Anekdootteja: MYK:n yhteiskunnallinen kerho, Karjalainen ja Vennamo

Kävin 1960-luvul­la Munk­ki­nie­men yhteis­kou­lua. Lukio­vuo­si­na­ni olin yhteis­kun­nal­li­sen ker­hon puheen­joh­ta­ja. Mei­tä kokoon­tui kym­men­kun­ta ker­ho­lais­ta kes­kus­te­le­maan mil­loin mis­tä­kin yhteis­kun­nal­li­ses­ta aihees­ta his­to­rian opet­ta­jam­me ja sit­tem­min reh­to­rim­me Jor­ma Ryt­kö­sen kait­se­mi­na ”ker­ho­huo­nees­sa”, joka toi­mi lou­na­sai­kaan opet­ta­jien ruokalana.

Pää­tim­me kut­sua nel­jän suu­rim­man puo­lu­een edus­ta­jia vuo­rol­laan ker­to­maan puo­lu­ees­taan. Minä otin teh­tä­väk­se­ni kut­sua kokoo­muk­sen, dema­rien ja SKDL:n edus­ta­jat. Muis­te­len, että SKDL:ää oli­si edus­ta­nut Pek­ka Saar­nio, mut­ta en ole aivan varma.

Havait­sin pian ole­va­ni kol­men poliit­ti­sen nuo­ri­so­jär­jes­tön jäsen. Tuo­hon aikaan ne sai­vat val­tion avus­tuk­sia jäsen­mää­rän­sä suh­tees­sa, min­kä vuok­si ne liit­ti­vät enem­pää kyse­le­mät­tä kaik­ki, joi­den nimen ja osoit­teen sai­vat sel­vil­le. TPSL:n nuo­ri­so­jär­jes­töl­lä ei ollut täs­sä mitään pidik­kei­tä. Niin­pä sil­lä oli jos­sain vai­hees­sa liki sata­tu­hat­ta jäsentä.

Jäsen­mak­su­ja en tie­ten­kään mak­sa­nut, mut­ta en teh­nyt mitään ero­tak­se­ni nois­ta jär­jes­töis­tä, sil­lä oli­han se mie­len­kiin­tois­ta seu­ra­ta, mitä jäsen­pos­teis­sa ker­rot­tiin. Kun tais­to­lai­set val­ta­si­vat Haa­gan nuo­ret demo­kraa­tit, sen huo­ma­si jäsen­kir­jees­tä heti sitä luke­mat­ta. Ulkoa­su ja reto­riik­ka vaih­tui­vat tyys­tin toiseksi.

Kes­kus­ta­puo­lu­een edus­ta­jaa en kut­su­nut, vaan sanoin Kuk­ka-Maria Kar­ja­lai­sel­le, että hän voi­si hank­kia puhu­jan siel­tä. Niin­pä meil­le sit­ten erää­nä ilta­na tuli kokouk­seem­me ulko­mi­nis­te­ri Ahti Kar­ja­lai­nen ker­to­maan puo­lu­ees­taan. Kar­ja­lais­ta tuli kuu­le­maan kak­sin­ker­tai­nen mää­rä oppi­lai­ta, mut­ta hyvin vie­lä opet­ta­jien ruo­ka­laan mahduimme.

Kar­ja­lai­nen oli äly­käs, huu­mo­rin­ta­jui­nen ja aurin­koi­ses­ti hymyi­le­vä. Aivan eri mies kuin se jurot­ta­ja, joka Mos­ko­van junas­ta nous­tes­saan mumi­si, että vie­rai­lul­la kes­kus­tel­tiin molem­pia osa­puo­lia kiin­nos­ta­vis­ta kysy­myk­sis­tä ja laa­dit­tiin yhtei­nen kommunikea.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä Meri Ven­na­mo tuli loke­roil­la [1] sano­maan, että hänes­tä on epis­tä, että on kut­sut­tu vain nel­jän suu­rim­man puo­lu­een edus­ta­jat. Kyl­lä vii­si suu­rin­ta pitäi­si kut­sua. Sanoin, että jos haluat, voit toki kut­sua faijasi.

Veik­ko Ven­na­mo hou­kut­te­li pai­kal­le puo­let lukiom­me oppi­lais­ta. Tilai­suu­den piti alkaa klo 19, mut­ta vart­tia vail­le tajusin, ettem­me mah­du miten­kään meil­le varat­tuun tilaan. Piti soit­taa vah­ti­mes­ta­rin ovi­kel­loa (asui kou­lul­la) ja pyy­tää juh­la­sa­lin avaa­mis­ta. Sin­ne me toki mah­duim­me hyvin.

En muis­ta mitä Ven­na­mo meil­le sanoi, mut­ta muis­tan tyy­lin, hänen innos­tu­mi­sen­sa, ellei suo­ras­taan kiih­ty­myk­sen­sä. Kun joku oppi­las esit­ti kysy­myk­sen, kysy­myk­sen aika­na hän kir­jai­mel­li­ses­ti hyp­pi tuo­lil­laan innok­kaa­na pääs­tä taas sival­ta­maan. Minua tuo itsen­sä kii­hot­ta­mi­nen oudok­sut­ti. Ei näyt­tä­nyt minus­ta hyvältä.

[1] Meil­lä ei ollut nimik­ko­luok­kia, vaan opet­ta­jil­la oli ja me kier­sim­me opet­ta­jal­ta toi­sel­le. Kou­lun poh­ja­ker­rok­ses­sa oli loke­rot kir­jo­jen ja muun sel­lai­sen säilyttämiseen.

2 vastausta artikkeliin “Anekdootteja: MYK:n yhteiskunnallinen kerho, Karjalainen ja Vennamo”

  1. Olen käy­nyt saman kou­lun pari­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min ja tämä kir­joi­tus, sekä kir­joi­tuk­se­si hyvis­tä ja huo­nois­ta asui­na­lueis­ta pis­ti miet­ti­mään, miten Munk­ki­nie­men sosi­aa­li­nen muu­tos on hei­jas­tu­nut pai­kal­li­seen kou­luun. Asues­sa­ni itse Munk­ki­nie­mes­sä 80-luvul­la oli se muut­tu­nut jo mel­ko vah­vas­ti kah­den ker­rok­sen väen asui­na­lu­eek­si, siel­lä oli vie­lä vuo­kra­ta­lo­ja, jois­sa asui työ­väes­töä, mut­ta muu­ten se oli ylä­luo­kan kan­soit­ta­maa. Lap­se­na poruk­ka viet­ti aikaa yhdes­sä, mut­ta ylä­as­teel­la ihmis­ten jakau­tu­mi­nen alkoi olla mel­ko totaa­lis­ta eikä duu­na­rien lap­sia pal­jon rik­kai­den koti­bi­leis­sä näky­nyt. Ikä­väm­pi muu­tos oli tapah­tu­nut kou­lus­sa, joka oli kou­lu­kiusaa­mi­sen suh­teen kama­lin paik­ka mitä olen iki­nä näh­nyt, jot­kut jou­tui­vat suo­ras­taan sadis­ti­sen rääk­käyk­sen koh­teek­si, joka on var­mas­ti jät­tä­nyt syviä vam­mo­ja. Dyna­miik­ka toi­mi siten, että rik­kai­den lap­set sai­vat olla rau­has­sa, ja isokokoiset/häikäilemättömät/sosiopaattiset duu­na­ri­per­hei­den lap­set yrit­ti­vät saa­da heil­tä hyväk­syn­tää jär­jes­tä­mäl­lä kai­ken­lais­ta haus­kaa ohjel­maa, joka useim­mi­ten koos­tui hei­kom­pien alis­ta­mi­ses­ta tai lait­to­muuk­sien tekemisestä.
    Itsel­le­ni Munk­ki­nie­mi oli kama­la paik­ka, johon en iki­nä ole sen jäl­keen halun­nut palata.

  2. [1] Meil­lä ei ollut nimik­ko­luok­kia, vaan opet­ta­jil­la oli ja me kier­sim­me opet­ta­jal­ta toi­sel­le. Kou­lun poh­ja­ker­rok­ses­sa oli loke­rot kir­jo­jen ja muun sel­lai­sen säilyttämiseen.”

    Näin on tänä­kin päi­vä­nä, tosin oppi­las­mää­räs­tä joh­tuen loke­roi­ta on sul­lot­tu sin­ne tän­ne min­ne mahtuu.

    Hie­no koulu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.