Asuntotuotanto ennätysluvuissa, mutta Helsingin asukasluku laskee

Helsingis­sä on lisät­ty rak­en­tamista, jot­ta asumisen hin­ta alenisi. Hin­nat eivät ole kutenkaan laske­neet. Onko teo­ria siis väärä?

Asumisen hin­taa Helsingis­sä nos­taa ihmis­ten halu muut­taa Helsinki­in ja sitä las­kee asun­to­tuotan­non lisäämi­nen. Hin­nat nou­se­vat, vaik­ka raken­net­taisi­in lisää, jos Helsinki­in halu­avien määrä nousee asun­tokan­taa nopeammin.

Asun­to­tuotan­to voi nos­taa hin­to­ja siel­lä, minne raken­netaan lisää. Uudet asukkaat tuo­vat elämää, parem­mat palve­lut ja joukkoli­iken­ney­htey­det. Hin­nat laske­vat seudun muis­sa osis­sa. Sijoi­tusasun­to kan­nat­taa ostaa sieltä, minne raken­netaan lisää.

Kaupun­gin koon kasvu voi tehdä sen asun­noista kalli­impia myös koko kaupun­gin alueel­la, kos­ka kaupungista tulee parem­pi. Jos New York olisi pikkukaupun­ki, asun­not tuskin oli­si­vat Man­hat­tanil­la niin kalli­ita kuin ovat.

Mitä suurem­pi on kaupun­ki, sitä arvokkaampia ovat asun­not sen keskus­tas­sa. Näin on vain joukkoli­iken­nekaupungeis­sa, ker­too amerikkalainen kaupunki­tutkimus­gu­ru Edward Glaeser. Suuris­sa henkilöau­toi­hin perus­tu­vis­sa kaupungeis­sa keskus­ta slum­mi­u­tuu heikon saavutet­tavu­u­den vuoksi.

Kun Helsin­ki, Espoo ja Van­taa ovat nos­ta­neet asun­to­tuotan­toa, asun­to­jen hin­nat ovat laske­neet kehyskun­nis­sa ja osis­sa Espoo­ta ja Van­taa­ta. Tämä on kuin oppikir­joista. Asun­to­tuotan­non lisäämi­nen keskel­lä kaupunkia alen­taa hin­to­ja kaupun­gin laidoilla.

Jos on muut­ta­mas­sa Helsin­gin seudulle, mut­ta ei ole niin krant­tu kaupungi­nosan suh­teen, pääsee asun­toon kiin­ni siis aiem­paa halvemmalla.

Mitä tapah­tui lop­pu­vuodes­ta 2020?

Viime kuukausi­na on kuitenkin tapah­tunut jotain outoa. Helsin­gin asukasluku on laskenut, vaik­ka asun­to­ja valmis­tuu ennä­tys­tahti­in. Uudet asun­not ovat men­neet hyvin kau­pak­si. Van­has­sa asun­tokan­nas­sa asuu siis selvästi vähem­män ihmisiä, vaik­ka merkit­tävä määrä Airbnb-asun­to­ja on palau­tunut asuntokäyttöön.

Seli­tys voi olla asum­isväljyy­dessä. Sen kasvu pysähtyi Helsingis­sä vuon­na 2007. Muun maan kiin­ni ottamiseen menisi kuu­den vuo­den asuntotuotanto.

Kos­ka asun­noista ei ole tul­lut isom­pia, asum­isväljyyt­tä voi kas­vat­taa vain se, että ruokakun­nista on tul­lut pienem­piä. Se selit­ty­isi syn­tyvyy­den laskul­la, yksin asumisen yleistymisel­lä ja väestön ikään­tymisel­lä, mut­ta nämä ovat hitai­ta tren­de­jä. Miten se olisi voin­ut yhtäkkiä tapahtua?

Van­has­sa asun­tokan­nas­sa näyt­tää ole­van aiem­paa enem­män ”tyhjiä” asun­to­ja. ”Tyhjässä” asun­nos­sa asuu yleen­sä joku, joka ei ole siinä kir­joil­la – esimerkik­si korona-aikana kimp­pa­ma­joi­tus­ta kai­h­ta­va viro­lainen raken­nus­mies tai palu­umuut­ta­ja Espan­jan aurinko­ran­nikol­ta. Kum­mankaan ei kan­na­ta vero­tuk­sen vuok­si siirtää kir­jo­jaan Suomeen.

Asun­to voi olla tyhjä myös, kos­ka sitä ei ole saatu vuokratuk­si. Vuokrau­saiko­jen ker­ro­taan venyneen. Olisiko niin, että markki­navuokrat oli­si­vat lop­ul­ta kään­tyneet lasku­un, mut­ta nou­se­vi­in vuokri­in tot­tuneet vuokranan­ta­jat eivät sitä vielä ymmärrä?

Vuokranan­ta­jat saat­ta­vat pan­na toivon­sa siihen, että opiske­li­jat palaa­vat koro­nan jäl­keen. Se voi aut­taa vähän, mut­ta vain vähän, sil­lä 20–29 vuo­ti­aiden määrä Helsingis­sä on laskenut alle 3 000 asukkaal­la korona-aikana.

Olisiko asumisen korkea hin­ta alka­nut karkot­taa ihmisiä halvem­pi­in paikkoi­hin? Vuodessa sekä 50–54 ‑vuo­ti­aiden että 65–74 ‑vuo­ti­aiden määrä on laskenut Helsingis­sä noin 1 100 asukkaal­la. Kun työ tai las­ten koulu eivät enää sido Helsinki­in, voi asun­to­var­al­lisu­u­den pan­na lihoik­si ja elää huo­mat­ta­van äver­iästä elämää jos­sain muualla.

Pitkäaikaises­ti tämä ei Helsin­gin asukaslukua laske, sil­lä asumisen hin­nal­la on varaa sopeu­tua ilman, että uus­tuotan­to käy kannattamattomaksi.

Raken­nusy­htiöt voisi­vat siir­tyä rak­en­ta­maan Helsinkiä, jos asun­to­tuotan­to ei enää kan­na­ta muis­sa seudun kun­nis­sa, mut­ta tämä vaatisi tont­te­ja. Helsin­gin on estet­tävä tont­tipoli­ti­ikalla asun­to­tuotan­non notkahtaminen.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Talouselämässä

80 vastausta artikkeliin “Asuntotuotanto ennätysluvuissa, mutta Helsingin asukasluku laskee”

  1. Juuri tänään Saton edus­ta­ja kom­men­toi tilan­net­ta mediassa:

    “…raken­net­tavien yksiöi­den osu­us riip­puu kaavamääräys­ten lisäk­si paljon raken­net­tavas­ta alueesta. Kauem­pana hyvistä joukkoli­iken­ney­hteyk­sistä per­hea­sun­to­jen osu­us on hie­man suurem­pi kuin hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien var­relle raken­net­tavis­sa kohteissa.”

    Vastaa

  2. Nyt ehkä ihan oikeasti on lisään­tynyt tyhjien tilo­jen määrä. Tyhjien asun­to­jen todel­liseen määrään kul­loinkin on per­in­teis­es­ti kun­nis­sa ollut parhain näkymä sähköy­htiöl­lä. Sähköy­htiö tietää parem­min kuin kun­nan johto, että moniko sähköli­it­tymälli­nen asun­to on tyhjil­lään. Esimerkik­si Helenin hal­li­tuk­sel­la on halutes­saan mah­dol­lisu­us saa­da tietää, miten tyhjien asun­to­jen määrä on Helsingis­sä kehit­tynyt. Jos Helen halu­aisi, se voisi ihan julkises­ti tiedot­taa vaik­ka 2 ker­taa vuodessa, että miten tyhjiltä vaikut­tavien asun­to­jen määrät ovat kehit­tyneet. Täyt­tä var­muut­ta ihan täs­mäl­li­sistä lukumääristä ei toki tulisi, kos­ka toki aina joku voi asua vaik­ka kynt­tilän­val­os­sakin, tai tyhjässä asun­nos­sa voi olla sähköä enem­mänkin käyt­täviä lait­teitakin, jot­ka sotke­vat arvioi­ta, mut­ta jos menetelmä olisi sama eri ajanko­htia tilas­toitaes­sa, eri ajan­jak­so­jen arviot oli­si­vat kuitenkin keskenään ver­tailukelpoisia, ja antaisi­vat paljon parem­mat arviot asi­aan kuin mitä tieto­ja nyt on käytettävissä.

    Tyhjiä asun­to­ja ovat hyvin suurel­la toden­näköisyy­del­lä sel­l­aiset asun­not, joiden sähkön kulu­tus pysyy samana maanan­taista sun­nun­tai­hin ympäri vuo­den, eli jois­sa vain asun­non sähkölait­teet, kuten ilman­vai­h­tokone tai jääkaap­pi, aiheut­ta­vat vähäistä sähkön kulu­tus­ta. Asu­tuis­sa asun­nois­sa puolestaan sähkön kulu­tus vai­htelee elämis­ryt­mien mukaan sil­loin kun asukas sähköä käyt­tää, eli esim. illan pimetessä voi syt­tyä lamp­pu­ja jne.

    Helenin hal­li­tus­ta voisi koit­taa kan­nus­taa tekemään päätök­sen, että Helen voisi julka­ista tiedot tyhjien sähköli­it­tymäl­lis­ten asun­to­jen määrien kehi­tyk­ses­tä vaik­ka puo­livu­osit­tain, neljän­ne­vu­osit­tain tai edes ker­ran vuodessa, antaen tiedot ihan julkises­ti saataville. Asian tilas­toimi­nen saat­taisi vaa­tia parin henkilö­työkuukau­den työ­panok­sen joltain osaaval­ta koodar­il­ta, jot­ta joku luo kood­in, jol­la arvio tyhjistä asun­noista saadaan sähkönkäyt­töda­toista tehtyä. Käytän­nössä pitäisi osa­ta erot­taa asun­to­jen sähköli­it­tymät muista sähköli­it­tymistä ja lisäk­si tun­nistaa tyhjät asun­not muista asunnoista.

    Vastaa

  3. Tut­tava­pi­irin perus­teel­la vahvis­tan van­hem­man väestön muut­toli­ik­keen. Kun aiem­min muutet­ti­in las­ten var­tut­tua per­hea­sun­nos­ta pienem­pi­in neliöi­hin keskus­taan, vai­hde­taan nyt asumisen nivelko­hdas­sa yllät­tävän usein kaupunkia. Etenkin eläkeläisiä tun­tuu nyt siir­tyvän pääkaupunkiseudul­ta toisen tai molem­pi­en kotiseu­tu­jen kasvukeskuksiin.

    Huolestut­tavam­paa on se, että samaa trendiä on havait­tavis­sa myös blue col­lar / suorit­ta­van työn tek­i­jöis­sä. “Kun molem­mat saati­in työ­paikat niin muutet­ti­in Haa­gan kak­sios­ta Lah­teen riv­i­taloon” ‑tar­i­nat ovat nor­mati­ivis­es­ti tarkastel­tuna yleistymään päin.

    Muuten olen sitä mieltä, että asun­to­jen hin­toi­hin Helsingis­sä vaikut­taa muu­ta maa­ta voimakkaam­min korko­ta­so. Mon­et helsinkiläiset asun­nonos­ta­jat osta­vat nyt “niin kalli­in asun­non kuin saa­vat”: helsinkiläiset otta­vat isom­pia asun­to­lain­o­ja kuin kou­volalaiset tai oul­u­laiset. Ansio­tu­lo­jen erot eivät toki ole yhtä suuria: hyvä­tu­loisia on Helsingis­sä enem­män, mut­ta hyvä­tu­loiset asu­vat kuin pienem­pi­en paikkakun­tien keskituloiset.

    Kun tar­jon­taa on vähän, kulu­tus­mah­dol­lisu­udet ovat koro­nan takia rajoit­tuneet ja alhainen korko­ta­so tun­tuu jatku­van ikuis­es­ti, ei ole ihme, että osta­jia riit­tää. Esimerkik­si asun­tolu­o­tot­tamisen kiristämi­nen voisi johtaa kaup­pamäärien supis­tu­misen kaut­ta asun­to­jen hin­to­jen lasku­un jopa Helsingissä.

    Vastaa

    1. Tutk­i­ja Punavuores­ta: .

      Kun tar­jon­taa on vähän, kulu­tus­mah­dol­lisu­udet ovat koro­nan takia rajoit­tuneet ja alhainen korko­ta­so tun­tuu jatku­van ikuis­es­ti, ei ole ihme, että osta­jia riit­tää. Esimerkik­si asun­tolu­o­tot­tamisen kiristämi­nen voisi johtaa kaup­pamäärien supis­tu­misen kaut­ta asun­to­jen hin­to­jen lasku­un jopa Helsingissä.

      Voisi, mut­ta asun­to­jen hin­nat ovat toki eri asia kuin asum­is­menot. Vaik­ka asun­to­jen hin­nat rom­ah­taisi­vat, vuokrille ei kävisi vält­tämät­tä samoin. Nyky­isinkin vaikka­pa Inaris­sa, Ima­tral­la tai Kokko­las­sa vuokrata­so (sisältäen läm­mi­tyk­sen ja veden) on paljon lähempänä Helsin­gin tasoa kuin asun­to­jen hin­nat. Asum­is­menoi­hin hei­jas­tu­vat myös paikkakun­nil­la per­i­tyt korkeam­mat korko­ta­sot — samoin kuin vaikka­pa korkeam­mat läm­mi­tyk­sen ja veden hin­natkin. Läh­es nol­la-arvoi­sis­sa asun­nois­sakin voi olla suh­teel­lisen korkeat asumismenot.

      Vastaa

    2. Helsin­gin asukaslu­vun lasku­un voipi vaikut­taa sekin, että Helsin­gin ja Suomenkin kiin­nos­tavu­us ovat laskussa.

      Stim­u­loi­va pöhinä on siir­tymässä liike­toim­inta- ja autoepäys­täväl­lis­es­tä Helsingistä muualle, halvem­mille paikoille esim. Espooseen ja Vantaalle.

      Maail­man onnel­lisim­man kansan sosial­isti­nen kokeilu on epäon­nis­tunut ja Suomen talous kri­isiy­tyy. Isän­maamme aivovuo­to kiihtyy tsunamiksi…

      Korkeasti koulute­tut suo­ma­lais-nuoret ovat kan­sain­välistä porukkaa, jolle hir­mu­vero­tuk­semme ei anna mah­dol­lisu­ut­ta vauras­tua palkkatuloilla. 

      Karkaa­vat maas­ta tahti­in 4000 / vuosi ja parhaat yri­tyk­set myy­dään ulkomaille…

      Vastaa

    3. Tutk­i­ja Punavuores­ta: Kun aiem­min muutet­ti­in las­ten var­tut­tua per­hea­sun­nos­ta pienem­pi­in neliöi­hin keskus­taan, vai­hde­taan nyt asumisen nivelko­hdas­sa yllät­tävän usein kaupunkia.

      Omaan tut­tava­pi­iri­i­ni taas on osunut parikin avioparia, jot­ka ovat tehneet tuon liik­keen korona-aikana jo reilusti ennen eläköi­tymistä, etä­työmah­dol­lisu­u­teen nojat­en. Näi­den lapset ovat muut­ta­neet kotoa opiskele­maan, mut­ta työelämää on jäl­jel­lä vielä 15 vuot­ta. Kum­mas­sakin tapauk­ses­sa ‘van­ha pari’ muut­ti ker­rostaloa­sun­nos­ta toiseen, ja uusi sijait­see käve­lyetäisyy­del­lä pääradan ase­mas­ta, jot­ta lähi­työpäivänä ei tarvitse autoa. Ase­mat Seinäjo­ki ja Toi­jala, työ­paikat Tam­pereel­la ja pääkaupunkiseudul­la. Auto­ja näil­lä ihmisil­lä kyl­lä on, ja toisel­la par­il­la myös mök­ki jär­ven rannalla.

      Pääkaupunkiseudun vuokra-asu­jis­sa voisin kuvitel­la ole­van paljonkin halvem­paan vai­h­ta­jia niiden kesku­udessa, joil­ta koron­akri­isi on vienyt työt tai muuten aiheut­tanut tulo­jen mene­tyk­siä. Tästä ei uuti­sis­sa kovin paljon puhuta, kun työt­tömien määrä ei Suomes­sa ole pom­pan­nut samal­la taval­la kuin jois­sakin muis­sa mais­sa, mut­ta esim. tapah­tu­ma- ja rav­in­to­la-alan ihmisiä on paljon pääkaupunkiseudulla.

      Vastaa

  4. Kos­ka asun­noista ei ole tul­lut isom­pia, asum­isväljyyt­tä voi kas­vat­taa vain se, että ruokakun­nista on tul­lut pienem­piä. Se selit­ty­isi syn­tyvyy­den laskul­la, yksin asumisen yleistymisel­lä väestön ikään­tymisel­lä, mut­ta nämä ovat hitai­ta tren­de­jä. Miten se olisi voin­ut yhtäkkiä tapahtua?

    Van­has­sa asun­tokan­nas­sa näyt­tää ole­van aiem­paa enem­män ”tyhjiä” asun­to­ja. ”Tyhjässä” asun­nos­sa asuu yleen­sä joku, joka ei ole siinä kir­joil­la – esimerkik­si korona-aikana kimp­pa­ma­joi­tus­ta kai­h­ta­va viro­lainen raken­nus­mies tai palu­umuut­ta­ja Espan­jan aurinko­ran­nikol­ta. Kum­mankaan ei kan­na­ta vero­tuk­sen vuok­si siirtää kir­jo­jaan Suomeen.

    Yksi luon­nolli­nen seli­tys on myös muut­to muualle Suomeen, mut­ta Helsin­gin asun­non jät­tämi­nen “kesämökik­si” — tai odot­ta­maan tilanteen selkey­tymistä koro­nan jälkeen.

    Vastaa
    1. asumisväljyys oikeastikin kasvanut nyt Helsingissä? sanoo:

      tcrown:

      Yksi luon­nolli­nen seli­tys on myös muut­to muualle Suomeen, mut­ta Helsin­gin asun­non jät­tämi­nen ”kesämökik­si” – tai odot­ta­maan tilanteen selkey­tymistä koro­nan jälkeen.

      Muut­toti­las­to­jen mukaan muu­tot Helsingistä ovat kiihtyneet nyt ympäristökun­ti­in. Mut­ta eivät kauheasti muualle Suomeen. Lisäk­si maa­han­muut­to ulko­mail­ta Helsinki­in on vähen­tynyt, kun lennoil­la ja laivoil­la on ollut rajoituk­sia, ja lento­tar­jon­ta moni­in mai­hin on kutis­tunut. Syn­tyvyys on ollut Helsingis­sä läh­es his­to­ri­al­lisen vähäistä. Se ei vaiku­ta uskot­taval­ta seli­tyk­seltä, että Helsin­gin asun­noista olisi tul­lut “kesämökke­jä” muualle Suomeen muut­taneille, kos­ka muu­tois­sa muualle Suomeen kuin lähikun­ti­in ei vaiku­ta tapah­tuneen iso­ja muutoksia.

      Yksi jän­nä yksi­tyisko­h­ta on vielä se, että uudet asun­not ovat käyneet hyvin kau­pak­si, ja valmi­iden asun­to­jen varan­to on kutis­tunut viime kuukausi­na. Tyhjien asun­to­jen määrien kasvua ei täl­lä ker­taa selitä se, että uudet asun­not oli­si­vat jääneet raken­nus­li­ikkeille olen­nais­es­ti aiem­paa suurem­mas­sa määrin käsi­in. Asum­is­tukea saavien ruokakun­tien määrä on kas­vanut Helsingis­sä 7400:lla maalisku­us­ta 2020 maalisku­uhun 2021. 

      Sel­l­ainen pieni muu­tos tosin tilas­tois­sa näkyy, että Kelan yleistä asum­is­tukea saav­il­la asun­to­jen keskikoko Helsingis­sä on kohon­nut nyt noin 1,5 % vuo­den aikana. Esimerkik­si yksin asu­vien asum­is­tukea saavien asun­non keskikoko Helsingis­sä on nous­sut 0,5 neliötä vuodessa 34,8 neliöstä 35,3 neliöön ja lapset­tomil­la pareil­la 49,7 neliöstä 50,4 neliöön.

      Muus­sa val­takun­nas­sa asun­to­jen keskikoot ovat pysyneet samaan aikaan läh­es ennal­laan yksin asu­vien osalta (eli val­takun­nalli­nen nousu on tapah­tunut lähin­nä Helsingis­sä) ja lapset­tomien pariskun­tien osalta nousua neliömääris­sä on ollut muual­lakin, mut­ta keskimäärin pienem­pänä kuin Helsingis­sä. Val­takun­nalli­nen yksin asu­vien neliöi­den keskiar­vo yleisessä asum­istues­sa on nyt 39,3 neliötä. Helsingis­sä asun­to­jen keskikoko yksi­na­suvil­la asum­istues­sa on enää 10,2 % val­takun­nal­lisen keskiar­von alle (35,3 vs. val­takun­nalli­nen 39,3 neliötä).

      Vastaa

  5. > Helsin­gin asukasluku on laskenut

    Tren­di on kään­tynyt. Muu­tos on pysyvä.

    Ylipäätään ajan kulku tai his­to­ri­an tapah­tu­mat eivät ole kausaal­isia. Ne ovat syk­lisiä ja frak­taal­isia. Kun täl­laisil­la syy – seu­raus ‑malleil­la yrit­tää selit­tää ajas­sa tapah­tu­via ilmiöitä, vääjäämät­tä pää­tyy vääri­in johtopäätöksiin.
    – Mut­ta poli­it­tis­es­ti kat­soen väärät johtopäätök­set voivat kuitenkin olla hyödyllisiä.

    Vastaa

  6. Ei ole uusi asia, että asun­to­jen hin­to­jen noustes­sa tarpeek­si nopeasti asun­to­jen vuokraami­nen ei ole sijoit­ta­jien kannal­ta enää edes kovin kiin­nos­tavaa. Vuokralais­es­ta voi olla vaikea päästä eroon ja asun­non kun­to voi heiken­tyä, kun se on vuokral­la yms. Asun­to on sijoi­tusko­hde siinä mis­sä mikä tahansa muu sijoi­tusko­hde. Asun­topoli­ti­ikan kannal­ta tämä ei var­maankaan ole toiv­ot­ta­va kehityssuunta 🙂

    Vastaa

    1. Ville:
      Ei ole uusi asia, että asun­to­jen hin­to­jen noustes­sa tarpeek­si nopeasti asun­to­jen vuokraami­nen ei ole sijoit­ta­jien kannal­ta enää edes kovin kiin­nos­tavaa. Vuokralais­es­ta voi olla vaikea päästä eroon ja asun­non kun­to voi heiken­tyä, kun se on vuokral­la yms. Asun­to on sijoi­tusko­hde siinä mis­sä mikä tahansa muu sijoi­tusko­hde. Asun­topoli­ti­ikan kannal­ta tämä ei var­maankaan ole toiv­ot­ta­va kehityssuunta 

      Juurikin noin. On huo­mat­ta­va, että asun­to­jen hin­to­jen noustes­sa ei vuokrata­so ole pysynyt mukana. Viiden pros­entin hyvin kohtu­ullisel­la tuot­to­vaa­timuk­sel­la pitäisi 300 000 euron asun­non (siis kak­sio keskus­tas­sa) net­tovuokran olla 15 000 euroa vuodessa eli 1250 euroa kuukaudessa. Jokainen ymmärtää, ettei tähän nykyisel­lään päästä. Kun sijoi­tusasun­non tuo­to­s­ta yhä suurem­pi osu­us on hin­nan­nousua, ei vuokraami­nen enää vält­tämät­tä ns. mak­sa vaivaa.

      Vastaa

      1. Asiantun­ti­jan edes isom­mal­la pal­ka­lla ei kan­na­ta asua enää Helsingis­sä. Siihen ei näil­lä asun­to­jen hin­noil­la ole enää asiantun­ti­jan varaa vuon­na 2021. Kan­nat­tavam­paa on muut­taa työt­tämäk­si pikku­paikkakun­nalle halvem­pi­en ja isom­pi­en asun­to­jen perässä. Val­tio mak­saa työt­tömyyse­dut ja asum­istuet siel­lä omis­tusasu­jille ja asiantu­ni­jal­la on mukavampi elää. Mut­ta miten pitkään Suomen Val­ti­ol­la on varaa pitää näin korkei­ta asun­to­jen hin­to­ja Helsingis­sä täl­lä kustannuksella?

  7. No entä kuolleisu­us vs syn­tyvyys, miten se on kehit­tynyt Helsingissä?

    Vastaa

  8. Soin­in­vaara kirjoitti:

    “Kos­ka asun­noista ei ole tul­lut isom­pia, asum­isväljyyt­tä voi kas­vat­taa vain se, että ruokakun­nista on tul­lut pienem­piä. Se selit­ty­isi syn­tyvyy­den laskul­la, yksin asumisen yleistymisel­lä väestön ikään­tymisel­lä, mut­ta nämä ovat hitai­ta tren­de­jä. Miten se olisi voin­ut yhtäkkiä tapahtua?”

    Asi­aa voi selit­tää myös se, jos samankokoiset ruokakun­nat ovat alka­neet asua isom­mis­sa tilois­sa. Tuo­ta seli­tys­lin­jaa tuke­vat nyt Kelan asum­is­tuk­i­ti­las­to­jen luvut, joiden mukaan yksin asu­vien asum­istuen­saa­jien ja kaksin asu­vien pariskun­tien asun­to­jen keskikoot Helsingis­sä ovat nousseet noin 1,5 % vuo­den 2020 jäl­keen. Siis ver­tail­taes­sa samankokoisia (aikuis­ten) ruokakun­tia näkyy nyt kasvua keskimääräi­sis­sä neliömääris­sä. Asun­to­jen vuokrat ovat ehkä hie­man hal­ven­tuneet, jol­loin ihmisil­lä on ollut tukimäärät huomioiden varaa vai­h­taa hie­man aiem­paa isom­pi­in asun­toi­hin. Kaksin asu­via on ehkä siir­tynyt kolmioi­hin ja yksin asu­via soluista yksiöi­hin ja yksiöistä puolestaan kak­sioi­hin. Toinen seli­tys­vai­h­toe­hto on se, että asum­istuen piiri­in on tipah­tanut aiem­paa isom­mis­sa asun­nois­sa asunei­ta, kun ihmisiä on lomautet­tu tai jäänyt työt­tömäk­si. Sitäkin kaut­ta voi nimit­täin saa­da seli­tys­tä se, että asum­is­tuk­i­ti­las­tois­sa asum­isväljyys on Helsingis­sä kas­vanut puolisen­toista pros­ent­tia vuodessa ylöspäin. Voi olla, että on tapah­tunut molem­pia kehi­tyk­siä yhtä aikaakin.

    Vastaa

  9. Viime vuosi­na on kuitenkin tapah­tunut jotain outoa. Lappeen­ran­nan asukasluku on laskenut, vaik­ka asun­to­ja valmis­tuu ennätystahtiin.

    No joo. Ei se niin outoa ole. Kysy vaik­ka putkimieheltä. Enää ei löy­dy oikein ker­rostalo­ja, jois­sa ei olisi asun­toko­htaisia ves­imittare­i­ta. Niitä on asen­net­tu asun­toi­hin samaa tah­tia, mitä asun­not ovat ”tyh­jen­tyneet”.

    Vastaa

  10. Kuin­ka moni Helsinki­in muual­ta tulleista oikeasti asuu siel­lä vapaae­htois­es­ti? Jos työ­paikko­ja löy­ty­isi enem­män muual­ta Suomes­ta, pääkaupunkiseudun väk­iluku voisi olla paljon nyky­istä pienem­pi. Monille tiivisti raken­net­tu kaupun­ki on myös enem­män dystopia kuin mitään muu­ta. Toisille vihreys merk­it­see elävää luon­to­suhdet­ta, eikä sitä, että asuu jos­sain betonivi­idakos­sa ihmis­paljouden keskel­lä, liian pienessä asunnossa.
    Nuo­rille 20–30 ‑vuo­ti­aille ei vält­tämät­tä asun­non koko tai sijain­ti vielä merk­itse niin paljon, mut­ta kun ihmiset alka­vat kes­ki-ikäistyä, kaninkopis­sa asum­i­nen alkaa ahdis­taa. Har­va halu­aa perus­taa per­het­tä asues­saan jos­sain lev­ot­tomas­sa kaupunkilähiössä. Asumisen tiiviy­del­lä ei muuten ole juuri tekemistä ekol­o­gisu­u­den kanssa, vaan olen­naista on toimi­va joukkoli­ikenne. Nyt kun etä­työ ja sähköau­tot tule­vat yleistymään, menee tuoltakin pointil­ta vähän poh­ja pois. Se on niin ikään myyt­ti, että maakun­nis­sa asu­vat kulk­i­si­vat ilman muu­ta pitk­iä työ­matko­ja autol­la. Tosi­asi­as­sa maaseudul­la ja ympäryskun­nis­sa työ­paik­ka löy­tyy usein ihan kodin tun­tu­mas­ta, tai kun­nan taa­ja­makeskuk­ses­ta. Itse asi­as­sa siitäkin on tutkimuk­sia, että suurin hiil­i­jalan­jäl­ki on kaupunkien keskus­tois­sa asuvil­la, kos­ka he kulut­ta­vat mui­ta paljon enem­män eri­laisia palvelu­ja. Sik­si­hän niihin keskus­toi­hin muute­taankin, kun niis­sä on kult­tuuri- tms. palveluita.

    Suomes­sa olisi yllin kyllin tyhjiä kiin­teistöjä pienem­mis­sä kaupungeis­sa ja kun­nis­sa, hyväkun­toisia raken­nuk­sia viemäröin­tei­neen, jois­sa voisi asua väljästi. Mik­si ihmeessä Suomen työl­listämis­poli­ti­ik­ka on täl­laista, että kaik­ki halu­taan ahtaa yhä ahtaam­mak­si käyvälle pääkaupunkiseudulle?

    Tässä muu­ta­ma hyvä link­ki aiheesta:
    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/08/31/myytti-tiiviista-ekokaupungista-eli-kertomus-siita-miten-ajatusharhasta-tuli
    https://yle.fi/uutiset/3–11829138

    Vastaa

    1. Tiiviy­den turhu­us:
      Kuin­ka moni Helsinki­in muual­ta tulleista oikeasti asuu siel­lä vapaae­htois­es­ti? Jos työ­paikko­ja löy­ty­isi enem­män muual­ta Suomes­ta, pääkaupunkiseudun väk­iluku voisi olla paljon nyky­istä pienem­pi. Monille tiivisti raken­net­tu kaupun­ki on myös enem­män dystopia kuin mitään muu­ta. Toisille vihreys merk­it­see elävää luon­to­suhdet­ta, eikä sitä, että asuu jos­sain betonivi­idakos­sa ihmis­paljouden keskel­lä, liian pienessä asunnossa.
      Nuo­rille 20–30 ‑vuo­ti­aille ei vält­tämät­tä asun­non koko tai sijain­ti vielä merk­itse niin paljon, mut­ta kun ihmiset alka­vat kes­ki-ikäistyä, kaninkopis­sa asum­i­nen alkaa ahdis­taa. Har­va halu­aa perus­taa per­het­tä asues­saan jos­sain lev­ot­tomas­sa kaupunkilähiössä. Asumisen tiiviy­del­lä ei muuten ole juuri tekemistä ekol­o­gisu­u­den kanssa, vaan olen­naista on toimi­va joukkoli­ikenne. Nyt kun etä­työ ja sähköau­tot tule­vat yleistymään, menee tuoltakin pointil­ta vähän poh­ja pois. Se on niin ikään myyt­ti, että maakun­nis­sa asu­vat kulk­i­si­vat ilman muu­ta pitk­iä työ­matko­ja autol­la. Tosi­asi­as­sa maaseudul­la ja ympäryskun­nis­sa työ­paik­ka löy­tyy usein ihan kodin tun­tu­mas­ta, tai kun­nan taajamakeskuksesta.Itse asi­as­sa siitäkin on tutkimuk­sia, että suurin hiil­i­jalan­jäl­ki on kaupunkien keskus­tois­sa asuvil­la, kos­ka he kulut­ta­vat mui­ta paljon enem­män eri­laisia palvelu­ja. Sik­si­hän niihin keskus­toi­hin muute­taankin, kun niis­sä on kult­tuuri- tms. palveluita.

      Suomes­sa olisi yllin kyllin tyhjiä kiin­teistöjä pienem­mis­sä kaupungeis­sa ja kun­nis­sa, hyväkun­toisia raken­nuk­sia viemäröin­tei­neen, jois­sa voisi asua väljästi. Mik­si ihmeessä Suomen työl­listämis­poli­ti­ik­ka on täl­laista, että kaik­ki halu­taan ahtaa yhä ahtaam­mak­si käyvälle pääkaupunkiseudulle? 

      Ker­ro esimerk­ki län­si­maas­ta jos­sa muut kuin maat­alouteen ja matlka­ilu­un liit­tyvät työ­paikat ovat pääasi­as­sa muual­la kuin suuris­sa kaupungeis­sa tai teollisuuskeskittymissä? 

      Suurin osa pk-seudun asukkaista on syn­tynyt tääl­lä eikä halua ainakaan pitkäk­si aikaa sitoutua muut­ta­maan pienelle paikakun­nalle ellei talous ole tur­vat­tu. Vaik­ka asum­i­nen olisi hal­paa niin kaik­ki muut palve­lut ovat niin har­vas­sa ja han­kalien matko­jen päässä, että vaatii eri­ty­istä uud­is­raivaa­ja­henkeä että ryhty­isi siihen. Etä­työvil­li­tys tulee men­emään ohi aika pian sen jäl­keen kun koronati­lanne on ohi. Ihmiset tyl­sistyvät kotona töitä tte­hdessä. Kult­tuuri­palve­lut on se mukavu­ustek­i­jä joka pitää ihmiset kaupungeis­sa. Ei niistä vapaae­htois­es­ti halu­ta luopua. 

      Suomes­sa väestö voisi asua tasaisem­min ympäri maa­ta jos asukkai­ta olisi vähin­tään 20 miljoon­aa. Sil­loin infran ylläpi­to olisi suh­teessa halvem­paa kun mak­sajia on enem­män, ja etäisyy­det lähimpi­in täy­den palvelun keskuk­si­in lyheni­sivät. Kes­ki-Euroopas­sa se onnis­tuu, mut­ta har­vaana­su­tus­sa Pohjo­las­sa ei. On luon­tev­in­ta että pääkaupun­ki ja pari muu­ta tärkeää kaupunkia ovat sil­loin iso­ja. Näin on muis­sakin har­vaan asu­tuis­sa mais­sa Ruot­sis­sa, Nor­jas­sa, Kanadas­sa, Aus­tralias­sa, Venäjällä.…

      Helsin­ki on ennen vuott­ta 1990 itsenäistynei­den Euroopan maid­en pääkaupungeista pienin, ellei paria lil­liput­ti­val­tio­ta ja saari­val­tio­ta las­ke­ta. Mik­si ei saisi seu­ra­ta muiden Euroopan metropolien kehi­tys­tä, rak­en­taa uusia hieno­ja raken­nuk­sia van­ho­jen rän­sistynei­den varas­to­jen tilalle, panos­taa kult­tuuri­in ja taiteeseen. En halua että pääkaupunkimme muis­tut­taisi mitään kehi­tys­maan pikkupääkaupunkia jon­ka joutomaat muis­tut­ta­vat sodas­ta ja pom­mi­tuk­sista, ja jos­sa aika on pysähtynyt 1960-luvulle. Iso kun­non pääkaupun­ki on pienen maan käyn­tiko­rt­ti. Mikä Tan­s­ka olisi esim ilman Kööpenhaminaa? 

      Espoos­sa ja Van­taal­la on paljon väljiä pien­taloaluei­ta heille jot­ka halu­a­vat ulkoil­la luon­nos­sa. Toisalta vaik­ka on rähjäisiä betonilähiöitäkin niin niitä on muis­sakaan Suomen kaupungeissa.

      Vastaa

      1. “Ker­ro esimerk­ki län­si­maas­ta jos­sa muut kuin maat­alouteen ja matlka­ilu­un liit­tyvät työ­paikat ovat pääasi­as­sa muual­la kuin suuris­sa kaupungeis­sa tai teollisuuskeskittymissä? ”

        Min­ul­ta ei kysyt­ty, mut­ta mieleen tulee esimerkkinä Bel­gia. Brys­sel ei ole suuri kaupun­ki eikä teol­lisu­uskeskit­tymä. Se on varsin puh­das hallintokaupun­ki, jos­sa on sit­ten hallintoa tuke­mas­sa myös esimerkik­si rav­in­toloi­ta ja hotelle­ja työ­matkaa­jille, mut­ta ei paljoakaan loma­matkailua. Varsi­naises­sa Brys­selin kaupungis­sa on vain noin 150 000 asukas­ta. Toki se on osa laa­jem­paa metropo­lialuet­ta, mut­ta aika väljää sellaista.

        Haag on myös sen tyyp­pinen kaupun­ki. Se on Helsinkiä pienem­pi hallintopääkaupun­ki Hol­lan­nis­sa. Keskeinen työl­listäjä on julki­nen sek­tori ja sitä tuke­vat yksi­tyisen sek­torin palve­lut kon­sult­ti­taloista IT-taloi­hin, rav­in­toloi­hin ja hotellei­hin. Mut­ta tur­is­te­ja ei liiku paljoakaan.

        Itse olen miet­tinyt asuin­paikkaa mon­elta kannal­ta. Asuin men­neisyy­dessä Helsingis­säkin jonkin aikaa. En asu enää. Mut­ta asun yhä kaupungis­sa. Silti en käytä juuri lainkaan kaupun­gin palve­lu­tar­jon­taa. En kult­tuuri­palvelui­ta, en museoita. En jäähalle­ja. En edes kun­tos­ale­ja. Enkä käy usein edes rav­in­tolois­sa lounas­rav­in­to­la­puol­ta luku­unot­ta­mat­ta. Peri­aat­teessa voisin asua mis­sä vain. Oikeas­t­aan lähin­nä työ­paikkatar­jon­ta sekä ihmis­suhde­v­erkos­to sitoo asuin­paikkaa. Korkeasti koulute­tu­ille on työ­paikkatar­jon­taa ympäri Suomen lähin­nä lääkärei­den, opet­ta­jien ja muiden kun­nal­lis­ten viran­halti­joiden osalta, mut­ta muu­toin asuin­paikkaa rajaa todel­la paljon se, että työ vaatii ainakin toisi­naan läs­näoloa fyy­sis­es­ti paikas­sa, jon­ka työ­nan­ta­ja on päät­tänyt. Lisäk­si mielel­lään halu­aisi asua paikas­sa, jos­sa on joitain muitakin samaa alaa lähel­lä ole­via, jot­ta on myös vapaa-ajal­la jut­tuseu­raa omankin alan piiris­sä. Etäy­htey­det eivät ainakaan tois­taisek­si ole kor­van­neet siihen liit­tyviä tarpeita.

      2. jot:

        Min­ul­ta ei kysyt­ty, mut­ta mieleen tulee esimerkkinä Bel­gia. Brys­sel ei ole suuri kaupun­ki eikä teol­lisu­uskeskit­tymä. Se on varsin puh­das hallintokaupun­ki, jos­sa on sit­ten hallintoa tuke­mas­sa myös esimerkik­si rav­in­toloi­ta ja hotelle­ja työ­matkaa­jille, mut­ta ei paljoakaan loma­matkailua. Varsi­naises­sa Brys­selin kaupungis­sa on vain noin 150 000 asukas­ta. Toki se on osa laa­jem­paa metropo­lialuet­ta, mut­ta aika väljää sellaista. 

        Brys­sel on paisunut isok­si EU:n ja Naton ja muiden kan­sain­välis­ten jär­jestö­jen pää­ma­jo­jen takia. Ilmeis­es­ti keskeisen sijaintin­sa tai­ka vaik­ka Bel­gia on muuten pieni maa. Nuo jär­jestöt ja niiden hyvä­palkkaiset työn­tek­i­jät ovat var­maan hyviä veron­mak­sajia joten aikamoisia kul­takai­vok­sia ne ovat Belgialle. 

        jot:
        Haag on myös sen tyyp­pinen kaupun­ki. Se on Helsinkiä pienem­pi hallintopääkaupun­ki Hol­lan­nis­sa. Keskeinen työl­listäjä on julki­nen sek­tori ja sitä tuke­vat yksi­tyisen sek­torin palve­lut kon­sult­ti­taloista IT-taloi­hin, rav­in­toloi­hin ja hotellei­hin. Mut­ta tur­is­te­ja ei liiku paljoakaan. 

        Haag kuu­luu Rot­ter­damin metropo­lialueeseen joka on Helsin­gin seu­tua jonkun ver­ran väkirikkaampi ja ennen kaikkea tiheämpi seu­tu. Haa­gia voi ver­ra­ta johon­ki Espooseen ja Kau­ni­aisi­in. Ylipään­sä kes­ki-Euroop­paa vaikea ver­ra­ta kos­ka etäisyy­det niin lyhyet kaupunkien välillä.

      3. R.Silfverberg: Vaik­ka asum­i­nen olisi hal­paa niin kaik­ki muut palve­lut ovat niin har­vas­sa ja han­kalien matko­jen päässä,

        Tämä ei kyl­lä selitä sitä, mik­si pks houkut­telee niin paljon enem­män ver­rat­tuna vaikka­pa Tam­pere, Turku taik­ka Oulu. 

        Minä väitän että samal­la rahal­la pääset maakun­tien keskuskaupungeis­sa paljon lähem­mäs palvelui­ta (siis keskem­mäs keskus­taa) mitä Helsingis­sä. Jostain Esp­pon riv­i­taloalueelta hyvien palvelu­iden keskelle ei pääse mitenkään nopeasti tai hel­posti. Toisaal­ta sieltä sit­ten pääsee erikois­palvelui­hin eli suo­ralle ulko­maan lennolle tai oop­per­aan todel­la hel­posti ver­rat­tuna vaikka­pa Turkuun. 

        Eli pks täy­tyy olla palvelui­ta, joi­ta muis­sa kaupungeis­sa ei yksinker­tais­es­ti ole ollenkaan ja työ­paikko­ja, joi­ta muil­la työssäkäyn­tialueille ei vaan ole tar­jol­la. Pelkkä liikku­miseen kulu­va aika, kun ottaa huomioon kuin­ka kauas samal­la rahal­la joutuu keskus­tas­ta Helsingis­sä**, ei mielestäni oikein selitä tätä. Nimit­täin Oulus­sa voi asua keskel­lä keskus­taa kun joutuu Helsingis­sä asumaan kauempana.

        *) eri­ty­is­palve­lut joi­ta löy­tyy vain pks, kuten oop­pera, suo­rat lentoy­htey­det ulko­maille jne joutuu jät­tämään pois laskuista

        **) Oulun ydinkeskus­tan halvin 3h asun­to mak­saa alka­en 150 000e, Helsin­gin keskus­tas­ta alka­en 560 000 e

      4. Olimme joskus vai­moni kanssa teat­ter­i­matkalla Tam­pereel­la. Teat­terin jäl­keen klo 21 halusimme syömäään, mut­ta auki oli vain juot­toloi­ta. Helsingis­sä olisi ollut hyvä­ta­soisia rav­in­toloi­ta auki kym­menit­täin. Lop­ul­ta piti alis­tua syömään hotellissa.

      5. Osmo Soin­in­vaara:
        Olimme joskus vai­moni kanssa teat­ter­i­matkalla Tam­pereel­la. Teat­terin jäl­keen klo 21 halusimme syömäään, mut­ta auki oli vain juot­toloi­ta. Helsingis­sä olisi ollut hyvä­ta­soisia rav­in­toloi­ta auki kym­menit­täin. Lop­ul­ta piti alis­tua syömään hotellissa.

        Niin, riip­puu tosi­aan siitä, mil­lä elämän­taval­la halu­aa elää. Kaik­ki kaupungis­sa asu­vatkaan eivät vält­tämät­tä tosi­asi­as­sa käytä tai tarvitse useimpia kaupun­gin palveluja.
        Pien­i­t­u­loisil­la ei ole edes varaa mihinkään ulkona syömiseen ja mon­et muutkin kulu­tus­mah­dol­lisu­udet ovat heiltä joka tapauk­ses­sa pois sul­jet­tu­ja. Pienem­mil­lä tuloil­la voi elää parem­min ja asua tilavam­min jos­sain Helsin­gin ja muiden kalli­iden aluei­den ulkopuolella.

      6. Osmo Soin­in­vaara: Olimme joskus vai­moni kanssa teat­ter­i­matkalla Tam­pereel­la. Teat­terin jäl­keen klo 21 halusimme syömäään, mut­ta auki oli vain juot­toloi­ta. Helsingis­sä olisi ollut hyvä­ta­soisia rav­in­toloi­ta auki kym­menit­täin. Lop­ul­ta piti alis­tua syömään hotellissa.

        Tuo lie­nee mah­dol­lista vain, jos ette ole olleet mis­sään ydinkeskus­tan teat­teris­sa, vaan esim. Työväen teat­teris­sa, jon­ka sijain­ti on syr­jäisem­pi Hämeen­puis­ton laidal­la. Sen lähel­lä on vähän asu­tus­ta, eikä se sijaitse julkisen liiken­teen reit­tien var­rel­lakaan, jot­ka oli­si­vat asi­akasvir­taa tuo­mas­sa, vaan puis­ton vier­essä, joten sen läheisyy­dessä eivät ruokar­avin­to­lat ole auki iltaisin kovin myöhään. Keskus­torin ja rautatiease­man suun­nal­la rav­in­to­lat ovat kyl­lä auki pidempään.

        Keskus­tas­sa sijait­se­van Tam­pereen teat­terin yhtey­dessä ole­va Kult­tuuri­rav­in­to­la Kivikin on tavan­nut olla auki klo 22 tai 23 asti, päivästä riip­puen. Se ruokar­avin­to­la on käytän­nössä aina auki kun teat­teri on auki, kos­ka se kerää juuri väkeä teat­teris­sa kävi­jöistäkin. Sen läheisyy­dessä on osu­uskau­pan ruokar­avin­to­la Puis­to, joka on auki ma-to klo 22 asti ja per­jan­taisin sekä lauan­taisin klo 23 asti. Myös mon­et muut Hämeenkadun läheisyy­dessä ole­vat ruokar­avin­to­lat ovat tavan­neet olla Tam­pereel­la auki klo 21:ta pidem­pään — pait­si nyt koronatilanteessa.

      7. Osmo Soin­in­vaara:
        Olimme joskus vai­moni kanssa teat­ter­i­matkalla Tam­pereel­la. Teat­terin jäl­keen klo 21 halusimme syömäään, mut­ta auki oli vain juot­toloi­ta. Helsingis­sä olisi ollut hyvä­ta­soisia rav­in­toloi­ta auki kym­menit­täin. Lop­ul­ta piti alis­tua syömään hotellissa. 

        Tässä ei ole kyse Tam­pereen ja Helsin­gin kaupunkien eri­laisu­ud­es­ta vaan ain­oas­taan eros­ta paikallistuntemuksessa.

        Kum­mas­sa tahansa kaupungis­sa on han­kalaa saa­da rav­in­to­laruokaa klo 21 jäl­keen. On aika harv­inaista, että Suomes­sa on mis­sään kokkia töis­sä klo 21 jäl­keen. Mikro / uppopais­tet­tu / esi­valmis­tet­tu on sitä, mitä vielä löy­tyy, mut­ta hyvä­ta­soisia rav­in­toloi­ta ei ole Helsingis­sä klo 21 jäl­keen auki kym­menit­täin. Yksi jos löy­tyy, niin tämä on ulkopaikkakun­ta­laiselle pieni ihme. Niin mon­ta ker­taa olen sel­l­aista Helsingistä etsinyt ja se on jäänyt löytymättä.

        Eikä tämä ole kaupun­gin kokoon liit­tyvä asia. Yritä saa­da ihan mitä tahansa Shang­hais­sa myöhään illal­la / yöl­lä. On haas­teel­lista, vaik­ka halu­aisit ain­oas­taan pul­lon vet­tä ja suk­laa-patukan. Toki riip­puu siitä, mil­lä alueel­la Shang­hai­ta asu­s­tat. Pietaris­sa sen sijaan saa hyvää hel­posti ja miten myöhään tahansa. Kult­tuuriero­ja nämä ovat. 

        Eniten Helsingis­sä häir­it­see itseäni ruoan suh­teen se, että ne paikat, jois­sa itse käyn töis­sä ovat sel­l­aisia, että kohtu­ullisen lounaan syömi­nen on vähin­täänkin haas­teel­lista. Oma­l­ta kohdal­tani veikkaisin, että 20 huonoim­mas­ta, Suomes­sa syödys­tä lounaas­ta ainakin 15 jää Helsin­gin rajo­jen sisäpuolelle.

      8. Osmo Soin­in­vaara:
        Olimme joskus vai­moni kanssa teat­ter­i­matkalla Tam­pereel­la. Teat­terin jäl­keen klo 21 halusimme syömäään, mut­ta auki oli vain juot­toloi­ta. Helsingis­sä olisi ollut hyvä­ta­soisia rav­in­toloi­ta auki kym­menit­täin. Lop­ul­ta piti alis­tua syömään hotellissa.

        Kuin­ka moni suo­ma­lainen käy teat­ter­i­matkoil­la ja kaipaa rav­in­to­las­ta muu­ta kuin halv­in­ta lageria?

        Kysyn­tä on jopa Helsingis­säkin hyvin pien­tä teat­ter­i­matkoille ja jälkipönötykselle.

      9. Sylt­ty:
        Eli pks täy­tyy olla palvelui­ta, joi­ta muis­sa kaupungeis­sa ei yksinker­tais­es­ti ole ollenkaan ja työ­paikko­ja, joi­ta muil­la työssäkäyn­tialueille ei vaan ole tar­jol­la. Pelkkä liikku­miseen kulu­va aika, kun ottaa huomioon kuin­ka kauas samal­la rahal­la joutuu keskus­tas­ta Helsingis­sä**, ei mielestäni oikein selitä tätä. Nimit­täin Oulus­sa voi asua keskel­lä keskus­taa kun joutuu Helsingis­sä asumaan kauempana.

        Parem­pi työ­paikkatar­jon­ta ja esim se että palvelu­ja (päiväkodit, koulut) saa PK-seudul­la myös tåisel­la kåti­maisel­la. Ja sitt­ten se että jos on koko ikän­sä asunut pk-seudul­la niin kyn­nys vai­h­taa aikuisiäl­lä tai sil­loin kun lapset käy koulua, johonkin toiseen kaupunki­in on korkeampi kuin nuorel­la sinkulla. 

        Ja sit­ten paikkakun­nan maine ylipään­sä. Kaik­ki eivät vält­tämät­tä pidä Oulun ydinkeskus­taa niin tavoit­telemisen arvoise­na. Mielum­min vaik­ka sit­ten iso omakoti­ta­lo kaupun­gin ulkop­uolelta mut­ta silti Oulun seu­tua leimaa uskon­nol­liset lahkot ja tekopy­hyys toisaal­ta a pohjois­suo­ma­lainen macho-meinin­ki ja sen lieveilmiöt toisaal­ta. Ja sit­ten se perämereltä puhal­ta­va repivä pakkastuuli. 

        Tam­peretta voi pitää jo aitona vai­h­toe­htona Helsingille ja onhan Tam­pereen asun­notkin liki Helsin­gin hinnoissa. 

        Turku olisi miel­lyt­tävämpi kult­turel­liseltä tar­jonnal­taan ja sik­si että se on kan­sain­välisem­pi ja skan­d­i­naav­is­vaikut­teinen mut­ta samal­la sisään­päin­lämpiävä. Työ­paikkatar­jon­ta kanssa yksipuolisempi.

      10. Tamp­pi on insinöörille kult­tuuria. Insinööri halu­aa kat­soa paljus­ta käsin 100 tuuman tauluteeveetä.

      11. R.Silfverberg: Iso kun­non pääkaupun­ki on pienen maan käyntikortti.

        En oikeas­t­aan tah­toisi asua kenenkään visionäärin käyn­tiko­r­tis­sa enkä varsinkaan näin lähiöeläkeläisenä tah­toisi kus­tan­taa sitä. Paljonko­han meil­lä on tehty kalli­ita virheitä “kos­ka metropoli”?

      12. Olli Saari­nen: En oikeas­t­aan tah­toisi asua kenenkään visionäärin käyn­tiko­r­tis­sa enkä varsinkaan näin lähiöeläkeläisenä tah­toisi kus­tan­taa sitä. Paljonko­han meil­lä on tehty kalli­ita virheitä ”kos­ka metropoli”?

        No mitä kalli­ita virheitä on mielestäsi tehty viimeisen 20 vuo­den aikana?

    2. Tiiviy­den turhu­us:
      Kuin­ka moni Helsinki­in muual­ta tulleista oikeasti asuu siel­lä vapaae­htois­es­ti? Jos työ­paikko­ja löy­ty­isi enem­män muual­ta Suomes­ta, pääkaupunkiseudun väk­iluku voisi olla paljon nyky­istä pienempi. 

      Lakoni­nen vas­taus: Jos.

      Suo­ma­laiskansalli­nen vas­taus: Jos jos-sanaa ei olisi kek­sit­ty lehmätkin lentäisivät.

      Lisäys edel­liseen RFC 1925:n (The Twelve Net­work­ing Truths*) 3:tta kohtaa suo­ma­laisit­tain mukaillen: Lehmät saa lentämään kun pistää riit­tävästi voimaa taakse, mut­ta se ei vält­tämät­tä kan­na­ta, laskeu­tu­mi­s­paik­ka on epä­var­ma ja yli lentävien lehmien seu­raami­nen voi olla vaarallista.

      Vähän vakavam­min:

      Toisille vihreys merk­it­see elävää luon­to­suhdet­ta, eikä sitä, että asuu jos­sain betonivi­idakos­sa ihmis­paljouden keskel­lä, liian pienessä asunnossa.
      Nuo­rille 20–30 ‑vuo­ti­aille ei vält­tämät­tä asun­non koko tai sijain­ti vielä merk­itse niin paljon, mut­ta kun ihmiset alka­vat kes­ki-ikäistyä, kaninkopis­sa asum­i­nen alkaa ahdis­taa. Har­va halu­aa perus­taa per­het­tä asues­saan jos­sain lev­ot­tomas­sa kaupunkilähiössä. Asumisen tiiviy­del­lä ei muuten ole juuri tekemistä ekol­o­gisu­u­den kanssa, vaan olen­naista on toimi­va joukkoliikenne. 

      Se toimi­va joukkoli­ikenne vaatii joukko­ja tai sit­ten men­nään taas kar­jan­len­nä­tyk­seen. Väit­täisin myös, että “betonivi­idakko” ei ole homogeenista ja esimerkik­si Helsin­gin Kallion kort­teleista löy­tyy kaikkea hyvin ankeas­ta auto­jen­säi­ly­tyspoteropi­has­ta hyvinkin vehreisi­in ja viihtysi­in pihoi­hin. Erot voivat olla suuret jopa saman kort­telin alueel­la. Jopa asfalt­tip­i­han saa viihty­isäk­si ruukku- ja laatikkokasveil­la sekä penkeil­lä ja pöy­dil­lä. Kaiken tämän olen näh­nyt Kol­man­nen ja Viiden­nen lin­jan välillä.

      Luon­nos­ta ja vihrey­destä sit­ten, syvimpiä vais­to­jamme hivelevää sadekau­den savan­nia etäis­es­ti muis­tut­ta­va maise­ma alkaa Lin­nan­mäen tienoil­ta ja tihe­nee lauhkeak­si ja sub­ark­tisek­si met­sä­maak­si kun suun­taa luoteeseen/pohjoiseen. Vil­lieläimetkin löy­tyvät (enkä nyt puhu citykaneista, valko­poski­han­hista ja puluista), itse näin luon­nos­sa ketun ensim­mäistä ker­taa juuri Helsingis­sä (en suinkaan Hämeen ja Kes­ki-Uuden­maan maaseudul­la tai taa­jamis­sa, jois­sa kasvoin).

      Ihmisil­lä on eri­laisia miel­tymyk­siä ja pri­or­i­teet­te­jä, eikä mitään päätöstä tehdä tyhjiössä.

      Toki Kehä III:n tuol­la puolen on laa­jem­pia pel­to­ja ja met­siä ja pääsee vaikka­pa hirvimet­sälle. Oikein se on siel­läkin elää ja työsken­nel­lä, jos voi.

      __
      * = https://tools.ietf.org/html/rfc1925

      Vastaa

      1. TTK: “Se toimi­va joukkoli­ikenne vaatii joukko­ja tai sit­ten men­nään taas kar­jan­len­nä­tyk­seen. Väit­täisin myös, että ”betonivi­idakko” ei ole homogeenista ja esimerkik­si Helsin­gin Kallion kort­teleista löy­tyy kaikkea hyvin ankeas­ta auto­jen­säi­ly­tyspoteropi­has­ta hyvinkin vehreisi­in ja viihtysi­in pihoi­hin. Erot voivat olla suuret jopa saman kort­telin alueel­la. Jopa asfalt­tip­i­han saa viihty­isäk­si ruukku- ja laatikkokasveil­la sekä penkeil­lä ja pöy­dil­lä. Kaiken tämän olen näh­nyt Kol­man­nen ja Viiden­nen lin­jan välillä.”

        Piha ei ole sama asia kuin metsä.

        Toimi­va joukkoli­ikenne saataisi­in kyl­lä kaikki­in pienem­pi­inkin kaupunkei­hin ja kun­ti­in, jos vain olisi tah­toti­laa. Junay­hteyk­siäkin, joi­hin Suomel­la tun­tui ole­van varaa vielä 80-luvul­la, on vain lakkautet­tu. Suo­mi ei ollut sil­loin nyky­istä rikkaampi maa, mut­ta ajat­te­lu­ta­pa oli eri­lainen. Val­tion rautatei­den tarkoi­tus oli palvel­la tasa-arvois­es­ti kansalais­ten mah­dol­lisu­ut­ta liikku­miseen, ehkä ilmas­toasian nimis­sä tämä aja­tus voitaisi­in uudelleen­läm­mit­tää. Tosi­asi­as­sa­han mon­et uusi­maalaisetkin har­ras­ta­vat pen­delöin­tiä oma­l­la autol­laan. Junay­hteyk­sien ja lähi­ju­nien lisäämi­nen muis­sa maakun­nis­sa voisi lisätä myös väestömäärää niis­sä. Niin kuin aiem­min lait­ta­mas­sa linkissäni ker­rot­ti­in, miljoona suo­ma­laista on harkin­nut vakavasti maalle muuttoa.

      2. Juna ei ole mienkään eri­tyisen ilmas­toys­tävälli­nen kulkuneu­vo, jos matkus­ta­jia on vain muu­ta­ma. Tak­si on sekä kus­tan­nuk­sil­taan halvem­pi että vähäpäästöisempi.

      3. Osmo Soin­in­vaara:

        Juna ei ole mienkään eri­tyisen ilmas­toys­tävälli­nen kulkuneu­vo, jos matkus­ta­jia on vain muu­ta­ma. Tak­si on sekä kus­tan­nuk­sil­taan halvem­pi että vähäpäästöisempi.

        Tuo on tot­ta. Sama pätee bus­sei­hin nyt kun kehi­tys kul­kee kohti sähköau­to­ja. Jos bus­sis­sa on vain muu­ta­ma matkus­ta­ja, olisi ilmas­toys­täväl­lisem­pää ajat­taa matkus­ta­jat ennem­min vaik­ka tak­sil­la. Ruuh­ka-aikaan bussien etu­na on se, että ne vievät paljon vähem­män katu­ti­laa kuin vas­taa­van väkimäärän kul­je­tus eril­lisil­lä autoil­la. Harvem­paan asu­tul­la alueel­la ei katu­ti­las­ta ole kuitenkaan niin pulaa. Tavar­ali­iken­teessä paina­van rahdin kul­jet­tamises­sa pidem­piä matko­ja junat ovat ylivoimaisia rekkoi­hin näh­den ja niis­sä ilmas­to­hyö­ty on iso siitä, jos kul­je­tuk­sen saa tehtyä junal­la rekko­jen sijaan. Rekat eivät näytä ole­van sähköistymässäkään niin nopeasti kuin henkilöautot.

        Monel­la har­vaan asu­tul­la alueel­la tehokas kul­je­tustapa olisi se, jos olisi toimi­vat sovel­luk­set kyy­tien jakoon. Esim. 5 hen­gen henkilöau­to 5 matkus­ta­jal­la on ilmas­to­vaiku­tuk­sil­taan huo­mat­tavasti parem­pi kuin 1 hen­gen kul­jet­ta­mi­nen 5 hen­gen autol­la. Päästöt per matkus­ta­jakin ovat keskimäärin täy­dessä henkilöau­tossa pienem­mät kuin esim. bus­sil­la kulkies­sa — osin sik­si, että mat­ka menee suo­raan määrän­päähän, kun taas bus­si­matkat aiheut­ta­vat usein ylimääräistä matkaa. Mut­ta kyy­d­in­jakosovel­luk­set eivät tois­taisek­si ole saa­neet kun­nol­lista ase­maa harvem­paan asu­tu­il­la alueilla.

      4. Tiiviy­den turhu­us:
        Toimi­va joukkoli­ikenne saataisi­in kyl­lä kaikki­in pienem­pi­inkin kaupunkei­hin ja kun­ti­in, jos vain olisi tah­toti­laa. Junay­hteyk­siäkin, joi­hin Suomel­la tun­tui ole­van varaa vielä 80-luvul­la, on vain lakkautet­tu. Suo­mi ei ollut sil­loin nyky­istä rikkaampi maa, mut­ta ajat­te­lu­ta­pa oli eri­lainen. Val­tion rautatei­den tarkoi­tus oli palvel­latasa-arvois­es­ti kansalais­ten mah­dol­lisu­ut­ta liikku­miseen, ehkä ilmas­toasian nimis­sä tämä aja­tus voitaisi­in uudelleen­läm­mit­tää. Tosi­asi­as­sa­han mon­et uusi­maalaisetkin har­ras­ta­vat pen­delöin­tiä oma­l­la autol­laan. Junay­hteyk­sien ja lähi­ju­nien lisäämi­nen muis­sa maakun­nis­sa voisi lisätä myös väestömäärää niis­sä. Niin kuin aiem­min lait­ta­mas­sa linkissäni ker­rot­ti­in, miljoona suo­ma­laista on harkin­nut vakavasti maalle muuttoa.

        Tuo johtuu aika paljon siitä että VR:llä on monop­o­li matkuas­ta­jau­nali­iken­teeseen ja omis­taa kaiken käyt­tökelpoisen kaluston.
        Edelli­nen hal­li­tus olisi halun­nut saa­da aikaan kil­pailua rautateille siten että VR:n junat, tai ainakin taa­ja­ma­ju­nali­iken­teeseen sopivia olisi siir­ret­ty kalustopankki­in, jos­ta muut yhtiöt kuin VR olis saanut vuokra­ta nitä.
        Marinin hal­li­tus keskeyt­ti suun­nitel­mat. Kil­pailu on peri­aat­teessa sal­lit­tua mut­ta oma­l­la kalus­tol­la, ei VR:n nimisssä ole­val­la, eikä VR edes myy van­haa käytet­tyä kalus­toa vaan romut­taa sen. Käytet­tyä ulko­maista kalus­toa ei voi käyt­tää Suomes­sa kos­ka eri raideleveys, tai muu­tostyöt maksavat. 

        Toinen jut­tu on että 1970–80-luvulla lakkautet­ti­in junavuoro­ja reit­eil­lä jois­sa ei ollut kysyn­tää juuri ollenkaan. Sel­l­aisil­ta kuten Kon­tiomä­ki-Taivalkos­ki tai Savon­lin­na-Piek­sämä­ki tai Lahti-Lovi­isa tai Ker­a­va-Por­voo. Tyyp­il­listä niille oli että ne eivät johta­neet Helsinki­in tai mui­hin isoi­hin keskuksiin. 

        Toinen syy on siinä että van­ho­ja junia kor­vaavaa kalus­toa jol­la voisi ajaa sähkäistämät­tömil­lä radoil­la ei ole han­kit­tu riit­tävästi. Nyt voisi olla tarvet­ta matkus­ta­ja­ju­nille välil­lä Turku-Uusikaupun­ki mut­ta VR ei aloi­ta sitä kos­ka sopi­vaa kalus­toa ei ole. 

        Itse näk­isin että yhtälö saataisi­in toim­i­maan jos maakun­nat tai kun­tay­htymät osta­vat junali­iken­net­tä samaan tapaan kuin Tam­pereen seudul­la on aloitet­tu, mut­ta että liiken­nöit­si­jä ei olisi automaat­tis­es­ti VR vaan kil­pailutet­tu, ja että VR:ää velvoitet­ta­iasi­in mymään van­hempaa kalus­toa halukkaille, ennem­min kuin että romute­taan sitä.

      5. Piha ei ole sama asia kuin metsä. 

        Ei ole ei, mut­ta sekin voi olla elävä, myös asuinalueel­la, jos­sa asuu 20 000 ihmistä neliök­ilo­metril­lä. Ja Kallios­ta lyhyem­pi mat­ka met­sään kuin haja-asu­tusalueel­la naa­puri­in. Talvipu­u­tarhas­ta pohjoiseen, radan ja Lin­nan­mäen län­sipuolelta, alkaa met­säi­nen alue, joka liit­tyy Keskus­puis­toon ja jatkuu Hal­tialan pel­loille asti Helsin­gin pohjois­ra­jal­la. Etelä-Helsingis­sä on sit­ten meri ja saaristo.

      6. Tiiviy­den turhu­us:

        Toimi­va joukkoli­ikenne saataisi­in kyl­lä kaikki­in pienem­pi­inkin kaupunkei­hin ja kun­ti­in, jos vain olisi tah­toti­laa. Junay­hteyk­siäkin, joi­hin Suomel­la tun­tui ole­van varaa vielä 80-luvul­la, on vain lakkautettu.

        Onhan näitä aina sil­loin täl­löin kokeil­tu — tulok­set ovat tupan­neet ole­maan selaisia, että yhden vuorokau­den matkus­ta­jamäärä olisi mah­tunut samaan tilatak­si­in. Vähän vaikea kuvitel­la miten tuol­laisen saisi mitenkään kan­nat­tavak­si tai edes ympäristöystävälliseksi.

        Olisi myös mie­lenki­in­toista nähdä se malli, mil­lä pienem­pi­inkin kaupunkei­hin saataisi­in toimi­va joukkoli­ikenne. Käytän­nön tilanne jos­sain kek­sikokoises­sakin kaupungis­sa näyt­tää ole­van se, että yhdessä ker­ran tun­nis­sa menevässä bus­sis­sa on matkus­ta­ji­na keskimäärin 1–2 mum­melia matkalla joko apteekki­in tai ter­veyskeskuk­seen. Koulu­jen alka­mis- ja päät­tymi­saikoi­hin voi lisäk­si olla ehkä puolen tusi­naa koul­u­laista “ruuhkaut­ta­mas­sa” bussia.

        No, ehkä tah­toti­la tässä kun­non puna­mul­tatyyli­in tarkoit­taa sitä, että joukkoli­ikenne kyl­lä järjesty­isi kor­pikyli­inkin, jos pk-seu­tu­laiset mak­saisi­vat sen entistä suuremp­ina val­tion osuuk­sien tasauksina?

    3. Tiiviy­den turhu­us:

      Mik­si ihmeessä Suomen työl­listämis­poli­ti­ik­ka on täl­laista, että kaik­ki halu­taan ahtaa yhä ahtaam­mak­si käyvälle pääkaupunkiseudulle?

      Aika harhaista olet­taa, että ihmis­ten ja työ­paikko­jen keskit­tymisen taustal­la olisi joku tietoinen päätös — kut­sut­takoon sitä nyt “työl­listämis­poli­ti­ikak­si” tms. Tietysti täl­laiset ole­tuk­set ja kuvitel­mat lienevät varsin tyyp­il­lisiä inhimil­liselle ajat­telulle, joka yhdessä ääripäässä ilme­nee salali­it­to­te­orisointi­na, jon­ka ytimessä on se, ettei oikeas­t­aan mitään mitään tapah­du sat­tumal­ta tai tiedosta­mat­tomien yksit­täis­ten päätösten kasaan­tu­vana ketju­na (esim. “ei voi olla mah­dol­lista, että ter­ror­is­tit onnis­tu­is­vat kaap­paa­maan usei­ta lentokonei­ta ja tör­mäi­sivät niil­lä pil­ven­pi­irtäji­in — pakko olla CIAn/aseteollisuuden/reptiliaanien salali­it­to”).

      Todel­lisu­udessa ihmis­ten ja työ­paikko­jen keskit­tymi­nen on globaali ilmiö, joka “riehuu” maas­sa kuin maas­sa huoli­mat­ta val­taapitävien nou­dat­ta­mas­ta poli­ti­ikaas­ta asian suh­teen — tai poli­ti­ikan puut­teesta. Uskot­tavin seli­tys taustal­la ovat skaalae­dut — kun väki lisään­tyy tietyl­lä alueel­la, inno­vaa­tioiden määrä, talouskasvu jne. lisään­tyvät ekspo­nen­ti­aalis­es­ti — ja kasvu (mm. parem­mat työmah­dol­lisu­udet) lisäävät kas­va­van alueen houkut­tele­vu­ut­ta mikä taas takaa kasvun jatku­misen. Kyseessä on siis itseään vahvis­ta­va kierre, johon “poli­ti­ikat” eivät juuri pysty vaikut­ta­maan kuin hait­taavasti (esim. han­kaloite­taan muut­toa) tai har­vois­sa tapauk­sis­sa vahvistavasti.

      Hive­nen yllät­tävää, ettei kom­mu­nikaa­tioy­hteyk­sien parane­misel­la tun­nu oleen vieläkään nähtävis­sä ole­via vaiku­tuk­sia keskit­tymisen luon­taiseen vetovoimaan.

      Suo­mi lie­nee ainakin län­si­mais­ten teol­lisu­us­maid­en joukos­sa niitä mai­ta, jois­sa ei todel­lakaan (tupail­to­jen salali­it­to­te­o­ri­oista huoli­mat­ta) ole ollut minkään val­takun­nan keskit­tämis­poli­ti­ikkaa. Päin vas­toin täl­lä on tehty kaik­ki mah­dolli­nen luon­taisen kaupungis­tu­misen kampit­tamisek­si ja siten aiheutet­tu koko kansakun­taa rasit­tavia kumu­loitu­via hyv­in­voin­ti- ja talouskasvutappioita.

      Täl­lais­es­ta kollek­ti­ivis­es­ta omaan jalka­an ampumis­es­ta olisi hyvä vih­doinkin luop­ua — ei “poron­hoitoaluet­ta (alkoikos se siitä koh­ta Kehä III jäl­keen?)” tarvitse mitenkään akti­ivis­es­ti ruve­ta tyh­jen­tämään, mut­ta kaiken­maail­man aluetuet ja val­tiono­suuk­sien tasauk­set olisi syytä lopet­taa lyhyen siir­tymäa­jan jäl­keen. Kaik­ki yhteiskun­nal­liset infra­struk­tu­uri-investoin­nitkin olisi syytä keskit­tää sinne mis­sä kansat­uote oikeasti syntyy.

      Vastaa

      1. ksee: Uskot­tavin seli­tys taustal­la ovat skaalae­dut – kun väki lisään­tyy tietyl­lä alueel­la, inno­vaa­tioiden määrä, talouskasvu jne. lisään­tyvät ekspo­nen­ti­aalis­es­ti – ja kasvu (mm. parem­mat työmah­dol­lisu­udet) lisäävät kas­va­van alueen houkut­tele­vu­ut­ta mikä taas takaa kasvun jatkumisen

        Skaalae­dut näkyvät talouskasvun ja työl­lisyy­den lisäk­si myös kulu­tuk­ses­sa: riit­tävän suures­sa kaupungis­sa asi­akaskun­taa riit­tää aina vain erikois­tuneem­mille palveluille, jol­loin valin­nan­vara lisään­tyy. Rav­in­to­laa etsiessä vai­h­toe­hdot eivät ole “aasialainen” ja “piz­za-kebab”, vaan voi vali­ta nepalilaisen, intialaisen, thaimaalaisen, sichuani­laisen, japani­laisen, ital­ialaisen, turkki­laisen tai libanon­i­laisen väliltä. Liikun­tamah­dol­lisu­udet eivät rajoitu kun­tos­ali­in ja joogaan, vaan eri­laisia kun­tos­ale­ja ja joogatyyle­jä on enem­män kuin pystyy luetel­la. Puhu­mat­takaan vaik­ka ter­vey­den­huolto- tai koulutuspalveluista.

        Toki valin­nan vaikeus on yksi nyky­ih­misen rasituk­sista, ja ymmär­rän hyvin ihmisiä jot­ka mielel­lään elävät ympäristössä jos­sa tar­jon­nan vähäisyys rajoit­taa valintoja.

      2. Suomes­sa on alue­poli­ti­ikas­sa tehty virhe siinä, että on yrit­ty pitämään teko­hen­gi­tyk­sel­lä hengis­sä kaik­ki pienen­pienet aluekeskuk­set peräkyliä myöten. Kan­nat­taisi vain myön­tää keskit­tymi­nen ja panos­taa isoi­hin kaupunkeihin*.

        Kun yksikään muista kaupungeista ei kas­va, niin pks on aivan ylivoimainen. Kepun alue­poli­ti­ik­ka johtaakin juuri siihen, mitä sil­lä yritet­ti­in kynsin ja ham­pain torjua!

        *) Mikäli siis halu­taan tylipäätän­sä ehdä alue­poli­ti­ikkaa eli ohjail­la väestömääriä Suomen sisällä

      3. kse: “Aika harhaista olet­taa, että ihmis­ten ja työ­paikko­jen keskit­tymisen taustal­la olisi joku tietoinen päätös – kut­sut­takoon sitä nyt ”työl­listämis­poli­ti­ikak­si” tms.”
        Poli­itikko­jen päätök­set ovat täysin tietoisia päätök­siä, mainit­takoon nyt vaik­ka esimerkkinä val­tion viras­to­jen sijoit­ta­mi­nen tai koulu­tu­s­paikko­jen, joil­la on merk­i­tys­tä aluei­den työl­listymiselle. Tulee mieleen vaikka­pa Savon­lin­nan opet­ta­jank­oulu­tuk­sen lakkaut­ta­mi­nen, toisaal­ta päin­vas­tainen esimerk­ki, lääke­laitok­sen sijoit­ta­mi­nen Helsingistä Kuo­pi­oon. Täl­laiset päätök­set ovat joka tapauk­ses­sa niitä, joil­la on vaiku­tus­ta työl­lisyy­teen eri­tyis­es­ti maakun­nis­sa, ihan riip­pumat­ta siitä, ovatko päätök­sen­tek­i­jät sitä ajatelleet.

        kse:“Todellisuudessa ihmis­ten ja työ­paikko­jen keskit­tymi­nen on globaali ilmiö, joka ”riehuu” maas­sa kuin maas­sa huoli­mat­ta val­taapitävien nou­dat­ta­mas­ta poli­ti­ikaas­ta asian suh­teen – tai poli­ti­ikan puutteesta.”
        Ani­har­vaa Euroopan maa­ta asute­taan niin yhteen paikkaan keskit­tyneesti kuin Suomea, vaik­ka lääniä olisi vaik­ka mil­lä mital­la ja valmi­ita asuinpaikkoja.

        kse:“Päin vas­toin täl­lä on tehty kaik­ki mah­dolli­nen luon­taisen kaupungis­tu­misen kampit­tamisek­si ja siten aiheutet­tu koko kansakun­taa rasit­tavia kumu­loitu­via hyv­in­voin­ti- ja talouskasvutappioita.”
        Nyt puhut ris­ti­in itsesi kanssa. Ensin väi­tit, että ihmis­ten ja työ­paikko­jen keskit­tymi­nen on ilmiö, joka ei riipu poli­ti­ikas­ta. Sit­ten väitätkin, että Suomes­sa on tehty “kaik­ki mah­dolli­nen luon­nol­lisen kaupungis­tu­misen kampit­tamisek­si.” Kumpaan uskot?

      4. Tiiviy­den turhu­us:
        Ani­har­vaa Euroopan maa­ta asute­taan niin yhteen paikkaan keskit­tyneesti kuin Suomea, vaik­ka lääniä olisi vaik­ka mil­lä mital­la ja valmi­ita asuinpaikkoja. 

        Nor­ja, Ruot­si , Suo­mi ja Venäjä, saman­laista, muu­ta­ma iso keskus, muuten asu­tus har­vaa, iso­ja osia maas­ta aivan tyhjil­lään. Ilmas­to on kanss aratkai­se­va tek­i­jä, eteleässä on vain parem­pi ilmas­to kuin pohjoisessa. 

        Nor­jas­sa on eniten alue­poli­ti­ikkaa ja hajasi­joit­tamista har­joitet­tu mut­ta heille se on mah­dol­lista öljy­tu­lo­jen takia. Maantiede aset­tkaa kanssa haastei­ta kos­ka on korkei­ta vuo­ria ja vuono­ja ylitet­tävänä. Silti Oslo on jo kas­vanut Helsinkiä suuremmaksi. 

        Ruot­si ja Venäjä muis­tut­ta­vat toisi­aan talous­maani­eteel­liseti. Pohjoises­sa vain teol­lisu­ut­ta ja kai­vok­sia, etelässä maataloutta.

      5. Tiiviy­den turhu­us:

        Poli­itikko­jen päätök­set ovat täysin tietoisia päätök­siä, mainit­takoon nyt vaik­ka esimerkkinä val­tion viras­to­jen sijoit­ta­mi­nen tai koulu­tu­s­paikko­jen, joil­la on merk­i­tys­tä aluei­den työllistymiselle.

        Julkisen sek­torin osu­us työ­paikoista ei ole edes Helsingis­sa mitenkään koros­tunut — maakun­nista löy­tyy kaupunke­ja, jot­ka menevät tässä ohi. Kokon­aisuute­na kat­sot­tuna pk-seudul­la enem­min “kär­sitään pulaa” val­tion työ­paikoista, kos­ka esim. Espoos­sa ja Van­taal­la niitä ei käytän­nössä juurikaan ole.

        Mitä tulee koulu­tu­s­paikko­hin, niin jon­nek­in­han ne on sijoitet­ta­va — ei tähän maa­han voi­da perus­taa omaa amkoo­ta joka kun­taan vaik­ka maakun­tien poli­itikot näin ilmeis­es­ti halu­aisi­vat — eivät riitä rahat, resurssit, opet­ta­jat tai opiskelijat.

        Tulee mieleen vaikka­pa Savon­lin­nan opet­ta­jank­oulu­tuk­sen lakkaut­ta­mi­nen, toisaal­ta päin­vas­tainen esimerk­ki, lääke­laitok­sen sijoit­ta­mi­nen Helsingistä Kuo­pi­oon. Täl­laiset päätök­set ovat joka tapauk­ses­sa niitä, joil­la on vaiku­tus­ta työl­lisyy­teen eri­tyis­es­ti maakun­nis­sa, ihan riip­pumat­ta siitä, ovatko päätök­sen­tek­i­jät sitä ajatelleet.

        Lääke­laitok­sen siir­to­han oli oikein hyvä esimerk­ki, miten kan­net­tu vesi pysyy poli­itikko­jen mahti­sanal­la kaivos­sa. Suurin osa asiantun­ti­joista tote­si, ettei muu­ta Kuo­pi­oon — osa vai­h­toi suo­raan työ­paikkaa ja kun lop­utkaan eivät liikah­ta­neet mihinkään, oli pakko tun­nus­taa tilanne, jos­sa merkit­tävä osa toimin­noista jää edelleen Helsinki­in. Pros­essin lop­putu­lok­se­na hävitet­ti­in paljon ker­tynyt­tä osaamista, nos­tet­ti­in kus­tan­nuk­sia ja saati­in tehot­tomampi rakenne — ja ehkä ne muu­ta­ma kymme­nen työ­paikkaa Kuo­pi­oon. Aika kallista lystiä…

        Ani­har­vaa Euroopan maa­ta asute­taan niin yhteen paikkaan keskit­tyneesti kuin Suomea, vaik­ka lääniä olisi vaik­ka mil­lä mital­la ja valmi­ita asuinpaikkoja.

        Ihan samal­la taval­la se maaseu­tu tyh­je­nee muual­lakin Itä-Euroopas­sa. Suo­mi on tietysti niin har­vaan asut­tu maa, että tääl­lä vaiku­tuk­set näkyvät ehkä jyrkemp­inä, kos­ka väkeä on kokon­aisuute­na vain parin kukois­ta­van alueen kasvuun.

        kse:”Päin vas­toin täl­lä on tehty kaik­ki mah­dolli­nen luon­taisen kaupungis­tu­misen kampit­tamisek­si ja siten aiheutet­tu koko kansakun­taa rasit­tavia kumu­loitu­via hyv­in­voin­ti- ja talouskasvutappioita.”
        Nyt puhut ris­ti­in itsesi kanssa. Ensin väi­tit, että ihmis­ten ja työ­paikko­jen keskit­tymi­nen on ilmiö, joka ei riipu poli­ti­ikas­ta. Sit­ten väitätkin, että Suomes­sa on tehty ”kaik­ki mah­dolli­nen luon­nol­lisen kaupungis­tu­misen kampit­tamisek­si.” Kumpaan uskot?

        Miten niin? Tuo­han päin­vas­toin vahvis­taa väit­teitäni — kaupungis­tu­mi­nen on jatkunut vah­vana vaik­ka sitä on aiko­jen saatossa pyrit­ty keinol­la jos toisel­la estämään (aluetuet, hajasi­joi­tus, liiken­nein­fran rak­en­t­a­mi­nen kor­pi­maille, kul­je­tustuet, EUn raken­ner­a­has­tot jne.).

        Poli­ti­ikalla tässä on voitu vaikut­taa vain siihen, mitä hom­ma tulee lop­pu­pelis­sä mak­samaan. Suomes­sa on päätet­ty koit­taa rak­en­taa ja ylläpitää jotain risu­pa­toa tul­van tor­ju­misek­si ja tulok­se­na on ympäri bön­deä tyhjiä teol­lisu­uskyliä, vuokrat­alo­ja jne. joi­ta nyt val­tion rahal­la sit­ten pure­taan pois. Aika moni taan­tu­va kylä­pa­ha­nen on var­maankin myös kum­mis­saan, kun vaikka­pa vesi­huoltoin­fran käyt­töikä tulee päähänsä.

        Samaan aikaan kaupun­git on jätet­ty aika lail­la oman onnen­sa nojaan kasvun kanssa — omat hait­tansa tästä on tietysti ollut pk-seudulle, mut­ta moni pienem­pi aluekeskus on suuris­sa ongelmis­sa, kun rahat on ripotel­tu saloseu­tu­jen kirkonkyli­in ja aluekeskuk­set ovat jääneet näivet­tymään väen muut­taes­sa Ruuhka-Suomeen.

        Tietysti tässä olisi voitu jo aiko­ja sit­ten ottaa lusik­ka kau­ni­iseen käteen ja tun­nus­taa fak­tat (väki pakkau­tuu kuitenkin lop­ul­ta suuri­in kaupunkei­hin) — ja sit­ten miet­tiä miten pros­es­sia voisi parhait­en tukea s.e. lop­putu­los olisi kansan­talouden ja yleisen­hyv­in­voin­nin kannal­ta paras. No, meil­lä Kekko­slo­va­kian puna­mul­ta­per­in­tö elää edelleen niin vah­vana, ettei täl­laista voisi kyl­lä ikipäivänä kuvitella.

      6. ksee:

        Aika harhaista olet­taa, että ihmis­ten ja työ­paikko­jen keskit­tymisen taustal­la olisi joku tietoinen päätös – kut­sut­takoon sitä nyt ”työl­listämis­poli­ti­ikak­si” tms. Tietysti täl­laiset ole­tuk­set ja kuvitel­mat lienevät varsin tyyp­il­lisiä inhimil­liselle ajat­telulle, joka yhdessä ääripäässä ilme­nee salali­it­to­te­orisointi­na, jon­ka ytimessä on se, ettei oikeas­t­aan mitään mitään tapah­du sat­tumal­ta tai tiedosta­mat­tomien yksit­täis­ten päätösten kasaan­tu­vana ketju­na (esim. ”ei voi olla mah­dol­lista, että ter­ror­is­tit onnis­tu­is­vat kaap­paa­maan usei­ta lentokonei­ta ja tör­mäi­sivät niil­lä pil­ven­pi­irtäji­in – pakko olla CIAn/aseteollisuuden/reptiliaanien salaliitto”).

        Salali­it­to­teo­ri­at ovat tyl­siä. Mut­ta kyl­lä keskit­tämis­ten taustal­la on ymös ihan selkeitä päätök­siä. Esimerkik­si keskit­tämisas­e­tus (Val­tioneu­vos­ton ase­tus 582/2017) on varsin selkeä siinä, että siinä kiel­letään toimin­nan har­joit­ta­mi­nen muis­sa paikois­sa kuin niil­lä alueil­la, joi­hin ter­vey­den­huol­lon työ­paikat on halut­tu keskit­tää. Tai vaik­ka käräjäoikeuk­sien keskit­tämis­päätök­set oli­vat varsin selkeitä keskit­tämis­päätök­siä, joiden seu­rauk­se­na pait­si tuo­mar­i­työ­paikat, myös asiana­jo­toimis­to­jen työ­paikat ovat kadon­neet monista niistä kaupungeista, jot­ka ovat keskit­tämis­päätök­sil­lä menet­täneet käräjäoikeu­den. Korkeim­mat oikeudet on Suomes­sa keskitet­ty pääkaupunki­in. Samal­la korkea­palkkaisim­mat lakimi­estyö­paikat keskit­tyvät sinne. Esimerkik­si Sak­sas­sa on toimit­tu toisin. Siel­lä liit­to­val­tion korkein oikeus (Bun­des­gericht­shof) ja perus­tus­lak­i­tuomiois­tu­in sijait­see miljoon­akaupunkien sijaan fyy­sis­es­ti Karl­sruhen kaupungis­sa, jos­sa on noin 300 000 asukas­ta. Sak­sas­sa asun­to­jen hin­tata­sot ovat eri kaupungeis­sa tasaisem­pia kuin mon­es­sa muus­sa Euroopan maassa.

      7. Keskit­tämis­päätök­set ter­vey­den­huol­los­sa on tehty poti­las­tur­val­lisu­u­den vuok­si ja tuomiois­tu­imis­sa vähän samas­ta syys­tä, takaa­maan oikei­ta ja tas­a­puolisia ratkaisuja.

      8. Osmo Soin­in­vaara:
        Keskit­tämis­päätök­set ter­vey­den­huol­los­sa on tehty poti­las­tur­val­lisu­u­den vuok­si ja tuomiois­tu­imis­sa vähän samas­ta syys­tä, takaa­maan oikei­ta ja tas­a­puolisia ratkaisuja. 

        Noin on. Päätök­sille on toki ollut perustei­ta. Aiem­min joku kyseenalaisti sen, että keskit­tämis­päätök­siä olisi oikeasti edes tehty. Mitä perustelui­hin tulee, niin jälkim­mäis­ten eli tuomiois­tu­in­ten keskit­tämis­ten osalta on ollut aika kyseenalaista, että onko seu­rauk­se­na ollut oikeampia ja tas­a­puolisem­pia ratkaisu­ja. Sen sijaan on käynyt ilmi, että oikeu­den saami­nen on tul­lut entistä vaikeam­mak­si kansalaisille.

        Mitä enem­män olen käräjäoikeusverkos­ton kar­simis­es­ta lukenut, sitä enem­män olen tul­lut kan­nalle, että alim­man tuomiois­tu­inastev­erkos­ton pitäisi olla jotain ter­veyskeskusten kaltaista. Eli tar­jon­taa pitäisi olla siel­lä sun tääl­lä käsit­telemään yksinker­taisia asioi­ta. Suurin osa alimpi­en tuomiois­tu­in­ten asioista on sel­l­aisia. Vas­taavasti kuin on erikois­sairaan­hoitoa, tarvi­taan myös erikois­tunei­ta tuomiois­tu­imia käsit­telemään vaikeampia oikeudel­lisia kysymyk­siä. Sik­si vaikka­pa jotain 500 miljoo­nan euron raken­nushankkeen riitaa ei kan­na­ta viedä pie­neen itä-suo­ma­laiseen käräjäoikeu­teen käsiteltäväk­si, vaan tuomiois­tu­imeen, jos­sa on erikois­tunei­ta tuo­mare­i­ta käsit­telemään sel­l­aisia kysymyk­siä. Iso­ja raken­nus­ri­ito­ja ei viedä käräjäoikeuk­si­in yleen­sä edes isoi­hin käräjäoikeuk­si­in, kos­ka niiden tuo­marei­den asiantun­te­muk­seen ei luote­ta, eikä isois­sa riidois­sa ole varaa odot­taa vuosia lain­voimaista päätöstä Suomen hitaas­ta oikeusjär­jestelmästä, vaan välimiesmenettelyyn.

        Toisaal­ta monis­sa yksinker­tai­sis­sa riidois­sa olen­naista on se, että oikeu­denkäyn­ti­in on hal­pa ja help­po pääsy. Käräjäoikeuk­sien ei-sum­maari­sista riita-asioista moni­in liit­tyy suullista käsit­te­lyä. Jos jo pelkät matkaku­lut oikeu­denkäyn­ti­in ovat kovat, tai mat­ka-aika käsit­te­ly­i­hin kas­vaa isok­si, se voi estää oikeu­den hakemisen ja saamisen. Matkois­sa mak­saa eri­tyis­es­ti juristien tun­ti­lasku­tus mat­ka-ajal­ta, mikäli juristi on muual­ta kuin oikeu­denkäyn­tipaikkakunnal­ta, mikä käytän­nössä pakot­taa mon­et val­it­se­maan juristin oman koti­paikkansa sijaan oikeu­denkäyn­tipaikkakunnal­ta — ja merk­it­see sitä, että osas­sa Suomea on juris­tikeskit­tymiä ja toisaal­la juris­te­ja ei ole väestössä juuri lainkaan (mil­lä voi olla hei­jas­tu­mia myös esim. paikalliseen kun­nal­lispoli­ti­ikkaan). Mitä isom­pi kyn­nys on oikeu­teen, sitä toden­näköisem­pää on, ettei tule edes huono­ja tuomioi­ta, kun kansalaiset ja yri­tyk­set eivät uskalla viedä asioitaan käsiteltäväk­si oikeu­teen ollenkaan, vaan ennem­min tyy­tyvät tilanteeseen.

      9. Eli tar­jon­taa pitäisi olla siel­lä sun tääl­lä käsit­telemään yksinker­taisia asioi­ta. Suurin osa alimpi­en tuomiois­tu­in­ten asioista on sellaisia.

        Ennen oli kaupungeis­sa raas­tu­vanoikeuk­sia, jos­sa ammat­ti­tuo­mar­it käsit­te­liv­ät kaupunki­lais­ten mon­imutkaisia asioi­ta ja maal­la kih­lakun­nanoikeudet, jois­sa käsitelti­in enem­män har­rasteli­javoimin maalais­ten yksinker­taisia asioi­ta, mut­ta tämä jako popis­tet­ti­in eriarvoistavana.

      10. Osmo Soin­in­vaara:

        Ennen oli kaupungeis­sa raas­tu­vanoikeuk­sia, jos­sa ammat­ti­tuo­mar­it käsit­te­liv­ät kaupunki­lais­ten mon­imutkaisia asioi­ta ja maal­la kih­lakun­nanoikeudet, jois­sa käsitelti­in enem­män har­rasteli­javoimin maalais­ten yksinker­taisia asioi­ta, mut­ta tämä jako popis­tet­ti­in eriarvoistavana.

        Omas­ta mielestäni se vas­ta eri­ar­vois­tavaa onkin, jos taval­lisil­la ihmisil­lä ei nykyään ole varaa viedä asioitaan oikeu­den käsiteltäväk­si, kos­ka on ris­ki, että se mak­saa liikaa. Läh­es kaik­ki toimet, joil­la riito­jen ratkomistapo­ja saa halvem­mik­si kansalais­ten kannal­ta, on oikeustur­vaa paran­tavaa — vaik­ka men­täisi­in kohti tilan­net­ta, jos­sa eri tuomiois­tuimet tuot­ta­vat joskus eri­laisia ratkaisu­ja*. Kun­han siinä ei astu­ta liian pitkälle. Palu­u­ta har­ras­ta­jatuomioi­hin ei liene edessä, mut­ta on ihan selvää, että yksinker­taisia riito­ja varten tarvit­taisi­in mata­lam­man kus­tan­nus­ta­son paikko­ja ratkoa niitä. Las­ten­valvo­jan virkaa on kehitel­ty kun­ti­in ratko­maan huolta­ju­usasioi­hin liit­tyviä asioi­ta ilman, että niistä tarvit­see men­nä aina kalli­isti riitelemään oikeu­teen, mut­ta vas­taavasti pitäisi ruo­hon­ju­u­ri­ta­solle saa­da mui­hinkin oikeudel­lisi­in riitoi­hin edullisem­pia ratkaisu­paikko­ja. Kalleil­la tuomiois­tu­imil­lakin on paikkansa, mut­ta ne ovat toim­i­mat­to­mia tilanteis­sa, jois­sa ihmisil­lä ja organ­isaa­tioil­la ei ole niiden käyt­töön varaa. Lisäk­si ihmis­ten matkus­tut­ta­mi­nen niihin on nykyään mon­es­sa tapauk­ses­sa kohtu­u­ton­ta. Ihmisil­lä voi men­nä mat­ka-aiko­jen takia koko työpäivä jo toim­imiseen todis­ta­jana tai asiano­saise­na, vaik­ka oikeu­sis­tun­nos­sa kävisi vain lyhyesti, jos käräjäoikeus on kaukana ja vaa­di­taan suullista todis­telua. Vähin­tään kun­ti­in pitäisi saa­da riit­tävän kat­tavasti käräjäoikeuk­sien etäpis­teitä, joista käsin voisi etäos­al­lis­tua viral­li­sista paikoista jou­tu­mat­ta matkaa­maan pitk­iä matko­ja käräjäoikeu­teen — jos tieto­suo­jasy­istä etäos­al­lis­tu­mi­nen ei ole sal­lit­tua kodeista käsin ihmis­ten omil­la lait­teil­la. Tuos­ta puhut­ti­in aikoinaan käräjäoikeusverkos­toa supis­tet­taes­sa, mut­ta etäy­hteysmah­dol­lisuuk­sien toteu­tus on pitkälti yhä tekemättä.

        * Kyl­lä ammat­ti­tuo­mar­itkin kykenevät epä­tasa-arvoisen tilanteen luo­maan oikeuskäytän­töön, kuten kävi taas äsken, kun samas­ta asi­as­ta tuli Turus­sa ja Lapis­sa päin­vas­taiset, tosin molem­mis­sa tapauk­sis­sa kyl­lä hyvin perustel­lut ratkaisut hallinto-oikeud­es­ta saman­laises­sa asi­as­sa ilman val­i­tus­mah­dol­lisu­ut­ta: https://yle.fi/uutiset/3–11886441 . Toki myös esim. KHO ja KKO äänestävät jatku­vasti asioista, kun juridi­ikan huip­puasiantun­ti­jat näi­den tuo­mareina tulk­it­se­vat joko tilantei­ta tai lake­ja keskenään eri tavoin.

      11. Tuomiois­tu­in­ten menet­te­ly­ta­vat käyvät aina vain kalli­im­mik­si. Se on todel­li­nen epäko­h­ta, johon jonkun pitäisi puut­tua pro­fes­sion ulkopuolelta.

      12. jot:

        Noin on. Päätök­sille on toki ollut perustei­ta. Aiem­min joku kyseenalaisti sen, että keskit­tämis­päätök­siä olisi oikeasti edes tehty. Mitä perustelui­hin tulee, niin jälkim­mäis­ten eli tuomiois­tu­in­ten keskit­tämis­ten osalta on ollut aika kyseenalaista, että onko seu­rauk­se­na ollut oikeampia ja tas­a­puolisem­pia ratkaisu­ja. Sen sijaan on käynyt ilmi, että oikeu­den saami­nen on tul­lut entistä vaikeam­mak­si kansalaisille.

        En nyt ihan menisi pitämään esi­in­tuo­mi­asi muu­ta­man toimin­non keskikit­tämis­päätök­siä todis­teena siitä, että jos­sain olisi tehty salainen päätös kaiken kansan ja taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den keskit­tämis­es­tä Helsinki­in (niin kuin maakun­tien miehet tun­tu­vat väittävän).

        Tuskin­pa ko. päätök­set ovat näkyneet pk-seudun kasvus­sa pyöristysvirheitä enem­pää — ennem­min täl­laiset päätök­set ovat var­maankin vahvis­ta­neet alueel­lis­ten keskuskaupunkien kil­pailukykyä ja vetovoimaa.

      13. Helsingille val­tion viras­tot ovat rasite, kos­ka ne eivät mak­sa yhteisöveroa, mut­ta varaa­vat niukkaa asun­toka­p­a­siteet­tia, minkä vuok­si veroa mak­savien yri­tys­ten on hakeudut­ta­va maakun­ti­in — tai ulkomaille.

      14. ksee: En nyt ihan menisi pitämään esi­in­tuo­mi­asi muu­ta­man toimin­non keskikit­tämis­päätök­siä todis­teena siitä, että jos­sain olisi tehty salainen päätös kaiken kansan ja taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den keskit­tämis­es­tä Helsinki­in (niin kuin maakun­tien miehet tun­tu­vat väittävän).

        Tuskin­pa ko. päätök­set ovat näkyneet pk-seudun kasvus­sa pyöristysvirheitä enem­pää – ennem­min täl­laiset päätök­set ovat var­maankin vahvis­ta­neet alueel­lis­ten keskuskaupunkien kil­pailukykyä ja vetovoimaa.

        Tuo väite “salais­es­ta päätök­ses­tä” on ihan sin­un itse rak­en­ta­masi olk­iukko, jota kukaan ei ole tässä keskustelus­sa esittänyt. 

        Kyl­lä keskit­tämis­poli­ti­ik­ka on näkynyt ihan julkises­sa päätök­sen­teossa jo vuosia, on siitä sit­ten mitä mieltä tahansa. Palvelu­iden keskittäminen,virastojen, koulu­jen lakkaut­ta­mi­nen, syn­ny­tysosas­to­jen, mis­sä toim­intaa voisi vielä jatkaa, jne. Keskit­tämis­poli­ti­ikalle on syyn­sä, sen nähdään mm. lisäävän toimin­nan tehokku­ut­ta, mut­ta mii­nus­puole­na on ihmis­ten muut­to kalli­ille pääkaupunkiseudulle, jos­sa elämisen laatu voi heiken­tyä. Puhun nyt etenkin pienem­pit­u­loi­sista ihmi­sistä. Ei kaupun­ki tar­joa heille vält­tämät­tä mitään parem­paa, kalli­im­paa ja ahtaam­paa asum­ista vain. On eri asia olla köy­hä kuin rikas Helsingissä.

      15. Syn­ny­tys­ten keskit­tämisessäkin on kyse tur­val­lisu­ud­es­ta. Kun syn­ny­tyk­siä on har­vak­seltaan, niis­sä tapah­tuu enem­män onnet­to­muuk­sia, kos­ka esim­rkik­si hätäsek­tio­valmi­ut­ta ei kyetä ylläpitämään.

      16. Tiiviy­den turhu­us:

        Kyl­lä keskit­tämis­poli­ti­ik­ka on näkynyt ihan julkises­sa päätök­sen­teossa jo vuosia, on siitä sit­ten mitä mieltä tahansa. Palvelu­iden keskittäminen,virastojen, koulu­jen lakkaut­ta­mi­nen, syn­ny­tysosas­to­jen, mis­sä toim­intaa voisi vielä jatkaa, jne. Keskit­tämis­poli­ti­ikalle on syyn­sä, sen nähdään mm. lisäävän toimin­nan tehokku­ut­ta, mut­ta mii­nus­puole­na on ihmis­ten muut­to kalli­ille pääkaupunkiseudulle, jos­sa elämisen laatu voi heiken­tyä. Puhun nyt etenkin pienem­pit­u­loi­sista ihmi­sistä. Ei kaupun­ki tar­joa heille vält­tämät­tä mitään parem­paa, kalli­im­paa ja ahtaam­paa asum­ista vain. On eri asia olla köy­hä kuin rikas Helsingissä.

        Miten julk­isten palvelu­iden keskit­tämi­nen maakun­tien keskuk­si­in johtaa ihmis­ten muut­tamiseen pk-seudulle? Eikö luulisi enem­min käyvän niin, että maakun­tien keskuskaupunkien vetovoima ja kil­pailukyky lisääntyisi?

      17. ksee: En nyt ihan menisi pitämään esi­in­tuo­mi­asi muu­ta­man toimin­non keskikit­tämis­päätök­siä todis­teena siitä, että jos­sain olisi tehty salainen päätös kaiken kansan ja taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den keskit­tämis­es­tä Helsinki­in (niin kuin maakun­tien miehet tun­tu­vat väittävän).

        Ei kaiken taloudel­lisen toimeli­aisu­u­den keskit­tämis­es­tä Helsinki­in ole tietenkään päätök­siä. Mut­ta joil­tain osin sel­l­aista on. Kumpikaan ääri­lai­ta ei ole uskot­ta­va: ei se lai­ta, joka kiistää mitään keskit­tämis­päätök­siä teh­dyn eikä se, joka väit­tää, että kaik­ki joh­tu­isi vain keskittämispäätöksistä.

      18. Jos ajatel­laan akti­ivisia päätök­siä, niitä on tehty pois päin Helsingistä enem­män kuin Helsinki­in päin. Jos helsinkiläi­nen soitaa Kelaan, savon mur­teel­la siel­lä vas­tataan. En täl­lä halua vähätel­lä maakun­tien ahdinkoa. Globaali kaupungis­tu­mi­nen on suurim­malle osalle alöuei­ta ikävä ilmiö, muta sitä aja­vat talouden lainalaisu­udet, ei tietoinen keskittäminen.

      19. Osmo Soin­in­vaara:

        Globaali kaupungis­tu­mi­nen on suurim­malle osalle alöuei­ta ikävä ilmiö, muta sitä aja­vat talouden lainalaisu­udet, ei tietoinen keskittäminen.

        Juuri näin!

        Ydinkysymys onkin, että hyväksytäänkö tosi­asi­at ja pohdi­taan miten tilanteessa päästään parhait­en eteen­päin (mm. kasvun ja kui­h­tu­misen alueel­lisia seu­rauk­sia hoita­mal­la) — vai työn­netäänkö pää pen­saaseen, hoetaan, että “jos vain poli­it­ti­ista tah­toa olisi eikä ihmisiä pakko­muu­tatet­taisi Helsinki­in, niin meil­lä olisi elin­voimainen maakun­tien Suo­mi (ja Helsin­ki vain nui­va kylä­pa­ha­nen tuulisel­la kallion­iemel­lä)” — ja kaade­taan täl­lä perus­teel­la mil­jarde­ja alue­poli­ti­ikan kankku­lan kaivoon.

      20. ksee: Juuri näin!

        Ydinkysymys onkin, että hyväksytäänkö tosi­asi­at ja pohdi­taan miten tilanteessa päästään parhait­en eteen­päin (mm. kasvun ja kui­h­tu­misen alueel­lisia seu­rauk­sia hoita­mal­la) – vai työn­netäänkö pää pen­saaseen, hoetaan, että ”jos vain poli­it­ti­ista tah­toa olisi eikä ihmisiä pakko­muu­tatet­taisi Helsinki­in, niin meil­lä olisi elin­voimainen maakun­tien Suo­mi (ja Helsin­ki vain nui­va kylä­pa­ha­nen tuulisel­la kallion­iemel­lä)” – ja kaade­taan täl­lä perus­teel­la mil­jarde­ja alue­poli­ti­ikan kankku­lan kaivoon.

        Talous ei ole mikään taivaas­ta laskeu­tunut mysti­nen olen­to jon­ka mie­lenoikkui­hin mei­dän täy­tyy vain sopeu­tua, vaan sen “lainalaisu­udet” muo­dos­tu­vat ihmis­ten kollek­ti­ivis­es­ti tekemien päätösten sum­mas­ta. Poli­ti­ik­ka on juurikin pros­es­si mis­sä näitä päätök­siä ja muu­tok­sia yhdessä tehdään, jol­loin ne talouden “lainalaisu­udet” muuttuvat.

      21. Kil­go­re:

        Talous ei ole mikään taivaas­ta laskeu­tunut mysti­nen olen­to jon­ka mie­lenoikkui­hin mei­dän täy­tyy vain sopeu­tua, vaan sen ”lainalaisu­udet” muo­dos­tu­vat ihmis­ten kollek­ti­ivis­es­ti tekemien päätösten summasta.

        Toki — jo mm. F. Hayek aikoinaan tote­si, että kyse on yksit­täis­ten ihmis­ten päätösten seurauksista.

        Poli­ti­ik­ka on juurikin pros­es­si mis­sä näitä päätök­siä ja muu­tok­sia yhdessä tehdään, jol­loin ne talouden ”lainalaisu­udet” muuttuvat.

        No, ei. Kyseessä ei ole mikään tietoinen tai hier­arkki­nen pros­es­si vaan taustal­la on yksit­täi­sistä (omaa etua tavoit­tele­vista) päätök­sistä seu­raa­va spont­taani itse­or­gan­isoi­tu­mi­nen — ei siis mikään tupail­to­jen huu­toäänestys. Yksit­täis­ten ihmis­ten päätök­set — reagoimi­nen eri­laisi­in insen­ti­ivei­hin — on se joka lop­ul­ta ratkaisee mitä tapahtuu.

        Näkee­hän tämän vaik­ka kaikissa sosial­is­mikokeiluis­sa ympäri maail­man — “päätök­set ja muu­tok­set” voivat toki näen­näis­es­ti kään­tää yhteiskun­nan lainalaisu­udet nurin­niskoin, mut­ta eipä aikaakaan, kun viral­lisen yhteiskun­nan rin­nalle syn­tyy var­jo­talous ja ‑yhteiskun­ta, joka lop­ul­ta muo­dos­tuu jopa vahvem­mak­si — hin­tana kor­rup­tio, klep­tokra­tia, järjestynyt rikol­lisu­us ja tehottomuus.

      22. Kil­go­re: Talous ei ole mikään taivaas­ta laskeu­tunut mysti­nen olen­to jon­ka mie­lenoikkui­hin mei­dän täy­tyy vain sopeu­tua, vaan sen ”lainalaisu­udet” muo­dos­tu­vat ihmis­ten kollek­ti­ivis­es­ti tekemien päätösten sum­mas­ta. Poli­ti­ik­ka on juurikin pros­es­si mis­sä näitä päätök­siä ja muu­tok­sia yhdessä tehdään, jol­loin ne talouden ”lainalaisu­udet” muuttuvat.

        Talout­ta säädel­lään eri­laisin ohjauskeinoin, mut­ta toisaal­ta näen asian myös niin, että talous on ihmis­ten toimeli­aisu­ut­ta, tai ainakin hei­jastelee sitä. Talous on ikään kuin yksi näkyvä (no ehkä sit­tenkin vain osit­tain näkyvä) aal­lon­pitu­us ihmis­ten elämästä. Sitä on siis myös hyvin vaikea kon­trol­loi­da täysimääräis­es­ti. Peri­aat­teessa mon­et ohjaus­mekanis­mit muis­tut­ta­vat pohjim­mil­taan yri­tys­ten tulospalkkausjär­jestelmiä. Jos olet ollut sel­l­ais­ten kanssa tekemi­sis­sä, tiedät kuin­ka vaikeaa ongel­mat­toman jär­jestelmän laa­timi­nen on.

      23. ksee: Juuri näin!

        Ydinkysymys onkin, että hyväksytäänkö tosi­asi­at ja pohdi­taan miten tilanteessa päästään parhait­en eteen­päin (mm. kasvun ja kui­h­tu­misen alueel­lisia seu­rauk­sia hoita­mal­la) – vai työn­netäänkö pää pen­saaseen, hoetaan, että ”jos vain poli­it­ti­ista tah­toa olisi eikä ihmisiä pakko­muu­tatet­taisi Helsinki­in, niin meil­lä olisi elin­voimainen maakun­tien Suo­mi (ja Helsin­ki vain nui­va kylä­pa­ha­nen tuulisel­la kallion­iemel­lä)” – ja kaade­taan täl­lä perus­teel­la mil­jarde­ja alue­poli­ti­ikan kankku­lan kaivoon.

        Osmo Soin­in­vaara:
        Jos ajatel­laan akti­ivisia päätök­siä, niitä on tehty pois päin Helsingistä enem­män kuin Helsinki­in päin. Jos helsinkiläi­nen soitaa Kelaan, savon mur­teel­la siel­lä vas­tataan. En täl­lä halua vähätel­lä maakun­tien ahdinkoa. Globaali kaupungis­tu­mi­nen on suurim­malle osalle alöuei­ta ikävä ilmiö, muta sitä aja­vat talouden lainalaisu­udet, ei tietoinen keskittäminen.

        Tässä on kyse talouden lisäk­si paikalliskult­tuurista, sosi­aal­i­sista suhteista ja niiden säi­lymis­es­tä, oikeud­es­ta toivo­maansa asuin­paikkaan siel­lä mis­sä on syn­tynyt. Mon­et joutu­vat töi­den takia lähtemään pääkaupunkiseudulle eroon per­heestään, ystävistään ja suku­lai­sis­taan. Asioi­ta voi talouden lisäk­si tarkastel­la muis­takin näkökul­mista. Juuret­to­muus aiheut­taa henkistä pahoinvointia.

        Globaal­isti sama ilmiö uhkaa monia paikalliskult­tuure­ja, jot­ka eivät ehkä taloudel­lis­es­ti ole arvokkai­ta, mut­ta kult­tuurin kon­tek­stis­sa ovat.

      24. Tiiviy­den turhu­us:
        Tässä on kyse talouden lisäk­si paikalliskult­tuurista, sosi­aal­i­sista suhteis­ta­ja niiden säi­lymis­es­tä, oikeud­es­ta toivo­maansa asuin­paikkaan siel­lä mis­sä on syn­tynyt. Mon­et joutu­vat töi­den takia lähtemään pääkaupunkiseudulle eroon per­heestään, ystävistään ja suku­lai­sis­taan. Asioi­ta voi talouden lisäk­si tarkastel­la muis­takin näkökulmista.Juurettomuus aiheut­taa henkistä pahoinvointia.

        Globaal­isti sama ilmiö uhkaa monia paikalliskult­tuure­ja, jot­ka eivät ehkä taloudel­lis­es­ti ole arvokkai­ta, mut­ta kult­tuurin kon­tek­stis­sa ovat.

        Jos tarkoi­tat pien­i­t­u­loisil­la esim ammat­tik­oulun käyneitä, niin hei­dän ei kan­na­ta muut­taa pk-seudulle työn perässä, kos­ka töitä löy­tyy muual­takin. Lähi­hoita­jille, autonasen­ta­jille, sahureille jne. Toinen jut­tu ovat pk-seudul­la syn­tyneet ja koko ikän­sä asuneet pien­i­t­u­loiset ja mata­lasti koulute­tut. Heille muut­to muualle vaik­ka halvem­man asumisen perässä voi olla kyn­nys. Uudelta paikkakunnal­ta ei löy­dy ystäviä eikä suku­laisia, eli aivan kuten ei löy­dy muual­ta pk-seudullekaan muut­teneil­la. Pien­i­t­u­loiset pk-seudul­la ovat joko siel­lä syn­tyneitä tai ulko­mail­ta sinne muut­tanei­ta. Tai sit­ten työt­tömyy­den tai sairauk­sien koet­telemia entisiä keskituloisia. 

        Suurin osa kan­ta­suo­ma­lai­sista jot­ka muut­taa muual­ta pk-seudulle ovat käyneet enem­män koulu­ja ja ovat vähin­tään keski­t­u­loisia. He ovat joko tulleeet opiskele­maan tai aika pian valmis­tut­tuaan. Heille se on ollut tietoinen val­in­ta. Hei­dän sosi­aaliset suh­teeen­sakin pk-seudul­la koos­t­uu usein muista samas­ta maakun­nas­ta tulleista mut­ta sosi­aal­isia suhtei­ta luo­daan usein myös typöpaikoillla. 

        On ole­mas­sa ammat­te­ja joille löy­tyy töitä vain pk-seudul­ta ja isom­mista kaupungeista, ja kaik­ki ei vätole eri­tyisen suuri­palkkaisia. Näitä ovat esim human­is­tis­ten tai taide­alo­jen tai media-alan ammatit. He ovat olleet toki tietoisia ammatin­sa valites­sa että näin on. Osa on pää­tynyt niihin töi­hin oltuaan ensin jos­sain muus­sa amma­tis­sa joka ei ole kiinnostanut.

      25. Vas­taa­va esimerk­ki löy­tyy lähempääkin: Viron korkein oikeus (Riigiko­hus) sijait­see Tartossa.

      26. Anna R:
        Vas­taa­va esimerk­ki löy­tyy lähempääkin: Viron korkein oikeus (Riigiko­hus) sijait­see Tartossa.

        Tar­tossa­han on myös Viron johta­va yliopis­to, perustet­tu 1600-luvul­la Ruotsin val­lan aikana. Ja Viron Kansal­lis­museo jne. 

        Sil­lä ei ole suur­ta merk­i­tys­tä mis­sä esim Suomen korkein oikeus tai vaik­ka Suomen Pank­ki sijait­sisi. Ne voisi­vat yhtä hyvin olla vaik­ka Jyväskylässä. Vaik­ka koko val­tion­hallinto eduskun­taa myöten siir­ret­täisi­in sisä­maa­han niin Helsin­ki pysyy maan johta­vana kauppakaupunkina. 

        Onko muuten kenel­läkään paikkansapitävää tietoa seuaavas­ta asiasta:
        Kun EU:n Eurooopan Par­la­ment­ti perustet­ti­in, päätet­ti­in että sen istun­not pide­tään Stras­bour­gis­sa Brys­selin sijaan. Tämä ilmeis­es­ti Ran­skan alue­poli­it­tis­ten hajasi­joit­tamis­vaa­timusten takia. Niin kauan kuin Suo­mi on ollut EU:n jäsen ovat varsinkin EU:n vas­tus­ta­jat helli­neet myyt­tiä että istun­tovi­ikoik­si rah­dataan mon­ta rek­ka-autokuor­mallista papere­i­ta Brys­selin ja Stras­bour­gin välil­lä, ja ratkaisua on kri­ti­soitu ympäristöä kuor­mit­tavak­si. Pitääkö myyt­ti paikkansa vai onko pikkuhil­jaa siir­ryt­ty sähköiseen doku­ment­tien ark­istoin­ti­in ja siirtoon?

      27. R.Silfverberg: Niin kauan kuin Suo­mi on ollut EU:n jäsen ovat varsinkin EU:n vas­tus­ta­jat helli­neet myyt­tiä että istun­tovi­ikoik­si rah­dataan mon­ta rek­ka-autokuor­mallista papere­i­ta Brys­selin ja Stras­bour­gin välil­lä, ja ratkaisua on kri­ti­soitu ympäristöä kuor­mit­tavak­si. Pitääkö myyt­ti paikkansa vai onko pikkuhil­jaa siir­ryt­ty sähköiseen doku­ment­tien ark­istoin­ti­in ja siirtoon?

        “Among the costs accrued by the month­ly relo­ca­tion, how­ev­er, includes […] in addi­tion to paper­work that is trans­port­ed by truck between the locations.”

        https://www.euronews.com/2019/05/20/eu-parliament-s-114m-a-year-move-to-strasbourg-a-waste-of-money-but-will-it-ever-be-scrapp

  11. “Ker­ro esimerk­ki län­si­maas­ta jos­sa muut kuin maat­alouteen ja matlka­ilu­un liit­tyvät työ­paikat ovat pääasi­as­sa muual­la kuin suuris­sa kaupungeis­sa tai teollisuuskeskittymissä? ”

    Suomes­sa ei ole yhtään varsi­naista suurkaupunkia, eikä tarvitse ollakaan. Pieni kaupun­ki tai kun­ta voi tar­jo­ta samat asi­at kuin isom­pikin, vain pienem­mässä mit­takaavas­sa. Suomes­sa oli työ­paikko­ja tasaisem­min ympäri maa­ta vielä muu­ta­ma vuosikym­men sit­ten. Samoin palve­lutkin löy­tyivät pie­niltä paikkakun­nil­ta tasa-arvoisem­min. Esimerkik­si yliopis­to jol­lain paikkakun­nal­la tuo myös työ­paikko­ja ja opiske­li­joi­ta, samoin kun eri­lais­ten val­tion viras­to­jen sijoit­ta­mi­nen. Tieto­työtä voi tehdä mil­lä paikkakun­nal­la tahansa. Minä puhuin pääkaupunkiseudun ulkop­uolis­es­ta alueesta. Ei koko muu Suo­mi ole kaik­ki jotain lan­dea tai kor­pea, tuo on nyt hyvin helsinkiläi­nen käsitys.

    “Kult­tuuri­palve­lut on se mukavu­ustek­i­jä joka pitää ihmiset kaupungeissa.”

    Kult­tuuri­palvelu­ja ja aitoa van­haa kult­tuuriym­päristöä löy­tyy maaltakin. 

    “Suurin osa pk-seudun asukkaista on syn­tynyt tääl­lä eikä halua ainakaan pitkäk­si aikaa sitoutua muut­ta­maan pienelle paikakun­nalle ellei talous ole turvattu. ”

    Ei pidä paikkaansa, vain alle 40 pros­ent­tia pääkaupungis­sa asu­vista on HS:n mukaan syn­tynyt Helsingissä.
    https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006221041.html
    Liki miljoona suo­ma­laista on kyse­ly­tutkimuk­ses­sa harkin­nut maalle­muut­toa vakavasti:
    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli‑1.764349

    Vastaa

    1. Työ­paikko­ja oli ennen tasaisem­min, kun ne eivät olleet niin erikois­tunei­ta. Nykyään merkit­tävä osa töistä vaatii AMK/yliopistokoulutuksen. Yliopis­tok­oulutet­tu­jen rekry­toin­ti paikkakun­nille, joil­la ei ole yliopis­toa tai on väärän tiedekun­nan yliopis­to, on yksinker­tais­es­ti vaikeaa. 

      Jos yri­tys halu­aa hyvää työvoimaa, sen kan­nat­taa sijoit­tua yliopistokaupunkiin. 

      Näin se vain menee eikä tälle ole tehtävis­sä yhtään mitään. Omis­tan kah­den toimip­is­teen asiantun­ti­jayri­tyk­sen. Kumpikin toimip­iste on yliopis­tokaupungis­sa, mut­ta toises­sa on oman alamme tiedekun­ta, toises­sa ei. Ja sen kyl­lä huo­maa rekrytessä! Paikallis­es­ta tiedekun­nas­ta löy­tyy hel­posti uusia työn­tek­i­jöitä, kun taas toises­sa on selvästi nihkeämpää. 

      Voin vain kuvitel­la, kuin­ka vaikeaa olisi löytää työvoimaa jon­nekin syrjemmälle.

      Vastaa

      1. Sylt­ty:
        Työ­paikko­ja oli ennen tasaisem­min, kun ne eivät olleet niin erikois­tunei­ta. Nykyään merkit­tävä osa töistä vaatii AMK/yliopistokoulutuksen. Yliopis­tok­oulutet­tu­jen rekry­toin­ti paikkakun­nille, joil­la ei ole yliopis­toa tai on väärän tiedekun­nan yliopis­to, on yksinker­tais­es­ti vaikeaa. 

        Jos yri­tys halu­aa hyvää työvoimaa, sen kan­nat­taa sijoit­tua yliopistokaupunkiin. 

        Näin se vain menee eikä tälle ole tehtävis­sä yhtään mitään. Omis­tan kah­den toimip­is­teen asiantun­ti­jayri­tyk­sen. Kumpikin toimip­iste on yliopis­tokaupungis­sa, mut­ta toises­sa on oman alamme tiedekun­ta, toises­sa ei. Ja sen kyl­lä huo­maa rekrytessä! Paikallis­es­ta tiedekun­nas­ta löy­tyy hel­posti uusia työn­tek­i­jöitä, kun taas toises­sa on selvästi nihkeämpää. 

        Voin vain kuvitel­la, kuin­ka vaikeaa olisi löytää työvoimaa jon­nekin syrjemmälle.

        Nykyään on nähtävil­lä sekin ilmiö, että kaik­ki yliopis­tokaupun­git eivät työl­listä riit­tävän suur­ta osaa valmis­tuneista, vaik­ka alan työ­paikko­ja olisikin jonkin ver­ran paikkakunnl­la. Mikä minus­ta ker­too liian helsinkikeskeis­es­tä ajat­telus­ta. Uskon edelleen, että poli­itikalla voi vaikut­taa merkit­tävästi aluei­den kehi­tyk­seen. Keskeisim­mät asi­at ovat työ­paikko­ja tuo­vat yri­tyk­set ja liiken­ney­htey­det. Asia on niinkin päin, että kun paikkakunnl­la on merkit­tävä työl­listäjä, sen alan työn­tek­i­jöitä alkaa muut­taa sinne.
        Silti var­maan korkeastik­oulute­tu­ille asum­i­nen pääkaupunkiseudul­la keskimäärin kan­nat­taa, ainakin taloudel­lis­es­ti. Sen sijaan pienem­pit­u­lois­t­en elämä voi todel­la olla parem­paa jos­sain muual­la, mis­sä voi asua halvem­mal­la ja väl­jem­min. Pien­i­t­u­loisil­la asi­akas­palvelu­aloil­la, hoi­va-aloil­la ym. riit­tää kyl­lä töitä muual­lakin Suomessa.

  12. Eikös tuo “kaik­ki pakote­taan muut­ta­maan Helsinki­in” ole jonkin­lainen kepu­lainen myyt­ti tai tietoista pro­pa­gan­daa alue­poli­ti­ikan puoles­ta, ja se on tilas­toil­la help­po ampua alas.

    Suurin osa Helsin­gin kasvus­ta 2000-luvul­la on tul­lut maa­han­muu­tos­ta. Suomen- ja ruotsinkielis­ten määrä on nous­sut välil­lä 1995–2020 30 000 asukkaal­la ja muunkielis­ten 90 000 asukkaal­la. Kasvus­ta 3/4 on siis käytän­nössä ollut maa­han­muut­toa, vaik­ka se on ehkä tapah­tunut jonkin maakun­takaupun­gin kaut­ta. Tuo suomenkielis­tenkin määrän kasvu lie­nee isol­ta osin nuores­ta väestöstä johtu­vaa luon­nol­lista väestönkasvua. Koronara­joi­tusten vuok­si maa­han­muut­to on nyt ilmeis­es­ti pitkälti tyrehtynyt.

    Syr­jäseudut kutis­tu­vat väestörak­en­teen­sa vuok­si ja sik­si, etteivät ulko­maalaiset muu­ta sinne tai muut­ta­vat pois pk-seudulle. Kan­ta­suo­ma­lai­sista kil­pailem­i­nen on nol­la­summapeliä hupenev­as­ta väestöstä, jos­sa kukaan ei voita. Jos maakun­nat halu­a­vat muut­taa väestöke­hi­tyk­sen­sä suun­taa, niiden pitäisi olla houkut­tel­e­vampia ulko­maalais­taus­taiselle väestölle ja hylätä etnona­tion­al­isti­nen ide­olo­gia palu­umuu­tos­ta. Vaik­ka osa Helsinki­in muut­taneista haikailee takaisin kotikon­nuilleen, ja lop­ul­ta muut­taakin, osa myös viihtyy tääl­lä varsin hyvin ja jät­tää muut­ta­mat­ta. Kaduil­la par­tioi­vat Sol­diers of Odin ‑jen­git eivät ole vält­tämät­tä mikään houku­tustek­i­jä koulute­tul­la väestönosalle.

    Vastaa

    1. Tuo­mas L.: “Eikös tuo ”kaik­ki pakote­taan muut­ta­maan Helsinki­in” ole jonkin­lainen kepu­lainen myyt­ti tai tietoista pro­pa­gan­daa alue­poli­ti­ikan puoles­ta, ja se on tilas­toil­la help­po ampua alas.”

      Ei ole, ilmiö on nähtävis­sä muual­la Suomes­sa. Ja nyt en tarkoi­ta vain jotain syr­jäseu­tu­ja, vaan myös mui­ta kaupunke­ja. Suomes­sa on muitakin kaupunke­ja kuin Helsinki.

      Tuo­mas L. : “Kan­ta­suo­ma­lai­sista kil­pailem­i­nen on nol­la­summapeliä hupenev­as­ta väestöstä, jos­sa kukaan ei voita. Jos maakun­nat halu­a­vat muut­taa väestöke­hi­tyk­sen­sä suun­taa, niiden pitäisi olla houkut­tel­e­vampia ulko­maalais­taus­taiselle väestölle ja hylätä etnona­tion­al­isti­nen ide­olo­gia paluumuutosta. ”

      Molem­pia ryh­miä saisi parhait­en muut­ta­maan, kun työ­paikko­ja olisi tar­jol­la enem­män maakunnissa.

      Vastaa

    2. Mielu­um­min Sol­diers of Odin kuin joku puukot­tel­e­va mamuryöstöporukka.

      Vastaa

  13. Tiiviy­den turhu­us:

    Suomes­sa ei ole yhtään varsi­naista suurkaupunkia, eikä tarvitse ollakaan. Pieni kaupun­ki tai kun­ta voi tar­jo­ta samat asi­at kuin isom­pikin, vain pienem­mässä mit­takaavas­sa. Suomes­sa oli työ­paikko­ja tasaisem­min ympäri maa­ta vielä muu­ta­ma vuosikym­men sit­ten. Samoin palve­lutkin löy­tyivät pie­niltä paikkakun­nil­ta tasa-arvoisemmin.Esimerkiksi yliopis­to jol­lain paikkakun­nal­la tuo myös työ­paikko­ja ja opiske­li­joi­ta, samoin kun eri­lais­ten val­tion viras­to­jen sijoit­ta­mi­nen. Tieto­työtä voi tehdä mil­lä paikkakun­nal­la tahansa. Minä puhuin pääkaupunkiseudun ulkop­uolis­es­ta alueesta. Ei koko muu Suo­mi ole kaik­ki jotain lan­dea tai kor­pea, tuo on nyt hyvin helsinkiläi­nen käsitys. 

    Edel­lisessä viestis­säsi väi­tit että Helsin­ki on liian suuri. Nyt se ei olekaan? 

    Yliopis­to­ja on mon­es­sa muus­sakin kaupungis­sa mut­ta ne eivät edes pysty tar­joa­maan har­joit­telu­paikko­ja opiske­li­joille eikä myöskään työ­paikko­ja valmis­tuneille. PK-seudul­la saa töitä kuka tahansa jol­la on tutk­in­to eikä mui­ta rajoit­tei­ta. Olen itse opiskel­lut eräässä pienem­mässä yliopis­tossa ja muil­ta nuorem­mil­ta sieltä valmis­tuneil­ta olen kuul­l­lut samanal­sia tari­noi­ta kuin itsel­läni oli. 

    Min­ul­la ei olisi nuore­na ollut mitäään vas­taan lähteä asumaan pienem­pään kaupunki­in jos jos­sain sel­l­aises­sa olisi saanut heti koulu­tus­tani vas­taavaa töitä kun valmis­tu­in, mut­ta mis­sään ei ollut vaan olisin joutunut ole­maan kuukausikau­pal­la työt­tömänä ja elää köy­hästi. Oli help­po paka­ta laukku ja pala­ta koti­in pk-seudulle jos­sa töitä löy­tyi heti. 

    Tiiviy­den turhu­us:

    Kult­tuuri­palvelu­ja ja aitoa van­haa kult­tuuriym­päristöä löy­tyy maaltakin. 

    Ei ihan saman­laisia. Kesäl­lä on maal­la kesäteat­tere­i­ta ja urheiluk­il­pailua ja vas­taavaa mut­ta talvel­la aika niukkaa. Rav­in­toloi­ta vähän­lais­es­ti ja käytän­nössä maal­la asu­van ei ole mielekästä käy­dä niis­sä muu­toin kuin syömässä kos­ka pitää olla kus­ki. Se ei tarkoi­ta että olisi alko­ho­lion­gel­maa jos joskus halu­aa kapakkaan vaan sitä että halu­aa päästää vähän höyryjä päästään ja mah­dol­lis­es­ti tutus­tua mui­hin par­in­muo­dostamisen merkeissä. 

    Tiiviy­den turhu­us:

    Ei pidä paikkaansa, vain alle 40 pros­ent­tia pääkaupungis­sa asu­vista on HS:n mukaan syn­tynyt Helsingissä.
    https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006221041.html

    Kun puhutaan PK-seudus­ta nii siihen kuu­luu myös Espoo ja Van­taa ja Kau­ni­ainen, varauk­sel­la muyös Ker­a­va, Sipoo, Kirkkon­um­mi ja Nur­mi­järvi . Koko seudun asukaslu­vus­ta vähem­mistö asuu itse Helsingis­sä. Naa­purikun­nat toimi­vat paisuntasäiliönä .

    Helsin­ki on omaa sar­jaansa kos­ka sinne suun­taa­vat ensim­mäisenä nuoret muual­ta muut­ta­vat opiske­li­jat ym. Samoin siir­to­lais­ten virta. 

    Muut­toli­ike itse Helsin­gin ja naa­purei­den välil­lä on aika vilka­s­ta kumpaankin suun­taan eri elämän­vai­heessa. Sik­si tilas­tois­sa syn­type­r­äiset näyt­tävät vähem­mistöltä vaik­ka ihmiset ovat syn­tyneet jos­sain päin pk-seu­tua ja tehneet kier­roksen asuen välil­lä eri kaupungeis­sa mut­ta seudun sisällä. 

    Tiiviy­den turhu­us:
    Liki miljoona suo­ma­laista on kyse­ly­tutkimuk­ses­sa harkin­nut maalle­muut­toa vakavasti:
    https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli‑1.764349

    Maaseudun tule­vauisu­u­den artikke­lis­sa lukee näin: 

    “Pääkaupunkiseudul­la asu­vat on suurin ryh­mä, jos­ta ei halu­ta muut­taa maalle. 59 pros­ent­tia heistä ei halua sitä. Siel­läkin läh­es kol­ma­sosa muu­tos­ta haaveilee, mut­ta pitää aja­tus­ta epäre­al­is­tise­na. Tässä ryh­mässä käsi­tyk­set ovat selvät, sil­lä vain kuusi pros­ent­tia ei osaa sanoa kantaansa”

    Vastaa

    1. R. Sil­fver­berg: “Kun puhutaan PK-seudus­ta nii siihen kuu­luu myös Espoo ja Van­taa ja Kau­ni­ainen, varauk­sel­la muyös Ker­a­va, Sipoo, Kirkkon­um­mi ja Nur­mi­järvi . Koko seudun asukaslu­vus­ta vähem­mistö asuu itse Helsingis­sä. Naa­purikun­nat toimi­vat paisuntasäiliönä .”

      Noille paikkakun­nille voisi hyvin siirtää yri­tys­toim­intaa, niin ei tarvit­sisi asukkaiden ram­pa­ta edestakaisin Helsin­gin keskus­taan töihin.

      R. Sil­fver­berg: “Edel­lisessä viestis­säsi väi­tit että Helsin­ki on liian suuri. Nyt se ei olekaan?”

      Se ei ole suurkaupun­ki sanan varsi­naises­sa merk­i­tyk­sessä, mut­ta tiivis rak­en­t­a­mi­nen ja ahtaat asun­not tekee siitä osalle epävi­ihty­isän paikan jo nyt. Mik­si varsinkaan pien­i­t­u­loinen asu­isi ahtaasti jos­sain lev­ot­tomas­sa, tur­vat­tomak­si muut­tuneessa lähiössä, jos­sa ei halua asua, kun samal­la rahal­la voisi elää lev­eäm­min maakunnassa.

      Vastaa

      1. Tiiviy­den turhu­us:

        Noille paikkakun­nille voisi hyvin siirtää yri­tys­toim­intaa, niin ei tarvit­sisi asukkaiden ram­pa­ta edestakaisin Helsin­gin keskus­taan töihin. 

        Kyl­lä kaikissa Helsin­gin naa­purikun­nis­sa työ­paikko­ja on.
        Kaik­ki suuret teknolo­giafir­mat ovat Espoos­sa, Aal­to-yliopis­to niinikään. Van­taal­la taas on lento­ken­tän ympäristössä kokon­aisia yri­tyspuis­to­ja, ja on myös van­haa teollisuutta. 

        Kirkkon­um­mel­la on kanssa mon­ta teol­lis­us­laitos­ta. Sipoos­sa on iso mei­jeri ja Ker­aval­la pan­i­mo ym. 

        Tiiviy­den turhu­us:

        Se ei ole suurkaupun­ki sanan varsi­naises­sa merk­i­tyk­sessä, mut­ta tiivis rak­en­t­a­mi­nen ja ahtaat asun­not tekee siitä osalle epävi­ihty­isän paikan jo nyt. Mik­si varsinkaan pien­i­t­u­loinen asu­isi ahtaasti jos­sain lev­ot­tomas­sa, tur­vat­tomak­si muut­tuneessa lähiössä, jos­sa ei halua asua, kun samal­la rahal­la voisi elää lev­eäm­min maakunnassa. 

        Olen asunut lähiöis­sä koko elämäni, jopa yhdessä maakun­takaupungis­sa jos­sa opiske­lin. Lähiöis­sä on hyvät ja huonot puolen­sa. Ulkoilu­alueet ovat lähel­lä ja silti löy­tyy palvelu­ja. ja asum­i­nen on halvem­paa kuin keskustoissa. 

        Myös maaseudul­la on rikol­lisu­ut­ta ja tur­vat­to­muut­ta. Ihmisiä hakataan ja muilute­taan ja mur­taudu­taan taloi­hin ja mökkei­hin ja aje­taan autol­la kän­nis­sä, monel­la pikku­paikkakun­nal­la enem­män kuin Helsingis­sä! Poli­isi yleen­sä voima­ton ja meinin­ki kuin vil­lis­sä län­nessä. Lap­sil­la ja nuo­ril­la on paha olo ja kiusa­taan mui­ta koulus­sa maaseudul­lakin. Nyt kävi ilmi että Sys­mässä yksi isokokoinen poi­ka oli yrit­tänyt hirt­tää nuorem­man koulukaverin ja hän sai jatkaa ter­ror­isoin­tia mon­ta vuot­ta ennenkuin siihen saati­in lop­pu, kos­ka koulu ja vira­nomaiset eivät puuttuneet.

        Maaseudul­la lisäk­si pien­i­t­u­loisia pilkataan, jopa aikuiset ihan “kun­nol­liset ihmiset” kehtaa­vat. Olen kuul­lut sydän­täsärke­viä jut­tu­ja miten ilkeitä naa­pu­rit voivat olla. Estetään jopa rak­en­t­a­mi­nen oma­lle tontille.

  14. Kanikop­pipoli­ti­ik­ka on tul­lut tien­sä päähän.
    Kun työ­paikat ovat siir­tyneet kotei­hin niin yksiö on aivan liian pieni
    Samoin kaksio,jossa kak­si ihmistä tekee töitä ja pölöt­tää puhe­limeen on surkea .
    työpaikka.

    Nyt haetaan suurem­pia asun­to­ja ja niitä löy­tyy kohtu­uhin­taan vain Kepulandiasta.

    Jälkikasvun kanssa analysoimme tilan­net­ta ja kun kodis­sa pitää olla toimis­to niin tilaa tarvi­taan 10–30 m² lisää eli asunnon.pitää olla 35–70 m²

    Ja jos halu­taan lap­sia niin 10–15 m² per pää lisää

    Vastaa

  15. Per­hea­sun­to, kak­si työhuonet­ta, mas­ter bed­room, kak­si las­ten maku­uhuonet­ta, pari wc:tä, kod­in­hoito­huone, kylpy­huone, sauna…

    Sit­ten, kun tämän saa alle 250 000€, niin Helsin­ki voi olla vaihtoehto.

    Sitä odotel­lessa koodailen jär­ven rannal­ta ja juuri nyt olen etä­palaveris­sa kiinalaisen, kah­den intialaisen, yhden jenkin ja yhden sveit­siläisen kanssa.

    Mak­soin aikanaan alle 120 000€ tästä helahoidosta.

    Vastaa

  16. Suuri / pieni asteikkos­sa on tuskin sel­l­aista kohtaa, mis­sä men­nään jonkin rajan yli ja kaupun­ki muut­tuu pien­estä suurek­si. Esim. Lappeen­ran­nan kaupung­in­talon takapi­ha voisi ihan hyvin olla jostain miljoon­akaupungista ja Helsin­gin metrol­la itään matkus­taes­sa pääsee oikeasti met­sään keskelle luon­toa. Helsingis­sä se korkeasaa­reen vievän sil­lan lähelle tule­va metropy­säk­ki on yksi mun suosikeista. 

    Helsingistä löytää maaseu­tua helpol­la. Ja Helsin­gin ulkop­uolel­la on elämää. Kun joku Helsinkiläi­nen kat­se­lee Turun keskus­taa arki-iltana ja ihmettelee mis­sä ihmiset ovat on tilanne samaan aikaan Helsingis­sä aivan saman­lainen. Ei siel­läkään ketään ole. Ei se niin tyhjä ole, kuin vaik­ka vas­taa­va paik­ka Shang­hais­sa, mut­ta hyvin tyhjä kuitenkin. 

    Ihmisen ympäril­lä ole­va tila havaitaan sen oman ais­ti­maail­man ympäril­lä. Hyvä tila on hyvää välit­tämät­tä siitä, että onko sen ympäril­lä ihmisiä 5000 vai 30 miljoon­aa. Joku Puumalan rantakatu menisi sel­l­aise­naan aika lähelle Helsin­gin keskus­taa kaikkine raken­nuksi­neen eikä kukaan pur­naisi, jos se olisi siel­lä. Päin­vas­toin. Se olisi mon­en Helsinkiläisen into­hi­mo­jen kohde ja siitä olisi mielipi­de jokaisella.

    Vastaa

  17. Arve­len, että muut­ta­jia palaa jo aika pian. Nimit­täin rokot­teen saa mon­ta viikkoa aikaisem­min Helsin­gin ulkop­uolel­la kaikissa ikäryh­mis­sä. Monel­la on kepu­lan­di­as­sa jokin suku­lais­ten osoite, johon voi muut­toil­moituk­sen tehdä, onhan Helsingis­sä kaikki­na aikoina enem­mistö asukkaista syn­tynyt muual­la. Kun rokote on saatu, voikin “muut­taa” bäkki­in stadiin.

    Vastaa

  18. Vaikea tietysti sanoa että mikä asun­to­jen hin­to­ja nos­taa, naa­puri­maa Ruot­sis­sa asun­to­jen hin­nat läh­es rake­toi­vat nyt, samoin Sak­sas­sa. Myös Kanadas­sa asun­to­jen hin­nat ovat erit­täin jyrkässä nousus­sa. Kaikissa näis­sä hin­nat ovat nousseet noin 10% pros­ent­tia ver­rat­tuna vuo­den takaiseen, jota voi mielestäni pitää korkeana.

    Itse­hän veikkaan erit­täin kevyt­tä keskus­pankkien rahapoli­ti­ikkaa, mut­ta var­masti olen väärässä kun en omaa talous­te­o­reet­tista koulu­tus­ta eli meri­it­te­jä keskustel­la asiasta.

    Vastaa

  19. Het­ki­nen, eihän Helsin­gin asukasluku ole laskenut? Eikö vaan suomen sisäi­nen kun­tien väli­nen muut­to on miinuk­sel­la Helsin­gin osalla.

    Eikö maa­han­muut­to kuitenkin pidä helsin­gin asukaslu­vun plussalla?

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Ville Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.