Kirjoitin Verdeen ulosoton tuottamasta täydellisestä tuloloukusta.
Työmarkkinatukea saava menettää 50 euroa, jos tulot nousevat 100 euroa. Efektiivinen marginaalivero on siis 150 %.
Lue tästä tai klikkaa oikeassa palkissa olevaa mainosta.
Kirjoituksesta puuttuu sana toimeentulotuki. Ulosotossa olevat ovat yleensä oikeutettuja toimeentulotukeen, ja toimeentulotuessa ulosotetut tulot VÄHENNETÄÄN huomioitavista tuloista. Eli toimeentulotukea voi tavallaan saada sitä enemmän, mitä enemmän rahaa menee ulosottoon. Jotkut ovat tulkinneet asiaa niinkin, että toimeentulotuen kautta Kela lopulta maksaa monen ulosotossa olevan ulosottolaskut, kunhan maksutahti on määritelty ruokakunnan toimeentulotuen kannalta optimaaliseksi. Eli jos saa toimeentulotukea, ja laiminlyö ulosottomaksut, ei saa niitä huomioiduksi toimeentulotuessa, mutta jos maksaa ulosottomaksuja, tulot huomioidaan toimeentulotuessa ulosottomaksujen verran pienempinä. Asian jännä piirre on se, että tosiaan marginaalivero voi joissain tapauksissa olla yli 100 % eli lisäämällä ansiotulojaan voi joissain tilanteissa kasvattaa Kelan maksamia toimeentulotukia itselleen, mikä on toimeentulotukijärjestelmän yksi heikosti tunnettu yksityiskohta. Edunsaajista harva tietää, miten ulosottomaksuja kannattaa toimeentulotukea saavien optimoida, eikä sitä varmaan tunneta kyllä ministeriössäkään kovin laajalti.
Blogistin esimerkkitapaukset koskevat vain tilanteita, joissa ulosotossa oleva ei ole hakenut toimeentulotukea.
Asumistuki ei toimi yksinasuvilla kirjoituksen esimerkin kuvauksen mukaisesti:
“Oletetaan, että ulosotossa oleva saa osa-aikaisesta työstä palkkaa 700 euroa ja palkan lisäksi soviteltua työmarkkinatukea ja asumistukea. Hänelle tarjotaan lisätunteja, jotka nostaisivat hänen palkkansa 1000 euroon kuussa. Miten tämä vaikuttaisi hänen käteen jääviin tuloihinsa?
Palkanlisäyksestä menisi ulosmittaukseen 200 €, työmarkkinatuki alenisi 150 euroa ja asumistuki alenisi 100,20 €/kk. Nämä vähennykset tekisivät yhteensä 450,20 €/kk.”
Asumistuki ei esimerkkitapauksessa laskisi välttämättä euroakaan, jos kyse olisi yksinasuvasta. Asumistuessa 726 euron ja sitä pienemmät tulot eivät vaikuta yksin asuvan vuokra-asujan asumistukeen, ja sen lisäksi siinä on 300 euron suojaosa ansiotuloille, joita ei huomioida. Eli yhteensä yksinasuva saa tienata 1026 euroa ennen kuin tulot alkavat vaikuttaa asumistukeen, jos tuloista vähintään 300 euroa on ansiotuloja. Perheellisellä voisi käydä sen suuntaisesti kuin esimerkissä on sanottu, paitsi että silloinkaan laskelma ei menisi välttämättä noin, koska perheellisyys voi vaikuttaa myös esimerkiksi työmarkkinatuen suuruuteen (lapsikorotukset), ja jos ruokakunnassa on useampi kuin yksi jäsen, se vaikuttaa myös asumistukeen.
Mietin vielä asiaa. Käytännössä tuo ongelma koskee mm. pariskuntia, joista toinen rikas tai suurituloinen ja toinen on ulosotossa ja pienituloinen. Yksinasuva ulosotossa oleva köyhä voi aina hakea toimeentulotukea. Ulosotossa oleminen on jo sinänsä merkki varattomuudesta, jota toimeentulotuen saamiseksi edelytetään. Samoin ruokakunnat, joissa on enemmän kuin yksi asukas, mutta joissa muutkin ovat varattomia ja pienituloisia. Mutta toimeentulotukea ei voi saada, jos toinen ruokakunnan jäsen on ulosotossa ja toinen hyvätuloinen. Toimeentulotuessa kun lasketaan ruokakunnan jäsenten varat ja tulot yhteen, ja tällöin toisen varat tai tulot voivat estää sen saamisen myös toiselta. Toisaalta kovin erituloiset ruokakunnat saavat harvemmin asumistukeakaan, koska suurituloisemman tulot voivat estää senkin saamisen, eli tuloloukku ei ole silloin ihan niin paha kuin kirjoituksessa kuvataan.
Viranomaiset pitävät ulosottoa myönteisenä signaalina, kun päätetään toimeentulotuesta.
– Olethan selvinnyt tähänkin asti eikä täällä ole mitään merkintöjä ulosotosta, niin yritä nyt selvitä täst’edeskin.
– Todista, että olet varaton!
Eiköhän kyseessä ole vain moralisointi. Velkaantunut on ns. tehnyt väärät valinnat ja joutuu kantamaan vastuun tekemisistään. Suurempi kysymys on toki että kuka tästä ‘vastuun kantamisesta’ hyötyy? Ei ainakaan valtio, eivätkä todennäköisesti edes lainanantajat. Sinänsä asiaan kytkeytyvä pikavippien korkojen suitsiminen iskee täysin samaan asiaan, tosin ei poista menneitä ongelmia vaan estää tulevia. Jos Suomessa on jo nyt noin puoli miljoonaa ihmistä ulosotossa niin ei tätä ongelmaa korkokatoilla korjata.
Välillä pitäisi ihan aikuisten oikeasti pohtia, mikä on sallittua liiketoimintaa kaiken nykyajan liberalismin aikana. Jos lakien ja oikeusvaltion kautta pitää turvata kaikin keinoin impulsiivisille tai mielenterveysongelmista kärsiville lainaavien liiketoimintamalli ja tärkeintä on lainanottajan henkilökohtainen vastuu omista päätöksistä, niin missä on vastuu lainanantajien vastuu? Jossain päin maailmaa, kuten vaikka tarinan Yhdysvalloissa, jotkut markkinaihmiset nauraisivat räkäisesti sille tyhmälle joka lainaa rahaa heikon maksukyvyn omaavalle, mutta Suomessa onkin vähän eri meininki.
Ylivelkaantumista voisi tosiaan hillitä antamalla velan myöntäjille enemmän vastuuta. Esimerkiksi siten, että viimeisenä myönnetyt velat olisivat maksukyvyttömyystilanteessa huonommassa asemassa kuin ensin myönnetyt. Siten luotonmyöntäjät joutuisivat vähän itsekin pohtimaan luoton perusteiden “kevytmielisyyttä”.
Uskoakseni se johtaisi nopeasti positiivisen luottorekisterin käyttöönottoon, koska velan myöntäjillä olisi nykyistä isompi intressi ottaa selvää velanhakijan tilanteesta. Yksi ehdotetuista malleista luottorekisterille on vastavuoroisuusperusteinen: saadakseen tietoja järjestelmästä luotonmyöntäjän pitäisi myös itse antaa siihen tiedot myöntämistään luotoista.
Velkojen etusijan määräytyminen myöntämisjärjestyksessä ei olisi velkojien kannalta yhtään epäoikeudenmukaisempi kuin nykyinenkään, vaikka lisäisikin velkojien selonoton merkitystä. Sen sijaan se olisi omiaan hillitsemään ylivelkaantumista.
Perehdyin aikanaan opinnoissani Yhdysvaltalaiseen konkurssiin. Päädyin sellaiseen käsitykseen, että konkurssijärjestelmä on osittain puutteellisen sosiaaliturvajärjestelmän korvike. Näinkin voi olla. Hämmentävästi Yhdysvalloissa on kuitenkin myös osavaltioita, jotka sallivat velalliselle asuntonsa säilyttämisen konkurssista huolimatta (kyseessä on ns. homestead exemption. Kaliforniassa homestead exemptionin suojassa oleva asunto saa olla 300 000 dollarin arvoinen maksimissaan). Kaikki muu laitetaan vasaran alle ja aloitetaan muuten puhtaalta pöydältä.
Kyllä me tarvitsisimme Suomeen tehokkaampia ja nopeampia insolvenssimenettelyitä. Niitä on EU ehdotellut, mutta ei ole toteutettu.
Itse asiassa Suomen maksukyvyttömyysjärjestelmä on monella mittarilla maailman huippua, ks. esim. oheisen vertailun ”resolving insolvency” ‑osio. https://www.doingbusiness.org/en/rankings
Kuten itsekin toteat rivien välissä, amerikkalaismallinen veloista vapauttava henkilökohtainen konkurssi (mikä toki on yleistys) on luotu Suomesta monilta osin poikkeavan yhteiskunnan tarpeisiin. Meillä on jo yksityishenkilön velkajärjestely.
Kannustinloukkuja toki on hyvä purkaa.
Tärkeintä on kerätä rahat pois pienituloisilta ja peliongelmaisilta Veikkauksen peliautomaattien kautta ja kierrättää rahat entisten ja nykyisten kansanedustajien edunsaajille. Joku voi sitten vähän yrittää katsoa millaista jälkeä saadaan aikaan mutta ongelman alkupäälle ei yksikään kansanedustaja tai vaikka STM ei tahdo tehdä yhtään mitään.
Omanlaisensa tuloloukku on myös itseni kaltaisilla keikkatyöläisillä, freelancereillä ja mikroyrittäjillä, joiden tulot vaihtelevat kuukausittain, ja jotka saavat soviteltua työttömyysetuutta ja sen lisäksi ajoittain toimeentulotukea.
Koska en ole matemaattisesti lahjakas, en osaa laskea tai optimoida sitä määrää töitä, jonka voin tehdä — siis sitä määrää palkkaa, jonka voisin nostaa kuukausittain ilman että jäisin rahallisesti tappiolle.
Tuo käytännössä estää tukien optimoinnin. Mielestäni juuri tuon asiantilan huomioimattomuus oli jonkinlainen ongelma eräässä kotimaisessa asumistukitutkimuksessa joitain vuosia sitten. Siinä tutkittiin, kuinka asumistukeen heijastuu se, että tukea sai enemmän tietyn neliömäärään asuntoon kuin neliön erikokoiseen, ja oletettiin, että siihen kohtaan pitäisi tulla joku hintapiikki. Eivät asumistuen keskimääräiset hakijat kai ole tavanneet osata tuen laskennan yksityiskohtia kuitenkaan niin hyvin, että olisivat yleensä etukäteen edes tietoisia, montako euroa mihinkin asuntoon asumistukea tulee saamaan, joten ei liene oletettavaakaan, että hintoihin tulisi olennaisia piikkejä joillekin tietyille neliöhinnoille. Kelan asiakaspalvelutyötä tekevät työntekijätkään eivät osaa selvittää tuen määrää asiakkailleen ilman laskuriin tukeutumista, jossa tuen laskukaavat ovat valmiina, ja etuuslaskennan koulutusta omaamattomat tuen hakijat osaavat sen taidon keskimäärin vielä heikommin. Sosiaalietuuksien optimointi ei toteudu heikoimmissa tuloluokissa kovin hyvin, koska tuen saajat eivät useinkaan osaa laskea tukiensa määriä itse eri vaihtoehdoissa. Korkeammissa tuloluokissa tukioptimoinnit osataan paremmin.
Kannustinloukkujen käytännön vaikutuksiin vaikuttanee osaltaan juuri se, että moni kannustinloukussa oleva ei osaa optimoida itse sitä, miten tulot ja menot kannattaisi asetella, ja että miten mikäkin tulo vaikuttaa käteen jääviin rahoihin.
No eikö tähän joku voisi Excelin väkertää ja laittaa jakoon?