Syksyllä 1989 Suomessa käsiteltiin ETA-sopimusta, siis sopimusta Euroopan talousalueesta, jossa euroopan vapaakauppasopimuksen EFTAn jäsenmaat liittyivät tiiviimmin osaksi EU:n yhteismarkkinoita. Olin tuolloin tuore kansanedustaja vihreiden nelimiehisessä eduskuntaryhmässä. Sanoin jossain, että koko ETA-puhe on sumutusta, koska tuollainen olotila ei voi olla pysyvä. Mitä järkeä on EU-jäsenyydessä ilman äänioikeutta? Sillä tähdätään siis EU-jäsenyyteen. Presidentti ja ulkoministeri eivät kerro eduskunnalle totuutta asiasta.
Kannanottoni sai keskustalaisessa lehdistössä suurta huomiota, jossa se julkaistiin muodossa presidentti salaa aikomuksiaan eduskunnalta. Ulkoministerin (Pertti Paasio) osuus jotenkin unohtui. [Ulkoministerin nimi korjattu 17.9. 2019]
Sain kutsun presidentin puheilla. Ota samalla se eduskuntaryhmäsi mukaasi.
Menimme kolmistaan, Pekka Haavisto, Erkki Pulliainen ja minä (Eero Paloheimo oli Lontoossa) presidentin puheille 18.10 1989. Presidentti piti meille 45 minuutin esityksen tapaamisistaan eri valtionjohtajien kanssa. Se oli varsinainen name-dropping ‑puhe, jossa suuret kansainväliset vaikuttajat vilahtelivat yhtenään. Kävimme aika pitkän keskustelun Euroopasta, Suomesta, neuvostokaupasta ja taloudesta.
Presidentin käsitys Europan tulevaisuudesta oli kovin talouspainotteinen. Hän sanoi muun muassa, että Neuvostoliitto päästää Unkarin ja Puolan länteen, koska ne maat ovat niin velkaantuneita, ettei se halua maksaa niiden velkoja. Sanoin siihen, ettei DDR:n hallituskaan kovin vankasti pallillaan istu, johon presidentti vastasi vähän tuohtuneena, että DDR:n talous on niin vahvalla pohjalla, ettei sitä uhkaa mikään. Minä ajattelin aivan toisin. Jos 150 000 mielenosoittajaa on Leipzigin kaduilla sitä mieltä, ettei keisarilla ole vaatteita, tarvitaan monta panssarivaunua vakuuttamaan, että keisari on pukeutunut mitä tyylikkäimmin.
Honecker sai kenkää vielä samana päivänä ja Berliinin murtui 22 päivää myöhemmin.
Raija Orasen kirjasta Manu saa aivan toisenlaisen käsityksen Koiviston tunnelmista DDR:n suhteen noina viikkoina. Kenties presidentin tuohtumus johtui siitä, että olin sanonut jotain, jota suomalaisen kansanedustajan ei ollut syytä sanoa julkisuudessa. Tai sitten hänen muistinsa on valikoiva.
Tätä käsitystä Puolan ja Unkarin luovuttamisesta länteen olen myös ihmetellyt. Mikä on asein voitettu, sitä ei yleensä aivan pienten taloudellisten murheiden vuoksi anneta takaisin. Mutta toisaalta Manulla oli hyvät suhteet Gorbatšoviin.
Kerrottuaan keitä kaikkia on tavannut, Manu sanoi, että Itä-Euroopan uudet johtajat ovat hänelle kyllä tuntemattomia. Sanoin, että me taas tunnemme ne kaikki. Kun oppositio on ollut kielletty, mutta ympäristöjärjestöt sallittuja, oppositio on järjestäytynyt ympäristöliikkeiksi. Siksi nuo uudet johtajat ovat järjestäen olleet Euroopan vihreiden tapaamisissa.
Koivisto kysyi, olemmeko tuoneet tämän esille ulkoasianvaliokunnassa. Sanoin, ettei meillä pienenä ryhmänä ole siellä paikkaa.
Kohtalaisen pikaisesti valtiopäiväjärjestykseen tehtiin tilapäinen muutos ja ulkoasianvaliokuntaan otettiin 18. jäsen. Valitsimme siihen Pekka Haaviston.
Haaviston on nyt ulkoministeri.
Mauno Koivisto teki virhe analyysin DDR:sitä varmaan senkin takia että hän oli lukenut kansainvälisiä talous julkaisuja joissa DDR:n taloutta arvioitiin toisella tavalla kuin Puolan ja Unkarin. Unkarista piti tulla entisen Itä-Euroopan malli talous koska Unkarissa oli ulkomaalaisia investointeja etenkin Itävallasta ja Länsi-Saksasta. Unkarissa oli kahdenlainen verotus . Ulkomaalaisilla yhtiöillä se oli hyvin pieni ja kotimaisilla yhtiöillä jotka saivat valtion apua oli korkea. Mauno Koivisto oli vieraillut Puolassa 1984 hätätilan aikana ja todennut miten valtio jolla on vain menoja mutta ei tuloja voi edelleen jatkaa normaalisesti toimintaa. Puolassa oli ollut lakkoja ja voimakas ay-liike lisäksi katolilainen kirkko Paavi Johannes Paavali II:n toimesta tuki rahallisesti Puolan Ay-liikettä. Unkarissa oli Janos Kadarin aikainen gulassikommunismi jota voidaan verrata Kiinan nykyiseen malliin. Unkari selvisi romahduksesta paremmin kuin Puola, Romania, Bulgaria, DDR, Tšekkoslovakia ja Neuvostoliiton entiset tasavallat Baltianmaita lukuunottamatta. Unkari oli myös lännen talouslehdissä monen ekonomistin malli maa. Myöhemmin 2000-luvulla eri hallitukset ovat sössineet Unkarin talouden pidon. Viktor Orban ei ole ainoa vaan ongelma tuli 2008–2009 kun Unkarin florintti devalvoitiin . Monet unkarilaiset olivat ottaneet asunto lainoja euroissa tai Sveitsin frangeina. Unkarissa oli harjoitettu myös vahvan florintti rahapolitiikkaa kuten Suomessa 1980-luvulla vahvan markan rahapolitiikkaa. Unkarin ero Suomeen on se että elinkeinoelämä Unkarissa on ulkomaalaisten lähinnä itävaltalaisten ja saksalaisten käsissä. Ulkounkarilaisten omistuksia on myös jonkun verran kuten George Sorosin mutta hän ei ole Orbanin kanssa väleissä. Pääoma pakeni Unkarista Itävaltaan. Suomeen on investointeja tullut ulkomailta. Mauno Koivisto varmaan näki Unkarin tilanteen ja DDR:n tilanteen toisessa valossa koska hän oli lukenut ja tutkinut Suomen Pankin pääjohtajana kansainvälisiä talous julkaisuja. Unkari arvioitiin ongelma maaksi ja DDR terveeksi kansantaloudeksi. Puola oli oma tapaus. Mutta toisin kävi
Koivisto arvioi väärin maantieteen merkityksen. Kauankohan itäsaksalaiset olisivat katsoneet vierestä jos naapurimaa Puola, joka on idempänä ja jota pitkin ainoa reitti maata pitkin Neuvostoliittoon kulki, olisi irtautunut itäblokista? Olisikohan kenties juna- ja bussimatkoista Moskovaan tulleet hittituote itäsaksalaisille, jos kyydistä olisi voinut jäädä pois Puolan alueella?
Koivisto arvoi kulttuurillisen painoarvon väärin. Itäsaksalaiset puhuvat samaa saksankieltä kuin länsisaksalaiset. Itäsaksalaiset eivät paenneet länteen Puolan kautta vaan Unkari ja Tšekkoslovakian kautta Itävaltaan. Jonkin verran myös Jugoslavian kautta. DDR:sitä pääsi laivalla Rügenin kautta Gdanskiin. Koiviston analyysi perustui todennäköisesti kansainvälisiin talous analyyseihin joita hän oli pitkään lukenut. Koivisto ei ollut ainoa valtionpäämies joka teki virhe analyysin Berliinin muurin hajoamisesta niin teki Yhdysvaltain presidentti George H.W.Bush, Britannian pääministeri Margaret Thatcher ja Ranskan presidentti François Mitterand . Margaret Thatcher ja François Mitterand vastustivat Saksojen jälleenyhdistymistä. Mauno Koivisto oli hyvässä seurassa kun hän ei onnistunut arvioimaan mitä DDR:ssä tapahtuu. Itse asiassa Länsi-Saksan johdolle DDR:n integraatio länteen ei ollut ajankohtaista 1989 vaan ideana oli valtioliito johon kuului yhteinen raha Saksan markka ja tulli. Zollferein kuten oli Bismarckin alkuperäinen idea Saksasta
Tuon mä tiedän, mutta tarkoitin että jos muuri ei olisi murtunut syksyllä 1989 ja jos Puola olisi mennyt menojaan länteen, niin DDR:n hallituksen olisi ollut maastapaon estämiseksi pakko sulkea raja Puolaan päin, mutta samalla olisi maayhteydet Neuvostoliittoon katkenneet.
Puola ei mennyt menojaan länteen 1989. Puolassa järjestettiin ensimmäiset vaalit 1989 jossa kommunisteillä oli kiintiöt maan parlamentissä ja vapaista paikoista tuli vaaleissa suorat vaalit 1989 . Vuonna 1990 Puolassa järjestettiin todelliset vapaat vaalit Maa yhteys Neuvostoliittoon ei katkennut Puolan kohdalla koskaan koska Kaliningradin alue on edelleen osa Venäjää ja Valko-Venäjä on käytännössä passi unionissa Venäjän kanssa. Maayhteydet Puolan kautta Neuvostoliitoon ja Venäjälle ei kadonnut mihinkään. Se on harha että Puolalla ei ole rajaa Venäjän kanssa. Miksi itäsaksalaiset olisivat paenneet Puolaan? Ei heillä ole siellä mitään tulevaisuutta. Länsi-Saksa antoi automaattisesti kansalaisuuden DDR pakolaisille syy on vanha laki joka määrittelee kaikki saksankieliset entisellä ostlandilla Saksan väestöön. Puola ei mennyt länteen vaan kyseessä oli siirtymä kausi. Yksikään entinen itäblokin maa ei mennyt suoraan länteen. Puolassa kommunistit jatkoivat vallassa Lech Walesan hallituksessa .Itävalta, Suomi, Ruotsi ja Norja hakivat tuossa vaiheessa EU:n jäsenyyttä ja silloin ei ollut puhettakaan siitä että Puola tai esimerkiksi Tšekki, Unkari tai Slovakia liittyisi EU:hun edes 20 vuoden aikana. Maat kuten Malta ja Kypros olivat neuvotteluissa jo 1995 mukana. EU:n itä laajentuminen päätettiin Lahden huippukokouksessa 1999. . Puola haki ensin NATO:n jäsenyyttä ja liittyi NATO:oon ennen EU jäsenyyttä. Puola oli konkurssi valtio joten taloudellinen asema oli sille heikko . Itäsaksalaiset pakolaiset lähtivät Unkarin ja Tšekkoslovakian kautta Itävaltaan koska Unkari oli aina ollut itäsaksalaisten kohde maa loma kaudella. Unkari oli sattumalta poistanut sähköt sen Itävallan raja aidasta 1989. Sitä ei DDR:n johto tiennyt. Jos olisi tiennyt niin olisivat varmasti sulkeneet rajan Tšekkoslovakian kohdalta. Puola oli oma tapaus koko itäblokin hajoamisen aikana. Puolan siirtyminen demokratiaksi tapahtui toisella tavalla kuin muissa itäblokin maissa.
Täsmennys edelliseen kommenttiin. Erich Honecker ei koskaan hyväksynyt Mihail Gorbatshovin perestroikaa ja glasnostia. Honecker ei kuulunut itäblokin reformistisiin johtajiin. Janos Kadar Unkarissa ja Gustav Husak Tšekkoslovakiassa eivät olleet keskenään Honeckerin kanssa hyvissä väleissä. Honeckerin kanssa hyvissä väleissä oli käytännössä Romanian Nicolae Ceusescu on Bulgarian Todor Zhivkov. Honecker ei koskaan hyväksynyt mitään uudistuksia sosialistimaissa. Lech Walesa oli hänelle petturi. Kenraali Jaruzelski oli luopio Honeckerille. Honeckerin tilalle tuli Egon Krenz joka ei tajunnut missä maa makaa . Todellinen muurin murtaja siis rajan avaaja oli Manfred Gerlach ja Lothar de Maizière. Mihail Gorbatshov ei puuttunut mitenkään muurin murtumiseen joka oli Erich Honeckerille järkytys ja hän piti Gorbatshovia petturina. Honeckerin puoliso Margotin näkemys oli aina se että Mihail Gorbatshov petti itäsaksalaiset ja miehensä perinnön. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se että edellisen pääsihteerin puoliso Lotte Ulbricht totesi ennen kuolemaansa Honeckeristä seuraavaa “Honecker hat das Erbe meines Mannes verspielt”. ( Erich Honeckerin pilasi mieheni elämäntyön).Puolasta se alkoi ja päättyi DDR:ään. Neuvostoliito hajoaminen tapahtui elokuussa 1991. DDR:n hajoaminen tapahtui koska Erich Honecker oli jo dementoitunut.
Tai sitten olisi ollut pelkkää transitoliikennettä, niin kuin Suomessa aikoinaan Porkkalan vuokra-alueen läpi.
(Olihan Länsi-Saksan ja Länsi-Berliinin välillä moottoritiekin, ja jotenkin Itä-Saksa selvisi siitä vaarantamatta olemassaoloaan.)
Porkkalan vuokra-alueen läpi kulkeva liikenne oli hyvin kontrolloitua. Muistan kun Mauno Koivisto kertoi Ylen haastattelussa että junalla Helsingistä Turkuun Porkkalan vuokra-alueen läpi jouduttiin pysähtymään Kauklahden asemalla koska vaunuihin vedettiin luukut kiinni ja vessaan meneminen kiellettiin ja neuvostosotilaat tuli vaunuihin vartioimaan. Moottoritie joka kulki Länsi-Berliinistä Länsi-Saksaan oli käytännössä tarkoitettu vain liittoutuneiden maiden kansalaisille ja Länsi-Berliinissä asuville tai siellä väliaikaisesti oleville . Länsi-Berliini ei ollut osa Länsi-Saksaa. Länsi-Berliini oli liittoutuneiden miehitys alue vuoteen 1990. Länsi-Saksan lait eivät olleet siellä automaattisesti voimassa. Länsi-Berliinin asukkailla oli oma erityinen kansalaisuus joka takasi heille oikeuden matkustaa Itä-Saksan läpi Saksan liittotasavaltaan. Yleensä matkat tehtiin lentäen ja sekin tapahtui niin että yhteydet hoiti joko liittoutuneiden maiden lentoyhtiöt. Lufthansa ei lentänyt Länsi-Berliiniin mutta ei Interflug myöskään Länsi-Saksaan. Ylilennot olivat sallittu. Länsi-Berliini oli erityisalue joka ei ollut varsinaisesti osavaltio mutta ei myöskään itsenäinen kaupunkivaltio. Länsi-Berliinin korkeiden hallinto elin oli oma lainsäädäntö elin joka kuitenkin noudatti Saksan liittotasavallan lakeja mutta sillä oli kuitenkin itsenäinen asema esimerkiksi siinä että sitä johti oma pormestari josta tunnetuin oli Willy Brandt. Länsi-Berliinin kaltaisia enklaaveja oli myös muualla kuten Triesten vapaa-alue Italian ja Jugoslavian välillä. Myös sotien välisenä aikana tälläinen asema oli Danzigilla.
Porkkalan tunneli ja Länsi-Berliinin ja muun Länsi-Saksan väliset transitojärjestelyt koskivat matkoja lännestä länteen. Ei ollut vaaraa että matkustajat loikkaa kyydistä.
Matka Itä-Saksan ja Puolan rajalta Frankfurt an des oderista Neuvostoliitton Brestiin oli 600 km. Aika vaikea järjestää loikkarienpitävää transitoliikennettä.
Ei niin, mutta oli käänteinen vaara, että niitä loikkaa kyytiin.
Tämä on jo relevantimpi huomio.
Tuota… eikös brittien ja sammakonsyöjien vastustus Saksojen yhdistymistä kohtaan perustunut ensisijaisesti kokemuksiin viimevuosisadan suursodista ja suuresta vastenmielisyydestä nähdä enää koskaan yhtenäistä Saksan valtiota — joka ehkä lähtisi taas tavoittelemaan johtavaa asemaa Euroopassa?
No, tällaiset pelot ovat ainakin vielä osoittautuneet jokseenkin turhiksi, mutta ei kai mikään rationaalinen analyysi voi ennustaa, että Euroopan vahvimman valtion johtoon nousisi NL:ssä opiskellut kansandemokratian kommunistisen nuorisojärjestön johtoon kuulunut henkilö (jonka perhe vielä loikkasi lännestä itään…), joka ei pelkästään ole nollannut oman maansa vaikutusvaltaa vaan on myös tehnyt koko EUsta kv-lilliputin, joka katsoo sivusta kun mm. Venäjä ja Kiina tekevät ihan mitä huvittaa.
Helmut Kohl kannatti itse asiassa Saksojen yhdistymistä mutta Saksan demarien puheenjohtaja Oskar Lafontaine vastusti alussa Saksojen yhdistymistä ja kyseinen herra on vasemmistolaisempi kuin entiset itäsaksalaiset kommunistit. Saksan demarit lopulta hyväksyivät Saksojen yhdistymisen koska puoleen kunniapuheenjohtaja Willy Brandt asettui Kohlin tueksi. Helmut Kohlin suosikki puolueen puheenjohtajaksi ei ollut Angela Merkel vaan Wolfgang Schäuble. Se miksi EU on nykyään heikompi kuin 1990 on nimenomaan Kiinan kehitys. Mutta se johtuu siitä että Ranskassa on ollut viimeiset 25 vuotta Francois Mitterandin ja Jacques Chiracin jälkeen heikkoja presidenttejä. Saksan vaikutusvalta on riippuvainen Ranskasta. Ranskan tuki Saksalle on välttämätöntä. Presidentti Sarkozyn aikana Ranska nojautui Välimeren maiden tukeen lähinnä Italian ja Espanjan mutta Hollande joka yritti olla Saksalle yhteistyö haluinen törmäsi kuitenkin sisäpolitiikassa ongelmiin. Nyt Emmanuel Marcon yrittää korjata ne virheet mitä tehtiin Chiracin, Sarkozyn ja Hollanden aikana. Ranskalainen kansan luonne on vallankumouksellinen ja anarkistinen joten vaikeata on. Venäjän vaikutus valta on pieni kansainvälisessä taloudessa mutta sotilaallinen vaikutusvalta on suuri. Saksa ei halua ottaa vastuuta esimerkiksi NATO:ssa sotilaallisesta vaikutusvallasta sen tekee NATO:ssa Ranska ja Britannia
Itäblokin maat palautti loikkarit
Saksan perustuslaki kieltää monia sotilaallisia toimintoja esimerkiksi YK:n mandaatin puutteessa. Ranskan sotilaallinen vaikutusvalta on suuri mutta ei taloudellinen ja Saksan taloudellinen vaikutus on suuri mutta ei sotilaallinen. Ranskalla on Afrikassa tuhansia laskuvarjo joukkoja mikäli siellä alkaa rähinä Ranskan entisissä siirtomaissa
Nyt oli kyse sellaisesta skenaariosta että Puola ei olisi olltut enää itäblokin maa, kuten Koivisto olisi kuvitellut tapahtuvan jos NL olisi antanut Puolan mennä menojaan mutta DDR:n ei. Olisiko Puola ollut kiinnostunut palauttaa junalasteittain loikkareita Itä-Saksasta?
Eihän Unkarikaan palauttanut silloin kun niitä kesällä 1989 alkoi tulla.
Miksi itäsaksalaiset olisivat menneet Puolaan? Läns-Saksa oli heidän suuntaansa jo vuodesta 1961. Puola oli 1989 itäblokin maa mutta se oli siirtynyt käytännössä yhden puolueen maasta monipuolue maaksi. Puola oli edelleen muodollisesti Varsovan liiton ja SEV:on jäsen maa. Nämä organisaatiot purettiin heinäkuussa 1991 ja joulukuussa 1991. Nyt tämä Osmo Soininvaaran bloki käsittelee vuotta 1989. Unkari salli kautta kulun Itävaltaan josta pakolaiset lähtivät liikkeelle Länsi-Saksaan. Länsi-Saksan Tšekkoslovakian suurlähetystö Prahassa oli myös pakolaisten määränpää. Itävalta ei palauta pakolaisia mutta Suomi itse asiassa palautti
Ilmeisesti en osaa selittäää riittävän tarkasti.
Lähdin spekuloimaan olettamuksesta että Koiviston ennustus olisi toteutunut, että Puola olisi itäblokin maista ensimmäisenä irtautunut yksipuolisella ilmoituksella enneen Unkaria. Puola on DDR:n ja Neuvustoliiton välissä. Kaikki liikenne DDR:stä sen tärkeimpään kumppaniin NL:ään kulki Puolan kautta. Helpoin tapa itäsaksalaiaiselle joka haluaa paeta länteen olisi ollut ostaa esim junalippu Moskovaan mutta jäädä pois junasta esim Varsovassa. Kuka olisi voinit estää sen? Sieltä hän olisi kenties mennyt lentokentälle ja noussut Frankfurtin tai Hampurin koneeseen, tai mennyt Szeciniin ja hypännyt Ruotsiin menevään autolauttaan, koska länsimaistunut Puola ei olisi estänyt. Mutta todellisuudessa Unkari ja sitten DDR ehtivät länsimaistua ennen Puolaa, mutta sitä tarkoitin että Koivisto ei tuntenut maantieteellisiä seikkoja sillä jos Puola olisi länsimaitunut ennen unkaria, olisi se tarjonnut vielä tehokkaamman pakoreitin ja Honecker olisi joutunut tosipaikan eteen.
Sitten se toinen juttu: Suomi ei palauttanut loikkareita muista itäblokin maista kuin Neuvostoliitosta. Ja sinnekin vain jos Neuvostoliitto huomasi ja vaati palauttamista. Esim neuvostovirolaiset Raivo Roosna ja Aleks Lepajoe jotka pakeivat kumiveneellä saivat jäädä Suomeen.
Matkustaja-autolautta Finnjet oli taas kerran poiminut veneellä pakenevia itäsaksalaisia eikä heitä palautettu.
Spekulaatiosi ovat ihan hyviä mutta kun korostat länsimaistunutta Pullaa niin ei Puola ollut vielä 1989 länsimaistunut . Siellä oli edelleen kommunistit hallituksessa toisin kiintiöiden kautta. Tuo reittisi että itäsaksalaiset pakolaiset olisivat menneet lautalla Ruotsiin Puolasta tai lentokoneella Varsovasta Länsi-Saksaan on sinänsä hiukan kummallinen koska itäsaksalaiset tarvitsivat länsivakuuttaa lentolipun ostamiseen. Tuolloin ei ollut vielä mitään internetiä josta olisi voinut ostaa noin vain lentolipun. Miksi itäsaksalaiset pakolaiset menivät Unkarin ja Tšekkoslovakian kautta johtuu siitä että näillä mailla on raja Itävallan kanssa. Unkari oli tehnyt päätöksen avata raja. Samoin Tšekkoslovakia mutta Honecker ei ymmärtänyt asioiden kulkua. Tuo reitti Varsova-Szecinin-Ruotsi ei ole massoille mikään vaihtoehto mutta yksilöille kyllä.
Saivatko nämä matkustaja laiva Finnjetin poimimat itäsaksalaiset venepakolaiset turvapaikan Suomesta vai luovutettiinko heidät Länsi-Saksan viranomaisille? Kansainvälisen meriliikenteen lain mukaan on laivojen jotka liikennöivät kansainvälisillä vesillä on pelastettava pakolaisia mereltä mikäli he ovat hädässä. Kysymys siitä mihin heidän viedään on toinen juttu. Vietiinkö itäsaksalaiset Suomeen vai Länsi-Saksaan ?
Kyseiset loikkarit eivät saaneet jäädä Suomeen vaan heidät sallittiin lähtemään Suomesta Ruotsiin joka myönsi heille turvapaikan. Suomen viranomaiset tekivät tässä kohtaa poikkeuksen
Roosna ja Lepajoe olivat loikanneet jo 1984 Suomen kautta Ruotsiin mutta he palasivat takaisin Suomeen jossa he ryöstivät kaksi kultasepän liikettä Helsingissä. Miksi Suomi palautti heidät Ruotsiin johtuu siitä että pohjoismaisten sopimusten mukaan kyseisen maiden kansalaiset tai siellä oleskelevat ihmiset palautetaan takaisin. Roosna ja Lepajoe eivät siis koskaan jääneet Suomeen vaan saivat lähteä takaisin Ruotsiin. Roosna muutti takaisin Viroon 2000-luvulla
Pa
Unkari oli tehnyt päätöksen että Itävallan välinen raja avataan koska maiden välinen sähköinen raja-aita oli tullut liian kalliiksi. Itävalta on puolueeton maa se ei kuulu mihinkään blokkiin. Se ei ollut 1989 EU maa tai NATO maa (joka se ei edelleenkään ole) . Puolasta ei pääse suoraan Länsi-Saksaan vaan joko pitää mennä DDR:n kautta, Tšekkoslovakian tai Unkarin kautta. Unkarin, Puolan ja Tšekkoslovakian kommunistinen johto oli jo 1989 kääntänyt prosessin toiseen suuntaan mutta se tarkoitta että Unkari, Tšekkoslovakia tai Puola olisi menneet länteen. Se vielä pitkä prosessi eikä se tapahtunut 1989. Saksat yhdistyivät vasta lokakuun 3. päivä 1990. Näissä itäblokin hajoamisessa unohdetaan että prosessi ei ollut yhtäläinen. Unkari, Tšekkoslovakia, Puola, DDR, Romania, Bulgaria ja Neuvostoliitto menivät omia suuntia kun Kreml ei enään puutunut voimalla näiden maiden sisäisiin asioihin. Mutta siltikin nämä maat olivat muodollisesti Varsovan liiton ja SEV:n jäsenmaita. Niissä oli edelleen neuvostosotilaita. Viimeiset neuvostosotilaat poistuivat 1994 mennessä. Yksikään itäblokin maa ei liittynyt mihinkään läntisiin instituutioihin vasta 1999.
Vielä tiedoksi että Puolassa, Unkarissa ja Tšekkoslovakiassa oli reformistinen kommustinen johto. Mutta DDR:ssä näin ei ollut. Unkari oli aina ollut itäblokin maista se “vapaamielisin” sinne pääsi myös lännestä helposti ja sieltä pääsi esimerkiksi Suomeen ilman viisumia. Myös Jugoslaviaan joka ei ollut itäblokin maa (siis se ei kuulunut Varsovan liittoon tai SEV:iin) . Kesällä 1989 Unkari oli avannut rajansa Itävaltaan päin ja se on ollut itäpakolaisten määränpää kommunistimaista aina länteen (joko Läns-Saksaan tai Sveitsiin) se miksi Unkari teki sen että se avasi rajana siisti länteen oli se että rajan ylläpito oli tullut sille kalliiksi. Itäsaksalaiset pakolaiset saivat automaattisesti turvapaikan Länsi-Saksasta. Puola ei olisi sallinut heille tätä oikeutta. Unkari oli tehnyt itsenäisen päätöksen avata raja. Kronologisesti pitäisi ymmärtää näitä asioita ennen kuin hahmottaa kokonaisuuden sillä historia kulkee kronologisesti ja tämä vuoden 1989 tapahtuma on jo historiaa
Eikö Koiviston (ja muun suomalaisen poliittisen eliitin) virhearviot olleet ennemmin jonkinlainen suomettumisen huipentuma (vaan ei valitettavati päätepiste…) — eli kun oma tulevaisuus oli sidottu mielikuviin “ikuisesta Suuresta ja Mahtavasta” ja Suomen asemasta NL:n sylihauvana samalla kun mm. Ulkoministeriön henkilökunta oli mädätetty idän suuntaan syvään kumartavilla “asioiden oikean tilan ymmärtävillä” virkamiehillä — niin kyky (ja halukkuus) selvittää faktoja ja tehdä analyyttisiä päätelmiä korvautui omia mielikuvia tukevalla toiveajattelulla.
Sinänsähän NL:n taloudellinen haaksirikko alkoi olemaan aika selvää jo viimeistään 1980-luvulle siirryttäessä. Ehkä joku 2. öljykriisi antoi henkeään haukkoneelle savijalkaiselle jättiläiselle vielä muutaman lisävuoden, mutta suunta oli selvä — siitä voidaan kai kiistellä, että kiihdyttikö Gorban glasnost prosessia — vai hidastiko se sitä hippusen antamalla neuvostokansalaisille vielä pienen toivon siitä, että josko tämän saisi kuitenkin toimimaan.
Ihan samalla tavalla muussa itäblokissa pinnanalla kytevä tyytymättömyys oli aivan päivän selvää — kuten myös noiden maiden hallinnon riippuvuus loppukädessä NL:n miehitysarmeijan voimista.
Tässä mielessä koko prosessin kehityskulku ei tietenkään ollut täysin vääjäämätön, mutta kuitenkin aavistettavissa oleva mahdollisuus. Jos tällaisen faktoihin perustuvan analyysin kuitenkin torjuu täysin mielestään ja kuuntelee mielummin “kotiryssän” roolissa olevaa KGB-kenraalia, niin reaalimaailman tapahtumat voivat aina silloin tällöin päästä yllättämään.
Pitää nyt hieman korjata, kun tästä osasta historiaa alkaa olla omakohtaisiakin muistoja. Syksyllä 1989 Suomessa oli Holkerin hallitus, jossa Väyrynen ei ollut. ETA-neuvottelujen ja niitä koskevan suomalaisen julkisen keskustelun alkamisajankohdasta en tiedä, mutta Wikipedian mukaan Jacques Delors ehdotti Euroopan talousalueen perustamista tammikuussa 1989. Onko tässä nyt yhdistelmä muistoja syksyiltä 1989 ja 1991?
Perhana, noin sitä muisti pettää. Tuo tapahtui ehdottomasti vuonna 1989 ja syytin presidenttiä ja jotain toista eduskunnan sumuttamisesta, mutta ei se tietenkään voinut olla Väyrynen. Katsoin päiväkirjastani. Olin pitänyt eduskunnassa 10.10.1989 puheenvuoron integraatiosta ja arvostellut siinä myös Koivistoa. Täytyy korjata itse tekstiin.
Kyseessä saattoi olla Pertti Salolainen ja paikkana vihreiden liittokokous Merikarvialla 25.11.1989:
“Soininvaara arvosteli Suomen nykyistä keskustelua Euroopan yhdentymisestä. ‘Jos ulkona sataa ja ulos on mentävä, on pohdittava sitä, pitääkö mukaan ottaa sateensuoja ja sadetakki. Sen sijaan ei kannata pohtia, olisiko hyvä, jos ei sataisi’, Soininvaara kuvaili. Hänen mielestään hallitus on epädemokraattisesti salaillut toimiaan yhdentymisessä. ‘Ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok) on ilmoittanut, että ei ole mitään tiedotettavaa ennen kuin päätökset on tehty’, Soininvaara totesi.”
(Katri Peltola, “Vihreät perustaisivat Itämeri-neuvoston”, HS 26.11.1989)
Pöiväkirjani mukaan kyse oli puheesta, jonka pidin eduskunnassa 10.10.1989
Kyseessä oli sittenkin Väyrynen, joka vain ei ollut tuolla hetkellä ulkoministerinä. Muiden valtiopäiväasiakirjojen tavoin tämäkin löytyy eduskunnan sivuilta:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Poytakirja/Documents/ptk_91+1989.pdf#page=20 (sivulla 20, jos ei aukea suoraan siihen)
Hyvä muistini ei siis pettänyt, mutta missä roolissa Väyrynen oli toiminut. Puheeni mukaan hän oli estänyt keskustelua integraation tulevaisuudesta.
Päiväkirjani mukaan pidin tuon puheen ilman valmistelua, koska en ollut huomannut asiaa esityslistalla. Aika pitkän puheen sitä pystyy ilman papereita pitämään.
Oletettavasti pääoppositiopuolue kepun puheenjohtajana.
Ennen vaaleja juttelin erään vanhemman rouvan kanssa. Hän sanoi ettei voi äänestää Pekka Haavistoa koska Pekka aikoinaan vaan päätti jättää yliopisto-opiskelut kesken eikä edes hommannut ammattia. Aika tarkasti vielä sanoi opintoviikkojen määrän. Sanoi myös että Pekka on hänen mielestään syrjäytynyt, ei semmoista voi äänestää. Roolimalli taitaa Pekka kumminkin olla nykypäivän Suomessa.
Kyllä Pekka Haavisto on kyllä perehtynyt paremmin ulkopolitiikkaan kuin edeltäjänsä Timo Soini joka oli yksi passiivimmistä ulkoministereistä koskaan. Luultavasti Eljas Erkko oli yhtä ulkona ulkoministerin hommista kuin Timo Soini. Pekka Haavisto on ulkoministerinä ehkä yksi parhaimmista joka osaa asiansa ja on perehtynyt aikoihin kunnolla. Koulutus ei enään merkitse mitään vaan ymmärrys, kokemus ja tietämys ja asioihin perehtyminen kuin akateeminen loppututkinto