Jacob Söderman pohtii Hesarissa, että demarit olisivat nyt menestyvä puolue, jos olisivat ymmärtäneet sulauttaa vihreät itseensä 1980-luvulla.
Pohdittiin tätä meidänkin päässämme. Joskus 1980-luvulla piskuinen joukko tulevia vihreitä vaikuttajia kokoontui Suomi-lehden tiloissa miettimässä orastavan vihreän liikkeen yhteiskunnallista strategiaa. Olimme yksimielisiä siitä, että demarit näyttävät suomalaiselle yhteiskunnalle suunnan. (Ihan oikeasti, siltä se silloin näytti.)
Niinpä suomalaiseen yhteiskuntaan vaikutetaan vaikuttamalla demareihin. Enää piti ratkaista, vaikutetaanko demareihin tehokkaammin sisältä vai ulkoa. Päädyimme vaikuttamaan ulkoa, koska meitä oli niin vähän ja demareita niin paljon, että demareiden sisällä olisimme eristäytyneet jonnekin Etelä-Helsingin sos.dem ‑yhdistykseen esittämään eriäviä mielipiteitä puoleen päätöksiin.
Käsitys omasta projektistamme oli, että se olisi väliaikainen ja sen tehtävä olisi toimia katalyyttina poliittisessa kentässä. Tämä arvio meni aivan poskelleen, mutta luulen, että arvio jauhautumisesta demarien koneiston sisällä oli oikea. Thomas Wahlgren valitsi toisin. Voidaan kysyä, onko puolue muuttanut Thomasta enemmän kuin Thomas demareita.
Jos olisimme menneet sisälle demareihin, emme olisi juuri pystyneet siellä mitään tekemään. Vihreä puolue olisi Suomeen syntynyt joka tapauksessa, vähän myöhemmin ja vähän erilaisena ja vähemmän Helsinki-keskeisenä.
Te perustajajäsenet saatte olla ylpeitä saavutuksestanne. Vihreä puolue edustaa syvää edistystä ja kestävää kehitystä päinvastoin kun ay-linnakkeeseen juuttunut demarijuntta. Itse en aikoinaan osannut tulla mukaan mikä nyt kaduttaa. Syynä oli ehkä erilaisten oraan- ja kissansuojelijoiden mukanaolo mikä ei edustanut laveaa näkökulmaa vaan hihhuliuutta, joka on onneksi jäänyt marginaaliin joitain pyöräilyaktivisteja lukuun ottamatta.
Vihreät kannattavat markkinataloutta, mikä käytännössä tarkoittaa ympäristövihaa. Mitään merkkejä siitä, että markkinatalous ja ympäristönsuojelu pystyttäisiin yhdistämään, ei ole.
Vihreät lienee koulutustasoonsa suhteutettuna Suomen tiedevastaisiin puolue, koska sitä ei kiinnosta tosiasiat vaan visiot.
Kaikkiin polttaviin ongelmiin vihreiden ratkaisu ovat tulevaisuuden visiot. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tuota, mutta samalla vihreiden käytännön politiikka vaatii tuhoavaa talouskasvua, jolla rahoitetaan puolueen muut tavoitteet.
Puolueen tulevaisuus ympäristönsuojelukysymyksissä on helppo ennustaa. Huolestuneisuutta vaalitaan, visioita luodaan ja merkityksettömiä identiteettivalintoja tehdään, mutta samaan aikaan ei myönnetä globaalin talousjärjestelmän tuhovoimaa ja siitä eroon pääsemisen välttämättömyyttä.
Jostain syystä vihreät puolueena ei uskalla sanoa samaa minkä monet sosiaalisella orrella korkealle nousseet uskaltavat sanoa. Vihreät ei ehdota työttömyyden rajua kasvattamista, vaikka se olisi kaikkein tehokkain nopeasti vaikuttava keino ympäristönsuojelussa. Vihreät eivät ehdota lisääntymiskieltoa, vaikka lapsen hankkimisen (joko synnyttämällä tai köyhästä maasta adoptoimalla) ympäristöhaitta on murskaava.
https://yle.fi/uutiset/3–10919955
Jopa professorikunnasta on ruvennut kuulumaan ehdotuksia esimerkiksi mainoskiellosta, mutta valistuneet vihreät eivät sellaisia näkyvästi ehdota. Heille tuhoavan kulutuskulttuurin jatkaminen näyttää olevan suoranainen tavoite.
Valistunuttako? Ei, vaan vastuutonta tuhoamista, joka yritetään oikeuttaa valistuneella huolestuneisuudella.
Olet sitä mitä teet etkä sitä mitä puhut. Markkinatalousjärjestelmää kannattavat vihreät kertovat teoillaan olevansa ympäristövastainen puolue. Se ei pyri köyhyyteen, minkä pitäisi tällä hetkellä olla poliittisessa järjestelmässä ensisijainen tavoite, koska tieteelliset tosiasiat kertovat, että vain köyhyys pelastaa ympäristötuholta.
Onko tämä sarkaismi?
Itse otsikkoon palatakseni kiitän senaikaisia päättäjiä oikeasta valinnasta. Sääli vain, että nykyinen vihreiden päättäjien sukupolvi on hylkäämässä markkinatolouden keinot asioiden parantamiseen.
Juntipulla : hassu ajatus, että ympäristönsuojelu ja markkinatalous olisivat ristiriidassa. Kysymys on vain verotuksesta ja maksuista. Kun ympäristön likaaminen on kallista niin firman insinööriresurssit suunnataan puhtaamapaan. Se on polittiinen kysymus.
Vihreiden tiedevastaisuus on kieltämättä massiivista ja vertautuu vain persuihin. Persuilla syynä koulutuksen puute ja vihreillä lienee se, että koulutus on humanistisilta aloilta ja luonnotiede on vierasta.
Itse blogin asiaan. Demareiden sisällä vihreiden vaikutusmahdollisuudet olisivat olleet todella mitättömät. Toki jos olisi onnistunut kaappamaan puolueessa merkittävän vallan olisi vaikutusmahdollisuudetkin olleet toista luokkaa.
On kyllä hyvin hämmentävä lausunto tämä.
https://www.viite.fi/
Missä muussa puolueessa tiede- ja teknologiamyönteisten pitää perustaa oma alayhdistyksensä saadakseen äänensä kuuluviin? Viite on kuin “Työmarkkinoiden joustoa kannattavat sosiaalidemokraatit Ry” (onko Tölö Unga Socialister muuten se?).
Missä muussa puolueessa tiede- ja teknologiamyönteiset ovat suurin alayhdistys?
Mikä muu puolue on perustanut koko olemassaolonsa ydinvoiman kategoriseen vastustamiseen? Ja nyt se onkin “tiede- ja teknologiamyönteisyyttä” ?
Miten niin “mikä muu puolue”? Mikään puolue koskaan missään maailman maassa ei ole perustanut koko olemassaoloaan ydinvoiman kategoriseen vastustamiseen.
(Yksittäistä asiaa vastustamaan perustetut puolueet ovat yleensäkin erittäin harvinaisia. Australiassa oli kylmän sodan aikaan ydinaseita vastustanut puolue. Yhdysvalloissa on toiminnassa erittäin pieni kieltolakipuolue, ja Alankomaissa oli aikoinaan Anti-Revolutionaire Partij, joka vastusti Ranskan vallankumousta. Muita ei juuri tule mieleen.)
Suomen historiassa monet puolueet ovat syntyneet yhden asian liikkeinä, kasvaneet pienpuolueiksi ja sitten joko kadonneet tai kasvaneet suuremmiksi.
Esim:
— Perustuslaillinen Kansanpuolue (vastusti suomettumista )
— Kristillinen Liitto (vastusti alusta alkaen alkoholia ja vapaata seksiä)
— Itsenäisyyspuolue (vastusti EU:ta)
— Eläinoikeuspuolue
— Piraattipuolue
— Feministinen Puolue
Kiitos muistelustasi.
Kaksi huomiota: sosialidemokraatit eivät ole Suomessa eivätkä muuallakaan löytäneet kestävää suhdetta maahanmuuttoon. Mieluummin ollaan oltu, kun asiaa ei olisi olemassakaan. Kalevi Sorsan pääministerikaudella pakolaispolitiikka oli niin tiukkaa, ettei 2000-luvulla ole sellaista nähty. Sosialistisen liikkeen internationalismi on ollut sitä, että jokainen pysyköön kotimaassaan.
Toinen pointti: 1980-luvulla syntymässä olleen Vihreän liikkeen ja SDP:n yhdistymisen tiellä oli vihreiden fundamentaalinen suhde ydinvoimaan.
1980-luvulle asti kuviteltiin yleisesti että kukaan ei vapaaehtoisesti tänne halua tulla. Ainoat jotka tulivat olivat nuoret miehet jotka olivat rakastuneet suomalaisiin tyttöihin.
Pakolaisia tuli lattariamerikasta ja Vietnamista ja siinä kaikki.
Oikeistopuolueet olisivat sallineet Neuvostoliiton ja muun itäblokin toisinajattelijoiden tulla Suomeen pakolaisina, mutta sitä ei saanut ääneen sanoa. Yleisesti ottaen länsimaihin ei tullut pakolaisia erityisen paljon, vaan työn perässä muuttavia siirtolaisia mutta sellasiia ei Suomeen haluttu.
Toisaalta n 400.000 suomalaista asui samaan aikaan Ruotissa, Norjassa ym ja kävi keikkatöissä Neuvostoliitossa.
Tämän allekirjoitan täysin.