Pääministeri Sanna Marin esitti demarien vaalitentissä kunnallisveron muuttamista progressiiviseksi. Tällä hän varmaan halusi kuulostaa vasemmistolaiselta, mutta ajatus on kertakaikkisesti turmiollinen. Se lisäisi eriarvoisuutta sekä kuntien sisällä että niiden välillä.
Sivuutan kysymyksen siitä, pitäisikö verotuksen olla progressiivisempaa kuin se nyt on, sillä vaikka haluttaisiin nykyistä progressiivisempaa verotusta, se pitäisi toteuttaa valtion tuloveron puolella.
Progressiivinen kunnallisvero lisäisi varakkaimpien valtaa kunnissa. Henkilö, jonka vuositulot ovat vaikka 20 miljoonaa euroa, toisi mukavan rahapotin mukanaan muuttaessaan kuntaan. On aika helppo pyytää kuntaa kaavoittamaan mieluinen tontti, jonne asettua asumaan. Vaikka Helsinkiin ei varmaankaan tulisi sentään miljonäärien ökyasuntoja Töölönlahden rannalle, rikkaiden asuinalueiden kaavoittaminen saisi vauhtia.
Jo nyt pääkaupunkiseudun kuntien kilpailu yhteisöverotuloista on johtanut siihen, että yritykset voivat kiristää kunnilta edullisia kaavoja toimitiloilleen.
Minä etenisin täysin päinvastaiseen suuntaan kuin Sanna Marin. Laittaisin yhden henkilön maksamille kunnallisveroille katon kannustaakseni kuntia kohtelemaan kuntalaisiaan tasapuolisemmin, sillä kyllä niitä hyviä veron maksajia tavoitellaan nytkin arveluttavin keinoin. Varakkaimpien veroja en kuitenkaan alentaisi. Yli menevän osan vain ohjaisin valtiolle. Tämä alentaisi varakkaimpien kuntien verotuloja, mutta se tietysti otettaisiin huomioon kuntien välisessä verotulojen tasauksessa.
Progressiivinen kunnallisvero lisäisi myös entisestään kuntien välisiä eroja verotuloissa. Rikkaat kun eivät ole tasaisesti jakautuneet ympäri maata. Sanna Marinin ehdotus on suoranaista mannaa Kauniaisille.
En tiedä, kummasta olen enemmän huolissani. Siitä, että pääministeri ehkä tiesi puhuvansa vaalitentissä puuta heinää vai siitä, ettei ehkä tiennyt.
Voisiko tätä valtavaa luovuutta kanavoida siihen, miten julkisia menoja saataisiin pienennettyä?
Mutta ku mitään ei enää saa sanoa, varsinkaan kukkaroon tai sen sisältöön koskevaa? Olisiko mm. Turun (se kävelysilta ym.) ja Helsingin (tunnelit eri tarkoituksiin mm. Pissarata vai mikä se oli) ihmeelliset urakoinnit jotenkin järkevämpiä, jos niistä oikeasti päättävillä olisi enemmän osuutta kunnallisveroissa?
Eikö kunnallisverossa ole jo nyt progressiota asteikon alapäässä, vai maksaako valtio kunnille sen vähennyksen, jonka ansiosta pienituloiset maksavat jo nyt veroja, jotka ovat alempia kuin kunnallisveroprosentti?
On sitä progressiota yläpäässäkin, vaikkakin 20 000 euron vuositulojen jälkeen se on vähäisempää kuin sitä ennen.
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/totuuspuntari-maksavatko-yli‑2–000-euroa-kuukaudessa-tienaavat-kunnallisveroa-tasaverona/
Öh, ihanko oikeasti?
Että kun kunnallisveron alaiset tulot nousee 30k€ -> 70k€, niin veroprossa nousee reilun YHDEN?
Ja tämä on merkityksellistä miksi?
Hieno löydös toisaalta ihan vuosikymmenen takaa, oisko jossaan tuoreempaa käppyrää?
Mun mielestä tää pelottelu rikkaiden suosimisesta on hölynpölyä.
Jos progressiivinen verotus on oikeudenmukainen, niin se on sitä myös kunnallisverotuksessa.
Nyt sitten Ode yrittää keksiä syitä, miksi sen pitäisi olla epäoikeudenmukainen.
Ei se nyt ihan niin mene, että jos jossakin maksussa on tulojen määrään perustuva progressio, niin sitten se pitää olla kaikissa muissa maksuissa.
Ei progressio ole mikään itseisarvo vaan lähtökohtana on se, että jonkunlainen “tulojen tasaus” on yhteiskunnassa katsottu oikeudenmukaiseksi, jotta pystytään tarjoamaan kaikille riittävä perusturvan ja palveluiden taso.
Kyse on vain siitä, kuinka se tasaus toteutetaan. On aika helppo nähdä, että tasaus kannattaa toteuttaa mahdollisimman selkeällä, läpinäkyvällä ja universaalilla tavalla päällekkäisyyksiä välttäen.
Tämä puoltaa progression keskittämistä valtionverotukseen.
Valtion verotuloista sitten tuetaan “kääntäen” progressiivisesti niitä kuntia, jotka saavat kerättyä vähemmän kunnallisverotuloja.
Mielenkiintoinen näkemys, että sun mielestä on yksinkertaisempaa ja läpinäkyvämpää maksaa toista veroa progena ja toista tasana ja sitten hilailla rahoja näiden kahden instanssin välillä.
Oikeasti yksinkertaista ja läpinäkyvää olisi sama progressio molemmissa ja lisäksi vielä pääomatuloissa.
Kun kaikki olis tasa-arvoisesti progressiivisia, voisi progressiota säätää loivemmaksi, joskin tulokehityksen takia yläpäätä vois vähän nostaa, mutta laittaa huippu siis huomattavasti nykyistä kovemmille tuloille.
Loppuis tää kikkailu ansiotulo- ja pääomatuloverojen välillä samalla.
Kuten oli ennen vuotta 1992, jolloin muutoksen kuviteltiin auttavan Suomen pois lamasta.
Veronmaksajalle on väliä sillä, kuinka progressiivinen verotus on kokonaisuudessaan. Sillä, kuinka progressiivinen jokin yksi verotuksen osa on, ei ole veronmaksajalla väliä.
Jep,
ja kun tällä hetkellä progressiivisia eivät ole:
1. ansiotulojen kunnallisvero
2. kaikki kulutusverot
3. pääomatulovero lähes puhtaasti,
niin on jotenkin hassua, että siitä neljännestä eli valtion ansiotuloverosta jaksetaan esim. kokkareiden suulla jatkuvasti marmattaa.
Edelleenkin kannatan, että kaikki tuloverot samalla progressiolla.
Tavallinen ihminenkin pystyisi arvioimaan veronsa ilman verohallinnon lomakehimmeleitä.
Etkö lukenut mitä Ossi kirjoitti?
Ei veronmaksaja katso, koostuuko progressio yhdestä vai kymmenestä osasta, vaan sitä kokonaisuutta. Valtion vero on progressiivinen ja vieläpä aika reilusti, lähtien nollasta, eka porras on 6% ja viimeinen 31,25%.
On ihan typerää hajauttaa progressio joka paikkaan. Tätähän vasemmisto aina ehdottaa, kaikkien verojenpitäisi olla progressiivisia, myös päivähoitomaksujen (ovat jo), lapsilisien yms. Näinhän meillä aikaisemmin oli ja siitä ei ottanut erkkikään selvää.
On kaikkien kannalta parasta, että progressio on yhdessä paikassa. Se voidaan sitten vaikka nostaa 110%iin, jos siltä tuntuu. Mutta hajautettu ja piilotettu progressio on yksinkertaisesti huonoa hallintoa.
Ei ole parasta.
Parasta (ja yksinkertaisinta) on, että progressio on sama kaikissa tulolajeissa. Silloin ne voidaan yksinkertaisesti laskea yhteen ja on vain yksi veroprosentti. Eikä kolmea. Ja loppuu se kikkailu tulolajien välillä.
Yksi prosentti ja yksi progressio ja yksi (yhdistetty) tulolaji.
Erityistä osaamista vaatii se, että tätä kutsuu hajautetuksi ja piilotetuksi.
Jos kuuntelee Sanna Marinin puheita riittävän tarkasti, ei oikein voi välttyä siltä vaikutelmalta, että hän tietää usein puhuvansa puutu heinää. Hän on selvästi älykäs, ja tuntuu ymmärtävän kansantalouden perusteita vasemmistopuolueiden keskivertopoliitikkoja paremmin. Mutta… usein hän (minun mielestäni) tietää selvästi puhuvansa pehmeitä, mutta ei anna sen suuremmin haitata itseään. Se on suorastaan rikollista, koska ennen kuin vasemmisto pystyy lopettamaan Osmon termeillä ”neliraajajarrutuksen” ei maamme taloutta saada mitenkään nousuun. Toisaalta jos systeemi korjataan pelkästään oikeiston toimesta, uskon tuloksen olevan paljon huonompi kuin vasemmiston kanssa yhdessä.
On vasemmisto ja ammattiliitot saaneet aikaan sen, ettei koronna päässyt leviämäänm Suomessa. Tuossa kerran pohdiskeltíin taksikuskin kanssa, miksi koronna levisi niin voimakkaasti Virossa. Sielä lehdistössä on tullut siihen tulokseen, että Virossa ei ole sairasajan palkkaa ensimmäiseltä neljältä päivältä. Tämän vuoksi pienipalkkaiset palvelualojen työntekijät ovat joutuneet menemään työhön koronnassa ja tauti pääsi leviämään vapaasti, minkä seurauksena yhteiskunta jouduttiin sulkemaan voimakkaamin kuin Suomessa.
Voihan se olla, ettei terveysviranomaisilla ollutkaan erityisen merkittävää roolia siinä miten Suomessa koronaa on torjuttu, vaan kunnia kuuluukin ammattiyhdistyksille ja vasemmistolle. Kiittäisimmekö seuraavaksi vasemmistoa ja ammattiyhdistysliikettä suhteellisuusteorian keksimisestä?
Nyt puhut aiemman kommentoijan ohi ja ehkä hieman nyrkkeilet olinukkea vastaan. Terveysviranomaiset ovat antaneet suosituksia siitä, mitä pitäisi tehdä, hallitus on tehnyt päätöksiä ja pannut niitä toimeen, ja kansalaiset ovat osaltaan noudattaneet terveysviranomaisten suosituksia. Kommentoijan pointti lienee kuitenkin ollut siinä, että esim. karanteenipäätöksiä on käytännössä helpompi tehdä ja suosituksia sairaana kotiin jäämisestä noudattaa, mikäli eletään järjestelmässä, jossa sairasajalta saa palkkaa. Jos tällaista järjestelmää ei olisi, ihmiset saattaisivat palkanmenetyksen pelossa mennä sairaanakin töihin.
(Vasemmistoa sen sijaan voi kyllä perustellustikin kiittää suhteellisuusteorian keksimisestä, sillä Einstein oli sosialisti. 😉 )
Olet täysin oikeassa: kommenttini oli tahallinen kärjistys, jonka tausta-ajatuksena oli se, ettei hyvinvointiyhteiskuntaa ole rakentaneet hyvät ihmiset (yleensä minun kanssani samaa mieltä olevat) ja sitä kaikin tavoin yritä pilata pahat ihmiset. Vaan pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta — niinkuin me sen tunnemme — on rakennettu oikeiston ja vasemmiston yhteistyöllä. Mutta yhtä kaikki olet oikeassa siinä, että argumenttina se oli huonosti rakennettu.
Einstein oli todellakin sosialisti, ja itse sanoisin pikemminkin, etteivät hänen yhteiskunnalliset näkemyksenä vaikuttaneet negatiivisesti tieteelliseen työhön. Kannattaa muuten lukea Into-kustannuksen ”Maailman Albert Einsteinin silmin”, jossa on hänen kirjoituksiaan ja ajatuksiaan. Mielestäni hän oli varsin naiivi kirjoituksissaan. Erityisen kiinnostava oli kirjeenvaihto Einsteinin ja Freudin välillä, siinä tiivistyi idealismin ja realismin väliin repeävä ammottava kuilu.
Hauskaa, että mainitsit juuri Suhteellisuusteorian, ottaen huomioon Albert Einsteinin poliittiset näkemykset.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Political_views_of_Albert_Einstein
Einsteinin poliittiset näkemykset olivat monin tavoin poikkeuksellisia yhdistelmiä aikakautenaan. Niin poikkeuksellisia, että mikään silloinen oikeisto-vasemmisto ‑akselin poliittinen puolue ei uskaltanut sanoa Einstein olevan takanaan. Poikkeuksena ehkä Israelin valtio. Einstein ei ollut erityisen uskonnollinen juutalainen, mutta hänellä oli juutalainen identiteetti. Holokausti tuntui hänestä mitä ilmeisimmin aivan hirveältä, olihan hän elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa itsekin juutalaisena Saksassa, ja saanut toistuvasti osakseen antisemitistista rasismia. Hän oli aktiivinen pasifismin puolesta puhuja ja kannatti aktiivisesti Israelin valtion perustamista. Jo pelkästään näiden kahden näkemyksen yhdistelmä oli aikanaan jotain, joka oli aika harvinaista.
Einsteinsista tuli niin näkyvä ja tunnettu Israelin ja sen itsenäisyyden puolestapuhuja, että Israelin pääministeri Ben Gurion esitti Einsteinille pyynnön tulla Israelin presidentiksi vuonna 1952 edellisen presidentin kuoltua. Einstein kieltäytyi. Hän oli silloin jo vanha, eikä elänyt kovin pitkään sen jälkeen. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea maailmanhistoriassa olisi mennyt toisin, jos pasifistina tunnettu Einstein olisikin suostunut siirtymään Israelin presidentiksi. Kirjeet löytyvät osoitteesta:
https://www.jewishvirtuallibrary.org/offering-the-presidency-of-israel-to-albert-einstein
Kapitalismia Einstein kyllä kritisoi, mutta korosti sitä, ettei ole kommunistikaan.
En ymmärrä mistä on syntynyt käsitys, että Marin olisi jotenkin erityisen fiksu poliitikko. Mikään todistusaineisto ei tätä tue. Asia on mielestäni pikemminkin päinvastoin — kun Marinin julkisia ulostuloja katsoo, ei voi välttyä ajatukselta, että tämä ihminen on tyhmä kuin saapas.
Ilmeisesti sukupuolensa taas suojelee.
Lähtisin oletuksesta, että jos joku henkilö kykenee nousemaan pääministeriksi, sitä voi lähtökohtaisesti pitää osoituksena erityisestä poliittisesta osaamisesta. Nimittäin sille pallille haluaa moni muukin.
Sitten, onko Marin erityisen hyvä verrattuna muihin pääministereihin, onkin toinen juttu.
Sanna Marin kehui kuntavaaliohjelmassa tamperelaisuutta vilpittömän oloisesti ja mikä ettei, Tampereelta puuttuu kaikenlainen pönötys, Tampereen likat ovat suoria ja reiluja ja siellä jopa savolainen Leskinen ja pohjalainen Alatalo tulivat hetken juttuun. Mutta oliko tämäkin tietoista tamperelaisen demari-itsetunnon kohotusta tiukan pormestarivaalin alla? Näin uskoo vakaa akaalainen, Olli af Ackas.
Sote-uudistuksen toteutuessa kunnallisveron osuudeksi jää aiempaa pienempi osuus, ja jos valtio vähitellen kiristää omaa progressiotaan, siirrettyään reilut 13 prosenttiyksikköä aiemmasta kunnallisveron tuotosta omaan haltuunsa, sama lopputulos voi tulla sitäkin kautta.
En ole silti samaa mieltä tästä:
“Progressiivinen kunnallisvero lisäisi varakkaimpien valtaa kunnissa. Henkilö, jonka vuositulot ovat vaikka 20 miljoonaa euroa, toisi mukavan rahapotin mukanaan muuttaessaan kuntaan. On aika helppo pyytää kuntaa kaavoittamaan mieluinen tontti, jonne asettua asumaan.”
Ei sellaisia asukkaita ole Suomessa kai yhtään, joilla ansiotulot olisivat pysyvästi 20 miljoonaa euroa vuodessa tai enemmän. Jatkossa kunnallisveroja kertyy aiempaan nähden vain noin kolmasosa. Jos ei kolminkertaisen kunnallisverotuksen aikana ole niin tapahtunut, niin tuskin niin kävisi yleisesti jatkossakaan. Vaikka progression myötä verotus nousisi vaikka 50 % uudesta tasosta, niin verokertymä olisi silti selvästi aiempaa pienempi Nykyisinkin sama olisi mahdollista, mutta eivät kunnat silti tapaa kaavoittaa hyvätuloisten asukkaiden toiveiden perusteella mitään.
“Progressiivinen kunnallisvero lisäisi myös entisestään kuntien välisiä eroja verotuloissa.”
Tuskin. Eiköhän ne veroprosentit asetettaisi tulotason mukaan pyrkien suhteessa suunnilleen samoihin kokonaistuloihin kuin ennenkin menojen lisäyksillä lisättynä, jolloin kuntien väliset suhteelliset erot verotuloissa säilyisivät suunnilleen ennallaan.
Mutta vaikka en näe samalla tavoin periaatteellista ongelmaa progressiiviselle kunnallisverolle, en tässä kohtaa kuitenkaan kannata monen virallisen veroprosentin kunnallisverotusta.
Mielestäni kannustinloukkujen vähentämissyistä verojen alkaminen kunnallisverotuksessa olisi syytä kuitenkin toteuttaa eräänlaisena tasaisempana liukumana sen sijaan, kuinka ansiotulovähennys kunnallisverotuksessa toimii nyt, muodostaen tarkkarajaisen kannustinloukun. Kunnallisverotuksen progressiota voisi lisätä muokkaamalla ansiotulovähennystä, mutta säilyttää silti yhden verokannan kunnallisverotus.
Britanniassa valtio vastaa pääosasta kuntien rahoitusta. Margaret Thatcher tahtoi kuitenkin vastuuttaa yksilöitä kunnan peruspalveluista tuomalla “Poll Taxin”, joka oli henkiraha, jollainen meilläkin on ollut 1920-luvun alkuun. Poll Tax oli yksi Thatcherin suosion laskun syistä semminkin, kun vastustajat nostivat sen kepin nokkaan propagandistisesti kuten meillä Sipilän hallitusta vastaan kikyn.
“Kikykikykiky” “polltaxpolltaxpolltax”.
Kuitenkin meillä ollaan hiljaksiin kikyyn kuuluneesta palkanalennuksesta työttömyysvakuutusmaksun siirron verran. Siitä sovittiin, koska kilpailukyvyn parantaminen oli välttämätöntä. Silti “kikykikykiky”.
Ja Ylevero meni meillä sukkana läpi, eikä Krista Kiurulle huudeta “maggiemaggiemaggie”, vaikka Ylevero on teknisesti lähes identtinen Poll Taxin kanssa.
Politiikan propangandassa samakin asia voi olla toisaalta edistyksellinen ja toisaalta pahuuden ytimestä.
Mitä tulee suurituloisten kuntaveroon niin onhan vähän anomalista, että jos Nokian optiomiljonääri sattuukin asumaan Espoon sijaan Karkkilassa, on tällä merkittävä vaikutus jälkimmäisen vuosibudjettiin. Espoollehan rahat kuuluvat Espoon elinvoiman vuoksi, onhan Espoossa kolme Kehää pääteltäviksi.
Ennen poll taxia Britanniassa oli kyllä paikallinen verokin (rate), mutta se oli kiinteistövero. Thatcheria ärsytti, että vasemmistolaiset kunnallispoliitikot saattoivat nostaa veroa, mutta se ei suoraan vaikuttanut esim vuokralla asujiin.
Minulle on mysteeri, miksi vasemmistolainen ajattelu, joka pyrkii kai sinänsä olemaan humaania ja laajakatseista, tuntuu fokusoivan ihmisten välisessä “eriarvoisuudessa” vain ja ainoastaan tuloihin? Muilla elämänalueilla erot ihmisten välillä ovat kuitenkin useita kertaluokkia suurempia kuin nykyiset erot nettopalkkatuloissa.
Ajatellaan vaikka terveyttä, kauneutta/komeutta, urheilullisuutta ja musikaalisuutta, puhelahjoja, sukulaisten ja ystävien määrää sekä (edeltävistä paljon riippuvaa) ihmisen kiinnostavuutta parisuhdemarkkinoilla. Kaikki eivät pysty juoksemaan maratoneja, pelaamaan taitavasti jalkapalloa, tanssimaan sujuvasti salsaa tai laulamaan kauniisti karaokessa, vaikka kuinka haluaisivat/yrittäisivät. Kaikilla ei ole lavasäteilyä tai muuten naamaa joka kääntää katseet puoleensa, eikä nopeasti poispäin. Ja sosiaalinen menestys ruokkii sosiaalista menestystä, ja päinvastoin — ihmiset huomaavat kyllä herkästi, kuka on vähemmän suosittu, ja karttavat näitä surullisen hahmon ritareita. Toisilla on kumppani ja lapsia, toisilla ei ole yhtään kumppania eikä ainuttakaan lasta. Toiset saavat säännöllisesti puheluita sukulaisilta, toiset eivät koskaan.
Ihminen joka näissä suhteissa on saanut kohtalolta heikommat kortit, mutta koittaa sitten parantaa asemaansa tekemällä kovasti töitä, on toki hieman säälittävä — mutta ainakin saa jonkinlaisen pärjäämisen kokemuksen ja kulutusmahdollisuuksia. On parempi olla yksin ja näkymätön, mutta edes pystyä syömään oikein hyvässä ravintolassa, kuin olla vain yksin ja näkymätön. Miksei sosiaalinen pilkka “rahan perässä juoksevia” ihmisiä kohtaan riitä, vaan halutaan kokonaan tukkia tämä ainut tapa, jolla ihminen voi parantaa asemaansa elämässä omin ponnistuksin (joista jo nyt verotetaan suuri osa valtiolle ja kunnille, eli muille ihmisille)? Miksi aivan kaiken elämässä pitäisi riippua paljon satunnaisemmista tekijöistä, joihin voi vain rajallisesti itse vaikuttaa? Millä perusteella varaukset parhaisiin ravintoloihin sitten jaettaisiin, jos ei keskimääräisen ylittävän uurastuksen perusteella — arpomalla, puolueen jäsenkirjan perusteella vai niille jotka saavat eniten tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa?
Tulot ovat helposti mitattavia ja valtio pystyy yksinkertaisimmin liikuttelemaan rahaa.
Koulujärjestelmä pyrkii opettamaan terveitä elämäntapoja, liikkumista ja puhetaitoa. Ilmainen koulutus pyrkii opettamaan näitä kaikille. Urheilumenestys on nollasummapeliä, parempi juoksija tai jalkapalloilija on sitä aina suhteessa huonompaan. Parisuhteen hankkimisessa ollaaankin sitten omillaan (ja osittain kyseessä on nollasummapeli), mutta en usko, että sitä pystyy opettamaan, kaikki opetettu ja yleisesti tunnettu muuttuu turhaksi, banaaliksi ja teennäiseksi. Tämä sama opetetun asian hyödyllisyyden kato pätee myös työnhakuun siltä osin kun on kyse muusta kuin substanssiosaamisesta.
Kuinka moni hyvin taloudellisesti pärjäävä on oikeasti näitä vähemmän karismaattisia ihmisiä verrattuna siihen kuinka usein hyvin toimeentulevat ja ehkä myös paljon työtä tekevät ovat sosiaalisesti taitavia ja komeita/kauniita? Pitää olla harvinainen huippukyky, että pääsee HR:n kerberosten ohi epäkarismaattisena tyyppinä.
Joku 50 — 60 % marginaalivero tuloasteikon ylimmässä neljänneksessä ei tasan tarkkaan estä ahkeraa ihmistä parantamasta taloudellista asemaansa ja kulutustasoaan. Vaikka se on epätoivottavaa, kaikki elämässä riippuu merkittävästi niistä satunnaisemmista tekijöistä, kova työnteko ei auta, jos sitä ei tee alalla, jossa siitä maksetaan hyvin ja jos ei osaa tehdä oikeita asioita.
Soininvaara lienee oikeassa siinä, että valtionverotus on parempi veromuoto veroprogression suhteen. Kun sote lähtee maakuntiin, peruskoulu ja toisen asteen koulutus jäävät kuntien tärkeimmiksi ja eniten rahaa vieviksi tehtäviksi. Jos suurituloisilla on tässä liikaa vaikutusvaltaa, on vaara, että pienituloisempien perheiden lasten koulutukseen liittyvät tarpeet jäävät täyttämättä.
Lähtee maakuntiin? milloin sote saavutta Uudenmaan- maakunnan? vai kuinka periferiassa se “Uusimaa” on?
Progressio nimenomaan mahdollistaa mainitsemaasi nousua. Jos kokonaisuuden verotusastetta ei aleta nostamaan mutta nostetaan progression astetta “kulmakerrointa”, niin tällöin veroaste nousee nykyisestä vasta kun sosiaalinen nousu on jo tehty. Eli vähätuloisten veroaste laskisi, mikä nimenomaan mahdollistaa sen kaipaamasi nousun. Kun nousu sitten on tehty ja tuloja kertyy paljon, vasta sitten veroaste nousee suhteessa nykyiseen.
Ylipäätään progression lisääntyminen johtaa siihen että useimpien veroaste laskisi. Tämä koska isompi osa verotuotosta kerättäisiin heiltä joita onnetar on suosinut. He tienaavat merkittävän osan kokonaispotista, mutta nykyisellään maksavat keskimäärin merkittävästi pienempää veroprosenttia kuin keskituloiset. Nykyinen järjestelmä onkin käytännössä regressiivinen, sillä niin edullinen järjestelmä on pääomatuloina suuren osan tuloistaan/varallisuudestaan saaville.
Menoveroa, exit-veroa, eri tulolajien yhtenäisempää verotusta ja korkeampaa progressiota odotellessa. Nyt toki monet tulevat kertomaan kuinka tälläiset muutokset tulevat pilaamaan talouskasvun. Kuitenkin asialla ei näytä olevan tälläistä suhdetta tilastojen valossa. Progressio verotuksessa oli koko läntisessä maailmassa erittäin korkeaa aina 80–90 ‑luvulle asti, ja tuo ajanjakso toisesta maailmansodasta (jonka jälkeen progressioita kasvatettiin) näihin muutoksiin oli historian nopeimman talouskasvun aikaa. En sano että korrelaatio tarkoittaisi kausaliteettiä, mutta selvästi toisaalta ei ne 90% tasolla olevat progressiot toisaalta talouskasvua ja yritteliäisyyttä kyllä estäneetkään.
Tässä itsellä tuli aivopieru — Progressiota siis laskettiin jyrkästi 80–90 ‑luvun aikoihin, eikä kasvatettu kuten yllä virheellisesti kirjoitin.
Jenkeissä ainakin näin, Reaganin aikana reformoitiin varallisuuserojen kasvu alkuun.
Onko kellään tietoa, mihin ihmeeseen jenkit ne verovarat silloin laittoivat?
Kansalliseen infraan varmaan jotaan, joka nyt on hajoamispisteessä, mut ei kai siihen saa niin paljoa upotettua?
Kun siellä kuitenkin siihenkin aikaan sekä terveydenhuolto että koulutus on ollut yksityistä kustannuksellisesti merkittävimmiltä osilta.
Syynä on hyvin yksinkertaisesti se, että vasemmisto jakaantuu pariin eri sakkiin, joilla on hyvin erilaisia tarkoitusperiä. Osa vasemmiston kannatajista ei ole tippakaan kiinnostunut köyhistä tai huono-osaisista, vaan he ovat vain kateellisia ja katkeria siitä, että joku toinen on heitä älykkäämpi, varakkaampi, taitavampi, ahkerampi jne. Mistä näin voi päätellä? Ihan siitä, että he itse kertovat sen ihan itse. Hyvin usein esim Vasemmistoliiton kannattajat eivät puhu sanallakaan siitä miten köyhiä voisi auttaa, vaan siitä miten varakkaita voisi haitata.
Itselläni on ollut aika samankaltaisia ajatuksia, mutta on aika vaikeaa keksiä millä tavalla näitä asioita heikompiosaisille kompensoitaisiin. Rahaa on helppoa siirtää ihmiseltä toiselle, mutta luettelemiasi asioita ei. Nähdäkseni ainoa jäljelle jäävä mahdollisuus olisi kompensoida mainitsemiasi hyötyjä rahallisesti, eli verottaa niitä.
Terveyden, terveellisten elintapojen ja urheilullisuuden verottaminen tuntuisi absurdilta. Tällä hetkellä verotus kohdistetaan täysin päinvastaisesti. Syynä lienee se, että vaikka onkin epäreilua, että toiset ovat terveempiä kuin toiset, terveellisten elintapojen tai terveyden verottaminen kannustaisi ihmisiä elämän epäterveesti. On mielestäni järkevää ajatella, että terveysvero aiheuttaisi enemmän haittaa kuin nykyisin aiheutuvasta eriarvoisuudesta.
Ystävien ja parisuhteiden verottamisessa näen ongelmana sen, että se vaatisi kirjanpidon laatimista kyseisistä suhteista ja tavan estää epäviralliset ystävyys- ja seurustelusuhteet. Arvioisin, että kaikki toteutukset tällaisesta verosta tekisivät aivan kaikkien elämästä kurjempaa.
Sukulaisten verottaminen siirtäisi eriarvoisuuden toisaalle: huonoimmassa asemassa olisivat he, joilla on nimellisesti paljon sukulaisia, eli joutuisivat maksamaan heistä paljon veroa, mutta eivät kykenisi saamaan sukulaisista vastaavaa hyötyä. Jossain määrin sukulaisista saatavaa hyötyä verotetaan jo lahja- ja perintöveron muodossa.
Musikaalisuutta ja puhelahjoja on vaikea erottaa vastaavista opituista taidoista. Itse arvioisin, että lähes jokainen pystyy kohtuullisella harjoittelulla juoksemaan maratoneja, pelaamaan taitavasti jalkapalloa, tanssimaan sujuvasti salsaa tai laulamaan kauniisti karaokessa, vaikka edellä oletkin eri mieltä. Opittujen taitojen verottaminen tuntuu kohtuuttomalta, jos niistä koituvaa hyötyä ei voida osoittaa. Mahdollista rahallista hyötyä taas verotetaan jo.
Kauneudelle ja komeudelle on vaikeaa asettaa mittaria, jonka perusteella sitä voisi verottaa. Kauneudesta syntyvää hyötyä pitäisi myös pystyä arvioimaan, jottei sitä veroteta yli arvonsa.
Loppusanoina voisin vielä todeta, että mainitsemasi huomiot ovat minusta oikeita, mutta käytännöllisiä ratkaisuja asian korjaamiseen en ole keksinyt. Tulojen verottaminen lisää tasa-arvoisuutta keskimäärin, vaikkei välttämättä tee sitä jokaisen yksilön kohdalla.
Esimerkiksi sosiaalisen median suositusta profiilista/instagram-tilistä voisi tulevaisuudessa periä kiinteistöveron kaltaista “varallisuusveroa”. Toisaalta akateemisen menestyksenkin moottorina on non-fiskaaliset asiat ja menestys akatemiassa tuo sosiaalisiakin suhteita, joka tuottaa nonfiskaalista eriarvoisuutta. Tässä mielessä tieteeltä leikkaaminen/korkeiden akateemisten positioiden verottaminen voisi pienentää eriarvoisuutta.
Nykyään vasemmistoon luettavat woke-ihmiset puhuvat kyllä myös paljon sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Intersektionaalisessa feminismissä on jopa luotu “etuoikeuskehiä”, joissa ihmiset on luokiteltu henkilökohtaisten ominaisuuksiensa perusteella etuoikeutettuihin ja sorrettuihin. Näillä kriteereillä taloudellisesti hyväosainen voi olla myös sorrettu sosiaalisin perustein, jos hän esim. kuuluu johonkin vähemmistöön, tai on syrjitty vaikkapa painon takia.
Sosiaalista eriarvoisuutta on hyvin vaikea poistaa politiikalla, silloin kun se liittyy yksityiselämään, kuten parisuhteen löytämiseen. Sosiaalinen todellisuus ei ole vain politiikalla luotu, vaan ihmisten luontaista käyttäytymistä, jota on vaikea muuttaa.
Kannattaako Soininvaaran mielestä mennä toiseen ääripäähän eli kunnalliseen könttäsummaveroon (joka luonnollisesti kompensoitaisiin valtion verotuksessa niin, että veroasteet pysyisivät jokaisella tuloluokalla nykyisenä)?
Mitä jos mentäisiin monen muun maan malliin, jossa ainoa suora vuosittainen kunnallisvero kannettaisiin kiinteistöveron muodossa?
Ei ehkä toimi haja-asutusalueilla kunnan etujen mukaisesti, mutta kaupungeissa paremmin.
Ehdotuksesi tarkoittaisi tuhoa useimmille kunnille ja äärimmäisen regressiivistä verotusta. Tämä johtuu kiinteistöveron rakenteesta: maata verotetaan likimain sen todellisesta arvosta, uusia taloja sen sijaan selvästi todellista arvoa lievemmin. Uusissa taloissa verotusarvo on ainoastaan noin kolmasosa myyntiarvosta. Poikkeuksena ovat vanhat talot. Niiden verotusarvo jää tasolle, joka vastaa pitkälti vastaavan talon tyypillistä myyntihintaa. Näissä oletetaan siis käytännössä, että rakennukseen on tehty ja tehdään jatkuvasti korjaukset, joilla se pidetään asumiskelpoisena. Jos omistaja laiminlyö nuo korjaukset, kuten kaikkein vähävaraisimmille käy, hän ei saa tästä verohyötyä vaan taloa verotetaan edelleen kuin se olisi myyntikuntoinen.
Toisaalta rikasta kiinteistövero suosii: taloa voi vapaasti varustella ja käyttää kalleimpia materiaaleja, eikä se nosta veroa mitenkään.
Maaseudulla tai taantuvissa kaupungeissa maapohjan arvo on niin pieni, että siitä ei veroa juuri kerry. Jos verotulot pitäisi kerätä kiinteistöverona, verotaakka kohdistuisi ennen kaikkea köyhempiin ja nämä kuvailemani regression muodot entisestään pahentuisivat.
Monissa maissa tämä ratkaistaan sillä, että verotusarvo määräytyy kiinteistön todellisen markkina-arvon mukaan vuosittain ja maatalousmaa on eri kategoriassa.
Eläkeläiset, joilla on pienet tulot mutta kallis kiinteistö voivat lykätä maksuja siihen kun kiinteistön joskus realisoidaan.
Toimisi toisella tavoin haja-asutusalueilla Suomessakin, jos kiinteistövero perittäisiin myös metsistä ja pelloista.
Pelloista pitäisi ehdottomasti periä kiinteistöveroa muistakin syistä. Tällä hetkellä maataloustuet kapitalisoituvat käytännössä kokonaan pellon hintaan, ja lopputuloksena kaupunkiin muuttaneet maatalojen perijät keräävät tukien turvin mukavaa vuokraa pelloista, joiden todellinen arvo on käytännössä nolla; koska maataloustuotanto on käytännössä tappiollista liiketoimintaa, ei liiketoimintaan käytettävien pääomahyödykkeidenkään arvo voi olla juuri nollaa suurempi.
Kiinteistövero voisi olla yksi tapa ohjata myös peltojen kasvihuonekaasupäästöjä. Suurin osa peltojen CO2-päästöistä tulee turvepelloista. Jos niille osoitettaisiin erityistä kiinteistöveroa, uusien turvepeltojen raivaaminen loppuisi kenties siihen, ja vanhoja turvepeltoja ehkä otettaisiin pois peltokäytöstä. Lisäksi maaseutu ei ehkä vastustaisi muutosta, jos turvepeltojen karsimista tehtäisiin lisäten paikallisia kuntien tuloja tuomalla kunnille uusia kiinteistöverotuloja.
Nollan arvoisia juuri mitkään pellot eivät ole. Jos maataloustukia ei olisi ja jos tuotanto olisi silloin tappiollista, pellot palautettaisiin puita tuottaviksi metsiksi, jollaisia vanhoista monet pellot ovat ennen peltokäyttöä olleetkin. Pellon arvo määräytyisi silloin vaihtoehtoiskäytön kautta. Tosin tänä vuonna maataloustuotanto lienee tavanomaista tuottoisampaa. Viljan hinta on noussut parikymmentä prosenttia aiempaan nähden, kuten monien muiden raaka-aineidenkin.
Ajatus on kansaanmenevä, mutta ympäristönsuojelun kannalta karmea. Nykyisellään meillä on metsätaloudessa puhdas tuloverotus. Metsänomistajan ei tarvitse hakata maksaakseen kiinteitä veroja. Tämä tarkoittaa sitä, että passiiviset metsänomistajat eivät hakkaa, ja moni metsänomistaja jättää tunnesyistä yllättävän isoja alueita koskematta. Jos metsästä menisi jatkuva vero, tämä ajaisi hakkaamaan metsää jatkuvasti. Suojelun kannalta tilanne olisi aika huono.
Toinen seikka olisi metsänomistuksen keskittyminen. Kaikissa esitetyissä kiinteistöveromalleissa metsän kiinteistövero olisi vähennettävissä tulonhankintamenona. Näin ollen isot metsänomistajat, joilla on jatkuvasti hakkuita ja tasainen tulovirta, maksaisivat efektiivisesti vain 66 % kiintesitöverosta. Pienet metsänomistajat, jotka hakkaavat kerran, pari sukupolvessa, maksaisivat jatkuvasti täyttä veroa, ja heidän olisi kannattavaa myydä metsänsä. Kansantalouden kannalta tämä olisi älytöntä. Nykyinen metsänomistusrakenne ohjaa tehokkaasti merkittävän osan mmetsäteollisuuden tuottamista vientituloista väestölle, joka käyttää rahat kulutukseensa. Metsätuloilla rahoitetaan joko maatalouden tai yksityistalouden isompia menoja. Jos metsänomistus keskittyy suursijoittajille, metsän kantorahatulo siirtyy suuressa määrin finanssitalouden piiriin erilaisiin sijoitusinstrumentteihin. Lisäksi suursijoittajat ovat paljon pienomistajaa tehokkaampia suunnittelemaan verotustaan, joten verotulot pienenevät pysyvästi.
Kunnallisvero on jo nyt voimakkaasti progressiivinen, kun se lasketaan ansiotulosta valtionveron jälkeen, koska valtionvero on progressiivinen. Kuten kommenteissa jo on todettu, veroäyrin hinta putoaa seitsemään senttiin. Katoava osa ilmeisesti siirtyy progressiiviseen valtionverotukseen, paitsi, jos tulee sote-alueen perimä vero. Mutta kunnan- ja alueveron suhteuttamisessa valtionveron progressiivisuuteen tulee ottaa huomioon myös, että isoissa kaupungeissa on sekä määrällisesti että suhteellisesti paljon hyvätuloisia verrattuna pieniin paikkakuntiin, joiden asukkaat suurelta osin maksavat kunnanveronsa, mutteivät juurikaan valtionveroa, koska kunnanveron verotettavan tulon alaraja on matalampi kuin valtiolla ja pieniä tuloja valtionverotuksessa verotetaan kevyesti. Pienten kuntien usein kaupunkeja korkeampi veroäyri ei ole niin progressiivinen kuin jossain muualla, koska isoimpien tulojen korkeita prosentteja maksavia ei ole niin paljoa. Jos sotealueet kustantavat terveys- ja sosiaalipalvelut omalta alueeltaan keräämällään verolla, on kansalaisten yhdenvertaisuuden takia luotava järjestelmä — tai käytettävä jo olemassaolevaa kunnanveron tasausjärjestelmää — jossa varoja siirtyy varakkailta alueista vähävaraisemmille. Sote tarkoittaa Helsingille myös sitä, että verokanta ehkä pysyy ennallaan, siis ei laske, mutta rahaa soteen tulee vähemmän, varsinkin, jos sotea varten verotetaan valtionverolla valtakunnalliseti vastaava määrä kuin ennen kunnanverolla, niin se voi tarkoittaa kaupungissa, jossa on keskimääräistä hyvätuloisempia, että veroa kerätään enemmän kuin kunnanverolla ennen. Tarvitaan tasapainottava järjestelmä myös tähän suuntaan — vai kompensoiko kunnanveron pienenemisestä johtuva kunnanverojen tasausjärjestelmän osittainen alasajo tämän? En kadehdi poliitikkoja, jotka soten vievät toteutukseen.
Veroprogressiosta pitäisi luopua ja keskittyä kulutuksen verottamiseen.
Lisäksi 3 miljardin euron maataloustuessa, 4 miljardin euron asumistuessa, ja yli 30 miljardin sosiaali‑, terveys- ja eläkemenoissa olisi varmasti leikattavaa.
Jos vaikka läskit aloittaisivat päivänsä liikunnalla, vähentäisivät sokerin, rasvan ja lihan kulutusta, niin tuosta 30 miljardista sulaisi iso osa ihan itsestään. Kyllä, läski on läski, eikä se sievistelemällä muuksi muutu.
Huvittava yksityiskohta: maksoin äskettäin enemmän veroja ja sivukuluja palkastani kuin yliopistossa tutkijana ollessani minulle maksettiin palkkaa bruttona! Sekin on ilmeisesti liian vähän! Ehkä sitten ollaan sujut, kun kuhafileen sijaan voin ostaa vain halvinta jauhelihaa?
Kyllä nyt arvon pääministeriltä pääsi aikamoinen aivopieru! Ellei sitten ole Antti Rinteen ja Krista Kiurun ajatuksia.
Jauhelihassa ei ole mitään järkeä, vaikka eläisi alennetulla toimeentulotuella (tai varsinkaan silloin). Kallista, huonosti säilyvää eikä järin terveellistä. Energian saa halvemmalla viljoista, valkuaisaineet esim. hernekeitosta, rasvahapot (paitsi DHA) rypsiöljystä, useimmat kivennäisaineet esim. maidosta ja vitamiinit hedelmätäysmehuista, kaalista ja porkkanasta.
Kalakin on kieltämättä aika kallista, mutta korvaamatonta lähinnä vain DHA-rasvahapon takia. Jos rahassa tekee tiukkaa, mieluummin korvaa se edellä mainituilla kuin jauhelihalla.
Olisihan se hyvä että näissä vaaleissa olisi edes jotain mistä äänestää. EU:n asiat ja suojatiemerkkiukkojen värkit eivät ole ehkä tarpeeksi kiinnostavia kunnallisvaaleihin. Viimeksi Helsingissä oli sentään se moniongelmaisten tyhjistä puheista syntynyt naurettava moskeijahanke joka sai ihmiset äänestämään vastaan ja Vapaavuorta, mutta nyt ei mitään. Jos pääsisi naapureiden veroja nostamaan, niin olisihan se jotain.
Nimenomaan tästä täytyy olla huolissaan, että joko pääministeri tai hänen ja ministeriön välissä olevat avustajansa eivät oikein tunne verojärjestelmäämme tai sitten puoluejohtaja on tahallaan populistinen. Onhan kuntavero voimakkaan progressiivinen alapäästään jopa siten, että kuntaliiton Karhunen totesi, että pienituloisten kunnissa efektiivinen kuntaveroaste voi olla alle 10 prosentin luokkaa. Hyvätuloisten verotus hoituu tehokkaasti valtionveron ja sen progression kautta. Kun valtio lisää verovähennyksiä ja kuntien velvotteita, joutuu valtionapujärjestelmä töihin.
Olen ollut sillä kannalla, että lakisääteiset menot tulisi kattaa kokonaan suoraan valtiolta, onhan eduskunta ne säätänyt, jolloin lakisääteisten palvelut olisi mahdollista tuottaa rahoituksellisesti tasa-arvoisesti järjestäjästä riippumatta. Tässä taidan olla eri mieltä vihreiden maakuntaverokannan kanssa.
Kun valtio toteuttaa merkittävää tulonsiirtoa kuntien välillä valtionosuusjärjestelmän kautta, koko kunnallisverosta voisi oikeastaan luopua. Jos kunta ei tämän jälkeen pärjää valtionosuuksilla, siitä tehdään kriisikunta ja liitetään johonkin toiseen — näinhän nykyisinkin tehdään, vaikka kunnalla on mahdollisuus itse kerätä kunnallisveroa 😉
Jos maakuntavero tulee, saadaan moniportainen progressio aikaan käyttämällä kunnallis‑, maakunta- ja tuloverotuksissa erisuuruisia (perus)vähennyksiä (tms) sekä korottamalla kiinteistöveroa. Varmaankin niin että maakuntaverotuksessa vähennys olisi pienin koska erikoissairaanhoidon palveluita käyttää kaikki.
Poliitikoilla on suuri tarve tehdä rahaan liittyviä päätöksiä, koska raha on numeroita, joita on helppo näyttää todeksi.
Väestön ikääntyessä ja aktiivi-ikäisen väestön osuuden vähentyessä olemme yhä enemmän siinä tilanteessa, että raha on kuitenkin se vähemmän ongelmallinen resurssi. Kun on siirrytty digitaalisessa muodossa liikkuvaan rahaan, ei rahalla ole edes metallin tai paperin arvoa (sitä ei voi käyttää edes tapettina). Rahasta on hyötyä, jos sillä saa jonkun ihmisen tekemään jotain työtä.
Ääriesimerkki on syrjäkunnan terveyskeskus, koulu tai yritys. Jos rahalla ei saa lääkäriä, aineenopettajaa tai insinööriä, ei raha itsessään pahemmin auta. Kunta voi toki nostaa veroprosenttia ja yrittää isommalla rahalla jos silloin onnistaisi, mutta kuntaan muuttava asiantuntija kyllä osaa laskea nettopalkkansa. Yritäpä saada kuntaan eläinlääkäri.
Miten yhteiskunta siis toteuttaa palvelulupauksensa, kun sillä ei ole keinoa pakottaa ketään siirtymään paikalle tätä työtä tekemään? On jo osoittautunut, että raha vetää melko huonosti. Minusta näyttäisi siltä, ettei kyse ole edes pelkästään syrjäseutujen ongelmasta, vaan koko maan tasolla on työvoimapulaa eri erikoisammateissa.
Eli onko rahalla ratkaistavissa dilemma, jossa: köyhimpiä on jo moraalisista syistä tuettava ihmisarvoiseen elämään; ihmisillä on käytännössä vapaa tahto valita asuinpaikkansa (ml. maastamuutto) ja sen, työskenteleekö vai ei; sekä luvataan tietty yhteiskunnan palvelutaso?
Asiaa monimutkaistaa se, etteivät nämä tarvittavat työsuoritteet ole mitään geneerisiä “lapionvarsitöitä” vaan koulutusta ja käytännössä omaa kiinnostusta sekä kyseiseen työhön soveltuvuutta (vrt. hoiva-ala, varhaiskasvatus, opetus).
En usko vallankumouksellisiin muutoksiin vaan pragmaattiseen (hieno)säätöön jossa etsitään toimivaa tasapainoa. Toivoisin vain, että valtion poliittisen johdon tasolla ongelmat ymmärrettäisiin ja tehtäisiin perusteltuja siirtoja paremmin toimivien yhteiskunnallisten toimintatapojen löytämiseksi. Välillä tuntuu, että ongelmat lähinnä yritetään lakaista maton alle, koska päättäjän poliittisesta suuntautumisesta riippumatta ongelma ja sen mahdolliset ratkaisut eivät sovi oman poliittisen viitekehityksen sisään.
Ainakin tekijäpulan vuoksi meidän tulee välttää ratkaisuja, jotka työntävät nuoria ulkomaille, josta he eivät todennäköisesti palaisi. Esimerkiksi yliopistojen lukukausimaksujen käyttöönotto huonontaisi kotimaisten yliopistojen kilpailutilannetta ulkomaisiin yliopistoihin nähden voimakkaasti. Jos nuori lähtee opiskelemaan muuallen, hän stereotyyppisen todennäköisesti myös pariutuu sillä reissulla jolloin paluu kotimaahan tarkoittaa jo valintaa joko hänen tai puolison kotimaan välillä.
Ode,
millä perusteella jo nyt ei “rikkailla” ole liikaa valtaa, koska tasaveron takia maksavat paljon enemmän kunnallisveroa kuin köyhät?
Miksi joku muutos tässä jo valmiiksi merkittävässä erossa olisi merkityksellisempi?
Entä miksi et kannata kunnallisveroksi tasasummaveroa, joka sitten oikeasti korjaisi tämän “kohteluongelman”?
Miksi muuten kunnilla on tällainen kohteluongelma, mutta valtiolla ei?
Ehkä kyse on kuitenkin jostain rikkaimmasta promillesta, jolla ei taas kokonaisuuden kannalta ole merkitystä ja siksi kunnankaan ei tarvitse nuoleskella?
Jos nyt oikein muistan, niin Marin esitti, että selvitetään kunnallisveron muuttamista progressiiviseksi. Soininvaara selvitti asian saman tien, mutta voi olla, että joillakin muilla asiantuntijoilla on asiasta eriäviä mielipiteitä, Jos idea osoittautuu huonoksi, niin eihän sitä ole pakko ottaa käyttöön.
Epäilemättä demareiden mielestä asiaa voidaan selvitellä niin kauan, kunnes vaalit on käyty.
Sitten sitä taas voi selvitellä uudelleen seuraavien vaalien alla.
Suomessa verokeskustelu on jotenkin juuttunut siihen, että miten voisimme himo-verottaa suomalaisia vieläkin enemmän.
Kyllä nyt pitäisi puhua ja päättää siitä, miten suomalaisten järkyttävää verotaakkaa saisi reippaasti alennettua.
Nythän olemme kokonaisveroasteella (2019) 42,3 % OECD:n seitsemänneksi korkeimmalla, kun keskiarvo on 33,6 %.
Esimerkiksi jos palkkatuloilla ostaa ruokaa tai osakehuoneiston, vain kolmannes on tavaraa, loput veroja!
Suomessa yhteisövero on 20 %, kun se kansainvälisillä kilpailijayhtiöillä on todellisuudessa 5–7 % ja Virossa 0 %.
Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että yhteisövero häviää lopulta kokonaan, koska valtiot kilpailevat veronalennuksilla kohti nollaa.
Suuryritykset ovat jo paljolti hylänneet kilpailukyvyttömän Suomen ja osaajat menevät tsunamina perässä…
Onkin selvää, että Suomen eliitti / poliitikot ovat vastuuttomalla toiminnallaan huijanneet Suomen kansan luulemaan, että rikkaitten lisä-verotuksella ja talouskasvulla selviämme nykykriisistä kuin koirat veräjästä!
Todellisuudessa Suomi-laiva ajelehtii nyt kilpailukyvyttömänä kovassa talous-myrskyssä, ruorissa ei ole ketään ja pääkone yskii tyhjäkäynnillä. Velkahinaajan vetoapu ei riitä estämään karilleajoa…
Suomen eliitti ja poliitikot tulevat kuitenkin huomaamaan, että suomaiset eivät ole mitään koiria, vaan äänestäviä kansalasia, jotka piankin huomaavat tämän huijauksen.
Uurnilla tavataan!
Kurkkaappas mitä se on Jenkeissä?
Vai eikö oteta huomioon, koska kommunistivaltio?
Niinpä jenkkiläiset firmat eivät kotouta voittoja. Esim. Applella on ulkomailla varoja useampi sata miljardia.
toke hei,
Kansainväliset suuryhtiöt toimivat / hyökkäävät pääosin matalan verotuksen alueilta käsin.
Ne käyttävät kaikki lailliset keinot vero-optimointiin, jolla pääsevät tuolle mainitsemalleni matalalle tasolle
Tässä instrumentteina ovat monenlaiset työkalut kuten rajat ylittävät operaatiot, siirtohinnat, lainakuviot, laaja tytäryhtiöverkosto, tilinpäätös-ajoitukset, yhtiöjärjestelyt, jne.
Suomen yliverotetut ja kilpailukyvyttömällä hintatasolla toimivat yhtiöt ovat erittäin haavoittuvia tällaisten hyökkäysten edessä.
Tähän pitää saada muutos, jotta voimme turvata isänmaamme hyvinvoinnin.
Duoda noin,
jos vaikka sitten keskitytään niihin jenkkifirmoihin, jotka toimii jenkeissä:
Koska siellä verotetaan firmoja enemmän kuin ihmisiä (eli toistepäin kuin Europpassa), niin ulkomaiset firmat ovat vallanneet kotimaiset markkinat? Koska niillä mahdollisuus muiluttaa konsernilainoilla voitot ulos?
Ja sama homma Suomessa?
Onhan se tietty ongelmallista, että EU-sopimukset vaativat vapaata kilpailua eri maiden firmojen välillä, joiden verotus on täysin poikkeavaa tasoa. Jos tota ei korjata, niin huonohan siitä tulee, ennemmin tai myöhemmin.
Seppoa kiinnostaa vain Sepon hyvinvointi, se on tullut selväksi.
Validia argumentaatiota suurista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Näiden oikea paikka on täällä, onhan?
Juu, eivät ole koiria. Osa on toki aaseja, joilla Don Halla-aho ratsastaa.
Tähän tulee taas varmasti joku verovälttely/natsikultargumentti, mutta menköön.
Täällä meillä (Sveitsissä) on ihan mainstream näkemys taloustieteilijöiden ja poliitikkojen parissa että kylien ja kanttonien välinen verokilpailu on hyvästä ja antaa pienemmillekin yksiköille mahdollisuuden kilpailla isompiaan vastaan.
Muuten valtionvero ei juurikaan ole progressiivinen ja hyvin pieni verrattuna kanttoni- ja gemaindeveroon. Ehkä 10% kokonaistuloverotuksesta. Eli jos maksaa 150kE tuloista 15% tuloveroa, ehkä 1.5% on valtiontulovero. Toki kohtuullinen veroaste tekee tästä kilpailusta vähemmän merkityksellistä näin rivikansalaisen näkökulmasta jos vasemmistolle tyypillinen kateusaspekti unohdetaan.
Tämä osoittaa että demokratia paikallista muutenkin kuin juhlapuheissa, menot pysyvät kurissa kun poliitikot eivät pääse jakamaan “hyvinvointia” mielensä mukaan kaukana päätöksiensä seurauksista ja erilaiset tasaukset (niitä kuitenkin jonkin verran on) eivät tee moraalikadosta normia.
Toki vakuutusten varasssa toimiva terveydenhuolto on ehkä yksi ehto jotta järkevä systeemi saadaan aikaan.
Toki sosialismin varjo suomessa on niin pitkä ja synkkä että yhtään köyttä ei pidä antaa verojen uudistamisessa muuten kuin alaspäin jos jotain toivoa romahtamisen estämisestä halutaan vielä elätellä.
Aika laillakin. Tosin sote-uudistuksen jälkeisessä maailmassa kilpailu kunnan palvelutarjoomalla suhteessa veroihin voisi olla mahdollinen kilpailukeino Suomessakin, jos sote-maksut siirtyvät valtion harteille. Nykytilanteessa enemmistöllä kunnista sote-menot ovat niin valtavat esim. ikääntyneen köyhän väestön korkean osuuden takia, että omin päätöksin ei ole voinut osallistua kilpailuun yhtään mistään. Sote-uudistuksen jälkeisessä maailmassa paikallisia Kauniaisia alhaisine veroineen voi syntyä muuallekin kuin vain Kauniaisiin ja Ahvenanmaalle, jos jossain kunnissa päätetään alkaa kilpailla alemmilla veroilla. Jatkossa kuntien tulot tulevat suhteessa reilusti nykyistä enemmän omaisuuden tuotoista ja kiinteistöveroista, ja nykyistä olennaisesti vähemmän tuloveroista, jolloin kunnallisveron määrällä on muutenkin aiempaa pienempi merkitys kuntien taloudessa. Yhteisöveroa kunta ei saa edes itse päättää.
Tossa on just se Suomen vero-ongelma ollu 90-luvusta eteenpäin.
On kokonaan unohdettu verotuksen ja julkisten investointien vaikutus markkinoita balansoivana laitteena.
Kun oikeisto haluaa laskea veroa, silloin kun on nousukausi ja sitten taas kun on laskukausi, niin oikeisto haluaa laskea veroja, niin koko homma on rikki. Trendikkäästi sanottuna pilalla ja ollut siis pitkään.
Kuules hupsis,
Suomen suurin unohdus on 500 000 pysyvään työttömyyteen hylätty kurjalisto.
Tähän on tietenkin syynä maailman jäykimmät työmarkkinat yhdessä järkyttävän verotason kanssa.
Kun suurteollisuutemme pääosin työllistää ulkomailla, Suomen ainoa pelastus voivat olla 300 000 pk-riskiyrittäjää.
Johtopäätös: Pk-yrittäjän työllistämisriskiä pitää radikaalisti pienentää, sekä antaa yritysriskin ottajalle oikeudenmukainen korvaus ja kansainvälisesti kilpailukykyiset toimintaolosuhteet.
Suomen eliitti ja poliitikot ovat kuitenkin käsittämättömällä tavalla menettäneet kosketuksen reaalimailmaan ja ovat tästä syystä kykenemättömiä välttämättömään talousreformiin.
Suomen kansa ansaitsee parempaa.
Mistä löytäisimme reaalimaa ymmärtävät kriisijohtajat, jotka panevat maan edun omansa edelle ja pelastavat Suomen hyvinvoinnin?
Tästä esimerkkejä löydämme Suomenkin historiasta: Mannerheim, Risto Ryti, Väinö Tanner, Iiro Viinanen + Raimo Sailas…
Himan off-topic, mutta Vesa Kanniasella on Kanavassa 4/21 mielenkiintoinen artikkeli verotuksesta. Hän mm. tuo esille Dimond-Mirrleesin tehokkuusperiaatteen, jonka mukaan on parempi verottaa kulutusta kuin tulonmuodostusta, sillä tulonmuodostus tuottaa uutta talouden suorituskapasiteettia. Muutenkin mielenkiintoinen juttu
Toisaalta rikkailta ei tule tulojen suhteessa niin paljoa kulutusveroa.
Varallisuus tuppaa jäämään ”säästöön”.
Sijoittamisen kannustaminen tulevan ansiotuloveron takia, voi olla hieman ”korkealentoista”…