Vuoden 2020 pyöräretki (6) Rauma – Pori

 

 

 

Sun­nuntai 12.7.

 

Sateen uhka jatkui. Pohdin kan­nat­taisiko ajo Pori­in jät­tää illak­si, kos­ka sil­loin pitäisi olla vähän parem­pi sää, mut­ta ei ennus­teen ero niin suuri olut, joten lähdin matkaan vähän ennen puoltapäivää.

Pohdin sitäkin, että ajaisinko banaal­isti tietä 8, jot­ta mat­ka sateessa sujuisi nopeasti ja eri­laisia kahviloi­ta olisi toden­näköisem­min tar­joa­mas­sa suo­jaa kuuroilta.

Päätin vali­ta nav­igoin­tio­hjel­man tar­joa­man 15 km pidem­män reitin. Se osoit­tau­tui eri­no­maisek­si valinnaksi.

Näin, että sade­pil­vien raja kul­ki pitkin ran­nikkoa ja jän­nitin, kum­mal­la puolel­la rajaa reit­ti­ni tulisi kulkemaan.

Kevyt­tä sadet­ta oli kolme ensim­mäistä kilo­metriä. Sit­ten se lop­pui ja lop­pumat­ka oli jok­seenkin satee­ton. Puo­livälistä alka­en jopa tie oli kuiva.

Nav­igoin­tio­hjel­ma tar­josi aivan lois­ta­van, joskin mutkit­tel­e­van reitin pitkin pikkuteitä. Joukkoon mah­tui viisi kilo­metriä sorati­etä, mut­ta se oli parem­pi kuin huono reikäi­nen asfaltti.

En olisi ikinä pystynyt itse kehit­tämään moista reit­tiä – eri­tyis­es­ti en olisi keksinyt, että Vuo­joen kar­tanon pihan läpi kul­kee yleinen tie.

Nav­igoin­tio­hjel­ma perus­tuu joukkois­tamiseen. Nav­i­gaat­torin käyt­täjät – siis myös minä – luovut­ta­vat reit­ti­ti­eton­sa muiden käyt­töön ja ohjel­ma suun­nit­telee reitit sen mukaan, mitkä tieo­su­udet ovat olleet pyöräil­i­jöi­den suosiossa.

Nyt se toi­mi lois­tavasti. Tästä oli todel­la paljon hyötyä.

Kun tiis­taina mar­matin maisemien ankeud­es­ta, nyt oli paljon kat­sot­tavaa. Tämä oli niitä päiviä, jol­lais­ten takia näitä pyöräretk­iä olen vuosit­tain tehnyt viimeiset 40 vuotta.

Ajoin rauhal­liseen tahti­in, mut­ta lievästi myötäi­nen tuuli sai min­ut vetämään 20 min­uutin kaulan vir­tu­aali­part­ner­i­in. Ensi ker­ral­la pitää ohjel­moi­da sille vähän parem­pi kunto.

Matkan­teko oli ollut läh­es satee­ton­ta, vaik­ka oikeal­la puolel­lani oli todel­la pahaen­teisiä pil­viä. Poria läh­estyt­täessä onni näyt­ti kään­tyvän. Reit­ti kään­tyi suo­raan synkän ukkospil­ven alle. Varauduin kaatosateeseen, mut­ta juuri kun sen piti alkaa, saavuin hotellille.

Myöhem­min kat­soin ilmati­eteen laitok­sen sade­tutkas­ta, että ukkosku­uro­ja olisi ollut tar­jol­la jatku­vasti aivan tieni tun­tu­mas­sa. Mikä tuuri! Taas ker­ran rantakaistale oli säästynyt sateelta. Tiel­lä 8 olisin kas­tunut läpimäräksi.

Pori tuli vas­taan aivan liian aikaisin. Olisi ollut halu­ja polkea vielä muu­ta­ma kym­men­tä kilo­metriä, sil­lä mat­ka oli ollut todel­la nautinnollinen.

Paljon kat­sot­tavaa ei min­ulle Poris­sa ollut, kos­ka paik­ka on Suo­mi Areenan vuok­si perin tuttu.

Hotel­li­huoneen hin­nat oli­vat laske­neet 70 % viimekesäisestä.

Etsin Porin keskus­tas­ta auki ole­vaa kahvi­laa siirtääk­seni nälkää illal­li­saikaan. Löy­tyi vain olutjuot­toloi­ta. Ostin jäätelön.

En löytänyt myöskään auki ole­vaa ruokar­avin­to­laa. Ulko­maalais­ten täy­tyy olla vaikea ymmärtää, että ruokar­avin­to­lat ovat Suomes­sa sun­nun­taisin kiin­ni, vaik­ka muual­la sun­nun­tai on rav­in­toloiden paras myyntipäivä.

Peri­aat­teit­teni vas­tais­es­ti jouduin syömään hotellissa.