Esiselvitys kansallisesta kaupunkipuistosta
Virasto esittää, että kansallista kaupunkipuistoa ei perustettaisi, vaan samaan päämäärään pyrittäisiin kaupungin omalla kaupunkipuistolla. Tuomas Rantanen (vihr) on laatinut vastaesityksen, jonka mukaan toteutetaan molemmat. Kaupungin oma kaupunkipuisto laajemmalla aluejakaumalla ja kansallinen kaupunkipuisto selvästi suppeampana.
Tästä on tullut elämää suurempi kysymys. Minä en näe tässä sellaisia mörköjä kuin kaupungin virkamiehet enkä sellaista suojaa luontoarvoille kuin kansallista kaupunkipuistoa puuhaavat.
Jos katsotaan lakia, kansallinen kaupunkipuisto ei ole kovin vaativa hanke, erityisesti jos sen hoitosuunnitelma – jonka laatii kunta – ei ole kovin tiukka. Jos jokin alue kuuluu kaupunkipuistoon, se ei tarkoita, ettei siellä voisi olla rakennuksia, Niinpä tästä ei tule sellaista hallinnollista taakkaa, jota virasto pelkää, mutta ei myöskään sellaista turvaa luontoarvoille, joita puiston ajajat haluavat. Osa heistä taitaa kuvitella, että kansallisen kaupunkipiston avulla voitaisiin kumota peräti Helsingin uusi yleiskaava. Ei voida.
Ministeriössä on annettu lakiin perustumattomia lisäohjeita kansallisesta kaupunkipuistosta, mutta ne ovat lakiin perustumattomia. Yksi tällainen ohje, jota ei laista löydy on, että puiston pitäisi alkaa kaupungin ydinkeskustan läheltä. Töölönlahtea en siihen halua liittää.
En oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Politiikka on kuitenkin joukkueurheilua, jota kai sitä pitää ryhmän enemmistön kannan mukaan äänestää.
Joka tapauksessa tässä on kyse enemmän mielikuvista kuin todellisuuteen vaikuttavasta päätöksestä.
Tässä revohkassa on päässyt unohtumaan, että viraston esittämä laajempi kaupunkipuisto on oikein hyvä ajatus.
Koivusaaren asemakaava
Tästä en pitänyt yleiskaavavaiheessakaan. Helsinki haluaisi muuttaa Länsiväylän kaupunkibulevardiksi, mutta tässä on tehty kaava moottoritien ympärille. Sen seurauksena merkittävä osa nykyisestä Koivusaaresta haaskautuu moottoritieliittymään ramppeineen niin, että rakentaminen tapahtuu lähinnä täyttömaalle.
Kaavan palauttaminen siten, että tehtäisiinkin bulevardikaupunginosa merkitsisi koko hankkeen viivästymistä useilla vuosilla, ehkä jopa kymmenellä, eikä ole varmaa, että se onnistuisi silti, koska ELY-keskus puolustaa moottoritietä.
Olen hyvin iloinen, että Ikea on siirtymässä ihmisten ilmoille autoilijoiden maailmasta.
Kovan rahan asuntoja Maunulaan
Eräs tontti Oulunkylän kaupunginosassa varataan kovan rahan asuntotuotantoa varten eräälle hakijalle, joka on tontin nykyinen vuokralainen. En ymmärrä, miksi tontin sijainti ja hakija on salattu julkisessa esityslistassa. Koska siihen on varmaan jokin syy, en minäkään paljasta yksityiskohtia.
Kovan rahan asuntoja perustellaan sillä, että Maunulan ala-asteen koulupiirissä on paljon sosiaalista asuntokantaa.
Jätkäsaaren keskuskortteli, asemakaavan muutosluonnos
Tänne pukkaa 24-kerroksista asuintaloa. Pysäköintiratkaisu on järjettömän kallis, kolmeen kerrokseen, osittain meren pinnan alapuolelle, joten pitää rakentaa aika hyvin. Tämä noudattaa yleistä periaatepäätöstä pysäköintipaikoista, mutta urputan silti. Noin kalliit paikat jäisivät tyhjiksi, jos niistä perittäisiin kustannuksia vastaava hinta. Kun Jätkäsaari on liikenteellisesti vähintäänkin ongelmallinen, miksi kaupunki oikein pakottaa hankkimaan auto sillä, että pääosa auton kustannuksista aiheuttava autopaikka pakkomyydään asunnon yhteydessä.
Tontti pakastamolle Tukkutorin alueelta
Lähinnä kiinnostaa, mitä tehdään pakastamon hukkalämmölle. Siitä pitäisi tehdä päästötöntä kaukolämpöä.
Tiivistyskaava Gyldenintiellä
Metroaseman viereen asuntoja sadalle onnellisella lauttasaarelaiselle.
Malminkartanontie 1
Teollisuus ja varastotontti Vihdintien varressa muutetaan liike- ja toimistotontiksi. Sijainti on hyvä Vihdintieltä Malminkartanoon tullessa – siis autolla. Mikähän vaikutus tällä on palveluilla Malminkartanon sisällä?
Kappeli myydään HOK-Elannolle
Välttävässä kunnossa olevasta rakennuksesta maksetaan 20 M€, eli 18 000 €/k‑m2. Lisäksi ostaja maksaa vuokraa maasta runsaat 40 €/k‑m2 vuodessa. Rakennuksen ja vuokrasopimuksen saa välittää eteenpäin. Jos ostaja ymmärtää rahan päälle, se myy ravintolan jollekin sellaiselle, joka osaa ylläpitää kiinnostavaa kahvilaa.
Toivottavasti ei tarvitse ELY-keskuksen vuoksi tyytyä kaavoittamaan huonoa autolähiötä Koivusaareen, vaan rakennetaan Koivusaaresta hyvää kaupunkia ja asuinympäristöä Koivusaarenasukkaille, ei ympäristökuntien autoilijoille. Jälkipolvet varmasti kiittävät. Voisiko olla mahdollista jättää koko liittymä pois, ja hoitaa liikenne Lauttasaaren kautta? Koivusaareenhan on jo olemassa erinomaisen hyvä ja toimiva metroyhteys, joten saaren asukkaat eivät apilaristeystä tarvitse. Myös Ikeaan on käsittääkseni asiakkaiden tarkoitus saapua ensisijaisesti metrolla.
Lauttasaaren liittymästä pääsee Espooseen, mutta ei Helsinkiin päin.
Mahtuishan tuohon Larun länsinurkkaan ihan mikä vaan liittymä. Asukkaiden mahdollinen ja todennäköinen vastarinta pitäisi ostaa, vaikka niin, että nelinkertaistetaan Katajaharjuntien, Sotkatien ja Telkkäkujan varressa olevien tonttien rakennusoikeus ilman kustannuksia kiinteistöille.
Tämä olis järkevää ihan siltäkin kantilta, että siinä on metroaseman sisäänkäynti ja maankäyttö tehotonta. Osin toki motarin takia ja sitä liittymä ei ratkaisisi, mutta eipä tarvitsisi noita liittymiä, kokonaisia tai puolikkaita, kolmea peräjälkeen.
Ainekset olisi esim Salmisaaren tapaiseen tapaiseen toimitilakeskittymään. Kysyntämielessä nuo Länäriltä helposti autolla saavutettavissa olevat toimitilat vetävät luultavasti vielä pitkään, vaikka Salmisaaren loppuunrakentaminen vähän takkusikin.
Se Katajaharjun (Lemissaaren?) liittymä poistetaan tämän esitksen mukana, koska se on liian lähellä Koivusaaren liittymää.
Kansallinen kaupunkipuisto ei kuulemma tarjoa sellaista suojaa luontoarvoille kuin Kansallista kaupunkipuistoa puuhaavat ajattelevat. No ainakin Risto Rautavan kiihkeästä vastustuksesta päätellen tähän ei kannata ihan uskoa.
Ainakin kaupunkipuiston status toimii vähintäänkin jos ei muuta niin moraalisena velvoitteena. Tosin sellaisenkaan ei ole kovasti luottamista, kun seuraa viimeaikaisia tapahtumia esimerkiksi Vartiokylänlahdella, Koivusaaressa ja Pirkkolan metsässä.
“Ministeriössä on annettu lakiin perustumattomia lisäohjeita kansallisesta kaupunkipuistosta, mutta ne ovat lakiin perustumattomia. Yksi tällainen ohje, jota ei laista löydy on, että puiston pitäisi alkaa kaupungin ydinkeskustan läheltä.” Aika uskomatonta, että KKP voi olla näin vieras käsite, kun Helsingissä on tehty kolme vuotta selvitystyötä asiasta. Tuo “lisäohje” on yksinkertaisesti tämän YMPÄRISTÖOHJELMAN kriteeristö,1. Sisällön kriteeri Kansallisen kaupunkipuiston tulee sisältää kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä luonnonalueita, kansallisen historian tai kaupungin omien kehitysvaiheiden ymmärtämisen kannalta merkittäviä kulttuuriympäristöjä rakennuksineen sekä puistoarkkitehtonisesti tai esteettisesti merkittä-viä puistoja ja viheralueita. 2. Laajuuden ja eheyden kriteeri Kansallisen kaupunkipuiston tulee olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön sekä viherrakenteeltaan niin yhtenäinen, että sitä pitkin on mahdollista siirtyä kaupunginosasta toiseen. 3. Ekologisuuden ja jatkuvuuden kriteeri Ekologisessa mielessä on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä ja että se on jatkuva eli liittyy välittömästi kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun. 4. Kaupunkikeskeisyyden kriteeri Kansallinen kaupunkipuisto on osa kaupunkirakennetta. Olen-naista on, että se alkaa kaupungin ydinkeskustasta tai sen välittömästä läheisyydestä.
https://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojelualueet/Kansalliset_kaupunkipuistot/Haku_kansalliseksi_kaupunkipuistoksi
Helsingin mukaan city-Ikean tulee olla kaupunkimainen, arkkitehtonisesti laadukas ja sen tulee sopia merelliseen ympäristöön. Miksi huonekaluhallin pitäisi sopia merelliseen ympäristöön?
Arastelen kaupunkipuistoajatusta. Kun puisto määritellään nykyistä keskuspuistoa pienemmäksi jäävät reunaosat vapaaksi riistaksi. Pienin lohkoin tuodaan ulkopuistoon sopimattomia aktiviteetteja kuten Pirkkolan sisäpalloiluhalli jolle tieteellinen yhdyskuntasuunnittelu olisi löytänyt paikan jonkun aseman viereltä. Monistetaan Mellunmäen metrosairaalakonsepti asemapalloiluhaaleiksi. Johonkin tyhjään radanvarteen voisi perustaa Urheilupysäkin, The Helsinki Sport Mall. Jotain sellaista löytynee Triplan kellarista mutta kaupunki voisi tehdä kilpailevan laitoksen Ilmalaan ja Espoo Keraan. Ehkä huomaa, että olen turhautunut kaupunkisuunnittelun tuloksiin kun koirapuisto sijoitetaan luontoalueelle (Uutela) ja sisäurheilu ulkopuistoon ja IKEA merenrannan asuntoalueelle.
Koivusaaren moottoritieumpisolmu on neljä vähän eri asiaa:
1) Sen kylän läpi kulkee moottoritie, joka tosin on osin katettu.
2) Liittymä on sijoitettu keskelle saarta.
3) Liittymässä on mallia tilansyöppöö, vrt. esim. Kustaa Vaasankadun ja Koskelantien risteys.
4) Liittymä on myös Helsinkiin päin, vaikka liikennemäärät Koivusaaresta Helsinkiin päin ovat hyvin vaatimattomat.
Tätä voi ratkoa, toivottavuusjärjestyksessä:
a) Bulevardisoimalla Länsiväylän tuossa kohti.
b) Kattamalla koko moottoritien pituuden saarella mikä edellyttänee käytännössä myös Helsingin suuntaan olevien ramppien poistoa.
c) Ihan vaan poistamalla suunnitelmasta rampit Helsingin suuntaan.
d) Tekemällä pienemmän liittymän.
En suostu uskomaan etteikö ELYstä voisi kävellä yli, sen kanssa neuvotella tai jotain, niin että joku noista neljästä toteutuisi. Tämä nykyinen liittymä on ihan vaan umpisurkea viritys, ja joku raja siinäkin kuinka huonoa voi päästää läpi. Vaikka kaava ei muuten ole hassumpi.
Joo jos ELY nyt voi pakottaa Helsingin pitämään moottoritietä keskustassa turvatakseen liikenteen jostain muualta liikennevaloihin, niin voisi ajatella että olisi ainakin Helsingin oma asia minkälaisia liittymiä siihen moottoritielle halutaan tehdä. Toivottavasti tässä nyt osataan välttää oman maalin teko. Ja olisi hyvä jos ne suunnitelmat olisivat riittävän joustavat että ne eivät sementoisi sitä moottoritietä siihen vuosisadaksi, vaan sitä bulevardisointia voitaisiin yrittää uudestaan.
Ihmettelen miksi Länsiväylä on niin tärkeä ettei sitä voisi bulevardisoida esim Lauttasaaresta tai Koivusaaresta keskustaan? Sehän ei ole mikään kansainvälisesti tärkeä tie kun ei ole edes Nokian pääkonttoriakaan sen varrella enää, metro kulkee vierestä suoraaan keskustaan, asemia jolla liityntäpysäköintimahdollisuus on monta, ohikulkiliikenne kulkee kehäykköstä pitkin ja koko länäri on Väylän hierarkiassakin vain kantatie, ei valtatie!
Näiltä kaikilta erilaisilta julkisen sektorin päätöksentekoinstansseilta puuttuvat kaikki insentiivit kustannuslaskentaan.
Museovirastot ja mitkälie määräilevät ihan mitä vaan säästettäväksi, koska se ei joudu maksamaan aiheutuvia kustannuksia. ELY-keskus viisveisaa määräyksistään aiheutuvista haitoista, koska se ei itse maksa määräysten kustannuksia. Jne jne.
Voisiko näitä korjata budjetoinnilla? ELY-keskukselle, Museovirastolle ja esim. ympäristöministeriölle annetaan jokin budjetti ja sen jälkeen niiden on ostettava maanomistajilta haluamansa ratkaisut? Jossain perämetsässä maanomistajille apilaliittymästä maksettava korvaus ei varmastikaan olisi kaksinen, mutta yksien maan halutuimpien rantatonttien päälle sellaisen rakentaminen aiheuttaa aivan käsittämättömät tappiot maanomistajille. ELY-keskuksen pitäisi olla velvollinen maksamaan korvausta tuosta tulon menetyksestä maanomistajalle, eli Helsingille.
Jos moottoritie + liittymät parantavat koko maan tuottavuutta enemmän kuin Helsinki menettää Koivusaaren osalta, niin sitten ELY:llä luonnollisesti olisi helposti varaa maksaa markkinahinta siitä Koivusaaren “pilaamisesta”.
Tätä hommaa helpottaisi se, että otettaisiin käyttöön ne tienkäyttömaksut, jotka tietty valuisivat ELY:n budjettiin. Silloin länsiväylän tuottavuus nähtäisiin suoraan sen tuottamista tienkäyttömaksuista ja ELY voisi myös ennakoida, että paljonko se menettää tuloja jos länsiväylä bulevardisoidaan vs. jos tehdään apilaliittymä koivusaareen. Ja että kannattaako ennemmin maksaa haittakorvausta Helsingille ja maksimoida tiestä tulevat tulot, vai kannattaako ostaa halvempi bulevardiratkaisu, jolloin haittakorvaus on luonnollisesti paljon pienempi.
Sama homma ympäristövirastolle ja museovirastolle. Eduskunnasta myönnetty budjetti ja ne joutuvat sen jälkeen päättämään, että mihin sijoitetuista suojelueuroista saa eniten hyötyä suhteessa yhteiskunnalle aiheutuviin kustannuksiin.
Länsiväylän maapohjan, kuten muidenkin valtion teiden maanpohjat reunavyöhykkeineen lunastuslakien mukaisesti, omistaa valtio. Korvaukset maksetaan maata lunastettaessa laissa määritellyillä korvausperiaatteilla. Korvausperiaate ei perustu tulonmenetyksiin. Sitten kun alue on jo valtion omistuksessa, ei lunastuskorvauksia enää makseta.
Se ei ole näin. Jos kunta kaavoittaa maantien kaduksi, maa-ala siirtyy kunnalle korvauksetta. Sama koskee muutakin kaavoitusta. Jos kunta kaavoittaa maanomistajan alueelle katuverkon, katualueet siirtyvät kunnan omistukseen korvauksetta.
Noin on, että jos kunta kaavoittaa valtion maantien kaduksi, saa kunta tiealueen omistukseensa korvauksetta. Pointtinani oli se, että valtio on aikoinaan esimerkiksi yksityisten maiden läpi teitä tehdessään lunastanut maat tiealuetta varten, eli valtio on aikoinaan maksanut monesta tiealueesta lunastuskorvauksia.
Kunnan kaavoittaessa maanomistajan alueelle katuverkon, katualueet siirtyvät kunnan omistukseen joissain tapauksista korvauksetta, joissain tapauksissa kunta on velvollinen suorittamaan korvausta. Asiasta on säädetty MRL:n 104 §:ssä. Jos kunnalle luovutetaan esim. yli 20 % omistetusta maa-alueesta tai jos lunastettava alue on isompi kuin maanomistajalle jäljelle jäävä rakennusoikeus asemakaava-alueella, kunta on korvausvelvollinen MRL:n 104 §:n 1 momentin mukaan. Lisäksi monentin 3 mukaan:
“Muussa kuin 1 momentin mukaisessa tapauksessa kunta on velvollinen suorittamaan katualueesta maanomistajalle korvauksen, joka määrätään soveltaen lunastuslain säännöksiä korvauksen perusteista, ei kuitenkaan lain 36 §:ää. Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kunta on velvollinen suorittamaan katualueesta maanomistajalle korvauksen, jos luovuttaminen korvauksetta on luovutuksesta hänelle aiheutuvat ja kaavasta häneen kohdistuvat kokonaisvaikutukset huomioon ottaen poikkeuksellisesti ilmeisen kohtuutonta.”
Tienkäyttömaksuista ei näe tuottavuutta. Olkoot reitin hyöty toimijalle A vaikkapa 40 euroa ja toimijalle B 0,1 euroa ja toimijalle C 0,9 euroa, toimijalle D 2 euroa. Sitten laitetaan tienkäyttömaksuksi 1 euro. Tämän jälkeen toimijat B ja C lopettavat reitin ajon, koska tiemaksu ylittää heidän siitä saaman hyödyn. Jäljelle jäävät toimijat A ja D, jotka molemmat maksavat 1 euron. Tiemaksuja kertyy 2 euroa. Kummankin kokema hyöty ylittää tiemaksun (jos se alittaisi, he eivät ajaisi tiemaksun jälkeen enää sitä reittiä), ja A:n kohdalla jopa 40-kertaisesti. Tiemaksukertymä (2 euroa) ei kuvaa sitä, paljonko hyötyä toimijoille alkutilanteessa kertyi (yhteensä 43 euroa, josta tiemaksuvaihtoehdossa kertyi tuloa 2 euroa). Liikenteessä arvofunktio on usein sellainen, että joillekin jostain voi olla ihan valtava hyöty, ja isolle massalle hyöty on siihen nähden suhteellisen pieni. Tiemaksuja ei osata hinnoitella maksuvalmiuden mukaan niin, että hyötyjen summa selviäisi niiden kautta, vaan ne ovat yleensä kaikille samat (tai osalle ilmaiset; jos esim. hälytysajossa olevat ambulanssit halutaan kulkemaan aina nopeinta reittiä edullisemman vaihtoehdoisen reitin miettimisen sijaan).
Kansallinen kaupunkipuisto ei kuulemma tarjoa sellaista suojaa luontoarvoille kuin puistoa puuhaavat ajattelevat. Sen verran kovasti sitä kuitenkin vastustetaan, että tähän ei ehkä kannata ihan uskoa.
Ainakin kaupunkipuiston status toimii vähintäänkin jos ei muuta niin moraalisena velvoitteena. Tosin sellaiseenkaan ei ole kovasti luottamista, kun seuraa viimeaikaisia tapahtumia esimerkiksi Vartiokylänlahdella, Koivusaaressa ja Pirkkolan metsässä.
Kaupunki on tullut hulluksi. Kappeli, Lapinlahti, Tennispalatsi, kaikki myydään. Pitäisikö antaa vielä Havis Amanda kaupanpäällisiksi.
” En ymmärrä, miksi tontin sijainti ja hakija on salattu julkisessa esityslistassa.”
Selvisikö ylimääräisen salailun syy? Oliko kyseessä vain nimbytyksen välttäminen?
Hankkeen kuvauksen perusteella tontti on helposti tunnistettavissa, joten olen utelias miksi moiseen on lähdetty.
Sitä ei salattu. Jokin henkilösuojalaki vain kertoo, ettei henkilötietoja saa esittää netissä.
Onhan siinä tietysti perää, että jos puisto määritellään nykyistä Keskuspuistoa pienemmäksi, reunaosat voivat jäädä vapaaksi riistaksi. Toisaalta nyt koko puisto tuntuu olevan vapaata riistaa.
Viisainta olisikin suojella koko puisto puistoksi. Onhan niitä puistoja perustettu luontoalueille ennenkin, voisi kai yhden perustaa kaupunkiinkin.
Osmo: “Olen hyvin iloinen, että Ikea on siirtymässä ihmisten ilmoille autoilijoiden maailmasta.” Käsityksesi ihmisten ilmoista on kovin rajoittunut. Nykyisinkin Espoon Ikeaan pääsee junalla tasan kahden kilometrin päähän. Lisäksi juna-aseman ja Ikean välillä kulkee normaalioloissa yli 10 bussia tunnissa suurimman osan siitä ajasta, kun Ikea on auki.
Ihmisten ilmat ovat helsinkiläisittäin sellaisia, johon pääsee joukkoliikenteellä nopeasti, milloin vain ja marginaalikustannusmielessä ilmaiseksi. Aika kauan kestää matka Espoon keskukseen verrattuna metromatkaan Koivusaareen — reittioppaan mukaan minulta Kruununhaasta tunnin, vuoroväli junalla on pitkä ja lisäksi helsinkiläinen, jolla on yleensä taskussaan AB-kortti, joutuu maksamaan sakkoa vyöhykerajan ylittämisestä yhteensä 5 euroa.
Lopputulos tästä kaikesta on, että melkein kaikki Ikeaan tulevat asiakkaat tulevat sinne autolla. Se ei siis ole ihmisten ilmoilla.
Eikös Ikealle ole omamaksuton bussiliikenne Postitalolta Ikeaan? Vai asia muuttunut?
Tiedätkö vai oletatko kuinka moni tulee omalla autolla?
Mielenkiintoinen jos kohta tulkinnavarainen ajatus, että autoa käyttävät “olennot” eivät ole ihmisiä.
Koska meitä autollakin ajavia on Suomessa ja maailmalla aika monta etten sanoisi enemmistö, niin pitääkö tälle otukselle keksiä jokin uusi nimi, siis kun Helsingistä hävitetään esimiehet esihenkilöihin, mikä sitten on sellaisen nimi, joka käyttää liikkumiseen muitakin välineitä kuin joukkoliikennettä? Vai olisiko niin, että me saamme edelleen olla ihmisiä, mutta vähemmistölle, joka ei liiku henkilöautolle, kehitetään uusi nimitys.
Kyse oli siis Helsingistä. Enemmistöllä helsinkiläisistä kotitalioksista ei ole autoa, joten on lunnollista iloita siitä, että erikoiskauppa alkaa hakeutua joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Sen takiahan Ikea Koivusaaren haluaa. Jos nykyinen paikka olisi sen potentiaalisten asiakkaiden kannalta hyvä, he pysyisivät siellä. Varmasti halvempi paikka toimia.
Eiköhän IKEA pysy myös Espoossa ja Vantaalla. Koivusaari tavoittaa varmasti sellaisia, jotka eivät edellämainituissa käy.
Tuo Koivusaaren kaava on kyllä huonoin kaava Helsingissä pitkään aikaan.
Sijaintihan ei tuosta parane, lähellä keskustaa meren rannalla ja metroaseman päällä, mutta kaava on mitäänsanomatonta tehotonta lähiötä (4–5 kerroksista?!) motarin halkaisemalla alueella. Massiivinen liittymäkin keskellä saarta vielä. Laittaa oikein surulliseksi että tällaista tehdään vielä 2020-luvulla. Onko Helsinki laskenut kuinka monella sadalla miljoonalla sen veronmaksaja tukee tässä espoolaista autoilijaa?
Ja siihen päälle vielä Ikea. Ei helvetti. Ikään kuin kaava ei olisi vielä tarpeeksi surkea. Veroja kiertävä, köyhiä maita riistävä, kertakäyttöroskallaan luontoa tuhoava ja paikallista laadukasta työtä ja tuotteita kyykyttävä häikäilemätön monikansallinen korporaatio valtaa nyt Helsingin keskustankin ja sen massiiviset liikennevirrat. Voi voi, kai se pitää vain naiivisti toivoa että suomalaiset ymmärtäisivät kuluttaa vastuullisesti. Ei tässä taida olla vaihtoehtoja.
Yleensä kaikista kaavoista löytää edes jotain hyvää vaikka kritiikkiä antaisikin, mutta tämän kohdalla tuo on kyllä mahdotonta. Kerta kaikkiaan ala-arvoinen tuotos, ja on todella surullista että kaupunkiympäristöstä vastaavasta lautakunnasta ei löydy selkärankaa torppaamaan tällaisia yrityksiä. Ymmärrän pragmaattisuuden, mutta johonkin se raja pitäisi siinäkin vetää. Yleensä halveksun Lauttasaaren militantteja porvarinimbyjä, mutta nyt toivon heille voimaa ja energiaa että saisivat kaadettua tämän hirvityksen kun kerran poliitikoistakaan ei siihen ole.