Minä olen elänyt uskomuksessa, että kansanedustajaa ei voi syyttää siitä, mitä hän on eduskunnan pöntöstä sanonut, mutta olen siis ollut nämä vuodet ollut väärässä.
Minulle tämä tuli yllättäen ajankohtaiseksi kesken puheenvuoroni eduskunnassa noin 30 vuotta sitten.
Eduskunnassa käsiteltiin kysymystä pienten valtionosuuksien muuttamisesta prosentuaalisista markkamääräiksi. Silloin vielä tällaisiin lakeihin tarvittiin määräenemmistö ja hallitus tarvitsi vihreiden neljää ääntä.
Tätä minun oli vähän tätä vaikea vastustaa, koska oli muualla kirjoittanut, että prosentuaaliset valtionosuudet olivat hirveä järjestelmävirhe. Jos valtionosuus oli 90 %, kannatti palkata vaikka patsaan vartija, koska hänen palkastaan kuitenkin 17 % tuli kunnallisverona kunnalle. Keskusta halusi kaataa esityksen. (Patsaan vartijat olivat heidän alueellaan hyvä business.)
Eduskunnan saunassa keskustalainen kansanedustaja sanoi minulle, että jos äänestämme tässä väärin, hän järjestää minulle paljon negatiivista julkisuutta keskustan lehdistössä. (En nyt sano nimeä, koska syytesuoja ei koske blogiani. Eduskunnan pöytäkirjoista taas en ole vastuussa.)
Minulle ei tullut saunaan mukaan magnetofonia, joten ei pystynyt tätä ilmeisen laitonta uhkausta todistamaan. Siksi se esitettiinkin saunassa. Muuten olisin tehnyt tästä ison jutun.
Kun kyseistä lakia käsiteltiin suuressa salissa, valitin, että on vähän ikävää, että kansanedustajaa uhataan ikävällä julkisuudella, jos… Luotin, että näin voi sanoa, vaikka minulla ei ole sitä magnetofoninauhaa, koska syytesuoja.
Mauri Pekkarinen huusi väliin, että kuka on uhannut, mutta en välittänyt. Pekkarinen huusi uudestaan ja minä sanoin, että jos Pekkarinen kysyy kolmannen kerran, minä vastaan. Luotin tietooni, ettei minua voi syyttää puheistani eduskunnan suuressa salissa. Hän kysyi uudestaan ja minä vastasin. Tästä tuli aika iso juttu julkisuudessa, minkä se minusta myös ansaitsi.
Ilmeisesti kuitenkin on niin, että ihan mitä vain ei voi eduskunnassa suuren salin pöntöstäkään sanoa. Tarvitaan eduskunnan lupa syyttää kansanedustajaa, siitä mitä tämä on puhunut pöntöstä. Tämä on hyvä. Jos eduskunnan pankkivaltuusmies olisi paljastanut tulevan devalvaation, siitä myös olisi pitänyt rangaista ja jopa ankarasti.
Hauska tarina, mutta ei tuo ole uhkaus, koska ei uhata väkivallalla. Eikä kiristyskään, jos sitä tarkoitit. Vaikea keksiä mitä laitonta koko jutussa on (eikä siitä seuraamuksia tullutkaan.
> ilmeisen laitonta uhkausta
Nykyään on sellainen trendi, että kaikenlainen uhkailu koetaan laittomaksi. Mutta on olemassa myös laillinen uhkaus.
A)
Teko, joka uhataan tehdä ei ole mitenkään laiton.
— Toki hyvän tavan vastainen se voi olla, jolloin on kyse vain tavanomaisesta ilmaisuvapauden käyttämisestä.
B)
Uhataan toista “laillisilla seurauksilla”.
— Esimerkiksi taloyhtiön kokouksessa voi uhata eri mieltä olevia: “tuletta kärsimään KAIKKI päätöksestä johtuvat LAILLISET SEURAAMUKSET täysimääräisinä ja henkilökohtaisesti, jos ette äänestä niin kuin me haluamme”.
Olisiko tässäkään sinun tapauksessasi tapahtunut mitään laitonta tekoa, jos tuo kansanedustaja olisi toteuttanut uhkauksensa: puhunut pahaa toisen puolueen kansanedustajasta.
— Sitähän tapahtuu kaiken aikaa!
Po. “noin 30 vuotta sitten” ja “markkamääräisiksi”.
Suomi on äskettäin liittynyt niiden sivistysvaltioiden joukkoon, joissa valtiopäiväasiakirjat on digitoitu takautuvasti, ja niinpä eduskunnan sivuilta löytyy myös kyseisen 7. joulukuuta 1988 pidetyn täysistunnon pöytäkirja:
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Poytakirja/Documents/ptk_138+1988.pdf#page=68
Kiitos, korjansin molemmat, utta mainittua puheenvuoroa en tuolta lytänuyt. Olisiko se ollut edellisessä käsittelussä?
Kyllä se on tuo. PDF:n sivulla 68 (pöytäkirjan sivu 4098), johon linkitin – ehkä käyttämäsi selain ei avannut suoraan sille sivulle. Puheenvuoron viimeinen kappale, joka alkaa: “Minua on tässä yhteydessä ilahdutettu myös uhkauksella siitä, että mikäli todella äänestän hallituksen puolesta, niin keskustapuolueen lehdistössä käynnistetään minun henkilööni kohdistuva parjauskampanja.”
Joo, löytyihän se sieltä. Muistan, että olen joskus ennen kin lukenut tuon pöytkirjan ja huomannut, ettei se ollut ihan tarkka. Aivan ehdottomasti se edustaja, jonka kanssa kävin keskustelua oli Pekkarinen, ei Väyrynen. Lisäksi tuosta puuttuu se, että sanoin, että jos Pekkarienen kolmannen kerran kysyy, niin minä myös vastaan.
Pöytäkirjassa on kolme pistettä kohdassa “Voin kertoa sen edustajille yksityisesti, mutta…” mikä viitannee siihen, että puhetta kirjalliseen muotoon pikakirjoittanut on sen kohdan osalta havainnut, että mutta-huomion jälkeen sanottiin jotain, mitä ei kirjalliseen muotoon saatu kuitenkaan ylös. Varsin harvoin pöytäkirjoissa näkyy kolmea pistettä keskellä tekstiä.
Pöytäkirjassa luki:
Ehkä tuo “Keskustasta” oli Pekkarinen, ja Väyrynen vain lisäksi huuteli väliin?
Tommin linkissä aivan puheenvuoron lopussa sivulla 68 kerrotaan se nimi. Ei yllätä. Monenlaisia uhkailuja puolueet vasemmalta oikealle ovat harjoittaneet 2000-luvulle asti. Onko se nyt päättynyt, kun jokaisella on taskussa äänittävä puhelin?
Saunaan kun laittaa äänittävän puhelimen äänittämään, ja sen jälkeen tekee nauhoituksesta julkisen, saattaa äänitteen julkaisija päästä tutustumaan tarkemmin syyttäjään ja rikoslakiin. Salaa nauhoittaessaan nimittäin hyvin herkästi tulee äänittäneeksi myös jotain sellaista, jonka nauhoittaminen on lain mukaan kiellettyä. Esimerkiksi saunakeskusteluja ei ole yleensä tarkoitettu ulkopuolisten tietoon, ja jos saunassa nauhoittaa salaa, syyllistyy herkästi rikokseen. Sitten nauhoittaminen on ok, jos nauhoitusväline on avoimesti esillä ja siitä on tiedotettu paikalla olevia.
Rikoslain 24 luvun 5 §:n mukaan:
“Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella kuuntelee tai tallentaa
1) keskustelua, puhetta tai yksityiselämästä aiheutuvaa muuta ääntä, jota ei ole tarkoitettu hänen tietoonsa ja joka tapahtuu tai syntyy kotirauhan suojaamassa paikassa, taikka
2) muualla kuin kotirauhan suojaamassa paikassa salaa puhetta, jota ei ole tarkoitettu hänen eikä muunkaan ulkopuolisen tietoon, sellaisissa olosuhteissa, joissa puhujalla ei ole syytä olettaa ulkopuolisen kuulevan hänen puhettaan,
on tuomittava salakuuntelusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.”
Huomaa tämä kohta. Kun joku puhuu juuri sinulle (myös saunassa), silloin se on tarkoitettu juuri sinun tietoosi ja käsittääkseni voit sen nauhoittaa. Eri asia olisi, jos salakuuntelisit ja ‑nauhoittaisit muiden keskinäistä puhetta. Olennaista ei ole käsittääkseni tämän kannalta, onko puhe tarkoitettu ulkopuolisten tietoon vaan, onko se tarkoitettu nauhoittajan tietoon. Nauhoittaa saa vapaasti, kun juuri sinulle puhutaan. (Jossain tapauksissa sen julkaisemisessa voi sitten syyllistyä esim yksityiselämän loukaamiseen, mutta se on eri asia.)
Liikumme vaarallisella alueella. Jos tästä tapetilla olevasta vihapuheeseesta oikeasti syyte ja tuomio tulisi, olisimme siirtyneet Orwellin aikaan — eli ajatusrikoksiin.
Mikäli olen oikein asian ymmärtänyt, niin edustaja siteerasi hallitusohjelmaa ja lausui asiasta omin sanoin vain että, ““hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus, täällä lukee: (—-) — tämä lukee valitettavasti väärässä kohdassa.”
Jos hän ei sanonut, mikä se oikea paikka olisi, tuomion perusteena olisi se, että hän varmaan ajatteli jotain ankarasti kiellettyä. Ja varmaan ajattelikin, mutta silti — kai tässä maassa saa vielä ajatella vapaasti ihan mitä haluaa?
Monen mielestä ei näköjään saa. Aivan liian monen mielestä.
Saa ajatella. Ei saa sanoa mitä tahansa, edes epäsuorasti.
Minusta tässä ei ole läheskään niin kiinnostavaa se, mitä kansanedustaja sanoi, kuin se, miten asia sen jälkeen on hoidettu.
“Niin on, jos siltä näyttää”, totesi Kekkonenkin. Oikeusvaltiona pidetyssä Suomessa vihreän poliisin ei pidä tutkia perussuomalaista kansanedustajaa. Ei sittenkään, vaikka olisi eronnut puolueen jäsenyydestä muutama kuukausi sitten.
Vihreä poliisi ei ole huono poliisi (eikä tietysti hyväkään) siksi että on vihreä. Ammattitaitoinen poliisimies pystyy myös tekemään tasapuolisen rikostutkinnan puoluekirjastaan huolimatta.
Mutta hyvältä tämä ei silti näytä. Ei varsinkaan ulkomailla.
Olisi ollut viisautta valita tutkinnanjohtajaksi joku toinen.
Mitä juttuja vihreä poliisi sitten saa tutkia? Ympäristörikoksiako vain?
Joillekin taitaa ottaa koville se että poliisissa, vieläpä päällystössä, on muitakin poliittisia suuntia edustettuna kuin perinteisiä oikeistolaisia?
Kyseinen poliisi oli kuitenkin ollut kunnallispolitiikassa vain jossain lautakunnassa ja luopui politikoinnista samantien. Hän on siis pelkkä riviäänestäjä politiikan suhteen.
Tuohan menisi lopulta farssiksi. Vasemmistoliittolaisen kotiin jos pitäis tehdä ratsia ja syyte nostaa mutta kun poliisikunta etsii kissojen ja koirien kanssa vasemmistoliittolaisia pollareita hommaan niin ei voida tehdä kun ei löydy yhtään (galluppia olen nähnyt). Siis jos teemme tämän persulogiikalla.
Henkilökohtaisesti toivoisin, että tuollaisessa tilanteessa tutkinnanjohtajaksi nimetty poliisi sanoisi esimiehelleen, että “toki mielelläni teen tämän homman, mutta minähän olin viime kuntavaaleissa ehdolla Vihreiden riveissä” ja esimies toteaisi siihen, että “no niinpä olikin, ehkä on parempi, että Mönttönen hoitaa nämä niin ei tule sanomista”. Noin sen pitäisi mennä. Ihan ilman mitään lakeja ja ohjeistuksia. Ei sillä etteikö lakeja ja ohjeistuksia pitäisi olla, mutta ärsyttää kun tällaisissa jääviysmiskysymyksissä tuntuu niin usein olevan vaikeuksia todeta itsestäänselvyyksiä. Missä on maalaisjärki ja missä on poliitikon suorittama itsetutkiskelu sen suhteen mitä politiikkaan lähteminen tarkoittaa esimerkiksi oman ammatin kannalta.
Mutta jos olisi ollut kokoomuksen ehdokas kunnallisvaaleissa, niin mitään estettä ei olisi ollut?
Ainakaan kokoomuslaisilla poliitikoilla (Juha Hakola) ei ole ollut mitään esteitä vainota vihreitä kansanedustajia (Rosa Mertiläinen).
Tietysti jos haluaa perussuomalaisille seuraavissa vaaleissa mahdollisimman paljon lisää ääniä, niin sitten kannattaa valjastaa mahdollisimman monta vihreää poliisia tekemään esitutkintaa perussuomalaisten sanomisista. Varmaan vasemmistoliittolainen poliisi kelpaisi myös.
Kuten sanottu, niin on jos siltä näyttää. Nyt ei näytä hyvältä. Monessakaan mielessä.
Nyt on ollut vain yksi.
Jos lähtee ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin jonkun puolueen listoilta niin silloin ei ainakin heti tähdätä päästä valtakunnanpolitiikkaan ja mullistamaan maailmaa. Syy kunnallispolitiikkaan mukaan lähtemiseen voi olla vaikkapa kiinnostus kaavoitus- tai joukkoliiikenne- tai kouluasioista. Esim Espoossa (jossa kyseinen poliisi asuu ja oli ehdolla) vihreät ovat enemmän sitä “Kokoomuksen puisto-osastoa” kuin mitä he ovat Helsingissä. Eroavat Kokoomuksesta pääosin siten että eivät aja audimiesten asiaa.
Tämmöisissä kohdissa aina miettii, pitäisikö vaalikelpoisuusrajoitusten olla vähän laajempia kuin vain korkeimpia virkamiehiä koskevia. Ainakin ajattelisi, että hyvän virkamiehen ei tulisi lähteä poliittiseen toimintaan mukaan. Virkamiesetiikkaanhan kuuluu puolueettomuuden vaatimus. Toki ammattitaitoinen virkamies kykenee pitämään henkilökohtaiset poliittiset ambitionsa töistään erillisinä, mutta kyllä se voi olla suuren yleisön hivenen hankala uskoa näkyvästi puoluetoiminnassa mukana olevan puolueettomuuteen erityisesti asioissa, joissa tämän oman puolueen edut ovat vahvasti läsnä.
”Ajatella saa, muttei sanoa”, sanotaan, mutta mielipiteenvapaus pitää sisällään myös oikeuden ilmaista mielipiteensä. Lisäksi sallitun retoriikan hallinta on juuri yksi Orwellin pelikirjastakin löytyvä keino ylläpitää valta-asetelmia. Kun olen somessa nähnyt väärinajattelijoiden lynkkajaisia, niin siellä toistuvana argumenttina pyörii (vastauksena ”onko tämän sanominen nyt niin kamalaa” ‑kyselyihin), että väärät puheet paljastavat henkilön väärän arvomaailman, ja että tämmöinen henkilö kyllä ennemmin tai myöhemmin tekisi jotain väärin, joten rankaisu/ostrakismi/solvaaminen on ok ja jopa välttämätöntä. Eli kyllä nimenomaan vääristä ajatuksista, ei puheista sinänsä, rankaisemaan pyrkiviä kyllä on.
Olisiko joku suoja-aikaraja, 5 vuotta poliittisesta toiminnasta tai toisinpäin?
Entäs vankila/käräjätuomio? Että 5 vuotta oltava vähintään että saa laillisesti ryhtyä vaaliehdokkaaksi?
Kiinnostava pöytäkirja, keskustelu eduskunnassa näytti pikaisella vilkaisulla varsin järkiperäiseltä argumentaatiolta. Onkohan tässä tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisten 30 vuoden aikana?
Sen verran olen lukenut eduskunnan pöytäkirjoja, että ei hirveästi. Täysistunnon puheenvuorot ovat yllättävän järkeviä erityisesti, kun on kyse rutiinilainsäädännöstä. Erityisesti lähetekeskustelut ovat kivoja.
Jos haluaa lukea todella korkeatasoista argumentointia, niin kevään 1919 pöytäkirjat ovat todella hienoja. Suomen hallitusmuodosta käyty täysistuntokeskustelu oli korkeatasoista ja aina silloin tällöin vasta salissa tehty muutosehdotus päätyi perustuslaiksi. Esimerkiksi se, että kirjesalaisuus laajennettiin käsittämään myös lennätin-ja puhelinsalaisuus, oli tämmöinen tapaus.
30 vuotta sitten sekä Keskustalla että ravimiehillä oli huono maine. Se, että sait uhkauksen keskustalaiselta ravimieheltä kuului “vesi on märkää” kategoriaan.
Oliko tuo nyt niin tarkeaa. Aika on ajanut ohi. Ma luulen etta silloin se oli merkittavaa, mutta ei enaa tanaan. Pekkariset ym. kuuluvat jo 1990-luvulle. Olisiko noin?
t. Mikko