Vuoden 2020 pyöräretki (8) Merikarvia — Kristiinankaupunki

Tiis­tai 14.7.

Varasin huoneen Kris­ti­inankaupungista. Respa avau­tui vas­ta klo 16, joten lykkäsin lähtöä. (kir­joitin blo­gia) Lykkäsin vähän liikaakin, kos­ka matkaan pääsin vas­ta klo 13.

Maas­to oli edelleen tasaista. Tie kul­ki suurelta osin met­sässä – tai ei sitä oikein voi met­säk­si kut­sua. Eri-ikäistä puu­pel­toa lähin­nä. Hyvä oppitun­ti met­sänkas­vatuk­sen vai­hei­ta taimikos­ta pääte­hakkuisi­in. Ajami­nen pienessä myötä­tu­u­lessa oli sinän­sä helppoa.

Joskus hyvin kauan sit­ten tulin fil­lar­il­la (Noin vuon­na 1980, teltan ja maku­u­pussin kas­sa) tälle samalle rantaa pitkin kulke­valle tielle idästä, siis sisä­maas­ta. T‑risteyksestä lähti tie pohjoiseen kohtaa Vaasaa ja etelään kohti Poria. Mielin pohjoiseen, mut­ta kysyin var­muu­den vuok­si vas­taan tulleelta tei­ni-ikäiseltä pojal­ta, onko tie pohjoiseen päällystet­ty. Hän vas­tasi, ettei tiedä, kos­ka he eivät koskaan mene sinne. Näin­hän se on, että jos kotikylästä läh­tee kolme tietä eri suun­ti­in, siinä on liikaa vaihtoehtoja.

Kieli­ra­ja oli edelleen jyrkkä. Poikkesin kahvil­la Kiilin kahvi­las­sa, jota majat­alon emän­tä oli suositel­lut. Kun sitä ei tul­lut vas­taan, pysähdyin kat­so­maan sitä kän­nykästä. Hyvä. Juuri siinä kohdas­sa oli tien­vi­it­ta Kilens Hem­bygds­gård. Niin, siis kieli­ra­jan toisel­la puolella.

Kilens hem­bygds­gårg.

Oli tal­let­tanut reitin nav­i­gaat­tori­i­ni, mut­ta se sai täy­den hep­ulin, kun ajoin kilo­metrin syr­jään reitiltä. Lop­ul­ta se pysäyt­ti koko jutun. Sik­si kar­tan vii­va on tänään sini­nen. Se otet­tu suun­nitel­mas­ta, ei itse matkas­ta. Ilmeis­es­ti tämä valmi­ik­si tal­letet­tu reit­ti tavoiteaikoi­neen liit­tyy enem­män urheilu­un kuin matkailu­un. Matkailu­un sovel­tunee vai­h­toe­hto antaa nav­i­gaat­to­rille osoite ja kehot­taa löytämään sinne reit­ti. Kuten kaik­ki nav­i­gaat­torit, se las­kee reitin uud­estaan ‚jos sen neu­voa ei totel­la. Ensi ker­ral­la näin. Tämä tähän asti käyt­tämäni tapa on siitä muka­va, että siinä reitin voi suun­nitel­la rauhas­sa tietokoneel­la. Tätä täy­tyy vielä harjoitella.

Olen käyt­tänyt vuo­den elämästäni ruotsin kie­len opiskelu­un. (Oppik­oulus­sa kahdek­san vuot­ta, ja 1/8 osa tun­neista.) Nyt lop­ul­ta sille voi tul­la käyt­töä.  Tämä seu­tu on ruotsinkielisem­pää kuin Ruot­si. Keräsin kahvikupin, pul­lan ja jäätelön tar­jot­timelle ja menin kas­salle. ”Yhdek­sän viisikym­men­tä. Tarvit­setko kuit­tia?” Se siitä ruotsin opiskelusta.

Tämä nav­i­gaat­tori­ni algo­rit­min tar­joa­ma reit­ti oli tyl­sä. En kuitenkaan löytänyt parem­paakaan. Nopea sitä oli ajaa, kos­ka ei mäkiä.

Kris­ti­inankaupun­ki on todel­la hieno. Joku asiantun­ti­ja pystyy var­maan ker­tomaan, mik­si Van­ha Rau­ma on maail­man­per­in­töko­hde ja tämä ei ole. Minus­ta tämä on yhtä hieno ja isom­pana alueena jopa hienom­pi. Täl­laisia kaupun­git oli­vat aikanaan kaikki.

Kris­ti­inankaupunkia

8 vastausta artikkeliin “Vuoden 2020 pyöräretki (8) Merikarvia — Kristiinankaupunki”

  1. O.S:“Tie kul­ki suurelta osin met­sässä – tai ei sitä oikein voi met­säk­si kut­sua. Eri-ikistä puu­pel­toa lähin­nä. Hyvä oppitun­ti met­sänkas­vatuk­sen vai­hei­ta taimikos­ta päätehakkuisiin. ”

    Hyv­in­hoidet­tua met­säo­maisu­ut­ta, siis, O.S: ei ole puu­pel­toa näh­nytkään. Pitäisi pyöräil­lä Uruguayssa UPM:n sel­l­ute­htaan euka­lyp­tus puu­pel­loil­la. Tikkusuo­rat puuriv­it hoitokonei­den men­tävin välein ovat ingen­jöörin unel­ma. Suomes­sa sel­l­ais­es­ta ei ole häivääkään. Suomes­sa talous­met­sät sito­vat hiiltä ennä­tys­vauh­tia hyvin ryt­miteyn kasvun, hakku­un ja istu­tuk­sen vuorotellessa.

    O.S:“Se siitä ruotsin opiskelusta.”

    Voisiko val­tiomies ehkä puhel­la niitä näitä ystäväl­lis­es­ti ruotsin kielel­lä. Maaseudul­la ihmiset puhelee toisilleen eivätkä tui­jo­ta ohi zom­bi­en tavoin kuten hesas­sa. Hesas­sa jut­telu aiheut­taa pelko­re­ak­tion taka-askelei­neen , maal­la ei.

  2. ’Kris­ti­inankaupun­ki on todel­la hieno. Joku asiantun­ti­ja pystyy var­maan ker­tomaan, mik­si Van­ha Rau­ma on maail­man­per­in­töko­hde ja tämä ei ole.’
    En ole asiantun­ti­ja mut­ta voin­han minä tätä entisenä rau­malaise­na tutkia. Muka­van reis­su­postailun toises­sakin kohtaa otit kan­taa Van­han Rau­man statuk­seen maail­man­per­in­töko­hteena sitä kum­mek­suen. Kris­ti­inankaupun­ki olisi var­masti ansain­nut myös em. tun­nus­tuk­sen. Täl­lai­sis­sa asiois­sa on var­masti tärkeää olla oike­as­sa paikas­sa oikeaan aikaan ja osaa­vat lob­baa­jat mukana. 

    Rau­ma on parisa­taa vuot­ta van­hempi kaupunk­i­na vaik­ka palon jäl­keen itse raken­nuk­set taita­vat olla uudem­pia kuin Kris­ti­inankaupungis­sa. Nopeasti surf­fail­tu tieto ker­too että Van­has­sa Rau­mas­sa on kak­si ker­taa enem­män raken­nuk­sia kuin Kris­ti­inankaupungis­sa. Yksi nim­i­tyspe­rusteista Van­han Rau­man osalta oli myös se, että se on kaupun­gin elävä keskus­ta liikelämän palveluineen.
    Kaupun­ki kokon­aisuute­na tar­joaa hienon ympäristön pyöräil­i­jälle kom­pak­tin kokon­sa puoles­ta. Yöpyä voi vaikka­pa Poro­hol­man leir­in­täalueel­la ja tehdä kevyt­varus­tuk­ses­sa tutus­tu­mis­reis­su­ja vaikka­pa em. Van­haan Raumaan.
    Fak­ta kuitenkin on, maail­man­per­in­tös­tatuk­sel­la tai ilman, että Van­ha Rau­ma on Suomen mit­takaavas­sa ain­ut­laa­tu­inen his­to­ri­alli­nen ympäristö. Siel­lä kan­nat­taa ilman muu­ta pistäy­tyä jos reis­susu­un­nitel­ma sel­l­aiseen antaa mahdollisuuden.
    Mielestäni Rau­man kaupun­ki ja liike-elämä voisi käyt­tää Van­haa Rau­maa vielä paljon vahvem­min kan­sain­väliseen matkailu­un liit­tyvänä vet­onaulana. Tämä kyl­lä edel­lyt­täisi laa­jem­paa investoin­tia esimerkik­si mereen liit­tyvi­in palvelui­hin. Kevy­tratkaisuna voisi olla tietylle kohderyh­mälle, esimerkik­si pyöräil­i­jöille, suun­natut palvelut.

    1. Jos Van­ha Rau­ma olisi puret­tu kuten muut vas­taa­vat alkueet, Rau­man tilen­na teolisen raken­nemuu­tok­sen kouris­sa olisi­paljon synkem­pi. Tarkoituk­seni ei ollut vähätel­lä Van­haa Rau­maa vaan ihme­telä sitä, että Kris­ti­inankaungs­ta puhutaan niin vähän.

      1. Osmo Soin­in­vaara:
        Jos Van­ha Rau­ma olisi puret­tu kuten muut vas­taa­vat alkueet, Rau­man tilen­na teolisen raken­nemuu­tok­sen kouris­sa olisi­paljon synkem­pi. Tarkoituk­seni ei ollut vähätel­lä Van­haa Rau­maa vaan ihme­telä sitä, että Kris­ti­inankaungs­ta puhutaan niin vähän. 

        Näitä säästyneitä van­ho­ja puukaupunkialuei­ta on muu­ta­ma muukin: esim. Van­ha Por­voo ja Naan­talin van­ha kaupun­ki. Yhteistä näille säi­lyneille van­hoillekaupungeille on, että kyseinen kaupun­ki ei ole kas­vanut liian nopeasti. Tosin on (osin nuorem­pia) puu­taloaluei­ta säi­lynyt isom­mis­sa kaupungeis­sakin — esim. Helsingis­sä Ruo­ho­lah­den vil­lat ja Puu-Käpylä & Puu-Vallila, Tam­pereel­la esim. Pis­pala ja Amurin museoko­rt­teli, Turus­sa on van­hempaa raken­nuskan­taa edus­ta­va Luostar­in­mä­ki jne.

  3. ”Tämä seu­tu on ruotsinkielisem­pää kuin Ruotsi.”

    Kieli­ra­ja tuol­la nimeno­maan ei ole tiuk­ka. Kris­ti­inankaupun­ki on aidosti kak­sikieli­nen ja vaik­ka täysin suomenkieliseltä Merikarvial­ta nuoret käy paljon kesätöis­sä Poh­jan­maan puolel­la. Toki sel­l­aiset, jot­ka ruot­sik­si pärjäävät. 

    Sin­un tapauk­ses­sa kyseessä oli kuitenkin luul­tavasti vain hyvä palvelu. Et men­nyt habituk­seltasi paikkakun­ta­lais­es­ta, joten sait palvelua suomek­si. Ei siitä sen suurem­pia johtopäätök­siä kiel­ten opiskelun tarpeel­lisu­ud­es­ta voi vetää.

  4. ”Yhdek­sän viisikym­men­tä. Tarvit­setko kuit­tia?” Se siitä ruotsin opiskelusta

    Ehkä kas­sal­la sin­ut tun­nis­tet­ti­in ja tiedet­ti­in suomenkielisek­si. Min­ulle on pari ker­taa käynyt (Helsin­ki, Turku) niin, että tar­joil­i­ja on puhunut pelkästään englan­tia. Myös pelkästään englan­ninkieliseen lis­taan olen tör­män­nyt. Tätä pide­tään kan­sain­välistymisenä. Aja­tusleikkinä olen miet­tinyt, mikä olisi taval­lisen suo­ma­laisen reak­tio, jos hän­tä palveltaisi­in pelkästään ruot­sik­si vaikka­pa Por­voos­sa tai Vaasas­sa. Veikkaan, että reak­tio ruot­sia kohtaan on paljon äreämpi kuin englan­tia kohtaan. Yllät­tävän moni kart­taa Ahve­nan­maatakin kie­len takia. Tukhol­mas­sa tai Upp­salas­sa tämä kielion­gel­ma jostain syys­tä häviää.

    Läh­es kaikissa ran­nikkokaupungeis­sa on kau­ni­ita van­ho­ja puu­taloaluei­ta. Van­ha Rau­ma on niistä upein, ehdot­tomasti Unesco-arvon­sa ansain­nut. Kum­ma, että Tam­misaaren arvoa helsinkiläis­ten viikon­lop­pu­lo­mako­hteena ei ole keksitty. 

    Myös Ruot­sis­sa on monia nät­te­jä vierailun arvoisia pikkukaupunke­ja ja myös lin­no­ja. Ensi kesän pyöräi­lyvink­ki Osmolle: Mälarenin kier­to koukat­en Upp­salan ja Sig­tu­nan kautta.

    1. Olen Mälarenin kiertänyt joskus kauan sit­ten. On todel­la hieno. Nyt en voin­ut, kun fil­laris­sa ei ole loka­suo­jia. Olisi ollut selkä koron­aviruk­ses­ta tahmea. 🙂

  5. On tyyp­illi­nen ran­nikkokaupun­ki. Olimme siel­lä kak­si viikkoa sit­ten, ei olut juuri matkail­i­joi­ta. Itse asun Por­voos­sa, jos­sa tur­is­te­ja riittää. 

    Joh­tu­isiko vähäi­nen suo­sio siitä että Kris­ti­inankaupunki­in ja Rau­malle pitää ihan men­nä, sinne ei poike­ta. Sama asia Porista, nyt kun ei ole jat­se­ja, kaupun­gin talous kural­la. Hil­jaista oli Porissakin.

    Kris­ti­inankaupungista pieni sivu­juonne. Silmälasien nenä­tyyny rikkou­tui, kaupungis­sa oli optikkoli­ike, tar­josin kort­tia. Ei kel­van­nut, omis­ta­ja ker­toi että oli luop­unut mak­supäät­teestä kolme kuukaut­ta sit­ten, kun niistä tuli kaiken­laisia viruk­sia. En osan­nut oikein kom­men­toi­da, että mis­tä viruk­sis­taoli kyse.

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.