Ilmastorahasto: menevätkö tässä pelisäännöt sekaisin?

Val­tion kehi­tysy­htiö Vake ryhtyy rahoit­ta­maan ilmas­toin­vestoin­te­ja hal­li­tuk­sen ilmas­to­tavoit­teen saavut­tamisek­si.  Yhtiön hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja Rei­jo Karhi­nen ja toim­i­tusjo­hta­ja Paula Laine peruste­liv­at HS:n mielipi­desivul­la per­jan­taina, mihin tätä uut­ta välinet­tä tarvi­taan. Se oli vas­taus työelämän­pro­fes­sori Pent­ti Pikkaraisen ihmette­lyyn (HS 10.2)  mihin tätä tarvi­taan, kun suo­ranainen sub­ven­tio pitäisi antaa val­tion bud­jetista ja lainamääräiseen rahoituk­seen on tar­jol­la Finnver­aa, Pohjo­is­maista Investoin­tipankkia ja Euroopan investoin­tipankkia ja kun esteenä tähänkään asti ei ole ollut rahoi­tus vaan järkevät han­kkeet joi­ta rahoittaa.

Karhi­nen ja Laine vas­ta­si­vat, että on run­saasti ilmas­ton kannal­ta hyviä han­kkei­ta, jot­ka eivät vain ole taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavia. Näi­den rahoit­tamiseen tarvi­taan markki­na­pu­ut­teen vuok­si ilmas­tora­has­toa. Kyse on siis taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­mat­tomien han­kkei­den sub­ven­toimis­es­ta, joka tehdään bud­jetin ulkop­uolelta, jot­ta bud­jet­tia ei paisutettaisi.

On tietysti hyvä, että ilmas­totekoi­hin on tar­jol­la rahoi­tus­ta, mut­ta jokin tässä tökkii.

Jos ilmas­ton kannal­ta järkevät han­kkeet eivät ole kan­nat­tavia, ongel­ma on talouden pelisään­nöis­sä ja puut­teel­lises­sa hin­tao­h­jauk­ses­sa. Markki­na­pu­utte on tässä tapauk­ses­sa ulkois­t­en kus­tan­nusten ilmaisu­us ja tämä markki­na­puute pitää pois­taa. Sen sijaan, että sub­ven­toimme hyviä han­kkei­ta, mei­dän pitäisi verot­taa ympäristöä vahin­goit­tavaa toim­intaa. Sil­loin ei tarvit­taisi mitään val­ti­ol­lista elin­tä päät­tämään, mitkä teknolo­giat ovat parhai­ta tor­ju­maan ongel­maa, vaan markki­nat löytäi­sivät ne. Ilmas­tonäköko­h­ta pitäisi saa­da mukaan yri­tys­ten kaikki­in päätök­si­in, ei vain niihin, joi­hin saa val­tion tukea. Sik­si pitäisi keskit­tyä markki­na­pu­ut­tei­den poistamiseen.

Siinä on tietysti se ikävä puoli, että täl­lainen voi har­mit­taa niitä, joiden ilmas­toa vahin­goit­ta­va toim­inta tulee kalli­im­mak­si. Siitä tämä taitaa kiikas­taa. Val­tion rahaa on kivaa jakaa niin kauan kuin sitä on, mut­ta ei se val­tion kirstu raja­ton ole. Kas­san kar­tut­ta­mi­nen taas on ikävää, vaik­ka hiiliv­erot oli­si­vatkin sub­ven­tio­ta parem­pi ohjauskeino.

Jos val­tion rahoi­tus näin tunkeu­tuu teol­lisu­usyri­tys­ten sisälle sub­ven­toiduil­la lain­oil­la (tai osakeomis­tuk­sel­la?) saamme aikaan melkoisen kan­nustin­sekamel­skan, joka voi pahim­mil­laan osoit­tau­tua suurek­si virheeksi.

Sub­ven­tion lupaamisen suurin ris­ki on, että se pysäyt­tää myös kan­nat­tavien han­kkei­den toteu­tu­misen markki­nae­htois­es­ti. Mik­si tehdä omil­la rahoil­la mitään, kun voi vähän odot­ta­mal­la saa­da val­ti­ol­ta tukea?

Min­ul­la on tästä koke­mus­ta. Poistin aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä val­tion investoin­ti­avus­tuk­set sote-kiin­teistöi­hin ja siirsin rahat toim­inta-avus­tuk­si­in. Se tuot­ti investoin­ti­aal­lon, kos­ka järkevät han­kkeet kan­nat­ti käyn­nistää heti sen sijaan, että olisi jäänyt odot­ta­maan val­tion tukia, joi­ta ei kaikille kuitenkaan riit­tänyt. Sil­loin ainakin val­tion tuki investoin­tei­hin vähen­si investoin­te­ja, ei lisän­nyt niitä.

Yllä ole­va kos­kee suo­ranaisia investoin­ti­avus­tuk­sia. Tuki teknolo­gian kehit­tämiseen on eri asia, kos­ka tieto uuden teknolo­gian toimivu­ud­es­ta tai toim­i­mat­to­muud­es­ta hyödyt­tää muitakin toimijoita.

Tukivi­idakon lisäämisen sijaan minä nos­taisin päästöoikeuk­sien hin­taa kun­nol­la vähen­tämäl­lä niiden määrää. Se ei tietysti ole yksin Suomen päätettävissä.

Voi olla, että olen väärässä. Paras on hyvän viholli­nen. Toiv­ot­tavasti olen väärässä.

[Lisät­ty 12.2. virke ulkoisen kus­tan­nustebn ilmaisuudesta]

 

35 vastausta artikkeliin “Ilmastorahasto: menevätkö tässä pelisäännöt sekaisin?”

  1. Hesarin yleisö­pal­stakir­joituk­sen perus­teel­la ei ilmas­tora­hoituk­sen kon­sep­tista saanut kovin yksiselit­teistä kuvaa.

    Yksi­tyiset finanssi­markki­nat edel­lyt­tävät yleen­sä omaa pääomaa/vakuutta esim. 25–30%.
    Mikäli ilmas­tora­has­ton tarkoituk­se­na on toimia tämän rahoi­tu­so­su­u­den instru­ment­ti­na, niin sil­loin se kuu­lostaa ihan järkevältä. Näin han­ker­a­hoituk­sen ehtona on siis tuon markki­nara­hoituk­sen (esim. 75%) saami­nen (tähän meil­lä on myös valmi­it rak­en­teet kuten Busi­ness Finland). 

    Tätä ei ilmeis­es­ti tarkoiteta?

    Mikäli ilmas­tora­hoituk­sen tarkoituk­se­na on oikeasti rahoit­taa 100% han­kkei­ta, joi­hin ei löy­dy yksi­ty­isiltä finanssi­markki­noil­ta osara­hoi­tus­ta, ollaan otta­mas­sa sel­l­aista etukenoa ja riskiä jota on kyl­lä hyvin vaikeaa perustel­la. Halu­aisin kovin mielel­läni nähdä sen vaikut­tavu­usarvioin­nin, joka osoit­taa tämän kus­tan­nuste­hoikkaim­mak­si mallik­si uusien inno­vaa­tioiden luomiseen tai esim. hiilid­iok­sidipäästö­jen vähentämiseen. 

    Onko kenel­läkään esimerkkiä, jos­sa pelkät sub­ven­tiot ilman relaa­tio­ta markki­nae­htoisu­u­teen oli­si­vat osoit­tau­tuneet tehokkaik­si ja johta­neet tuet­tua markki­nae­htoista läh­estymistapaa toimivimmaksi?

    Kuten Osmo hyvin kir­joit­taa “Jos ilmas­ton kannal­ta järkevät han­kkeet eivät ole kan­nat­tavia, ongel­ma on talouden pelisään­nöis­sä ja puut­teel­lises­sa hin­tao­h­jauk­ses­sa. Markki­na­pu­ut­teet pitäisi pois­taa. Sen sijaan, että sub­ven­toimme hyviä han­kkei­ta, mei­dän pitäisi verot­taa ympäristöä vahin­goit­tavaa toimintaa.”

    Pitää siis a) muut­taa markki­noiden pelisään­töjä ja tarvit­taes­sa b) vauhdit­taa tätä siir­tymää esim. ilmas­tora­hoituk­sen avul­la (taval­la, jos­sa pääosa rahoituk­ses­ta tulee markkinoilta).

    Kaikkein hel­poin­ta, nopein­ta ja kus­tan­nuste­hokkain­ta olisi aloit­taa turpeen alasajosta 🙂

    1. Minä Oy:
      Kaikkein hel­poin­ta, nopein­ta ja kus­tan­nuste­hokkain­ta olisi aloit­taa turpeen alasajosta 

      Suomes­sa turve­talous on hiilin­ielu: vuosit­tain turvet­ta käytetään noin 25 miljoon­aa kuu­tiometriä, kun sitä syn­tyy noin 40 miljoon­aa kuu­tio­ta. Ulko­maisil­la fos­si­il­isil­la tuotet­tu ener­gia kan­nat­taa kor­va­ta koti­maisel­la ener­giaturpeel­la (toki vesistöistä huol­ta pitäen). Sit­ten kun kor­vat­tavaa ei enää ole, voidaan harki­ta ener­giaturpeen käytön vähen­tämistä, varsinkin jos soiden nielu­ja tarvi­taan Suomen hiilineu­traal­i­u­den saavut­tamiseen tai jos nieluista ale­taan päästökau­pan piiris­sä mak­samaan suo­ma­laisille riit­täviä rahal­lisia korvauksia.

      1. Aika ajatel­la: Suomes­sa turve­talous on hiilin­ielu: vuosit­tain turvet­ta käytetään noin 25 miljoon­aa kuu­tiometriä, kun sitä syn­tyy noin 40 miljoon­aa kuu­tio­ta. Ulko­maisil­la fos­si­il­isil­la tuotet­tu ener­gia kan­nat­taa kor­va­ta koti­maisel­la ener­giaturpeel­la (toki vesistöistä huol­ta pitäen). Sit­ten kun kor­vat­tavaa ei enää ole, voidaan harki­ta ener­giaturpeen käytön vähen­tämistä, varsinkin jos soiden nielu­ja tarvi­taan Suomen hiilineu­traal­i­u­den saavut­tamiseen tai jos nieluista ale­taan päästökau­pan piiris­sä mak­samaan suo­ma­laisille riit­täviä rahal­lisia korvauksia.

        Todel­lisu­us ja ‘todel­lisu­us’ ovat hiilin­ielu­jen kanssa ris­tiri­idas­sa keskenään. Kaikille lie­nee selvää, että bio­mas­san polt­ta­mi­nen ener­giak­si on ympäristöys­täväl­lisem­pää kuin maan alta kaive­tun öljyn ja hiilen? Tämä lähin­nä sen vuok­si että bio­mas­sas­sa on mukana hiiltä joka on päästet­ty ilmake­hään viimeisen 30–50-100 vuo­den aikana, toisin kuin öljyl­lä tai hiilel­lä eli fos­si­il­isil­la polttoaineilla. 

        Varsi­nainen todel­li­nen hiilin­ielu syn­tyy sit­ten vaik­ka puun kas­vat­tamis­es­ta täy­teen mit­taan ja lop­ul­ta ennen luon­nol­lista kuole­maa ja lahoamista pitkäkestois­t­en hyö­ty­tuot­tei­den valmis­tamista tästä puus­ta. Nykyi­nen julk­isu­udessa käytävä hiilin­ielukeskustelu on kuitenkin vain karkea yleistys: puus­ton kasvu — (mii­nus) hakku­ut, mis­tä lop­putu­lok­se­na syn­tyy joko hiilin­ielu tai hiilen vapau­tu­mi­nen. Nykyiset EU:n tulkin­nat asi­aan liit­tyen eivät nimit­täin erot­tele hiilin­ielua puun käyt­töko­hteen mukaan, yksinker­tais­es­ti kaik­ki hakkuu vain pienen­tää hiilin­ielua. Ja sit­ten tulee raip­paa jos emme kas­va­ta hiilin­ielua lahot­ta­mal­la met­siä pystyyn. Tämä on se todel­lisu­u­den ja ‘todel­lisu­u­den’ ero, eli kaik­ki hiilin­ielut eivät ole hiilin­ielu­ja kos­ka mei­dän byrokraatit ja poli­itikot ovat näin sopi­neet. Tämäkin asia on sit­ten viety EU:n kaut­ta ylikansal­lisek­si ja siel­lä kovasti aje­taan tulk­in­to­ja jot­ka ovat Suomelle epäedullisia. Suomen ja Ruotsin kaltaiset puurikkaat ja väestököy­hät maat kun pysty­i­sivät saavut­ta­maan reaalisen lasken­nal­lisen hiilineu­traal­isu­u­den aivan liian hel­posti ver­rat­tuna suuri­in EU-mai­hin jos kestävä puu­rak­en­t­a­mi­nen las­ket­taisi­in hiilinieluksi.

  2. Eiköhän tässä käy taas niin, että merkit­tävä osa rahoista val­uu hyvin verkos­toituneille supli­ikkimiehille, jot­ka osaa­vat myy­dä kuun taivaal­ta poli­itikoille ja (poli­it­tis­es­ti val­i­tu­ille) virkamiehille. Rahaa palaa, laitok­sia nousee ja puoluei­den kel­lokkaat pää­sevät pönöt­tämään ava­jaisi­in ja “maail­man pelas­tavi­in” kissanristijäisseminaareihin.

    Muu­ta­man vuo­den kulut­tua käsis­sä konkurssipesiä, ruos­tu­via pelti­halle­ja ja ongel­ma­jäteka­so­ja. Raho­jen jaos­ta vas­tu­us­sa olleet ovat jo uusis­sa hom­mis­sa ja rahoista hyö­tyneet koi­jar­it rahas­ta­mas­sa seu­raavaa julkean sek­torin lypsylehmää.

    1. ksee:
      Eiköhän tässä käy taas niin, että merkit­tävä osa rahoista val­uu hyvin verkos­toituneille supli­ikkimiehille, jot­ka osaa­vat myy­dä kuun taivaal­ta poli­itikoille ja (poli­it­tis­es­ti val­i­tu­ille) virkamiehille. Rahaa palaa, laitok­sia nousee ja puoluei­den kel­lokkaat pää­sevät pönöt­tämään ava­jaisi­in ja ”maail­man pelas­tavi­in” kissanristijäisseminaareihin.

      Muu­ta­man vuo­den kulut­tua käsis­sä konkurssipesiä, ruos­tu­via pelti­halle­ja ja ongel­ma­jäteka­so­ja. Raho­jen jaos­ta vas­tu­us­sa olleet ovat jo uusis­sa hom­mis­sa ja rahoista hyö­tyneet koi­jar­it rahas­ta­mas­sa seu­raavaa julkean sek­torin lypsylehmää.

      Juuri näin! Miten voidaan antaa täl­laisen toimin­nan tapah­tua? Toiv­ot­tavasti tähän saadaan jär­ki mukaan.

    2. “mei­dän pitäisi verot­taa ympäristöä vahin­goit­tavaa toim­intaa. Sil­loin ei tarvit­taisi mitään val­ti­ol­lista elin­tä päät­tämään, mitkä teknolo­giat ovat parhai­ta tor­ju­maan ongel­maa, vaan markki­nat löytäi­sivät ne.”

      Ei se noin mene. Tuo ei palvele julkean sek­torin val­tapyrkimyk­siä. Kuten tässä ketjus­sa jo moni muukin on toden­nut, kyse on (ilmas­ton lisäk­si) rahas­ta ja val­las­ta. Elinkei­noelämän asioista päät­tämi­nen on halut­tua hom­maa. Julkea sek­tori ottaa päätän­tä­val­taa ja rahavir­to­ja hallinnoitavak­seen juuri niin­paljon kuin sille suinkin annetaan ja sit­ten se vaatii lisää. Me äänestäjät olemme anta­neet julkean sek­torin ottaa meistä niskalenkin ja tätä kehi­tys­tä on aina vaan vaikeampi pysäyt­tää. Hayek (“road to serf­dom”, …) ja von Mis­es (“A Cri­tique of Inter­ven­tion­ism”, …) ovat tämän tapah­tu­mien kulun doku­men­toi­neet jo kauan sitten.

  3. Kun­non kivi­hi­iliv­erot, nìin että stadin kaukoläm­mön hin­takin vähin­tään kolminker­tais­tuu. Niin alkaa stadin vihreillekkin ydin­voima kelpaamaan.

  4. Tässä tulee Veikkaus mieleen. Sen sijaan että suo­raan val­tion bud­jetista laitet­taisi­in raho­ja jon­nekkin poli­it­tisel­la päätök­sel­lä, luo­daan ihmeelli­nen him­meli mis­tä poli­itikot ja lob­bar­it voivat lyp­sää rahaa pimeis­sä huoneis­sa. Sip­ilä teki sen aikaisem­min Vakella. 

    Täl­lainen kor­rup­tio ei ainakaan laske per­su­jen kannatusta.

  5. Samaa mieltä tässä Osmon kanssa. 

    Vake etsii rai­vokkaasti ole­mas­saolon tarkoi­tus­taan, eikä ketään var­maan yllätä että Sitran ex-strate­gia­jo­hta­jan johdol­la päädytään viher­tuki­ais­sub­ven­tioiden rahoit­ta­jik­si. Rahoit­ta­jal­la kun on val­taa, ja se taas hei­jas­tuu sekä val­tana että rahana sen hallintoon osal­lis­tu­vi­in poli­itikkoi­hin. Tämä selit­tää sen, mik­si se Vak­en lakkaut­tamista ajanut viimesyksyi­nen selvi­tys vai­et­ti­in Suome­nen­nä­tysa­jas­sa kuoliaaksi. 

    Minus­ta Vak­en strate­gian poh­jana ole­vien sidos­ryh­mähaas­tat­telu­iden muis­ti­in­pan­ot pitäisi tehdä julkisiksi.

  6. Erit­täin aiheel­lista pohd­in­taa. Suo­mi ja Euroop­pa ovat jo täyn­nä eri­laisia rahoi­tus­lähteitä, myös yksi­tyisen sek­torin ulkop­uolel­la: Euroopan investoin­ti­ra­has­to, Busi­ness Fin­land ja Teol­lisu­us­si­joi­tus vain pari maini­tak­seni. Myös ilmas­tora­has­ton konkre­tia puut­tuu täysin: mitkä ovat ensim­mäiset konkreet­tiset han­kkeet, joi­ta rahas­to on/ olisi rahoittamassa?

  7. Han­kkeet yleen­sä val­i­taan han­ke-esi­tys­ten perusteella.

    Neste, viime vuosien kurssir­aket­ti, on kuitenkin han­kkin­ut voit­ton­sa pääosin fos­si­ilista öljyä jalosta­mal­la. Se on myös Helenin kanssa Suomen toisek­si suurin CO2-päästö­jen aiheut­ta­ja. Kum­makin päästöt yli 3 milj CO2 ton­nia, yhteen­sä yli 10% Suomen päästöistä. Suurin on SSAB, yli 4 milj CO2 ton­nia. On mielestäni oikein, että pääosin fos­sil­la tuot­teil­la rikas­tuneen Neste-nimisen yhtiön tuot­to­ja käytetään ilmas­ton­muu­tok­sen torjuntaan.

    Sama kos­kee Nor­jaa, joka on rikas­tunut pääosin fos­si­ilista öljyä myymäl­lä ja jaosta­mal­la. Nor­jan öljyra­has­ton rahat, taso 1000 mil­jar­dia euroa, tulisi käyt­tää täysimit­tais­es­ti ilma­son­muu­tok­sen torjuntaa.

  8. Kus­tan­nuste­hokkain keino ilmas­tora­has­ton käyt­töön lie­nee EU:n päästöoikeuk­sien osto ja mitätöin­ti koko rahal­la? Täl­löin käytet­täväl­lä rahal­la saataisi­in suurim­mat päästövähen­nyk­set koko Euroopan yli tarkasteltuna.

    Tämä on toki poli­it­tis­es­ti mah­do­ton­ta. Lisäk­si hiilid­iok­sipäästöi­nen teol­lisu­us siir­ty­isi EU:n ulkop­uolelle, jos­sa päästökaup­pa ei rasita tulosta.

  9. Ehdoik­si voisi ottaa, että rahas­to sijoituk­set ovat osakkeis­sa ja korkein­taan tiet­ty osu­us yri­tyk­seen sijoitet­tavista varoista voisi tul­la rahas­tol­ta, eli jonkun yksi­tyisenkin tahon pitää luot­taa yri­tyk­seen tarpeek­si lait­taak­seen siihen rahaa. Lisäk­si, kun las­ke­taan rahas­ton sijoituk­sel­laan saa­maa osu­ut­ta, pitää sen olla tarpeek­si hyvä, ettei esim las­ke­ta fir­malle kohtu­ut­toman suur­ta liikearvoa.

    Tämä var­maan ainakin pienen­täisi rahas­ton ongelmia.

  10. Koko lail­la samaa mieltä Osmon kanssa. Jos kuvitel­laan, että pelkästään rahal­la saadaan jotain aikaan, liike­toim­inta olisi help­poa. Sen kuin lainaisi kaik­ki maail­man rahat ja ostaisi tai rak­en­taisi kaiken kan­nat­ta­van toimin­nan. Sen sijaan hark­i­tut hait­taverot ohjaa­vat automaat­tis­es­ti taloutta. 

    Kuitenkin korkeak­oulu­ta­soiseen tutkimuk­seen sekä tekni­ikoiden vaa­ti­maan ammatil­liseen koulu­tuk­seen panos­t­a­mi­nen on yleis­es­ti ottaen viisas­ta. Tutkimus ei saisi olla liian sitoutunut­ta vaki­in­tuneisi­in tahoi­hin, mikä on seu­rauk­se­na, jos nou­date­taan vaa­timus­ta, että tutkimuk­sen on saata­va ulkoista rahoi­tus­ta saadak­seen julkista. 

    Meil­lä ei vielä edes 1990-luvul­la panos­tet­tu kun­nol­la tuuli‑, aurinko- tai läm­pöpump­pu­ratkaisui­hin, kos­ka korkeak­oulu­tutkimus oli sitoutunut IVO-klus­teri­in, Nes­teeseen ja fos­si­il­isia polt­toainei­ta ja ydin­voimaa hyö­dyn­tävään kat­ti­lak­lus­teri­in. Julki­nen tutkimus oli paljolti val­tiony­htiöi­den ja per­in­teisen teol­lisu­u­den tar­joamien pro­jek­tien varassa. 

    Jos tah­do­taan antaa vaku­udeton­ta rahaa eri­ty­is­pro­jek­tei­hin, oikea paik­ka on täl­löin sel­l­ainen yliopis­tolli­nen tutkimus, joka on viime kädessä ver­tais­arvioitua eikä palvele välit­tömiä yksi­ty­isiä intressejä.

    Var­ma hiilipäästöjä vähen­tävä toi­mi olisi turvesek­torin pake­toin­ti puun­tuotan­toon. Turve­pel­loille raivauskiel­to ja turpeen tuotan­nolle stop­pi rahako­r­vaus­ta vas­taan. Äiti­maan hoito kun ei ole aina niin isän­maal­lista kun tah­toisi ajatella.

  11. Paul Krug­man:

    Econ­o­mists did every­one a dis­ser­vice by putting so much weight on car­bon pric­ing. It turns out that a very large part of what we need to do is just stop burn­ing coal. So it’s not like we need a whole lot of com­pli­cat­ed incen­tives to induce peo­ple to move on many margins.

    It is also true that R&D spend­ing and push­ing down the cost curve on alter­na­tive ener­gy sources is a big deal. There were peo­ple who com­plained that the Green New Deal sort of sounds like a Christ­mas tree because you’re tak­ing a whole bunch of dif­fer­ent things and sell­ing them all as part of sav­ing the plan­et. But I think that’s a virtue, not a vice. If you can make it a Christ­mas tree where we’re going to be gen­er­at­ing jobs through gov­ern­ment spend­ing and we’re going to be pro­mot­ing all kinds of new indus­tries and save the plan­et, that’s fine.

    I would say that there’s a real­ly strong case for not pay­ing for it, as with any­thing that involves invest­ment. Real inter­est rates are bare­ly pos­i­tive. So, we don’t have a fis­cal con­straint as long as we’re doing invest­ment spending.

    https://www.vox.com/podcasts/2019/12/26/21011830/paul-krugman-obam-climate-medicare-robots-single-payer-andrew-yang

  12. Joseph Stiglitz:

    The war on the cli­mate emer­gency, if cor­rect­ly waged, would actu­al­ly be good for the econ­o­my – just as the sec­ond world war set the stage for America’s gold­en eco­nom­ic era , with the fastest rate of growth in its his­to­ry amidst shared pros­per­i­ty. The Green New Deal would stim­u­late demand, ensur­ing that all avail­able resources were used; and the tran­si­tion to the green econ­o­my would like­ly ush­er in a new boom. Trump’s focus on the indus­tries of the past, like coal, is stran­gling the much more sen­si­ble move to wind and solar pow­er. More jobs by far will be cre­at­ed in renew­able ener­gy than will be lost in coal.


    More­over, the cre­ation of a nation­al Green Bank would pro­vide fund­ing to the pri­vate sec­tor for cli­mate break­down – to home­own­ers who want to make the high-return invest­ments in insu­la­tion that enables them to wage their own bat­tle against the cli­mate cri­sis, or busi­ness­es that want to retro­fit their plants and head­quar­ters for the green economy.

    https://www.theguardian.com/commentisfree/2019/jun/04/climate-change-world-war-iii-green-new-deal

  13. Hei, kom­men­toin tääl­läkin, vaik­ka laitoin viestiä Osmo Soin­in­vaar­alle suoraankin.

    Vak­en ehdo­tuk­ses­sa ei esitetä, että julk­isin varoin lähdet­täisi­in sijoit­ta­maan mii­nus­merkkisi­in kohteisi­in vaan edel­ly­tyk­senä jokaises­sa sijoituk­ses­sa on plus­merkki­nen tuot­to. Kulu­muo­toista han­ke­toim­intaa on ehdo­tuk­ses­sa pieni osu­us. Ehdote­tut investoin­tikat­e­go­ri­at ovat julkiset alu­s­tat, PPP (eli pub­lic-pri­vate-part­ner­ship) kohteet, kau­pal­lis­ten teol­liseen mit­takaavaan skaalavien investoin­tien vauhdit­ta­mi­nen, sekä mah­dol­lis­es­ti jotkin rahas­to­muo­toiset kohteet. EUn val­tiontuek­si ehdo­tuk­ses­ta olisi las­ket­tavis­sa mah­dol­lis­es­ti esim toim­inta kau­pal­lis­ten investoin­tien vauhdi­tuk­ses­sa. Mitä tulee kau­pal­lis­ten investoin­tien vauhdi­tuk­seen, kyseeseen tulisi rahoi­tus kokon­aisuuk­si­in, jois­sa on mukana myös merkit­tävä osu­us yksi­ty­istä rahaa. Keskeistä kaiken­laises­sa inno­vaa­tio­ra­hoituk­ses­sa on varmis­tua siitä, että val­tion toimin saadaan aikaan sel­l­aista, joka ei ilman val­tio­ta tapah­tu­isi. Tämä on lähtöko­htana toimin­nan tarkem­mas­sa suun­nit­telus­sa, joka on parhail­laan käynnissä.

    Ilmas­toys­täväl­lisiä investoin­te­ja suo­si­van reg­u­laa­tion aikaansaami­nen on äärim­mäisen tärkeää. Valitet­tavasti lain­säädän­nön muut­ta­mi­nen kan­sain­välis­es­ti, EUssa ja Suomes­sa on mit­ta­va urak­ka, jota ei var­mas­tikaan saa­da valmi­ik­si vielä aivan lähivu­osi­na. Siihen saak­ka Vak­en strate­giae­hdo­tuk­se­na on myös val­tion toimin vauhdit­taa digi- ja ilmastoinvestointeja.

    1. Olisiko val­tion sijoi­tus oman pääo­man muo­toinen? Eli, jos yhtiön arvo omis­ta­jille vaik­ka kym­menker­tais­tuu, saako myös val­tio sijoituk­selleen 900%:n tuoton?

  14. Tyh­mä kysymys, mut­ta eikös päästökau­pan LULUCF-mekanis­mista seu­raa, että Suomes­sa saa ilmas­ton kannal­ta haka­ta met­sää mielin määrin — sehän on pois suo­ma­laisen teol­lisu­u­den päästöki­in­tiöstä ja tulos on ilmas­ton kannal­ta +/- 0. Toisaal­ta kaik­ki Suomes­sa suo­jel­tu met­sä kas­vat­taa Suomen päästösek­torin kiin­tiötä, ja taas net­to­vaiku­tus 0. Älkää nyt Vihreät kaatako hal­li­tus­ta* tämän nol­lan takia! 

    *) ks. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006414188.html

    1. “Tyh­mä kysymys, mut­ta eikös päästökau­pan LULUCF-mekanis­mista seu­raa, että Suomes­sa saa ilmas­ton kannal­ta haka­ta met­sää mielin määrin — sehän on pois suo­ma­laisen teol­lisu­u­den päästöki­in­tiöstä ja tulos on ilmas­ton kannal­ta +/- 0. Toisaal­ta kaik­ki Suomes­sa suo­jel­tu met­sä kas­vat­taa Suomen päästösek­torin kiin­tiötä, ja taas net­to­vaiku­tus 0.”

      Teol­lisu­ut­ta ohjataan päästöki­in­tiöil­lä ja maankäyt­tösek­to­ria LULUCF-lasken­nal­la, mut­ta ei kai näitä las­ke­ta yhteen tuol­la tavoin, pait­si Suomen omis­sa maako­htai­sis­sa hiilineu­traal­ius­tavoit­teis­sa? Ympäristön kannal­ta tietenkin saavute­taan paras tulos, jos kaikkia päästöjä vähen­netään ja nielu­ja kas­vate­taan. Sitä sen sijaan pidän aika mie­lenki­in­toise­na, että EU sosial­isoi Suomelta hiilin­ielu­ja yhteisek­si hyväk­si. Pitäisi olla kunkin maan oma asia kuin­ka se saavut­taa ilmastotavoitteensa.

      Hyviä ilmas­tora­has­tos­ta rahoitet­tavia han­kkei­ta oli­si­vat esimerkik­si puu­tuhkan rakeis­tus­laitok­set, jot­ta läm­pölaitosten tuh­ka saadaan kier­rätet­tyä ojitet­tui­hin turve­maid­en met­si­in (jois­sa on kiven­näis­rav­in­teista puutet­ta mut­ta ei typen puutet­ta) ja näin saadaan nopeasti paljon lisää hiilin­ielua. Toinen hyvä kohde oli­si­vat kar­jan­lan­nan biokaa­su­tus­laitok­set, jot­ka helpot­taisi­vat lan­nan rav­in­tei­den kier­rä­tys­tä, vähen­tävät tarvet­ta pel­lon­raivauk­seen ja tuot­ta­vat vähäpäästöistä liikennepolttoainetta.

  15. Eri sek­tor­ei­den päästöjä ja nielu­ja ei siis las­ke­ta suo­raan yhteen, kun kat­so­taan ovatko Suomen velvoit­teet täyt­tyneet. Etsin lisä­selvi­tys­tä asi­as­ta, mut­ta en nyt tähän hätään löytänyt muu­ta kuin Kris­ti­ina Regi­nan esi­tyk­sen maat­alouden päästöistä. Siinä san­o­taan näin: “Maaperän hiilid­iok­sidipäästöt ovat osa LULUCF-sek­to­ria, jos­sa päästöt eivät saa ylit­tää pois­tu­mia. Jos LULUCF-sek­tori on net­topäästölähde, taakan­jakosek­torin vaa­timus kiristyy. Jos LULUCF-sek­tori (rajoitet­tu osa siitä) on net­tonielu, osan siitä voi käyt­tää täyt­tämään taakan­jakosek­torin velvoitet­ta.” Toisin sanoen Suomen mah­dol­lisu­ut­ta kom­pen­soi­da muiden sek­to­rien päästöjä met­sien nieluil­la on rajoitet­tu muutenkin kuin vain nk. met­sien ver­tailu­ta­son ver­ran. (http://www.ilmase.fi/site/wp-content/uploads/2019/08/Regina_Pellonpiennar‑8–2019.pdf)

    1. Kiitos Anneli Jalka­nen — main­io­ta kun tuot lisä­val­oa tähän aika epä­selvään LULUCF-mekanis­mi­in. Tör­mäsin tähän LULUCF-asi­aan, kun kysyin Antero Vart­ian Com­pen­sate-säätiöltä mik­sei met­sien suo­jelua tehdä Suomes­sa, sehän avaisi mon­en suo­ma­laisen kukkaron helpom­min. He vas­ta­si­vat, että LULUCF-mekanis­min kaut­ta suo­ma­lainen teol­lisu­us voisi sit­ten päästel­lä enem­män ja näin tavoite hiilinegati­ivi­su­ud­es­ta ei toteudu. Toisin sanoen he joutu­vat osta­maan hiilen­si­d­on­taa päästökau­pan ulkop­uoli­sista rois­to­val­tioista (täl­lä het­kel­lä Zim­bab­we ja Kolum­bia). Nyt sinä kuitenkin san­ot, ettei asia ole noin yksinker­tainen. Miten asia täs­mälleen on, eli mil­lainen laskukaa­va tässä on, jää auki. Joka tapauk­ses­sa olen pää­tymässä siihen, että suo­ravi­ivaisem­paa olisi lop­ul­ta ostaa pois päästöki­in­tiöitä markkinoilta.

      1. Antti Kero: Joka tapauk­ses­sa olen pää­tymässä siihen, että suo­ravi­ivaisem­paa olisi lop­ul­ta ostaa pois päästöki­in­tiöitä markkinoilta.

        Juju lie­nee siinä, että ehdo­tuk­sesi olisi puh­das­ta menoa kun taas ilmas­tora­has­ton sijoituk­sille var­maan toiv­otaan (kir­jan­pidol­lista) tuottoa.

      2. Val­ti­olisen toim­i­jan ei oikein ole ideaa ostaa pois päästöoikeuk­sia, kun voi olla laske­mat­ta niitä liikaa liikkeelle.

      3. Osmo Soin­in­vaara:
        Val­ti­olisen toim­i­jan ei oikein ole ideaa ostaa pois päästöoikeuk­sia, kun voi olla laske­mat­ta niitä liikaa liikkeelle. 

        En oikeas­t­aan tarkoit­tanut val­tio­ta vaan itseäni, eli lähetänkö omat rahani Zim­bab­ween ja Kolumbi­aan, kuten nyt teen, vai ostanko pois päästöoikeuk­sia? Kas siinä pul­ma. Kumpi olisi suorem­min hyvän palkitsemista/pahan rankaisemista?

      4. Kiitos kom­menteista. Olen eri mieltä kuin Var­tia: kan­nat­taisi kehit­tää met­sänielu­ja koti­maas­sa eikä rois­to­val­tiois­sa. “Suomen kasvi­huonekaa­su­jen inven­taar­i­on mukaan vuosi­na 2007–2016 met­säka­dos­ta on aiheutunut vuosi­ta­sol­la noin 3,6 milj. CO2 ekvi­va­lent­ti­ton­nin (t CO2-ekv.) net­topäästö.” (mmm.fi/lulucf). Elikkäs Com­pen­sate-rahas­to voisi etsiä met­sitet­täviä pel­to­ja ja tukea vaik­ka soiden tuhkalan­noi­tus­ta. Noista voidaan kyl­lä laskea todel­li­nen hiilin­ielun lisäys.

        Var­tia puhuu var­maan hakkuiden rajoit­tamis­es­ta kun käyt­tää sanaa suo­jelu, mut­ta minä ymmär­rän suo­jelun niin että rauhoite­taan met­säalue kokon­aan ja sil­lä on täysin eri tarkoi­tus eli mon­imuo­toisu­u­den paran­t­a­mi­nen. Met­sien hakkaamisen rajoit­ta­mi­nen johtaa pitkäl­lä aikavälil­lä ojas­ta allikkoon, eli kasvun (hiilin­ielun) alen­e­miseen ja met­sien tuho­herkkyy­den kasvu­un: vrt. Kanadan, Kes­ki-Euroopan ja Venäjän met­sät eivät ole hiilin­ielu, vaan monil­la alueil­la päästö!

        Tuos­sa mmm:n linkissä on lisäti­etoa met­säkom­pen­saa­tion rajoituk­sista. “Ver­tailu­ta­so on lasken­nalli­nen taso, jota vas­taan arvioidaan nielu­jen todel­li­nen kehi­tys kaudel­la 2021–2025. Jos todel­li­nen nielu velvoitekaudel­la on ver­tailu­ta­soa suurem­pi, maat voivat saa­da siitä lasken­nal­lista hyö­tyä. Met­sistä saatavaa nieluhyö­tyä rajoite­taan kuitenkin kat­tolu­vul­la, jon­ka enim­mäis­määrä on 3,5 pros­ent­tia jäsen­val­tion perusvuo­den kokon­ais­päästöistä. Suo­mi voi siten hyö­dyn­tää ver­tailu­ta­soa suurem­paa met­sänielua korkein­taan 2,5 Mt CO2 vuosittain.”

        “Jos LULUCF-sek­tori on lasken­tasään­tö­jen soveltamisen jäl­keen nielu, voidaan tiety­istä met­si­tyk­ses­tä, vil­jelysmaista ja ruo­hikkoalueista peräisin ole­van nieluyk­siköitä hyö­dyn­tää taakan­jako-sek­torin tavoit­tei­den saavut­tamisek­si. Tämän jous­ton määrää on rajat­tu, ja Suomen osalta taakan­jako-sek­torin tavoit­tei­den saavut­tamisek­si voidaan käyt­tää nieluyk­siköitä enin­tään 4,5 miljoon­aa hiilid­iok­si­diek­vi­va­lent­ti­ton­nia 2021–2030 välisenä aikana. Suo­mi sai neu­vot­teluis­sa hyvin met­säisenä maana 10 miljoo­nan hiilid­iok­sidi­ton­nin eri­ty­isjous­ton kaudelle 2021–2030.”

        Vaikea­pa näistä on saa­da selvää; lasken­tasään­nöt ovat mon­imutkaiset. Asi­aa sekoit­taa vielä lisää se että mep­pi Sar­va­maan mukaan LULUCF-ase­tus avataan vielä. Olisi hyvä jos sen saisi kan­nus­ta­maan met­sänielu­jen lisäämiseen.

        Jos met­säasi­at kiin­nos­ta­vat, voi lukea lisäk­si Ilmastopa­neel­in julka­isu­ja ja raport­te­ja sekä Met­säle­hden pari oikein hyvää keskusteluketjua otsikoil­la Met­sien hiilin­ielu ja Ilmas­to (metsalehti.fi > Keskuste­lut). Saa kommentoida!

  16. “Siinä on tietysti se ikävä puoli, että täl­lainen voi har­mit­taa niitä, joiden ilmas­toa vahin­goit­ta­va toim­inta tulee kalli­im­mak­si. Siitä tämä taitaa kiikastaa.”

    Tuos­ta kom­men­tista en ole ihan vaku­ut­tunut että kyse olisi niinkään teol­lisu­u­den tms. vas­tus­tuk­ses­ta vero­ja kohtaan. Pikem­minkin näyt­täää päin­vas­taiselta: https://www.foodandwaterwatch.org/news/oil-industrys-carbon-tax-dream-climate-nightmare

    Noin yleisim­minkin vaikut­taisi että on taho­ja jot­ka näkevät jotenkin pahana jos ener­gia yhtiöt pää­sevät hyö­tymään tästä tilanteesta.

  17. > Sen sijaan, että sub­ven­toimme hyviä han­kkei­ta, mei­dän pitäisi verot­taa ympäristöä vahin­goit­tavaa toimintaa.

    Plus­saa tästäkin kannanotosta.

    > Tukivi­idakon lisäämisen sijaan minä nos­taisin päästöoikeuk­sien hin­taa kun­nol­la vähen­tämäl­lä niiden määrää. Se ei tietysti ole yksin Suomen päätettävissä.

    Nykyi­nen päästöoikeusmalli on kovin rajalli­nen. Pitäisi vähen­tää kaikkea fos­si­ilis­ten kulu­tus­ta, ja hiilivuo­tokin pitäisi tukkia fos­si­il­i­t­ulleil­la tai vastaavilla. 

    Jos EU ei taivu tähän, aina on tietenkin muitakin (täysin Suomen kon­trol­lis­sa ole­via) mah­dol­lisuuk­sia. Vas­tu­u­ta viivä­tymi­sistä ja huonos­ta poli­ti­ikas­ta ei voi enää lykätä muille. Kyse on kai sen ver­ran tärkeästä asi­as­ta, että jatku­va mitään­tekemät­tömyys ei käy. Päästöjä on yritet­ty vähen­tää jo noin neljän­nesvu­o­sisa­ta. Ja mitä on saatu aikaan? Ei juuri mitään — tai oikeas­t­aan lähin­nä lisää päästöjä. Ehkä voisi jo aloit­taa päästö­jen todel­lisen vähentämisen.

  18. En ole seu­ran­nut aiem­paa keskustelua, mut­ta tietääk­seni näistä ympäristölle haitalli­sista tuista noin 80% on alem­pia verokan­to­ja, ei mitään varsi­naisia tukia. Tietysti sit­ten on joitakin melko jär­jet­tömiä tukia kuten Ruotsin laivo­jen run­saskäti­nen tukem­i­nen ja yleen­sä viih­teen tukeminen.

    1. Coun­try­boy: tietääk­seni näistä ympäristölle haitalli­sista tuista noin 80% on alem­pia verokan­to­ja, ei mitään varsi­naisia tukia

      Mitään merk­i­tyk­sel­listä eroa kenel­läkään ei ole niiden vai­h­toe­hto­jen välil­lä, että yri­tys joko saa X € enem­män tuki­aisia tai mak­saa X € vähem­män veroja.

  19. Tois­taisek­si hal­li­tuk­sen ulostu­lo ilmas­tora­has­tol­la näyt­täy­tyy lähin­nä yri­tyk­senä nos­taa hal­li­tuk­sen omaa profi­il­ia. Val­tion rahat kan­nat­taisi käyt­tää ihan vaan perus­tutkimuk­seen. Yri­tyk­set sit­ten hoitakoon kasvi­huoneilmiön tor­jun­taan liit­tyvät kau­pal­liset hankkeet.

  20. Pien­im­män hai­tan ja suurim­man hyö­dyn mukainen ratkaisu osana oikeu­den­mukaista siir­tymää, niin että luo­daan hiilineu­traale­ja tai ‑negati­ivisia tuotan­toketju­ja ja samal­la tuo­daan lisäar­voa läh­es kaik­keen ole­mas­saol­e­vaan teollisuuteen.

    Hamp­pu on yksi van­him­mista vil­je­lykasveis­tamme ja kun siitä on tehty pape­ria, niin olemme voineet käyt­tää met­siämme järkevästi, parhaan hyö­dyn ja pien­im­män hai­tan mukaises­ti tekemäl­lä hir­si­talo­ja ja tuot­ta­mal­la ter­vaa jota sit­ten on viety ham­pun ohel­la aina brit­tien lai­va­te­ol­lisu­u­teen saakka..

    Hehtaari kuituhamp­pua sitoo Suomes­sa keskimäärin 15 ton­nia hiilid­iok­sidia per hehtaari.

    Eteläisem­mis­sä mais­sa on mah­dol­lista vil­jel­lä kak­si satoa vuodessa, jol­loin sido­tun hiilen määrä tuplaan­tuu. Hamp­pu kas­vaa 60–120 vuorokaudessa neljämetrisek­si, mikä tekee siitä tehokkaam­man hiilen­si­to­jan kuin muut vil­je­lykasvit ja metsät

    Kuituham­pun juuris­ton mas­sa on noin 20 % maan- pääl­lis­es­tä mas­sas­ta (Cana­di­an Hemp Trade Alliance).

    Hamp­pukuidus­ta valmis­te­taan tyyp­il­lis­es­ti pitkäikäisiä tuot­tei­ta, kuten raken­nuseris­teitä ja biokom­posi­it­te­ja. Lyhytikäisiäkin käyt­tö­tarkoituk­sia on, kuten paperin valmistus.

    Pros­es­soin­nis­sa syn­tyvä pöly käytetään yleen­sä maan- paran­nu­saineena, kom­postin tuki­aineena tai ener­giana. Näistä yleisin ja Suomes­sa käytet­ty on maanparannuskäyttö.

    Voimme kuitenkin esit­tää arvion keskimääräis­es­tä hiilen pitkäaikaises­ta sitou­tu­mis­es­ta maaperään ja tuot­teisi­in, mut­ta arvot voivat vai­hdel­la tapausko­htais­es­ti paljonkin. Kun ote­taan huomioon pel­toon tip­pu­van lehti­mas­san sisältämän hiilen sitou­tu­mi­nen maaperään, saadaan pitkäaikaises­ti sitoutu­van hiilen osu­udek­si 2/3. Hiilen­si­d­on­taa voidaan edelleen lisätä käyt­tämäl­lä päistäret­tä esimerkik­si maan­paran­nuk­seen bio­hi­ilen tavoin.

    Ratkai­se­vaa hiililaskelmis­sa on ham­pun eri osien sisältämän hiilen määrä, jolle annetaan eri­laisia arvo­ja tutkimuk­ses­ta riippuen.
    MIKSI KUITUHAMPPU ON TEHOKKAIN BIOENERGIAKASVI?

    Bioetano­lisaan­to kor­reloi bio­mas­san sel­l­u­loos­api­toi- suu­den kanssa. Kuituham­pun koos­t­u­mus on etano- lituotan­nolle parem­pi kuin mil­lään muul­la kasvil­la. Hamp­pukuitu sisältää 73–77 % sel­l­u­loosaa, 7–9 % hemisel­lu­loosaa ja 2–6 % lig­ni­iniä. Hamp­pupäistäre puolestaan sisältää 48 % sel­l­u­loosaa, 21–25 % hemi- sel­l­u­loosaa ja 17–19 % lig­ni­iniä. Sel­l­u­loos­api­toisu­us on siten korkeampi kuin mil­lään muul­la ener­giakasvil­la. (Chal­lenges towards Revi­tal­iz­ing Hemp: A Mul­ti­fac­eted Crop: https://www.sciencedirect.com/science/article/ pii/S1360138517301772#fig0015)

    Kuituham­pun kor­sista saadaan noin 310 litraa etano­lia per kui­va-aine­ton­ni (https://www.sciencedirect.com/ science/article/pii/S0960852417313135), eli seit­semän ton­nin keskisadol­la 2170 litraa per hehtaari.

    Oikeal­la esikäsit­te­ly­menetelmäl­lä enemmän.

    Lajik­keesta riip­puen kor­si­mas­sas­ta valmis­te­tun bioetano­lin lisäk­si voidaan tuot­taa ham­pun­siemenistä biodieseliä. Saan­to on noin 1000 litraa hehtaarilta.

    Stan­dar­d­oidul­la trans­es­ter­i­fikaa­tio­pros­es­sil­la voidaan ham­pun­siemenöljy muun­taa 97 %:sti biodiese­lik­si, joka läpäisee kaik­ki kokeet ja saavut­taa kaik­ki stan­dard­it, mitä biodiese­leille on asetet­tu. Sitä voidaan käyt­tää mata­lam­mal­la läm­pöti­lal­la, kuin mitään muu­ta markki­noil­la ole­vaa biodieseliä (Bio­fu­els digest, 2010).

    Bioetano­lin ja biodieselin lisäk­si kuituham­pus­ta voidaan tuot­taa tehokkaasti bio­metano­lia. Kokei­den perus­teel­la kuituham­pus­ta voidaan tuot­taa metano­lia kymme­nen ker­taa enem­män ver­rat­tuna mais­si­in (Bio­pro­cess­ing of hemp hurd (Cannabis sati­va) for bio­fu­el pro­duc­tion: http://dro.deakin.edu.au/eserv/ DU:30072805/abraham-bioprocessingof-2014A.pdf).

    Kun hamp­pu­bio­mas­sa esikäsitel­lään sopi­vasti, on eta- nolin ja metaanin yhteis­tuotan­to mah­dol­lista ja saan­to korkea: yhdeltä hehtaar­il­ta etano­lia saadaan 2600- 3000 litraa ja metaa­nia 2900 kuu­tio­ta (171–180 G). (Basis of ener­gy crop selec­tion for bio­fu­el pro­duc­tion: Cel­lu­lose vs. lignin: https://www.tandfonline.com/doi/ abs/10.1080/15435075.2014.909359). Kuituham­pun esikäsit­te­lyyn sovel­tuu eri­tyis­es­ti höyryräjäy­tys, jol­la syn­tyy hel­posti hajoavaa sel­l­u­loos­api­toista bio­mas­saa (Pre­treat­ment prospect of hemp by steam explo­sion for bio­fu­el pro­duc­tion: http://orbit.dtu.dk/files/6337240/Pretreatment%20 prospect.pdf)

    Ver­tailun vuok­si yhdestä hehtaarista ryp­siä saadaan 500‑1000 litraa biodieseliä vuodessa riip­puen sato- määristä.
    HIILENSIDONTA

    Kuituham­pun on todis­tet­tu sito­van hiiltä tehokkaam- min kuin mikään muu vil­je­lykasvi tai metsätyyppi.

    Jokainen ton­ni kuituhamp­pua on sitonut itseen­sä 0,45 ton­nia hiiltä. 7 kui­va-aine­ton­nin keskisadol­la hehtaari hamp­pua sitoo läh­es 12 ton­nia hiilid­iok­sidia. (The Role of Indus­tri­al Hemp in Car­bon Farm­ing: http://www.aph. gov.au/DocumentStore.ashx?id=ae6e9b56-1d34-4ed3- 9851–2b3bf0b6eb4f)

    Kent­täkokeis­sa on mitat­tu kuituham­pun juurien yltävän jopa 200 cm syvyy­teen. Mas­si­ivi­nen juuris­to koos­t­uu 41 %:sti hiilestä. Juuris­ton pain­ok­si on mitat­tu 2,41- 3,21 ton­nia per hehtaari, joten maaperään sitoutuu hiilid­iok­sidia 3,7 — 4,9 ton­nia riip­pumat­ta miten ja mihin maan­päälli­nen bio­mas­sa käytetään. (Char­ac­ter­i­sa­tion of hemp (Cannabis sati­va L.) roots under dif­fer­ent grow­ing con­di­tions, Ste­fano Ama­duc­ci et al, 2008)

    Kuituham­pus­ta valmis­tet­tu­jen polt­toainei­den koko tuotan­toketju (net fuel chain) sitoo jopa 11 ton­nia hiilid­iok­sidia per hehtaari joka vuosi. Se on 140 % enem­män kuin ryp­sil­lä ja 540 % enem­män kuin sok­eri- juurikkaal­la (Hemp: A more sus­tain­able annu­al ener­gy crop for cli­mate and ener­gy pol­i­cy: https://www.scien- cedirect.com/science/article/pii/S0301421513001523)

    MIKSI TUOTANTO KANNATTAA JUURI SUOMESSA?

    Hamp­pukuitu on maail­man lujin luon­nonkuitu. Hamp­pu­bio­mas­san esikäsit­te­ly biopolt­toainei­den valmis- tamisek­si on taval­lis­es­ti hyvin ener­giain­ten­si­ivistä toimintaa.

    Nopeakasvuinen ja isole­hti­nen hamp­pu tukah­dut­taa rikkakasvit alleen antaen puh­taan kylvöalus­tan seu­raavalle kasvukaudelle. Hamp­pu sovel­tuu eri­tyisen hyvin vil­je­lykier­toon ja luomuviljelyyn.

    Suomes­sa on paljon vil­jelemätön­tä pel­toa, joten tek­nis- ten luon­nonkuitu­jen ja biopolt­toainei­den tuotan­to eivät kil­paile, eivätkä vähen­nä ruokakasvien vil­je­lyä. Meil­lä on myös lukuisia tuotan­nos­ta pois­tet­tu­ja turvesoi­ta, joiden muun­t­a­mi­nen hiilin­ieluik­si onnis­tuu kuituham­pul­la nopeasti ja kustannustehokkaasti.

    Kuituhamp­pua voidaan vil­jel­lä alueil­la, jot­ka eivät sovel­lu maaperän saas­tu­misen takia ruokakasvi­tuotan- toon. Kuituhamp­pu on tutk­i­tusti tehokas raskas­met­al­lien ja monien muiden myrkyl­lis­ten ainei­den pois­ta­ja maaperästä. Sitä on käytet­ty mm. Tser­nobylin jälk­i­hoi­dos­sa. Suomes­sa Turun yliopis­to tutkii kuituham­pun tehoa gly­fos­aat­ti­jäämien pois­tamisek­si maaperästä ja hamp­pukuitua muovikate­m­ate­ri­aalien ja gly­fos­aatin kor­vaa­jana viljelmillä.
    YHTEENVETO

    Kuituham­pun vil­je­ly on ilmas­toteko, jol­la sido­taan met­siä tehokkaam­min hiiltä maaperään, jota se paran­taa kas­vaes­saan. Kuituhamp­pu estää ravin­neva­l­u­mia ja eroosio­ta sekä antaa rav­in­toa ja suo­jaa vaaras­sa oleville pölyttäjille.

    Biopolt­toainei­den tuotan­to kuituham­pus­ta voi olla teknistaloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa eri­tyis­es­ti pohjoisen sijain­timme takia. Ilmas­to-olo­suh­teet, hamp­pukuidun kas­va­va kysyn­tä, uusi kuidus­tuste­knolo­gia ja hyö- tykäytöstä pois­tuneet maa-alat puolta­vat kokei­den aloit­tamista mah­dol­lisim­man nopeasti. Mm. Puolan val­tion omis­ta­ma öljyn­jalosta­ja Gru­pa Lotos on tähän nyt ryhtymässä (https://hempindustrydaily.com/polish- petro­le­um-firm-inks-deal-to-pro­duce-bio­fu­el-from- hemp/)
    HENRY FORDIN HAMPPUAUTO

    Hen­ry Ford kehit­ti jo 1940-luvul­la auton, jon­ka kori oli valmis­tet­tu hamp­pua sisältävästä kom­posi­itista ja joka käyt­ti polt­toaineena mm. hamppuetanolia.

    Öljy­te­ol­lisu­us lob­basi tuol­loin voimakkaasti kasvipo­h­jaisia alko­hole­ja vas­taan. Alku­peräi­nen video autos­ta löy­tyy mm. täältä https://www.youtube.com/watch?- time_continue=7&v=-54vD_cPCQM8

Vastaa käyttäjälle Rosmo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.