi­in aso-numeroni, jon­ka olin han­kkin­ut Saton ajet­tua min­ut vuokranko­ro­tuk­sel­laan edel­lis­es­tä asunnostani.

    Löysinkin Haso-asun­non metroase­man läheltä: tila­va 1980-luvun asun­to kymp­pi­ton­nin sijoituk­sel­la ja 600 euron vuokral­la. Mut­ta asun­to meni jollekulle, joka oli ollut asun­to­tarpeessa 1990-luvul­la ja saanut sil­loin alhaisen varausnumeron.

    Haso käsit­tääk­seni hoitaa asun­tokan­taa omakus­tan­nus­pe­ri­aat­teel­la vail­la yksi­ty­is­ten toim­i­joiden välistäve­to­ja. Ymmär­ränkö siis oikein, että jos 1980-luvun rahan­run­saudessa tai 1990-luvun laman alhaisil­la kus­tan­nuk­sil­la olisi raken­net­tu malmit, tapani­lat, mer­i­haat ja las­si­lat täy­teen korkei­ta Haso-asun­to­ja tuo 10000/600 olisi nor­mi, kun­han asun­to­ja olisi riit­tävästi ja Van­taa tehnyt osuutensa?

    1. Kun­han asun­to­ja on riit­tävästi, ne ofvat edullisia ihan hallinta­muo­dos­ta riip­pumat­ta. Jos niitä on liian vähän, miitä jae­taan joko hin­nan perus­teel­la tai jonottamalla.

      1. Osmo Soin­in­vaara:
        Kun­han asun­to­ja on riit­tävästi, ne ofvat edullisia ihan hallinta­muo­dos­ta riip­pumat­ta. Jos niitä on liian vähän, miitä jae­taan joko hin­nan perus­teel­la tai jonottamalla.

        Näin­hän se on mut­ta mik­si asia tehdään niin vaikeak­si? Itse kir­joitin aiko­ja sit­ten Hesari­in asun­to­jen tar­jon­nan lisäämisen ole­va ain­oa ratkaisu yleiseen asun­to-ongel­maan, mut­ta eri­tyis­es­ti van­ha vasem­mis­to on tah­tonut lisätä rak­en­tamista keinotekoisel­la asum­is­muodon kiin­tiöin­nil­lä. Ehdotin myös mah­dol­lisu­ut­ta han­kkia kaupungille asun­to­ja kovan rahan taloista kaupun­gin vuokrakäyt­töön mut­ta sehän olisi merkin­nyt äänestäjäkun­taa leimaa­van pro­le­taarikoke­muk­sen katoamista.

      2. Olli Saari­nen: Ehdotin myös mah­dol­lisu­ut­ta han­kkia kaupungille asun­to­ja kovan rahan taloista kaupun­gin vuokrakäyttöön

        Tämä ei lisäisi asun­to­jen määrää.

      3. Ossi Sare­so­ja: Tämä ei lisäisi asun­to­jen määrää.

        Tämä voisi lisätä niiden asun­to­jen määrää, joi­hin köy­hempi puolisko helsinkiläi­sistä voi muut­taa asumaan.

        Nykyti­lanteen kehit­tyessä, meil­lä on hyvin pieni määrä kaupunki­lai­sista, jot­ka omis­taa kaikkien muiden kodit.

        Rak­en­tamisen määrän lisäk­si pitää kat­soa mitä se määrä sisältää.

        Jos raken­nat 20 000 asun­toa vuodessa, joi­hin on varaa vain 15%:lla helsinkiläi­sistä (Finanssi­valvon­nan ukaasi estää taviksil­ta tarpeek­si isot lainat, vain per­imäl­lä voit päästä omis­tusasun­toon), niin keski­t­u­loiset asuu näis­sä asun­nois­sa isoil­la vuokril­la köy­hänä koko elämän­sä. Kuten myös hei­dän lapsensa.
        Tai muut­ta­vat pois.

      4. Osmo Soin­in­vaara:
        Kun­han asun­to­ja on riit­tävästi, ne ofvat edullisia ihan hallinta­muo­dos­ta riip­pumat­ta. Jos niitä on liian vähän, miitä jae­taan joko hin­nan perus­teel­la tai jonottamalla.

        Ongel­ma on se, ettei kukaan tiedä mikä on riit­tävästi ja kos­ka siihen päästään.
        Koko viime vuosikym­men on raken­net­tu koko ajan enem­män ja enemmän.
        Paljonkos sen takia viime vuosikymme­nen aikana hin­nat lask­i­vat eli muut­tui­v­at “kohtu­ullisik­si”?

      5. Hin­nat ovat laske­neen Helsin­gin seudun laidoil­la, eri­tyis­es­ti kehyskun­nis­sa ja Van­taal­la, mut­ta myös jois­sakin Helsin­gin lähiöis­sä. Menee aivan teo­ri­an mukaan.

      6. Osmo Soin­in­vaara:
        Hin­nat ovat laske­neen Helsin­gin seudun laidoil­la, eri­tyis­es­ti kehyskun­nis­sa ja Van­taal­la, mut­ta myös jois­sakin Helsin­gin lähiöis­sä. Menee aivan teo­ri­an mukaan.

        Onkin mie­lenki­in­toista nähdä miten pitkälle sijoit­ta­jave­toinen rak­en­t­a­mi­nen kan­taa. Jos tont­te­ja rit­tää, niin jos­sain vai­heessa tuo­tot alenevat sen ver­ran että asun­to­ja tulee sijoit­ta­jil­ta myyntiin.

      7. Osmo Soin­in­vaara:
        Hin­nat ovat laske­neen Helsin­gin seudun laidoil­la, eri­tyis­es­ti kehyskun­nis­sa ja Van­taal­la, mut­ta myös jois­sakin Helsin­gin lähiöis­sä. Menee aivan teo­ri­an mukaan.

        Jos nyt vaik­ka tarkasteltais ihan sitä kun­taa, jon­ka päätök­sen­tekoon osallistut?
        Pait­si tietysti huu­da heti hep, jos mielestäsi ratkaisu asum­isongel­maan on se, että köy­hät muut­taa kehyskuntiin.

        Paljonko hin­nat ovat laske­neet “jois­sain Hkin lähiöissä”?
        Viititkö vilka­ista minkä vuo­den tasol­la ne nyt ovat?
        Kos­ka saavutet­taisi­in edullisu­udessa vaik­ka vuo­den 2010 taso?
        Kuin­ka suurel­la osal­la helsinkiläi­sistä on mah­dol­lisu­us ostaa asun­to näistä “hal­ven­neista lähiöistä”?
        Odot­taisin tilas­toti­eteil­i­jältä hie­man löysää mutua parem­paa. Ainakin vaalien alla.
        Vaik­ka se vaivaa aiheuttaakin.

    2. Haso­jen ongel­ma toisaal­ta on se, että osa niistä eli uusim­mat ovat ihan törkeän hin­taisia. Vier­estä löy­dät saman­laisen vapail­ta markki­noil­ta samaan hintaan.
      Tähän var­maan lie­nee syynä se, että tilaa­jal­ta on kadon­nut jos­sain vai­heessa ymmär­rys siitä, mitä asum­i­nen saisi maksaa.
      Kos­ka oman omis­tusasun­non arvo senkun vaan kasvaa.

      Ehkä asun­topoli­ti­ikas­ta päät­tämään ja toteut­ta­maan pitäisi saa­da väkeä, jot­ka asu­vat markki­navuokral­la ja ilman var­al­lisu­ut­ta. Löy­tyisköhän tällaisia?

  10. Se vält­tää segregaatiota

    Kuin­ka hyödylli­nen tavoite tämä on? Onko se onnis­tunut jos­sain aiheut­ta­mat­ta enem­män mui­ta haittoja?

  11. Ossi Sare­so­ja: Tämä ei lisäisi asun­to­jen määrää.

    Asia liit­tyy laa­jem­paan pohd­in­taan mikroseg­re­gaa­tios­ta ja kaupun­gin tarpeesta vara­ta joka uud­isko­rt­telista osa kullekin asum­is­muodolle siten, että mukana raa­hataan jostain ide­ol­o­gi­sista syistä myös kuolleena syn­tynyt­tä Hitas­ta mikä osoit­taa ajat­telun ja rak­en­teen jäykkyyden. 

    Kos­ka pääosin koval­la rahal­la hyvään kaupun­gin kaavaan yksi­tyis­es­ti gryn­da­tus­sa Taka-Töölössä on sama vuokra-asun­to­jen osu­us kuin uudem­mis­sa lähiöis­sä, ei vuokra-asun­to­jen syn­ty olekaan pelkästään valp­paiden luot­ta­mushenkilöi­den ansiota.

    Jos läh­estymme kaavoitus­ta siten, että laa­di­taan hyvä kaa­va, johon sisäl­tyy määräyk­siä asun­to­jen laadus­ta ja koos­ta ja sit­ten koko kort­teli annetaan kovan rahan raken­net­tavak­si voi ton­tin hin­ta muo­dos­tua alem­mak­si kuin nyt kovan rahan kil­pail­lessa ain­oan nurkkansa hin­nan pil­vi­in mikä muo­dostaa myös tue­tulle asumiselle lasken­nalli­nen ton­tin­hin­nan. Kaupun­ki voisi sit­ten ton­tin­myyn­ti­t­u­loil­la han­kkia kovan rahan kort­telin asun­tokan­nas­ta ne asun­not, jot­ka se itse olisi rakennuttanut.

    Asi­aa voi tarkastel­la myös päin­vas­tais­es­ta kannal­ta. Jos kaupun­ki rak­en­taa tont­tin­sa itse se voi myy­dä osan asun­noista vapail­la markki­noil­la ja vuokra­ta lop­ut joko vapaasti tai sosi­aal­isin perustein. — Joka kort­teli­in sijoite­taan jok­eri-asun­to, joka arvotaan puoleen hin­taan jonoon ilmottautuneille.

    Kum­matkin tavat ovat jous­tavampia kuin nykyi­nen tapa, mis­sä asum­is­muo­to­jen osu­us on naulit­tu taval­la, jon­ka perus­teet on jo uno­hdet­tu mut­ta ryh­mäo­hjelmi­in kir­jatut ja siten ikuisia. 

    Asun­to­jen määrä on tärkein hin­taan vaikut­ta­va tek­i­jä ja päin­vas­toin: nykyi­nen korkea vuokrata­so on houkutel­lut sijoit­ta­jia joten rahoituk­ses­ta ei ole puute vaan ton­teista. Kaavoitus on hidas­ta val­i­tuksi­neen ja arvokas kaupunki­ti­la on paikoin käytet­ty tehot­tomasti. Itse olisin esimerkik­si valmis nos­ta­maan Pih­la­jamäen pitkät kolmik­er­roksiset talot pystyyn pil­ven­pi­irtäjik­si hyvälle kalliopo­h­jalle kun­han tästä väljästi raken­netus­ta suo­jeluko­hteesta on ensin skan­nat­tu vir­tu­aa­likaupun­ki arkkite­htien alati ja ikuis­es­ti tutkittavaksi.

    1. Olli Saari­nen: Asia liit­tyy laa­jem­paan pohd­in­taan mikroseg­re­gaa­tios­ta ja kaupun­gin tarpeesta vara­ta joka uud­isko­rt­telista osa kullekin asum­is­muodolle siten, että mukana raa­hataan jostain ide­ol­o­gi­sista syistä myös kuolleena syn­tynyt­tä Hitas­ta mikä osoit­taa ajat­telun ja rak­en­teen jäykkyyden. 

      Kos­ka pääosin koval­la rahal­la hyvään kaupun­gin kaavaan yksi­tyis­es­ti gryn­da­tus­sa Taka-Töölössä on sama vuokra-asun­to­jen osu­us kuin uudem­mis­sa lähiöis­sä, ei vuokra-asun­to­jen syn­ty olekaan pelkästään valp­paiden luot­ta­mushenkilöi­den ansiota.

      Jos läh­estymme kaavoitus­ta siten, että laa­di­taan hyvä kaa­va, johon sisäl­tyy määräyk­siä asun­to­jen laadus­ta ja koos­ta ja sit­ten koko kort­teli annetaan kovan rahan raken­net­tavak­si voi ton­tin hin­ta muo­dos­tua alem­mak­si kuin nyt kovan rahan kil­pail­lessa ain­oan nurkkansa hin­nan pil­vi­in mikä muo­dostaa myös tue­tulle asumiselle lasken­nalli­nen tontinhinnan.Kaupunki voisi sit­ten ton­tin­myyn­ti­t­u­loil­la han­kkia kovan rahan kort­telin asun­tokan­nas­ta ne asun­not, jot­ka se itse olisi rakennuttanut.

      Asi­aa voi tarkastel­la myös päin­vas­tais­es­ta kannal­ta. Jos kaupun­ki rak­en­taa tont­tin­sa itse se voi myy­dä osan asun­noista vapail­la markki­noil­la ja vuokra­ta lop­ut joko vapaasti tai sosi­aal­isin perustein. – Joka kort­teli­in sijoite­taan jok­eri-asun­to, joka arvotaan puoleen hin­taan jonoon ilmottautuneille.

      Kum­matk­in­ta­vat ovat jous­tavampia kuin nykyi­nen tapa, mis­sä asum­is­muo­to­jen osu­us on naulit­tu taval­la, jon­ka perus­teet on jo uno­hdet­tu mut­ta ryh­mäo­hjelmi­in kir­jatut ja siten ikuisia. 

      Asun­to­jen määrä on tärkein hin­taan vaikut­ta­va tek­i­jä ja päin­vas­toin: nykyi­nen korkea vuokrata­so on houkutel­lut sijoit­ta­jia joten rahoituk­ses­ta ei ole puute vaan ton­teista. Kaavoitus on hidas­ta val­i­tuksi­neen ja arvokas kaupunki­ti­la on paikoin käytet­ty tehot­tomasti. Itse olisin esimerkik­si valmis nos­ta­maan Pih­la­jamäen pitkät kolmik­er­roksiset talot pystyyn pil­ven­pi­irtäjik­si hyvälle kalliopo­h­jalle kun­han tästä väljästi raken­netus­ta suo­jeluko­hteesta on ensin skan­nat­tu vir­tu­aa­likaupun­ki arkkite­htien alati ja ikuis­es­ti tutkittavaksi.

      Hitas ei ole mitenkään kuolleena syn­tynyt, vaan se on täyt­tänyt sen tarpeen, johon markki­nat eivät vastanneet.

      Ongel­ma on asumisen hin­ta NYT. Ongel­ma ei ole asumisen hin­ta 50 vuo­den päästä.
      Vain “lisää rak­en­t­a­mi­nen” ratkaisee asumisen hin­nan ongel­man 50 vuo­den aikana.
      Ongel­ma on, että jo nyt, vuodes­ta 2010 eteen­päin koko ajan suurem­pi joukko helsinkiläisiä on tuomit­tu ikuiseen köy­hyy­teen eli markki­nahin­taiseen vuokraan ja joukko kas­vaa koko ajan.
      Tämä ei tai­da riit­tävästi häir­itä niitä, joil­la omis­tusasun­to ja korkea elin­ta­so on. Joka tarkoit­taa poli­itikko­ja ja tämänkin pal­stan keskustelijoita.

      On peri­aat­teessa aiwanyk­shailee, miten niitä pienem­män asumisen hin­nan asun­to­ja tehdään, seg­men­toidaan ja arvotaan, kun­han niitä vain tehtäisi­in enem­män kuin nyt.
      Vuokra-asun­nois­sa Hki on hirt­täy­tynyt ARA-him­meli­in ja se toimii tekosyynä sille, että ainakaan 13 vuo­teen Hki ei ole päässyt näi­den rak­en­tamises­sa tavoitteisiinsa.

      Se kuin­ka paljon tämä poli­itikko­ja eri­tyis­es­ti Vihre­itä kiin­nos­taa, osoit­tau­tuu sil­lä, että kaupunkiym­päristölau­takun­nan Vihreä vara­jäsen oppi tämän asian vas­ta reilu viikko sitten.

      Kun se asumisen hin­na lasku ei kiin­nos­ta, niin ei se vaan kiinnosta.
      Muut asi­at ovat kiin­nos­tavampia, kun asumisen hin­ta ei kos­ke­ta omaa elämää.
      Mut­ta tästä oikeasti tulee Hkille yhtä iso ongel­ma, kuin mitä on tul­lut monille muillekin suurkaupungeille ja on surullista, ettei Hki halua tätä ongel­maa välttää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *