Yhden ihmisen muutto muualta Suomesta töihin Helsinkiin maksaa noin 250 000 euroa. Tästä valtaosan vie asunto, jonka työn perässä muuttava maksaa yleensä itse. Noin 30 000 euroa koituu investointikuluina kaupungille väkiluvun kasvun aiheuttamina investointeina. Tämä tieto on kymmenen vuoden takaa. Nyt summa lienee korkeampi.
Kuka muutosta hyötyy?
Muuttaja saa yleensä parempaa palkkaa, mutta erotuksesta menee yli puolet erilaisiin veroihin ja loppu usein asumiseen.
Kaupunki saa lisää verotuloja, mutta joutuu maksamaan kasvavan väestön palvelut ja kasvun vaatimat investoinnit.
Kiistaton voittaja on valtio, joka saa työn perässä muuttavalta enemmän verotuloja. Ei olisi perusteetonta, että valtio osallistuisi enemmän kaupunkien kasvun tuottamiin kuluihin, kuten Ruotsissa.
Hinnat ja vuokrat
Asuntojen vuokrat ovat nousseet selvästi nopeammin kuin niiden hinnat, vaikka korkojen laskiessa pitäisi käydä päinvastoin. Tämä kielii merkittävästä markkinapuutteesta.
Asunnosta ei sinänsä joudu maksamaan Helsingin seudulla kohtuuttomasti, jos ei ole ronkeli osoitteen suhteen. On halpoja lähiöitä ja kehyskunnissa asuntojen hinnat ovat viime vuosina jopa laskeneet. Osoitteen suhteen ihmiset ovat kuitenkin tulleet yhä ronkelimmiksi. Ollaan valmiit maksamaan neljännesmiljoona pääsystä haluttuun kaupunginosaan.
Hinta kertoo lahjomattomasti, missä asuntoja tarvitaan lisää. Hintojen alentamiseksi asuntoja pitäisi rakentaa sinne, missä niistä maksetaan eniten.
Vain 15 % suomalaisista haluaisi asua suuren kaupungin keskustassa. Se on kuitenkin 800 000 ihmistä eli moninkertaisesti enemmän kuin keskustoihin mahtuu.
Kun aiempaa useampi arvostaa urbaania elämäntapaa, pitäisi urbaania asumista rakentaa paljon lisää. Syyttävä sormi osoittaa Helsinkiä. Miksi Helsinkiin rakennetaan niin vähän asuntoja?
Kaavoitus ei ole helppoa. Kun asuinalueita tiivistetään, asukasaktiiveilta saa harvoin tukea. Kun tiivistyskaava kuitenkin hyväksytään ja alueelle rakennetaan lisää, kokemus kertoo, että vanhojen asuntojen arvo ei laske vaan nousee.
Vaikka tuttu maisema muuttuu, liikenneyhteydet, lähikauppa ja koulu paranevat. Uudet asukkaat tuovat alueelle vilskettä ja vipinää. Vastalauseista huolimatta tiivistäminen parantaa asuinalueita.
Kaavoista se ei silti ole enää kiinni. Niitä on tarpeeksi, mutta tontteja ei voida antaa rakennettavaksi ennen kuin kadut, viemärit, vesijohdot ja ratikkalinjat on rakennettu ja esirakentamisella on saatu tontti rakennuskelpoiseksi. Helsinki investoi liki miljardilla eurolla, mutta sekään ei riitä.
Helsinki on sitonut omat kätensä
Korkeat vuokrat eivät tuota lisää asuntoja, koska pula on tonteista. Investointien rahoittamiseksi rahan pitäisi ohjautua kaupungille. Kaupungin tuottaa itse markkinaehtoisia vuokra-asuntoja painaakseen markkinavuokria alas ja saadakseen rahaa asuntotuotannon vaatimiin infra-investointeihin.
Helsingissä kaupunki omistaa yleensä tontin, joten se saa kyllä omansa pois ja vähän enemmänkin. Luulisi olevan kannattavaa investoida 100 miljoonaa hankkeeseen, joka tuottaa 200 miljoonaa, mutta Helsinki on sitonut kätensä kummallisilla investointi- ja lainakatoilla.
Kaupunkia ei voi johtaa kuin osakeyhtiötä, mutta tässä asiassa niin olisi hyvä toimia. Tulisi paljon lisää asuntoja.
Menokatot ovat järkeviä juoksevien menojen kohdalla, mutta ei niillä pitäisi rajoittaa voittoa tuottavia investointeja, erityisesti kun se pahentaa asuntopulaa.
= = =
Kirjoitus on julkaistu kolumnina Talouselämä-lehden nettisivuilla.
Ei ole järkeä kasvattaa kaupunkia vain kasvun vuoksi. Silti monet ovat sokeita kasvulle ja pitävät sitä itseisarvona. Jokaisen “itseään kunnioittavan” poliitikon päiväuni on olla osa aina vain isomman kaupungin hallintoa. — Mutta kunnioittaako hän kaupunkilaisia? — Saavutukset mitataan numeroilla, mutta missä kohden bruttokansantuotetta on onnellisuuden luku.
Ajatellaanpa vaikka 20’000 asukkaan pikkukaupunkia, joka asettaa tavoitteekseen 2% tasaisen väestönkasvun. Se tarkoittaa, että tavoitteena on saada väkiluku nousemaan 55 miljoonaan asukkaaseen 400 vuoden päästä. Yhdelläkin prosentilla päästään yli miljoonan. — Sitäkö kuntalaiset todella haluavat?
Jokaisella kaupungilla on olemassa optimaalinen koko. Se riippuu monesta tekijästä mutta olennaista on, että jokin optimaalinen koko on olemassa.
Kun on syntynyt tilanne, että jokainen uusi asukas on rasite kaupungille, se on merkki siitä, että kyseisen kaupungin optimaalinen koko on jo ylittynyt ja kasvua pitää yllä enää “poliittinen tahto”, kaivoon kannettu vesi.
Valtion maksamat tukiaiset ovat tietenkin osa vallitsevaa infraa, mutta tukiaisiin perustuva kasvu ei ole kestävän kehityksen mukaista. Sillä saadaan kyllä aikaan keinotekoinen pyrähdys, mutta odotettavissa oleva romahdus on sitten sitä suurempi. Ennen pitkää kaupungin koko asettuu optimiin.
K‑Veikko
Miten ajattelit valita ne, jotka saavat asua kaupungissa, jonka kasvun haluat lopettaa?
Markkinataloudessa ymmärtääkseni hyödykkeen saa siitä eniten tarjoava. Kaikki eivät kuitenkaan voi saada sitä, mitä haluaisivat saada.
Lopetetaan kaikki asumisen tukeminen, siinähän se selviää. Ja ei tämä ei johtaisi mihinkään katastrofiin, esim Zürich.
Tarkoitat siis, että kaikki työttömät ja eoläkeläiset muuttakoon mahdollisimman kauas työpaikoista. Tämä vahvistaisi Helsingin asemaa keskuksena huomattavasti, koska kymmeniä tuhansia asuntoja vaåautuisi työssäkäyville ja suuri määrä työpaikkoja siirtyisi maakunnista Helsinkiin.
Niin? Voi olla tai voi olla olemattakin joka tapauksessa parempi kuin se että poliitikot jatkuvasti ovat sekaantumassa ja sotkemassa.
Sveitsin isompien kaupunkien pienipalkkaiset tulevat töihin naapurimaista jossa asuminen halvempaa. Matka rajalta Zürichiin n 35 km. Baselista ja Genevestä valtakunnanraja kulkee keskusta-alueen rajalla.
Kiitos, tiedän tämän, olen asunut Zürichin lähellä jo 20 vuotta. Tosin ei ne pienituloiset välttämättä rajan yli mene, asuvat vaan vähän kauempana.
Ei minullakaan vain noin 200kE vuodessa tienaavana ole mitään asiaa Zürichiin keskustaan asumaan, sellaista se on. Ne piirtää joilla on liitua.
Varmaankin on optimaalinen koko, mutta se muuttuu koko ajan, kun konteksti muuttuu.
Asumisen hinta-laatu-suhteen kannalta hyviä kaupunkeja ovat olleet esim. Berliini ja Wien, joissa molemmissa asukasluku on alempi kuin se on historiallisesti suurimmillaan ollut. Kun asukasluku on viime vuosina lähtenyt nousuun, hinta-laatu-suhde on heikentynyt. Asukkaan kannalta optimaalinen koko olisi siten pienempi kuin mitoituskoko 😉 Ehkä on niin, että samalla tavalla kuin työmarkkinat tarvitsevat toimiakseen työttömyyttä, asuntomarkkinat tarvitsevat toimiakseen tyhjiä asuntoja…
Informaatioyhteiskunnan aikana kaupungin otimikoko on aika iso — tai sanotan, että kaupunki voi kasvaa suureklsi ilman merkittäviä haittoja kun lasketaan yhteen suuren koon haitat ja kasautumisedun hyödyt. Tokia ja Shanghai ovat tästä hyviä esimerkkejä, samoin New York.
Ennnen vesijohdon keksimistä optimikoko oli jotain kymmenen tuhannen tienoilla,teollisuuskaupungissa jotain puolen miljoonan tienoilla ja nyt jotain kymmenen — kolmekymmentä miljoonaa.
Yhdessä näistä asuneena ja jokaisessa aikaa viettäneenä sanoisin, että isolla koolla on rajansa. Noiden kolmen kohdalla kirjoitan kuitenkin siitä isosta. Shanghai on väkiluvultaan enemmän kuin nuo kaksi muuta yhteensä. Yksi Nykistä Shanghaihin tullut kollega kuvaili kaupunkia sanomalla, että jos Nykin pumppaisi steroideilla ensin isoksi ja antaisi sitten vauhtia methamfetamiinilla, niin siitä tulisi Shanghai.
Ensin sitä kaupungin positiivista kehitystä. Kaupunki siistiytyy ja puhdistuu. Satunnaista turistia tämä asia ei varmaan kauheasti kiinnosta, mutta kaupungissa asuva elää edelleen elämäänsä AQ-indeksiä tuijottaen. Ensimmäisenä herätessään sitä katsoo ulos, että kuinka kaukana olevan rakennuksen vielä erottaa. Käytännössä kännykkää tulee katsottua ihan joka kerta, kun astuu ulos. Indeksin mukaisia suosituksia oppii noudattamaan ja tämä tuo rajoituksia ulkona liikkumiseen.
Ja sitten siihen liikkumiseen. Aamulla usein julkinen liikenne on yhtä hidasta kuin käveleminen. Busseja on kaikkialle, mutta nopeus on useimmiten kävelynopeutta vastaava. Polkupyöriä on myös tarjolla kaikkialla, joka on nopea kulkuväline, mutta suurimman osan aikaa hengästyä ei saa.
Itse tykkään käydä vapaalla uimassa ja tätä ei saasteet rajoita. Matkaa hallille oli ajallisesti saman verran kuin, että olisi käynyt Lappeenrannassa asuessa Lahdessa uimassa. Kun tätä tekee viikosta toiseen hetken, niin kyllä se jää. Keskustan sisällä siirtyminen paikasta toiseen voi todellakin ottaa sen 1,5 tuntia suuntaansa. Bussissa ja metrossa oppii kyllä nukkumaan ja siitä saa lisää tunteja päivään.
Pienemmissä miljoonakaupungeissa on yleensä kaikki, mitä ihminen tarvitsee etäisyydellä, mikä on arjessa saavutettavissa. Olen joskus laittanut kaupungin koolle sellaisen noin 3 miljoonan rajan, jonka jälkeen olen olettanut, että siellä on aivan kaikkea, mitä minä voin kaivata. Käytännössä omien menojeni kustannukset ovat olleet myös edullisia, normaaleja tai siedettäviä siellä missä olen halunnut harrastaa.
Oikein isossa paikassa käy helposti siten, että kustannukset karkaavat myös käsistä. Normaalina pidetyt asiat karkaavat käsistä, vaikka Suomeen verrattuna rahaa on käytettävissä erittäin paljon noin 100 euron neliövuokran jälkeenkin. Ja tällä neliövuokralla asunnon laatu on vielä alle minkään kotimaisen standardin.
“Asuntojen vuokrat ovat nousseet selvästi nopeammin kuin niiden hinnat, vaikka korkojen laskiessa pitäisi käydä päinvastoin.”
Tähän voi vaikuttaa myös asuntojen kokonaishinta suhteessa palkkoihin ja säästettyyn omaisuuteen. Asunnot eivät voi kallistua rajatta, ilman että tämä alkaa vaikuttaa omistusasumisen osuuteen. Tällöin suurempi osa asunnoista päätyy maksukykyisille instituutioille, jotka vuokraavat niitä sitten eteenpäin.
Helsingissähän tuo on jo todellisuutta, institutionaalisten omistajien osuus on kasvamaan päin omistajien ja piensijoittajien kustannuksella.
OS: “Kiistaton voittaja on valtio, joka saa työn perässä muuttavalta enemmän verotuloja. Ei olisi perusteetonta, että valtio osallistuisi enemmän kaupunkien kasvun tuottamiin kuluihin, kuten Ruotsissa.”
Valtiolle kyllä tulee maksettavaksi muuttotappioalueiden ongelmat, joten sillekään tuskin tulee muuttoliikkestä nettoa. Ainoat nettoavat lienevät muuttajien työnantajat. Minä laittaisin heidät maksamaan kulut. Työntekijöille he joutuvat maksamaan lisäpalkan muodossa, mutta yhteiskunnan kuluja he eivät maksa.
Olen itse aikoinani muualta Helsinkiin muuttanut, omistusasunnonkin keskustasta hankkinut, mutta enpä ole ennen tullut ajatelleeksi, että se maksoi noin paljon…
Eihän se nimittäin maksanutkaan. Vuosikymmeniä sitten pääsin nykymittapuulla aika edullisesti asuntoon kiinni ja parin vaihdon jälkeen ja asuntovelat maksaneena asun mielestäni aika edullisesti.
Voisin milloin tahansa, jos huvittaisi, myydä asuntoni, hankkia muualta vastaavan ja rahaa jäisi puolet säästöön.
Asunto on siis sijoitus. Ja hyvä sijoitus onkin, ainakin Hesan keskustassa.
“Asuntojen vuokrat ovat nousseet selvästi nopeammin kuin niiden hinnat, vaikka korkojen laskiessa pitäisi käydä päinvastoin. Tämä kielii merkittävästä markkinapuutteesta.”
En tunne mitään yleisesti hyväksyttyä teoriaa, jonka mukaan korkojen laskiessa vuokrat eivät voisi ainakin väliaikaisesti nousta selvästi nopeammin kuin asuntojen hinnat. Pitkällä aikavälillä asuntojen vuokrat asettuvat sille rajalle, joka ihmisillä on juuri varaa maksaa. Amurin työläismuseokorttelissa voi katsoa, minkä kokoiseen asuntoon se riitti menneisyydessä lapsiperheillä. Nykyään yksinasuvillakin on paljon isommat asunnot kuin silloin oli isoilla lapsiperheillä, mutta yhä edelleen asuntojen vuokrat asettuvat suurituloisimpia kulutusluokkia lukuunottamatta aika lähellä sitä, mihin varat juuri riittävät. Amurin työläismuseon asumisväljyydellä Helsingin nykyiseen asuntokantaan mahtuisi kai yli 5 miljoonaa asukasta.
“Kiistaton voittaja on valtio, joka saa työn perässä muuttavalta enemmän verotuloja. Ei olisi perusteetonta, että valtio osallistuisi enemmän kaupunkien kasvun tuottamiin kuluihin, kuten Ruotsissa.”
Tuo ei ole kai kiistaton tulos. Helsingissä mm. työtä tekevien asumistukimenot valtiolle ovat maan korkeinta luokkaa. Sisämaassa asuvat maksavat tuloverojen jälkeisistä tuloistaan suhteellisesti kai korkeinta veroa. Rajojen lähellä asuvien käteen jäävistä tuloista isompi osa katoaa ohi Suomen valtion verotuksen. Esim. itärajalla tankataan Venäjällä (paitsi kun korona-aikana rajat ovat muulta kuin ammattiliikenteeltä kiinni), ja Helsingistä käydään paljon ostoksilla Virossa, laivamatkoilla Ahvenanmaan tax free ‑alueen kautta Ruotsissa jne. Kokonaisyhtälöstä en ole nähnyt missään laskelmia, jossa käsiteltäisiin sitä, että paljonko muuttojen jälkeen itse asiassa valtiolle jää verotuloja yhteensä missäkin vaihtoehdossa, jos huomioidaan paitsi tuloverot, myös kulutusverot sekä myös valtion menot.
Jos ei olisi markkinapuutteita, vuokrien nousu nostaisi asuntojen hintoja, kun homo economicukset ryntäisivät ostamaan niitä pannakseen ne vuokralle.
Ei välttämättä. Rationaalinen sijoittaja tarkastelisi vuosikymmeniä eteenpäin olevia odotuksi niin väkiluvun kehityksestä, huoltosuhteesta kuin monesta muustakin asiasta. Esimerkiksi monessa pienessä suomalaiskaupungissa kaukana kasvukseskuksista vuokrat ovat nousseet aika hyvin asuntojen hintoihin nähden, mutta ei siellä mitään ostoryntäystä sijoitusasuntoihin ole. Pienissä suomalaiskaupungeissa sijoitusasunnon tuotto on usein yli 8 %, ja nousee jatkuvasti — koska sijoittajat laskevat, että osa näistä taloista puretaan esim. 10–15 vuoden päästä, johon tuotot lakkaavat, tai sitten niihin tulee valtavat remontit, jotka syövät vuosien tuotot — tai on riskiä vuokrattomista kuukausista tai jopa vuokrattomista vuosista.
Koronakriisin ja asuntomarkkinoiden yhteyden kannalta iso kysymys on, mitä tapahtuu globaaleille muuttovirroille. Tuleeko esim. Kiinasta maailman vauras maa, jonne kansainvälinen muuttoliike alkaa vuosikymmenen sisään siirtyä koronakriisissä pahasti köyhtyneen ja velkaantuneen Euroopan sijaan? Homo Economicus miettii muutakin kuin vain sen hetken vuokratasoa. Jo sen johdosta asuntojen hinnat ja vuokrat voivat erkaantua vuosien ajaksi. Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty näyttöä siitä, että näiden kehitys on voinut historiassa erkaantua toisistaan jopa useiden vuosikymmenten ajaksi putkeen, kunnes niiden kehitys vasta on palannut vastaamaan toisiaan, markkinakorkojen kehitys huomioiden. Enkä tiedä syytä, mikseivät niiden kehitys voisi erkaantua toisistaan vuosien tai jopa vuosikymmenten ajaksi nykyäänkin.
Tuo pitää paikkansa muuttotappioalueilla, mutta kirjoitukseni koski Helsinkiä. Asuntojen arvonnousuargumentin luulisi toimivan Helsingissä toisin päin eli vuokrien suhteessa hintoihinpitäisi laskea.
Pätee se Helsingissäkin, että osa taloista on tulossa elinkaarensa päähän, ja menossa purkuun tulevina vuosikymmeninä. Rationaalinen hinnoittelija huomioisi talon kunnon tarjoushinnoittelussaan ostaessaan asuntoa sellaisesta talosta, mutta perisi silti niin korkean vuokran kuin voi periä. Tällaiset talot ovat toki vain pieni osamarkkina, ja kuriositeetti isomman kokonaisuuden kannalta. Viimeisen vuoden aikana Helsingissä asuntojen hinnat ovat kyllä keskimäärin nousseet selvästi enemmän kuin vuokrat. Negatiiviset korot ja rahan voimakas painaminen ovat lisänneet enemmän asunnon ostajien ostovoimaa kuin vuokranmaksajien ostovoimaa.
Helsingissäkin riski vuokrattomista kuukausista on kuitenkin viimeisen vuoden aikana muuttunut. Saton ja Kojamon julkisten osavuosikatsausten mukaan tyhjien asuntojen määrä on kasvanut viimeisen vuoden aikana noin prosenttiyksiköllä. Se merkitsee satoja asuntoja jo noiden yhtiöiden tapauksessa. Oletettavasti vastaavaa kehitystä on ollut muillakin toimijoilla. Kysyntäpaineen heikkenemiseen on viimeisen vuoden aikana vastattu jättämällä ennemmin asuntoja hieman aiempaa enemmän tyhjiksi kuin alentamalla vuokrapyyntejä. Tyhjien asuntojen riskin kasvu esimerkiksi voi nostaa vuokratuottovaatimusta suhteessa asuntojen hintakehitykseen. Jotkut toiset tekijät voivat nostaa asuntojen hintoja suhteessa vuokrien hintakehitykseen. Pointtini on se, että vuokrien kehitysvauhti ei automaattisesti ole sama kuin asuntojen hintakehitys.
Kun ottaa tasan markkinavuokran tai vähän yli, käy noin. Ne ovat molemmat riistohinnoittelevia.
Siitä olen samaa mieltä että asumistukijärjestelmässä on valuvirhe ja väärät tahot hyötyvät siitä.
Sitten kun se on korjattu, voidaan puhua siitä paljonko kehä kolmosen sisäpuoli tukee “metsä-Suomea”.
Taxfree-ostoksilla käynti on marginaalista. Viimeksi ollut laivalla monta vuotta sitten. Bensaturismi Venäjälle voi nousta kynnykseksi miten paljon polttoaineveroa voi nykyisestään korottaa.
Helsingin osuus asumistukimenoista on pienempi kuin helsikiläisten osuus valtion verotuloista. Jos siis päätettäisiin muuttaa asumistuki kunnanmaksamaksi etuudeksi, helsinkiläiset hyötyisivät.
Valtion verotuloista maksetaan kyllä todella paljon muutakin kuin asumistukia…
Jos asumistuki siirrettäisiin valtion maksettavista menoista kunnan maksettaviksi menoiksi, valtiolle maksettavat verot alenisivat ja kunnalle maksettavat verot nousisivat. Helsinkiläisten maksamat verot laskisivat. Näin ei voi kuitenkaan tehdä, koska moni vanhusvaltainen kunta menisi nurin.
Tarkoitin edellisellä komentillani että asumistuen määräytymisperusteita pitäää muuttaa. Nyt pääsee asumaan Suomen kalleimpaan kaupunkiin ilman omaa riskiä. Lisäksi se suosii sitä että jätetään perhe perustamatta ja asutaan yksin koska puolison kanssa asuminen vähentää tukea. Maakunnissa on aihetta valittaa siitä että heidän verorahojaan valuu Helsingin asuntosijoittajille.
Asdumistuki yksin asuvalle Helsingissä on korkeintaan 410 euroa kuussa. Muualla Suomessa se on muutaman kympin vähemmän. Erot vuokrissa ovat paljon suurempia. Helsinkiin muuttamisesta pitää siis maksaa pääasiassa itse.
Perustelu ei välttämättä pidä paikkaansa. Jossain erikoistilanteissa se voi pitää paikkaansa. Asia riippuisi siitä, miten verotulojen muutokset toteutettaisiin. Mutta aika todennäköisesti asumistuen kustannusten siirto osittain tai kokonaan (lähinnä osittain ‑versiota on kai esitetty, jotta kunnalla olisi paremmin kannustinta vähentää alueensa asumistukimenoja) kuntien vastuulle ei kaataisi vanhusvaltaisia kuntia. Jos ne kunnat kaatuvat, ne kaatuvat ennemmin esimerkiksi siihen, että vanhentuvan kunnallisen infran (kadut, vesijohdot yms.) ylläpidosta tulee liian kallista, jos työikäiset veroja maksavat asukkaat vähenevät kunnasta, ja jos yhteisöverotulojakaan ei juuri kerry.
Vanhusvaltaisissa kunnissa asumistukimenot per asukas ovat yleensä olennaisesti pienempiä kuin kasvukeskuksissa — johtuen siitä, että niissä asutaan paljon omakotitaloissa, ja omakotitaloiss, joissa omistaja asuu itse, on olennaisesti tiukemmat kriteerit asumistuelle kuin vuokra-asunnoissa. Vanhusvaltaisissa kunnissa on paljon omakotitaloissa asuvia omistusasujia. Asukkaiden pienistä tuloista huolimatta asumistuen ehdot estävät näissä tapauksissa usein asumistuen saamisen. Esimerkiksi kaksin asuvilla jo se, jos molemmat saavat ainoana tulonaan takuueläkettä, ylittää eläkkeensaajan asumistuessa tulorajat omakotitaloissa, ellei omakotitaloon liity paljon korkeakorkoista asuntovelkaa, jonka takia eläkkeensaajan asumistuen saajissa ei ole juuri lainkaan omistusomakotitaloissa asuvia pariskuntia. Toimeentulotuessa on paljon löysemmät tulorajat kuin asumistuessa omassa asunnossa asuvien eläkeläispariskuntien osalta, koska siinä huomioidaan todelliset asumismenot.
Esimerkiksi Rautalammella, joka on yksi pienituloisimpien asukkaiden kunnista Suomessa, ja jossa asuu paljon eläkeläisiä suhteessa asukaslukuun, eläkkeensaajan asumistukea maksettiin 186, keskimäärin 181 €/kk ja yleistä asumistukea 136 ruokakunnalle, keskimäärin 370 €/kk/ruokakunta. Helsingissä vastaavat luvut ovat 22 733 eläkkeensaajan asumistuen saajaa 277€/kk keskimääräisellä määrällä ja 65 968 yleisen asumistuen saajaruokakuntaa keskimäärin 386 €/kk/ruokakunta määrällä. Tulotaso eläkkeensaajan asumistuen saajilla oli Rautalammilla keskimäärin 178 €/kk pienempi kuin Helsingissä. Yhteensä maksetun asumistuen määrä oli Helsingissä suurinpiirtein 2‑kertainen per asukas Rautalammiin verrattuna.
Jos asumistuki siirtyisi kunnan maksettavaksi, Helsingin menot kasvaisivat noin kaksinkertaisesti Rautalammiin verrattuna. Verotulovaikutuspuoli riippuisi siitä, miten valtio hyvittäisi tuon siirron. Jos hyvitys tapahtuisi valtionosuuksia lisäämällä, Rautalammin taloustilanne paranisi suhteessa Helsinkiin. Jos se tapahtuisi yhteisöveron jako-osuuksia muuttaen, Rautalammen taloustilanne heikkenisi suhteessa Helsinkiin.
Helösingin osuus valtion veroista on asukasta kohden enemmän kuin kaksinkertainen Ratalampiin verrattuna. Väitteni siitä, että sen siirtäminen kuntien maksettavaksi perustui ajatukseen, että sitä ei kompensoitaisi mitenkään. Jos se kompensoidaan Rautalampia suosien, silloin tietysti asia on toinen.
Alunperin kirjoitit näin:
“Jos asumistuki siirrettäisiin valtion maksettavista menoista kunnan maksettaviksi menoiksi, valtiolle maksettavat verot alenisivat ja kunnalle maksettavat verot nousisivat. Helsinkiläisten maksamat verot laskisivat. Näin ei voi kuitenkaan tehdä, koska moni vanhusvaltainen kunta menisi nurin.”
Helsingissä on maksettu vuonna 2019 kunnallisveroa keskiarvoisesti 4000 euroa per asukas. Rautalammilla 2750 euroa per asukas (vaikka nimellinen veroprosentti jälkimmäisessä on selvästi korkeampi, asukkaiden verotettavat tulot selvästi alempia, jonka takia verokertymä jää pienemmäksi). Jos muutos tehtäisiin niin, että kunnalle maksettavat verot nousisivat, ja muutos tehtäisiin kunnallisveron kautta, Rautalammilla asumistukimenot kasvaisivat määrän A/asukas ja Helsingissä määrän 2 A/asukas. Olkoot A vaikkapa 100 euroa esimerkin vuoksi. Sen jälkeen Rautalammin pitäisi saada kunnallisveroja 2850 euroa ja Helsingin 4200 euroa, jotta tulos pysyisi muutoin samana. Eli Rautalammin pitäisi kasvattaa kunnallisverokertymää 3,6 % ja Helsingin 5 %. Minun käsitykseni mukaan helsinkiläisten maksamat verot nousisivat kunnallisverotuksen osalta tapauksessa enemmän kuin rautalammilaisten. Asiaa voi monimutkaistaa se, että rautalampilaisilta voisi silti olla vaikea saada 3,6 % lisää kunnallisverokertymää, kun kunnassa on niin paljon takuueläkeläisiä, jotka eivät maksa lainkaan kunnallisveroa, jolloin kunnallisveroa korottamalla verotulot eivät heidän osaltaan nousisi lainkaan.
Mitä sitten valtionverotuksessa vastaavasti lähtisi pois (jos lähtisi; valtion talous kun on pahasti pakkasella, joten valtio saattaisi haluta myös säilyttää nykyiset verotulonsa), riippuisi siitä, mitä veroa laskettaisiin ja miten. Yhteisöverotulojaja Helsinki saa 4‑kertaisesti Rautalammiin verrattuna, kun taas kunnallisverotuloja 45 % enemmän per asukas. Ajoneuvoveroja Rautalammilla saatetaan maksaa Helsinkiä enemmän, kun taas Helsingissä pääomatuloveroja maksetaan selvästi enemmän per asukas jne.
Rautalammillas ei maksetav valtion tuloveroa juuri lainkaan, joten se ei pysty alenemaankaan. Arvonlisäveroa maksetaan suunnilleen nettotulojen suhteessa. Kyllä tuossa kaupassa helsinkiläiset jäisivät voitolle.
Rautalampi on huono esimerkki. Pitää verrata johonkin suomalaiseen keskivertokuntaan, jossa on työpaikkoja ja myös nuorempaa väestöä. Mun talousmaantiedontaidot laittaisi jonkun Pohjanmaalla tai Hämeessä sijaitsevan n 20.000 asukkaan kunnan vertailuesimerkiksi Helsingin kanssa, miten paljon on riippuvainen tuista ja miten paljon maksetaan veroja.
Joka tapauksessa eletään vaikeita aikoja nyt, ja Helsingissä se näkyy niin että kun teollisuus on päästetty lähtemään pois eikä ole tullut juuri mitään järkevää tilalle, niin vielä matkailu ja palvelualat on ajettu alas koronan takia.
Vuonna 2015 valtion tekemän/teettämän selvityksen mukaan tax free- verotuki oli matkustajalaivoilla arvonlisäveron osalta 94 miljoonaa euroa ja valmisteverojen (mm. tupakka, alkoholi ja makeiset) osalta 90 miljoonaa euroa. Lisäksi Venäjän rajalla on tax free ‑myyntiä, jonka vaikutus lienee joitain kymmeniä miljoonia euroja. Ja sen lisäksi kansainvälisen liikenteen polttoaineverottomuuden arvo lienee parisen sataa miljoonaa euroa. Yhteensä kansainvälisen liikenteen verottomuusetujen arvo lienee ehkä noin 0,5 miljardia euroa. Arvonlisäverokertymä valtiolla on noin 20,2 miljardia euroa vuodessa vuoden 2021 talousarvion mukaan, ja se oli Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan noin 18 miljardia euroa vuonna 2020. Summasta ilmeisesti muutama miljardi on julkisen sektorin hankinnoista maksettavia arvonlisäveroja, jotka eivät ole tosiasiassa tuloa julkiselle sektorille (kun esim. valtio maksaa omista hankinnoistaan käytännössä itselleen arvonlisäveroa). Kotitalousten osuus arvonlisäveron tuotosta on tuoreimman valtion talousarvion ennusteen mukaan 67 %. Arvonlisäveroton myynti ei jakaudu tasaisesti ympäri Suomen. Kansainvälisen matkailun ja muun kansainvälisen liikenteen rajakunnista osassa arvonlisäverottoman myynnin osuus on varsin iso suhteessa arvonlisäverolliseen myyntiin arvonlisäveroon liittyvien vähennysten jälkeen, kun taas joissain toisissa kunnissa kansainväliseen liikenteeseen ei liity lainkaan verottomuusetuja.
Siis mitä? Mikä taho sen 33 % maksaa. Yrityksillehän niiden maksama arvonlisävero on vähennyskelpoista, joten yrityksille arvonlisäveroa ei jää maksettavaksiu käytännössä lainkaan.
Siteeraan Valtiovarainministeriön tuoreimman ajantasaisen talousarvion selvitysosaa kohdasta “Arvonlisävero”:
“Vero perustuu arvonlisäverolakiin (1501/1993). Merkittävimmän osan arvonlisäverotuksen veropohjasta muodostaa kotitalouksien kulutus, josta kertyy noin 67 % arvonlisäveron tuotosta. Arvonlisäveroa kertyy myös verovapailta sektoreilta ja toimialoilta. Niillä ei ole veron vähennysoikeutta, joten ostojen sisältämät arvonlisäverot kerryttävät valtion verotuottoa. Arvonlisäveroa kertyy siten valtiosektorin ja julkisen sektoriin luettavien sosiaaliturvarahastojen välituotekäytöstä ja investoinneista. Kuntien ja kuntayhtymien välituotekäytöstä ja investoinneista kerätään myös arvonlisäveroa, mutta koska kerätyt verot palautetaan paikallishallinnolle, ne eivät lisää valtion budjetissa näytettäviä arvonlisäverotuottoja.”
https://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2021&lang=fi&maindoc=/2021/aky/aky.xml&id=/2021/aky/YksityiskohtaisetPerustelut/11/04/01/01.html
Eli 20,2 miljardin euron ALV-tuotosta yhteensä 6,7 miljardia euroa kertyy muilta kuin kotitalouksilta. Arvonlisäveroa kertyy valtion itsensä sekä julkisen sektoriin luettavien sosiaaliturvarahastojen välituotekäytöstä ja investoinneista. Lisäksi arvonlisäveromaksuja kertyy mm. yhdistyksiltä sekä sellaisilta pienen liikevaihdon yrityksiltä, jotka eivät saa vähentää maksamiaan alveja verotuksessaan. Kuntien maksamat ja niille takaisin tilitetyt arvonlisäverot eivät kierrä valtion budjetin kautta, mutta valtion itsensä ja lakisääteisten sosiaaliturvarahastojen maksamat arvonlisäverot ovat mukana arvonlisäveron tuottolaskelmissa.
Arvonlisäveron tuotto olivat yksi EU-jäsenmaksun määräytymisperusteista edellisellä budjettikaudella, jolloin valtion itse itselleen maksamat verot ovat lisänneet Suomen EU-jäsenmaksuosuutta. Tätä verotuottoa lisäsi se, että valtiolta perittiin EU-alueen yhtä korkeimmista arvonlisäveroprosenteista.
Kyllä, julkisen sektorin kulutuksesta maksetaan arvonlisäveroa, mutta se ei ole oikeastaan verontuottoa, koska se maksetyaan verolla Mutta totta, tuosta 20 miljardista todellista veroa on 67%.
Olen aika kyllästynyt iänikuiseen vääntöön alueiden välisistä “elättämisistä” mihin tämän aihepiirin keskustelu tosiaan helposti menee (ja meni jo osin tämän ketjun vastauksissa, en siis nyt viittaa suoraan tähän kommenttiin mihin vastaan). Sen verran kyllästynyt että kirjoitin tästä nyt ihan oman kirjoituksen blogiini:
https://lauspalo.com/2021/01/elattaako-paakaupunkiseutu-muun-suomen/
Mutta itse aiheeseen, sanoisin että jos Helsingin kasvun esteenä on se että kunnalla ei ole kykyä kustantaa työperäisestä muuttoliikkeestä aiheutuvia kuluja (mikä tuntuu kuitenkin aika hurjalta ajatukselta eritoten kun raha on nykytilanteessa käytännössä ilmaista, ja työperäinen muuttoliike pitkällä aikavälillä kunnan taloudelle vahvasti nettopositiivinen ilmiö), kannattaisi kyllä tarkasti miettiä sekä kunnan rahankäyttöä, kunnan kykyä toimia, kuin myös sitä että pitäisikö tosiaan valtion osallistua enemmän noihin kuluihin.
Siinä laskelmassa sitten että pitäisikö valtion osallistua nykyistä enemmän, ja paljonko kannattaa kyllä ottaa tosiaan mainitsemiasi aspekteja esille monien muiden asioiden ohella (esimerkiksi sen suhteen että parantaako valtion osallistuminen kuluihin ihan oikeasti tilannetta vai meneekö mahdollinen tukeminen vain esim. asuntojen hintoihin).
Tässä tosiaan kannattaa vahvasti miettiä aspektia että valtio/muu Suomi on jo vahvasti osallistunut ylipäätään siihen että Helsingillä ja muilla kasvukeskuksilla on riittänyt ja riittää sitä sisäänpäintulevaa koulutettua työvoimaa jopa ongelmaksi asti (tästä pääasiassa kirjoitin äsken linkkaamassani kirjoituksessa). Äkikseltään tämä valmiin työvoiman muuttoliike kuulostaa kyllä ns. positiiviselta ongelmalta, eikä mainittu 30 000€ investointitarve kuulosta kovin isolta hinnalta siitä maksettavaksi ottaen sen pitkän aikavälin hyödyt huomioon.
Kokonaisyhtälöstä en ole nähnyt missään laskelmia, jossa käsiteltäisiin sitä, että paljonko muuttojen jälkeen itse asiassa valtiolle jää verotuloja yhteensä missäkin vaihtoehdossa, jos huomioidaan paitsi tuloverot, myös kulutusverot sekä myös valtion menot.
Olisi kyllä hienoa jos tälläisiä laskelmia tosiaan olisi saatavilla.
Ei kaupungilla ole optimikokoa, vaikka kasvukaan ei ole itseisarvo.
Staattisessa tilanteessa, jossa ei ole kasvua asumisväljyys ja väestön keski-ikä alkavat käytännössä vääjäämättä kasvaa. Tämä johtaa vähitellen palvelujen heikkenemiseen ja ympäristön huononemiseen. Kiinteistöjen arvot alkavat laskea ja korjauslainoihin on yhä vaikeampi saada vakuuksia, mikä nopeuttaa kierrettä. Asukkaiden tilanne heikkenee.
Kasvua (uusia asukkaita) tarvitaan palvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Kasvun seurauksena välillä ylitetään jokin kynnys, jolloin pitää investoida enemmän. Ei ole kuitenkaan sellaista täydellisen kokoista kaupunkia, joka toimisi muuttumattomana ja aina optimaalisesti, jossa syntyvyys ja kuolleisuus, ulosmuutto ja sisäänmuutto pysyisivät tasapainossa. Ei käytännössä. Maltillinen kasvu on yleensä paras strategia siellä, missä sille on edellytyksiä.
Vanhemman arvion mukaan optimikoko voisi olla 60 000 asukasta. Tätä voisi käyttää paremman puutteessa. Esimerrkkejä ovat Leppävaara, Hyvikää ja Hämeenlinna. Omia toivomuksiani ovat ostoskeskuus josta voi ostaa vaatteet, luontopolkuja jotka eivät kaikki talvella muutu laduiksi, ruokakauppa aika lähellä, vähän kotipihaakin olisi kiva, ulko-ovesta ei heti joudu autokadulle.
Kun joku varakas muuttaa Helsinkiin niin tarvitaan lisäksi pienituloisia myymälähenkilöitä, liikennehenkiläitä yms jotka joutuvat asumaan jossain epämukavan työmatkan päässä. Tämäkin pitäisi huomioida. Helsingin kasvu tuntuu vaativan erilaisia kalliita siltoja sekä tunneleita, onko tämä huomioitu missään.
PS suosittelen lukemaan koronarokotuskokemulsia täältä https://www.timesofisrael.com/.
Osmo: “Kaavoitus ei ole helppoa. Kun asuinalueita tiivistetään, asukasaktiiveilta saa harvoin tukea. Kun tiivistyskaava kuitenkin hyväksytään ja alueelle rakennetaan lisää, kokemus kertoo, että vanhojen asuntojen arvo ei laske vaan nousee.”
Oikeastaan on aika luonnollista, että asukasaktiivit vastustavat alueensa tiivistämistä. Läheskään kaikki eivät asu lähiössä siksi, että heillä ei olisi varaa asua keskikaupungilla. Monet lähiössä asuvat nimenomaan arvostavat sitä, että talot on rakennettu väljästi, jonkinlainen metsä on lähellä, asunnon lähellä on lenkkipolkuja muuallakin kuin autotien varressa jne. Tottakai he vastustavat, kun heidän asuinaluettaan yritetään muokata toiseen suuntaan. Tämä ei poista sitä, että on olemassa muita ihmisiä, jotka mielellään muuttavat samalle alueelle sen jälkeen, kun se on tiiviimpi.
Kaupungin optimikoko vaikuttaa olevan yksittäisen kirjoittajan henkilökohtainen näkemys. Lukisin mielelläni optimikoon määritelmän ja kriteerit/mittarit + keiden näkökulmasta nuo on valittu.
Tuo logiikka että kalleimmat asuinalueet ovat parhaita ja siksi niihin on rakennettava lisää käy kyllä ainakin paperilla järkeen, mutta tuntuu silti jotenkin vaaralliselta.
Asun itsekin pk-seudulla kehä ykkösen sisäpuolella. En erityisemmin tykkää asua täällä enkä varsinkaan pidä asuinaluettani sinänsä hintansa väärtinä. Ainoa syy miksi asun täällä on, että työpaikkani on täällä enkä halua pitkiä työmatkoja. Tuo painaa vaakakupissa niin paljon, että muutto esimerkiksi väljemmälle Kirkkonummelle tuntuu hankalalta vaikka oikeastaan kaikki muut asuinalueen parametrit olisivat siellä enemmän mieleeni ja hinta halvempi. Taloustieteilijälle se, että olen valmis maksamaan täällä asumisesta tietysti tarkoittaa että haluan sitä.
Minusta kyseessä on jonkinlainen noidankehä; ihmiset “haluavat” asua kehä I:n sisällä koska työpaikat ovat siellä ja työpaikat ovat siellä koska ihmiset asuvat siellä. Jos saisin kollektiivisesti sovittua työnantajani ja kaikkien muiden työntekijöiden kesken, että siirrämme toimiston 50km pohjoiseen, siirtyisin mielelläni mukana ja olisin lopputulokseen tyytyväisempi kuin nykyiseen elämääni.
Ehkä sen sijaan, että rakennetaan juuri Helsingin halutuimmille alueille lisää kannattaisikin rakentaa lisää noita tiheitä keskittymiä joille mahdollisesti voisi työpaikkojakin syntyä. Eikä välttämättä Helsinkiin. Olen havainnut että suomalaisessa kaavoituksessa Helsinkiä lukuunottamatta usein tehdään niin, että rakennetaan puolitiheää rivitalo- tai kerrostalopeltoa vähän sinne sun tänne niin, että väentiheys ei missään nouse tarpeeksi korkeaksi palveluiden synnyttämiseksi. Tästä jos pääsisi eroon, niin ehkä osa noihin Helsingin halutuimpiin alueisiin kohdistuvasta muuttopaineesta siirtyisi muualle.
Minua ihmetyttää se, miksi Espoo ja Vantaa kehyskunnista puhumattakaan, eivät kaavoita kunnollista kaupunkimaista asumista, vaan tekevät joko tehotonta hajarakentamista tai viime vuosituhannen tyylin mukaisia nukkumalähiöitä. Mutta helsinkiläinen ei voi kaavoittaa Espoota.
Olen jo ihmetellyt pitkään tuota samaa. Turun keskusta-alueen laitamilla on kaksi vanhaa tiheästi rakennettua kaupunginosaa, Port Arthur ja Martti, joiden miljööt suosivat sosiaalisuutta. Kaikki tietävät, että nuo alueet ovat hyvin suosittuja, vaikka asunnot ovat epäkäytännöllisiä. Mihinkään ei silti rakenneta nykyajan uutta Portsaa tai Marttia. Vaihtoehtoina ovat vain omakotitalot 1000 neliön tonteilla tai harvaan sijoitetut rivitalot tai 3–6 yksikseen seisovaa kerrostaloa.
Helsingin haave lienee, että esim espoolaiset kävisivät töissä Helsingissä, tekisivät siellä ostoksensa ja käyttäisivät viihdepalveluja. Monet espoolaiset taas haluavat asua väljemmin, luonnonläheisemmin, työpaikalle pääsisi ilman koronabussia, ravintolapalvelut eivät houkuta evätkä juuri muutkaan Helsingin jutut. Katseltiin juuri netistä Vatikaanin taideaarteita, Kiva kun ei tarvinnut paikan päälle matkustaa ja luontokin tykkää. Helsinkiläisetkin voisivat miettiä, mitä netti, korona ja sellaiset vaikuttavat asumisrakenteisiin.
Kyllä Helsingille olisi edullista, että helsinkiläiset eläisivät kuten minä. Asunto Helsingissä ja työpaikka Espoossa.
Onko Espoon haave sitten että koronarajoitusten jälkeenkin kielletään ravintoloissa, teattereissa ja konserteissa ym käynti ja joukkoliikenne lakkautetaan, ja että liikkuminen hoidetaaan vain henkilöautoilla? Jos se on kaikkien espoolaisten tahto, niin asun väärässä kaupungissa. Espoota ei olisi olemassa jos Helsinki ei olisi pääkaupunki!
Niille jotka eivät sopeudu siihen ja haluavat kehittyä urallaan ja elää jotenkin muulla tavoin kuin katsella kotiteatteria ja käydä kauppakeskuksissa ja syödä pizzaa joutuvat sitten muuttamaan ulkomaiseen miljoonakaupunkiin työn perässä vaikka se tietää koronabusseissa istumista, jos se vaihtoehto viedään Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla asuvilta pois. Tämä on se syy miksi Helsinki ei halua alentua hiljaiseksi provinssikaupungiksi vaikka jotenkin tuntuu että sille uralle sekin on ajautumassa.
Hesarissa juttu (23.1.), jonka mukaan Helsingin kaupunki peri 2017 miljonääriltä 44 kantakaupungin asuntoa, suurin osa niistä Alppiharjusta. Niitä on pistetty hiljakseen myyntiin. Ostajissa on varmasti sijoittajia, joiden mielestä asunnon ostaminen ja vuokraaminen on kannattavaa. Kaupungin mielestä lähes ilmaiseksi saatuakaan (perintövero) ei kannata vuokrata, vaan pistää se pistää asunnot lihoiksi. Kaupungeilla on yhtiöitettyjä vesi- ja sähkölaitoksia, miksei voi olla myös vuokra-asuntoyhtiöitä? Ajatellaanko, että se on yrityselämän alueelle tunkeutumista? Jotain samanlaista kuin Ylen tekstimuotoisten uutisten rajoittaminen.
Tämä panee vihaksi. Suurimpia saavutuksiani kunnallispolitiikassa oli aikanaan Helsingin asuntohankinta Oy, joka osti yli 3000 asuntoa vanhasta asuntokannasta ja pani nevuokralle. Se on osoittautunut aivan valtavan hyväksi liiketoimeksi, mutta kokoomus halusi lakkauttaa sen ja onnistui. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.
Kokoomus on edelleen “lahtarien” puolue. Ironiaa, mutta kaikki varmaan tietävät mitä tarkoitan.
Eikö siitä ollut joku tutkimus vähän aikaa sitten että kilpailevat nimenomaan Persujen kanssa äänestäjistä? Sillä arvomaailmalla kaikki vuokralla asuminen on väärin, ja se on erityisen väärin jos veronmaksaja hyötyy siitä.
Shanghai kasvaa siten, että rakennetaan ympärille vapaammalle alueelle aina uusi ulompi kehätie jonne sitten tulee usia asuntoja, ostareita, työpaikkoja sekä muuta tarpeellista. Uusi liikenne kulkee sitten kehällä, ei kaupungin keskiosan kautta. Onko siellä kehä 6 menossa, en ole käynyt viime aikoina. Vanhassa keskustassa ei tarvitse pahemmin käydä. Sama systeemi tuntuu olevan monissa muissakin Kiinan kaupungeissa.
Kestävään kehitykseen liittyvä kysymys: Onko maailmalla esimerkkejä miljoonakaupungeista, joissa naisten hedelmällisyysluku olisi yli 2? Bagdad?
Manaus?
>“Kun tiivistyskaava kuitenkin hyväksytään ja alueelle rakennetaan lisää, kokemus kertoo, että vanhojen asuntojen arvo ei laske vaan nousee.”
Nämä meitin kaupunki taloustieteilijät edelleen ponnekkaasti markkinoivat lisärakentamista sillä, että se laskee hintatasoa lähistöllä ja hiukan kauempanakin. Ovat lukeneet kysyntä-tarjonta peruskehikon liian hyvin ja kun malli on sisäistetty niin uskotaan että kaikki toimii sen mukaisesti.
Itse uskon, että rakentaminen tuo paikalle ihmisiä. Ihmispaljous tekee paikasta halutun ja hintavan. Lisärakentaminen nostaa hintoja vähänkään pidemmällä aikavälillä. As simple as that.
Lisärakentamnen laskee hitoja koko kaupungin tasolla. Jos lisärakenamnen parantaa kyseistä aluetta, se kumoaa tämän hitojen laskun ja enemmänkin. Ja jos heikentää aluetta, tiettysti alentaa hintatasoa.
Voi olla, että joissain erikoistapauksissa rakentaminen laskee hintoja, mutta rakentamisen ja sen aiheuttaman väkimäärän kasvu dominoi. Muussa tapauksessa asunnot olisivat yleisestiottaen kaupungeissa edullisempia kuin syrjäseuduilla.
Havainnollistan esimerkillä “kaupungin luonnollista kokoa”.
Olettakaamme, että meillä on yksinkertaistettu kaupunki, jossa syödään ruisleipää, juodaan maitoa ja ajetaan hevosella. Tällaisen kaupungin ympärille muodostuu maatalousvyöhyke, jolla tuotetaan elintarvikkeet kaupungin väestölle, alueen viljelijäväestölle ja hevosille.
Jotta kaupunkilainen saisi joka päivä maitoa pöytäänsä on se tuotettava enintään hevosen kulkeman päivämatkan etäisyydellä, koska kauempaa haettu maito ehtii pilaantua matkalla eikä enää kelpaa ravinnoksi (tässä yksinkertaistetussa esimerkissä ei tunneta piimää eikä juustoa — ne keksitään vasta myöhemmin). Tästä seuraa, että kaupungin teoreettinen maksimikoko on sellainen väestömäärä, jonka tarvitsema maito pystytään tuottamaan enintään hevosen kulkeman yhden päivämatkan säteellä kaupungista.
Osmon ideat kaupungin kasvattamiseksi (rakennetaan lisää ym.) ovat kuin menisi tuonne esimerkkikaupunkiin ehdottamaan, että voimme kasvattaa kaupungin kokoa hankkimalla lisää hevosia.
Jos maidon kuljettamiseen hankitaan lisää hevosia on seurauksena vain väestön väheneminen sillä nuo hevoset laiduntavat samoilla pelloilla kuin lehmätkin. Kaupungin pika-ajurit muuttavat maaseudulle tallirengeiksi. Pienipalkkaisimmat muuttavat ensimmäisenä pois kaupungista.
Kukaan ei näe, että ongelma ei ole hevosten määrässä vaan niiden kulkunopeudessa. He näkevät vain kaupungin, staattisena kokonaisuutena. Kuin aika olisi pysähtynyt. Jos olisikin keksitty rautahevonen, joka kulkisi moninkertaisella hevosen nopeudella, niin kaupunki voisi edelleen kasvaa. Mutta kukaan ei ole sellaista keksinyt.
Pointtini on, että kaupungin kasvun edellytykset eivät tule kaupungista itsestään, siitä että taloja rakennetaan tai puretaan, siitä että katuja siirretään paikasta toiseen tai muusta sellaisesta.
– Kasvun edellytykset tulevat aivan jostain muualta kuin kaupungista itsestään. Ne tulevat uusista keksinnöistä, joita ei ole vielä keksitty tai vanhojen keksintöjen uudesta innovatiivisesta käytöstä, jota ei vielä ole sovellettu kaupunkirakenteeseen.
Yksi merkittävä innovaatio on tietotekniikka. Enää työntekijät eivät tarvitse nopeita rautahepoja mennäkseen töihin kaupunkiin. He tarvitsevat nopean nettiyhteyden.
– Ja tämä vaikuttaa kaupunkirakenteeseen niin asukasmäärän kuin ladunkin suhteen.
Miten se ruisleipä sitten liittyy tähän esimerkkiin?
– No. Minä söin sen tätä kirjoittaessani.