Jyrki Kataisen uusi minä

Kuun­telin Board­man oy:n kaamossem­i­naaris­sa Jyr­ki Kataista, entistä kokoomuk­sen puheen­jo­hta­jaa, päämin­is­ter­iä ja komis­saaria ja nyky­istä Sitran yliasiamiestä.

Hän puhui vah­vasti talouden ekol­o­gisen raken­nemuu­tok­sen puoles­ta ja eri­tyis­es­ti luon­non mon­imuo­toisu­ud­es­ta ja lajien säi­lymis­es­tä. Sitä olisi voin­ut pitää laskel­moitu­na puheen­vuorona, jos hän olisi pitänyt sen Luon­non­suo­jeluli­iton liit­tokok­ouk­ses­sa ter­ve­hdys­puheen­vuorona, mut­ta tässä yhtey­dessä se oli yllät­tävä, siis ilois­es­ti yllät­tävä. Piti oikein tark­istaa, onko tämä sama mies, mut­ta nimi oli sama, naa­ma oli sama ja äänikin oli sama. Kir­joitin tästä Verde-lehdessä. Lue lisää tästä

12 vastausta artikkeliin “Jyrki Kataisen uusi minä”

  1. Suurin ekokatas­trofi Suomes­sa ei todel­lakaan ole se, että Kehä 3:sen sisältä katoaa muu­ta­mal­ta neliök­ilo­metriltä pölyt­täjät tai se, että keskus­puis­tos­ta lohkaistaan sadan metrin matkalta kymme­nen metrin lev­ey­deltä tilaa kerrostaloille.

    Todel­li­nen trage­dia on se, että Suomes­sa ei ole enää ollenkaan luon­non­va­raista met­sää! Käytän­nössä koko Suomen pin­ta-ala on muu­ta­maa pohjoisen vähän isom­paa kansal­lispuis­toa luku­unot­ta­mat­ta val­jastet­tu enem­män tai vähem­män teol­lisen mit­takaa­van vil­je­lyyn ja karjantuotantoon.

    Pohjoises­sa poro­talous on aivan ylim­i­toitet­tua ympäristön kan­tokykyyn näh­den — etelässä maa- ja met­sä­maat­alous varaa­vat melkein koko maa-alan käyttöönsä.

    Kaik­ki tämä tehdään “vihreän bio­talouden” nimis­sä ja vihreätkin vaan hur­raa vier­essä. Puolue juok­si joku vuosikym­men sit­ten ulos hal­li­tuk­ses­ta kun meinat­ti­in uhra­ta pari neliök­il­saa ydin­reak­to­rille, mut­ta kun joku halu­aa perus­taa Kes­ki-Suomeen tuhan­sien neliök­ilo­me­trien kuitupu­ut nielevän sel­lu- ja bio­jalostuste­htaan, niin ihan pikkaisen jak­se­taan nurista ja sil­lä hyvä. Ei mitään puhet­takaan, että oltaisi­in vaa­dit­tu vasti­neek­si esim. Etelä-Suomen met­sän­suo­jelu­aluei­den pin­ta-alan merkit­tävää kas­va­tus­ta tai mui­ta oikeasti luon­non mon­imuo­toisu­ut­ta suo­jele­via toimenpiteitä.

    1. Sepi:
      Suurin ekokatas­trofi Suomes­sa ei todel­lakaan ole se, että Kehä 3:sen sisältä katoaa muu­ta­mal­ta neliök­ilo­metriltä pölyt­täjät tai se, että keskus­puis­tos­ta lohkaistaan sadan metrin matkalta kymme­nen metrin lev­ey­deltä tilaa kerrostaloille. 

      Kyse taitaa olla pikem­minkin siitä, että ihmiset jotenkin käsit­televät pääkaupun­gin ja välit­tömän pääkaupunkiseudun ekol­o­gista tilaa todis­teena tai mit­ta­ri­na maan kehi­tyk­ses­tä, ja onhan se var­maan kiva kehua muille kuin­ka meil­lä on niin vihreä pääkaupun­ki. Kokon­aisu­us on kuitenkin ris­tiri­itainen, en tiedä vielä yhtäkään suurkaupunkia tai kaupunkia joka elää tas­apain­oises­sa har­mo­ni­as­sa luon­non kanssa: Jos lohkot lisää tont­te­ja tai raken­nat lisää talo­ja niin se on läh­es aina luon­nol­ta pois, tässä val­os­sa Helsin­gin korkei­den raken­nusten vas­tus­tus (joka toki muut­tunut viime aikoina) näyt­täy­tyy erit­täin nau­ret­ta­vana ja täysin logi­ikas­ta vapaana. Sit­ten vielä Helsin­gin met­sis­sä kaik­ki lähel­lä asu­vat ulkoilut­ta­vat siel­lä koiri­aan, osa vielä kytkemät­tä joka taitaa olla kiel­let­tyä, mut­ta minäminäminä-ihmiseen ei lakia tehoa ilman ran­gais­tuk­sia ja kiin­ni jäämisen riskiä. Tämä ei ehkä edes auta luon­non­ti­laista bio­di­ver­si­teet­tiä. Kuinkas paljon Helsin­gin keskus­puis­tossa on hirviä ja karhu­ja, tai mui­ta Suomen luon­nolle tyyp­il­lisiä eliöitä, eli mikä on keskus­puis­ton (osien) säi­lyt­tämisen todel­li­nen ekologi­nen arvo?

      1. mikä on keskus­puis­ton (osien) säi­lyt­tämisen todel­li­nen ekologi­nen arvo

        Jos et ymmär­rä mikä sen (osien) säi­lyt­tämisen arvo on väestön yleisen viihtyvyy­den, elämän­laadun ja kollek­ti­ivisen mie­len­ter­vey­den kannal­ta, niin voi että hyvää päivää taas.

      2. Stadist: Kuinkas paljon Helsin­gin keskus­puis­tossa on hirviä ja karhu­ja, tai mui­ta Suomen luon­nolle tyyp­il­lisiä eliöitä, eli mikä on keskus­puis­ton (osien) säi­lyt­tämisen todel­li­nen ekologi­nen arvo? 

        Vielä 60-luvul­la keskus­puis­to ja muut pk-seudun lähimet­sät oli­vat varsi­naisia kaatopaikko­ja, niis­sä pitivät majaa vain pult­sar­it. Ei niihin vapaae­htois­es­ti halut­tu edes men­nä. Peri­aat­teessa on hyvä että ne on siis­tit­ty ulkoilu­alueik­si, vaik­ka ei niihin karhuil­la tai susil­la ole asiaa.

  2. Ei met­sänkäsit­te­ly­tapo­ja kan­na­ta ihan poli­itikko Kataisen lin­tu­met­sästys­tarpei­den mukaan muut­taa. Ilmas­ton muu­tok­sen tor­jun­ta on nyt tärkein asia, toki mon­imu­toisu­uskin on sitä. Mut­ta kun kat­soo Lin­tu­at­lak­ses­ta, niin suur­in­pi­irein yhtä pljon on lisään­tyviä laje­ja kuin väheneviä laje­ja. Esimerkik­si erit­täin uhanalaista hömö­ti­aista on Suomen met­sis­sä noin 400000. Uhanalaisu­us käsite on vähän turhan lavea. Sitrasta on tul­lut entis­ten poli­itikko­jen suo­jatyö­paik­ka. Nyky­isin eri­tyis­es­ti kokoomuk­sen ja vihreiden.

    1. Coun­try­boy:
      Tässä uuti­nen, jos­ta Yle ja HS näyt­tävät vaikenevan, en ole ainakaan huo­man­nut mitään. Ilmeis­es­ti ei sovi myöskään Kataisen agendaan.

      https://www.metsalehti.fi/artikkelit/avohakkuu-ei-havita-hiilivarastoa/#3372de74

      Voi kai sen noinkin tulki­ta, mitä Met­säle­hdessä. Mut­ta tuos­ta tutkimuk­ses­ta voi vetää myös täl­laisen johtopäätöksen:

      Jos 40% hiilestä on puus­sa ja eniten hiili­varas­to kas­vaa 60–100 vuo­ti­aista met­sis­sä, niin pelkän hiilen­si­d­on­nan mak­si­moimisek­si* met­siä ei pitäisi haka­ta ainakaan ennen kuin ne ovat sata vuot­ta van­ho­ja. Sehän tarkoit­taa että pääte­hakkuu pitäisi tehdä 20

      Lisäk­si epäilen, että pitäisi lukea itse tutkimus ja luvut, jot­ta ymmärtäisi onko tässä vain spin­nat­tu omaa posi­tio­takos­ka siinä san­o­taan näin;

      ” muu­tok­set suh­teessa maaperän kokon­aishi­ili­varan­toon ovat vähäisiä. ”

      Suh­teessa kokon­aishi­ili­vaean­toon? Ei kuitenkaan san­o­ta, että erot eri vai­h­toe­hto­jen hiilen­si­d­on­nas­sa oli­si­vat vähäisiä, vaan että ero suh­teessa kokon­aishi­ili­varan­toon. Eikä ilmoite­ta eri lukuja. 

      *) hakku­us­sa 40% hiili­varas­tos­ta pois­te­taan ja merkit­tävä osa siitä vapau­tuu suht nopeasti taivaalle

      1. Fidel: Met­säle­hti on suun­nilleen yhtä luotet­ta­va ja puoluee­ton tietolähde kuin Maaseudun tule­vaisu­us tai MV-lehti.

        Tutkimus­ta ei tehnyt Met­säle­hti, vaan Met­sän­tutkimus­laitos (nykyi­nen Luke). Tulok­set perus­tu­vat use­an kymme­nen vuo­den seu­ran­taan. Tutkimus­ta ei voi kri­ti­soi­da pelkästään sen perus­teel­la, että Met­säle­hti julkaisee jutun siitä ja muu media paljolti vaike­nee. Tutkimus­ta voi kri­ti­soi­da tieteel­lisin perustein.

  3. Oikeas­t­aan tämä Verde-lehti on Osmo Soin­in­vaaran muistelmat.

    Digia­jan ver­sio muistelmista.
    – „Soin­in­vaaran paluu nuoruuteen“
    – Digia­jan muis­telmien for­maat­ti ei ole vielä kovin kehit­tynyt mut­ta sinä voit olla uranu­ur­ta­ja tässä.
    – Olet edelläkävijä.

    Joitain huomioi­ta pikaisesti
    – Verde olisi pidet­tävä jakelus­sa mah­dol­lisim­man mon­es­sa eri formaatissa.
    – Julkaisemiseen ei pitäisi liit­tyä kau­pal­lisia tavoit­tei­ta. (Esimerkik­si copyright’illä estetään edelleen jakelua.)
    – Jokainen verde-lehteen kir­joit­ta­va voisi ääneen lukea (itse henkilöko­htais­es­ti) kir­joituk­sen­sa ja tuo [mp3] tiedos­to olisi ladat­tavis­sa artikke­lin yhtey­dessä olev­as­ta linkistä.
    – Jokaisel­la kir­joit­ta­jal­la pitäisi olla pääl­lim­mäisenä „hyvän sanoman levit­tämi­nen“. Ei se mitä joku toinen saat­taisi tehdä tiedoil­la tai jopa ansai­ta niillä.
    – Ääni­tiedos­tot voi tila­ta podcastina.
    – Ääni­tiedos­to voisi olla huo­mat­tavastikin laa­jem­pi kuin varsi­nainen kir­joi­tus. Siinä voi jo vapaa­muo­tois­es­ti harhail­la vähän sivupoluil­lakin. Erään­lainen minilu­en­to aiheesta.
    –Saako ääni­tiedos­tolle näkyvi­in hakemis­ton, jon­ka avul­la voi hypähdel­lä yksit­täis­ten alaot­sikko­jen välil­lä. En tiedä,mutta olisi hyvä.
    – Matkaku­un­neltavaa. Ääniluen­non pitu­us voisi olla sel­l­ainen, että sen yhden matkan aikana kuuntelee.

    Yhteys men­neeseen.
    – Verde on tämän päivän poli­ti­ikan yhdys­link­ki men­nei­den aiko­jen politiikkaan.
    – Voisi ajatel­la, että kir­joituk­set nyky­poli­ti­ikan teemoista sido­taan vas­taavi­in ongelmi­in vuosikym­meniä sit­ten. Mikä oli ongel­ma, mitä oli­vat ratkaisut ja mitä siitä seurasi.
    – Jos­sain kir­joitit edes­men­neestä kus­tan­nus­toimit­ta­jas­ta, jon­ka ideoiden poh­jal­ta kir­ja polkupyöräretkestä tuli myyn­timen­estyk­sek­si. Verdessä voisi näkökul­ma olla saman­ta­painen. Linkitetään men­nyt­tä ja uut­ta yhteen; luo­daan uusia näkökulmia.

    Ver­den luk­i­ja on älykäs
    tai ainakin halu­aa samais­tua „älykkääseen kansanosaan“.
    – Ehdo­tuk­sia ja ratkaisumalle­ja ei pidä pureskel­la liian valmi­ik­si: kyl­lä luk­i­jal­la on älyä itsekin ajatella.
    – Joh­datel­laan luk­i­ja ja kuun­teli­ja eri ratkaisumallien poluille mut­ta ei ker­ro­ta mihin kukin polku johtaa. Se on sit­ten jo toisen artikke­lin paikka.

  4. Mies epäilemät­tä on edelleen ihan sama kuin aina ennenkin, mut­ta kun pesti muut­tuu, muut­tuu myös puheet ja käytös. Päämin­is­teri henkilöstä riip­pumat­ta ei voi nykyisel­lään antaa paljoakaan arvoa pehmeille arvoille, sil­lä suori­tusten onnis­tu­mista mitataan läh­es yksi­no­maan lyhyen aikavälin taloudel­lis­ten mit­tarien avul­la, ja mit­ta­ri­na on eri­tyis­es­ti se van­ha kun­non BKT sen kaikkine puut­tei­neen. Medi­as­sa ja sitä kaut­ta ihmis­ten kesku­udessa ekonomis­mi­in poh­jau­tu­va tuomio on nopea ja armoton. 

    Päämin­is­teri ja hal­li­tus ylipäätään elää talouden rautahäkissä:
    https://jmkorhonen.fi/2019/04/15/talouspolitiikan-rautahakki-kasvattaa-fasismia/

    Sitran yliasi­ami­estä taas ei täl­läiset rautahäk­it, puut­teel­lis­ten mit­tarien tui­jo­tuk­set ja sen tulkin­nas­ta tule­vat tuomiot kos­ke­ta, joten hän voi puhua kaiken­laista. Mielel­lään jotain parem­mas­ta huomisesta.

    Jos Jyr­ki olisi taas päämin­is­teri, olisi puikois­sa jälleen epäilemät­tä sama van­ha Päämin­is­teri Jyr­ki kuin ennenkin.

    1. Kät… eikusi­is Katais­es­ta tulee hel­posti mieleen henkilö jol­la ei varsi­nais­es­ti ole omia aat­tei­ta (eikä ajatuk­sia?) vaan primus moto­ri­na toimisi ennem­min poh­ja­ton kun­ni­an­hi­mo. Tyyp­pi­hän vaikut­ti aikoinaan täysin joltain ellunkano­jen luo­muk­selta, jol­la kokkareille saat­ti­in kansaan­menevä “blair­i­lainen” johta­ja vetämään puolue poli­ti­ikan keskiken­tän ohi tukev­asti vasemmalle.

      Ei meinaan ole help­po kuvitel­la oikesto­laista päämin­is­ter­iä (ellei mene niin pitkälle ääri­oikealle, että tulee takaisin ääri­vasem­malle), joka kehuskelee otta­neen­sa niskalenkin markki­navoimista. Rep­pana toi­mi pelkkänä kyn­nys­mat­tona sateenkaar­i­hal­li­tuk­sen vasem­mis­tosi­iv­elle, joka täy­del­lä neli­raa­ja­jar­ru­tuk­sel­la esti kaik­ki mah­dol­liset uud­is­tuk­set. Voiko moista selkäran­gat­to­muut­ta selit­tää muul­la kuin poh­jat­toma­l­la val­lan­hi­mol­la, joka saa tar­rautu­maan “hillo­tolp­paan” hin­nal­la mil­lä hyvänsä?

      Sama meno­han tun­tui jatku­van komis­sios­sa, jos­sa Jyrk­istä tun­tui kuo­ri­u­tu­van oikein pesunkestävä “big gov­ern­ment” ‑demari. Tätä taus­taa vas­ten eivät ko. her­ran kan­nan­otot Sitran palveluk­ses­sa yhtään yllätä.

      Katainen semen­toi sen tuhon Kokkareis­sa mitä 70-luku­lainen remont­tiryh­mä aloit­ti — Hissu­ka-Orpo puoluekoneis­ton uskol­lisen kaaderin jäse­nenä pitää puoluet­ta vielä vasem­mis­to­laises­sa koomas­sa, mut­ta ehkä muu­tok­sen tuulet ovat (toiv­ot­tavasti) vir­iämässä (soisi, että maas­sa olisi joku muukin oikeis­to­lainen puolue kuin Per­sut, joiden toilailus­ta ei aina saa tolkkua…)

Vastaa käyttäjälle Fidel Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.