Huumepolitiikka on masentavaa

Suo­ma­lainen huume­poli­ti­ik­ka on masen­tavaa. Kun huumeet ovat mon­elle tun­tem­aton paha, kaik­ki jämäkältä näyt­tävä toim­inta huumei­ta vas­taan tuot­taa poli­itikolle kan­na­tus­ta, vaik­ka se tosi­asi­as­sa pahen­taisikin huume­on­gel­maa. Poli­itikot eivät ole niin tyh­miä kuin miltä moni yrit­tää näyt­tää. He kyl­lä tietävät, että mitä he huumeista sanovat, ei ole tutkimusten val­os­sa totta.

Olin vuosi­na 2000 – 2002 huume­poli­ti­ikas­ta vas­taa­va min­is­teri. Se oli masen­tavaa juuri sik­si, että poli­it­tiset into­hi­mot estivät järkevän huume­poli­ti­ikan toteuttamista.

En ole seu­ran­nut alan tilas­to­ja, mut­ta tuol­loin huumei­ta käytet­ti­in Suoes­sa mui­hin mai­hin ver­rat­tuna vähän, mut­ta huumeista aiheutu­vat hait­ta — huumekuolemat mukaan luet­tuna — oli­vat Euroopan kärkeä.

Kir­joitin kir­jaani Min­is­terikyyti asi­as­ta kokon­aisen luvun Huumem­i­nis­teri, joka on luet­tavis­sa sivuil­tani. On masen­tavaa, että tuo kir­joi­tus on nyt liki 20 vuot­ta myöhem­min yhtä ajanko­htainen kuin silloin.

Jok­seenkin kaik­ki kan­sain­väliset tutkimuk­set osoit­ta­vat, että huumei­den käytöstä rankaisem­i­nen pahen­taa huume­on­gel­maa. Ne, jot­ka nyt metelöivät esi­tyk­ses­tä pois­taa kannabik­sen käytön ran­gais­tavu­us, tietävät tämän ihan hyvin, mut­ta hei­dän on edullista olla tietämät­tä. Käytön krim­i­nal­isoin­ti tekee huumei­den osta­jas­ta myyjän liit­to­laisen, kanssarikol­lisen, ja suo­jelee näin myyjää kiin­ni jäämiseltä. He ovat sil­loin samal­la puolel­la ja suo­jel­e­vat toisi­aan. Tämä sopii huumekaup­pi­aalle oikein hyvin.

Kun osta­ja on jo astunut lain väärälle puolelle, hänet on help­po värvätä myös myymään huumei­ta. Tämä mekanis­mi on todel­la tehokas. (Miten Veikkaus oy ei ole keksinyt, että pelion­gel­maiset voisi­vat tien­ata rahaa pelei­hin han­kki­mal­la Veikkauk­selle lisää asiakkaita?)

Poli­isin on aika turha kysyä moot­toripyörä­jen­gin huumekau­pas­ta osta­jil­ta, kos­ka näil­lä ei ole halua eikä edes velvol­lisu­ut­ta puhua tot­ta. Kenel­läkään ei ole velvol­lisu­us todis­taa itseään vastaan.

Ran­gais­tuk­sen pelko estää myös hakeu­tu­mas­ta hoitoon.

Espan­jalainen huume­poli­isi ker­toi min­ulle parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, että he katso­vat pien­imuo­toista kannabiskaup­paa ja kotikas­va­tus­ta läpi sormien, jot­ta suosit­tu kannabis ei liukuisi kovan huumerikol­lisu­u­den sisään­heit­to­tuot­teek­si. Tähän Suomen huume­poli­ti­ik­ka juuri näyt­tää johta­van. Amatöörit pois alal­ta ja kannabis kovan luokan rikol­lis­ten monop­o­lik­si. Siitä tavarat­alosta saa sit­ten pahempiakin aineita.

Suomes­sa on lain mukaan yhtä kiel­let­tyä myy­dä mietoa mar­i­hua­naa ja vah­vaa hero­i­inia ja yhtä kiel­let­tyä myy­dä huumei­ta lap­sille ja aikuisille. Tuomiois­tu­imil­la voi toki olla omat käytän­tön­sä tärkeän rikok­sen määrittelyssä.

Meil­lä ei ole halut­tu lain­säädön­nössä tehdä eroa mieto­jen ja kovien huumei­den välil­lä, kos­ka se antaisi kuulem­ma väärän viestin mieto­jen huumei­den mietoud­es­ta. Tässä on se ongel­ma, että jos halu­taan viestiä, että kannabis on yhtä vaar­al­lista kuin hero­i­i­ni, joku voi ymmärtää sen niin, että hero­i­i­ni on yhtä har­mi­ton­ta kuin kannabis.

Maa toisen­sa jäl­keen on lail­lis­ta­mas­sa kannabik­sen viihdekäytön, kos­ka päät­täjät eivät omien koke­musten­sa nojal­la pidä ainet­ta niin vaar­al­lise­na tai kos­ka eivät halua kannabik­ses­ta muo­dos­tu­van sisään­heit­toar­tikke­lia kovan huumeen kauppiaille.

On mie­lenki­in­toista, että kannabik­sen lail­lis­t­a­mi­nen näyt­tää vähen­tävän sen käyt­töä. Vähän samas­ta asi­as­ta on talousle­hti The Econ­o­mist usein kir­joit­tanut. Huume­poli­tikkka pitää yllä jät­timäisiä voit­to­ja ja ne kan­nus­ta­vat suuri­in markki­noin­tipon­nis­telui­hin. Suomen luon­nos­sa kas­vaa yleinen huume­sieni, joka on kenen tahansa ulot­tuvil­la. Siitä ei ole tul­lut mitään ongel­maa, kos­ka se on kaikkien ulot­tuvil­la eikä kukaan voi tehdä sil­lä voittoa.

Ne, jot­ka väit­tävät kannabista vaarat­tomak­si huumeek­si, ovat yksinker­tais­es­ti väärässä. Kannabis on pahak­si eri­tyis­es­ti alaikäisille. Sik­si on huono asia, jos saamme alko­ho­likult­tuurin päälle kannabiskulttuurin.

Yhtä väärässä ovat ne, jot­ka väit­tävät kannabista alko­ho­li­akin vaar­al­lisem­mak­si. Ei se kyl­lä ole, eri­tyis­es­ti sik­si, ettei aina tuo­ta riip­pu­vu­ut­ta. Tai kuulem­ma kannabis tuot­taa psyykkistä riip­pu­vu­ut­ta, siis tot­tumista, mut­ta ei ole riip­pu­vu­u­den aiheut­ta­ja lainkaan niin vah­va kuin tupak­ka, alko­holi tai kahvi.

EU:n ter­veysmin­is­te­rien huumei­ta käsit­televässä kok­ouk­ses­sa erään suuren viin­i­maan min­is­teri sanoi, että se, että olemme kieltäneet niin har­mit­toman huumeen kuin kannabis ja salli­neet niin vaar­al­lisen huumeen kuin alko­holi, johtuu tietysti maat­alous­poli­ti­ikas­ta ja vain siitä.

Asi­at muut­tuisi­vat siis parem­mik­si, jos siis voisimme pois­taa alko­holin ja kor­va­ta sen kannabik­sel­la. Mut­ta emme voi. Uno­hde­taan siis tämä. Sitä pait­si min­ul­ta ette vie oikeut­ta viini­lasil­liseen viikonloppuna!

Suomen on vaikea ylläpitää kannabik­sen kiel­toa, jos muu maail­ma hyväksyy kannabik­sen yhtä vapaaseen käyt­töön kuin olemme hyväksyneet nikotiinin.

Mut­ta suh­tau­tui kannabik­seen päi­h­teenä miten hyvän­sä, sen käytön ran­gais­tavu­us pitäisi pois­taa ja keskit­tyä myyjien jah­taamiseen. Maria Ohisa­lo on tässä aivan oikeassa.

Tietoon perus­tu­va poli­ti­ik­ka kunniaan!