Varoitus: julkaisen tämän kirjoituksen ilman faktantarkistusta. Tarkoituksenani on, että blogin kommentoijat korjaavat tekstissä mahdollisesti olevat virheet ja väärinymmärrykset.
Moni miettii tänä ilmastoahdistuksen aikana, mikä olisi oikea tapa matkustaa Suomesta Keski-Eurooppaan, kun Rail Baltica ei ole käytettävissä vuosiin.
Junalla pääsee vain Tukholman kautta ja jotenkin pitäisi päästä Tukholmaan. Myös Moskovan kautta pääsee, mutta… Lento Tukholmaan on tietysti parempi kuin lento Berliiniin ja pääsee Tukholmaan toki laivallakin, mutta se ei ole olennaisesti suihkukonetta parempi, ellei vääristä laskelmaa sälyttämällä liian suurta osaa päästöistä autokannen rahtiliikenteelle.
(Oikea tapa laskea rahdin osuus noiden uivien hotellien päästöistä on laskea, millaisia päästöjä rahdin kuljettaminen rahtialuksella aiheuttaisi.)
Mielenkiintoinen vaihtoehto on potkurikone, joka on vähän hitaampi kuin suihkukone – matka Tukholmaan kestää 1:15 – mutta ilmaston kannalta aivan olennaisesti parempi. Kotimaan reiteillä potkurikone on myös selvästi parempi kuin ajaminen sama matka yksin polttomoottoriautolla.
ATR-72 kone kuluttaa polttoainetta matkustajakilometriä kohden merkittävästi vähemmän kuin suihkukone, mutta tämä ei ole asian ydin. Potkurikone ei nouse yläilmakehään, mikä tarkoittaa, etteivät sen päästöt ole pahempia kuin yhtä suuret päästöt maan päällä. Näin olen ainakin asian ymmärtänyt. Tästä toivoisin asiantuntijoiden kommentteja.
Todettakoon, että lento Turusta Gdanskiin kestää 1:25 ja maksaa esimerkiksi ensi keskiviikkona 57 euroa.
Ilmastosyistä lentämistä on hyvä rajoittaa, mutta ei sitä voi kokonaan lopettaa. Lappi ja esimerkiksi Oulu kuihtuisivat pahasti, jos matka Ouluun kestäisi Helsingistä kuusi tuntia, niin ettei siellä voi käydä kokoustamassa työpäivän aikana, ja Lappiin puoli vuorokautta. Potkurikoneella matka kestäisi puoli tuntia pidempään kuin suihkukoneella.
Suomessa käytetty ATR 72 kone on pieni, matkustajapaikkoja vain 76. Isompi potkurikone olisi taloudellisempi, mutta nykyisenä suihkukonekautena sellaisia ei valmisteta kuin armeijoiden käyttöön.
Jos lentämistä suitsittaisiin järkevällä hintaohjauksella, potkurikoneiden suhteellinen kannattavuus kohenisi olennaisesti. Hyvää hintaohjausta oli esimerkiksi, jos suihkukone joutuisi ostamaan kolminkertaisen määrä päästöoikeuksia yläilmakehässä lentämisestä johtuen ja potkurikone vain yksinkertaisen määrän. Markkinoille tulisi varmaankin myös isompia potkurikoneita, joiden lentosäde olisi myös suurempi.
Miksi kenenkään pitäisi mennä keskieurooppaan?
Koska vapaus! Ihmisten liikkumisen rajoittaminen esim. liikkumisen keinotekoisella ylihinnoittelulla on eräänlaista totalitarismia, ainakin jos sitä harrastaa Neuvostoliitto/Venäjä/Kiina tai muu ei-liittolaisvaltio. Länsimaissa kaikki tehdään aina oikein tai vähintään paljon paremmin kuin muualla.
Ensinnäkin kokoilmastohysteria on täyttä puppua! Ilmasto heittelee ja on aina heitellyt muutaman asteen ylös alas ilman ihmisen vaikutusta! Hiilidioksidi on nykypitoisuuksillaan tehonsa ääripäässä eli on hyvin heikko vaikuttaja ! Onhan niitä komeita potkuriturbiinikoneita matkustajaliikenteesenkin tehty! Upein NL:n TU 114, jonka sisämaan karvahattuversioon mahtui 220 matkustajaa, vauhti reilu 800 km/h ja melu sekä ulkona, että sisällä kova ! Tosi pitkä toimintamatka. Sisältä paljon vähämeluisemmat suihkarit tulivat nirsojen länsimatkustajien suosikeiksi ! Suurina rahtikoneina ja kohtuullisemman nopeuden matkustajakoneina lyhyemmillä reiteillä potkurikoneet olisivat nykyäänkin järkeviä koneratkaisuja ! Venäläiskoneiden ylisooniset potkurinlavat olivat kovia melugeneraattoreita.
Kannattaisi katsoa kysyntätekijöitä ennen kuin kannustaa lentämään Ruotsiin.
Kasvavan lentoliikenteen kysyntä perustuu matkalippujen hintaan. Ruotsinlaivojen kysyntä taas perustuu osin rahdille ja ostosmatkailulle.
Tältä osin määrittämäsi perusura (ja sen vertailutilanne) on epäuskottava. Ilmastotietoisen matkustajan kannattaa vähentää lentomatkailua ja lopettaa shoppailu ruotsinlaivoilla. Ennen kaikkea laivailun tax-free ‑edut tulisi lopettaa poliittisilla päätöksillä pikimmiten.
Näkemys potkurikoneista kotimaan liikenteessä on ihan perusteltu. Olisi hyvä jos sinäkin tekisit tunnetuksi kansalaisaloitetta lentoveron puolesta, joka aloittaisi hintaohjauksen: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/4252
Lentäminenhän on Suomen valtion (ja hallituspuolue Vihreiden) erityisessä suojeluksessa. Veroista vapaata ja Helsinki-Vantaalle tehdään miljardin euron remonttia. Tuskin sitä Aasian liikennettä potkurikoneiden varaan lasketaan.
Ei varsinaisesti liity aiheeseen, mutta mahdollistaisiko teknologia ilmalaivojen uuden (ja turvallisen) tulemisen? Eivätkös ne olleet suhteellisen energiatehokkaita?
Ilmalaivat ovat sääherkkiä eli pysyvät myrskyjen aikaan maassa ja lastin kantokyky olematon.
Ilmalaivojen ongelma on niiden sääalttius. Ilmaa kevyempi lentolaite on väkisinkin alttiimpi tuulille. Ilmalaivat lentävät muutenkin matalalla tuulien ja pilvien seassa. 1. maailmansodan jälkeen lennettiin Bodensee-zeppeliinillä Berliinin ja Friedrichshavenin välistä reittilentoa. Lentojen kesto vaihteli neljästä yhdeksään tuntiin sääoloista riippuen. Siihen aikaan kun junalla sama reissu vei paljon kauemmin niin tällainen heittely oli hyväksyttävää, muttei enää nykyaikana.
Lentoliikenteessä tapahtui turbiinin käyttöönoton myötä valtava mullistus kun lentokoneet saattoivat lentää paljon aiempaa korkeammalla eikä enää tarvinnut körötellä matalalla ‘sään seassa’. Lennoista tuli tasaisempia ja tarkka aikataulutus oli mahdollista.
Olen itsekin joskus miettinyt isojen polttoainetaloudellisten turboprop-koneiden mahdollisuuksia. Täällä onkin jo ansiokkaasti perusteltu, miksi potkuriturbiini on jäänyt marginaaliin. 90-luvulla esimerkiksi Saab tarjosi nopeaa taloudellista potkuriturbiinikonetta, Saab 2000:tta. Myynti jäi vähäiseksi koska uudet suihkukoneet olivat lähes yhtä taloudellisia ja nopeus ja muut edut korvasivat hiukan heikomman polttoainetalouden.
Yksi kompromissi voisi olla puhallinpotkuri eli propfan. Se asettuu ominaisuuksiltaan potkuriturbiinin ja suihkuturbiinin välimaastoon. 30 vuotta sitten ne olivat kuuminta hottia, mutta laajamittaisesti niitä ei ole otettu käyttöön. Yksi ongelma on melu, propfaneista lähtee kimeä ja korkea ujellus.
Parikymmentä vuotta sitten Saksassa toimi yritys, joka kehitti ja rakensi ilmalaivan (kiireettömän) rahdin kuljettamiseen paikasta toiseen. Ilmalaivahan ei tarvitse lentokenttää rahdin lastaamiseen eikä purkamiseen. Yritys sai jonkin verran liikevaihtoa, joten ei sen liikeidea ollut täysi susi. Konkurssi tuli kuitenkin muutamassa vuodessa.
Yksi merkittävä syy lienee matkustajat eli asiakkaat.
Tutkimusten mukaan ihmiset pitävät potkurikoneita epäluotettavina ja suihkukoneita taas edistyksellisinä ja luotettavina.
Monikaan lentoyhtiö ei halua profiloitua vanhanaikaisilla epäluotettaviksi koetuilla koneilla lentäväksi.
En ole täysin varma mitä tarkoitat yläilmakehällä, mutta oletan että tarkoitat stratosfääriä joka alkaa noin 15km korkeudesta. Yksikään tämänpäivän suurimmistakaan lentoyhtiöiden käytössä olevista suihkumoottorikoneista ei lennä tässä korkeudessa. Moderneiden matkustajalentokoneiden maksimilentokorkeus on 43 000 jalkaa eli noin 13 kilometriä.
“ATR-72 kone kuluttaa polttoainetta matkustajakilometriä kohden merkittävästi vähemmän kuin suihkukone”
Otetaan esimerkiksi Helsinki — Oulu väli. Norran operoima ATR 72–500 kone kuljettaa tässä konfiguraatiossa maksimissaan 74 matkustajaa ja tarvitsee 2273 kiloa kerosiinia. Se tekee 30,71 kiloa per matkustaja. Norran myös operoima Embraer 190 samalla matkalla kuljettaa tässä konfiguraatiossa 114 matkustajaa ja tarvitsee 3247 kiloa kerosiinia. Tästä tulee siis 28,4 kiloa per matkustaja. Embraierilla matka taittuu myös noin 20 minuuttia nopeammin.
Luvut perustuvat pelkästään matkustajien painoon eikä rahtia ole otettu huomioon. Epäilen suuresti, että suuremmat potkurikoneet olisivat polttoainetehokkaampia matkustajakilometriä kohden kuin modernit suihkumoottorikoneet ( A350, Boeing 787)
Potkurikoneessa on lisäksi paljon enemmän liikkuvia osia alennusvaihteesta johtuen. Mikä on sitten ero luotettavuudessa ja huoltokustannuksissa? Onnettomuustilastoja vääristävät kentät ja olosuhteet joissa potkureilla lennetään, mutta teoreettisesti ainakin luulisi lisärattaiden olevan aina lisäriski.
ei tarvitse olla edes moderni suikari:
ATR/Embraer: eli 29.5litraa per matkustaja, 539km
==> 55ml/km/matkustaja
Tuollaisen löysin: “The Boeing 747 burns approximately 10 to 11 tonnes of fuel an hour when in the cruise”
10.5tonnia/h / 950km/h = ~11litraa/km
koneessa 400henk -> 11litraa/km / 400 henk.
==> Jumbo: 28ml/km/matkustaja.
-> vaikea uskoa, että potkurikone kuluttaisi vähempää millään järkevällä vertailulla. Ala-/yläilmakehäaspektia en ymmärrä / ei kuullosta oleelliselta.
Eiköhän unohdeta tämä idea.
Rosmo, unohdat nousun vaatiman polttoaineen
Osmo, no niinpä tuli unohdettua nousun osuus. Tuolla ( https://www.quora.com/How-much-fuel-is-burned-during-take-off-until-an-aircraft-reaches-normal-cruising-speed-Is-this-the-most-fuel-consuming-part-of-the-flight ) lukee, että nousun aikana kulutus per aikayksikkö on ~2.5 kertainen ylhäällä lentämiseen nähden. Mannertenvälisellä lennolla 10% polttoaineesta menee nousuun. Helsinki Oulu välillä se olisi tosiaan jo pääosa. Mutta Jumbojetti vaihtaisi jo Jyväskylän päällä “vapaalle”. ATR tupruttaisi pienhiukkasia ja CO2:ta vielä Muhoksen kohdalla. Nämä molemmat havainnot huomioiden jään seisomaan alkuperäisen johtopäätökseni taakse: potkurikoneella ei voi oleellisesti säästää saastuttamista Helsinki Oulu reitillä.
Nyt oli kyse lyhemmistä matkoista eikä kaukolennoista. Jumbokoneella lentämsiessä sellaisia reittejä kuin Hki-Tukholma ei ole mitään järkeä, tai olisi vain jos kummassakin kaupungissa asuisi 5 miljoonaa asukasta.
Höpöhöpö!
ATR kuluttaa faktisesti noin 600kg kerosiiniä/tunti! Eli HEL-OUL lennolla menisi noin 600–700kg kerosiiniä eikä 2273kg! Norran ATR:t ovat 68–72 paikkaisia, ja jatkossa cabin modifikaation jälkeen 68–70 paikkaisia.
Alailmakehässä menee enemmän energiaa ilmanvastuksen voittamiseen, mikä tekee pitkillä lennoilla yläilmakehässä lentämisestä suihkukoneilla järkevämmän vaihtoehdon.
Minä taas kysyn, että miksi lentämisestä ylipäätään pitää puhua. Se vastaa noin 5% päästöjen ilmastovaikutuksesta, joten vaikka lentäminen lopetettaisiin kokonaan, niin se ei vielä vaikuttaisi käytännössä mihinkään.
Suomalaiset ajelevat henkilöautolla kotimaan lomilla niin paljon, että tuottavat hiilidioksidia todennäköisesti ihan yhtä paljon kuin jos lentäisivät etelään ja makoilisivat hotellin uima-altaalla kaksi viikkoa.
Lentäminen on lähes non-issue, ja silti se saa luokkaa 70% kaikesta huomiosta julkisessa keskustelussa. Sulkemalla pari hiilivoimalaa saa koko Suomen lentosynnit anteeksi.
Oho. Ensinnäkin, suurin osa henkilöautoilusta on ihan työmatka- ja muuta arkiliikennettä, kun taas lentäminen on enimmäkseen ei-välttämätöntä matkailua. Ja ainakin vihreässä keskustelussa kaikki Suomen synnit liittyvät kumipyöriin, mutta onneksi kaikki autoilusynnit voisi kuitata lopettamalla turpeen energiakäytön. Ei vaan taida rohkeus riittää.
Millä korvataan turpeesta saatava energia? Jos korvaaminen olisi edullista ja helppoa, miksi meillä vielä poltetaan kivihiiltä?
Muista kuitenkin, että vaikka kivihiili on paha, turve on vielä 10 % pahempi.
Miksi Vihreät ja demarit ottivat Keskustan mukaan samaan hallitukseen? Miksei kokkarit kelvannut?
Työmatka- ja muu arkiliikenne omalla autolla on alle 5 km matkoilla sekä ylipäänsä kaupunkimaisilla alueilla, joilla on toimiva joukkoliikenne, enemmän ei-välttämätöntä kuin melkeinpä mikä tahansa lentäminen. Puhutaan myös mukavuusautoilusta.
Lisäksi autoilu tiheästi asutuilla alueilla on huomattavasti lentoliikennettä haitallisempaa, sillä hiilidioksidin lisäksi se tuottaa suoraan katutilaan epäpuhtauksia, jotka pelkästään pääkaupunkiseudulla tappavat vuodessa satoja ihmisiä.
Se on kaikki plussaa, ihmisiä ei ole liian vähän. Eikä Suomessa toimivaa joukkoliikennettä ole kuin muutamassa kaupungissa. En minäkään tietysti kovin paljon autoilisi jos asuisin kaupungissa — vaan kun en asu.
Miten minusta tuntuu että koti-isä harrastaa kaukomatkailua, mutta ei autoilua?
Liikenneviraston henkilöliikennetutkimuksen mukaan Suomessa autolla ajetaan keskimäärin 17 000 kilometriä vuodessa. Auton polttoaineen kulutus on noin kaksinkertainen verrattuna paikkakohtaiseen kulutukseen lentokoneessa. Joten pelkästään polttoaineen kulutuksen perusteella ei ole eroa, jos vuodessa harrastuksena on ajaa autolla 17 000 kilometriä, käydä kaksi kertaa lentokoneella Thaimaassa tai kymmenen kertaa lentokoneella Pariisissa. Tämä on suuntaa antava arvio, jota tulee toki tarkentaa matkustajamäärillä, infrasta aiheutuvalla kuormituksella, lähipäästöillä ja niiden luonteella jne.
Vaikka matkustaminen lentämällä voisi tuntua miten turhalta harrastukselta tahansa, vähintään yhtä turha harrastus on ajaa autolla rinnan metron, ratikan, bussin, polkupyörän tai junan kanssa.
Tällä hetkellä vallalla on ajatus, että maapalloa ylikuormittava toiminta tulisi korvata vastaavalla toiminnalla siten, että toiminnan määrä säilyy, mutta kuormitus pienenee. Eli yleensä korvaamalla fossiilisia polttoaineita tavalla tai toisella. Monessa kohtaa luontevampi ratkaisu olisi muuttaa myös toiminnan luonnetta ja volyymiä. Mennä oman auton sijaan julkisilla tai pyörällä tai jättää se toinen lentomatka Thaimaaseen tekemättä.
Pitää myös toki varmistaa että jokainen rehelline työtätekevä voi valita asuinpaikkansa siten ettei tarvitse pahimmassa tapauksessa puolen metrin hangessa pyöräillä 5–10 kilometriä ihan vain välttyäkseen konkurssilta. Tosin valtiohan ‘suojelee’ pieniä ihmisiä konkurssilta lainakatoilla ja muilla keinoilla. Välillä kuitenkin mietin että olisiko helpompaa laittaa henkilökohtaisen konkurssin lainsäädäntö kuntoon?
Puolen metrin hangessa ainoat toimivat liikkumisvälineet taitavat olla sukset ja moottorikelkka. Toisaalta puoli metriä lunta liikkumiseen tarkoitetulla väylällä on hyvin harvinainen luonnonilmiö jopa täällä pohjolassa. Yleisesti jopa suurin potentiaali liikkumisen järkeistämisessä on juuri niillä rehellisillä työtätekevillä, jotka oman auton muuhun liikkumismuotoon vaihtamalla voisivat saavuttaa suuren joukon hyötyjä.
Väylien talvikunnossapidon resursointi on moniulotteinen kysymys. Tällä hetkellä lähes kaikki resurssit käytetään siihen, että autokaistoilla on läpi talven kesäkeli. Ja kun autoissa on nastat, saadaan katupölyä ja paljon kuolemia pilatun hengitysilman vuoksi. Kevyen liikenteen väylillä hoito on edelleen samalla tasolla kuin autokaistoilla useita vuosikymmeniä sitten: satunnainen auraus kevyellä kalustolla ja silloin tällöin hiekkaa tai soraa.
Lentämisen osalta on helpompaa. Riittää muutama kilometri puhdistettua kenttää alku- ja loppupäässä sekä koneiden käsittely jäätymisenestoaineella.
Tarkoitukseni oli korostaa riittävää asuntotuotantoa sopiville paikoille että mahdollinen kävelyn tai pyöräilyn rasite pysyy inhimillisenä vaikka sää olisi huono. Kun tuossa aiemmin puhuit auton käyttämisestä kun julkiset ovat tarjolla, autoilun ‘kieltäminen’ hinnan korottamisella iskee aika pahasti ihmisiin jotka taloudellisista syistä eivät pysty muuttamaan lähemmäksi työpaikkojaan. Sitä paitsi kyse ei ole aina pelkästään edes hinnasta, Helsingistä ainakin löytyy lukemattomasti esimerkkejä jossa julkisilla töihin kulkeminen johtaa herkästi 45–60 minuutin työmatkaan suuntaansa eikä tätä voi aina nopeuttaa pyöräilemälläkään.
Ja tosiaan taas kerran korostan että varsinkin vuokralla asuville on haastavaa hakeutua aggressiivisesti optimaaliseen asumispaikkaan koska yksityismarkkinoilla minimivuokra-aika on usein 1 vuosi ja sopimussakkona 2 tai useamman kuukauden vuokra. Kun muutat niin menet sinne minkä satut saamaan ja sitten olet siinä lukittuna vähintään vuoden, mutta ‘vapaa maa’, ainahan voi valita ettei suostu näihin sopimuksiin, eikö?
Onko 40–60 minuutin työmatka mielestäsi liian pitkä? Taidat olla aika hemmoteltu. Suurkaupungeissa ympäri maailman tunnin työmatka on ihan normaalia, tosin niissä autollakaan ei pääse nopeammin.
Itselläni on ollut kaikissa asuinpaikoissani 40–50 minuutin työmatka julkisilla. Pyörällä on menyt sama aika. Autolla säästäisi 10 minuuttia korkeintaan. Yleensä autolla se viimeinen 3 km kestää varttitunnin ruuhkien takia.
Pitänee paikkansa pidemmillä matkoilla harvaan asutuilla alueilla. Sen sijaan suurin osa automatkoista on alle 5 km pitkiä tai liikutaan rinnakkain julkisen liikenteen kanssa eli aivan yhtä lailla harrastamista.
45 — 60 minuutin työmatka julkisilla on liian pitkä?
On hyvä, että nykyinen hallitus lopultakin korjaa lainsäädäntöä siten, että ruuhkamaksujen perimisestä tulee työkalu muiden rinnalla ohjata ihmisten käyttäytymistä kestävään suuntaan.
Vielä lisänä korostaisin että jos matkat ovat liian pitkiä ja tai huonosti hoidettuja varsinkin poikkeussäällä niin tämä lisää opportunistista pyöräilyä/julkisten käyttöä, eli toisin sanoen hyvällä säällä suurimman osan aikaa moni kulkee pyörällä ja huonommalla säällä ihmiset kulkevat julkisella. Kukin voi miettiä minkälaisia dynaamisia vaikutuksia tällä on julkisen liikenteen vuorovälien ja yhteyksien ylläpidon kannalta.
17 000 kilometriä autolla ei ole kenellekään “harrastus”, mutta lentomatkat Thaimaaseen tai Pariisiin eivät useimmiten muuta olekaan.
Miten tämä “lentoliikenteen päästöt ovat pienet”-argumentti eroaa siitä, että Suomen kokonaispäästöt ovat niin pienet, että meidän ei kannata tehdä mitään?
Toiseksi:
Sanoit ylempänä että “Työmatka- ja muu arkiliikenne omalla autolla on alle 5 km matkoilla ”
Joten tee laskuharjoitus. Vuodessa on työpäiviä noin 230 kpl eli 5km työmatkaa ajava ajaa vuodessa vain 2300 km työmatka-ajoja. Työmatka-ajojen määrällä ei siis lennä edes Välimerelle ja takaisin.
*Sinun* hampaisiisi ottamat lyhyet työmatka-ajot tuottavat siis olennaisesti vähemmän CO2-päästöjä mitä vuosittalinen lomalento aurinkorannalle.
Kolmanneksi, 17 000 km on keskimäärinen suorite. Suoritteen tekevät pääosin ne joilla on työmatkaa 100km suuntaansa, eivät ne jotka ajaa 5km päivässä. Jos yksi 200km ajava pitää yhden etäpäivän, se vastaa lyhyen matkalaisen koko kuukauden ajoja.
Eli on ihan turhaa lähteä fokusoitumaan johonkin tiettyyn tapaan tuottaa päästöjä, vaan kaikista tavoista pitää pyytää sama maksu. En ymmärrä miksi jonkun henkilön pitäisi kävellä koko vuosi töihin vain sen takia, että Koti-Isä pääsisi kerran vuodessa Mallorcalle ja haja-asutusalueella asuva Pentti saa ajella naapurikaupunkiin töhin (vaikka vois muuttaakin sinne).
Kun kaikki maksavat, vähennykset tapahtuvat siellä missä se on helpointa ja tehokkainta. Ehkä ei tarvitse lähteä Mallorcalle, ehkä Pohjois-Saksa tai jopa Saimaa riittäisivät, ehkä pitkää työmatkaa ajavat voi pitää silloin tällöin etäpäivän tai tehdä pitkää päivää ja pitää perjantait vapaina ja ehkä lyhyttä matkaa kulkeva voi kesällä hypätä pyörän selkään.
Pieni osuus johtuu käsittääkseni siitä, että suurimmalla osalla maailman väestöstä ei ole varaa lentää. Niille, jotka lentävät paljon, lentämisen vähentäminen on sieltä suuremman vaikutuksen päästä.
Yksi Thaimaan matka taitaa kattaa jo helposti yhden vuoden ajelut.
Yhden ihmisen yksi Thaimaan matka ei korvbaa vuoden ajeluja, mutta nelihnekisen perheen matka voi korvatakin.
Hmm, eli sitten kun on Rail Baltica esimerkiksi mepit matkustavat liki vuorokauden työpaikalleen.
No ei. Ja sama koskee kaikkia, jotka haluavat päästä nopeasti jonnekin. Hitaasti matkustaminen on joutilaiden etuoikeus. Etenkin pussinperä-Suomessa.
Lentämiseen pitäisi liittää pakollisena tehokkain ilmastomuutosta ehkäisevä keino eli metsitys, tässä tapauksessa metsitykseen panostava kompensaatio.
Esim VR:n henkilökuntaa on ohjeistettu tekemään työmatkansa junalla kotimaassa sekä Venäjälle. Ennen VR:n yhtiöittämistä 1990-luvulla koski ohjeistus myös keski-Eurooppaan suuntautuvia matkoja, siis laivalla + junalla oli mentävä. Olivatko he joutilasta porukkaa? He ottivat materiaalinsa mukaan junamatkalle, pitivät pienimuotoisia palavereita matkan aikana jne. Yöaikaan tietenkin nukuttiin, sinä aikana juna pääsi Kööpenhaminasta Müncheniin, Pariisiin, Brysseliin tai Amsterdamiin.
Mun mielestäni europarlamentaarikot ovat joutilasporukkaa jos ketkään. Heillä olisi aikaa matkustaa vuorokausi kerran kuukaudessa Strasbourgiin.
Toinen esimerkkiryhmä joilla on aikaa, ovat opettajat.
Oliko valtion monopoliyhtiöiden työntekijät joutilasta porukkaa 80-luvulla? Onko tämä kompa? 80-luvulla oli “hieman” erilainen työtahti Suomessa, ja valtion yrityksissä meno oli vielä rennompaa.
Työntekijöien kannalta järjestely oli mitä parhain, pääsee interrailaamaan työnantajan piikkiin ja samalla palkka ja verottomat päivärahat juoksevat koko ajalta. Minä tekisin työmatkani vaikka Kiinaan junalla mikäli se olisi mahdollista, mutta työnantajani tuskin innostuisi ideasta.
Lentäminen ei lopu, eikä tule edes vähenemään. Tulee innovaatioita, jotka vähentävät päästöjä ja siirrytään ainakin välivaiheena biopolttoaineisiin. Yhdysvaltain ilmavoimat, USAF, on panostanut viime vuosina merkittävästi ja teknologiat alkavat olla valmiita. Menee joitakin vuosia, ennen kuin ne ovat siviilikäytössä.
Biopolttoaineiden kehitys on todennäköisesti merkittävä asia Suomen taloudelle, eikä eräiden suurten öljy-yhtiöiden rahoittamat kiusanteko esimerkiksi Nesteelle ei ole hyväksyttävää. Lähinnä se on järjestäytynyttä rikollisuutta.
Jos Osmo ennustuksesi pienemmistä koneista pitää paikkansa, Malmin lisäksi tarvitaan kolmaskin kenttä. Samoin Malmin kiitorataa kannattaa jatkaa, jotta se pystyy vastaanottamaan suurempia koneita.
Ehkä ei nyt sentään, mutta Vantaalle pitäisi rakentaa ehkä neljäs kiitotie ja enemmän terminaalikapasiteettiä.
Jätän rahdin ja talviolosuhteet pois. Gatwickissä on kaksi kiitorataa ja sen kautta kulkee 45M matkustajaa. Helsinki-Vantaalla kolme ja 20M matkustajaa. Vaikea vetää muuta johtopäätöstä kuin löysää on reilusti. Jospa ensin kolminkertaistetaan matkustajamäärä ja sitten vasta höpötetään lisäkiitoradasta, jos tilaa edes löytyy.
Miknkä takia jotkut sitten vaativat Malmin kentän säilyttämistä ja laajentamista?
Gatwickissä on yksi kiitotie.
Gatwick puskee lähes koko päivän täydellä kapasiteetilla (55 movements/hour). Helsingissä kapasiteetti on toki suurempi, mutta Helsingissä on ihan erilainen liikennerakenne ja kysyntä. Täällä on myös hiljaisia tunteja. Myös lentokonetyyppien kirjo on Helsingissä sekalaisempi, se alentaa hieman käytännön kapasiteettia. Lisäksi Helsingissä tulee paljon aktiivisen kiitotien (04R/22L) ylityksiä rullaamalla, mikä myös alentaa kokonaiskapasiteettia.
Lentoliikenteen kannattavuus perustuu siihen, että ne hirvittävän kalliit lentokoneet ovat ilmassa melkein koko ajan. Niinpä esim. Finnairn kapearungot tulevat aamulla joltain maakuntakentältä tai syvältä Venäjältä, piipahtavat Helsingissä, vievät suomalaiset ”suoraan Euroopan aamuihin”, ottavat kyytiinsä Aasian matkustajat, syöttävät heidät Helsinkiin ja ottavat Aasiasta tulleet kyytiin Eurooppaan, kuskaavat lopuksi suomalaiset ”illaksi kotiin” ja lähtevät vielä maakuntaan tai sinne syvä-Venäjälle aloittaakseen kaiken taas alusta. Ne ovat oikeasti ilmassa niin paljon kuin vain mahdollista. Finnair on jopa keksinyt tekemistä aiemmin Helsingissä yöpyneille koneille, kun niillä lennetään nyt Euroopan sekundaarisiin vapaa-ajan kohteisiin niin, että Ateenasta, Portosta, Barcelonasta jne ollaan perillä Helsingissä joskus klo 3 yöllä.
Jos tuon suihkukoneen tilalle pantaisiin potkuri, mitä tapahtuisi? Tarkoin rakennettu korttitalo sortuisi saman tien, kun Euroopan legeille tulisi vähintään 45 min lisää lentoaikaa, kotimaassa ehkä 20 minuuttia. Kyse ei ole niinkään siitä, että Bjarne Bisnesmatkustajalla ei olisi sitä 45 minuuttia, vaan siitä, että koneella ei ole. Jos lentoajat pitenevät, niin syötöt eivät toimi ja jos ne eivät toimi, kyytiin ei tule porukkaa. Nyt tuo esimerkkikoneeni kerää 24 tunnissa kuuden legin lipputulot. Jos legien määrä vähenee yhdellä tai kahdella, niin vähenevät lipputulotkin. Sitten ei ole enää rahaa maksaa sitä koneinvestointia.
Toinen juttu on sitten se, että potkurikone on ahtaampi leveyssuunnassa, ahtaampi pituussuunnassa, ahtaampi käsimatkatavaroille ja valtavan paljon meluisampi. Kun tuote on niin paljon huonompi, pitäisi hinnan joustaa alaspäin (ainakin jos kilpailijalla on suihkari) samaan aikaan kun lentojen määrä vähenee.
Ja vaikka esimerkki on koti-Suomesta, niin sama pätee kaikilla verkostolentoyhtiöillä. Aika on rahaa, ja jos oikein rumasti sanotaan, niin siinä ei Kallion hipsteribaarin kantapöydän paheksunta paljon paina.
Tässä on oikeastaan kyse loppujen lopuksi samasta asiasta kuin aika monen ympäristöasian suhteen: me tunnustamme kyllä ongelman, ehkä podemme siitä vähän huonoa omaatuntoakin. Mutta kun oikeasti pitäisi tehdä asialle jotakin, se merkitsisi samalla luopumista jostain sellaisesta, joka nyt vaan on kivaa. Ja siihen luopumiseen ei sitten riittävän moni ole kuitenkaan tiukan paikan tullen valmis.
Siinä mielessä lentoliikenne on vielä hirvittävän hyvä esimerkki, että sen pääasiallinen kasvu tulee Aasiasta, ja aasialaiset eivät vielä ole kuulleet ilmastoahdistuksesta tai muista länsimaisista ongelmista yhtään mitään, ovat vaan innoissaan, kun rahat riittävät nykyään lentolippuihin.
Tämä olisi hyvin keskeinen asia hahmottaa siellä viherpesu-kerhoissa. Jos oikeasti halutaan tehdä jotain, Suomen tulisi keskittyä globaalin tietoisuuden levittämiseen, ei oman kotipesän sisällä nahisteluun joistain lillukanvarsista.
Nämä asiat menevät oikeasti hankaliksi, varsinkin jos kulutuksen haittaveroja aletaan lisäämään yhä enemmän tulevaisuudessa. Onhan se täysin selvää että jos länsimaat menevät kiinalaisille selittämään että te ette voi nyt lentää lentokoneilla ja ajaa autoilla koska me olemme jo ajaneet teidänkin puolestanne riittävästi. Toki kaikki ymmärtävät että kiinalaisia on paljon enemmän, mutta nykypäivän yksilökeskeisyyden hengessä ei näitä asioita katsotakkaan väestötasoilla koska se ei ole reilua.
Kohta Suomessakin isovanhemmat kertovat lasten lapsilleen tarinoita siitä kuinka he lentelivät, matkustivat ja örvelsivät ristiin rastiin ympäri maapalloa kun merkittävällä osalla tulevista sukupolvista ei todennäköisesti tule olemaan varaa samanlaiseen toimintaan. Melko vanhan oikeusperiaatteen mukaan lapset eivät ole vastuussa vanhempiensa synneistä, mutta tässä tapauksessa vastuun kantavat nimenomaan lapset ja sitä vastuuta he eivät ota, heille se määrätään.
En ihan tiedä, mitä koitat sanoa. Eikö reilua olisi globaalisti se, että jokaiselle henkilölle olisi sama CO2-kiintiö, jota voisi sitten käyttää joko itse tai myydä hyvällä rahalla niille, jotka haluavat käyttää enemmän kuin mihin oma kiintiö riittää?
Tietenkään menneisyyden tekemisiä ei tässä voi ottaa huomioon, koska se olisikin aika röyhkeää, että sanottaisiin ihmisille, että “vaikka emme menneisyydessä mitään sanoneetkaan siitä, että nämä saastutukset tulee maksaa täysmääräisinä, niin nyt kuitenkin lätkäisemme sinulle haittaveron menneisyyden tekemisistäsi”.
Eli kiinalaisilla on tietenkin oikeus lentää siinä missä muillakin, ja jos yhdessä sovitaan, että kaikki vähentävät lentämistään, niin kyllä tämä koskee siinä kiinalaisia kuin länsimaalaisiakin. Tällä hetkellä keskimääräisen kiinalaisen CO2-päästöt ovat melko lähellä keskimääräisen EU-kansalaisen päästöjä, joten nyt olisi hyvä paikka sopia tästä. Tietenkin keskimääräisen amerikkalaisen päästöt ovat sitten tuplasti tuo taso.
Henkilökohtainen jälkimarkkinakelpoinen päästökiintiö on helppo toteuttaa niin, että assetetaan rja päästöjen yhteismäärälle, huutokaupataan se (=päästöoikeuden hinta määräytyy pörssissä) ja tuotto jaetaan tasan kakkien kesken.
Tuo olisi erittäin hyvä järjestelmä, en ole eri mieltä. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä että säännöstely on käytännössä ainoa reilu tapa, jolloin alikäyttäjät saavat rahaa ja ylikäyttäjät maksavat alikäyttäjille.
Olen kuitenkin liian kyyninen uskomaan että tälläistä järjestelmää saataisiin globaalilla tasolla tehtyä, eikä todennäköisesti myöskään EU-tasolla. Kansallisella tasolla yksin toteutettuna idea saattaa olla taloudellinen itsemurha, sen takia toteutus vaaditaan vähintään EU-tasolla nähdäkseni.
Mutta onhan näistä hyvä puhua ja perään kaipailla, todellisuus on kuitenkin se ettei tämänkaltaisista melko ‘radikaaleista’ malleista kukaan keskustele median valtavirrassa edes asiantuntijoiden suulla joka taas mielestäni viittaa siihen ettei näillä ole kannatusta valtaa käyttävien piirissä ainakaan tällä hetkellä.
Kuten edellä mainitsin, tätäkin keskustelua pitäisi käydä EU-tasolla eikä kansallisella tasolla koska nähdäkseni toteutus tulee lähtökohtaisesti tehdä EU tai kansainvälisellä tasolla. Sillä ei ole suoranaisesti mitään väliä jos Suomessa päätetään tehdä jotain jos EU:ssa päädytään implementoimaan joku täysin erilainen järjestelmä. Lisäksi EU:ssa valtaa suurilta osin pitää EPP-ryhmittymä, joka ei todellakaan tule kannattamaan tämänlaista järjestelmää. EPP-ryhmän jäsen Kokoomuskin oikein kätevästi väisti eduskuntavaalien ilmastokeskustelut Perussuomalaisten avulla samalla mainostaen “Autot kuuluvat teille” heitoilla. Kokoomuksen kiinnostus ilmastonmuutokseen tuntuu rajoittuvan kulutusverotuksen lisäämiseen samalla kun muuta verotusta vähennetään.
Laivassa kulutat myös yöpymisen ja ravintolapalvelut. Hotellitkaan ei lle päästöttömiä tai ravintolat.
Lentämisen kulutuksen vähentäminen on edellytys diesel-autoilun vähentämiselle. Dieseliähän valmistuu sen kulutuksesta riippumatta aivan yhtä paljon niin kauan kuin tarvitsemme kerosiinia lentämiseen.
Odotan mielenkiinnolla dieselin käytön vastustajilta suunnitelmaa kerosiinin kulutuksen vähentämiseksi tai selvää vaihtoehdoa dieselin käytölle autoilun sijasta.
Ymmärtääkseni nämä öljynjalostuksen tuotteiden suhteet eivät ole täysin kiinteitä. Aikanaan bensiinin saantoa lisättiin krakkaamalla, kun bensiiniä tarvittiin enemmän kuin luonnostaan syntyi.
Kyllä ne on hyvinkin kiinteitä. Esimerkiksi lentopetrolia saadaan jalostuksessa korkeintaan 10 %.
Käytännössä diesel on kerosiinin valmistuksen sivutuote.
Jos tämä pitäisi paikkaansa (siis dieseliä tuotetaan enemmän kuin sille on kysyntää), pitäisi dieselin tukkuhinnan olla reippaasti alempi kuin bensan. Käsittääkseni tämä ei pidä paikkaansa, vaan hinta on melko tarkkaan sama ja hintaero pumpulla johtuu vain Suomessa käytössä olevasta verorakenteesta, joka suosii dieseliä.
(https://www.tankille.fi/blog/polttoaineen-hinta-ja-verotus/)
Jos “sivutuote” käy kaupaksi yhtä hyvin kuin itse päätuotekin, niin voiko sitä kutsua enää sivutuotteeksi? Eli miksei samalla tavoin voi sanoa, että kerosiini on dieselin valmistuksen sivutuote?
Kyllä Osmo on oikeassa.
Bensiinin hiilivetyjen hiilien määrä on yleensä 4–12 (C=Carbon=Hiili, C4-C12).
Dieselin vastaava luku on C10-C15.
https://en.wikipedia.org/wiki/Gasoline#Chemical_analysis_and_production
https://en.wikipedia.org/wiki/Diesel_fuel#Chemical_analysis
Krakaaminen tai Krakkaaminen (Cracking) tarkoittaa yksinkertaisesti hiilivetyjen pilkkomista. Menemättä liian syvälle kemiaan voidaan yleistää että ketjujen lyhentäminen on paljon helpompaa kuin niiden kasvattaminen, eli hyvin karkeasti yleistettynä Dieselistä saadaan Bensiiniä mutta Bensiinistä ei saada Dieseliä. Tosin Diesel->Bensiini krakaus ei missään nimessä tapahdu 100% hyötysuhteella. Tosin öljynjalostuksen jakeille on muitakin käyttökohteita, ei ole esimerkiksi sattumaa että muovien monomeereja valmistavat tehtaat ovat usein öljynjalostamoiden vieressä. Muovien käyttö ja valmistus yleisesti seurasi öljynkäytön kasvua ihan vain siitä syystä että yleisimpien muovien valmistuksen raaka-aineet saadaan pääasiallisesti öljyjalostuksen sivutuotteina, ilman jatkokäyttöä nämä sivujakeet menisivät niin sanotusti harakoille ja todennäköisesti soihdutettaisiin piipuissa. Toisen roska on toisen aarre.
Ihan päälaelleen niitä ei kuitenkaan voi kääntää. Tämä on ainakin Mika Anttosen näkemys, eli viimeinen raakaöljytynnyri joka jalostetaan maailmassa jalostetaan nimenomaan kerosiinin vuoksi, ja muita tisleitä tulee siinä sivussa merkittäviä määriä.
Sinänsähän potkuriturbiini- ja suihkuturbiinimoottorit lähestyvät koko ajan toisiaan. Toisessa turbiini pyörittää tavallista propellia, josta tulee melua, ja toisessa taas isoa putkessa olevaa propellia (turbofan) jossa suurin osa työntövoimasta tulee ohivirtausilmasta. Tätä parannetaan seuraavan sukupolven moottoreissa pistämällä se turbofan pyörimään ylinopeudella turbiiniakseliin nähden (geared turbofan). Luulen, että ATR:ien mahdollinen etu tulee matalammasta matkalentokorkeudesta ja hitaammasta nopeudesta. Ja koosta. Per matkustaja ero hiilidioksidipäästöissä voi olla aika pieni, toki ne sijaitsevat eri korkeuksilla.
Voitaisiin muuttaa lakia siten, että potkuriturbiinikoneissa saisi käyttää dieselöljyä. Kerosiinilla ja dieselöljyllä ei ole muuta käytännön eroa, kuin että kerosiini on kirkasta ja dieselöljy hiukan värillistä. Kerosiinilta vaaditaan myös pakkaskestävyyttä. Sen pitää pysyä juoksevana 60 asteen pakkasessa, mutta potkuriturbiinikoneet lentävät matalalla, joten polttoaineen ei tarvitse olla yhtä pakkasenkestävää.
Siis ei kai kerosiini ole sama kuin diesel? Mun käsittääkseni diesel on sama kuin lämmitysöljy mutta kerosiini on sama kuin valopetrooli eli ohuempaa ja herkemmin palavaa.
1930-luvulla kehitti saksalaisen Junkers-tehdas dieselmoottorilentokoneita, en tiedä miten hyvin ne menestyivät mutta en ole kuullut että 2. maailmansodan jälkeen olisi enää dieselkoneilla lennetty kaupallisa lentoja.
Joo no, onhan ne tietty hiukan eri aineita, mutta joka tapauksessa kaasuturbiinille kelpaa mikä tahansa palava neste, mikä juoksee putkessa. Amerikkalaisilla on Abrams-panssarivaunussa turbiinimoottori ja he käyttävät siinä samaa polttoainetta, mitä diesel-kuormureissa. Samoin Finjet-laivassa oli samat moottorit, mitä käytettiin DC‑8:ssa, mutta polttoaineena käytettiin polttoöljyä.
Noilla tervalentäjillä on dieselkäyttöisiä lentokoneita, mutta niillä ei tehdä kaupallisia lentoja.
https://www.tervalentajat.fi/lentokoneet.html
Laivamatkan päästöt lähes puolittuvat jos laiva Tukholmaan lähtee Turusta Helsingin sijaan. Ja Turkuun pääsee junalla Helsingistä. Turun kautta kokonaismatka on lisäksi n 4 tuntia lyhyempi.
Laivamatkailussa on lisäksi mietittävä marginaalikustannusta. Esim. Naantali-Kapellskär-välillä laiva palvelee lähinnä rahtiliikennettä. Laiva kulkisi siitä varmaan ilman matkustajiakin. Oikeudenmukaista on siis laskea vain henkilöliikenteen aiheuttama lisäpäästö. Jossain Turku-Tukholma-välillä tilanme on aika sama. Siinä oikeastaan pitää kulkea neljä laivaa vuorokaudessa suuntaansa: kaksi laivaa rinnakkain toistensa pelastusveneinä ja kumpaankin suuntaan yölaiva. Niin kauan kuin rahtiliikenteen kysyntä ei vähene radikaalisti, lisäpäästö syntyy vain henkilöiden (ylimitoitetun) huvittamisen ja majoitustilojen vaatimasta energiasta.
Sen sijaan Helsinki-Tukholma-liikennettä on hyvin vaikea perustella järkeiargumentein.
Rahtiliikenteen osuudeksi autolauttojen päästöissä kannattaa ottaa päästöt, jotka aiheutuisivat rahdin kuljettamisesta rahtilaivalla.
Rahtilaivat ovat hyviä kuljettamaan kontteja. Jos pitää kuskata kokonaisia rekkoja (koska lähettäjä haluaa sen helppouden, että rahti kulkee ovelta ovelle yhdellä rekalla), niin ro-ro aluksen luulisi olevan näppärämpi. Minusta siis rahtilaivatonnin vertaaminen siihen, miten paljon rekka tuottaa ruotsinlaivalla päästöjä, ei ole siis reilu vertaus.
Siis tietenkin periaatteessa sen saman rahdin voisi pakata konttiin, viedä satamaan, lastata rahtilaivaan, lastata toisessa päässä satamaan, ottaa toisen rekan kuljetukseen ja viedä kohteeseen, mutta jos tämä olisi kuljettajille samanarvoinen palvelu kuin se, että he pakkaavat rekan ja se ajaa yhden kuskin toimesta määräpäähän, niin kaipa he lopettaisivat ruotsinlaivojen käyttämisen, koska varmasti ainakin laivamatkan suhteen tuo konttisysteemi on halvempi.
Niin tai näin, esittämäsi vertaus ei ole reilu, koska siinä verrataan omenoita appelsiineihin.
Matkalla Travemündeen roro-aluksella oli paljon pelkkiä rekan perävaunuja, jotka nuppi haki sitten laivasta.
Tämäkin lienee nopeampaa kuin konttien pakkaaminen ja purkaminen. Helsinki-Travemünde voi olla pituudeltaan juuri sellainen väli, jossa tuo vaihtoehto on paras. Se on sen verran pitkä, että kuskin turhanpäiten siellä lastin mukana kulkeminen tulee kalliiksi, mutta kuitenkin sen verran lyhyt, että satamatouhulla on merkitystä kokonaisajan suhteen (jossain Hong Kong — Rotterdam välillä laivamatka dominoi kaikkeen muuhun verrattuna, joten sinne rekkojen sullomisessa ei ole järkeä).
Niin tai näin, tässä oli käsittääkseni puhe Turku-Tukholma ‑välistä ja se on sen verran lyhyt, että siinä ei kuski juuri ehdi turhanpäiden odotella ja siten koko rekan laivaaminen lienee se optimaalisin vaihtoehto.
Vaihtoehto perinteisille matkustaja/rahti-autolautoille ei ole matkustajien kuljettamisen lopettaminen jos ei rakenneta tunneli-siltayhteyttä Paraisilta Ahvenanmaan yli Ruotsiin.
On kuitenkin olemassa ihmisiä jotka erilaisista syistä eivät voi lentää, eivät edes potkurikoneella. Osalla on sellaisia sairauksia etteivät voi lentää, osa pelkää lentämistä, osalla on mukana auto tai muu kulkuneuvo tai muuta sellaista tavaraa matkoillaan joita ei saa ottaa koneeseen mukaan. Jos lisäksi jonkun kansainvälisen talous- tai öljykriisin seurauksena lentäminen kallistuu niin että vain rikkailla ja etuoikeutetuilla on varaa lentää, kuten vielä yli 50 vuotta sitten oli, niin sitten jäävät ainoaksi mahdollisuudeksi laivat jos haluaa päästä Suomesta pois. Autolauttaliikenne on Suomen huoltovarmuudelle välttämätöntä.
Miten tämä vaikuttaa siihen, kuinka paljon laivoista tulee päästöjä. Kun sanon, että oikea arvo rahdin osuudelle on se päästö, jonka ne tuottaisivat rahtilaivalla, se ei ollutkannanotto siihen, että nämä pitäisi erottaa. Vainkannanotto siihen, mikä osa päästöistä tulee laskea matkustajille.
Kuten jo Samuli Saarelma selitti, eroaa pelkästään rahtia kuljettava laiva mm siten että on hitaampi, vaatii erilaistta satama-infrastruktuuria kuin matkustaja-autolautat ja tavarat eivät kulje pyörillään ruumaan sisään. Ne eivät sovellu kappaletavaraliikenteeseen vaan bulkkitavaroiden kuljettamiseen. Finnlinesin Saksaan ajavat ro-ro laivat ovat rahtilaivan ja autolautan sekasikiö, ja omiaan pitkän matkan liikenteeseen pitkän kuormausajan takia, Suomi-Ruotsi-liikenteeseen taas eivät.
Finnlinesila taitaa olla samanlainen yhteys Naantalista Kapelskäriin
Siis tarkalleen mikä se väitteesi nyt tällä hetkellä on?
Oletko eri vai samaa mieltä, että Suomen ja Ruotsin välillä kulkee rekkaliikennettä, joka haluaa käyttää Pohjanlahden ylitykseen laivoja, joihin voi ajaa rekalla sisään ja ulos ja tätä liikennettä on sen verran paljon, että sen kyytiäisenä voidaan viedä henkilömatkustajiakin, joiden tuottamaa CO2-päästöä ei voi laskea niin, että lasketaan koko laivan päästöt ja vähennetään siitä se päästö, mikä tulisi, jos rahti kuljetettaisiin varsinaisella rahtilaivalla lastauksineen ja purkuineen satamassa, koska nämä rekkoja varten olevat laivat ovat käytössä siksi, että niille on kysyntää?
Jos eri mieltä, niin sinun pitää kyllä perustella, miksi rekkaliikenne muuttuisi rahtiliikenteeksi, jos matkustajat lopettaisivat autolauttojen käytön?
Jos samaa mieltä, niin sitten todellakin oikea tapa laskea matkustajien marginaalikustannus on laskea se, paljonko heidän rekkojen kylkiäisiksi mukaan ottaminen lisää päästöjä. Ainoastaan, jos suuren matkustajamäärän vuoksi aletaan ottaa uusia vuoroja käyttöön, joilla autokannet ovat puolityhjiä, on perusteita alkaa tätä laskentatapaa muuttamaan.
“Rahtilaivalla” tarkoitin tässä Roro-alusta. Anteeksi, jos kielenkäyttöni on epätarkkaa.
No, sitten joku voisi kertoa minulle, mikä on ero Roro-rahtilaivalla ja “tavallisella” autolautalla? Eikö molemmissa idea ole se, että niissä on isot autokannet, joihin ajoneuvot ajetaan, kyydissä olevat ihmiset menevät yläkansille laivamatkan ajaksi ja sitten perille tultua ajoneuvot ajetaan ulos?
Mikä on siis se lisäpäästö, jonka haluaisit sälyttää henkilömatkustajille, jotka matkustavat “tavallisella” autolautalla Turusta Tukholmaan?
Laivan uppouman määrää laivan paino ja mitä painavampi laiva, sitä isompi vastus vedestä. Jos roro-lauksen päälle pitää rakentaa kuusikerroksinen hotelli uima-altaineen, painoa tulaa eika paljon lisää.
Periaatteessa kyllä mutta laivat ovat pienempiä ja ottavat vähemmän rahtia kerralla eivätkä ota pelkkiä matkustajia ilman ajoneuvoa kyytiin. Päästöt ja polttoaineenkulutus voi niissä olla mitä tahansa.
Olisin sitä mieltä, että Turun-Tukholman välillä oikeudenmukainen henkilöliikenteen marginaalikustannus saadaa nimenomaan vertailemalla kulkua Kapellskärin nopeaan ja epämukavaan yhteyteen. (Tosin Kapellskärin lautta ei vie matkustajaa Tukholman metroaseman tuntumaan.) Ro-ro-liikenteen (joko pelkkien trailereiden tai kokonaisten yhdistelmien) kuljetuksen kysyntä ei juuri riipu matkustajaliikenteen tarpeista, joten näitä kuorma-autonkuljettajia autoineen kuljettavia puolirahtilaivoja olisi, vaikka kieltäisimme kaiken huvi- ja liikematkailun. Tämän vuoksi lauttamatkan oikeudenmukainen kustannus on periaatteessa Kapellskär-tyyppisen lautan matkustajan marginaalikustannus+huvilautan ylellisyydestä ja ylipitkästä reitistä aiheutuva lisäpäästö. Päivävuorolla pelkkä marginaalikustannus, koska lautta kulkisi takaisin joka tapauksessa kannattavampaa yövuoroa varten.
Lautoillakin kulkee muuten liikematkustajia. Turun lautta on ihan toimiva yhteys, jos lähtee maakunnasta ja haluaa olla virkeänä aamulla Tukholmassa. Tällöin voi matkustaa Turkuun edellisenä iltana. Vaihtoehtona on herätä tuhottoman varhain aamulla ehtiäkseen aamulennolle Tukholmaan.
Näin on, wikipedian mukaan Kapellskärin linjan RoRo-aluksella Finnfellow on 2500 kaistametriä rahtikapasiteettia, vastaavasti Turun linjan Viking Gracella puolet siitä, 1275 kaistametriä. Eria asia sitten miten Gracen autokansi täytetään rahdilla (rekoilla) ja henkilöautoilla. Mutta siis, karkeasti puolet Finnfellow’in päästöistä voisi ensin vähentää Gracen päästöistä, ja loput Gracen päästöt jakaa matkustajille.
Minusta päästöt kannattaa vyöryttää laivayhtiön saamien maksujen suhteessa. Eli jos rahdista saa vaikkapa 30% sen mitä matkustajista, päästöt menisivät 70% matkustajaliikenteelle ja 30% rahdille.
Eihän tämäkään tarkka laskelma ole, mutta yleensä toiminnasta saatavissa oleva liikevaihto kertoo mitä tehdään ja millä volyymilla.
Mitä huonoja puolia tässä laskentatavassa on?
Tässä on logiikkaa, mutta silloin tuloihin pitää ottaa myös baarien, ravntoloiden ja tax-free-myynnin kate.
Olen esittänyt samaa lentoliikenteen osalta. Silloin halvan paikan ostanut ei ole vastuussa oikein mistään ja väite että kannttaa käyttää välilaskutonta yhteyttä tulee aivan uuteen valoon.
Totta kai.
Varmaan paras ratkaisu olisi vyöryttää päästöt tuotetun arvonlisän suhteessa, laskelma vain menee monimutkaiseksi.
Tämä on oikeastaan aivan mainio esimerkki: Kuinka helposti voisimmekaan säästää ympäristöä siirtämällä Tuhkolman-reitin päätepisteen Turkuun turhan Helsinkiin asti seilaamisen sijaan. Mutta emme me ole siihen valmiita, vaan ympäristöä enemmän meitä houkuttaa helppous, kun Serenade on vain ratikkamatkan päässä.
Siis koko Ruotsin risteilyn ideahan on siinä, että se on puhdas huvittelumatka. Ne, jotka vain haluavat päästä Ruotsiin auton kanssa mahdollisimman nopeasti ja halvasti menevät tietenkin Turun kautta jo nytkin. Ja taas jos huvittelumatka tehdään ehdoin tähden hankalaksi, jotta säästettäisiin ympäristöä, niin se lakkaa olemasta huvittelua.
Matkat Helsingistä Tallinaan ovat vieneet osan huvitteluhaluisista.
Nykyiset Helsingistä lähtevät ruotsinlaivat ovat yli 30-vuotiaita ja alkavat olla elinkaarensa päässä. Turusta lähtevät laivat ovat nykyaikaisempia. Juna Helsingistä Turkuun, satamaan asti, kestää 2 tuntua ja Turkuun pääsee myös sisä-Suomesta. Ainoa hankaluus on aikainen perilletulo Tukholmaan, mutta aikatauluja voi rukata.
Lisäksi: Nyt kun Venäjä aloittaa viisumivapauden Pietariin tulee yksi viikonloppumatkakohde lisää huvitteluhaluisille.
Lentäminen tietysti on huonoa luonnolle teki sen sitten millä vekottimella tahansa. Mutta Odelta aivan loistavaa ajattelua miettiä asiaa muustakin näkökulmasta kuin “kielletään kaikki / sallitaan kaikki”!
Jään minäkin odottamaan asiantuntevia näkemyksiä tähän, muutama hyvä pointti on tainnut tullakin. Niinkuin yhtenä tuo ihmisten mielikuva potkurikoneista vanhoina&epäluotettavina ja suihkareista moderneina&luotettavina. Mielikuviin ei tunnetusti faktat tehoa, ja lentobisnes on juu sekin mielikuvabisnestä.
Lentämistä tuskin saa loppumaan, ja sen osuus tosiaan kokonaispäästöistä taitaa tehdä siitä non-issuen. Tokihan siitäkin voi nipistää, olisihan sekin sitten rikkana siinä sopassa.
Pohdinnan arvoinen asia on myös se, että sähköisen lentoliikenteen kaupallistuminen lähestyy.
Ongelmana on tietysti sähkökoneen kantama, mutta meillä on tässä yksi alle sadan kilometrin pätkä jota matkustetaan paljon ja todella saastuttavasti (Helsinki-Tallinna)
Herää väkisin kysymyksiä, kuten että onko tunnelilaskelmissa huomioitu sähköisen lentoliikenteen tulevaisuus, onko Malmin kentän tulevaisuus sittenkään loppuun asti mietitty, ja pitäisikö Helsingin jotenkin aktiivisemmin osallistua tämän uuden markkinan mahdollistamiseen?
Mielenkiintoinen ajatus, joka minusta tarpeettomasti niputtaa moottoriteknologian päästöihin. Yksinkertaisempaa olisi kysyä lentokonevalmistajilta, mitä tapahtuisi, jos pilvimuodostuksen vaikutus ilmastoon pitäisi kompensoida. Nykyinen suihkulentokoneinen lentokorkeushan on seurausta pyrkimyksestä minimoida polttoaineenkäyttö suhteessa nopeuteen. Pilvimuodostuksen kompensointi muuttaisi tämän optimoinnin parametrejä ja olisi mielenkiintoista nähdä tekisivätkö ne sitten potkurikoneista kiinnostavan vaihtoehdon.
Suihkumoottorien ja potkuriturpiinien polttoaineen kulutuserot ovat myös pienentyneet aika dramaattisesti. Uusimmat kapearunkokoneet (esimerkiksi A320neo ja 737 MAX ‑sarjat) kuluttavat noin 10–20% vähemmän polttoainetta kuin edelliset versiot, jotka nekin ovat jo parantaneet edellisistä versioista. Potkuriturpiinikoneet ovat yhä jonkun verran polttoainetehokkaampia, mutta se ero on merkittävästi pienempi kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.
Lisäksi potkuriturpiinikoneet ovat selvästi pienempiä, koska niiden moottorien työntövoima on pienempi. Finnair operoi nyt Arlandaan yleensä 150–200-paikkaisilla Airbuseilla (muutama vuoro on 100-paikkaisilla Embraereilla), kun ATR-72:een 72 matkustajaa. Jokainen suihkukonevuoro pitäisi siis korvata 2–3 kolmella ATR:llä, mikä vaatisi enemmän koneita ja enemmän lentoja, eli enemmän henkilökuntaa. Ja nämä lennot pitäisi mahduttaa kentille. Kun matkustajamäärät nousevat sellaisiksi, että koneessa olisi tarve yli 75:lle paikalle, isompien koneiden operatiivinen tehokkuus vaikuttaa enemmän kuin polttoainetehokkuuden erot.
Turun lautta seilaa noin 22 tuntia vuorokaudessa, Helsingin lautta liki puolet vähemmän.
Matkustajaa kohti laskettavan hiilidioksidipäästön kannalta tällä ei oikeastaan ole hirveää merkitystä, sillä pääosa päästöstä tulee laivan seilaamista kilometreistä. Suurin osa energiasta kuluu veden- ja ilmanvastuksen voittamiseen. Tähän verrattuna matkustajahyttien ja ravintolapalvelujen käyttämä energia on pienempi, vaikkei merkityksetön erä. Ja koska matkustajat ovat kummallakin laivalla yötä, kuluu ravi tola- ja hotellitoimintaan saman verran energiaa. (Turun laivan päivävuoron kansipaikka on selvästi ympäristöystävällisempi, sillä lakanoita ei tarvitse vaihtaa.)
Periaatteessa Turun laiva kuluttaa luonnonvaroja matkustajaa kohti vähemmän, sillä kaksi kertaa päivässä kulkevaan laivaan sitoutuneet luonnonvarat ovat tehokkaammassa käytössä kuin kerran päivässä kulkevassa. Lisäksi odotusaikaa, jolloin laiva käyttää satamassa apukoneitaan, tullee vähemmän. (Onko Ruotsin-laiva satamassa kiinni maasähkössä? Jos on, asialla on paljon vähemmän merkitystä.)
Helsigistä kulkevaa Tukholman-laivaa on todella vaikea perustella ympäristömielessä. Turun satamaan menee sähköjuna, jolla matka-aika on ihan sama kuin suoralla laivayhteydellä.
Voi olla vanhentunutta tietoa, mutta ainakin omina opiskeluaikoina Wärtsilän luona vierailtaessa he esittivät merkittävänä ympäristötekona heidän polttokennonsa, jolla laivat voivat satamassa ollessaan pitää valoja ja ilmastointia päällä ilman, että pitää pitää päämoottoria käytännössä tyhjäkäynnillä pörisemässä täysin tarpeettomia päästöjä. Ainakin silloin tilanne oli se, että laivan lyöminen satamassa kiinni tavalliseen verkkosähköön oli poikkeus ei sääntö. Suomen infra voi tietysti olla tässä suhteessa eri luokkaa ja siten tämän tapauksen kannalta kyse ei ole relevantista asiasta.
Turun linjalla yksi laiva tekee edestakaisen matkan vuorokaudessa. Helsingistä lähtevällä linjalla vastaavan henkilö- ja lastimäärän kuljettamiseksi tarvitaan 2 laivaa. Viiking line tosin kierrättää kesäaikaan Hki-Tukholma laivansa ylimääräisellä Hki-Tallinna-Hki keikalla.
5 % kokonaispäästöistä on todella paljon. Esimerkiksi siirtyminen täysin veganismiin pudottaisi päästöjä vain 2,6 % tämän vertaisarvioidun PNAS-tutkimuksen mukaan. https://vapaasana.net/2018/06/02/vegaaniruoka-tuotetaan-elaimia-hyvaksikayttamalla-ilman-lantaa-se-olisi-kalliimpaa-ja-vaatisi-enemman-peltoja-usan-paastot-vahenisivat-vain-26-taysveganismilla/
Toisaalta yllä “Kommentoija” ja “Antero” kiistivät potkurikoneiden hyödyt. Onko kellään vasta-argumentteja?
Neuvostoliitossa oltiin edistyksellisiä, ensimmäiset välilaskuttomat lennot Euroopan ja Japanin välillä aloitettiin potkurikoneilla 60-luvulla: https://en.wikipedia.org/wiki/Tupolev_Tu-114 . Tosin nopeus oli lähes sama kuin suihkukoneissa (770km/h) eikä polttoainetaloudellisuus ollut ihan ATR-72:n luokkaa.
Muuten postauksesta huomaa että faktantarkistusta ei ole pahemmin tehty. Rail Baltica ei tee junamatkasta keski-eurooppaan järkevää kun matka Berliiniin kestäisi noin 10 tuntia ja Parisiin vajaa 15h.
Matalalla lentäminen ei ole hyvä asia, koska ilmanvastus ja sitä kautta polttoaineen kulutus on korkeampi, tämän takia suihkukoneet lentävät yli 10km:ssa ja Concorde lensi vajassa 20km:ssa. Nousun vaatima polttoaineen suhteellinen määrä on sitä pienempi mitä pidempi lento on. Ja pitkillä lennoilla korostuu potkurikoneiden hitaus mikä nostaa lentoyhtiöiden kustannuksia kuten Daniel mainitsi. Sen lisäksi että potkurikoneella pystyy lentämään vähemmän lentoja päivässä, kaikelle miehistölle pitää maksaa ylimääräisestä lentoajasta täyttä palkkaa. Eikä ole järkevää suunnitella isoa potkurikonetta jonka kantama olisi lyhyt, sillä tälläisen koneen markkinat ovat todella pieniä.
Potkurikoneet?? Titanicin kansituolit! Siiseihyvääpäivää… Anteeksipyyntö, tämä kommenttini on asian vierestä, koska vihdoinkin pitää puhua Itse Asiasta eikä kompuroida lillukanvarsissa. Lentomatkat, fossiilipäästöt, kaikki kulutus rajusti alas, mieluiten jo eilen.Tutkijat ovat epätoivoisia ja raivoissaan, moni jo heittänyt pyyhkeen kehään. Ei ihme, kun konkreettisten tekojen ja julkisen keskustelun tila on umpisurkea.
Meno on täyttä Absurdistania. Julkkikset ja tavikset lesoilevat lentomatkoillansa, media iloitsee lentoliikenteen kasvusta, kehoittaa ihmisiä lentämään etelään. Media mässäilee ennätyshelteillä mainitsematta ilmastonmuutosta. Lobataan raivolla sellutehtaita ja lisähakkuita. Bensa-autoja, lentoja ja lihaa mainostetaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Media on talouskasvuhysterian vallassa, juhlitaan kasvun kiihtymistä, surraan pientäkin laskua (joka on kasvua). Surraan pientäkin kulutuksen laskua. Vaaditaan lisää vapaakauppaa, hinnalla millä hyvänsä. Monimiljardöörit kehittelevät keinoja, joilla pelastaisivat itsensä kuolevalta planeetalta!
Ilmasto ja ympäristö ei kestä enää yhtään enempää kulutusta ja talouskasvua. Välttämätöntä, kiireellistä on kulutuksen lasku ja talouslasku. Välttämätöntä ja kiireellistä on myös paikantaa tahot, jotka estävät nopeat, tehokkaat toimet ilmasto-ja ympäristökriisin vastaisessa taistelussa. Syöpäpesäkkeitä ovat fossiiliteollisuus, oligarkkimiljardöörit, uusliberalistinen talouseliitti ja näiden ostamat poliitikot ja puolueet. Sekä media. Vihreän Langan päätoimittajakin on hoksannut, että mediassa on jotain mätää, lainaa George Monbiotia:“Onko media öljybisnestä suurempi ympäristöuhka?”. Monista hienoista ympäristöreportaaseista huolimatta suurin osa mediaa näyttäisi vielä elävän maailmassa, jossa ei ole huolen häivääkään ilmasto-ja ympäristökriisistä. Klikkiotsikot, mainostulot (kapitalisteilta) ja omistus (kapitalistit) selittävät median toimintaa. Voitontavoittelu ja omistajien propagandatorvena olo on tärkeintä. Planeetan pelastaminen ei ole agendalla, koska miten se kaunistaisi konsernin seuraavan kvartaalin tuloslukuja?
Jos ilmasto-ja ympäristökriisi halutaan torjua, on pakko pysäyttää kapitalismin helvetinkone, joka kiihtyvällä vauhdilla jauhaa kitaansa luonnonvaroja, habitaatteja , eliölajeja, pilaa meret ja viljelymaat, sekoittaa ilmaston ja korventaa planeetan. Se pakottaa myymään ja kuluttamaan aina vain enemmän, keksii uusia turhia tarpeita ja yhä nopeammin hajovia tuotteita. Myy, myy, myy, kuluta, kuluta, kuluta, tuhoa, tuhoa tuhoa. Irtikytkentä on toiveajattelua.
On siis kiireellistä muuttaa koko talousjärjestelmä ja ‑ajattelu. Onko mediasta apua? Toimittaja Petri Korhonen: “Päätoimittajatason viesti on ollut 90-luvulta asti sama: nämä julkaisut puolustavat markkinataloutta ja ajavat talouskasvua. Piste.” Markkinatalous, talouskasvu ja yrittäjyys on pyhimmistä pyhin kolmiyhteys, jota ei kritisoida.
Miten media, jonka perusasetukset on lukittu näin, voi toimia muuta kuin tuhon mahdollistajana? Talousjärjestelmän muutos on paha peikko. Naomi Kleinin mukaan ilmastodenialismi kumpuaa juuri tästä. Pääoman ajatusmädättämöissä tiedetään, että heti ilmasto-ja ympäristökriisin pinnan alta löytyy kapitalismin kritiikki. Tarvii vain vähän raaputtaa. Nuorisolaiset alkaa tajuta kapitalismi ja media epäpyhän liiton. Vuosi on mielenosoitettu, kysellään miksi mitään ei tapahdu, miksi planeetan tuho ei ole ykkösuutinen, miksi järjestelmäkritiikkiä ei ole?
Miltä julkisen keskustelun pitäisi näyttää? Lööpeissä ja etusivuilla isoilla kirjaimilla pitäsi olla törkeä ylikulutus, pölyttäjäkato, 6. sukupuuttoaalto, hurja metsäkato, jäätiköiden hupeneminen, kuivuuden aiheuttama ruoka-ja vesipula. Pääkirjoitukset vaatisivat suureen ääneen pikaista talousjärjestelmän korjausliikettä, eurooppalaista Green New Dealia, ekologisia raameja taloudelle, EKP:lta 60 milj./kk likviditeettiruiskutusta ilmasto-ja ympäristötyöhön, hallitukselta radikaaleja ja konkreettisia toimia heti, Fortumilta kivihiilisekoilun lopettamista. Kansalaisia kannustettaisiin ympäristöaktivsmiin, ympäristöaktivisteja ylistettäisiin. Media polkaisisi häpeäkampanjan ympäristökriisin torjuntaa vesittäviä puolueita kohtaan. Sipilän hallitus saisi kunnon huutia tuhlattuaan neljä kallisarvoista vuotta ilmastovatulointiin.
Mutta ei. Sen sijaan media haukkuu nuoret ympäristöaktivistit, usuttaa kansaa lentämään enemmän, hysterisoi kansalaisia vastustamaan ympäristökriisin torjuntaa, leimaa tutkijat, vihervasemmiston ja ympäristöväen vouhottajiksi. Media keskittyy paasaamaan Rinteen hallituksen höttöisestä talouspolitiikasta (vastuuton vasemmisto!), fiksoutuu triviaaleihin työllisyyslukuihin, velkapelkoon ja talouskasvufetissiin. Herkutellaan hallituksen riidoilla ja hajoamisella. Voiko tavoitteena jopa olla ilmasto-ja ympäristökatastrofin sinetöivä populistiporvarihallitus?
Media toimii näin, koska pääoman etu. Ihmiskunnan suurin moka on ollut sallia raaka kapitalismi ja varallisuuden kasatútuminen harvoille. Siitä maksetaan nyt kaikkein korkeinta hintaa. Palohälytys raikaa, mutta suurin osa ei liikahdakaan, koska media jatkaa business as usual.
Ihmisten on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu. Media toimii kapitalismin logiikalla ja toimittajilla on asuntolainat maksettavanaan, voi kestää hetki ennenkuin kapitalismikritiikki onnistuu murtautumaan tämän palomuurin läpi.
Maailman uhka numero yksi lienee väetönkasvu. Sitä voi hillitä tehokkaasti vain talouskasvulla. Rutiköyhät naiset kun tekevät lapsia vuoden, parin välein, koska se paranta rutiköyhän perheen selviytymnismahdollisuuksia. Töihin päässyt nainen tekee lapsia keskimäärin alle kaksi.
Onneksi “riistokapitalismi” onkin onnistunut lisäämään hyvinvointia ja vaurautta siinä määrin, että väestöräjähdys on ohi (vaikka ikäpyramidin vinouman takia vielä jonkun aikaa jatkuu). Vauraammissa maissa naiset tekevät vielä vähemmän lapsia, etenkin Suomessa, jossa miehet ovat tippuneet siinä määrin kelkasta, että eivät kelpaa naisten mielestä isiksi. Nykytrendillä viimeinen suomalainen syntyy muistaakseni 2040-luvulla … vai oliko 2060.
Että ikävä kyllä täytyy vain pistää toivo markkinatalouteen ja ihmisten vaurastumiseen vaikka kuinka kiva olisikin, jos kehitysmaiden ihmisiä saisi kurittaa kuin vanhoina hyvinä aikoina. Tietysti sen lisäksi tarvitaan fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja metsitystä plus muita maankäytön uudistuksia.
Olipa kummallinen ketju varsin hyvään kysymykseen, johon melkein vastattiin.
Lentämisessä suurimmat päästöt syntyvät nousuista, jolloin suorien lentoyhteyksien suosiminen on hyvä ratkaisu. Sitten Helsingissä voidaan käyttää pitkää liukua saavuttaessa lentokoentälle, mikä vähentää kulutusta.
Finnair / Norra myös ansaitsee kehuja — lentokoneiden uudistaminen tehtii ajoissa ja nyt kalusto on suunnilleen parasta mitä 2020 on maailmassa.
Lentoyhtiön toiminassa oleellista on, että koneet ovat sekä täynnä että liikkeellä.
ATR 72–500 on lentomatkaltaan lyhyempi, jolloin sen sopivuus eri reiteille on huonompi kuin
Embraer 190.
Milloin lentää, milloin mennä junalla. Keskempänä Euroopassa junaoyhteyde toimivat, mutta täällä ollaan syrjässä.
Jyväskylä on paikkakunta, jossa lentäminen ja juna kohtaavat, kumpi valita. Jos valtion toimintoja hajautetaan Poriin, Joensuuhun, Rovaniemelle tai Ouluun se merkitsee lentomatkustamista. Hämeenlinna olisi lähes optimaalinen paikka sijoittaa julkisia palvelukeskuksia muualle kuin pääkaupunkiseudulle, perässä Lahti ja Tampere.
Rautatiet ovat syvissä ongelmissa, koska niiden kehittämistä on 50 vuotta lyöty laimin. Pääradan kunnostaminen olisi ykkösasia myös tavaraliikenteen kannalta. Pääkaupungin Pisara-rata taas mahdollistaisi edes kahden tunnin junan Turusta ja Tampereelta. Sitä ennen lentäminen on ihan relevantti ratkaisu.
Olennista olisi myös miettiä miten paras hyöty öljystä saadaan — kaikkia jakeita tulee, joten täyskielto on vähän outo. Markkinamekanismi hoitaa varsin hyvin käytön sinne missä se on mielekästä.
Valmistajan ja Wikipedian mukaan lentokoneilla on seuraavat optimikulutukset (koneet täynnä).
Potkurikone 300 nm/560 km reitillä:
———————————————–
ATR 72–500 1.42 kg/km vastaten 2.53 L/100 km per henkilö eli 2.02 kg/100 km per henkilö (Wikipedia).
Hiilidioksidipäästön saa laskettua kertomalla 3.17:lla josta tulee noin 4.5 kg/km ja henkilöä
kohden 6.4 kg/100 km eli yhteensä noin 36 kg CO2 per henkilö (kone täynnä).
Polttoainetta kuluu valmistajan mukaan 788 kg (1.95 kg/100 km per henkilö), kun lennetään
polttoainetta säästäen eli ”fuel saving” – tavalla kun lentoonlähtöpaino on 21 t.
Kulutus nousee 111 kg eli 14% ja on 899 kg jos optimoidaan lentoaika joka on tällöin 8 min
lyhyempi eli 1t 15 min.
Valmistajan mukaan ATR 72 kuluttaa 35% vähemmän polttoainetta verrattuna vastaavaan
suihkukoneeseen tuolla matkalla (v. 2011).
Henkilöautolla yksin matkustava kuluttaa siis tällä matkalla enemmän polttoainetta ja
aiheuttaa suuremman hiilidioksidipäästön (matka maantietä pitkin on myös pidempi joka
pitää ottaa huomioon, esim. Ouluun n. 18% pidempi).
Finnairin laskuri antaa Oulun lentomatkan (515 km) keskimääräiseksi
polttoaineenkulutukseksi 21 kg per henkilö (4 kg/100 km per henkilö) ja CO2-päästöiksi
67 kg/henkilö. Tämä on n. 100% enemmän kuin ATR:n kulutus, mutta edelleen vähemmän
kuin henkilöautolla yksin matkustavalla. Koneet eivät lennä täysinä ja kuluttavat
keskimäärin enemmän kuin ATR.
Suihkukone 500–684 nmi (926‑1267 km) reiteillä:
—————————————————————————
Bombardier Dash 8 Q400 82 paikkaa: 1.83 kg/km eli 2.79 L/100 km per henkilö.
Airbus A220 (aiemmin Bombardier C Series) 115 paikkaa: 2.8 kg/km eli 3.07 L/100 km per henkilö.
Suihkumoottorina tässä on taloudellinen ns. geared turbofan, jossa siis isoin, ensimäinen
puhallin (fan) pyörii hitaammin kuin muut, jolloin sen ulkokehän siipien osien nopeus voi
jäädä alle äänen nopeuden, vaikka halkaisijaa kasvatetaan. Tällöin ohivirtausilman määrää
voidaan kasvattaa, jolloin tehokkuus paranee ja samalla melu pienenee.
Airbus A319Neo (2015 markkinoille) 124 paikkaa: 2.82 kg/km eli 2.82 L/100 km per henkilö.
Airbus A320neo (2015 markkinoille) 154 paikkaa: 2.79 kg/km eli 2.25 L/100 km per henkilö.
Suihkukone 1,000 nmi (1,900 km) reiteillä:
—————————————————————-
Airbus A319Neo (2015 markkinoille) 136 paikkaa: 2.4 kg/km eli 1.93 L/100 km per henkilö. Vanhempaan
malliin (A319/124 paikkaa vuodelta 1995) verrattuna kulutus on n. 17% pienempi kilometriä
kohden ja lähes 35% pienempi henkilökilometriä kohden.
Airbus A320neo (2015 markkinoille) 154 paikkaa: 2.79 kg/km eli 2.25 L/100 km per henkilö.
Airbus A320 (1987) 150 paikkaa: 3.13 kg/km eli 2.61 L/100 km per henkilö.
Suihkukone 4,650–7,200 nmi (8,610–13,330 km) reiteillä:
—————————————————————————
Airbus A350-900 (2013 markkinoille) 315 paikkaa: 6.03 kg/km eli 2.39 L/100 km per henkilö.
Finavian sivuilla kerrotaan että kansainvälinen lentoliikenne aiheuttaa n. 2% maailman kasvihuonepäästöistä. Liikenne (transportation) yhteensä aiheuttaa n. 14% kasvihuonepäästöistä (IPCC 2014).
Perinteisen potkurikoneen taloudellinen maksimilentonpeus on 720 km/h koska potkurin lapojen nopeus alkaa tuolloin lähestyä äänennopeutta, jonka jälkeen tehokkuus putoaa voimakkaasti. Tätä voidaan välttää käyttämällä usealapaista potkuria ja muotoilemalla sen lapoja sopivasti kaarevaksi (kuten ATR:ssäkin).
Lisänopeutta ja tehokkuutta saadaan ns. propfan-moottorilla (open rotor engine, unducted fan), jossa on tyypillisesti kaksi vastakkaisiin suuntiin pyörivää usealapaista potkuria joiden lavat on muotoiltu kaareviksi tehokkuuden parantamiseksi. Lapoja voi olla myös eri määrä potkureissa ja niiden pituudet voivat myös poiketa toisistaan häviöiden vähentämiseksi.
Propfan-moottorilla on ongelmana se että sen halkaisija potkureineen tulee huomattavan isoksi, jolloin sitä ei yleensä voi sijoittaa olemassaoleviin lentokoneisiin, vaan pitää suunnitella kokonaan uusi malli, mikä tulee kalliiksi. Matkustamoon kantautuva melu on myös ongelma (kuten ATR:ssä). Nämä eivät ole tulleet käyttöön vaikka prototyyppejä on rakennettu (DC‑9:ään tällaisen saattoi asentaa, koska sen normaalit moottorit olivat pyrstöosassa kiinni).
Lentokoneen polttoainetehokkuutta on mahdollista parantaa myös useilla muilla tavoilla kuin moottoria parantamalla. Esimerkiksi voidaan rakentaa ”lentävä deltasiipi” (hybrid wing body) jolla on potentiaalisesti saavutettavissa jopa 50% parannus kaikki muut mahdolliset parannukset mukaan lukien (Wikipedia).
ATR 72:n kilpailija on De Havilland Canada Dash 8 (Aiemmin Bombardier). Sen Q400-sarjassa on vastamelu-järjestelmä (Active Noise and Vibration Suppression), jolla matkustamon melutasoa on saatu laskettua lähelle suihkukoneen tasoa. Sen kantama on pidempi 2,040 km, samoin matkalentonopeus on suurempi 556–667 km/h (ATR:n vastaavat ovat 1,528 km ja 510 km/h).
https://en.wikipedia.org/wiki/De_Havilland_Canada_Dash_8#Q‑Series,_‑400
Propfan-koneista lähimmäksi sarjavalmistusta lienee päässyt Antonov An-70. Se on Ukrainalainen sotilaskuljetuskoneeksi suunniteltu kone jossa:
— 4 kaksipotkurista (7/8 lapaa) propfan-moottoria kukin teholtaan 10.35 MW
— maksimi lentoonlähtöpaino 145 t
— tavaratilan mitat: leveys 4 m, korkeus 4.1 ja pituus 18.6 m
— maksimi lasti 47 t
— maksimi lentokorkeus 12 km
— matkalentonopeus 750 km/h ja maksiminopeus 780 km/h
— kantama 5000 – 6600 km kun lastia on 35t/20t
— ensimmäinen prototyyppi 1994 (2 kpl rakennettu)
Konetta kehitettiin Ukrainan ja Venäjän yhteistyönä, jossa oli suuria vaikeuksia jo aiemmin, mutta lopullisesti se loppui Krimin valtaukseen 2014.
Koneesta kehitettiin An-188 –variantti v. 2015. Siinä on 4 kpl tavallista suihkumoottoria. Vuonna 2018 Ukraina ja Turkki sopivat koneen yhteisvalmistuksesta.
https://en.wikipedia.org/wiki/Antonov_An-70
Venäläiset ja ukrainalaiset käyttää noissa Antonoveissa tuollaista tuplapotkuria, missä on kaksi peräkkäistä potkuria, jotka pyörii eri suuntiin. Länsimaissa sitä ei tietääkseni käytetä?
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/ec/Antonov_AN-70_at_Paris_Air_Show_2013_4.jpg/330px-Antonov_AN-70_at_Paris_Air_Show_2013_4.jpg
Luulen, että kannattaa kiinnostua sähköpotkurikoneista. Niistä tulee ekologisin vaihtoehto Hki-Tukholma/Hki-Tallinna/Hki-Kööpenhamina väleille aikanaan.
Akusto joo varmaan riittäisi noille matkoille (Hki-Tallinna/Tukholma/Köpis), mutta sähkölentsikoissa lienee edessä saman haaste kuin sähköautoissa: pitkä “tankkausaika”. Olettaisin, että lentobisneksessä tämä on erityisen huono juttu, koska kentällä latauksessa seisova kone ei tuota penninhyrrää lentoyhtiölle.
Unohtamatta tietty sitä, että jotenkin se sähkökin pitää tuottaa (hiilellä vai ydinvoimalla?) — kuten myös akuston tekemiseen tarvittavat mineraalit tarvitsee louhia jostain (ympäristöhaitat)… ja niin pois päin.
Muutenhan kyllä sähkö olisi enemmän kuin oiva voimanlähde liikkumiseen!
Tuosta se ei jää kiinni. Kehitetään akuille standardi ja akut vaihdetan lentokentällä sen sijaan että ne ladattaisiin. Mutta akut painavat aivan turkaleesti
Painaviahan ne ovat: IATA:n technology roadmap 2019 fact-sheetissä ennustetaan:
- hybridi-sähkömoottorinen lentokone on mahdollista vuoden 2030 paikkeilla n. 80-paikkaisissa lentokoneissa. Parhaimmillaan tällä voi vähentää CO2-päästöjä 40% näissä koneissa.
— täyssähköinen lyhyen matkan 100–150 –paikkainen lentokone optimistisesti ajateltuna 2035–2040 (-2045)
https://www.iata.org/pressroom/facts_figures/fact_sheets/Documents/fact-sheet-technology-roadmap-environment.pdf
“Potkurikoneista” tuolla mainitaan “Propfan” eli “Open rotor” ja mahdolliseksi aikatauluksi ~2030.
Tällä voitaisiin parhaimmillaan saavuttaa 30% polttoainesäästö verrattuna v. 2015 tasoon.
Lennän töiden takia n. 4 kertaa vuodessa ulkomaille, ja lomien takia n. 2 kertaa.
Thaimaassa käydessä pari vuotta sitten mietin lentomatkailun talousvaikutuksia ja kulttuurien sekoittumista. Lentomatkailu kun on tehokas tapa siirtää myös varallisuutta ja osaamista köyhiin maihin. Länsimaalaiset pyörittävät Thaimaassa monenlaisia busineksia paikallisten kanssa, ja nostavat osaltaan maata köyhyydesta. Thaimaan naapurimaissa on vielä kansanmurhia yms. ihmissalakuljetusta ja pohjatonta köyhyyttä.
Eikö se köyhyyden poisto ja naisten koulutus ollutkaan paras tapa ehkäistä väestöräjähdystä, massaturismi on toki ”kauheaa”, mutta väittäisin että se pitää Thaimaan ja kaakkois-Aasian vakaana.
Afrikka kaipaisi myös massaturismia Euroopasta, jos halutaan rajoittaa väestönkasvua ja hillitä sisällissotia. Suo siellä, vetelä täällä.
Tämä on mielenkiintoinen näkökulma, jota voisi pohtia hieman enemmänkin. Perusajatus tässä on se että osaoptimoinneilla ei välttämättä saavuteta kokonaisoptimia.
Thaimaan väkiluku on hieman alle 70 miljoonaa, ja ostovoimakorjattu BKT/asukas on n. $20000, joten ihan rutiköyhästästä maasta ei ole kyse. Toisaalta nominaali BKT/asukas on vain $7600 ja köyhyysaste on 8.6% , joten köyhiä on n. 6 miljoonaa eli enemmän kuin Suomessa asukkaita (Wikipedia). Ostovoimakorjattu BKT on siis n. $1400 mrd.
Turismin osuus on Wikipedian mukaan n. 9% BKT:stä, mutta epäsuorat vaikutukset mukaan lukien se on jopa 20% (todellinen BKT-osuus on kuitenkin pienempi, koska BKT:hen lasketaan arvonlisä, ei kaikkia tuloja, joista pitää ensin vähentää kulut, esim. ulkomailta ostetut polttoaineet ja raaka-aineet). Turismin tulot ovat siis $126 mrd (ostovoimakorjattuna) ja jos epäsuorat vaikutukset otetaan huomioon niin $280 mrd. Vuonna 2018 Thaimaassa kävi 38 miljoonaa turistia.
Maataloudessa työskentelee n. 49% väestöstä, joten teollistuminen ei ole kovin pitkällä, vaikka vuodesta 1980 osuus onkin laskenut merkittävästi. Tuolloin osuus oli 70% (Wikipedia).
Sähköntuotannosta 85% perustuu fossiilisiin polttoaineisiin: arviolta 65% maakaasuun ja 20% hiileen. Loput on käytännössä vesi- ja biomassavoimaa (suhde 60%/40%). Vuonna 2015 tuonnin osuus oli 7%. Thaimaalla on merkittävät maakaasuvarat, mutta ne ovat vähitellen ehtymässä, joten tilalle tarvitaan korvaajaa. Sähkönkulutus Thaimaassa on 2,870 kWh/asukas (2016). Vertailun vuoksi: Kiina 4280 kWh, Suomi 15,470 kWh ja maailma n. 3330 kWh per asukas. Thaimaan vuotuinen sähkönkulutus on siis luokkaa 200 TWh. Thaimaan CO2-päästöt v.2014 olivat n. 323 Mt/v (World Bank). Tästä ne ovat kasvaneet arviolta n.5%, joten ne ovat nyt noin 340 Mt. Tavoitteena on vähentää päästöjä 20–25% vuoteen 2030 mennessä (verrattuna Business as Usual).
Esim. 10% vähennys turismissa pienentäisi siis sen tuloja $12.6 mrd ja epäsuorat vaikutukset olisivat $28 mrd. Nämä voisivat vähentää merkittävästi Thaimaan kykyä investoida esim. CO2-vapaaseen sähköntuotantoon. Esimerkkinä: paikallisen vastustuksen vuoksi Thaimaassa luovuttiin juuri suunniteltujen kahden uuden hiilivoimalan rakentamisesta vähenevän kaasuvoiman korvaajaksi. Suunnitelmien mukaan hiilellä tuotettaisiin 12% sähköstä v. 2037.
Aurinkovoimaa on tavoitteena rakentaa nimellisteholtaan 6 GW vuoteen 2036 mennessä, joka vastaa arviolta n. 1.5 GW jatkuvaa tehoa. Thaimaa on suurimmaksi osaksi heikkotuulista aluetta, mutta joitakin tuulivoimalle sopivia alueita siellä on ja sitä on suunnitelmissa rakentaa jonkin verran (vuonna 2015 nimelliskapasiteetti oli vaatimaton 234 MW). Yhteensä uusiuvien energiamuotojen osuutta on suunniteltu nostettavaksi 25%:iin. Vuonna 2014 osuus oli hieman alle 12%, joka oli suurimmaksi osaksi vesi- ja biovoimaa, alle 2% oli aurinko- ja tuulivoimaa. Vuonna 2018 aurinkovoimaa oli 2.8 GW nimelliskapasiteetiltaan (IEA). Syöttötariffi oli 4.12 baht/kWh eli ~121 €/MWh (melko kallista).
Matka Helsinki-Bangkok on n. 8000 km. Airbus A350:lla polttoaineenkulutus olisi tällöin Wikipedian arvoilla n.153 kg/henkilö ja edestakaisella matkalla siis 306 kg/henkilö ja CO2-päästöt n. 970 kg. Finnairin laskurilla 442+587= 1029 kg, joten käytetään sitä. 10% vähennys turismissa olisi 3.8 miljoonaa ja jos oletetaan että nuo kaikki lentäisivät yhtä kaukaa kuin Helsinki, niin CO2-päästöt vähenisivät n. 3.9 Mt, joka on n. 1.2 % Thaimaan CO2-päästöistä (puolet niistä lasketaan Thaimaan päästöiksi?).
Suurin osa turisteista on kuitenkin lähtöisin ASEAN-maista, Kiinasta ja muista lähialueen maista, yhteensä lähes 28 miljoonaa. Heidän lentomatkansa ovat huomattavasti lyhyempiä.
Johtopäätös tästä voisi olla se, että tämän turismin/lentomatkojen vähentämisen kannattavuus maailman CO2-päästöjen vähentämisessä on kyseenalaista: Thaimaan omat CO2-päästöjen vähennykset voisivat hidastua enemmän tämän seurauksena kuin säästöt, ja tulos olisi negatiivinen.
Lähes kaikki kaupallinen toiminta aiheuttaa kasvihuonepäästöjä, enkä ole nyt edellisen perusteella vakuuttunut siitä, että yhden elinkeinon pistäminen mustalle listalle kestää tarkastelun kehitysmaiden tapauksessa.
Luultavasti on parempi vähentää lentoliikenteen päästöjä uuden ja paremman tekniikan avulla (sanottakoon sitten vielä se, että en ole koskaan käynyt lomalla Thaimaassa, enkä luultavasti tule käymäänkään aikaeron vuoksi).
Jos tällaisia mustia listoja halutaan harrastaa, niin sitten kai pitäisi voida osoittaa jokin toinen tapa jolla elintasoa voidaan nostaa kohtuulliselle tasolle (esim. Thaimaassa on 6 miljoonaa köyhää), ilman että siitä aiheutuu enemmän kasvihuonepäästöjä kuin matkailusta.
Ei tämä varmaan ihan tieteellisen tutkimuksen kriteereitä täytä 🙂 mutta antanee ehkä ajattelemisen aihetta?
Jos suorat lomalennot Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta Thaimaahan ja sen naapurimaihin (Malesia, Filippiinit ym), lopetetaisiin niin kyllä se vähentäisi ilmastokuormaa. Nykyisenkaltaiset kaukolomalennot joista ei mene mitään veroa ovat lentoliikenteen tukemista eikä mitään muuta. Ei niitä voi perustella elinkeinoelämän tarpeella.
Pitää löytää muita tapoja järjestää yhteiskunnan asiat kuntoon kuin massaturismi. Koulutus on kaiken ydin. Esim aiemmin köyhinä maina pidetyt Intia ja Kiina ovat onnistuneet nousta kehitysmaa-statuksesta kouluttamalla kansalaisiaan ja suosimalla elinkeinoja joista on tullut korkean teknologian vientialoja.
Kysymys ei ollut siitä etteikö lentomatkojeen vähentäminen pienentäisi lentomatkailun hiilidioksidipäästöjä, vaan siitä mitkä olisivat kokonaispäästöt jos turismi korvattaisiin esim. jollain teollisuudella joka myös aiheuttaa CO2-päästöjä. Lisäksi kun elintaso ei kohoaisi samaa vauhtia kuin nyt, niin vähäpäästöistä ja CO2-vapaata energiantuotantoa voitaisiin ottaa hitaammin käyttöön (se maksaa), joka myös hidastaisi CO2-päästöjen vähentämistä.
Jos verrataan esimerkiksi Kiinaa ja Thaimaata, niin Kiinan CO2-päästöt (v.2017) per henkilö olivat suuremmat: Kiina 6978 kg/henkilö ja Thaimaa 4797 kg/henkilö. Joten ajatus siitä että Kiina on pystynyt pienentämään CO2-päästöjään verrattuna Thaimaahan esim. koulutuksen avulla ei näytä pitävän paikkaansa.
Siihen on lisättävä turistien kuljettamien koneiden päästöt
Jos oletetaan että kaikki 38 miljoonaa Thaimaan turistia lentävät yhtä kaukaa kuin Suomesta (mitä ne eivät tee, koska 28 miljoonaa tulee ASEAN-alueelta, Kiinasta ym.),
niin Thaimaan hiilidioksidipäästöt olisivat 5362 kg/henkilö vuodessa eli paljon alle Kiinan.
Ja tässä on oletetu että Thaimaasta (nyt) lähtevien koneiden (kun turistit palaavat) CO2-päästöt eivät alunperin ole tulleet lasketuksi Thaimaan päästöiksi, vaikka tankkaus tapahtuu Thaimaassa.
Täytyy nyt muistaa että Kiinan päästöt johtuvat siitä että se on perinteinen teollisuusmaa. Kiina siis tuottaa sekä omaan käyttöön että vientiin teollisuustuotteita kuten Suomi, Saksa, USA ym, olkoot että vähän erilaista.
Thaimaa ei vie muuta kuin elintarvikkeita ja tekstiilejä ja mahdollsimman halvalla tuotettua sekä elää turismista jossa yöpymisten ja palvelujen hinnat on poljettu. Korkeammalla koulutuksella Thaimaa voisi päästä eroon riippuvuudesta halpavientitavaroista ja hömppämatkailusta ja investoida vähäpäästöisempään infrastruktuuriin.
Thaimaan talous on hyvin riippuvainen viennistä, jonka osuus BKT:stä on Wikipedian mukaan yli 2/3‑osaa. Vientituotteita ovat mm. autot, elekroniikka, riisi, tekstiilit ja jalkineen, kalatuotteet, kumi ja korut.
Turismi jonka osuus, epäsuorat vaikutukset mukaanlukien, on yli 20% BKT:stä tulee todennäköisesti jatkossakin olemaan tärkeä osa taloutta. Turistien määrän ennustetaan kasvavan yli kaksinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä.
Suurimpana Thaimaan ongelmana pidetään poliittista epävakautta. Thaimaassa on ollut vuodesta 1932 lähtien 19 sotilasvallankaappausyritystä, joista 12 on onnistunut. Viimeisimmät olivat vuosina 1981, 1985, 1991, 2006 ja 2014.
Taloudellinen epätasa-arvo on myös iso ongelma: Thaimaa oli v. 2014 Credit Suissen raportin mukaan kolmanneksi epätasa-arvoisin maa maailmassa, heti Venäjän ja Intian jälkeen. Korruptio on yleistä.
Väestön ikääntyminen on myös ongelma. YK:n mukaan Thaimaa on eräs nopeimmin ikääntyvistä maista.
Koulutusuudistusten tie on ollut kivinen: Viimeisten 18 vuoden aikana maassa on ollut 21 eri opetusministeriä. Viimeisin sotilajuntta on myös asettanut koulutuksen tavoitteeksi “poliittisen vakauden” muiden tavoitteiden kustannuksella.
Lukutaitoisia sanotaan olevan 93.5% kansasta.
Koulutus on ilmaista 9:nnelle luokalle asti (public schools). Samoin esikoulu ja 3‑vuotinen “peruskoulun” jälkeinen ylempi toisen asteen koulutus vuodesta 1997 alkaen. Nämä eivät kuitenkaan ole pakollisia. Osa kouluista on yksityisiä, koska valtio ei pysty tarjoamaan koulutusta kaikille. Suosittuihin kouluihin pääsemiseksi vanhemmat voivat joutua pulittamaan isoja summia “teerahaa” (tea money), siis lahjuksia.
Ylempään toisen asteen koulutukseen osallistumisprosentti oli n. 75% vuonna 2013. Kokonaisuudessaan koulutukseen osallistuvien määrä on ollut 91–95% ikäluokista viime aikoina. Nuorista lukutaitoisia oli 98.15% vuonna 2015 (World Bank), mutta toisaalta kolmasosa 15-vuotiaista oli funktionaalisesti lukutaidottomia (functionally illiterate) ja maaseudulla jopa puolet.
Ammattillisen koulutuksen osuutta on pyritty nostamaan 50%:iin, mutta siinä ei ole onnistuttu: osuus on päinvastoin laskenut 40%:sta vuonna 2007 20%:iin vuonna 2015.
Yliopisto-opiskelun suosio on laskenut viime vuosina ja ikäluokat ovat pienentyneet. Vuonna 2015 hakijoita oli vain 105 046, kun paikkoja oli 156 216 jolloin yli 50 000 paikka jäi täyttämättä.
Opettajat ovat sinällään arvostettuja, mutta heidän palkkansa ovat matalia, jopa niin että monilla on vaikeuksia maksaa opintolainojaan takaisin. Maaseudulla koulutuksen taso on paljon huonompi kuin kaupungeissa. Lisäksi monien opettajien osaamistasossa on suuria puutteita tehtyjen testien perusteella. Nykytarpeeseen nähden opettajia koulutetaan myös liikaa, mutta matematiikan ja luonnontieteiden opettajista on pulaa.
Ilmeisesti elintasoa pitäisi voida nostaa, jotta koulutuksen tasoa voitaisiin nostaa, erityisesti maaseudulla. Nyt koulutukseen käytetään n. 4% BKT:stä (Wikipedia, EU:ssa 4.6%). Toisaalta OECD ja UNESCO totesivat v. 2016 että Thaimaassa viimeaikoina koulutukseen tehdyt investoinnit eivät ole tuottaneet odotettuja tuloksia. Esimerkiksi Thaimaan PISA-tulokset ovat kehnompia kuin monien muiden tuon alueen maiden tulokset. Opiskelun sanotaan perustuvan ulkoa pänttäämiseen, joka ei välttämättä tuota hyviä tuloksia PISA-testeissä. Lisäksi Thaimaan eri alueiden välillä on isoja eroja.
Elintasolla ja energiankäytöllä taas on melko suora korrelaatio eli elintason nostaminen vaatii yleensä energiankäytön lsäämistä. Tästä taas seuraa helposti hiilidioksidipäästöjen lisääntyminen, kuten Kiinan tapaus hyvin osoittaa. Halvinta luotettavaa 24/7 ‑energiaa tuottavat usein fossiiliset polttoaineet. Näin myös Thaimaassa.
P.S. Suomen CO2-ekvivalenttipäästöt ovat noin 10 t/asukas.
Liikenteestä suurin osa on muita kuin työmatkoja. Tieliikenne aiheuttaa valtaosan liikenteen CO2-päästöistä, joten laivat ja lentokoneet ovat suhteellisen merkityksettömiä sen rinnalla. Henkilöautoliikenteestä syntyy suurin osa liikenteen päästöistä, mutta esim. kuorma-autojen osuus on myös merkittävä ja jopa kasvusuunnassa.
Lisäksi lentoliikenteestä suurin osa on työhön liittyvää.
Mistä tieto? Syke väittää: pääosa suomalaisten lentämisestä on ulkomaille kohdistuvaa vapaa-ajan matkailua. Esim. 2017 ulkomaan lentomatkoista 72% oli vapaa-ajan matkoja syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Paaosa_suomalaisten_lentamisesta_on_ulko(48980)
Voidaan kyseenalaistaa, mikä osa työmatkoista on todellisuudessa pakollisia nykypäivän tietoliikenneyhteyksien aikana? Turha selittää mistään kasvokkain tapaamisen tärkeydestä, se on vain sosiaalinen konstruktio ja vakiintunut tapa josta voidaan hankkiutua eroon. Tosin ilmastotoimethan keskittyvät pääsääntöisesti massojen rajoittamiseen, mutta Eliitille kyllä keksitään syitä miksi pitää päästä lentämään ja käytännössä elämään kuten aiemminkin. Tällaista Neuvostoliittomaista meininkiä, mutta nyt kritisoin Eliittiä eli olen populisti? Ilmastotutkijoitakin kritisoitiin ‘populistisesti’ konferensseista, vaikka perinteiset tieteelliset konferenssit tarkalleen ottaen ovat täysin järkyttävän tuhlailevia historiallisia jäänteitä ja vakiintunut tapa mutta eivät todellakaan pakollisia nykymuodossaan.
Milloinkohan tieteentekijät, poliitikot ja eliitti yleisesti tajuaa foorumien ja muiden modernien alustojen olemassaolon? Ja miten siirtyminen moderneille alustoille tapahtuu heidän osalta, itse itseään pakottaen? Turha toivo. Osa Eliitistähän haluaa jopa kieltää modernit kanavat politiikassa: https://www.politico.eu/article/german-cdu-chief-annagret-kramp-karrenbauer-akk-under-fire-for-comments-about-campaign-speech-on-youtube/
Rouva Kramp-Karrenbauer on saksalaisen CDU:n puheenjohtaja, ja ottaen huomioon CDU:n vaikutusvallan EU-parlamentissa voidaan jopa puhua puhua yhdestä Euroopan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista. Käyttäen eliitin ja median suosimaa populistista logiikkaa voidaan siis yleistää että EU-myönteiset poliitikot kannattavat modernien kanavien kieltämistä/rajoittamista politiikan välillä.
Onko nyt kiva, kun näsäviisaan populistisen logiikan kirves kapsahtaa omaan polveen? Hauskinta tässä on se, että pitkälti suurpääoman omistama valtamedia ei edes haasta tätä spektaakkelia, mutta niinhän vain menee että ‘kenen leipää syöt, sen lauluja laulat’.
Pointti on siis se, että kun aikaikkuna on hälyyttävän pieni, mihin energia kannattaa suunnata, potkurikoneiden lobbaukseen vai johonkin muuhun? Päästöt pitää romahduttaa alas lyhyessä ajassa samalla kun hiilinieluja ei saa missään nimessä saa enää enempää tuhota. Monet odottavat jotain messiaanisia teknologiaharppauksia, jotka sallisivat nykymenon jatkumisen ennallaan. Ehkä niitä on tulossa, mutta koska? 30,50 vai 100 vuoden kuluttua?
Ei ole aikaa tuhlattavaksi triviaaliin debattiin. Ei ole aikaa odottaa teknoihmeitä tapahtuvaksi.
Radikaalit toimet tarkoittavat kieltoja, rajoituksia ja tuntuvia, käyttäytymistä muuttavia veroja. Näille toimille tarvitaan kansalaisten hyväksyntä. Sitä varten taas tarvitaan julkinen keskustelu, jossa ilmasto-ja ympäristökriisi on aina kaiken peruslähtökohta. Medialla on vastuu siitä, että planeettakriisin kriisitietoisuus saadaan vähintään samalle tasolle kuin typerä valionvelkahysteria v. 2015. Tämä on ihan oikea hätätila, on kysymys elinkelpoisen planeetan pelastamisesta.
Ilmasto-ja ympäristökriisin pitäisi olla kuin siivilä, jonka läpi kaikki median aineisto vedetään. Ilmasto-ja ympäristökriisin pitää olla vertailukohta, johon kaikki muut “kriisit” suhteutetaan. Talouskasvun hiipuminen ei ole ongelma, vaan ilouutinen. Talouskasvun pitääkin loppua. Työllisyystavoitteen saavuttaminen ei ole maailman tärkein asia, vaan pilipalihommia verrattuna ilmasto-ja ympäristökriisin aikaansaamiin pakolaistulviin ja sotiin. Kilpailukyvystä huolehtiminen on p:n jauhantaa verrattuna siihen, että meidänkin elintarviketuotanto voi olla suurissa vaikeuksissa muutaman kuivan vuoden jälkeen. On kyse jo perusselviytymisestä. Pitää varmistaa oman väestön ja valtavan pakolaismäärän ruokaturva yhä vaikeammiksi käyvisssä oloissa.
Kapitalistien media on ihan kuutamolla. Luultavasti tietoisesti. Julkisen keskustelun tila on suorastaan mielipuolinen. On välttelyä, vesittämistä, vedätystä, harhauttamista ja ilmastodenialismiin manipuloimista. Median toiminta voidaan jo luokitella rikokseksi ihmiskuntaa vastaan.
Tästä pitäisi puhua. Non-Stop.
Esimerkkinä suunnitelluista hybridi-sähkömoottorikoneista voisi olla Faradair jonka kone on 18-paikkainen kolmitasoinen ns. ”Box-Wing”-kone jossa on työntöpotkuri, jota voisi kuvata termillä ”Ducted Propfan”. Sen lentonopeudeksi kaavaillaan 370 km/h, jolla Lontoo-Manchester väli taittuisi 42 minuutissa. Koneen mainostetaan olevan hyvin hiljainen (60 dB).
Lentoliikenteen CO2-päästöistä 80% tulee kuitenkin yli 1500 km pituisilta reiteiltä, joten mitään mullistavaa CO2-päästöjen alennusta nämä hybridi- tai lyhyen matkan sähkölentokoneet eivät tule saamaan aikaan.
Synteettiset polttoaineet, jotka tuotetaan esim. ydinvoiman avulla, lienevät potentiaallisin vaihtoehto merkittävään CO2-päästöjen vähentämiseen. Yhdistettynä lentokoneiden polttoainetehokkuuden paranemiseen, ne eivät ehkä nosta lentomatkojen hintaa kovin merkittävästi?
Hyvä Soininvaara,
Lentokorkeuksissa, turbopropin ja jetin välillä, ei ole kovinkaan paljon eroa Suomen sisäisillä lennoilla ja vastaavilla lyhyillä etäisyyksillä. Siten ilmastovaikutus korkeuden vuoksi jää varmaan aika pieneksi. Eri asia sitten, jos alettaisiin tarkastella 3h jettilentoja turbopropeilla. Ongelmaksi tosin muodostuu turboproppien verrattain lyhyt kantama, sillä ATR-72 kantama on noin 3 000 kilometriä. Lentoaikaa sillä saa noin 6,5h. Vertailun vuoksi A320 kantama on noin 5 700 km. ATR:llä voisi siis teoriassa Helsingistä käsin kattaa Irlanti — Ranska — Italia — Turkki ‑akselin.
Vaikutus lentämisen kustannuksiin olisi kuitenkin merkittävä, sillä yhdellä lennolla menee vain pieni osa jettien matkustajamääristä ja samalla matka-aika lisääntyisi huomattavasti. Tässä täytyy huomioida myös vaikutus maapalveluiden kustannuksiin, koska portteja, huoltotiloja ja henkilökuntaa tarvittaisiin enemmän. Vielä vaikeampi ongelma ratkottavaksi olisi kiitotiekapasiteetti, mitä ei voi lisätä muutoin kuin rakentamalla lisää kiitoteitä. Esimerkiksi ruuhka-aikoina Helsinki-Vantaan kiitoteillä operoi niin monta lentoa, kuin sinne pystyy turvallisesti syöttämään. Yhden A320 lennon muuttaminen turbopropiksi vaatisi enemmän kuin kaksi ATR-72 lentoa.
Kyse ei olisi siis ainoastaan merkittävästä kustannusnoususta, vaan myös toiminnanrajoitteista. Epäilen, ettet olisi valmis tuplaamaan kiitoteiden määriä. Vaikkakin turboproppien operointi olisi mahdollista lyhemmiltä kiitoteiltä. Vaikka halua olisi, niin olisi niiden rakentaminen silti monin paikoin käytännössä mahdotonta, kun alta pitäisi poistaa rakennettua infraa kiitotien osalta ja kiitoteiden väliseltä alueelta. Erityisesti toisistaan riippumaton rinnakkaisoperointi vaatisi huomattavaa sivuttaista turvaväliä. Toisaalta turvallisuuden vuoksi kiitoteitäkään ei voi latoa rinnakkain määrättömästi. Monella vilkkaalla lentokentällä, joilla ei ole tarvinut soveltaen tehdä, on kiitotiet tehty 2+2, jolloin kummastakin parista yksi on lähteville ja toinen saapuville lennoille. Toinen ratkaisu on 1+1+1, jolloin ajankohdasta riippuen käytössä on 2 tai 1 kiitotietä lähteville tai saapuville lennoille.
Fiksua ja monipuolista keskustelua. Kommenteista on käynyt ilmi pari olennaista asiaa. Ensinnäkin potkuri-ja suihkukoneiden välinen periaatteellinen ero on nykyisin häilyvä. Moderni, suurella ohivirtauksella varustettu suihkumoottori muistuttaa monessa mielessä modernia turboproppia. Eri moottorityypit ovat kuitenkin taloudellisimmillaan eri matkoilla ja korkeuksilla. Lentoyhtiöiden intresseissä on luonnollisesti saada vähenettyä kulutusta yhtä kuljetettua kiloa kohti. Joissakin tapauksissa tankkausvälilasku olisi myös kokonaisedullista ja ekotehokasta. Polttoaineen kuljettaminen on aina pois hyötykuormasta.
Sähköinen lentäminen on tulevaisuuden ekologisin liikkumismuoto. Ensimmäiset pienmatkustajakoneet tulevat markkinoille jo muutaman vuoden päästä. Niiden ominta aluetta tulee olemaan lyhyehköt 100km-800km matkat. Näillä matkoilla aikaamyöten syrjäyttävät perinteiset lentokoneet huomattavasti halvempien operointikustannustensa takia. Eivät kuitenkaan sovi isoille kentille suihkareiden sekaan., vaan tarvitsevat maakuntakenttien tyyppisen kentän, joka mahdollistaa matkustajien nopean liikkumisen koneeseen.
Näistä on puhuttu paljon mutta en usko että ne tulevat olemaan totta noin nopealla aikataululla.
Norjahan on ilmoittanut että aikoo lentää kotimaan lentonsa sähkökoneilla 2030-luvulla.
Nyt täytyy muistaa että Norjan liikennemaantiede poikkeaa aika paljon Suomesta. Vuoristojen ja vesistöjen takia rautatiet ja maantiet ovat mutkaisia ja mäkisiä ja niitä on harvemmassa, ts matkustaminen rautateitse ja maanteitse on siellä hitaampaa kuin Suomessa. Siksi lentoliikenteellä on tähän asti ollut tärkeämpi rooli kuin Suomessa.
Jonanin päivän Norjan on kuitenkin pakko pistää rautatiensä sellaiseen kuntoon että junalla Oslosta Bergeniin, Trondheimiin tai Stavangeriin (Tai Tukholmaa) ei kestä 6 tuntia kuten nyt vaan lähemmäs 3 tuntia. Samalla parantaa maantieverkkoaan. Sähköautothan ovat suosittuja Norjassa muutenkin.
Eli mihin sähkölentokoneita sitten enää tarvitaan? Vastaus on pohjois-Norjan paikallisliikenteeseen, paikkoihin joihin ei mene rautatietä eikä edes kunnollista maantietä. Ne reitit eivät tarvitse mitään 100-paikkaisia koneita vaan muutaman paikan kone riittää.
Suomessa ei sähkölentokoneita tarvita korvaamaan nykyisiä kotimaan lentoja muilla reiteillä kuin Rovaniemi-Ivalo ja Oulu-Kuusamo. Muut yhteysvälit hoitavat sähköjunat, sähköautot ja vedyllä kulkevat bussit.
Uskon asiahan tämä ei ole, ensimmäiset ovat jo ilmassa.
https://www.harbourair.com/harbour-air-and-magnix-announce-successful-flight-of-worlds-first-commercial-electric-airplane/
Mitä Suomen sisäiseen liikenteeseen tulee, niin varmasti sähkökoneilla tulevaisuudessa operoitaville 1–2 h reiteille (vaikkapa HEL-MHQ tai HEL-VAA) on kysyntää, jos vaihtoehto on 7+ tuntia jollain maata/vettä pitkin kulkevalla välineellä. Vielä kun saadaan kuljettaja sähkölentokoneesta turhana paino- ja kustannuseränä pois (lähinnä psykologinen ongelma, ei tekninen ongelma), kyseessä on sekä kustannus- että aika- että ympäristötehokas kulkumuoto Suomen sisäisillä matkoilla. Erityisesti Suomen poikittaisyhteydet tulevat parantumaan merkittävästi. Kiitoteitäkään ei tarvita, koska VTOL lienee sähkökoneissa voittava konstruktio, myös turvallisuuden kannalta (maanopeus normaalissa laskeutumisessa 0 solmua).
Yksi rakenteellinen tekijä Suomessa saattaa olla se että lentoliikenne tuntuu perustuvan yhä enemmän Vantaan lentoaseman kautta kulkemiseen, joka suosii isoja ja siten suihkumoottorikoneita. Suihkuturbiinit skaalautuvat käsittääkseni paremmin pieniin koneisiin, jotka sopivat hyvin suoriin kaupunkien välisiin yhteyksiin. Myöskin tuleva sähköinen ilmailu alkaa juuri pienistä koneista ja lyhyistä (Hki-Oulu) välimatkoista. Tämä taas on ristiriidassa Finavian ilmeisen tavoitteen kanssa yhdistää Vantaa-Turku-Tampere-Oulu-Rovaniemi-? runkoreiteillä eikä sitten muuta.
Finavian tavoite on mahdollistaa ja edistää lentoliikennettä Suomessa. Jos kuluttajat eivät halua lentää joiltain kentiltä markkinaehtoisesti (kannattava tai edes lähes kannattava liikenne mahdollistaen), eivät lentoyhtiöt myöskään lennä. Lentoaseman auki pitäminen on kallista ja luonnollisesti tappiollista, jos liikennettä on kovin vähän. Kyse on lopulta siitä, kenen (jos kenenkään) pitää maksaa siitä, että lentoasemaa pidetään tappiollisesti auki. Haluaako Saaresto, että lentoasemia tuettaisiin mieluummin suoraan valtion budjetista?
Miksi ei yksinkertaisesti veroteta lentolöpöä? Vero olisi itsestään suoraan verrannollinen saastutukseen. Miksi luoda vaikeasti hallinnoitava lentovero joka iskisi kaiketi yhtä kovaa vähän kuin paljon päästävään liikenteeseen? Tosin jos tuo korkealla lentäminen on tosiaan haitallisempaa niin joudutaanhan se huomioimaan ja eleganssi kärsii.
Miksi ei yksinkertaisesti tankata potkurikoneisiin uusiutuvaa dieseliä, joka on halvempaa kuin lentokerosiini? Turbiinimoottorille kelpaa mikä tahansa palava neste, mikä juoksee putkessa. Neste My-dieselin jähmettymispiste on ‑34° C, joka riittää potkurikoneiden lentokorkeuksille.