Anekdootteja: Tallinnaan 1965

En ole ajatel­lut julka­ista muis­telmi­ani, kos­ka muis­ti­ni ei ole kro­nologi­nen ja kos­ka päiväkir­jois­sani on katas­tro­faal­isia aukko­ja. Sik­si olen ajatel­lut muis­tel­la anek­doot­te­ja elämäni var­relta. Näitä tulee noin viikon välein.

Tallinnaan 1965

Teknologi­nen kehi­tys saavut­ti huip­pun­sa ja vuon­na 1965 Suomen­lah­den yli pääsi laival­la Tallinnaan. Ennen se oli ollut mah­dol­lista. Olin sil­loin 13-vuotias.

Neu­vos­toli­it­to­lainen ja suo­ma­lainen osa­puoli päät­tivät jakaa laivali­iken­teen lip­putu­lot tasan ja tämä tehti­in niin, että oli yhden päivän ja kol­men päivän matko­ja. Jos meni Tallinnaan suo­ma­laisel­la aluk­sel­la, piti tul­la takaisin neu­vos­toli­it­to­laisel­la ja päinvastoin.

Isäni oli saanut työn­sä vuok­si itselleen ja min­ulle vapaaliput suo­ma­laiselle aluk­selle. (Siihen aikaan tuol­laisia oli tapana ottaa vas­taan, ilman, että mikään häly­tyskel­lo soi.) Mei­dän matkamme oli tämän takia kah­den päivän mat­ka, joten ero­tumme joukosta.

Kun lai­va oli Suomen­lah­den puo­livälis­sä, viro­lainen luot­sivene kiin­nit­tyi laivamme ja sieltä nousi laivaan Neu­vos­toli­iton rajatark­istus. Siihen aikaan raja­muodol­lisuuk­si­in ei halut­tu käyt­tää aikaa, vaan ne tapah­tu­i­v­at laival­la kuten nyt Pietarin junassa.

Ensim­mäisek­si kut­sut­ti­in mei­dät kak­si näyt­tämään pas­simme ja viisum­imme. Jotenkin tun­tui, että tästähän tulee jännittävää.

Matkalla kes­ki-ikäi­nen, vähän jo laita­myötäisessä ole­va mies esit­teli kaikille kom­mu­nis­tisen puolueen jäsenkir­jaansa ja ker­toi, että hän on menos­sa tapaa­maan pikku­siskoaan, joka asuu viro­laises­sa ihan­ney­hteiskun­nas­sa mut­ta jota hän ei ole näh­nyt kym­meni­in vuosi­in. Ilmeis­es­ti hänkään ei olut mak­sanut itse matkaansa, kos­ka tuli takaisin kah­den päivän kulut­ta niin kuin mekin.

Sata­mas­sa oli laivaa vas­tas­sa paljon nuo­ria naisia, jot­ka hoki­vat sanaa ”mor­sian”. Minä olin ennen ymmärtänyt, että mor­sian on menos­sa elämänikuiseen avi­o­li­it­toon, mut­ta näi­den aikatähtäin oli lyhyem­pi. Aika häkel­lyt­tävä kokemus.

Meitäkin olti­in vas­tas­sa. Pyytämät­tä ja kysymät­tä meille ilmaan­tui opas, jos­ta emme myöskään mitään mak­sa­neet. Hän kul­jet­ti meitä eri­laisi­in nähtävyyk­si­in, joi­ta pidin vähän ikävystyt­täv­inä. Minä olisi halun­nut nähdä arkipäivän Tallinnaa enkä sankarihautoja.

Sit­ten koit­ti vapaus. Yhden aamupäivän saimme men­nä, minne halusimme. Isäni halusi käy­dä kat­so­mas­sa museoita, mut­ta minus­ta nykypäivä oli kiinnostavampi.

Otin raitio­vau­nun ja kat­soin, minne se menee. En edelleenkään tiedä, mihin sil­loin päädyin, mut­ta ihan hirveää beton­is­lum­mia se oli. Mustamäe?

Ratikas­sa joku nuori mies yrit­ti ottaa min­u­un yhteyt­tä, mut­ta emme löytäneet yhteistä kieltä, joten se jäi siihen. Har­mit­taa jälkikä­teen, kos­ka ihmisil­lä on kädet kom­mu­nikoin­ti varten, jos ei yhteistä puhut­tua kieltä muuten löydy.

Iltapäiväl­lä tapasimme oppaan uud­estaan ja hän tietysti kysyi, mis­sä kävimme. Isäni ker­toi, mis­sä museois­sa olin käynyt. Minä sanoin, että menin ratikalla – siis het­ki­nen, mikä sen paikan nimi olikaan – ja hän ker­toi min­ulle, mis­sä olin käynyt. Tämän mokan jäl­keen hän oli vähän nolona.

Minä taas päät­telin, että jär­jestelmäl­lä, joka käyt­tää rahansa pane­mal­la vakoo­jan 13-vuo­ti­aan pojan perään, ei ole san­ot­tavaa tule­vaisu­ut­ta. Enkä sitä ana­lyysiä koskaan hylännyt.

Laivan lähtiessä tuo rehvakas kom­mu­nisti, joka oli jo kun­nol­la kän­nis­sä, ei ilmeis­es­ti ollut tavan­nut pikku­siskoaan, kos­ka van­ha koukkuselkäi­nen nainen tuli sata­maan ja kysyi hän­tä. Kun mies hänet näki, järky­tys oli suuri. Mies selvisi välit­tömästi: MITÄ NE OVAT TEHNEET SINULLE!.

En tiedä, mitä sis­aruk­set sen jäl­keen keskuste­liv­at, mut­ta laival­la, kaikkien näh­den, mies repi teatraalis­es­ti kom­mu­nis­tisen puoleen jäsenkirjansa.

Kesämökil­lämme Sipoos­sa ostimme perunamme van­hal­ta pienvil­jeli­jältä, Olgal­ta. Ker­roin, että olimme käyneet Tallinnas­sa ja hän heti kysymää, mil­laista siel­lä li. Sanoin, että aika ankea­ta ja hän ihmettelemään, että kaikki­han sanovat, että siel­lä on kaik­ki niin hyvin. Etelä-Sipoon pienvil­jeli­jät äänes­tivät SKDL:ää ja kuun­te­liv­at Tallinnan radiota.

18 vastausta artikkeliin “Anekdootteja: Tallinnaan 1965”

  1. Luku­vink­ki aiheeseen: Neu­vos­toih­misen lop­pu. Vaikut­ta­va teos.

  2. Post­mees ‑lehti keräsi luk­i­joil­taan muis­to­ja neu­vos­toa­jal­ta ja koosti siitä pak­sun kir­jan. Löy­tyy suomen­net­tuna nimel­lä “Neu­vos­to-Viron arkipäivää”.

    Suosit­te­len lämpimästi, siinä on paljon ihan taval­lisia tari­noi­ta minkälaista arkielämä miehite­tyssä sosial­is­ti­maas­sa oli.

  3. “Otin raitio­vau­nun ja kat­soin, minne se menee. En edelleenkään tiedä, mihin sil­loin päädyin, mut­ta ihan hirveää beton­is­lum­mia se oli. Mustamäe?”

    Tallinnan raitioverkko on sen ver­ran yksinker­tainen, että tuon voisi yrit­tää muis­taa kart­taa kat­so­ma­l­la. Suurimpi­in ele­ment­tilähiöi­hin, Mus­tamä­keen ja Las­namä­keen, ei mene raiti­olin­jaa per­ille asti. Vai olisiko ollut kyseessä johdinauto?

    1. Lin­ja 2 ajaa Koplin ja Las­namäen väliä, tosin ei mene kovin syvälle Las­namäelle. Sopi­vasti päät­täri on pizze­ria Atti­mon kohdalla.

      Nelo­nenkin menee vain Tondi­in, joten kyl­lä on pitänyt olla trol­li kyseessä, ne aja­vat Mus­tamäelle ja Öismäelle.

      1. Olavi:
        Lin­ja 2 ajaa Koplin ja Las­namäen väliä, tosin ei mene kovin syvälle Las­namäelle. Sopi­vasti päät­täri on pizze­ria Atti­mon kohdalla.

        Nelo­nenkin menee vain Tondi­in, joten kyl­lä on pitänyt olla trol­li kyseessä, ne aja­vat Mus­tamäelle ja Öismäelle.

        Onko tuol­la nyt niin hirveästi merkitystä?

  4. jok­seenkin vähem­män poli­it­ti­nen tari­na, tosin sitäkin oli.

    huvit­tavaa oli tuo ns. pesunkestävä kom­mu­nisti, joka julkises­ti kehuskelee ide­olo­gial­laan ja sit­ten myös julkises­ti myös toiseen suun­taan. ei voi ainakaan intro­ver­tik­si sanoa.

    varsi­nainen point­ti joka pisti miet­timään on lopus­sa. eli tuo tallinnan radio ja skdl. itse seu­ran­nut tuo­ta usa:n medi­aa vuosia ja on tul­tu todet­tua että vapaa media on yksi toimi­van yhteyskun­nan perus­pa­likoista. mut­ta on yksi toinenkin. yksilöt ei saisi liikaa noja­ta ns. yhden läh­teen medi­aan, joka alkaa olla paha ongel­ma usa:n oikeis­tossa. yleis­es­ti voisi sanoa että medi­at mitä käyt­tää ei saisi olla liian kapei­ta näke­myk­siltään ja ne pitäisi kyseenalais­taa välil­lä ja niit­ten taustat.

    1. qua­si­mi­nus:
      jok­seenkin vähem­män poli­it­ti­nen tari­na, tosin sitäkin oli.

      huvit­tavaa oli tuo ns. pesunkestävä kom­mu­nisti, joka julkises­ti kehuskelee ide­olo­gial­laan ja sit­ten myös julkises­ti myös toiseen suun­taan. ei voi ainakaan intro­ver­tik­si sanoa.

      varsi­nainen point­ti joka pisti miet­timään on lopus­sa. eli tuo tallinnan radio ja skdl. itse seu­ran­nut tuo­ta usa:n medi­aa vuosia ja on tul­tu todet­tua että vapaa media on yksi toimi­van yhteyskun­nan perus­pa­likoista. mut­ta on yksi toinenkin. yksilöt ei saisi liikaa noja­ta ns. yhden läh­teen medi­aan, joka alkaa olla paha ongel­ma usa:n oikeis­tossa. yleis­es­ti voisi sanoa että medi­at mitä käyt­tää ei saisi olla liian kapei­ta näke­myk­siltään ja ne pitäisi kyseenalais­taa välil­lä ja niit­ten taustat.

      Sinän­sä mie­lenki­in­toisaa että sipoolainen (ruotsinkieli­nen?) pienvil­jeli­jä äänesti SKDL:ää, mut­ta voin vahvis­taa että sel­l­aisi­akin on ollut. Kaik­ki Uuden­maan ran­nikon maa­jus­sit eivöt ole porho­ja RKP:läisiä, eivät varsinkaan sodan jälkeis­inä vuosi­na. Moni polveu­tui torp­pareista tai kar­tanoiden maatyöläi­sistä ja eliv­ät taloudel­lis­es­ti hyvin niukasti ja alkeel­li­sis­sa olois­sa aina 70-luvulle asti.

  5. Kävin Tallinnas­sa ensim­mäisen ker­ran 1998, joka paik­ka keskus­tas­sa oli huonos­sa kun­nos­sa, vino­ja puu­talo­ja, rähjäisiä betoni­talo­ja ja reikäisiä katuja. 

    Paikoitellen tun­tui kuin olisi men­nyt aikakoneel­la vuo­den 1970 Suomeen. Suomi­tur­is­te­ja ja tur­is­min lieveilmiöitä, yök­er­ho­ja ja piraat­ti­tavaraa myyviä kirp­putore­ja joka paikassa.

    Nykyi­nen Tallinna näyt­tää aivan eri­laiselta, paik­ka on kuin uudelleen raken­net­tu Helsin­gin lähiö ja joka puolel­la raken­netaan uutta.

    Mon­es­sa suo­ma­laises­sa sisä­maan pikkukaupungis­sa kehi­tys on ollut päin­vas­tainen. Vuodes­ta 1995 on men­ty pelkkää alamäkeä ja väestöka­toa. Jos jotain uut­ta on raken­net­tu, niin lähin­nä van­huk­sille palvelu­a­sun­to­ja ja uusi koulu home­k­oulun tilalle.

  6. Pieni vaik­ka ehkä vähäpätöi­nen ris­tiri­itaisu­us on jäänyt anek­doot­ti­isi. Olitko siis 15- vai 13-vuo­tias, kun Tallinnan-mat­ka tapahtui?

  7. “Otin raitio­vau­nun ja kat­soin, minne se menee. En edelleenkään tiedä, mihin sil­loin päädyin, mut­ta ihan hirveää beton­is­lum­mia se oli. Mustamäe?”

    Kiin­nos­tavia muis­to­ja, mut­ta yritä tarken­taa. On nimit­täin vaikea sanoa mis­sä olet käynyt ja miten sinne pääsit. Fak­tat eivät oikein osu kohdalleen. Ratikkalin­jat oli­vat v. 1965 läh­es samat kuin nyky­isin eikä niistä yksikään kul­je ns. betonislummeihin. 

    Mus­tamäe oli Tallinnan ensim­mäi­nen “lähiö”, betoniele­menteistä raken­net­tu yht­enäi­nen alue aiem­man keskus­tan ulkop­uolel­la. Sen rak­en­t­a­mi­nen alkoi 1962 ja päät­tyi 70-luvul­la. Las­namäe aloitet­ti­in 1973 ja Väike-Öis­mäe 70-luvun tait­teessa. Raitio­vaunua ei Mus­tamäelle ole koskaan men­nyt ja trol­lik­ka aloit­ti v. 1967. Näi­hin uusi­in lähiöi­hin ei neukkuaikana men­nyt ratikoi­ta, kos­ka ne oli tuomit­tu “per­spek­ti­ivit­tömik­si”. Trol­ley-bus­sit oli­vat ide­ol­o­gis­es­ti parem­pia jostain syys­tä mut­ta niihinkään eivät rahat riit­täneet. Kul­jet­ti­in ilmeis­es­ti busseilla.

    1. Tarken­nuk­sia:
      “Otin raitio­vau­nun ja kat­soin, minne se menee. En edelleenkään tiedä, mihin sil­loin päädyin, mut­ta ihan hirveää beton­is­lum­mia se oli. Mustamäe?”

      Kiin­nos­tavia muis­to­ja, mut­ta yritä tarken­taa. On nimit­täin vaikea sanoa mis­sä olet käynyt ja miten sinne pääsit. Fak­tat eivät oikein osu kohdalleen. Ratikkalin­jat oli­vat v. 1965 läh­es samat kuin nyky­isin eikä niistä yksikään kul­je ns. betonislummeihin. 

      Eikö Tallinnaan raken­net­tu muuallekin Hruštšovko­ja (ilmeis­es­ti tyyp­pi­ta­lo 1–317) kuin vain näille isoille, sil­loin uusille lähiöalueille? Kos­ka esimerkik­si Pelgurannan/Koplin ja Uus Maailm-kaupungi­nosan Hruštšovkat oli rakennettu?

    2. Tarken­nuk­sia:
      “Otin raitio­vau­nun ja kat­soin, minne se menee. En edelleenkään tiedä, mihin sil­loin päädyin, mut­ta ihan hirveää beton­is­lum­mia se oli. Mustamäe?”

      Kiin­nos­tavia muis­to­ja, mut­ta yritä tarken­taa. On nimit­täin vaikea sanoa mis­sä olet käynyt ja miten sinne pääsit. Fak­tat eivät oikein osu kohdalleen. Ratikkalin­jat oli­vat v. 1965 läh­es samat kuin nyky­isin eikä niistä yksikään kul­je ns. betonislummeihin. 

      Mus­tamäe oli Tallinnan ensim­mäi­nen “lähiö”, betoniele­menteistä raken­net­tu yht­enäi­nen alue aiem­man keskus­tan ulkop­uolel­la. Sen rak­en­t­a­mi­nen alkoi 1962 ja päät­tyi 70-luvul­la. Las­namäe aloitet­ti­in 1973 ja Väike-Öis­mäe 70-luvun tait­teessa. Raitio­vaunua ei Mus­tamäelle ole koskaan men­nyt ja trol­lik­ka aloit­ti v. 1967. Näi­hin uusi­in lähiöi­hin ei neukkuaikana men­nyt ratikoi­ta, kos­ka ne oli tuomit­tu “per­spek­ti­ivit­tömik­si”. Trol­ley-bus­sit oli­vat ide­ol­o­gis­es­ti parem­pia jostain syys­tä mut­ta niihinkään eivät rahat riit­täneet. Kul­jet­ti­in ilmeis­es­ti busseilla. 

      Las­namä­keen oli aikoinaan tarkoi­tus rak­en­taa pikaraiti­otie. Kaistatkin oli varat­tu sille samaan malli­in kuin Her­van­taan, jonne se raiti­otie tulee 40 vuot­ta myöhässä.

  8. En halua louka­ta — arvostan suuresti blo­giasi ja tekemääsi ruo­hon­ju­u­ri­työtä (ja pyöräi­lyra­port­te­ja), mut­ta kiin­nos­taisi tietää, että ker­roitko ennen Neu­vos­toli­iton rom­ah­tamista julkises­ti, että kom­mu­nis­mi on virhe? Jos siis jo vuon­na 1965 teit ana­lyysin, ettei se toi­mi? Min­un mielestä mei­dän ajas­samme on myös val­loil­laan kak­si mega­lo­maanista utopista virhet­tä, jot­ka suo­raselkäisim­mät jo ääneen myöntävät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.