Raha, terveys ja koronavirus

Koron­akri­i­sistä puhut­taes­sa on oikeaop­pista sanoa, että ter­veys menee talouden edelle. Kaikkia toimia on kat­sot­ta­va vain ter­vey­den kan­na­ta talous unohtaen.

Olisi help­poa yhtä tähän kuoroon, mut­ta minus­ta aja­tus on absur­di, jopa vaar­alli­nen ja merk­it­sisi pait­si talouden, myös ihmishenkien uhraamista. Rajoi­tus­toimis­sa on kat­sot­ta­va myös mitä ne maksavat.

Emme muutenkaan toi­mi niin, että ter­veys menee kaiken ohi. Jos todel­la niin ajat­telisimme, meil­lä olisi maas­sa 30 km/h kat­tonopeus (200 ihmishenkeä vuodessa) ja tupakan polt­to olisi kiel­let­ty (5 000 ihmishenkeä). Ja paljon muuta.

Ter­vey­den­huol­los­sa joudu­taan val­it­se­maan eri toimen­pitei­den väliltä. Tavoit­teena on kus­tan­nuste­hokku­us, vaik­ka käytet­tävis­sä ole­vat tiedot eivät tähän opti­moin­ti­in aina riitä. Toimet pan­naan järjestyk­seen sen perus­teel­la, kuin­ka paljon mak­saa laatu­pain­ot­teisen elin­vuo­den säästämi­nen. En tiedä, mikä on tuo rajahin­ta nyt, mut­ta viisi­toista vuot­ta sit­ten rajana oli 60 000 euroa säästet­tyä elin­vuot­ta kohden.

Main­ios­sa kir­jas­saan Eti­ikas­ta ekono­mi­aan – ja takaisin Mart­ti Kekomä­ki perustelee, mik­si ylära­ja ter­vey­den­huol­lon toimien hin­nalle voisi olla noin 100 000 €/säästetty elin­vu­osi, mut­ta ei enempää.

Sääste­tyn elin­vuo­den mak­sim­i­hin­taa sovel­letaan esimerkik­si roko­tuskam­pan­joi­hin ja kaik­keen ennal­taehkäisyyn. Jos pitää vali­ta, käytetäänkö vähän parem­paa mut­ta paljon kalli­im­paa lääket­tä, siinäkin las­ke­taan, paljonko ter­veyshyö­tyä uhrat­ul­la rahamääräl­lä saa.

Jos tehtäisi­in toisin ja käytet­täisi­in rahaa kus­tan­nuste­hokku­ud­es­ta välit­tämät­tä niin kauan kuin sitä on, raha lop­puisi pian ja mon­ta hal­paa ja tehokas­ta toimen­pidet­tä jäisi tekemät­tä. Paljon ihmisiä kuolisi turhaan.

Jos sairaalaan tuo­daan pahoin loukkaan­tunut poti­las, hänen henken­sä pelas­tamisek­si tehdään kuitenkin kaik­ki voita­va rahaan kat­so­mat­ta. Kasvolli­nen kuole­ma on eri asia kuin tilas­tolli­nen kuolema.

Liiken­nepuolel­la ei las­ke­ta säästet­tyjä elin­vu­osia vaan ikään kat­so­mat­ta estet­tyjä kuolemia. Siel­lä rajana on kak­si miljoon­aa euroa. Jos uhraa­mal­la kak­si miljoon­aa euroa liiken­nevalvon­nan lisäämiseen tai risteyk­sen paran­tamiseen säästetään yksi ihmishen­ki, se vielä kan­nat­taa, mut­ta sitä kalli­im­mat toimet jätetään tekemättä.

Yhteiskun­nan osit­tain pysäyt­tämi­nen tulee todel­la kalli­ik­si. On arvioitu, että BKT lask­isi 10 % eli 25 mil­jar­dia euroa. Noil­la ter­vey­den­huol­los­sa tai liiken­teessä käyte­ty­il­lä elämän hin­noil­la tämä edel­lyt­tää, että toimil­la pitäisi säästää 12 500 ihmishenkeä (liikenne) tai 250 000 elin­vuot­ta (ter­veys). Kyse on siitä, kuin­ka mon­ta kuole­maa pystytään estämään sil­lä, että epi­demi­aa pitkitetään niin, että teho­hoito ruuhkau­tuu vähemmän.

Ote­taan vähän takaisin. Tuo 10 pros­entin alen­e­ma ei johdu kokon­aan val­tion määräämistä rajoi­tus­toimista. Ihmiset oli­si­vat joka tapauk­ses­sa alka­neet toimia varovaisem­min ja se olisi näkynyt kysyn­nässä. Lisäk­si ei voi suo­raan ver­ra­ta raho­ja, jot­ka mak­se­taan val­tion kas­sas­ta rahoi­hin, jot­ka menetetään BKT:n alen­e­misen johdosta.

Ruot­si soveltaa nyt toisen­laista poli­ti­ikkaa. Koulu­ja eikä edes hiih­tokeskuk­sia ole sul­jet­tu. Tulok­se­na on tähän men­nessä yli sata kuol­lut­ta, kun Suomes­sa kuollei­ta on tätä kir­joitet­taes­sa yksi­toista. Lop­ulli­nen tilin­päätös kuitenkin tehdään ensi syksynä.

Kun jälkivi­isas­telun aika koit­taa, tul­laan var­maankin totea­maan, että mon­et toimista ovat olleet näyt­täviä, tulleet kalli­ik­si mut­ta vaikut­ta­neet tuskin lainkaan. Nyt tehdään kuitenkin päätök­siä suuren epä­var­muu­den val­lites­sa. Sil­loin on viisas­ta vähän yli­pain­ot­taa tur­val­lisu­ut­ta. Päätök­sen­teko­teo­ri­as­sa tätä kut­su­taan min­i­maks-state­giak­si. Min­i­moidaan huonoim­man mah­dol­lisu­u­den hinta.

Jälkivi­isas­telukin kan­nat­taa käy­dä jär­jestelmäl­lis­es­ti läpi, jot­ta seu­raa­van pan­demi­an tul­lessa osa­taan toimia ratio­naalisem­min. Seu­raa­va pan­demia nimit­täin tulee. Ruotsin tar­joa­ma ver­rok­ki on tule­via päätök­siä ajatellen hyvä. Ruot­salaiset voivat olla eri mieltä koekani­ineik­si joutumisestaan.

Tuo 25 mil­jar­dia ei riitä alku­unkaan, jos nämä rajoi­tus­toimet jatku­vat syksyyn. Niiden kuitenkin pitäisi jatkua, sil­lä jos ne ovat tehokkai­ta, ne pitkit­tävät epidemiaa.

Sik­si pitäisi tarkkaan tutkia, mitkä toimet ovat kus­tan­nuste­hokkai­ta ja mitkä vain kalli­ita ja purkaa kus­tan­nuste­hot­tomat rajoitustoimet.

Jos meil­lä olisi kaik­ki se tieto, joka meil­lä on vuo­den kulut­tua, emme pysäyt­täisi koko yhteiskun­taa. Teho­hoitoka­p­a­siteetin suo­jaamisek­si riit­täisi, että eris­tetään riskiryh­mät tehokkaasti. Kuu­lun riskiryh­mään itsekin. Siinä saatet­taisi­in kuitenkin ylit­tä perus­tus­lain rajat, kos­ka toimet oli­si­vat erit­täin syr­jiviä. Iän lisäk­si riskiä lisää esimerkik­si voimakas yli­paino. Poli­isi­par­tioille vaa’at mukaan?

Tähä­nas­ti­sista toimista min­ul­la ei ole muu­ta moitit­tavaa kuin se, että ikäih­mis­ten eristämisessä on minus­ta oltu aivan liian lep­su­ja. Mut­ta jos halu­taan, että ikäih­miset eivät käy kau­pas­sa, ruuan toimit­ta­mi­nen heille pitäisi organ­isoi­da. Myös videop­uhe­lut läheisille pitäisi jär­jestää. Muuten pää menee sekaisin.

Riskiryh­mien eristämiseen rajoit­tu­va poli­ti­ik­ka ei vielä oikein pelitä, kos­ka emme tarkkaan tiedä, ketkä kuu­lu­vat riskiryh­mi­in, mut­ta tämä tieto tarken­tuu koko ajan. Ehkä toukoku­us­sa voidaan jo vai­h­taa poli­ti­ikkaa. Riskiryh­mien eristämi­nen olisi val­ta­van paljon halvempaa.

Suomes­sa arvioidaan ole­van noin 30 000 tar­tun­nan saanut­ta, jos pitää paikkansa THL:n arvio siitä, että yhtä toden­net­tua tar­tun­taa kohden on 20 – 30 toden­tam­a­ton­ta tar­tun­taa. Koh­ta meil­lä on siis 30 000 taudin läpi käynyt­tä ja tämä luku ainakin kaksinker­tais­tuu joka viikko.

Pitäisi nopeasti saa­da käyt­töön vas­ta-ainetesti, jol­la tun­nis­te­taan taudin jo selät­täneet. Minkään rajoi­tus­toimien ei pitäisi koskea heitä. Rav­in­toloi­ta ja kun­tos­ale­ja voitaisi­in alkaa pikkuhil­jaa availe­maan ja tämän todis­tuk­sen pitäisi oikeut­taa jopa ylit­tämän Uuden­maan raja. He oli­si­vat myös hyviä toim­i­maan asiakaspalvelussa.

Yhteiskun­ta on käyn­nis­tet­tävä niin nopeasti kuin se on tur­val­lista tehdä.

= = = =

En jaa tätä kir­joi­tus­ta twit­teri­in enkä face­booki­in enkä toi­vo muidenkaan jakavan.