Koronakriisistä puhuttaessa on oikeaoppista sanoa, että terveys menee talouden edelle. Kaikkia toimia on katsottava vain terveyden kannata talous unohtaen.
Olisi helppoa yhtä tähän kuoroon, mutta minusta ajatus on absurdi, jopa vaarallinen ja merkitsisi paitsi talouden, myös ihmishenkien uhraamista. Rajoitustoimissa on katsottava myös mitä ne maksavat.
Emme muutenkaan toimi niin, että terveys menee kaiken ohi. Jos todella niin ajattelisimme, meillä olisi maassa 30 km/h kattonopeus (200 ihmishenkeä vuodessa) ja tupakan poltto olisi kielletty (5 000 ihmishenkeä). Ja paljon muuta.
Terveydenhuollossa joudutaan valitsemaan eri toimenpiteiden väliltä. Tavoitteena on kustannustehokkuus, vaikka käytettävissä olevat tiedot eivät tähän optimointiin aina riitä. Toimet pannaan järjestykseen sen perusteella, kuinka paljon maksaa laatupainotteisen elinvuoden säästäminen. En tiedä, mikä on tuo rajahinta nyt, mutta viisitoista vuotta sitten rajana oli 60 000 euroa säästettyä elinvuotta kohden.
Mainiossa kirjassaan Etiikasta ekonomiaan – ja takaisin Martti Kekomäki perustelee, miksi yläraja terveydenhuollon toimien hinnalle voisi olla noin 100 000 €/säästetty elinvuosi, mutta ei enempää.
Säästetyn elinvuoden maksimihintaa sovelletaan esimerkiksi rokotuskampanjoihin ja kaikkeen ennaltaehkäisyyn. Jos pitää valita, käytetäänkö vähän parempaa mutta paljon kalliimpaa lääkettä, siinäkin lasketaan, paljonko terveyshyötyä uhratulla rahamäärällä saa.
Jos tehtäisiin toisin ja käytettäisiin rahaa kustannustehokkuudesta välittämättä niin kauan kuin sitä on, raha loppuisi pian ja monta halpaa ja tehokasta toimenpidettä jäisi tekemättä. Paljon ihmisiä kuolisi turhaan.
Jos sairaalaan tuodaan pahoin loukkaantunut potilas, hänen henkensä pelastamiseksi tehdään kuitenkin kaikki voitava rahaan katsomatta. Kasvollinen kuolema on eri asia kuin tilastollinen kuolema.
Liikennepuolella ei lasketa säästettyjä elinvuosia vaan ikään katsomatta estettyjä kuolemia. Siellä rajana on kaksi miljoonaa euroa. Jos uhraamalla kaksi miljoonaa euroa liikennevalvonnan lisäämiseen tai risteyksen parantamiseen säästetään yksi ihmishenki, se vielä kannattaa, mutta sitä kalliimmat toimet jätetään tekemättä.
Yhteiskunnan osittain pysäyttäminen tulee todella kalliiksi. On arvioitu, että BKT laskisi 10 % eli 25 miljardia euroa. Noilla terveydenhuollossa tai liikenteessä käytetyillä elämän hinnoilla tämä edellyttää, että toimilla pitäisi säästää 12 500 ihmishenkeä (liikenne) tai 250 000 elinvuotta (terveys). Kyse on siitä, kuinka monta kuolemaa pystytään estämään sillä, että epidemiaa pitkitetään niin, että tehohoito ruuhkautuu vähemmän.
Otetaan vähän takaisin. Tuo 10 prosentin alenema ei johdu kokonaan valtion määräämistä rajoitustoimista. Ihmiset olisivat joka tapauksessa alkaneet toimia varovaisemmin ja se olisi näkynyt kysynnässä. Lisäksi ei voi suoraan verrata rahoja, jotka maksetaan valtion kassasta rahoihin, jotka menetetään BKT:n alenemisen johdosta.
Ruotsi soveltaa nyt toisenlaista politiikkaa. Kouluja eikä edes hiihtokeskuksia ole suljettu. Tuloksena on tähän mennessä yli sata kuollutta, kun Suomessa kuolleita on tätä kirjoitettaessa yksitoista. Lopullinen tilinpäätös kuitenkin tehdään ensi syksynä.
Kun jälkiviisastelun aika koittaa, tullaan varmaankin toteamaan, että monet toimista ovat olleet näyttäviä, tulleet kalliiksi mutta vaikuttaneet tuskin lainkaan. Nyt tehdään kuitenkin päätöksiä suuren epävarmuuden vallitessa. Silloin on viisasta vähän ylipainottaa turvallisuutta. Päätöksentekoteoriassa tätä kutsutaan minimaks-stategiaksi. Minimoidaan huonoimman mahdollisuuden hinta.
Jälkiviisastelukin kannattaa käydä järjestelmällisesti läpi, jotta seuraavan pandemian tullessa osataan toimia rationaalisemmin. Seuraava pandemia nimittäin tulee. Ruotsin tarjoama verrokki on tulevia päätöksiä ajatellen hyvä. Ruotsalaiset voivat olla eri mieltä koekaniineiksi joutumisestaan.
Tuo 25 miljardia ei riitä alkuunkaan, jos nämä rajoitustoimet jatkuvat syksyyn. Niiden kuitenkin pitäisi jatkua, sillä jos ne ovat tehokkaita, ne pitkittävät epidemiaa.
Siksi pitäisi tarkkaan tutkia, mitkä toimet ovat kustannustehokkaita ja mitkä vain kalliita ja purkaa kustannustehottomat rajoitustoimet.
Jos meillä olisi kaikki se tieto, joka meillä on vuoden kuluttua, emme pysäyttäisi koko yhteiskuntaa. Tehohoitokapasiteetin suojaamiseksi riittäisi, että eristetään riskiryhmät tehokkaasti. Kuulun riskiryhmään itsekin. Siinä saatettaisiin kuitenkin ylittä perustuslain rajat, koska toimet olisivat erittäin syrjiviä. Iän lisäksi riskiä lisää esimerkiksi voimakas ylipaino. Poliisipartioille vaa’at mukaan?
Tähänastisista toimista minulla ei ole muuta moitittavaa kuin se, että ikäihmisten eristämisessä on minusta oltu aivan liian lepsuja. Mutta jos halutaan, että ikäihmiset eivät käy kaupassa, ruuan toimittaminen heille pitäisi organisoida. Myös videopuhelut läheisille pitäisi järjestää. Muuten pää menee sekaisin.
Riskiryhmien eristämiseen rajoittuva politiikka ei vielä oikein pelitä, koska emme tarkkaan tiedä, ketkä kuuluvat riskiryhmiin, mutta tämä tieto tarkentuu koko ajan. Ehkä toukokuussa voidaan jo vaihtaa politiikkaa. Riskiryhmien eristäminen olisi valtavan paljon halvempaa.
Suomessa arvioidaan olevan noin 30 000 tartunnan saanutta, jos pitää paikkansa THL:n arvio siitä, että yhtä todennettua tartuntaa kohden on 20 – 30 todentamatonta tartuntaa. Kohta meillä on siis 30 000 taudin läpi käynyttä ja tämä luku ainakin kaksinkertaistuu joka viikko.
Pitäisi nopeasti saada käyttöön vasta-ainetesti, jolla tunnistetaan taudin jo selättäneet. Minkään rajoitustoimien ei pitäisi koskea heitä. Ravintoloita ja kuntosaleja voitaisiin alkaa pikkuhiljaa availemaan ja tämän todistuksen pitäisi oikeuttaa jopa ylittämän Uudenmaan raja. He olisivat myös hyviä toimimaan asiakaspalvelussa.
Yhteiskunta on käynnistettävä niin nopeasti kuin se on turvallista tehdä.
= = = =
En jaa tätä kirjoitusta twitteriin enkä facebookiin enkä toivo muidenkaan jakavan.
Aika onnistuneesti yhteiskunta on kyllä ensisijaisesti suljettu merkittävästi haitallisten elinkeinojen osalta, kuten lentoliikenne, matkailu, paljon ruokajätettä tuottava ravintolatoiminta (tsekkaa jos et usko), risteilymatkustaminen, autoilu. Kai tälläkin jokin arvonsa on? Kun takaisin aletaan palata, toivon päättäjiltä järkeä aloittaa sellaisilla asioilla, jotka ovat kestävällä pohjalla.
Aasinsiltaa toiseen aiheeseen. Olen lukenut myös Suomen Yrittäjien keskusteluryhmää. Siellä on huolestuttavia äänenpainoja, kun osa yrittäjistä ei ymmärrä shokin olevan vakava ja jatkuvan pitkään. Nyt kannattaisi tehdä arvio, kannattaako yritystoiminta lopettaa pysyvästi sen sijaan että ottaisi omiin nimiin lainoja, joilla kitkuttelee samaan lopputulokseen.
Tässä on jotain paradoksilta näyttävää:
Muotoiltuna vähän toisin:
1. Terveyden maksimointi menee talouden edelle
2. Ihmishenkien uhraaminen on terveyden minimointia
3. Terveyden maksimointi johtaa ihmishenkien uhraamiseen
4. Terveyden maksimointi johtaa terveyden minimointiin
Väite “terveyden maksimointi menee talouden edelle” ei siis voi olla totta.
Haluan uskoa että väitteen “Terveys menee talouden edelle” esittäjä on oikeastaan tarkoittanut: “Lopulta terveys on ensisijaista, ja taloudella on vain välinefunktio” tai “Haluamme tehdä sellaisia toimenpiteitä jotka lopulta maksimoivat terveyden”.
Talouskriisi tappaa yhtä paljon kuin korona.
Mutta pidemmällä aikavälillä. Syytkin moninaiset.
Huumeet
Alkoholi
Tupakka
Itsemurhat
Sydänkohtaukset
Aivoverenvuodot
Tapot
Elintaso romahtaa ja kovin monet ei pääse jaloilleen ikinä.
Mikä oli 90 luvun laman hinta? Taatusti tämä on kymmenkertainen
Päihteiden kulutus laskee lamoissa.
Vasta-ainetestinäkökulma on tosi tärkeä. Hiljalleen pyörät pyörimään, kunhan taudin sairastaneet saadaan töihin ja kouluun, olettaen, että immuniteetti syntyy kuten yleensä. Tämmöinen testi maksaa itsensä äkkiä takaisin.
Eduskunnassa on kuulunut joitain äänenpainoja, “ettei yksikään saa menehtyä”. Tämä on vastenmielistä populismia tilanteessa, missä vastuuministereillä ja ‑ministeriöillä on kovat paineet niskassa.
Onko juridisella henkilöllä luonnollista henkilöä paremmat ihmisoikeudet? Sain kiellon mennä mökille, mutta paikallinen pubi, jota arvatenkin vähintään toiminimellä pyöritetään, oli ainakin eilen vielä auki.
Lainvoimaisia mökillemenokieltoja ei ole ainakaan toistaiseksi Suomessa olemassa. Esillä ei ole edes ollut, että mökeille meno virallisesti kiellettäisiin. Jotkut lääkärit ovat esittäneet toiveen olla menemättä mökille, ja pääministeri on esittänyt julkisen lausunnon, jossa on toivonut mökkeilijöiden ajelevan mökiltä kotiinsa, mutta määräyksenä näitä asioita ei ole annettu. Mökkikuntien monet kunnanjohtajat ovat olleet sitä mieltä, että mökillä voi olla eristyksissä. Heidänkään lausunnoilla ei ole lainvoimaa. Asia on ihmisten oman harkinnan varassa. Uudenmaan rajanylitystä koskevat määräykset voivat kuitenkin nyt käytännössä rajoittaa mökille menoa, jos mökki on sen rajan toisella puolella suhteessa ihmisen olinpaikkaan, eikä rajan ylitykseen liity mitään muuta syytä.
Ravintoloiden aukiolokieltoa ei ole Suomeen vielä asetettu. Asiakaskadon myötä moni ravintola on kuitenkin sulkenut jo vapaaehtoisesti ovensa, ja osin myös työntekijöiden suojelemiseksi. Tänään maanantaina 30.3.2020 ravintoloiden aukioloaikakielto saatetaan asettaa koko Suomeen tai osaan Suomen ravintoloista, mutta vielä sitä koskevaa soveltamisasetusta ei ole annettu, eikä ravintoloilla ole vielä lainvoimaista aukiolokieltoa Suomessa.
osmo: “En jaa tätä kirjoitusta twitteriin enkä facebookiin enkä toivo muidenkaan jakavan.”
onkohan tässä jokin piiloviesti.
olen kuullut juttua että facebook:sta on käytännössä tullut puoliksi pro-trump media, mikä alkaa olla pahempi ongelma kuin yksityisyysongelmat. yksityisongelmatkin oli jo pahoja. tässä on hyvä mainita että facebook omistaa whatsapp yhtiön.
media on muutenkin kirosana, aletaan elää ajalla että ei saisi uskoa kaikkea enää. jotkin asiat ovat täysvalheita.
Juuri näin. Mutta poliittisesta näkökulmasta katsottuna on hyvin vaikea valita muuta lähtökohtaa kuin rajoitusten tie. Poliittinen julkisuus valaisee suorat vaikutukset mutta jättää epäsuorat vaikutukset huomiotta. Olisi hyvin helppo syyttää poliitikkoa, joka vastustaa rajoituksia siitä, että hänellä on Covid-19 ‑ruumiita vastuullaan. Toki se, että poliittinen julkisuus toimii huonosti ei ole argumentti sen puolesta, ettei järkevimpiä toimenpiteitä tehtäisi.
Kamalin tilanne saattaa olla sitten, mikäli epidemia jatkuu pitkään mutta hillitysti — mikä saattaa olla aivan mahdollista. Suomalaiset ovat sosiaalisesti etääntyneitä jo valmiiksi ja näyttää siltä, että rajoitustoimiin — niin päätettyihin kuin omaehtoisiin — ryhdyttiin ajoissa. Kahden kuukauden päästä sosiaaliset ongelmat ovat tulleet esille, konkursseja riittää ja valtion kassa on tyhjä — ja ihmisten sietokyky rajoitustoimia kohtaan loppunut. Jos immuniteettia ei merkittävässä laajuudessa synny, niin saatamme huonossa tapauksessa olla silloin alkupisteessä — uhka on edelleen todellinen. Silloin vaaditaan todellista johtajuutta, koska ne päätökset ovat moninkertaisesti vaikeampia kuin nyt.
Minua myös hämmästyttää se, kuinka yksiäänistä tämä päätöksenteko on ollut. Järkevää keskustelua siitä, ovatko valitut rajoitteet tehokkaita tai ylipäätään tarpeellisia, ei käydä, ainakaan poliittisten päättäjien tasolla. Tämä kirjoitus oli siihen virkistävä poikkeus. Tämä siis ottamatta suoraan kantaa siihen, olisiko pitänyt toimia toisin.
Rahaan ja terveyteen liittyy myös se, että esimerkiksi Italian valtionvelka on ollut kestämättömällä tasolla jo ennen koronakriisiä, ja nyt maalta on kadonnut tuotanto ja sen mukana verotulot, mutta menot ovat kasvaneet. Eli valtionvelka on paisumassa erittäin kovalla vauhdilla kestämättömästä tasosta vieläkin isommaksi.
Nyt kun maa on lähellä velkasaneeraustyyppistä taloustilannetta sieltä pyydellään terveyskriisiin vedoten pohjois-Euroopan euromaita takaamaan Italian kestämättömällä tasolla valtionlainoja. Tiedossa ei ole, kuinka isoksi Italian valtionvelka on edes paisumassa. BKT on kutistumassa, mikä jo sekin paisuttaa valtionvelan määrää suhteessa BKT:hen. Italia on tämän vuoden jälkeen ilmeisesti paljon velkaisempi maa kuin mitä Kreikka oli ennen velkaleikkauksia. Perusteena takausvaatimuksille on se, että näin saataisiin Italian korkoja alemmiksi. Lainanantajat ovat laskeneet todennäköisyyden kasvaneen sille, että Italia on menossa kohti velkojen maksamatta jättämistilannetta, mikä nostaa Italian valtionlainojen korkoa. Asian toisena puolena on se, että jos Italia jättäisi lainansa maksamatta, velkojat karhuaisivat niitä takaajilta, jolloin Italian velkakriisi voisi edetä ketjureaktion tavoin euromaasta toiseen. Ruotsi on ehkä Italian talouskriisiltä paremmin suojassa, kun se ei ole euromaa.
Miten se olikaan Rousseaun yhteiskuntasopimus: valtion — siis me yhdessä — huolehdimme toisistamme.
Jos tässä kriisissä valtio ei tekisi kaikkea mahdollista, koska talous ja vakaus sekä kulukuri, seurauksena olisi valtion perustan ja oikeutuksen katoaminen.
Valtion avoin piikki vastikkeetta yrityksille moraallikatoon houkuttava väline: miksei jatea kassaa tyhjäksi, kinuta rahoitusta ja jatkeya kuten ennenkin? Onko tukka lakannut kasvamasta ja ravintoloita ei tarvita? Ehkä. Onko pankeilla piikki auki ja samalla tilaisuus ajaa asiakaansa ahdinkoon? Ilmeisesti.
Jotkut rikastuvat satumaisesti ja he ansaitsevat ainakinn moraalisen tuomion. Kriisiaikana on aina keinoteltu ja se tie johtaa vallankumoukseen.
Verojen oikeudenmukaisuutta perustellaan saako niille keskituloinen vastinetta. Jos julkiset palvelut vaihdetaan yksityisiin palveluihin, miksi kansalainen hyväksyisi verot? Koronavirusepidemiaa eivät kolme yksityistä terveydehuollon jättiyitystä ratkaise, vaan ihan jokaiselle tulee vastinetta veroille.
(Sote saa uuden muodon, kun 300 kuntaa saavat tasatut laskunsa — kukaan täysijärkinen ei ehdota enää sen jälkeen 18 sote-aluetta tai nykyisen kuntarakenteen säilyttämistä.)
Olen iloinen jos Suomi selviää alle 40 000 kuolleella koronaviruken iskusta. Vertailuna: Talvisodassa kaatui tai katosi 26 000 henkeä, kesto 105 päivää. Kansakunnan tulevaisuus on yhtä lailla pelissä kuin ihmishenget.
Kiitos Sitralle — he sentään herättelevät, että on se paikka kun ratkaistaan miten jatketaan. Heidän ehdotuksensa on hyvä. Valtionyhtiö Vapon toiminta taas lähinnä vastenmielistä rahastusta.
Yksi perinteinen tapa Suomessa on se, että yrityksen näyttäessä olevan menossa lähitulevaisuudessa nurin ylin juristit neuvovat johtoa nostamaan palkkioitaan ja YEL-maksujaan, jotta varmistaa sen, että saa nostettua vielä rahaa yhtiöstä ulos ja että on tulevaisuudessa parempi eläke. Velat jäävät velkojille, mutta yhtiöstä maksettuja YEL-maksuja ei käytännössä koskaan karhuta takaisin, vaan ne jäävät parantamaan johdon eläkettä riippumatta siitä, onko korkeampien YELien maksuun ollut perusteita tai ei ole ollut. Mitä vähemmän konkurssipesässä on rahaa ja rahaksi muutettavissa olevaa omaisuutta konkurssiin hakeuduttaessa, sitä epätodennäköisempää mahdollisten epäkohtien löytyminen on. Jos pesässä ei ole rahaa tai rahaksi muutettavissa olevaa omaisuutta, pesän menneisyyden selvittely loppuu usein siihen, ellei ole jotain niin selkeitä näyttöjä talousrikoksista, että pesällä on selkeät edellytykset edetä julkisselvitykseen eli valtion varoin perattavaksi. Jos pesässä on hyvin varoja, sitten konkurssipesässä voidaan tehdä syvällisiäkin erityistarkastuksia yrityksen menneisiin taloustapahtumiin.
Ruotsin mallia on maailmalla kritisoitu ihmiskokeeksi, ja tässäkin postauksessa ruotsalaisia luonnehditaan koekaniineiksi: “Ruotsalaiset voivat olla eri mieltä koekaniineiksi joutumisestaan.”
Helposti unohtuu että Ruotsin mallista on kuitenkin eniten kokemusta edeltävistä pandemioista. On uusi toimintamalli eristää pandemian johdosta kokonaisia valtiota ja/tai alueita kuukausiksi (joka on realistinen kesto eristykselle, jos ollaan johdonmukaisia eikä peruta sitä kesken kaiken). Jos koeasetelmista hakee analogiaa, Ruotsi on pikemminkin verrokkiryhmä ja Suomessa kokeillaan jotain aiemmin testaamatonta toimintamallia.
SVT:n haastattelussa Folkhälsomyndighetenin pääjohtaja toteaa:
Vi måste också se vad som hände med människor som stängdes in, vad hände med folkhälsan, vad hände med effekterna på vården att stänga skolan till exempel, säger generaldirektören.
Tilinpäätöksen aika ei ole ensi syksynä, sitä voi yrittää joskus kymmenen vuoden päästä, kuten 90-luvun laman ja finanssikriisin tapauksissa. Pitkäaikaisille terveys- ja sosiaalisille vaikutuksille kymmenenkin vuotta on varsin lyhyt aika.
Kannattaa seurata ruotsalaista mediaa, on varsin virkistävää nähdä kuinka Ruotsissa pidetään täysin normaaleina käyttäytymismalleja jotka Suomessa on nyt lainsäädännöllä estetty, ja joiden rikkomista paheksutaan julkisessa mediassa presidenttiä myöten turvallisuuden vaarantamisena. Koronauutisointi on kuin jostain toisesta maailmasta. Tulee ihan Kekkosen ajat mieleen.
Asiasta toiseen, hupaisaa on että nyt Uudenmaan rajan ylittävän liikenteen ruuhkauduttua poliisi suosittelee valtakunnallisessa mediassa kimppakyytejä.
Tuota suositusta kai täsmennettiin sittemin koskemaan samoille työpaikoille matkaavia, jotka ovat töissäkin toistensa kanssa tekemisissä. Jonot saa lyhyemmiksi päästämällä liikennettä tarkastuspisteiden ohi tai vähentämällä tarkastuspisteille tulevien autojen määriä. Poliisi kai tavoitteli ohjeellaan jälkimmäistä. Jonot Uudenmaan rajalla olivat aamulla pahimmillaan ilmeisesti jopa 40 minuutin mittaisia tarkastuspisteelle. Veikkaan, että huomenna tulee lisää etätyöläisiä, koska jos joutuu molempiin suuntiin pidentämään työmatkaansa vaikka puolellakin tunnilla tarkastusten takia, siitä kertyisi 30 min *2 krt/pv*5 pv/vko=5 tuntia viikossa lisää töihin liittyvää palkatonta aikaa, ja myös litrakaupalla lisää polttoaineen kulutusta viikoittain.
Ristiriitaisen oloista ohjeistusta on muutakin. Esimerkiksi jotkut ministeriöt suosittelevat pysymään kotonaan ja olemaan matkaamatta muualle, ja samaan aikaan toinen ministeriö suosittelee porukkaa ympäri Suomen siirtymään töihin maatiloille, jotka kärsivät työvoimapulasta kun edullinen ulkomaalaistyövoima ei ole päässyt Suomeen. Asia ratkaistaan ehkä tuomalla ulkomaalaistyövoimaa maista, joista lähtökohtaisesti ei Suomeen nyt saisi muutoin tulla. Ristiriitaista sekin.
Myös esimerkiksi eräät valtion rahoittamat palautuslennot maista, jossa korona on nyt levinnyt Suomea paljon enemmän, ovat ristiriidassa sen kanssa, että samaan aikaan pyritään pitämään rajoja kiinni. Parin viikon karanteenimajoitukset ovat jännä juttu, kun asukas ei saa mistään tietoa, onko edellinen karanteeniasunnossa karanteenissa ollut asukas ollut koronan kantaja vai ei, ja että liittyykö karanteeniasuntoon itseensä tartuntavaaraa.
“Rajoitustoimissa on katsottava myös mitä ne maksavat.”
Taloudellisen kustannuksen lisäksi maksu voi tapahtua myös vapauden menetyksen kautta. Esimerkiksi tupakointi ei (toivottavasti) ole sallittua taloudellisista syistä vaan siksi, että arvostamme ihmisten vapautta. Tupakoinnin rajoitukset on perusteltuja ulkoisilla haittavaikutuksilla eli esim. passiivisen tupakoinnin haitoilla.
Korona-kriisissä tähän asti ei ole ollut aikaa pohtia, mitä eri toimenpiteet tulevat maksamaan. Uudenmaan sulkemisen yhteydessä näin tästä ensimmäistä keskustelua kun ilmeni, että toimenpide vaatii 700 poliisin täysiaikaisen työpanoksen. On siis perusteltua kysyä, että tuottaako tämä oikean hyödyn suhteessa panostukseen, jos ennakoitava vaikutus on muutaman päivän viive muun Suomen tautitapausten kasvuvauhdissa?
Jos nyt muutaman päivän jatkunut trendi taudin leviämisen selkeästä hidastumisesta jatkuu, on aika siirtyä tarkastelemaan myös jo tehtyjen toimenpiteiden kustannusta, jotta tiedetään missä järjestyksessä rajoituksia on perusteltua aikanaan ruveta purkamaan. Toivottavasti siis näemme lähipäivinä paljon analyysiä sekä taloudellisista että muista kustannuksista eri rajoitustoimenpiteisiin liittyen.
Poliisiresurssien rajallisuus lienee yksi selitys sille, miksi Uudenmaan kanssa samaan aikaan tuskin nähdään minkään muun maakunnan eristystä, riippumatta siitä, mitä poliitikot toivovat. Suomessa ei riittäisi poliiseja sellaisen järjestämiseen, olettaen että poliisi koittaa hoitaa myös normaalit hommansa edes pääosin, varsinkin kun mm. esimerkiksi perheväkivaltaan liittyvien poliisille tehtyjen ilmoitusten määrät ovat kasvaneet viime aikoina alkoholin myynnin kasvun jälkeen. Myös esimerkiksi talousrikosjuttujen määrä kasvanee hetken päästä huomattavasti, kun konkurssipesät alkavat selvitellä koronaa edeltäneitä asioita yhtiöissä, ja vievät havaitsemiaan epäkohtia rikosilmoituksina poliisin tietoon. Suomessa on yhteensä noin 7000 poliisia, mikä on Euroopan pienimpiä määriä suhteessa asukaslukuun. Jos siitä 700 vuorokaudessa sidotaan pelkkään Uudenmaan rajan valvontaan, se on huomattava poliisiresurssien panostus, ja moni muu tehtävä jää nyt hoitamatta poliisilta.
Viimeistään tämä kriisi on kristallisoinut omaan (ylimieliseen, myönnän) päähäni sen ajatuksen, että tarvitsemme sellaisen alakulttuurin/salaseuran/uskonlahkon/tms, missä kommunikaatiota, toimintaa ja organisaatioita ei pidetä alimman yhteisen nimittäjän panttivankina. Tuossa alakulttuurissa pitää olla mekanismi, jolla idioottimaisten mielipiteiden esittäjät vaiennetaan siihen asti että idioottimaisen mielipiteen esittäjä osoittaa ymmärtävänsä miksi parhaan nykytiedon valossa hänen mielipiteensä on idioottimainen. Ikävä kyllä en tiedä miten tuo utopia voitaisiin toteuttaa.
(Varmuuden vuoksi, en tällä implikoi että Osmon mielipiteet olisivat idioottimaisia, päinvastoin. Se on typerää että tolkullisia ajatuksia pitää sensuroida keskustelusta koska idiootit.)
“You are not entitled to your opinion. You are only entitled to what you can argue for” — Patrick Stokes.
Hyvä kirjoitus ja erinomaisia havaintoja. Toivottavasti päätöksiä tekevät pohtivat näitä samoja asioita yhtä rauhallisesti ja loogisesti.
Kysymys Osmolle: joka tuutista toitotetaan, että koronatapaukset kasvavat nyt juuri Suomessa eksponentiaalisesti. Tässäkin kirjoituksessa epäillään taudin läpikäyneiden määrän kaksinkertaistuvan joka viikko. Mutta onko asia todella näin? Tilastoidut tapaukset eivät ole viikkoon enää juurikaan kasvaneet. Jos oletetaan, että testiin pääsyn kriteeri ei ole viikon aikana muuttunut, eikö silloin voisi päätellä sairastuvien määrän pysyvän vakiona eikä kasvavan? Joko tehtyjen toimien tai ihmisten käytöksen seurauksena. Vai onko positiivisten testitulosten määrää selityävä tekijä vain tehtyjen testien määrä, joka pysyy vakiona?
“Tähänastisista toimista minulla ei ole muuta moitittavaa kuin se, että ikäihmisten eristämisessä on minusta oltu aivan liian lepsuja. ”
Minusta suurin virhe tehtiin, kun THL ja hallitus vähättelivät tautia aivan liian pitkään, varmaan juuri taloudellisista syistä. En halua uskoa, että kyse on ammattitaidottomuudesta.
Toinen suuri virhe oli se, että tartuntaketjuja ei seurattu tehokkaasti, kuten tehtiin etenkin Koreassa. Tämä olisi pitänyt tehdä erityisesti matkapuhlinten paikannusten avulla.
Kolmas virhe oli ilmoittaa sadoilletuhansille tartunta-alueella majaileville suomalaisille, että tulkaa kotiin, mutta jättää ohjeistus, seulonta ja karanteenit jopa kokonaan väliin.
Neljäs virhe, joka tehdään kai tänään, on yhden elinkeinotoiminnan lopettaminen maassa määräämättömäksi ajaksi ja monen yrittäjän kohdalla lopullisesti. En keksi toiminnalle muuta syytä kuin panikoinnin, kun kerran samaan aikaan saa esimerkiksi kaikki kaupat olla auki ja bussit kulkea. Järkevää olisi kai ollut antaa viranomaisille oikeus sulkea ravintolat, kaupat yms. joissa tartuntavaara on suuri.
Pienemmistä virheistä voisi mainita varusmiesten lomailut ja kummallisen höpötyksen maatalouden merkityksestä kriisivalmiudelle.
Suuri virhe voi myös olla huono kriisivalmius. Esimerkiksi sairaalapaikkoja on ainakin toistaiseksi selvästi vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Mutta en kyllä osaa arvioida, kuinka paljon huonompi Suomen valmistautuminen on ollut jos yhtään.
Matkapuhelinten paikannustarkkuus ei ole kovin huima, virhettä voi olla helposti kymmenestä metristä kymmeniin tai reilusti enemmänkin. Lähikontaktien arviointiin se ei riitä kovin hyvin. Toki siinä näkee onko ollut about siellä kun joku muu, jolloin voisi testata jos olisi valtavan paljon isompi kapasiteetti.
Siihen että diskot suljetaan en näe estettä. Se ei ole samalla lailla välttämätöntä kuin että kaupasta saa ruokaa (kauppa) tai että pääsee töihin jos ei ole omaa kulkuneuvoa (bussi/juna). Toki joitain kauppoja voisi pitää turhinakin ja erilaiset ämpärien jaot nyt ainakin voisi kieltää.
Jotkut kaupat ovat laittaneet turvavälistä muistuttavia kylttejä ja pysäytysviivoja kassaan eteen itsenäisesti + pleksi myyjän tueksi. Tällaisia toivoisi enemmänkin ja niille voisi hyvin olla jotain ohjeita/suosituksia/neuvoja. Nyt mitään tiheysrajoitetta ei ole missään. Toki toisaalta jos halutaan ikinä laumasuojaa, pitää päästää riittävällä tahdilla tauti leviämään, kuitenkin ilman että romauttaa terveydenhuollon.
Toki monta virhettäkin matkalle sattuu ja osaan näkemyksistäsi yhdynkin. Esim. veljeni tuli viikko sitten ulkomailta Suomeen. Dubai neuvoi kuulutuksin. Norjassa sotilaat saattoivat vaihtokoneeseen (tai karanteenialueelle jos oli tulossa maahan). Ruotsissa jaettiin infolehtinen. Suomessa piti ostaa bussi/junalippu (joskin taisi oikeesti mennä taksilla karanteenipaikkaan).
Reagointien arvokkuudesta käydään varmasti paljon jälkipyykkiä, joka on arvokasta että tulevaisuudessa osataan reagoida paremmin. Yhteiskunnan talouden romuttaminen tappaa sekin viiveellä ihmisiä, jos ei muuten niin sillä ettei ole tulevaisuudessa varaa kunnon terveydenhuoltoon ja/tai tulee moninaisia sosiaalisia pulmia sivuoireineen. Toisaalta pitää tasapainotella sen kanssa paljoko haitataan taloutta luopuen joistain ihmishengistä nyt vs luovutaan niistä myöhemmin muiden sivuoireiden vuoksi.
No, kun seurasi alkuvaiheen tiedottamista ja olematonta reagointia oppostion aloittamaan paniikin lietsontaan, niin on aika vaikea uskoa, että kyseessä olisi ollut joku harkittu “talous edellä” ‑strategia. Tai jos oli, niin ilmeisesti kukaan ei ollut miettinyt hetkeäkään minkäänlaista tiedotusstrategiaa, jolla homma pysyisi kassa paineen alla päivää-paria pidempään.
Jotenkin välittyi mielikuva, että tilanteeseen suhtauduttiin lähinnä ajatuksella, että “sota on kaukana, Balkkanilla saakka” eikä se tule meitä koskemaan. SARSit ja MERSit hiipuivat jonnekin kaukomaille, WHO:n kiinalaisten tuella valittu johto vähätteli asiaa ja kiinalaiset itse jättivät kertomatta, että tauti oli liikeellä jo ainakin marraskuussa.
Itse olisin toivonut, että meidän hallituksella ja virkamiesjohdolla olisi oikeasti ollut joku Ruotsin kaltainan strategia — sekä taito ja rohkeus viedä se läpi. Pahalta vaan näyttää, ettei kukaan valtioneuvostossa edes valtavan avustajakaartin avulla ollut kunnolla ajantasalla ja paniikkitilanne jötkähti ylättäen iltakoulun pöydälle kuin mätä kissanraato.
Kyllähän maailmassa soditaankin kustannuksista piittaamatta. Kaikkien sotien jälkeen on kuitenkin koettu ennennäkemätön kasvun kausi. Näin käy tässäkin koronasodassa, jos yhteiskunta pysyy toimintakelpoisena.
Talousvaikutuksia tärkeämpää on miettiä pandemian vaikutusta tähän.
Jos olemme tappaneet riitävän määrän avainhenkilöitä, niin nousu kestää paljon kauemmin, kuin muutaman kuukauden notkahdus BKT:ssa.
‑90-luvun lama opetti sen, että yrityksiä ei pidä ajaa konkurssiin pienen häiriön takia. Nyt pitäisi antaa yrityksille suojaa velkojia vastaan. Kyllä velat tulee aikanaan maksettua. Näillä koroilla ei ole mikään kumma odottaa muutama vuosi.
Ei ole. Osa sodan läpi käyneistä maista on jäänyt pysyvästi köyhiksi. Sodan jälkeinen kasvun kausi ei ole automaatio, vaan osa sotineista maista on infransa jäätyä heikoksi ja rahojen valuessa yhteiskunnan kehittämisen sijaan pitkään sodan jälkeenkin turvallisuustoimintojen ylläpitoon myös heikkoja kasvamaan. Maailman köyhimpien maiden vkärjestä löytyvät esimerkiksi Etelä-Sudan, Burundi, Malawi, Keski-Afrikan tasavalta ja Jemen. Kaikissa näistä on käyty jossain vaiheessa lähimenneisyydessä sotaa. Eikä ennennäkemätöntä kasvun kautta ole niissä silti toistaiseksi näkynyt. Maailman rikkaimmista maista monet ovat sellaisia, joiden omalla maaperällä ei ole käytännössä juuri sodittu pitkiin aikoihin. Rikkaimpien maiden listalta löytyy mm. Qatar, Luxemburg, Macao ja Singapore.
Kriisin jälkeisen kasvun nopea lähtö vaatii, että yhteiskunta säilyy toimintakelpoisena, kuten sanoin. Jos ei säily, niin sitten kasvua ei tapahdu. Tärkeintä minun mielestä on pitää huoli siitä, että yhteiskunta säilyy toimintakelpoisena, kriisiajan BKT:sta huolehtiminen on toissijaista. Kiina selätti koronan reilussa kuukaudessa ja nyt se työntää suojaustarvikkeita maailmallle entistä suuremmalla volyymillä hyvään hintaan.
Siinä, että ihmiset tekevät itse asioita, jotka vähitellen on opittu hankkimaan muiden tekemänä, kuten ruuan valmistaminen, tai vähentävät ajanvietepalveluiden hankkimista, kuten matkailua ja sen sijaan täyttävät lähiulkoilualueet, ei pitäisi olla mitään haitallista. Päinvastoin, samalla tavalla kuin tavoitteena on loiventaa tehohoidon tarvetta, näillä toimenpiteillä voidaan hieman viivyttää edessä olevaa ympäristökatastrofia.
Suurimmalla osalla elämä jatkuu lähes ennallaan ja tuskin kukaan näkee edelleenkään esimerkiksi nälkää. Ruokaa riittää, asunnot lämpiävät, kuuma vesi tulee hanasta ja sähkö töpselistä kuten aina ennekin. Ja silti talous menee sekaisin. Virusongelma on paljastanut, että nykymuotoinen talous on vielä huomattavasti suurempi ongelma. Keskuspankkien painaman rahan keinotekoinen kierrättäminen pakottamalla ihmiset myymään Kiinassa valmistettua muoviroskaa ja pääomien samanaikainen imuroiminen paratiiseihin on johtanut tähän kestämättömään kierteeseen, joka on aikakin katkaista.
Sen tyyppiset ajatukset, joita on kiteytetty esimerkiksi työstäkieltäytyjän käsikirjassa, konkretisoituvat nykytilanteessa aivan uudessa valossa. Koronavirus auttaa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen tavalla, johon mikään muu mahti maailmassa ei ole pystynyt.
John Ioannidis mätkii koronapaniikkia olan takaa:
Ioannidis, J.P. (2020), Coronavirus disease 2019: the harms of exaggerated information and non-evidence-based measures. Eur J Clin Invest. Accepted Author Manuscript. doi:10.1111/eci.13222
Tässä on pointtia:
Exaggeration and over-reaction may seriously damage the reputation of science, public health, media, and policy makers. It may foster disbelief that will jeopardize the prospects of an appropriately strong response if and when a more major pandemic strikes in the future
Jatkuvasti jää viestimättä että päätökset ovat poliittisia, eivätkä perustu tieteelliseen konsensukseen. Esimerkiksi minulle oli uutta että Tanskan epidemiologit eivät pitäneet maan rajojen sulkemista epidemian leviämisen kannalta tarpeellisena, tai että Norjassa terveysviranomaiset ovat esittäneet koulujen avaamista asteittain mutta ne pidetään edelleen puhtaan poliittisella päätöksellä suljettuna.
Jää nähtäväksi kuinka kaikki tämä vyörytetään jälkeenpäin tiedeyhteisön syyksi kunhan oheisvahinkojen laajuus alkaa paljastua.
Olemme tällä hetkellä irronneet täysin faktapohjaisesta päätöksenteosta, mutta kyllä kansalaistenkin pitää katsoa peiliin. Mitä kansa haluaa, sitä kansa saa. Totuudenjälkeinen aika on vähän tällaista. Harmittaa etten ole vielä saanut luettua Harry G Frankfurterin kirjaksi laajennettua esseetä On Bullshit, se tarjoaisi luultavasti työkaluja nyt syntyneen tilanteen hahmottamiseen.
Yritysten ja erityisesti työllistävien yritysten tukemiseksi voisi ottaa netissä aiemmin näkemäni keinon: Työnantajan sivukulut otetaan täysimääräisesti valtion maksettavaksi ja niiden kattamiseksi ryhdytään perimään liikevaihtoveroa, jolla kerätty summa vastaisi tuota sivukulupottia. Jos laskelmat pitivät paikkansa, niin liikevaihtoveron suuruudeksi riittäisi alle prosentti. Tosin tuosta varmaan seuraisi erinäisiä optimointeja (mm. yrittäjäomistajat nostaisivat palkkaansa), jolloin verolla pitäisi kerätä jonkin verran enemmän kuin nykyinen sivukulujen summa.