Talojen julkisivuilla on väliä

The Econ­o­mistis­sa oli jokin aika sit­ten artikke­li, jos­sa oli tutkit­tu, miten raken­nusten ulkoa­su vaikut­taa asuinalueen hin­tata­soon. Johtopäätös oli, että per­in­teistä tyyliä jäljit­televä raken­nuskan­ta nos­taa alueen arvoa 15 prosentilla.

Viisi­toista pros­ent­tia 4 000 eurosta on 600 euroa/k‑m2. Ihan noin taloudel­liselta kannal­takin kan­nat­taisi siis panos­taa julkisivuihin.

Kun jugend-Kata­janokan asun­not ovat niin kalli­ita kuin ovat, se riip­puu tietysti ennen kaikkea sijain­nista. Mut­ta väitän, että on jugendil­lakin asi­aan vaiku­tus­ta. Hin­tata­so olisi alem­pi, jos paikalla olisi 1970-luvun betoni­bru­tal­is­min mukaista arkkite­htu­uria, kuten sinän­sä eri­no­mais­es­ti sijait­sevas­sa Merihaassa.

Kun raken­namme tiivistä kaupunkia, talot ovat pääasi­as­sa se, mitä näemme. Sil­lä, ovatko talot rumia ja tyl­siä vai kau­ni­ita ja mie­lenki­in­toia, on suuri vaiku­tus elämäämme.

The Econ­o­mist puhui per­in­teis­ten tyylien puoles­ta kuten prinssi Charle­skin on puhunut. Nyk­yarkkite­htu­urikin pystyy luo­maan kau­nista ilman että se kopi­oisi van­haa. Mut­ta sil­loin pitäisi myös tehdä kaunista.

Arkkite­hdit pitävät van­haa julk­i­sivua uudessa raken­nuk­ses­sa jonkin­laise­na petok­se­na. Esimerkik­si jugendin näköisen talon pitäisi olla raken­net­tu myös samal­la tekni­ikalla kuin van­hat jugend-talot.

En ymmär­rä tätä logi­ikkaa lainkaan, kos­ka nykyi­nen raken­nustapa sal­lii kaiken­lais­ten julk­i­sivu­jen tekemisen. Se ei siis indikoi mitään. Mik­si van­han ja kau­ni­in kopi­oimi­nen pitäisi olla pois sul­jet­tua? Onhan se uuden ja ruman kopi­oimi­nenkin kopi­oimista. Vuo­sisato­jen aikana arkkite­htu­uris­sa jalos­tui monia iät­tömiä kauneusi­hantei­ta. Ei niiden nyt kiel­let­tyjäkään pitäisi olla.

Mut­ta tämä ei ole ongel­man ydin. Ei tarvitse kopi­oi­da van­haa, kun­han tekee kau­nista. Mut­ta on van­han kopi­oimi­nen parem­pi vai­h­toe­hto kuin uusi ja tylsä.

Joku sanoi min­ulle, ettei arkkite­htu­urin tarkoituk­sen ole tuot­taa kau­nista, kos­ka eihän kaikissa romaaneis­sakaan ole onnel­lista lop­pua. Ketään ei kuitenkaan pakote­ta elämään siinä ker­to­muk­ses­sa, jon­ka kir­jail­i­ja on luonut.

 

60 vastausta artikkeliin “Talojen julkisivuilla on väliä”

  1. Olen kai ennenkin kom­men­toin­ut että kadun suun­taan ole­va parveke on nätin julk­i­sivun kompastuskivi.

    Koke­muk­ses­ta voin sanoa että lasitet­tu parveke vilkkaasti liiken­nöi­dyn kadun suun­taan lisää asum­is­mukavu­ut­ta _merkittävästi_. Parvekkei­den täplit­tämä julk­i­sivu on väk­isinkin rikkon­ainen, ei päästä lähellekkään Jugend ‑talo­jen ulkoasua.

    Opti­m­i­ti­lanteessa tietenkin omas­sa talos­sa olisi tyl­sät mut­ta muka­vat parvek­keet, ja alueen muut raken­nuk­set oli­si­vat näyt­täviä Jugend ‑luo­muk­sia.

    1. Ratkaisu parvekkei­den julk­i­sivulle aiheut­ta­maan ongel­maan on tehdä parvek­keet sisäänvedettyinä.

  2. Meil­lä Lahdessa on juuri ajanko­htainen “Onnelantie” case. Van­ha ruk­oushuone sai purku­tuomion. Lähi­a­sukkaat halu­si­vat tilalle van­haa jäljit­televän puu­raken­nuk­set. Tilalle on nyt kuitenkin tulos­sa ruma viisik­er­roksi­nen ker­rosta­lo. Arkkite­hdeille on ilmeis­es­ti punainen vaate, että pitäisi suun­nitel­la van­han näköi­nen uudisrakennus.

    1. Eeva-Liisa Issakainen:
      Meil­lä Lahdessa on juuri ajanko­htainen ”Onnelantie” case. Van­ha ruk­oushuone sai purku­tuomion. Lähi­a­sukkaat halu­si­vat tilalle van­haa jäljit­televän puu­raken­nuk­set. Tilalle on nyt kuitenkin tulos­sa ruma viisik­er­roksi­nen ker­rosta­lo. Arkkite­hdeille on ilmeis­es­ti punainen vaate, että pitäisi suun­nitel­la van­han näköi­nen uudisrakennus.

      En tunne tapaus­ta, mut­ta epäilen vah­vasti, että viisik­er­roksi­nen ker­rosta­lo olisi ollut arkkite­hdin idea alun perin. Omis­ta­ja raken­nut­taa kaavoit­ta­jan sal­li­mat ker­rosneliöt, ja tilaa arkkite­hdil­ta suun­nitel­man sen mukaan. Jos arkkite­hti kieltäy­tyy tekemästä kaupunkiku­val­li­sista ja eet­ti­sistä syistä, niin seu­raa­va arkkite­hti suos­tuu. Tämä on nähty viime vuosien pikkua­sun­to­jen buumin osalta varsin raadol­lis­es­ti. Jotkut arkkite­hdit ovat heit­täneet yksin tein romukop­paan kaiken, mitä ovat oppi­neet asun­to­jen poh­jaratkaisu­jen suun­nit­telemis­es­ta, ja tehneet sitä kanakop­pia mitä on tilattu.

  3. Pait­si talo­jen julk­i­sivuil­la, myös koko alueen ilmeel­lä on vaiku­tus­ta ihmis­ten viihtyvyy­teen. Hyvin suun­nit­tel­tu kokon­aisu­us ja tiet­ty yht­enäisyys lisäävät ympäristön viihty­isyyt­tä, kuten monis­sa paikois­sa voi havaita.

    Joku Jätkäsaari taas on esimerk­ki päin­vas­tais­es­ta. Siel­lä eri­lai­sista kir­jav­ista raken­nuk­sista on koost­et­tu melkoinen seka­hedelmäkeitos. Lisäk­si huonos­ti suun­nitel­tu täy­den­nys­rak­en­t­a­mi­nen uhkaa monia van­ho­ja ja viihty­isiä kaupunginosia.

  4. Kaavoit­ta­jal­la on iso rooli, sil­lä Raken­nus­valvon­ta lupaa myön­täessään ver­taa suun­nitelmia kaavamääräyk­si­in, siis niiden on täytyttävä.

    Itse olen ollut viemässä Helsingis­sä raken­nus­valvon­taan per­in­teisen suo­ma­laisen puu­talon (reilu har­jakat­to, kun­non räys­täät, kuis­te­ja jne) näköistä suun­nitel­maa riv­i­talosta, mut­ta kos­ka kaavas­sa luki “raken­nuk­sen tulee olla urbaani kaupunkiriv­i­ta­lo” oli siihen tehtävä lät­tänä pulpet­tikat­to läh­es olemat­tomil­la räys­täil­lä, julk­i­sivu­ma­te­ri­aale­ja muutet­ta­va puus­ta rap­pat­tuun jne. 

    Lop­putule­m­ana siis Suomen sääoloi­hin sopi­mat­to­mia ratkaisu­ja (lyhyet räys­täät > sadevedet seinille jne) ja suurem­mat raken­nusvirheen (=home­en) riskit. Vain kos­ka kaavoit­ta­jan anta­man näke­myk­sen mukaan urbaani ei saa näyt­tää per­in­teiseltä. Kan­nat­taa siis lukea ne kaavamääräyk­set siel­lä lau­takun­nas­sa ja pois­taa tuol­laiset rajoit­ta­vat lauseet. 

    HS:n täl­lä viikol­la julkaise­mas­sa jutus­sa Jätkäsaares­ta (vihreistä vihrein talo) saadaan lukea yhden hyvin toden­näköisen kaavoit­ta­jan virheen seu­rauk­sista. Viherkat­to ja kasvit julkisivuissa.

  5. Ei julk­i­sivu ole pelkkä raken­nuk­sen run­gon ympärille käärit­ty mieli­v­al­taisen näköi­nen tapet­ti, vaan mitä suurim­mas­sa osin osa raken­nus­ta niin tilal­lis­es­ti kuin teknis­es­tikin. Tämän vuok­si nykyaikaiseen taloon ei voi noin vain piirtää jugend-julk­i­sivua päälle ilman että samal­la mietitään koko raken­nus perus­pe­ri­aat­tei­ta myö­den uusik­si (tai siis vanhaksi).

    Ker­rosten lukumäärä, ker­rosten korkeus, huonei­den lukumäärä, asun­to­jen koko; nämä kaik­ki ovat elimel­lisel­lä taval­la yhtey­dessä siihen, miltä jugend-asuin­ta­lo näyt­tää ulospäin, ja ovat nykyrak­en­tamises­sa jotain aivan muu­ta kuin 1900-luvun alus­sa. Läm­pö- ja kos­teustekni­ik­ka on nykyrak­en­tamises­sa toteutet­tu aivan toisel­la taval­la, ja esimerkik­si jonkun pyöreästi ulkonevan erkker­i­tornin toteut­ta­mi­nen nykyiset ener­gia- ja kos­teu­den­hallintamääräyk­set täyt­täen ei todel­lakaan onnis­tu minään päälle liimat­ta­vana koris­teena, vaan käytän­nössä se olisi tänä päivänäkin pakko rak­en­taa mas­si­ivi­rak­en­teena hyvin pitkälle samoin kuin sata vuot­ta sittenkin.

    Puhu­mat­takaan siitä, että nykyaikaisen asun­torak­en­tamisen merkit­tävin julk­i­sivuai­he eli suuret lasite­tut parvek­keet puut­tuvat kokon­aan van­has­ta aihevalikoimasta.

    1. arkkite­hti:
      Ei julk­i­sivu ole pelkkä raken­nuk­sen run­gon ympärille käärit­ty mieli­v­al­taisen näköi­nen tapet­ti, vaan mitä suurim­mas­sa osin osa raken­nus­ta niin tilal­lis­es­ti kuin teknis­es­tikin. Tämän vuok­si nykyaikaiseen taloon ei voi noin vain piirtää jugend-julk­i­sivua päälle ilman että samal­la mietitään koko raken­nus perus­pe­ri­aat­tei­ta myö­den uusik­si (tai siis vanhaksi).

      Ker­rosten lukumäärä, ker­rosten korkeus, huonei­den lukumäärä, asun­to­jen koko; nämä kaik­ki ovat elimel­lisel­lä taval­la yhtey­dessä siihen, miltä jugend-asuin­ta­lo näyt­tää ulospäin, ja ovat nykyrak­en­tamises­sa jotain aivan muu­ta kuin 1900-luvun alus­sa. Läm­pö- ja kos­teustekni­ik­ka on nykyrak­en­tamises­sa toteutet­tu aivan toisel­la taval­la, ja esimerkik­si jonkun pyöreästi ulkonevan erkker­i­tornin toteut­ta­mi­nen nykyiset ener­gia- ja kos­teu­den­hallintamääräyk­set täyt­täen ei todel­lakaan onnis­tu minään päälle liimat­ta­vana koris­teena, vaan käytän­nössä se olisi tänä päivänäkin pakko rak­en­taa mas­si­ivi­rak­en­teena hyvin pitkälle samoin kuin sata vuot­ta sittenkin. 

      Hieno vas­taus! Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että laadukkaas­sa arkkite­htu­uris­sa julk­i­sivun ei tule olla ain­oas­taan pääl­leli­imat­tu koriste. Sen sijaan uskaltaisin väit­tää, että arkkite­htu­urin his­to­ria todis­taa sin­un ole­van väärässä. Ker­taustyylien yhtey­dessä on nimit­täin joudut­tu ennenkin aivan vas­taa­van­laisi­in pohd­in­toi­hin. Vaikka­pa uus­goot­ti­lais­ten kat­e­draalin rak­en­t­a­mi­nen tapah­tui sovelta­mal­la van­haa muo­tok­ieltä valurauta‑, betoni- ja tiili­rak­en­teisi­in. 1800-luvun uusklas­siset yliopis­torak­enuk­set eivät todel­lakaan olleet poh­jaratkaisuil­taan avoimia temp­peleitä. Kun 1900-luvun vai­h­teessa raken­net­ti­in grani­it­ti sen näköisiä jugendlin­no­ja, sisäl­lä oli tiili­rakenne ja mon­et arkkite­htoniset ratkaisut palve­li­v­at raken­nusten käyt­töä hyvin luo­vasti. Uus­re­ne­sanssi­tyyliset pankkikont­torit ja ker­rostalot näyt­tivät ulospäin rene­sanssi­palat­seil­ta, mut­ta tila­jaot­telu oli aivan ajan­mukainen. Tosi­asi­as­sa esimerkik­si 1900-luvun alun uusklas­siset koulu­raken­nuk­set, 1930-luvun klas­sis­tiset ja 1950-luvun funk­tion­al­is­tiset koulut eivät poikkea mitenkään hirveästi raken­nusteknis­es­ti tai tila­su­un­nitelmil­taan. Erot ovat auko­tuk­ses­sa, julk­i­sivu­jen yksi­tyisko­hdis­sa, por­raskaitei­den ja ovenkahvo­jen muo­tok­ielessä. Sama kos­kee ker­rostalo­ja. Niis­sä suurin muu­tos on asun­to­jen mat­aloi­tu­mi­nen, kun on haet­tu kus­tan­nussäästöjä. Muu­toin klas­sis­tiset ja funkkistalot eivät käyt­tö­tavoil­taan niin hirveästi eroa elementtitaloista.

      Nykyaikaiselle arkkite­htu­urille pitäisi olla aivan samal­la tapaa mah­dol­lista kehit­tää ihmis­silmälle miel­lyt­täväm­pää muo­tok­ieltä raken­nusten toimivu­ud­es­ta luop­umat­ta. Esimerkik­si erkker­i­tornin voi aivan var­masti toteut­taa betoniele­ment­tinä. Samoin ei pitäisi olla mitään esteitä lisätä orna­ment­te­ja ele­ment­tip­in­toi­hin. On niitä nykyäänkin: tiiliku­vio on hyvin suosit­tua ja jois­sain raken­nuk­sis­sa näkee 1970-luku­laista tuule­tus­ri­tilää matki­van betoniku­vion, jol­la luo­daan efek­ti nauhaikkunoista. Jos nämä onnis­tu­vat, onnis­tuu muukin.

      Oikean­lainen auko­tus ei ole ongel­ma, kos­ka nykyään auko­tuk­sel­la ja räys­täs­muodol­la luo­ta­vat viit­teet his­to­ri­al­lisi­in tyylei­hin ja raken­nustyyppei­hin ovat suun­nilleen ain­oa sal­lit­tu arkkite­htu­uri­lainan muo­to ja tämä osa­taan jo.

    2. arkkite­hti:
      Ei julk­i­sivu ole pelkkä raken­nuk­sen run­gon ympärille käärit­ty mieli­v­al­taisen näköi­nen tapet­ti, vaan mitä suurim­mas­sa osin osa raken­nus­ta niin tilal­lis­es­ti kuin teknis­es­tikin… Puhu­mat­takaan siitä, että nykyaikaisen asun­torak­en­tamisen merkit­tävin julk­i­sivuai­he eli suuret lasite­tut parvek­keet puut­tuvat kokon­aan van­has­ta aihevalikoimasta. 

      On tot­ta, että tiilirunko ja paikalla valu tuot­taa parem­paa ja kestäväm­pää raken­nuskan­taa, mut­ta kyl­lä ulkonäkö on myös kiin­ni arkkite­hdin osaamis­es­ta. Maail­mal­la tuote­taan eri­laisia teknisiä ratkaisu­ja, joil­la talo saadaan näyt­tämään mielyt­tävältä, vaik­ka käytet­ty tekni­ik­ka on hal­paa, mod­er­nia ele­ment­titekni­ikkaa. Eikä tarvitse men­nä Ruot­sia kauem­mas! Väitän, että kyse on osaamis­es­ta. Kun Otaniemessä opete­taan piirtämään rumia talo­ja, ei valmis­tunei­den arkkite­htien kap­a­siteet­ti riitä muuhun.

      Esimerkik­si väite, että erkkeri on tehtävä paikalla, ei pidä paikkansa. Jos se onnis­tuu Sak­sas­sa (jos­sa rak­en­tamisen laatu on parem­paa) ja Ruot­sis­sa, on kyse osaamis­es­ta. Onko kyse arkkite­htien huo­noud­es­ta vai betoniele­ment­tite­htaiden van­hanaikaises­ta tekni­ikas­ta, toden­näköis­es­ti molemmista.

      Osaamis­va­jet­ta kier­retään jo nyt palkkaa­mal­la arkkite­hti ulko­mail­ta. On tul­lut sekä onnis­tu­misia, että epäon­nis­tu­misia. Suun­ta on kuitenkin se, ettei Otaniemestä valmis­tuneil­la ole koh­ta mui­ta töitä kuin teol­lisu­ushal­lit, jos osaamista ei päivitetä.

  6. Hienoa, että joku näkyvä poli­itikko uskaltaa viimein pistää vas­taan SAFA-mafialle! 

    Luin joskus arkkite­hti Salme Setälän, senaat­tori N.E Setälän tyt­tären muis­tel­mat. Niitä lukies­sa tajusin, mis­tä funk­tion­al­is­min viehä­tys syn­tyi. 1900-luvun alus­sa arkkite­htu­urin opiskelu perus­tui siihen, että arkkar­it piir­sivät har­joi­tustöinään eri­laisia ker­taustyylisiä raken­nuk­sia ja pelkästään niitä. Ammat­ti­taito perus­tui siihen, että osat­ti­in piirtää tyylin­mukainen julk­i­sivu ja kätkeä tekni­ik­ka sen taakse. Tämä oli kahlit­se­vaa, ja “rehelli­nen” funk­tion­al­is­mi oli kuin raikas tuulenpuuska. 

    Nykyisel­lään arkkite­htu­uri on aivan yhtä tiukasti kahleis­sa, eikä arkkite­hdeil­lä ole tosi­asi­as­sa hirveästi valin­nan­varaa tyylin suh­teen. Vai­h­toe­htoina ovat eri­laiset funkkik­sen, bru­tal­is­min ja post­mod­ernismin ker­taustyylit. Tosi­asi­as­sa suurin osa arkkite­htu­urista on täysin yhtä mieliku­vi­tuk­se­ton­ta ker­taustyylien jyys­tämistä kuin 120 vuot­ta sit­ten. Mik­si emme voisi hyväksyä tähän mod­ernismin eri vari­aa­tioiden joukkoon myös mui­ta ker­taustyyle­jä: uusju­gend, uusklas­sis­mi, uus­re­ne­sanssi, uus­goti­ik­ka? Orna­ment­ti ei ole rikos, jos orna­men­tit voi tuot­taa mas­sat­uotan­tona betonielementtitehtaalla.

    Olisi mukavaa nähdä, että Helsingis­sä laitet­taisi­in johonkin lähiöön kaavamääräyk­sek­si: “Raken­nuk­sen julk­i­sivun tulee edus­taa uus­goot­ti­laista tyyliä. Jokaisen ikku­nan ja oven ympäristön on sisäl­let­tävä vähin­tään 25 % ikku­nan lev­ey­destä ja 30% ikku­nan korkeud­es­ta ole­val­la alueel­la taide­his­to­ri­al­lis­es­ti goot­ti­laistyylisik­si kat­sot­tavia, raken­nus­ma­te­ri­aali­in kiin­teästi kuu­lu­via orna­ment­te­ja. Ensim­mäisen kah­den ker­roksen ikku­nat ja kaik­ki ovet tulee varus­taa goot­ti­laista holvia kuvaav­il­la korkokuvil­la, joiden tulee olla vähin­tään 15 cm syviä. Katt

    Räys­täs­rak­en­teessa tulee olla joko muur­in­har­jaku­vio, jon­ka ham­paat ovat vähin­tään metrin korkuisia, tai vähin­tään kolme metriä korkei­ta suip­po­har­jaisia torne­ja, joi­ta on olta­va vähin­tään yksi 20 m räys­täs­lin­jaa kohti, tahi molem­mat. Käytet­täessä muur­in­har­jaku­vio­ta voidaan koris­te­tor­nit sijoit­taa myös por­raskäytävien ja talon kul­mien kohdille, kun­han torne­ja on raken­nuk­ses­sa vähin­tään neljä. Kaik­ki katol­la ole­vat tekniset rak­en­teet on varustelta­va orna­men­ti­ikalla siten, että rak­en­teesta syn­tyy vaikutel­ma puo­lus­tus­tor­nista, kirkon­tor­nista tai keski­aikaises­ta kappelista.” 

    Olisi mie­lenki­in­toista nähdä lop­putu­los. Veikkaisin, että asuinalueesta tulisi keskimääräistä suosi­tumpi. Naa­puriko­rt­teli­in voisi lait­taa samat vaa­timuk­set, mut­ta uusrenesanssitaloille.

    1. Eras­totenes alek­san­dri­alainen:
      Hienoa, että joku näkyvä poli­itikko uskaltaa viimein pistää vas­taan SAFA-mafialle! 

      Jos nyt vaik­ka ensin annet­taisi­in arkkite­hdeille resurssit joil­la kuvatun­lainen uus­goti­ikkako­rt­teli edes teo­ri­as­sa olisi mah­dol­lista suun­nitel­la ja toteut­taa (alku­un voisi vaik­ka tupla­ta suun­nit­telu­palkkiot ja lisätä bud­jet­ti­in parisa­taa euroa per neliö), niin sen jäl­keen voidaan alkaa puhu­maan tyylisuunnista.

      Myyt­ti SAFA-mafi­as­ta on paras hui­jaus jon­ka talouso­h­jat­tua rak­en­tamista ajavien gryn­de­rien kartel­li on onnis­tunut aja­maan läpi. Arkkite­hdit ovat hävin­neet sodan raken­nusten ulkonäön suh­teen jo kauan sit­ten, mut­ta edelleen syyt­tävä sor­mi osoit­taa arkkite­htikun­taan samal­la kun gryn­der­it nau­ra­vat matkalla pankkiin.

      1. arkkite­hti: Jos nyt vaik­ka ensin annet­taisi­in arkkite­hdeille resurssit joil­la kuvatun­lainen uus­goti­ikkako­rt­teli edes teo­ri­as­sa olisi mah­dol­lista suun­nitel­la ja toteut­taa (alku­un voisi vaik­ka tupla­ta suunnittelupalkkio…

        Osaami­nen, osaami­nen ja osaami­nen! Mut­ta se on tot­ta, että gryn­deriv­e­toinen tak­en­t­a­mi­nen on Suomes­sa yhteiskun­nalli­nen ongel­ma. Ennen sotia raken­nut­ta­ja oli aina eri taho kuin rak­en­ta­ja. Gryn­der­it ovat yhtiöitä, joil­la pelkästään yhtiölain­säädän­nön perus­teel­la on tavoit­teena tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon voit­toa. Koko jär­jestelmä on viritet­ty niin, että tuo tavoite täyttyy. 

        Esimerkik­si kaavoitus palvelee vain raken­nut­ta­jia, ei asukkai­ta vrt. Man­skun pään uusi kohde, joka on nykyaikaista aluer­ak­en­tamista. Vero­tus suosii suuria, aluer­ak­en­tamiseen pystyviä yhtiöitä. Suo­mi on kor­po­raa­tioiden luvat­tu maa täl­läkin alalla.

      2. Kalle: Osaami­nen, osaami­nen ja osaami­nen! Mut­ta se on tot­ta, että gryn­deriv­e­toinen tak­en­t­a­mi­nen on Suomes­sa yhteiskun­nalli­nen ongel­ma. Ennen sotia raken­nut­ta­ja oli aina eri taho kuin rak­en­ta­ja. Gryn­der­it ovat yhtiöitä, joil­la pelkästään yhtiölain­säädän­nön perus­teel­la on tavoit­teena tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon voit­toa. Koko jär­jestelmä on viritet­ty niin, että tuo tavoite täyttyy. 

        Esimerkik­si kaavoitus palvelee vain raken­nut­ta­jia, ei asukkai­ta vrt. Man­skun pään uusi kohde, joka on nykyaikaista aluer­ak­en­tamista. Vero­tus suosii suuria, aluer­ak­en­tamiseen pystyviä yhtiöitä. Suo­mi on kor­po­raa­tioiden luvat­tu maa täl­läkin alalla.

        Tietenkään uus­goti­ikan suun­nit­telu­un ei hirveästi ole osaamis­takaan, kun kukaan ei siitä mak­sa (ja ei, kopiokoneel­la ei ole riit­tävää osaamista toteu­tus­pi­irus­tusten tekemiseen). En mä silti osaamis­es­ta tässä yhtey­dessä isoim­pana ongel­mana pitäisi, kyl­lä osaamisen voi aina han­kkia sil­loin kun se kan­nat­taa. Käsit­tääk­seni use­at arkaaiset ohjel­moin­tikieletkin ovat päässeet suurim­mal­ta osalta koodare­i­ta uno­h­tu­maan, eikä kukaan silti väitä vaik­ka Super­cellin tyyppe­jä osaamattomiksi.

        Arkkite­hti ei ole mikään pyhimys joka huvikseen ja pyy­teet­tömästi tekee kau­nista ja kivaa, vaik­ka toki vapaa-ajal­la arkkite­htu­urik­il­pailu­ja tehdessä joskus siltä tun­tuukin. Arkkite­hti on duu­nari siinä mis­sä kirvesmie­skin, joka sen tilaa­jan vaa­ti­man keskinker­taisen laatikon lop­ul­ta rak­en­taa. Aika har­va vaatii kirvesmiehiä lopet­ta­maan rumien talo­jen rak­en­tamisen, mut­ta arkkite­hdeiltä sitä kyl­lä näköjään sopii vaa­tia. Ja tietysti myös kirvesmiehen osaa­mat­to­muut­taan tekemät raken­nusvirheet ovat mielipi­dekir­joituk­sis­sa arkkite­htien syytä…

        Noin lähtöko­htais­es­ti ongel­ma ei ole tyylisu­un­nis­sa; mil­lä tahansa tyylisu­un­nal­la pystyy tekemään hyvän näköisiä ja kiin­nos­tavia talo­ja, kun vain käytetään aikaa ja rahaa. Ongel­ma ihan yksinker­tais­es­ti siinä, että nykyaikaises­sa asun­torak­en­tamises­sa kuilu suun­nit­telijoiden ja lop­ullisen asi­akkaan eli asukkaan välille on kas­vanut hirvit­tävän suurek­si, eikä parem­paa halu­a­va asi­akas pysty edes rahal­la sitä saamaan. 

        Ratkaisu rumi­in julk­i­sivui­hin löy­tyy raken­nut­tamisen rak­en­teista, ei arkkite­htien haukkumisesta.

      3. arkkite­hti: Noin lähtöko­htais­es­ti ongel­ma ei ole tyylisu­un­nis­sa; mil­lä tahansa tyylisu­un­nal­la pystyy tekemään hyvän näköisiä ja kiin­nos­tavia talo­ja, kun vain käytetään aikaa ja rahaa.

        En ole ihan samaa mieltä. Se, mikä näyt­tää hyvältä ja kiin­nos­taval­ta, on tietysti makua­sia, mut­ta ainakin mun on vaikea kuvitel­la, että funk­tion­aal­ista tai bru­tal­is­tista tyyliä edus­ta­va raken­nus voisi näyt­tää mun silmis­sä hyvältä ja kiinnostavalta.

      4. mut­ta ainakin mun on vaikea kuvitel­la, että funk­tion­aal­ista tai bru­tal­is­tista tyyliä edus­ta­va raken­nus voisi näyt­tää mun silmis­sä hyvältä ja kiinnostavalta.

        Lasi­palat­si?

      5. arkkite­hti: Tietenkään uus­goti­ikan suun­nit­telu­un ei hirveästi ole osaamis­takaan, kun kukaan ei siitä mak­sa (ja ei, kopiokoneel­la ei ole riit­tävää osaamista toteu­tus­pi­irus­tusten tekemiseen). En mä silti osaamis­es­ta tässä yhtey­dessä isoim­pana ongel­mana pitäisi, kyl­lä osaamisen voi aina han­kkia sil­loin kun se kan­nat­taa. Käsit­tääk­seni use­at arkaaiset ohjel­moin­tikieletkin ovat päässeet suurim­mal­ta osalta koodare­i­ta uno­h­tu­maan, eikä kukaan silti väitä vaik­ka Super­cellin tyyppe­jä osaamattomiksi.

        Arkkite­hti ei ole mikään pyhimys joka huvikseen ja pyy­teet­tömästi tekee kau­nista ja kivaa, vaik­ka toki vapaa-ajal­la arkkite­htu­urik­il­pailu­ja tehdessä joskus siltä tun­tuukin. Arkkite­hti on duu­nari siinä mis­sä kirvesmie­skin, joka sen tilaa­jan vaa­ti­man keskinker­taisen laatikon lop­ul­ta rak­en­taa. Aika har­va vaatii kirvesmiehiä lopet­ta­maan rumien talo­jen rak­en­tamisen, mut­ta arkkite­hdeiltä sitä kyl­lä näköjään sopii vaa­tia. Ja tietysti myös kirvesmiehen osaa­mat­to­muut­taan tekemät raken­nusvirheet ovat mielipi­dekir­joituk­sis­sa arkkite­htien syytä…

        Noin lähtöko­htais­es­ti ongel­ma ei ole tyylisu­un­nis­sa; mil­lä tahansa tyylisu­un­nal­la pystyy tekemään hyvän näköisiä ja kiin­nos­tavia talo­ja, kun vain käytetään aikaa ja rahaa. Ongel­ma ihan yksinker­tais­es­ti siinä, että nykyaikaises­sa asun­torak­en­tamises­sa kuilu suun­nit­telijoiden ja lop­ullisen asi­akkaan eli asukkaan välille on kas­vanut hirvit­tävän suurek­si, eikä parem­paa halu­a­va asi­akas pysty edes rahal­la sitä saamaan. 

        Ratkaisu rumi­in julk­i­sivui­hin löy­tyy raken­nut­tamisen rak­en­teista, ei arkkite­htien haukkumisesta.

        Helsinkiä ja mui­ta suo­ma­laiskaupunke­ja rumen­taa se, että kun johonkin van­haan kaupungi­nosaan raken­netaan uut­ta raken­nus­ta, niin se uusi poikkeaa niin paljon ympäröivistä taloista että ei ker­ta kaikki­aan istu kaupunkiku­vaan. Helsin­gin kan­takaupunn­ki on täyn­nä rumia 1960–80-luvun lähiö­talo­ja muis­tut­tavia laatikoi­ta 1800–1920-luvun jugend- tai klas­sista tyyliä nou­dat­tavien arvo­raken­nusten välis­sä. Tekee hal­van vaikutelman.

      6. arkkite­hti: Jos nyt vaik­ka ensin annet­taisi­in arkkite­hdeille resurssit joil­la kuvatun­lainen uus­goti­ikkako­rt­teli edes teo­ri­as­sa olisi mah­dol­lista suun­nitel­la ja toteut­taa (alku­un voisi vaik­ka tupla­ta suun­nit­telu­palkkiot ja lisätä bud­jet­ti­in parisa­taa euroa per neliö), niin sen jäl­keen voidaan alkaa puhu­maan tyylisuunnista. 

        Jos Helsin­gin kaupun­ki päät­täisi lait­taa täl­laisen kaavamääräyk­sen kokon­aisen uuden alueen raken­nuk­si­in, niin raha löy­ty­isi itses­tään. Joku hyväksy­isi mata­lam­man kat­teen ja toteut­taisi voitol­lisen pro­jek­tin. Nykyisel­lään pääkaupunkiseudul­la raken­nus­li­ik­keet saa­vat niin suuria voit­to­ja, ettei tuol­lainen kaavamääräys nos­taisi asun­to­jen hin­taa mitenkään.

      7. Eras­totenes alek­san­dri­alainen: … Nykyisel­lään pääkaupunkiseudul­la raken­nus­li­ik­keet saa­vat niin suuria voit­to­ja, ettei tuol­lainen kaavamääräys nos­taisi asun­to­jen hin­taa mitenkään.

        Kun “kat­teet ovat kohdal­laan” eli rahaa tahko­taan ihan tolkut­tomasti, niin sehän tarkoit­taa vain, ettei kil­pailu toi­mi. Tämähän on tilanne täl­lä het­kel­lä. Sään­te­lyn purku, kaavoitus­mo­nop­o­lin purku ja sosi­aalisen asun­to­tuotan­non kieltämi­nen kun­nil­ta oli­si­vat iso­ja askelei­ta kohti järkeväm­pää tilan­net­ta, mut­ta sitä tuskin nähdään ihan lähiaikoina.

  7. Tämä voi tul­la epämiel­lyt­tävänä tiet­ona niille jot­ka sitä inhoa­vat, mut­ta bru­tal­is­mi tulee taas ja voimal­la. Sitä tutk­i­taan arkkite­htu­urin his­to­ri­ankir­joituk­ses­sa akti­ivis­es­ti niin kuin mitä tahansa muu­takin tyyliä. Bru­tal­is­mille omis­te­tus­sa Face­book-ryh­mässä on melkein 68 000 jäsen­tä. Insta­gramis­sa on 700 000 kuvaa bru­tal­is­mista. New York Times val­it­si viime vuon­na vuo­den parhaak­si taidekir­jak­si val­ta­van haku­teok­sen bru­tal­is­mista ympäri maail­maa, jon­ka on julkaissut maail­man merkit­tävimpi­in taidekir­jo­jen kus­tan­ta­ji­in kuu­lu­va Phaidon.

    Joku voi nyt kysyä, mik­sei bru­tal­is­min arvos­tuk­sen lähtem­i­nen uuteen nousu­un sit­ten näy kiin­teistö­markki­noil­la hin­nois­sa. Syy on uskoak­seni arvosta­jien ikärak­en­teessa. Bru­tal­is­min uusi nousu johtuu pitkälti siitä, että se on nous­sut toisen maail­man­so­dan jälkeisen sosi­aalidemokraat­tisen hyv­in­voin­ti­val­tion kul­takau­den sym­bo­l­ik­si monille, jot­ka ovat itse liian nuo­ria muis­taak­seen tuo­ta kul­takaut­ta omako­htais­es­ti lainkaan. Suuri osa arvosta­jista on alle 30-vuo­ti­ai­ta, ja lopuis­takin useim­mat alle 40-vuo­ti­ai­ta. Bru­tal­is­min uudelleen­löytämisen ehkä keskeisin hah­mo on brit­tiläis­syn­tyi­nen arkkite­htu­urin his­to­ri­an tutk­i­ja Owen Hather­ley, joka on itsekin vas­ta 38-vuo­tias. Niin­pä on mielestäni uskot­tavaa esit­tää, että bru­tal­is­mi ei ole tois­taisek­si nos­tanut hin­to­ja, kos­ka useim­mat sen arvosta­jat eivät vielä ole omis­tusasun­non ostamisiässä.

    Joka tapauk­ses­sa ei ole mitenkään kiveen hakat­tua, että esimerkik­si bru­tal­is­min ja jugendin väli­nen arvos­tusero pysyy iankaikkises­ti samana kuin se on juuri nyt.

    1. Olen käsit­tänyt, että bru­tal­is­tista tyyliä on käytet­ty enem­män julk­i­sis­sa raken­nuk­sis­sa eikä niin paljoa asuinrakennuksissa.

      1. Olen käsit­tänyt, että bru­tal­is­tista tyyliä on käytet­ty enem­män julk­i­sis­sa raken­nuk­sis­sa eikä niin paljoa asuinrakennuksissa.

        Käy kat­so­mas­sa 1970-luvun lähiöitä tai merihakaa

  8. Sik­sikö uudet alueet tehdään tiivi­ik­si ja rumik­si että asum­i­nen ei mak­saisi liikaa? Jätkäsaari ainakin on todel­la ankea. Ja tum­ma, asun­to­ja joi­hin aurinko ei paista

    1. Nin­ny:
      Sik­sikö uudet alueet tehdään tiivi­ik­si ja rumik­si että asum­i­nen ei mak­saisi liikaa? Jätkäsaari ainakin on todel­la ankea. Ja tum­ma, asun­to­ja joi­hin aurinko ei paista

      Olen yrit­tänyt selvit­tää, mikä on jätkäsaaren asukasti­heys, mut­ta sitä en ole löytänyt. Havain­neku­vista ja kar­toista arvioiden ollaan alle 10 000 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä. Kuitenkin halu­tut kaupunkialueet maail­mal­la ovat yli tuon, eli Jätkäsaari ei ole kovin tehokkaasti raken­net­tu. Tul­laan jälleen kolmeen keskeiseen tek­i­jään: osaami­nen, osaami­nen ja osaaminen.

      1. Olen yrit­tänyt selvit­tää, mikä on jätkäsaaren asukasti­heys, mut­ta sitä en ole löytänyt. Havain­neku­vista ja kar­toista arvioiden ollaan alle 10 000 asukas­ta neliökilometrillä.

        Jätkäsaaren rak­en­t­a­mi­nen on nyt suun­nilleen puo­livälis­sä. Sen lop­ulli­nen asukasluku tulee ole­maan noin 18 000, mikä tekee 15 500 as/km2. Pitää kuitenkin muis­taa, että alueel­la on toimis­to­ja ja puolisen tusi­naa hotel­lia ja valitet­tavasti vielä sata­makin. Tioivi­im­min ei ole voitu rak­en­taa, kos­ka autopaikat tuli­si­vat liian kalliiksi.

      2. Osmo Soin­in­vaara: Jätkäsaaren rak­en­t­a­mi­nen on nyt suun­nilleen puo­livälis­sä. Sen lop­ulli­nen asukasluku tulee ole­maan noin 18 000, mikä tekee 15 500 as/km2. Pitää kuitenkin muis­taa, että alueel­la on toimis­to­ja ja puolisen tusi­naa hotel­lia ja valitet­tavasti vielä sata­makin. Tioivi­im­min ei ole voitu rak­en­taa, kos­ka autopaikat tuli­si­vat liian kalliiksi.

        Tuo on hyvä tieto! Mik­si tietoa on pantattu?

  9. “Arkkite­hdit pitävät van­haa julk­i­sivua uudessa raken­nuk­ses­sa jonkin­laise­na petok­se­na. Esimerkik­si Jugendin näköisen talon pitäisi olla raken­net­tu myös samal­la tekni­ikalla kuin van­hat Jugend-talot.

    En ymmär­rä tätä logi­ikkaa lainkaan, kos­ka nykyi­nen raken­nustapa sal­lii kaiken­lais­ten julk­i­sivu­jen tekemisen. Se ei siis indikoi mitään. Mik­si van­han ja kau­ni­in kopi­oimi­nen pitäisi olla pois sul­jet­tua? Onhan se uuden ja ruman kopi­oimi­nenkin kopi­oimista. Vuo­sisato­jen aikana arkkite­htu­uris­sa jalos­tui monia iät­tömiä kauneusi­hantei­ta. Ei niiden nyt kiel­let­tyjäkään pitäisi olla.”

    On yleis­es­ti tun­net­tu tosi­a­sia, että ketut eivät pidä hap­pamista pih­la­jan­mar­joista. Ettei tämänkin taustal­la olisi sama asia. Klas­sis­ten taitei­den hal­lit­sem­i­nen vaatii pitkän paneu­tu­misen ja har­joit­teluu — ver­taa esim klassi­nen laulu. Kun on ensik­si oppin­ut hal­lit­se­maan taiteen sään­nöt ja ihanteet voi sen jäl­keen, ja vas­ta sen jäl­kee, alkaa var­i­oimaan oppi­maansa. Jos tätä taitoa ei ole kart­tunut, niin voi ain­oas­taan kopi­oi­da yhden suhde yhteen aiem­min tehtyä, mikä on todel­la tyl­sää ja osoit­taa samal­la puut­teen omas­sa osaamises­sa. “van­ha julk­i­sivu on petos” tai muu vas­taa­va kom­ment­ti on pelkkää selittelyä.

    Toisek­seen arkkite­hti ei ole arkkienke­li, vaan hänet on palkat­tu toimit­ta­maan sitä mitä tilaa­ja pyytää. Jos osaamista ei ole, niin olemme osa 500 miljoo­nan ihmisen talousaluet­ta, ja var­masti EU-alueelta löy­tyy myös osaavia tekijöitä.

    1. Toisek­seen arkkite­hti ei ole arkkienke­li, vaan hänet on palkat­tu toimit­ta­maan sitä mitä tilaa­ja pyytää. Jos osaamista ei ole, niin olemme osa 500 miljoo­nan ihmisen talousaluet­ta, ja var­masti EU-alueelta löy­tyy myös osaavia tekijöitä.

      Näitähän on lukuisia. Patzschkea ja Simp­so­nia ja Quin­lan Ter­ryä… Mod­ernin arkkite­htu­urin ongel­ma kos­kee vain Suomea: tääl­lä on se yksi dog­ma kaik­ki kaikessa, mut­ta muual­la osa­taan suju­vasti rak­en­taa kau­ni­ita per­in­teisiä julk­i­sivu­ja uusi­in taloi­hin, eikä siel­lä ole kukaan nil­lit­tämässä epäre­hellisyy­destä tai oman aikansa edus­tamis­es­ta tai pastissin pahu­ud­es­ta. Toki siel­lä tehdään mod­er­niakin, mut­ta toisin kuin pääsään­töis­es­ti Suomes­sa, ei siis pelkästään mod­er­nia muotokieltä.

      Suomes­sa voi kyl­lä olla vaikeaa, vaik­ka löytäisi sen klas­sisen arkkite­hdinkin: jopa kaupun­git ovat useis­sa tapauk­sis­sa estäneet rak­en­ta­mas­ta kort­teliym­päristöön­sä sopi­vaa van­han tyylistä julk­i­sivua, kos­ka nämä yllä lis­tatut per­in­teiset seli­tyk­set. Sit­ten ovat vaati­neet tilalle mod­ernin, tyylitel­lyn ja ympäristöön­sä real­is­tis­es­ti täysin val­heel­lisen, eli alan jar­gonil­la “oma­lle ajalleen rehellisen” kuoren, vaik­ka lais­sa, ase­tuk­sis­sa ja ohjeis­sa sel­l­aista ei mis­sään vaa­di­ta ja kyse on vain tulkin­nas­ta ja mielip­iteistä, vaik­ka sitäkään ei kukaan myönnä.

  10. Osmo kir­joit­taa ker­rankin asi­aa. Olen ollut samaa mieltä jo melkein 50 vuot­ta. Mut­ta hyvin pes­simisti­nen lop­putu­lok­sen suh­teen. Kuten Uschanov kir­joit­taa, arkkite­htien kesku­udessa bru­tal­is­mi on kova sana. Ja täl­lä het­kel­lä suo­jeluin­nos­tus kohdis­tuu täysil­lä pahim­paan mod­ernismi­in. Välil­lä voi tapah­tua pien­tä liikahtelua, mut­ta päälin­ja on kyl­lä se että ker­taustyyle­jä vieroksu­taan. Tuo vas­taväite lasite­tu­ista parvekkeista tai ker­rosko­rkeud­es­ta on vain näen­näi­nen. Lasite­tut parvek­keet kadun puoleises­sa julk­i­sivus­sa eivät ole kovin hyödyl­lisiä tai järke­viä keskus­ta-alueil­la. Ja ker­rosko­rkeus ei ole se joka tekee jugendista jugendia.

    1. Otin esimerkik­si Jugendin, kos­ka uusklas­sis­es­ta tyylisu­un­nas­ta ei ole tar­jol­la yhtä ehjiä kokon­aisuuk­sia. Jugend todel­la sopii huonos­ti nykyiseen rakennustapaan.

      1. Osmo Soin­in­vaara:
        Otin esimerkik­si Jugendin, kos­ka uusklas­sis­es­ta tyylisu­un­nas­ta ei ole tar­jol­la yhtä ehjiä kokon­aisuuk­sia. Jugend todel­la sopii huonos­ti nykyiseen rakennustapaan. 

        Uusklas­sis­mista on esimerkke­jä: 1920-luvun pohjo­is­maista klas­sis­mia mukail­e­va Tukhol­man Sankt Erik­skvarteren tai mei­dän oma Kartanonkoski.

  11. Jollen ihan väärin muista, ele­ment­ti­rak­en­tamista markki­noiti­in aikoinaan sil­läkin, että teolli­nen muot­ti­in valami­nen mah­dol­lis­taa mon­en­laista muo­toilua. Kun tekni­ikkaa ensim­mäisek­si sovel­let­ti­in Hgin seudun aluer­ak­en­tamiseen, tämä mah­dol­lisu­us uno­hdet­ti­in ensim­mäisenä, kun piti rak­en­taa paljon ja nopeasti. Tavoit­teet asetet­ti­in neu­vos­to­ta­paan, vain määrä merkitsee.

    1. Kei­jo Perälä:
      Tavoit­teet asetet­ti­in neu­vos­to­ta­paan, vain määrä merkitsee. 

      Jo on aikoi­hin elet­ty kun markki­na­t­alouskin on jo Neu­vos­toli­iton syytä.

  12. “En ymmär­rä tätä logi­ikkaa lainkaan, kos­ka nykyi­nen raken­nustapa sal­lii kaiken­lais­ten julk­i­sivu­jen tekemisen.”

    Nykyi­nen raken­nustekni­ik­ka sinän­sä sal­lii vaik­ka mitä, mut­ta koeta­pa saa­da suo­ma­lainen raken­nus­li­ike käytän­nössä tekemään jugend-asuinker­rosta­lo. Kun han­ke menee muu­ta­man Excel-taulukon läpi ja muut­tuu sand­wich-ele­menteik­si, niin jugendin mit­ta­suhteista ja hienopi­irteisyy­destä ei ole mitään jäl­jel­lä. Syn­tyy sitä mitä arkkite­hdit kammok­su­vat, eli nyky­mallisen ele­ment­ti­taloon on vähän laitet­tu jugen­dia mukaile­via ikku­nan­pokia ja joku tök­erö nurkka­torni. Sama kos­kee uusklas­sis­mia, jon­ka ele­ment­tiver­sioi­ta on tehty enem­män (ei toki kovinkaan monia, kun juurikin mainit­tu käsi­tys epäre­hellisyy­destä on vallalla).

    Mut­ta kan­nat­taa lukea ja kuun­nel­la arkkite­htien ker­to­muk­sia hei­dän arkielämästään, ja myös koulu­tuk­ses­ta. En ole itse alal­la, mut­ta olen näh­nyt usei­ta kom­ment­te­ja siitä, että julk­i­sivui­hin ei käytän­nössä ole nyky­su­un­nit­telijoil­la aikaa, eikä siihen viime vuosi­na saanut paljon koulu­tus­takaan. Aika ja ener­gia menevät tilao­hjel­man, poh­jaratkaisu­jen ja talotekni­ikan ongel­mati­ikan ratkomiseen.

    1. Nykyi­nen raken­nustekni­ik­ka sinän­sä sal­lii vaik­ka mitä, mut­ta koeta­pa saa­da suo­ma­lainen raken­nus­li­ike käytän­nössä tekemään jugend-asuinkerrostalo.

      Olen muis­telev­inani, että Kata­janokalla raken­nust­ta­ja olisi halun­nut rak­en­taa jugend-talo­jen keskelle jugend-talon näköisen talon, viras­to kaavoit­ta­ja kiel­si. (Olisi­pa raken­nust­ta­ja ollut yhtey­dessä lautakuntaan!)

      1. Osmo Soin­in­vaara: Olen muis­telev­inani, että Kata­janokalla raken­nust­ta­ja olisi halun­nut rak­en­taa jugend-talo­jen keskelle jugend-talon näköisen talon, viras­to kaavoit­ta­ja kiel­si. (Olisi­pa raken­nust­ta­ja ollut yhtey­dessä lautakuntaan!)

        Jos tarkoi­tat Mer­im­ies­palve­lu­toimis­ton taloa, niin tuo ei käsit­tääk­seni pidä paikkaansa, ja asi­aa voisi laka­ta tois­ta­mas­ta netis­sä. En muista, haet­ti­inko sille hylätylle suun­nitel­malle lop­ul­ta lupaa, mut­ta joka tapauk­ses­sa siinä oli mui­ta ongelmia kuin arkkite­htu­urin tyyli. Ja siitä hylä­tys­tä ver­sios­ta on kuvia netis­sä. Se oli juurikin pahim­man laadun ele­ment­ti-jugen­dia, jos­sa oli tunget­tu ker­rosneliöitä mak­si­maalis­es­ti ja huitais­tu julk­i­sivu hal­val­la. Toteu­tunut raken­nus on paljon parem­pi. Tosin vis­si­in senkin rak­en­tamises­sa tuli ongelmia, kun koke­ma­ton raken­nut­ta­ja ei ollut laisinkaan tehtävien­sä tasalla.

        Ks. https://www.rakennuslehti.fi/2018/01/katajanokalle-nousseen-uudistalon-taustalta-paljastuu-rakennus%C2%ADtarina-jossa-lahes-kaikki-meni-pieleen/

      2. En tiedä siitä hylä­tys­tä suun­nitel­mas­ta, kos­ka sitä ei lau­takun­nalle koskaan esitel­ty, mut­ta tietoni eivät olleet netistä vaan Hesarista.Todettakoon, että tuo julk­i­sivu on kuitenkin paljon parem­pi kuin se betoni­bru­tal­is­min aikaansaan­nos, joka paikalla oli ennen. Tehdäk­seen hyvää ei siis tarvitse kopi­oi­da van­haa, mut­ta van­han kopi­oimi­nen omn parem­pi kuin uuden ja ruman kopioiminen.

      3. Osmo Soin­in­vaara:
        Todet­takoon, että tuo julk­i­sivu on kuitenkin paljon parem­pi kuin se betoni­bru­tal­is­min aikaansaan­nos, joka paikalla oli ennen. 

        Van­ha talo näkyy Googlen street viewssä, eihän se ole bru­tal­is­mia näh­nytkään. Hal­val­la tehty elementtitalo.

  13. Kan­nat­taa muis­taa, etteivät nuo nykyään hyvin arvoste­tut jugend­talot ja ‑alueet olleet omana aikanaan mitään arvostelumen­estyk­siä. Kuten eivät tänä päivänä suo­jel­lut Käpylän tai Vallilan puu­taloalueetkaan. Ja varhaiset funkkistalotkaan eivät suuria kun­nia­paraate­ja saa­neet. Ehkä se bru­taali beton­is­mikin saa nyt oman kunnianpalautuksensa.

    1. mikko kale­vi siito­nen:
      Kan­nat­taa muis­taa, etteivät nuo nykyään hyvin arvoste­tut jugend­talot ja ‑alueet olleet omana aikanaan mitään arvostelumen­estyk­siä. Kuten eivät tänä päivänä suo­jel­lut Käpylän tai Vallilan puu­taloalueetkaan. Ja varhaiset funkkistalotkaan eivät suuria kun­nia­paraate­ja saa­neet. Ehkä se bru­taali beton­is­mikin saa nyt oman kunnianpalautuksensa. 

      Klas­siset tyylit istu­vat kaupunki­in parem­min kuin laatikko­mainen ker­takäyt­tö­tyyli joka kek­sit­ti­in sodan jäl­keen. Toki klassi­nen koris­teel­lisu­us mak­saa enem­män mut­ta nos­taa ympäristön ja samal­la kiin­teistön arvoa. Jos ei osa­ta nähdä mitän arvo­ja kaupunkiym­päristössä jonne taloa halu­taan rak­en­taa niin se kuvas­taa pidem­mälle koko kansan arvo­maail­maa. Suomes­sa alki­o­laisu­us ja maaseudun ihan­noin­ti on istunut niin tiukasti kansan ali­ta­junnnas­sa, että kaupunkien on “kuu­lunut” olla rumia. Suo­ma­lainen unel­ma on ollut iso, omavarainen hir­si­ta­lo maal­la, ei kaupunki­a­sun­to. Kaupun­git ja koris­teeliset kaupunki­talot ovat tuontitavaraa!

      Toinen seik­ka joka puoltaa tätä on että Suomeen ei ole jäänyt yhtän keski­aikaista van­haa kivikaupunkia. Turku paloi jo 1827 ja Viipuri menetet­ti­in 1944. Oikeas­t­aan kaikien isom­pi­en kaupunkiem­ma kesku­s­tat on raken­net­tu sodan jäl­keen uud­estaan, 1800-luvun puu­taloko­rtelei­den tilalle.

  14. Hyvä kolum­ni Ode. Toiv­ot­tavasti puo­lu­s­tat tätä asi­aa kaupun­gin päätöksentekoelimissä. 

    Raken­nus­li­ikkei­denkin luulisi jo hah­mot­ta­van että julk­i­sivu­un sat­saami­nen kan­nat­taa. Sat­sauk­sen kun saa vähin­täänkin siir­ret­tyä hin­toi­hin, kun­han ei liian ahneek­si heit­täy­dy. Tut­tava­pi­iristäni tiedän, että klas­sisen tyylin rak­en­tamiselle on patoutunut­ta kysyn­tää. Kun­pa vielä aluear­kkite­hdit ja vas­taa­vat virkamiehet läm­peni­sivät uusklas­sis­mille, joka siis sisältää mon­en­laisia tyylisu­un­tauk­sia. En lask­isi kovin paljon sen varaan, että puh­taasti mod­ernil­la tyylil­lä saa jatkos­sakaan aikaan viihty­isää arkkite­htu­uria, tulok­sia on jo nähty.

  15. Kun näin Som­pasaaren ja Nihtin kaa­vat, ajat­telin, että vih­doinkin raken­netaan uut­ta kan­takaupunkia ja sinäkin Osmo muis­taak­seni kir­joitit, että tästä tulee hieno.

    Mut­ta kun kat­soo Som­pasaar­ta nyt, niin sekaval­ta lähiöltä se enem­mänkin näyt­tää eriko­rkui­sine tum­mine taloi­neen. Sörnäis­ten­nie­mi vaikut­taa paljon parem­mal­ta, kun talot ovat suun­nilleen saman korkuisia ja tiilip­in­nat “voimalan värisiä”(lapsen kuvaus talon­sa väristä).

  16. Kuvot­tavaa, että kaiken­maail­man henkises­ti heinähatut ikävöivät muo­visen kopioarkkite­htu­urin perään. No, var­maankin sit­ten joku Keskisen hyper­mar­ket­palat­si edus­taa jotain tavoit­telemisen arvoista?

    Yhdyn eräisi­in mui­hin kom­men­toi­ji­in siinä mielessä, että esim. suuret lasitet­tu parvek­keet ovat nykyään aika merkit­tävä osa asum­is­mukavu­ut­ta. Jos­sain­han on kokeil­tu Ruot­sista kopi­oitua ideaa “ai, niiku ihq kivaa uuskla­sis­simia” ‑ker­rostaloista, mut­ta aika moni asukas on tain­nut tode­ta, että pieni rautakaiteinen parveke ei oikein vas­taa esim. tämän päivän lap­siper­heen asumiselle aset­tamia toiveita.

    Kyl­lä asun­nos­sa tärkeim­män kri­teerin pitää olla asum­is­mukavu­us ja näin ollen raken­nusten täy­tyy mukau­tua vaa­timusten ja tekni­ikan kehit­tymiseen. Kuten kom­menteis­sa onkin jo mainit­tu, niin se mitä on seinien sisäl­lä (ja, no, parvekkei­den tapauk­ses­sa taval­laan ulkona) vaikut­taa myös raken­nuk­sen ulkomuotoon.

    Tietysti mod­ernin yti­men päälle voi koit­taa sovit­taa jotain men­neisyyt­tä kaipaavien pöljien halu­amia ker­makakkukuor­rut­tei­ta, mut­ta (jos uno­hde­taan vaik­ka ne koko raken­nuk­sen ympäröivät lasite­tut parvek­keet) vaikka­pa mit­ta­suhtei­den sovit­tamis­es­ta tulee vähin­täänkin haas­tavaa (auko­tuk­set jne.) No, sinän­sä merkit­tävä osa van­hem­mas­ta raken­nuskan­nas­ta on silmi­in­pistävän häir­it­sevää monil­ta mit­ta­suhteil­taan — eikä kai ihme, kos­ka julk­i­sivut ovat jonkun puo­lik­si itse oppi­neen raken­nusmes­tarin kän­nipäis­sään klu­bi­askin takakan­teen hah­mot­telemia — ja ko. hah­motel­mat perus­tu­i­v­at monas­ti esim. siihen, mitä valmi­ita kip­sior­namet­te­ja ja mui­ta krumelu­ure­ja sat­tui tehtaan sen vuo­den kat­a­l­o­gis­sa olemaan.

    Tietysti, jos ei ole silmää mit­ta­suhteille ja todel­liselle kauneudelle, voivathan ne van­hat vähän sinne päin kyhä­tyt rötisköt näyt­tää “ihan kivoil­ta”. (*yöks*)

  17. Joo, en tiedä mak­saako vaivan koris­tel­la ker­takäyt­töis­ten talorunk­o­jen julkisivuja.

    Huvit­tavaa #muuten, miten arkkite­hdit kuorossa syyt­tävät ahnei­ta raken­nut­ta­jia mieliku­vi­tuk­set­tomas­ta bulkkipaskas­ta. Kuitenkin sodan jäl­keen oli­vat niin mehuis­saan stan­dar­d­oin­nista, mas­sat­uotan­nos­ta, ja mod­u­lo­ria, canon 60:tä sun muu­ta pukkasi. Pitkälti arkkite­htien sodan­jälkeis­ten kuningasa­ja­tusten perus­teel­la ja viitoit­ta­mana sitä huonos­ti suun­nitel­tua bulkkia on sit­tem­min puskettu.

    En näe val­oa tun­nelin päässä. Arkkite­htikun­ta on totaalisen menetet­ty, jos tais­tel­e­vat, niin väärien asioiden puoles­ta, ja raken­nus­te­ol­lisu­u­den intres­sit ovat mitä ovat.

    1. Janne Lukkari­nen:
      Joo, en tiedä mak­saako vaivan koris­tel­la ker­takäyt­töis­ten talorunk­o­jen julkisivuja.

      Huvit­tavaa #muuten, miten arkkite­hdit kuorossa syyt­tävät ahnei­ta raken­nut­ta­jia mieliku­vi­tuk­set­tomas­ta bulkkipaskas­ta. Kuitenkin sodan jäl­keen oli­vat niin mehuis­saan stan­dar­d­oin­nista, mas­sat­uotan­nos­ta, ja mod­u­lo­ria, canon 60:tä sun muu­ta pukkasi. Pitkälti arkkite­htien sodan­jälkeis­ten kuningasa­ja­tusten perus­teel­la ja viitoit­ta­mana sitä huonos­ti suun­nitel­tua bulkkia on sit­tem­min puskettu.

      En näe val­oa tun­nelin päässä. Arkkite­htikun­ta on totaalisen menetet­ty, jos tais­tel­e­vat, niin väärien asioiden puoles­ta, ja raken­nus­te­ol­lisu­u­den intres­sit ovat mitä ovat.

      Ainakaan itse en ollut alal­la vielä 50–60 luvuil­la, eli silleen. Noin #muuten arkkite­htien kiin­nos­tus edulliseen sar­jatuotan­toon asuin­rak­en­tamises­sa alkoi jo ensim­mäisen maail­man­so­dan jäl­keen, kun Suomes­sakin työväestö oli osoit­tanut tyy­tymät­tömyyten­sä sotaa edeltävän ajan riis­tokap­i­tal­is­mi­in, jon­ka tuo­tok­sia 1800-luvun lop­un ker­taustyyliset ker­makakut ja por­variskodeik­si raken­netut jugendlin­nat ovat. Työn tulok­se­na syn­tyi esimerkik­si varhaista sar­jatuotan­toa edus­ta­va puu-käpylä.

      Toisen maail­ma­so­dan jäl­keen arkkite­htikun­ta tuot­ti muun muas­sa rin­ta­mami­estalo­jen mallipi­irus­tuk­set, jot­ka käsit­tääk­seni ovat kansan paris­sa myös varsin pidet­tyjä. Ja myös #muuten, nuo mod­u­lorit ja canon 60 ‑mit­ta­suhde­jär­jestelmät ovat suo­raa jatkoa juuri siitä anti­ikin klas­sis­es­ta har­mo­ni­akäsi­tyk­ses­tä, mitä nyt vaa­di­taan takaisin; sen sijaan niil­lä ei ole juuri mitään tekemistä teol­lisu­u­den ehdoil­la käyt­töön otet­tu­jen mod­u­uli­jär­jestelmien kanssa.

      Joo, virheitä tehti­in. Pahim­man aluer­ak­en­tamis­bu­umin aikaan myös lääkärikun­ta piti tal­ido­midia hyvänä lääk­keenä, poli­itikot kom­mu­nis­mia hyvänä aat­teena ja insinöörit asbes­tia hyvänä eris­teenä. Kyl­lä niistäkin selvittiin.

      1. arkkite­hti: A

        Joo, virheitä tehti­in. Pahim­man aluer­ak­en­tamis­bu­umin aikaan myös lääkärikun­ta piti tal­ido­midia hyvänä lääk­keenä, poli­itikot kom­mu­nis­mia hyvänä aat­teena ja insinöörit asbes­tia hyvänä eris­teenä. Kyl­lä niistäkin selvittiin.

        Tal­ido­mi­di on hyvä lääke ja edelleen myyn­nis­sä. Sitä vain ei saa määrätä raskaana oleville naisille. Ja asbesti on hyvä eriste, ei sen tajuamiseen insinööriä tarvi­ta, sen käsit­te­ly vain on ollut huoli­ma­ton­ta. Uno­hit muuten DDT:n, se on edelleen paras hyön­teis­myrkky, mut­ta sitä käytet­ti­in väärin. 

        Kom­mu­nis­mista sen ver­ran, että ns. tais­to­laiset ovat matkalla hel­vetin alimpi­in piirei­hin, mikä nyt ei ole huono asia. Kaik­ki me vanhenemme.

  18. Jäin miet­timään parem­man suun­nit­telun suurem­pia kus­tan­nuk­sia. Kun mak­sukyky­istäkin väkeä on, eikö vaik­ka joka kort­te­liv­äli­in voitaisi edel­lyt­tää myös kun­ni­an­hi­moista rak­en­tamista? Se jo tun­tu­isi yleisilmeessä. 

    Miten täl­laisen voisi sovit­taa kaavoituk­seen ja rak­en­tamiskult­tuuri­in? Joil­lakin alueil­la vaa­timuk­se­na ole­va taide­pros­ent­ti on ehkä jotain siihen suuntaan.

    1. Tuos­sa muuten juurikin tulee esi­in suo­ma­laisen raken­nus­te­ol­lisu­u­den jämähtäneisyys. Laat­u­asteikos­sa ei käytän­nössä ole mitään parem­paa luokkaa ole­mas­sakaan, jos puhutaan suurem­mista asuinker­rostaloista. Sys­tee­mi tuot­taa samaa ele­ment­ti­taloa samas­ta tuutista. Hyvil­lä paikoil­la ole­via talo­ja markki­noidaan luk­suk­se­na ja hin­noitel­laan sen mukaan, mut­ta käytän­nössä toteu­tus on samaa kuin joka paikas­sa muual­lakin. Julk­i­sivu­un mah­dol­lis­es­ti panos­te­taan jokunen paikalla rap­paus, ja neliöitä saat­taa olla asun­nois­sa enem­män, mut­ta viimeis­te­ly, kiin­tokalus­teet ym. ovat samaa vakio­tavaraa kuin joka paikas­sa, ja esim. kylpyamme yhtä harv­inainen. Ja laatu- ja kos­teu­songel­mat rak­en­tamises­sa ovat samat. Näitä kohtei­ta ovat esim. Eiran­ran­nan ja Laut­tasaaren Merenkulk­i­jan­ran­nan talot. Eiran­ran­nan laatuon­gelmia taidet­ti­in selvit­tää jonkun oikeusas­teenkin kaut­ta. Ts. pre­mi­um-hin­nan mak­sami­nen ei takaa mitään.

  19. Min­ulle nyk­yarkkite­htu­urin haukku­mis­es­ta tulee mieleen EU:n vas­tus­ta­jien brex­it-keskustelu Briteis­sä, jos­sa viholli­nen on kaikille sama, mut­ta mitään kon­sen­sus­ta ei ole siitä, mitä pitäisi olla tilal­la. Ja niin kauan kuin vihol­lis­es­ta ei päästä eroon, ei myöskään keskustel­la konkreet­tis­es­ti niistä vai­h­toe­hdoista. Jos on yhtään ymmär­rystä esim. taide­his­to­ri­as­ta, tietää että ettei mitään yhteinäistä “van­han ajan arkkite­htu­uria ole ole­mas­sa”, vaan että eri aiko­jen tyylit ovat syn­tyneet vastareak­tiona johonkin aiem­paan. Vaik­ka jotkut erkker­it ja tor­nit tuli­vat muoti­in 1890-luvul­la ja kato­si­vat 1920-luku­un men­nessä. 1930-luvun lop­ul­la taas innos­tut­ti­in erkkereistä muu­ta­mak­si vuodek­si. Anti­ikin orna­men­ti­ik­ka puolestaan tuli muoti­in 1800-luvun alus­ta ja katosi 1900-luvun alus­sa tul­lak­seen takaisin 1920-luvul­la. Tyyli­vai­h­dosten takana puolestaan ovat aate­his­to­ri­al­liset ja sosi­aaliset tau­s­tat, kuten kehi­tys klas­sis­min kaut­ta roman­ti­ikkaan ja sit­ten ratio­nal­is­mi­in, tai val­lan siir­tymi­nen keis­ar­il­lisil­ta virkamiehiltä por­varis­lu­okan kap­i­tal­is­teille ja sit­ten insinööreille.

    Maku on myös jos­sain määrin sukupolvikysymys eivätkä kaik­ki jaa 50+ ‑miesten esteti­ikkaa. Kuten tuol­la aikaisem­min jo Tom­mi Uschanoff tote­si, 60–70-lukujen esteti­ik­ka on palaa­mas­sa muoti­in ja hip­ster­it ovat val­taa­mas­sa mm. Mer­i­hakaa. Itsekin tykkään kovasti Olli Kivisen 1960-luvul­la suun­nit­tele­mas­ta alueesta Laa­jasa­los­sa Koirasaar­en­tien pohjois­puolel­la. Ker­ras­saan komeaa arkkite­htu­uria, joka on raken­net­tu sopu­soin­tu­un luon­non kanssa. Sijaan kan­takaupungis­sa 60-luvun raken­nuk­set ovat pääosin suo­ras­taan rumia.

    Jos arkkite­htu­urin laat­ua halu­taan paran­taa, pitäisi tehokkaam­min palki­ta laadukas­ta rak­en­tamista nyky­hetkessä eikä pop­ulis­tis­es­ti ajatel­la että ennen kaik­ki oli parem­min. Joku Tuurin kyläkaup­pa on hyvä esimerk­ki siitä, mihin saate­taan pää­tyä kun tilaa­ja halu­aa van­han näköistä ymmärtämät­tä esteti­ikas­ta mitään. Jaan huolen siitä, että liian paljon raken­netaan täysin yhden­teke­viä ja joskus suo­ras­taan rumia raken­nuk­sia; kuitenkin myös yksit­täisiä hieno­ja helmiä nousee kaupunki­in. Näk­isin mielum­min keskustelua siitä mitä halu­taan sen sijaan että yleistäen ja jos­sain määrin pop­ulis­tis­es­ti hauku­taan kaikki.

    En ole arkkitehti.

    1. Tuo­mas L.:
      Min­ulle nyk­yarkkite­htu­urin haukku­mis­es­ta tulee mieleen EU:n vas­tus­ta­jien brex­it-keskustelu Briteis­sä, jos­sa viholli­nen on kaikille sama, mut­ta mitään kon­sen­sus­ta ei ole siitä, mitä pitäisi olla tilalla. 

      Minus­ta on täysin käsit­tämätön­tä vaa­tia taide­his­to­ri­an opin­to­ja ihmisiltä, jot­ka vain halu­a­vat kau­ni­im­paa ympäristöä. Ei tarvitse kuin kävel­lä vaikka­pa Eiran ja Senaat­in­torin läpi niin ihmi­nen kuin ihmi­nen näkee parem­paa jälkeä kuin eleet­tömät betoni- ja ele­ment­tikuu­tiot ja henkises­ti kuolleet lasi ja teräskuutiot.
      Jos arkkite­hti ei tätä ymmär­rä niin arkkite­hti voi ottaa nor­maalin ihmisen mukaansa kaupunkikier­rokselle ja sit­ten voidaan yhdessä keskustel­la niistä ele­menteistä, jot­ka tekevät ympäristöstä ja raken­nuk­sista ei-rumaa. Ei tämän niin vaikea­ta pitäisi olla arkkite­hdinkään älylahjoille.

      Arkkite­hti ei ole taide­maalari, jon­ka tuo­tok­sen voi käy­dä lait­ta­mas­sa vin­tille piiloon tai jos­ta voi kään­tää kat­seen­sa muualle, jos se ei miel­lytä silmää. Arkkite­hdin tuo­tos näkyy pikälle ja kaikille. Sen pitää olla kaikille vähin­täänkin siedet­tävää ja mah­dol­lisim­man mon­elle myös kau­nista ja soin­tu­vaa. Jos arkkite­hti halu­aa olla suuri taiteil­i­ja, pitää vai­h­taa alaa.

      Jos arkkite­htu­urin laat­ua halu­taan paran­taa, pitäisi tehokkaam­min palki­ta laadukas­ta rak­en­tamista nyky­hetkessä eikä pop­ulis­tis­es­ti ajatel­la että ennen kaik­ki oli paremmin.

      Ennen kaik­ki oli parem­min ‑ajat­telu syn­tynee puh­taasti reak­tiona homet­aloi­hin, vuo­tavi­in rak­en­teisi­in ja etenkin rumi­in taloi­hin. Kyl­lähän tuos­sa jo syytäkin tuo­hon ajat­telu­un alkaa olla, vaik­ka talotekni­ik­ka jatku­vasti paran­tu­isikin, jos tarkoituk­sel­lis­es­ti tehdään rikkinäistä joko toimin­nal­lis­es­ti tai ulkonäöllisesti.

      Joku Tuurin kyläkaup­pa on hyvä esimerk­ki siitä, mihin saate­taan pää­tyä kun tilaa­ja halu­aa van­han näköistä ymmärtämät­tä esteti­ikas­ta mitään.

      Tuurin kyläkaup­pa, sikäli kun ole kuvia näh­nyt, näyt­täisi ole­van huonon maun ylistys (kuten vaikka­pa eurovi­isut), mut­ta pohjim­mil­taan­han siinä onkin kyse teol­lisu­us-/mar­ket­ti­hal­lista, johon on laitet­tu nau­ret­ta­va ver­hoilu — oletet­tavasti markki­noin­timielessä. Tuo ver­hoilu voisi olla myös ei-nau­ret­ta­va, mut­ta raken­nus itsessään lie­nee jo sel­l­ainen hehtaar­i­hal­li, ettei siitä oikeasti kau­nista saa ilman yrit­tämistä. Ei ole yritetty.

      Toisaal­ta minus­ta arkkite­hti, rak­en­ta­ja tai raken­nut­ta­jakaan ei voi men­nä tilaa­jan selän taakse piiloon, ellei lop­putu­los tosi­aan sit­ten ole täysin halu­tun­laise­nen, vaik­ka parem­paa on ehdotet­tu tilaa­jan ideoiden poh­jal­ta. (Olisi Keskisellekin voin­ut komeampi kel­va­ta.) Jos nuo ulkonäöstä ja/tai kokon­aisu­ud­es­ta vas­taa­vat ammat­ti­lais­ta­hot eivät toi­mi lainasilminä ja esteti­ikan ammat­ti­laisi­na näis­sä pro­jek­teis­sa, herää minus­ta kysymys hei­dän ammat­ti­tai­dostaan ja ‑eti­ikas­taan. Asia nimit­täin kuu­luu työn­jaol­lis­es­ti heille.
      Jos siis esteti­ik­ka ei tule ostok­sen mukaan pake­toitu­na, voidaan minus­ta myös arkkite­hdit jät­tää pro­jek­tista kokon­aan pois ja tehdä vain niin kuin raken­nusinsinööri parhaak­si näkee. Eipähän ainakaan pääse arkkite­htu­uri sotke­maan raken­nuk­sen teknistä toteu­tus­ta, jos ker­ran rumaa tulee kuitenkin.

      En ole arkkitehti. 

      Kuten en myöskään.

      1. anonyy­mi: Minus­ta on täysin käsit­tämätön­tä vaa­tia taide­his­to­ri­an opin­to­ja ihmisiltä, jot­ka vain halu­a­vat kau­ni­im­paa ympäristöä. Ei tarvitse kuin kävel­lä vaikka­pa Eiran ja Senaat­in­torin läpi niin ihmi­nen kuin ihmi­nen näkee parem­paa jälkeä kuin eleet­tömät betoni- ja ele­ment­tikuu­tiot ja henkises­ti kuolleet lasi ja teräskuutiot.

        Yksi suuri vika mikä kaikkia noi­ta “ihq daa, kiva van­ha talo” ‑raken­nuk­sia vaivaa on se, ettei asun­to­jen poh­jaratkaisu­is­sa ole nykyaikaisen asumisen kannal­ta juurikaan järkeä. Tilat ovat var­maankin olleet sil­loin ok, kun pesey­tymi­nen tarkoit­ti “peso­fa­tia” makuukam­marin piiron­gin pääl­lä ja kun­non por­varisper­heel­lä oli vähin­tään yhden hen­gen palveluskun­ta asumas­sa samas­sa asunnossa.

        Joskus aikoinaan edel­lisessä elämässä tuli kier­rel­tyä ihan ostomielessä tuon ikäisiä talo­ja — ja kyl­lä suurim­mas­sa osas­sa ensim­mäi­nen mieleen­tul­lut aja­tus oli “…että kuin­ka paljon niitä neliöitä tässä piti olla?” Tila­su­un­nit­telu — joka var­maankin koit­ti vas­ta­ta oman aikansa vaa­timuk­si­in — on läh­es aina sel­l­aista, että ne hulp­peat neliöt hukku­vat nykynäkökul­mas­ta aivan jär­jet­tömi­in ratkaisui­hin. Kun kau­pan päälle muun­neltavu­uskin (ainakin kohtu­ullisin kus­tan­nuksin) on monas­ti varsin haas­tavaa, niin ihan oikeasti min­un on vaikea ymmärtää näi­den “ihq daa” ‑talo­jen hintatasoa.

        No, ehkä noiden han­k­in­nas­sa ratkaisee puh­taan ratio­naalisen käytet­tävyy­den sijaan frou­van “esteet­ti­nen silmä” ja her­ran tarve boost­a­ta egoaan osta­mal­la jotain jär­jetön­tä, mut­ta samal­la ver­tais­ten kesku­udessa hyvin arvostettua.

        Tietysti voisi puhua (ihan koke­muk­ses­ta) pain­ovoimaisen ilman­vai­h­don “yliv­er­taisu­ud­es­ta” vs. huoneis­toko­htainen koneelli­nen ilman­vai­h­to jne., mut­ta eihän näitä kukaan usko. Ehkä vika on sit­ten minus­sa ja min­ua riivaavas­sa yliampu­vas­sa rationaalisuedessa…

      2. ksee: Yksi suuri vika mikä kaikkia noi­ta ”ihq daa, kiva van­ha talo” ‑raken­nuk­sia vaivaa on se, ettei asun­to­jen poh­jaratkaisu­is­sa ole nykyaikaisen asumisen kannal­ta juurikaan järkeä.

        Puhuin julk­i­sivuista, mikä olikin keskustelun aiheena. Sis­ushan ei yleen­sä ulkop­uolelle näy, ellei taloa ole piirtänyt joku ikkunafetisisti.

        En ymmär­rä, mik­si asun­to­jen poh­jaratkaisu vaikut­taisi merkit­tävästi uuden raken­nuk­sen ulkopin­taan (esim. piir­teet­tömät betoniele­men­tit vs. jugend-ulkoa­su), mut­ta en olekaan arkkitehti.
        Täm­möi­nen nor­mi-ihmi­nen kuvit­telisi, että muo­tok­ieli nyt edes sen ver­ran veny­isi, ettei nykyraken­nuk­ses­ta aina tarvitse susiru­maa tehdä. Olkoon sit­ten ajanku­vaan kuu­luma­ton kopio. Kut­su­taan sitä vaik­ka neo­ju­gendik­si ja tehdään jotain silmiä oikeasti miellyttävää.

  20. Virk­istävää luet­tavaa, kun oman elämän­sä prinssicharlesit ja layriylöset tuo­vat esi­in päiväkäve­lyl­lä saami­aan ideoita. Ja nim­imerk­ki “arkkite­hti” jak­saa kär­siväl­lis­es­ti (riv­ien välis­sä) kehoit­taa heitä pitämään päivätyönsä.

    1. Minus­ta nim­imerkin arkkite­hti kom­men­tit näyt­tävät puh­taasti oman ammat­tiryh­män puo­lus­telemiselta. Min­ulle tulee niistä mieleen, että arkkite­hdit saisi­vat tehdä oman päivä­työn­sä niin muiden ei tarvit­sisi olla asi­as­sa akti­ivisia oma­l­la ajallaan.

  21. Nyt koen blo­gistin ole­van vähän vaar­al­lisil­la vesil­lä. Eikö arkkite­htu­uri kuvas­ta aikaansa. Esimerkik­si mon­et Taka-Töölön eleet­tömät funkistalot tai 60-luvun Tapi­o­la. Vapaa-ajan raken­nusten hir­siarkkite­htu­uri­inkin on tul­lut mod­erni ilme, vaik­ka joku hak­sah­taa rak­en­ta­maan piparkakku­talon. Olisiko Mer­i­ha­ka parem­pi, jos ele­menteis­sä olisi erkkere­itä? Ehkä, jos se olisi toteutet­tu kyseisen aikakau­den muo­tok­ielel­lä, ei kopioiden.

  22. Kuulen usein arkkite­htiys­täviltä kuin­ka he tekevät hienon­nelmia raken­nut­ta­jann vaan kar­si­ak­seen kaiken “ei tarpeel­lisen”. Ongel­ma ei ole arkkite­htien alus­sa tesää ja rumaa vaan raken­ntah­dos­sa mak­si­moi­da voitot. Nyt kun helsingis­sä on tehty suuria aluei­ta ker­ral­laan, on mukaan päässyt pienem­piä rakn­nut­ta­jia jot­ka ovat halun­neet erot­tua mas­sas­ta. Tämä on tuonut huo­mat­tavasti mie­lenki­in­toisem­paa arkkite­htu­uria helsinki­in suurten raken­nus­li­ikkei­den bulkin sijaan. 

    Mitä jos yritet­täisi­in yhdis­tää vas­takkaiset leir­it. Tuli mieleen, että jos uusil­la raken­nustekni­ikoil­la luo­taisi­in jugen­dia. Vale­taan erit­täin koris­teel­liset ker­taustyyliset julk­i­sivut betoniele­ment­ti­in. Jugendin ihail­i­jat saa­vat koris­tet­ta, bru­taal­im­man suun­nan kan­nat­ta­jat beto­nia. Tehdään aitoa pastis­sia brutaalijugendia

  23. Vielä mietin tätä aihet­ta ostaes­sani lip­pu­ja barokkiorkesterin kon­sert­ti­in. Barokkimusi­ik­ki on nau­tit­tavaa, mut­ta eikö musi­ikkikin uud­is­tu, seu­raa aikaansa. Sen sijaan iskelmä jotenkin tois­taa itseään, on aina tut­tua ja tur­val­lista? Kuvataiteessakaan ei kopi­oi­da van­haa, vaik­ka mon­et taide­his­to­ri­an teemat sinän­sä ovat tun­nis­tet­tavis­sa nyky­taiteessa. Näin maal­likkona ajattelisin.

    1. Lip­pusi eivät liene olleet aikakoneeseen vaan tässä ajas­sa elävän orkesterin soit­ta­maan kon­sert­ti­in, vaik­ka orkesterikin vain “kopi­oi” vuo­sisato­ja van­haa, vieläkin suosit­tua musi­ikkia. Jos van­ha toimii uut­ta parem­min, mik­sei van­haa voisi käyt­tää — oli kyse sit­ten musi­ik­ista tai arkkitehtuurista?

      1. anonyy­mi:
        Lip­pusi eivät liene olleet aikakoneeseen vaan tässä ajas­sa elävän orkesterin soit­ta­maan kon­sert­ti­in, vaik­ka orkesterikin vain ”kopi­oi” vuo­sisato­ja van­haa, vieläkin suosit­tua musi­ikkia. Jos van­ha toimii uut­ta parem­min, mik­sei van­haa voisi käyt­tää — oli kyse sit­ten musi­ik­ista tai arkkitehtuurista?

        Mod­erneil­la soit­timil­la esitet­ty barokkimusi­ik­ki on per­ves­si ja hal­pa muovi­nen kopio, jos­sa ei ole mitään nau­tit­tavaa — hissimusi­ikki­na se voi ehkä men­nä siinä mitä joku tyhjän­päiväi­nen iskelmäkin. Toki peri­odis­oit­timil­la esitet­ty barokkimusi­ik­ki on ihan kuriosi­teet­ti­na mie­lenki­in­toista — ja ehkä jopa elähdyt­tävää erään­laise­na aika­matkana — mut­ta har­vas­s­apa täl­laiset esi­tyk­set taita­vat olla?

        Sinän­sä olisi tietysti muka­va, että klas­sisen musi­ikin tar­jon­takin seu­raisi aikaansa, mut­ta tun­tuu vähän siltä, että jopa merkit­täävä osa viime­vu­o­sisadan “mod­ernista” musi­ik­ista on liian uut­ta täkäläisille henkises­ti tuulipuku­laiselle kon­sert­tiyleisölle — ja sik­sipä ohjelmis­to koos­t­unee pääosin van­hoista var­moista hiteistä, joil­la saadaan vai­hde­vu­osi-ikäiset ja sitä van­hem­mat frou­vat liikkelle vas­ten­hakoi­sine siippoine.

        Onnek­si on intern­jet — vaik­ka olisi­han se joskus kiva seu­ra­ta jotain mie­lenki­in­toista ihan livenä.

      2. ksee: Mod­erneil­la soit­timil­la esitet­ty barokkimusi­ik­ki on per­ves­si ja hal­pa muovi­nen kopio, jos­sa ei ole mitään nau­tit­tavaa – hissimusi­ikki­na se voi ehkä men­nä siinä mitä joku tyhjän­päiväi­nen iskelmäkin. Toki peri­odis­oit­timil­la esitet­ty barokkimusi­ik­ki on ihan kuriosi­teet­ti­na mie­lenki­in­toista – ja ehkä jopa elähdyt­tävää erään­laise­na aika­matkana – mut­ta har­vas­s­apa täl­laiset esi­tyk­set taita­vat olla? 

        Päin­vas­toin, nehän ovat yleistyneet yleistymistään viimeiset 50 vuot­ta. Koomista on vain se, että esi­tystyyliä ei ole vas­taavasti van­hanaikaistet­tu juuri lainkaan, vaan se on yhtä epäaitoa kuin epäaidoil­la soit­timil­la toteute­tuis­sa esi­tyk­sis­säkin. Vibra­toa vil­jel­lään koko ajan ja ruba­toa ei nimek­sikään, kun aikoinaan van­han musi­ikin ollessa uut­ta se oli toisin päin.

        Rin­nas­tuk­sen arkkite­htu­uri­in (jota Friedrich von Schelling tun­netusti nimit­ti “jäh­mettyneek­si musi­ikik­si” jo 1800-luvun alus­sa) jätän itse kunkin tehtäväksi.

Vastaa käyttäjälle Erastotenes aleksandrialainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.