Kesällä on ollut aikaa ajatella. Mieleeni on tunkenut synkkiä ajatuksia Euroopan tulevaisuudesta, jotka haluan tässä jakaa lukijoilleni.
Islamilainen maailma oli tieteissä ja taiteissa paljon edellä Eurooppaa vielä 1400-luvun kieppeillä – jonka muuten koulun historianiopetus onnistui jotenkin salaamaan. Sitten osat vaihtuivat. Henkinen suvaitsemattomuus valtasi islamilaisen maailman samalla kun renessanssi puhkesi Euroopassa. Kirjassaan Nimeni on punainen Orhan Pamuk kuvaa tätä pysähtyneisyyden aikaa loistavasti. Vahva lukusuositus!
Pamukin mukaan esimerkiksi kuvataiteissa sallittiin käytännössä vain vanhan toistaminen. Jopa perspektiivin käyttö oli kiellettyä, koska se edusti rappeuttavaa eurooppalaista vaikutusta.
Missä rajoitetaan taiteen vapautta, siellä eivät myöskään tieteet menesty. Tästä on vahvaa empiiristä näyttöä.
Siihen asti Eurooppa oli kärsinyt paitsi feodaalivallasta myös teokratiasta, kun katolinen kirkko saneli, mitä saa tehdä ja ajatella. Sittemmin teokratia on siirtynyt islamilaisten maiden vitsaukseksi.
Eurooppa siirtyi valistuneisuuden, suvaitsevaisuuden aikaan, jolloin uuteen suhtauduttiin ennakkoluulottomasti ja uteliaasti. Katolisen kirkon vallan kaatuminen oli merkittävä osa tätä. Vielä tänäänkin protestanttiset maat ovat selvästi menestyneempiä kuin katoliset, vaikka paavin valta on katolisissakin maissa liudentunut. Eurooppalainen kulttuuri kuroi nopeasti kiinni Persianlahden maiden etumatkan ja meni roimasti ohi.
Vaaleissa kansa valitsee itseään avarakatseisempia johtajia
Demokratia on ollut sikäli ”epädemokraattista”, että kansa on valinnut itseään viisaampia ja avarakatseisempia päättäjiä. Tämä näkyy monissa asennemittareissa. Esimerkiksi kuolemantuomion kannatus on äänestäjien keskuudessa aivan olennaisesti suurempaa kuin kansanedustajien keskuudessa.
Ei siinä tietysti ole mitään epädemokraattista, että kansalaiset valitsevat itseään fiksumpia päättäjiä. Äänestäjällä on oikeus käyttää äänivaltaansa niin kuin parhaaksi näkee. Viisaampiin luottamisessa on oma järkensä. Minä esimerkiksi en ole pystynyt käymään suhteellisuusteorian perusteita läpi, mutta luotan siihen, mitä minua viisaammat asiasta sanovat.
Olen vähän tumpelo kulttuuripolitiikassa, mutta hyväksyn täysin, että sitä ohjaavat ne, jotka asiaa enemmän tuntevat.
On osoitus yhteiskunnallisesta luottamuksesta, että kansa luottaa itseään fiksumpiin päättäjiin. Näin on myös kannattanut tehdä, koska tämä on tuonut kaikille lisää hyvinvointia. Myös vähemmistöön jääneiden on kannattanut luottaa omiin edustajiinsa, jotka kuitenkin mahdollisimman hyvin ajavat heidän asemaansa, vaikka eivät voikaan päätöksi vähemmistöasemasta sanella. Tämä demokratian “avarakatseisuusharha” on merkittävä syy länsimaisten demokratioiden menestykseen. Sen katoaminen olisi vakava isku niiden tulevaisuudelle.
Pullon henkeä on vaikea saada takaisin pulloon
Joskus luottamus kuitenkin katoaa. Silloin kansa haluaa äänestää itsensä kaltaisia päättäjiä, yhtä vähän asioista ymmärtäviä ja ennen kaikkea yhtä ennakkoluuloisia. Kun näin pääsee käymään, pullon henkeä on vaikea saada takaisin pulloon.
Äänestäjien luottamus itseään avarakatseisempiin päättäjiin voi mennä siksi, että yhteiskunnallinen kehitys kääntyy suuria massoja vastaan, kuten on käynyt köyhtyvän keskiluokan Yhdysvalloissa ja kasvukeskusten ulkopuolella Suomessa – ja jokseenkin kaikkialla teollisuusmaissa automaation viedessä hyväpalkkaisia duunarityöpaikkoja.
Omaa etuaan tavoittelevat poliitikot voivat myös oppia keinoja vedota kansan mustimpiin tunteisiin. Mieleen tulee etsimättä Donald Trump huudattamassa lynkkausiskulauseita vaalikokouksissa.
Trumpin jotkut puheet antavat kuvan täydellisestä typeryksestä, jonka yleissivistys on olematon. Minä en usko, että hän on niin tyhmä kuin mitä esittää. Hän tietää, että peräti puolet amerikkalaisista on mediaania tyhmempiä, ennakkoluuloisempia ja valistumattomampia. (Toivottavasti kukaan ei halua tähän lähdeviitettä.) Hän vetoaa heihin ja valitettavasti se näyttää kannattavan. Voi olla, että Yhdysvallat on sivistyksen kannalta menetetty maa, kun kansan syvien rivien valistumattomuus, ennakkoluuloisiin ja taikauskoisuus pääsevät heijastumaan vaalituloksiin. Kun avarakatseisuusharha on poistunut, se ei herkästi tule takaisin. Kalifornian kannattaisi irrottautua Yhdysvalloista.
Jos Yhdysvallat hajoaisi niin, että Trumpia kannattavat punaniskaosavaltiot muodostaisivat toisen ja demokraatteja kannattavat rannikkojen korkean osaamisen osavaltiot toisen puoliskon, punaniskavaltiosta tulisi nopeasti hyvin köyhä.
Jostain syystä, jota en tiedä, suvaitsemattomaan mieleen liittyy päällimmäisenä tunteena viha. Kyse saattaa olla synnynnäisestä luonteesta. Populististen liikkeiden nousu on tuonut pintaan valtavan määrän vihapuhetta ja suoranaista poliittista väkivaltaa. Ja Trumpin vaalikokousten lynkkausmielialaa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ”eliitin” poliittinen valta murtuu. Aina se on päättynyt huonosti ja usein väkivaltaisesti. Vetoaminen Espanjan, Italian ja Saksan historiaan 1930-luvulta herättää suuria tunteita, mutta ajatellaan vaikkapa peronistien Argentiinaa. Ennen Peronia Argentiina oli rikas maa, jonka tulotaso ylitti Englannin tulotason, ja peronistien jäljitä maa on köyhä kehitysmaa. Venäjän historiaa tunnen huonosti, mutta populistisen vallankumouksen hurmassa Neuvostoliitto aikanaan perustettiin, eikä sekään tarina hyvin päättynyt.
Populismiin liittyy kiinteästi vahvan johtajan kaipuu ja litkusieluisen demokratian vastustus.
Venäjän, erityisesti Pietarin alueen tilanne näytti runsaat 20 vuotta sitten hyvältä, mutta sitten iski taantumus Putinin muodossa. Kun vertaa Venäjää ja Viroa, huomaa, mitä taantumus maalle merkitsee. Molemmat lähtivät vuonna 1991 samalta viivalta. Viro on nyt valtavan paljon paremmassa kunnossa kuin Venäjä.
Euroopan tilanne ei näytä todellakaan hyvältä. Maa toisensa jälkeen on suistunut suvaitsemattomuuteen ja henkiseen matalaotsaisuuteen sekä kaiken oudon ja uuden vastustamiseen. Niin kuin aina, tieteitä ja taiteita on ryhdytty suitsimaan. Muistattehan vielä postmodernin tekotaiteen. Perinteisiin arvoihin vetoaminen on aina vahva varoitus samoin kuin uskonnon tuominen poliittisten päätösten perustaksi. Perinteiset arvot ovat synonyymi sivaitsemattomuudelle ja vastakohta avarakatseisuudelle.
Me liberaalin yhteiskunnan kannattajat toivomme, että tämä on ohimenevää, mutta mistä me sen tiedämme. Voi olla, että maa toisensa jälkeen suistuu epä-älylliseen populismiin, kääntyy sivistystä ja tiedettä vastaan alkaen näivettyä.
Se on selvää, että avarakatseisuudesta luopuvan Euroopan käy yhtä huonosti kuin islamilaisen maailman aikanaan. Mutta mitä tulee tilalle?
Viisi vuotta sitten olisin lyönyt vetoa Kiinan puolesta, mutta en enää. Sama kaiku on askelten sielläkin.
Yhdysvalloissa älykkäät ja avarakatseiset johtajat ovat tuhlanneet triljoonia hyödyttömiin sotiin. Tyhmempikin punaniska ymmärtää, että jos ne rahat olisi käytetty kotimaassa rappeutuvan infran parantamiseen, niin maalla menisi paremmin. Suomessa avarakatseiset tyhmää kansaa älykkäämmät johtajat ovat kerta toisensa jälkeen menettäneet kannatustaan maailmaa syleilevän, yhteiskuntaa rapauttavan maahanmuuttopolitiikan vuoksi. Kaikesta paistaa läpi eliitin syvä halveksunta rahvasta kohtaan.
Jos näin on, niin miten Vasemmistoliiton, Vihreiden ja RKP:n yhteenlaskettu kannatus on korkeampaa kuin perussuomalaisten? Nuo ovat kolme kaikein maahanmuuttomyönteisintä puoluetta.
Jos kansa vastustaisi yhtenä miehenä maahanmuuttoa, kai se näkyisi nimenomaisesti maahanmuuttoyönteisten puolueiden katoamisena puoluekartalta.
Vai lasketaanko “kansaan” ainostaan ne, jotka suhtautuvat nurjasti maahanmuuttoon?
Koska avoimen maahanmuuttopolitiikan aiheuttamat ongelmat ovat Suomessa Oulua ja muutamaa pk-seudun lähiötä lukuunottamatta sen verran uusi ja pieni ilmiö. Kun nämä ongelmat lisääntyvät (ja ne tulevat taatusti lisääntymään, kts. Ruotsi, Ranska, Belgia, Englanti), lisääntyy myös avointa maahanmuuttopolitiikkaa vastustavien puolueiden kannatus.
Veikkaisin, että he ovat punaniskoja, joille ei ole vielä valjennut, että mitä heidän ajama politiikka käytännössä tarkoittaa.
Millä perustelet, että sodat ovat hyödyttömiä? Niillä sodilla on kuitenkin mm. pelastettu kerran koko Eurooppa ja toisella kerralla Länsi-Eurooppa 1900-luvulla, puhumattakaan pienemmistä sodista. Sota on normaalia ulkopolitiikkaa suurvalloilla.
Kokonaan toinen asia on, paljonko nuo sodat ovat kehittäneet teknologiaa ja pyörittäneet taloutta. Hyvänä esimerkkinä on biopolttoaineteknologioiden kehittäminen, josta suuren osan on rahoittanut USA:n asevoimat. Vain avaruuslennot ovat edes lähellä sellaista vaikutusta teknologian kehitykseen!
Yhdysvallat antoi mm. aseapua Venäjälle jatkosodan aikana, kun oltiin niin sinisilmäisiä, että kuviteltiin Stalinin olevan parempi vaihtoehto kuin Hitler. Kekkonen luovi valtaan hännystellessään Venäjää sodan loputtua ja tehtyään täyskäännöksen aiempien mielipiteidensä ja arvostamiensa henkilöiden suhteen. Vallanhimoinen yksinvaltias tuo meidänkin messiaamme siis oli. Sotarikollisiksi tuomittiin henkilöitä, jotka olivat kaukana vallanhimoisista, ainoastaan isänmaallisia järjen ihmisiä. Sotaoikeusfarssia yritettiin sensuroida Venäjän toimesta, mutta onneksi tiedot pääsivät vuotamaan lehdistöön ja totuuden tajusivat kaikki. Pieni maa, joka on aina ollut suurvaltapolitiikan uhrattava sotamies, on syystäkin edelleen ennakkoluuloinen ulkopuolelta tulevia määräyksiä kohtaan. Poliitikot tekevät pääosin EU-politiikkaa ja kansan mielipidettä ei turhaan viitsitä kysellä. Tulisipa tähänkin maahan joskus Sveitsin kaltainen suora demokratia, jossa näiden kansankynttilöiden henkilökohtaisilla, puoluekohtaisilla tai sidonnaisuuskohtaisilla käsityksillä ei olisi juurikaan painoarvoa.
Itseasissa tuo teknologian kehitys on se oleellisempi pointti Nikon näkemykseen. Sotiin “tuhlaaminen” nimenomaan synnyttää paljon enemmän innovaatioita kuin saman rahan käyttäminen infran rakentamiseen.
Normaalisti tässä ei olisi järkeä sodan muiden tuhojen takia, mutta Yhdysvaltojen sodissa on merkittävää se, että sotia ei ole käyty omalla maalla, jolloin suuri osa sotien haitoista (siviilliuhrit, infran tuhoutuminen, jne) ei koidu itselle. Jälleenrakentamisessakin yleensä Yhdysvaltalaiset firmat ovat olleet myös kärkkäinä apajilla ottamassa osansa potista, jota rahoitaa yleensä muutkin maat kuin Yhdysvallat.
Raadollisesti voi jopa todeta, että toiminta ei ole lainkaan tyhmää vaan taloudellisesti kannattavaa. Niin kauan kuin omat kansalaiset hyväksyvät sen, että omia poikia tulee sinkkiarkusa takaisin kotiin maailmalta, Yhdysvaltojen kannattaa sodankäyntejä jatkaa — kunhan käytetään omassa maassa valmistettuja aseita, sekä pidetään huoli, ettei sodat laajene omalle maaperälle.
Ensinnäkin, onko tästä jotain todisteita? Ja etenkään siis siitä, että ne innovaatiot ovat ihmisille hyödyllisiä. Innovaatio, jolla ohjus saadaan levittämään enemmän tuhoa on tietenkin hyödyllinen asetehtailijalle, mutta siviilipuolelle voisi olla paljon enemmän hyötyä innovaatiosta, jolla sillasta saadaan kestävämpi.
Toiseksi, mitäpä jos se sotapuolen kulutus jaettaisiin niin, että 90% menee infran rakentamiseen ja 10% yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa tehtävään tieteeseen? Onko edelleenkin niin, että se sotapuolen kulutus tuottaisi enemmän kansan elämää pitkällä aikavälillä hyödyttäviä innovaatioita?
Olet oikeassa sen suhteen, että muiden mailla sotivalle USA:lle sotiminen ei ole niin paha juttu kuin niille maille, jotka sotivat omalla maallaan ja kärsivät suuria tuhoja sotimisesta, mutta tästä on minusta vielä pitkä matka siihen, etteikö sotimiseen käytettyjä rahoja voisi käyttää järkevämminkin amerikkalaisten itsensä kannalta. Osalle USA:sta jatkuva sotiminen on hyödyllistä. Tämä on aseteollisuus ja sitä tietenkään ei haittaa se, että suurelle osaa muusta kansaa se ei ole hyödyllistä. Sille riittää, että se käyttää pienen osan valtavasta liittovaltiolta sille virtaavasta rahavirrasta poliitikkojen ostamiseen, jotta sama piiri voi pyöriä jatkossakin.
Avarakatseiset ja älykkäät kuten Trump. Tai George W Bush. GWB hyökkäsi Irakiin, Trump antaa ohejita miten lentotukialuksia pitää rakentaa.
“kerta toisensa jälkeen” “maailmaa syleilevän” Ihmettelen miten jaksatte vieläkin tota ikivanhaa asiaa. 2016 Suomeen tuli paljon pakolaisia lähi-idästä. Sen jälkeen on joka vuosi suurin ryhmä ollut venäläiset. Kokonaan toinen asia on kansainväliset sopimukset. Jos joku tyyppi tulee Suomen rajalle ja pyytää päästä turvaan niin meidän pitää miettiä pääseekö kyseinen tyyppi turvaan ja pitääkö hänen päästä. Meidän pitää siis ottaa kyseinen tyyppi ainakin vähäksi aikaa vastaan. Melkein kaikki maat tekevät näin.
.
Nämä tulijat muistuttavat sukupuoli ja ikäjakautumaltaan armeijan saapumiserää. Lausumalla taikasanan Asylum he haluavat, että valtio ottaa heistä vastuun. Ja vastuussa valtion on heistä ja heidän tekemisistään. Mielestäni heitä pitäisi kohdella kuin varusmiehiä. Majoitus kasarmille ja kontrolli siitä, että missä he liikkuvat ja mitä he tekevät. Lisäksi ohjattua tekemistä. Iltalomille vasta kun osaavat käyttäytyä. Tämä on tietysti vapaaehtoista ja päivystäjän pöydällä odottaa lentolippu mikäli tulija haluaa palata. Nykyisellä toimitatavalla älykäs ja viisas liberaali eliitti halaa maailmaa ja uhraa yhteiskunnan heikko-osaisimmat, joita valtion pitäsi suojella. Heille jää halattavaksi vain kaktus.
Tärkeä kirjoitus, kiitos. Samankaltaisia synkkiä ajatuksia minäkin olen tykönäni miettinyt.
Ihmiskunnan kehitys on nyt edennyt pisteeseen, jossa aivan välttämättä tarvittaisiin erityisen viisaita päätöksiä. Sen sijaan ympäristöongelmat, väestönkasvu, tekninen kehitys ym. ovat johtaneet tilanteeseen, jossa turhan moni länsimainen ihminen kokee olonsa hävinneeksi ja reagoi äänestämällä ääliömäisesti. Päättäjät räksyttävät toisilleen sen sijaan, että yhteisvoimin kävisivät suurten ongelmien kimppuun.
Ei hyvältä näytä.
Mielestäni populismia selvimmin edustaa se, että Donald Trumpista voi sanoa julkisuudessa melkein minkä valheen tahansa ja se hyväksytään medioissa sellaisenaan. Blogisti esimerkiksi kertoo, että “Mieleen tulee etsimättä Donald Trump huudattamassa lynkkausiskulauseita vaalikokouksissa”.
Luultavasti kaikki Trumpin julkiset yleisötilaisuudet löytyvät Youtubesta (mahdollisesti muualtakin). Siis ainakin siitä lähtien, kun hän aloitti kampanjoinnin vuoden 2016 vaaleihin. Jos blogisti antaa linkin tuohon huudatustilaisuuteen, niin lupaan tästä lähtien kaikissa tulevissa Suomen vaaleissa äänestää typerintä vihreää ehdokasta, joka listalta löytyy.
Näitä löytyy sekä siitä, kuinka hän huudatti väkeä vaatimaan Hilary Clintonin lähettämistä vankilaan että nyt viimeksi “send her back” ‑huutoja Niistä esimerkiksi tässä: https://www.youtube.com/watch?v=7kwwfaQ1Y8g
Kommentoitavaa olisi tuossakin videossa, mutta sinä puhuit oli lynkkaamisesta? Voiko sellaisen väitteen todella esittää noin kepoisin perustein?
Populismihan on sallittua kunhan käyttäjä vain edustaa ‘oikeita’ mielipiteitä.
Hieman samaan tapaan Suomessa sivuutetaan Unkarilaisten kritiikki suomalaista oikeusvaltiota kohtaan, vaikka tarkalleen ottaen hyvinkin moni kohta kritiikistä osuu ainakin puoliksi maaliinsa. Suomessa media on hyvin vahvasti keskittynyt muutamalle konglomeraatille (tätä tosin puolustellaan S‑Ryhmän lanseeraamalla lentävällä lauseella että kilpailu toimii paremmin pienemmällä määrällä toimijoita), ja yleensäkin Suomessa oikeusvaltio on hyvin hataralla pohjalla. Mielipidevankiongelmista päästiin eroon vasta 2018(!!!), mutta kai sitä hyvää sopii odottaa.
Samaan aikaan toki pitkän ajan kuluessa Suomessa tavallinen oikeuskin on muuttunut vain rikkaiden ja köyhien huviksi, tavallisilla ihmisillä ei ole mitään reaalista kykyä käydä oikeutta kun oikeudenkäyntikulut pyörivät useissa kymmenissä tuhansissa euroissa. Tämähän ei toki ole ongelma koska Unkari ei tästä valittanut tai media ei tästä kirjoita, eikö niin?
Suomi valuu koko ajan enemmän ja enemmän siihen että Rikkaat ja vaikutusvaltaiset tekevät mitä lystäävät ja muutamien mediakonglomeraattien lehdet, nettisivustot ja tv-kanavat ohjailevat ajatteluamme vaikenemalla tietyistä asioista, kuten vaikkapa media pääosin epäonnistui käsittelemään tätä Iranilaisten kaappaaman aluksen tapausta tasapainoisesti, eli sopivasti unohti mainita että kyseessä on vastaveto Gibraltarilla kaapattuun Iranilaisalukseen. Gibraltarilla kaapattu alus otettiin haltuun EU:n Syyrian vastaisten pakotteiden varjolla, kyseiset pakotteet ovat kuitenkin kansanvälisesti laittomat koska niiltä puuttuu YK:n hyväksyntä, tästä ei edes oikein voi väitellä ja EU itse peräänkuuluttaa kansanvälistä sopimuspohjaista järjestelmää ja kritisoi Kiinan toimia etelä-kiinan merellä mutta sitten omalla takapihallaan tekee aivan mitä lystää.
Mutta älkää toki kukaan antako raa’an ja likaisen todellisuuden häiritä omia idealistisia pohdintoja ahdasmielisistä ja avomielisistä ihmisistä, varsinkin kun nämä avomielisetkin niin mallikaasti vetävät jalkaan modernin imperialistin saappaat, kuten Haavisto ja Vihreät Stena Imperio laivan tekivät tapauksessa.
Osmo laittoi sulle todisteet joten pidätkö sanasi ja äänestät jatkossa joka vaaleissa typerintä Vihreiden ehdokasta?
Minulta jäi ainakin edelleen näkemättä se video, jossa on “Donald Trump huudattamassa lynkkausiskulauseita vaalikokouksissa”, kuten alkuperäinen väite kuului. Kumpikaan Osmon mainitsema esimerkki (Clintonin vangitsemisen vaatiminen tai “send her back” Ilhan Omariin liittyen) ei täytä kriteerejä lynkkaukselle.
Minusta Pertti Ilmarilla oli erinomainen pointti. Trump on tehnyt ja sanonut kaikenlaista typerää ja rasistista, minkä vuoksi sitten ihmisille menee läpi mikä tahansa valheellinen väite häneen liittyen (kuten nyt tämä Osmon kirjoittama ainakin siihen asti kunnes sille oikealle lynkkausiskulauseelle saadaan todisteita).
Ja sinun postauksesi menee taas siihen kategoriaan kirjoituksia, jotka ovat närkästyneitä siitä, etteivät kaikki ota todesta kaikkia Trumpia koskevia väitteitä. Kirjoituksesi kuvaa juuri sitä nykyajan ilmiötä, että ihmiset omin silmin näkevät, että jokin asia ei faktisesti ole totta, mutta sitä pitää silti puolustaa, koska se on “meidän puolella” olevalta sanojalta lähtien ja hyökkää “toisen puolen” henkilöä vastaan.
Ja populistien kannattajat uskovat mitä tahansa heille valehdellaan ja kaikkein surkeinkin tekosyy menee täydestä. MOT.
“peräti puolet amerikkalaisista on mediaania tyhmempiä”
Tapahtuuko mediaanin kohdalla jotain ihmeellistä? Suurin osa ihmisistä on keskimääräisiä, niin kuin asia puhekielessä ilmaistaan. Näin ollen reilusti alle puolet on (puhekielisessä merkityksessä) keskimääräistä tyhmempiä.
Mediaanin kohdalla tapahtuu se ihmeellinen asia, että vaaleissa se tarkoittaa puolta äänistä
Ei mitään. Väestön älykkyys noudattaa Gaussin jakaumaa ja mediaani on sama kuin keskiarvo. Lisäksi keskimäärin rebublikaanit ovat korkeammin koulutettuja. Tietysti niillä jotka valitsevat akateemisen uran liberaalius on hieman yleisempää.
Nykyään taitavat demokraatit olla paremmin koulutettuja. Alla pari linkkiä.
https://www.people-press.org/2015/04/07/a‑deep-dive-into-party-affiliation/#party-id-by-race-education
https://www.theatlantic.com/education/archive/2018/11/education-gap-explains-american-politics/575113/
Lol 🙂 Kyllä ei-valkoistenkin äänet lasketaan. Tässäkin asiassa voi miettiä, onko media vähän biasoitunut demokraattien hyväksi.
Noista linkeistä ei ehkä saanut koko kuvaa (ja toinen loppui sitä paitsi vuoteen 2014). Tässä vähän viimeaikainen käppyrä:
https://www.people-press.org/2018/03/20/wide-gender-gap-growing-educational-divide-in-voters-party-identification/1_1-21/
Selvästikin demokraattien kannatus on pysynyt suunnilleen samassa kouluttamattomien joukossa, mutta koulutettujen (“college degree+”) joukossa heihin identifioituvia on jo yli puolet ja etenkin viime vuosina on tapahtunut nykäys ylöspäin.
USA:n media laulaa tietenkin niiden lauluja, jonka leipää syö. Ns. corporate media (ABC, CBS, NBC, Fox), jonka tehtävänä on maksimoida omistajien taloudellinen voitto, on tietenkin poliittiselta sisällöltään myös sitten sen suuntainen. Sieltä on turha etsiä juttuja siitä, että rahan valtaa politiikassa pitäisi vähentää, eikä varmaan lääkemainoksia täynnä olevissa ohjelmissakaan juurikaan tulla käsittelemään sellaista aihetta, että pitäisi siirtyä yhden maksajan terveydenhoitojärjestelmään, jossa se maksaja voisi panna lääketehtaat paljon paremmin koville hintaneuvotteluissa.
“Euroopan tilanne ei näytä todellakaan hyvältä. Maa toisensa jälkeen on suistunut suvaitsemattomuuteen ja henkiseen matalaotsaisuuteen ja kaiken oudon ja uuden vastustamiseen. Niin kuin aina, tieteitä ja taiteita on ryhdytty suitsimaan.”
Viimeisen viiden vuoden aikana olen matkustellut melko paljon Euroopassa, ja päinvastoin meininki on joka paikassa näyttänyt hyvältä: leppoisia, hyväntuulisia ja monikulttuurisia kaupunkeja ja tapahtumia.
Selvästi on siis jotain mitä en tiedä — mihin nämä lainatut havainnot perustuvat?
Olet matkustellut kaupungeissa.
Luulen, että kun nämä populistit jotuvat jossain vaiheessa tekemään vaikeita päätöksiä päästyään hallitukseen, heidän suosionsa lähtee laskuun, joskin ei välttämättä välittömästi. Riippuu miten paljon talous antaa myöten.
Mutta aika hyvin onnistuivat vanhat poliittiset voimat tuhoamaan uskottavuutensa eurokriisin ja vuoden 2015 pakolaisaallon hoidossa. Nämä kummittelevat äänestäjien mielessä vielä pitkään.
Mikä se absoluuttisesti oikea tapa toimia siinä hetkessä olisi ollut?
Jälkiviisaudella on rajallisesti hyötykäyttöä, virheistä ja kokemuksista oppimisella huomattavan paljon.
Läntisessä Euroopassa populististen voimien menestys on toistaiseksi ollut kehnoa. Iso-Britannian EU-ero on toki merkittävä saavutus, jos se saadaan läpi. Italian kehitys seuraavan vuoden aikana kertoo paljon. Siellä hallitukset ovat perinteisesti olleet lyhytikäsiä, käykö edelleen samoin.
Aivan omaa kokoluokkaansa oleva haaste läntisille demokratioille on joka tapauksessa ilmastonmuutos, jo tulevana parina vuosikymmenenä. Kun kaikki totuttu muuttuu hyvin nopeasti, muutoksen uhkana kokeva kansanosa tulee reagoimaan suhteessa voimakkaimmin.
Oikea tapa olisi ollut se, jota viisaat ajoissa esittivät: antaa lainoittajien kärsiä luottotappionsa; toimittaa turvapaikanhakijat YK:n pakolaisleireille. Nyt kärsimme “Merkelin perinnöstä”, mukaan lukien brexit ja ns. energiakäänne.
Demokratia on hirveä rikos kansaa vastaan. Demokratia on olemukseltaan täyttä myrkkyä. Demokratia tuhoaa vastuun ja korruptoi koko yhteiskunnan. Demokratia rankaisee oikeasta arvokkaasta yhteiskunnalisesta työstä ja palkitsee petoksen ja keinottelun.
Elämme nykyään tavallaan tyhmien vallankumousta, jossa asiasta mitään tietämätön inttää asiantuntijan kanssa ja, kun huomaa häviön argumentoinnissa, alkaa haukkua asiantuntijaa ala-arvoisin termein.
Elämme niiden kapinaa, jotka katsovat hävinneensä yhteiskunnassa, vaikkei se totta olisikaan. Eliittiä, rotua, kieltä, uskontoa, kansainvälisyyttä on helppo vihata. Mutta ei se siihen jää. Seuraa etnonationalismi, jossa oma maa ja kieli asetetaan korkeammalle kuin mikään. Sekin on hyvä peruste vihata kaikkea poikkeavaa ja erilaista. Ja se on silkkaa fasismia. Sinne PerSut ovat menossa yhdessä kaiken maailman natsiporukoiden kanssa.
Länsi-ja Pohjois-Euroopassa luultiin, että Itä-Euroopan siirtyminen demokratiaan tapahtuisi sujuvasti ilman vastoinkäymisiä. Jos ei ole puoleen vuosisataan ollut muuta kuin kommunistien valtaa, miten voi syntyä aidosti aatteellisia vaihtoehtoja tarjoavia puolueita?Itä-Euroopan puolueet ovat intressipuolueita, jotka haluavat valtaan ajamaan omia etujaan. Ja voihan sitä tehdä niinkin, että suuren nationalismin vallassa otetaan vaalien kautta maa yhden ryhmittymän haltuun kuten Puolassa ja Unkarissa.
Aktiivinen rooli Unionin hajottamisessa on myös Venäjällä. Venäläistä pestyä ja laittomia virtoja kulkenutta rahaa on valtavasti Unionin alueella. Osa on oligarkien varmuusrahastoa Putin jälkeiselle ajalle. Toinen osa on tarkoitettu korruptioon ja EU-vastaisten puolueiden rahoittamiseen. Venäjä on tässä onnistunut käsittämättömän hyvin. Se johtuu Euroopan johtajien leväperäisyydestä ja pankkijärjestelmän porsaanrei’istä.
Venäjä huolehtii myös somekampanjoista, väärien tietojen välittämisestä ja laajamittaisesta hakkeroinnista Eurooppaa hajottavien puolueiden puolesta.
Toinen puoli sitten on liberalismin ja liberaalin demokratian laajamittaiset ongelmat kuten liiallinen painotus vapauksiin ja oikeuksiin vastuullisen elämäntavan sijasta sekä statismi eli vallan keskittäminen valtiolle.
Kun Soininvaaran ongelmaa tarkastelee talouden kannalta, on se helppo ratkaista. Kun globalisaatio heikentää keskiluokan etuja Euroopassa, niin tasataan eroja verotuksella. Toinen kysymys on maailmantuskan käsittely: meidän tulee auttaa afrikkalaisia – emme voi olla maailman sosiaalitoimisto. Ongelman käsittely näin ei tuota mitään järkevää.
Provokatiivisesti voi sanoa, että vihervasemmisto synnyttää ongelmia ja niiden ratkaisuja, jotka eivät ole mahdollisia annetussa ympäristössä. Hassua on myös se, että liberalismi tuottaa nykyisin eniten populistisia (mahdottomia) ratkaisuja.
Kun puoluekoneisto paimentaa kansanedustajia, niin niskan värillä ei ole järin suurta väliä. Tämä kulttuuri tuottaa polttoainetta lehdistölle, joka sekin tyhmistyy edustajien mukana. Kuinka saamattomalta näyttää hallitus valtiosihteereineen?
Kukaan(?) liberaali Eurooppa ‑myönteinen poliitikko ei ole avannut tulevaa kehitystä ymmärrettävästi. Oikeusvaltioperiaate ‑munkkilatina ei kerro mitään. Tälle vastavoimana synnytetty ”kristillinen Eurooppa”, kertoo enemmän vastustamisen syvyydestä, jos tuki haetaan vuosisatojen takaa. Pidän tätä valitettavana.
Yksi Yhdysvaltojen suurista ongelmista on uskonnon politisoituminen ja siirtyminen äärilaidalle — enkä tässä tarkoita islamia, vaan kristinuskoa.
Amerikkalaisessa kristillisyydessä on hyvätkin puolensa, sinne on paennut monen kotimaassaan Euroopassa vainotuksi joutuneen kristillisen ryhmän jäseniä. Tuloksena on ollut uskonnonvapaus, joka eroaa eurooppalaisesta valtionkirkkojen perinteestä.
Pirstaleisessa kirkkojen ekosysteemissä on kuitenkin huonotkin puolensa. Eurooppalaisessa valtionkirkossa (tai valtakirkossa) pappi korkeakoulutetaan ja saa sitten palkkansa, vaikkei seurakuntalaisia kirkossa pahemmin kävisikään, kunhan käyvät naapuriseurakunnassa tai ainakin maksavat kirkollisveronsa. Esimerkiksi suomalainen papisto tutustuu raamatun syntyhistoriaankin ja käännösongelmiin sen verran pitkälle, että papisto on usein aktiivimaallikkoja liberaalimpaa. Valitettavasti evankelikaalien radikalisoituminen on alkanut vaikuttaa politiikkaankin yhä pahemmin.
Näin kärjistetysti: Yhdysvalloissa papille ei riitä, että naapuriseurakunnan kirkossa käy väkeä — kristittyjen täytyisi käydä juuri hänen kirkossaan häntä kuuntelemassa ja maksamassa kolehtinsa. Tällä on ollut kaksi pitkän tähtäimen vaikutusta: vaarattomampi niistä on hajaannus, vaarallisempi taas kiihtyvä radikalismi. Tulisieluinen saarnaaja kerää juuri hänen kolehdillensa paremmin maksajia kuin maltillinen.
Vastaava ongelma on muuten käsittääkseni sunnimuslimien parissa, mutta shiialaisilla papiston rakenne on tiukemmin järjestäytynyt.
Papiston maltillisuuden tai radikaalisuuden oire oli 2000-luvun alussa Yhdysvaltojen armeijan ongelma sotilaspastorien saatavuudessa. Sotilaspastorin pitää palvella kaikkien uskontokuntien jäseniä, koska kuoleva sotilas siinä joukkosidontapaikalla voi olla esimerkiksi juutalainen, eikä rabbia ole saatavissa. Kuoleva voi myös olla ateisti. Sotilaspastorin tehtävä on auttaa ja lohduttaa, ei yrittää saada aikaan käännynnäistä kuolinvuoteella. Ongelma on siinä, että perinteisesti työnsä maltillisesti ja suvaitsevaisesti tehneistä kirkkokunnista, kuten katolisista, ei löydy enää pappeja. Sen sijaan evankelikaaleja on tarjolla, mutta suvaitsevaisuus heiltä puuttuu (NYT 12.7.2005).
Pappien loppuminen katolisesta kirkosta ei pidä paikkaansa. Tällä hetkellä katolisessa kirkossa on kirkkokunnan oman tilaston mukaan vähän yli 410 000 pappia ja reilut 40 000 diakonia. Katolisella kirkolla on yhä enemmän pappeja kuin kaikilla protestanttisilla kirkkokunnilla yhteensä. Se voi olla kyllä este kyllä sotilaspastorien saatavuudelle, jos paikallinen armeija määrää, ettei sotilaspastori saisi olla uskollinen joka tilanteessa omalle vakaumukselleen. Katolinen pappi sitoutuu pappislupauksessaan siihen, ettei tämä toimii pappislupauksensa mukaisesti elämänsä loppuun asti.
Linkkini The New York Timesin artikkeliin meni jostain syystä rikki, tässä uudestaan. Katolisista papeista on Yhdysvalloissa pulaa. Armeijan katoliset papit ovat myös perinteisesti tehneet työnsä ekumeenisesti ja hyväksyen muiden uskot. Toisin kuin evankelikaalit. Evankelikaalinen on muuten eri asia kuin evankelinen (kuten Suomen evankelis-luterilainen kirkko), he ovat lähempänä esim. helluntailaisia.
“The Catholic Church often does not have enough priests to serve its parishes, let alone send them to the military.”
“At the same time, the number of chaplains from the Roman Catholic Church declined to 94 from 167, and there were declines in more liberal, mainline Protestant churches: the United Church of Christ to 3 from 11, the United Methodist Church to 50 from 64.”
Kannattaa muistaa, että Voltaire tuhosi ranskan informaatiovaikuttamisella aikana ennen internettiä. Voi olla aivan totta, että venäjä ja kiina rakentavat eurooppaan ja usaan jatkuvasi toisarvoisia konflikteja, joita paisutellaan netissä. Joku maksetaan sanomaan jotain liberaalia hyökkäävällä tavalla, jonka tiedetään provosoivan konservatiiveja. Tuota toistetaan twitterissä ja sosiaalisessa mediassa, ja ihmiset ottavat puolen. Isot kysymyset menettävät merkityksensä ja tärkeäksi tulee puolen valitseminen suunsoittajien välillä.
Äänestämisessä ei ole kyse asioista, vaan puolen valitsemisesta ja pottujen maksamisesta internet-loukkauksista. Voi olla, että netti on sellainen ase, jota ei vielä edes ymmärretä.
Ihmiskunta kestää lähes mitä tahansa, mutta ei sitä että menee hyvin.
Putinista eräs vanha toimittaja joka työskenteli Venäjällä kertoi että hänen suosionsa perustuu vahvojen paikallisten ”kyläpäälliköiden” nujertamiseen mikä nosti varallisuutta köyhillä alueilla, näin hän väitti — tietääkö joku tästä?
Mielestäni OS katsoo ”Liberaalin demokratian ja avarakatseisuuden tuho”- asiaa väärästä, talouden tosiasiat unohtavasta kulmasta.
Mielestäni oikeampi kulma on tällainen:
1) Tuo ”demokratia ja avarakatseisuus” on peräisin 1400-luvun alussa Italiassa alkaneesta renessanssista. Kyseessä oli laaja, koko Euroopan kulttuuria koskettava vallankumous.
2) Renessanssin kaksi tärkeintä innovaatiota olivat seuraavat:
Ensinnäkin otettiin käyttöön niin kutsuttu ”tieteellinen metodi”, jonka perusteella totuus saatiin selville tekemällä toistettavissa olevia kokeita. Silloin Rooman paavi menetti valtansa.
Toisaalta keksittiin osakeyhtiö. Sen mukaan kuka tahansa saattoi omilla rahoillaan perustaa (start-up) yhtiön, jonka toimintaa säätelivät lait ilman, että tarvitsi kysyä kuninkaalta lupaa. Tällöin kuningas menetti valtansa. Näin syntyi kapitalistinen järjestelmä, sekä kansallisvaltiot.
Näiden varassa ”demokratia ja avarakatseisuus” rahoitettiin ja kehitettiin uutta teknologiaa, joiden kautta miljardit ihmiset ovat saavuttaneet nykyisen hyvinvointinsa.
3) Nyt sitten käydään debattia siitä, että onko tämä renessanssista peräisin oleva järjestelmä tullut tiensä päähän siitä syystä, että kansallisvaltioiden ihmisistä osa kokee tulleensa epäoikeudenmukaisesti syrjäytetyiksi.
Tässä tilanteessa erilaiset populistiset liikkeet ja karismaattiset joukkojen villitsijät pääsevät helposti valtaan syyttämällä korruptoitunutta eliittiä.
Tuossa edellä OS aivan oikein luettelee tapauksia historiasta, jolloin ”demokratia ja avarakatseisuus” on tuhottu jonkin vallanhimoisen diktaattorin toimesta.
4) Onkin selvää, että perimmältään nyt on kyse kahden eri tyyppisen talouden välisestä taistelusta:
Toisaalla on amerikkalais-tyyppinen, vapaasti toimivien start-up yhtiöiden kehittämiin uusiin teknologioihin perustuva dynaaminen, rajat ylittävä markkinatalous, ja toisaalla keskusjohtoiseen diktatuuriin perustuva, pääosin kansallisvaltioiden sisällä toimiva talous.
5) Itse olen sitä mieltä, että pidemmän päälle tuo ensimmäinen vaihtoehto voittaa.
Tämä tietenkin edellyttää sitä, että sekä start-upeja, että syrjäytyneitä kohdellaan oikeudenmukaisesti. Tässä kannattaa muistaa se, että start-upit voivat helpostikin poistua maasta, toisin kuin syrjäytyneet…
Voisi kai sanoa niin, että valta kun tunnetusti turmelee, niin siihen tiivistyy demokratiankin kriisi. Kun te omasta melestänne kansaa “viisaammat” päättäjät olette tarpeeksi porsastelleet, niin valta vaihtuu.
Jotenkin tämä kirjoitus oli todella silmiä avaava katsaus poliitikon maailmankuvaan, ei epäilystäkään ettei kirjoittaja näe itsensä “kansan” yläpuolella, ei suinkaan kansaa kuuluvana. Hyvä kysymys on tietenkin mistä tämä elitismi kumpuaa?
Tämä kirjoituksesi on kyllä “hieman” karkea yksinkertaistus, varsinkin äänestysmotiivien suhteen. Esim. Detroitissa äänestetään lähes järjestään demokraatteja, mutta kaupunki on esim. infran ja lukutaidon suhteen suurinpiirtein Afrikan tasolla.
Ja siellä vallalla on afrikkalaisen geeniperimän populaation etnonationalismi :(.
Kuten aiemmin on todettu, keskimäärin republikaanien äänestäjät edelleenkin ovat koulutetumpia ja hyvätuloisempia kuin demokraattien. Blogistin puheet ”punaniskoista” on korkeintaan pieni osatotuus.
Demokratiaa pitää uudistaa tai se rappeutuu.
Yhdysvallat yksi vanhimmista moderneista demokratioista eikä sitä ole ratkaisevasti uudistettu. Systeemi on auttamattomasti vanhanaikainen ja demokratian heikkoudet näkyvät selvimmin. Edes Suomen kaltainen moderi demokratia suhteellisella vaalitavalla, jossa ihmiset kerran neljässä vuodessa äänestävät jonkun eduskuntaan ei toimi loputtomasti. Siirtyminen suoraan demokratian ja kansanäänestyksiin jossa kaikki vain äänestävät mitä mieltä ovat ei sekään toimi. Demokratiasta tulee vain mielipidekysely, jossa ihmiset äänestävät tietämättä asioista mitään.
Onneksi ei ole puutetta ideoista demokratian uudistamiseksi. Vain muutama esimerkki.
A) Siirtoäänivaalitavan voisi tehdä pakolliseksi puolueiden sisällä ja sen voisi ottaa käyttöön myös itse vaaleissa.
B) Pienet kokeilut joita on tehty keskusteleva demokratian käyttämisestä osoittavat että jos ihmiset joutuvat miettimään, pohtimaan ja keskustelemaan kasvokkain, tyhmyys alkaa rajoittua ja viisaus kasvaa. Suomessa keskustelevaa demokratiaa pitäisi kokeilla ensin kuntatasolla.
C) Quadratic voting (QV) ‘neliöllinen äänestys’ on optimaalinen mekanismi kollektiiviseen päätöksentekoon. Se paljastaa yleisön preferenssit. Pieni vähemmistö, jolle jokin tietty asia on erittäin tärkeä voi saada äänienemmistön päätöksissä jotka ovat enemmistölle yhdentekeviä. Demokraatit ovat kokeilleet QV:tä Coloradossa. Coloradon demokraatit käyttävät QV:tä kun päätetään yli 100 eri lakialoitteen priorisoinnista.
Kirjoituksen alkuosa ei ainakaan kestä tieteellistä tarkastelua. Siinä ainakin parituhatta vuotta muiden korkeamman kulttuurin, ja oman sulkeutuneisuutensa valtaama alue nostetaan johtotähdeksi poimien joidenkin vuosikymmenien ajanjakso, jolloin se on maailmalle onnistunut jotain kontribuoimaan. Kirsikanpoimintaa. Tuostakin kiintoisasta ajanjaksosta voi olla montaa mieltä tuon väitetyn islamistisen ylivallan suhteen.
Lähi-idässä tiede ja kulttuuri kukoisti nimen omaan aikana ennen islamin perustamista. Sen jälkeen onkin ollut alamäkeä.
Väitteesi ei pidä ollenkaan paikkaansa. Jos haluat tutustua asiaan, lue relevantit luvut Heikki Palvan ja Irmeli Perhon toimittamasta kirjasta Islamilainen Kulttuuri.
“Me liberaalin yhteiskunnan kannattajat toivomme, että tämä on ohimenevää, mutta mistä me sen tiedämme.”
—
Kuuntelin eilen Horisontin jaksoja. Yhdessä Teemu Keskisarja kertoi liittyneensä kirkkoon, koska uskoo Jumalaan. Hän puhui myönteisesti kirkon merkityksestä.
Keskisarja on tuottelias ja sivistynyt tutkija ja historioitsija, joka pystyy luomaan asioista perustellun käsityksen ja näkemään asiat osana suurta jatkumoa. Kuitenkin Keskisarjan kaltaisiin tutkijoihin suhtaudutaan vieroksuen. Uskoa nyt johonkin, jota ei pystytä todistamaan ja johon liittyvä oppikin monenlaisine kiemuroineen on mitä epäuskottavin.
Ja juuri tässä piilee liberaalin yhteiskunnan kannattajien ongelma. Liberaalit ovat uskossaan sokeita eivätkä näe yksilöä ja yksilön tarpeita. He eivät ymmärrä psykologiaa. He eivät ymmärrä maailmaa pienestä kokemuksesta käsin. He eivät ymmärrä, mitä ihminen tarvitsee. He harjoittavat rationaalisuutta ymmärtämättä lähtöoletustensa harhaisuutta. Heidän ihanteensa ovat harhaa, koska niistä puuttuu ihmisen ja ihmisyyden tunnustaminen.
Markkinatalous on äärimmäinen tuhovoima. Se juoksuttaa ihmistä ja tuhoaa ympäristön. Mitä heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa ihminen on, sitä enemmän hän kokee elämänsä merkitykseksi pelkän juoksemisen ideologian puristuksessa. Kilpailutalous on tehnyt ihmisestä välineen, vaikka ihminen kaipaa yhteisöä, vakiintuneisuutta ja kokemusta omasta arvosta ja pyhästä, jostain, joka on kaikkea inhimillistäkin suurempaa.
Monet Euroopan sisäänpäin kääntyvät maat ovat poliittiselta sävyltään vasemmistolaisia. Niiden politiikan uusi suunta perustuu siihen, että ihminen huomioidaan sellaisena kuin ihminen on sen sijaan että ihminen nähtäisiin pelkkänä kilpailutalouden käyttövoimana.
Liberaalin yhteiskunnan suurin vastustaja on markkinatalous, koska ihmiset eivät enää kestä sitä. Ihminen tarvitsee uskon johonkin suurempaan, uskon siihen, että hän on jotain muuta kuin pelkkä järjestelmän juoksupoika. Siihen Euroopan uudet suunnat perustuvat.
Mainittu ohjelma: https://areena.yle.fi/1–1877444
Taas kerran aivan käsittämätöntä älämölöä, jonka taustalta ei erkkikään löydä mitään faktuaalista.
Tosiasiahan on se, ettei ympäristö ole vuosisatoihin voinut paremmin kuin länsimaisissa kehittyneissä markkinatalousmaissa. Kun yhteiskunta tuottaa enemmän mannaa ja hinajaa kuin aivan välttämättömimmän nälän ja vilun poissa pitämiseksi tarvitaan, niin ihmisiä alkaa kovasti kiinnostaa muutkin asiat kuin se, että onko huomiseksi riittävästi puskalihaa syötäväksi ja risuja poltettavaksi.
Ei-markkinatalousmaat ovat käytännössä joko leopardisuikkien hallitsemia kleptokratioita, sosialistisia yhteiskuntakokeiluita tai jonkun muun sortin diktatuureja — ja kuinkas hyvin niissä menee ympäristöllä? (Vinkki: ei tarvitse kuin nopeasti vilkaista kaukokartoitussatelliittien kuvia…)
Ihan samalla tavalla ihmisillä olot eivät ole olleet koskaan niin hyvät kuin länsimaisten markkinatalousmaiden kansalaisilla. Puute ei vaivaa, lyhyet vastoinkäymiset eivät ole kuolemaksi, kaikilla on de facto mahdollisuus kouluttautua taitojensa mukaisesti, on toimiva oikeusjärjestelmä jne.
Tietysti tällainen yltäkylläisyys ei varmaankaan sovi kaikille uuninpankolta löydetyille toissavuotisten nisujen jämille ja varmaan ahdistaa se, ettei kukaan välttämättä ole ulkopuolelta sanelemassa sitä miten elo kehdosta hautaan pitäisi suorittaa — saati, että saisi harmaasta ryppyotsaisesta puurtamisesta jonkun mitallin tai edes kultakellon eläkkeelle lähtiessä.
Kalifornia ei voi erota liittovaltiosta, koska samalla hetkellä loppuu makean veden saanti. Vesi tulee muista osavaltioista eikä tällä hetkellä liittovaltion suurin maataloustuottaja saa korvaavaa vettä mistään, koska pohjavesi on kohta pumpattu tyhjiin.
Kalifornian “liberaali demokratia” on tuhon tie, koska hölmöjä päätökisiä tulee jatkuvasti. Eräs kaupunki kieltää maakaasun käytön ja vaatii tilalle sähköhelloja ym. jolloin sähkö tuotetaan kivihiilellä naapuriosavaltioissa.
Näitä asioita on itse kukin joutunut viime aikoina pohtimaan!
Demokraattisella maailmalla on takanaan maailmassa ennen näkemätön menestyputki. Tämä ei perustu siihen, että kansa tietäisi, miten asioita pitäisi hoitaa. En tiedä myöskään minä, etkä edes sinä Ode, vaikka tietämyksaesi ja ajattelusi syvyys tekee toistovasti vaikutuksen. Elämme äärettömän monimutkisessa maailmassa, jossa kaikilla päätöksillä on sekä hyviä ja huonoja seurauksia. Isoissa asioissa asiantuntemus voi auttaa näkemään mikä ei ainakaan toimi. No, onhan sekin jotain ;-(
Demokratian paras puoli on siinä, että valta vaihtuu ilman verenvuodatusta useita kertoja sukupolvessa. Kukaan ei pääse linnoittautumaan valta-asemiin ja korruptoimaan valtarakenteita sisältä käsin. Britannian ja USA:n kaksipuoluejärjestelmässä pannaan melko säännöllisesti ylimmät valtarakenteet täysin uusiksi. Tässä on omat hyvät puolensa, vaikka siellä noudatettu vaalipiirikohtainen enemmistövaali aiheuttaakin sen, että vaalitulos vastaa huponosti äänijakaumaa.
Demokratia on vaarassa, jos tämä vallan ajoittainen vaihtuminen vaarantuu.Tälläistä on tekeillä mm. Unkarissa, jossa oikeuslaitosta ja lehdistöä yritetttän suitsia palvelemaan Orbanin liikkeen säilymistä vallassa. USA:ssa on vaalipiirien optimointi (gerrymandering) vienyt tähän suuntaan. Trumpista en sen sijaan ole hirveän huolissani — edellyttäen että hän ei saa aikaan suursotaa. Trumpilla ei ole takanaan mitään kansanliikettä, jolla olisi jokin jatkuvuutta luova ideologia. USA:n lehdistönvapaus ja oikeudenkäytön instituutiot ovat näköjään kovempaa tekoa kuin esim. Unkarissa, Puolassa tai Turkissa. Trumpilla on kyllä kova tahto lehdistön ja instituutioiden suitsimiseen, mutta siellä ei ole takana mitään muuta yhteiskunnallista filosofiaa kuin Trumpin oman nahan suojeleminen.
Eivät Viro ja Venäjä suinkaan lähteneet samalta viivalta. Virossa ei oltu nautittu kommunistisen hallinnon siunauksista yhtä pitkään ja maa oli muutenkin toisella tasolla kuin Venäjä.
Viro on pieni kansallisvaltio, joka kykenee puhaltamaan samaan hiileen. Ja lisäksi Viroon on syydetty EU-rahaa huomattavia määriä. Myös Islanti on pieni kansallisvaltio, joka kykeni pankkikriisissä pitämään yhtä.
Venäjä on aina ollut, jo ennen Neuvostoliittoa, “monikulttuurinen” kollaasi erilaisia kansoja ja näkemyksiä. Esimerkiksi eräs Suomi oli osa Venäjää. Pietarin eurooppalainen liberaali kupla, vastakkainasettelu Moskovan ja venäjän eliitin kuilu muun syvän Venäjän kanssa oli olemassa jo ennen Neuvostoliittoa. Ja on edelleen.
Suomen ja Euroopan “liberaalin eliitin” suurin ongelma viimeisen 10 vuoden aikana on ollut kyvyttömyys ymmärtää tai hyväksyä kansallisvaltioiden voimaa ja hyviä puolia. Eurooppaa on rakennettu yli erilaisten kulttuurien aivan liian kiireellä, ja liian optimistisesti, tavoitellen jonkinlaista utopiaa, mitä en ole koskaan nähnyt mahdollisena. Ja poliittinen eliitti on jopa hyökännyt retoriikassaan kansallisvaltioita vastaan, ja luonut samalla nykyisen oikeistopopulistisen kuohunnan.
Vihreiden politiikkaa on viimeiset 10 vuotta vaivannut sama ongelma, joka on karkoittanut minut vastakkaiselle laidalle nykyvihreistä. Faktojen ja realismin tunnustamisen sijaan Vihreissä ovat vallalla tunteet ja toteutuskelvottomat ideologiat. Ja tuossa kuplan puhaltamisessa on ilmeisesti menty niin pitkälle, että Osmokin näkee jonkinlaista avarakatseisuuden tuhoa Euroopan laajuisesti. Määrittelemättä mitä tuo avarakatseisuus nyt sitten edes tarkoittaa kenellekin 2020-luvulla.
Turkissa, Venäjällä, Iranissa ja esim. nyt Moldovassa (uusi pääministeri) on kaikesta huolimatta havaittavissa myös positiivista demokratiakehitystä. Ja EU on vauraampi ja vapaampi kuin koskaan. Mielestäni demokratian kehitykselle olisi parasta tunnustaa ensin tosiasiat, ja pyrkiä luopumaan haitallisista ideologioihin pohjautuvista vastakkainasetteluista.
Yksi näkökulma asiaan on myös se, että nimenomaan länsimaissa syntyvyys on romahtanut. Näyttäisi siltä, että vaikkapa nyt vuonna 2019 syntyneistä lapsista aika iso osuus on euroopan ja pohjois-Amerikan ulkopuolella syntyviä. Maailmaan syntyy tänä vuonna ennusteiden mukaan noin 78 miljoonaa lasta. Suomeen syntyy vuonna 2019 ehkä noin 0,045 miljoonaa lasta eli Suomeen syntyvien osuus on globaalisti enää noin yksi 1700 lapsesta. Ei ole kauhean kauaa vielä aikaa siitä, kun noin joka tuhannes maailman lapsista syntyi Suomeen. Historia ei tunne juuri esimerkkejä sellaisista maista, jotka olisivat kyenneet menestymään pitkään silloin, jos syntyvyys on ollut alhaisella tasolla. Japani on viime vuosikymmeninä ollut ehkä yksi parhaiten siitä huolimatta pärjänneistä, mutta senkin globaali painoarvo on vähitellen kutistumaan päin.
Intia ja Kiina, joista molempiin lapsia kuitenkin syntyy yhä ovat todennäköisesti selvästi nykyistä suurempia maita globaalilta painoarvoltaan siinä kohtaa kun nyt syntyvät ikäluokat siirtyvät aikanaan työelämään. Lähes joka neljäs lapsista syntyy Intiaan, jonka väkiluku ohittanee pian Kiinan väkiluvun. Vaikka syntyvyys Kiinassakin on laskenut, yhä noin joka viides lapsista syntyy sinne, ja kiinalaisten osuus globaalista väestöstä jatkaa kasvuaan.
Jos katsotaan aikaa vähän yli sata vuotta taaksepäin, niin historia ei tunne yhtään maata, ei sen puoleen menestyvää kuin menestymätöntäkään, jossa syntyvyys olisi ollut alhaisella tasolla, joten tuo kirjoittamasi ei merkitse yhtikäs mitään.
Jos taas katsotaan vähän läheisempää menneisyyttä (<50 vuotta), niin suunnilleen kaikissa menestyvissä yhteiskunnissa on ollut pieni syntyvyys ja huonosti menestyvissä suuri syntyvyys. Mutta syy-seuraus-suhde on tosin toisinpäin, eli kun maa on lähtenyt menestymään ja kansa vaurastunut, siellä on syntyvyys on lähtenyt laskuun.
Siis mitä? Kiinaan tietenkin syntyy absoluuttisesti edelleen paljon lapsia, koska siellä on absoluuttisesti paljon hedelmällisikäisiä aikuisia, mutta naisten hedelmällisyysluku on kyllä muuten ihan samalla tasolla kuin vaikkapa Japanissa tai Suomessa, joten kiinalaisten osuus maailman väestä ei kasva mihinkään. Intiassa, joka tulee vähän kehityksessä perässä, se on vielä hieman korkeampi, mutta sekin painaa alaspäin niin, että vuosikymmenen kuluttua se on sielläkin samalla tasolla. Tällä hetkellä syntyyvys on korkea enää vain niissä maailman maissa, joissa eletään köyhyydessä. On erittäin epätodennäköistä, että joku Nigeria nousisi maailman mahdiksi vain sillä, että siellä on korkea syntyvyys.
Laura Saarikoski, “Joillekin saksalaisille natsiaate edusti tasa-arvoa parhaimmillaan”, Helsingin Sanomat, 22.7.2019 (linkki).
Näkisitkö, että nyky-Suomessa monien nuorten miesten elämällä ei myöskään olisi tarkoitusta änkyräfeminismin puristuksessa ja sitä voi sitten hankkia liittymällä vaikka liivijengiin, jolloin yhteiskunnan kahleet ja normit eivät enää rajoita?
Euroopan ulkopuolelta löytyy lähimenneisyydestä oikein raflaavia ääriesimerkkejä punaniskojen ja eliitin sodan seurauksista, Afrikka 1950–1970-luvuilla tarjoaa vaikka kuinka monta tällaista. Ja Etelä-Afrikka 1990-luvulle asti taas varoittavan ääriesimerkin siitä, mitä voi käydä jos eliitti pitää vallan kahvasta kaikin keinoin kiinni.
Jos yhteiskunta näyttäytyy ylimmälle 30 prosentille edelleen sinä liberaalina ja avarakatseisena “maailman parhaana tähän mennessä keksittynä” yhteiskuntana, ja samalla se näyttäytyy alimmalle 30 prosentille aina vain tiukkenevana luokka- tai jopa kastiyhteiskuntana, se ei tunnu kovin kestävältä tilanteelta.
Jokin kummallinen hermostunut, vihainen taustavärinä tuntuu tänä vuonna vähän kaikkialla. Myönnän: seuraava kappale on ylireagointia. Itseäni kuitenkin pelottaa Lähi-Idän tilanne enemmän kuin vuosiin, kyseessä on sellainen ruutitynnyri joka voi kanavoida maailman raivon suursotaan.
1950-luvulla oli Suezin kriisi
1960-luvulla oli kuuden päivän sota
1970-luvulla oli Jom Kippur
1980-luvulla oli Iranin ja Irakin sota (ja Afganistan, jos se lasketaan mukaan lähi-itään)
1990-luvulla oli Kuwaitin valtaus ja sitä seurannut Persianlahden sota
2000-luvulla oli Irakin sota
2010-luvulla oli Libyam, Syyrian ja Jemenin sisällissodat
Nyt Trump uhittelee Iranille.
Itse en olisi näkemässä tuossa juuri trendiä sen puoleen rauhallisempaan mutten myöskään sotaisampaan kehitykseen Lähi-Idässä ainakaan viimeisen 60:n vuoden aikana. Mitään kansainvälistä suursotaa siellä ei ainakaan näytä olevan kytemässä. Jopa Syyrian sisällissodan aikaan suurvallat pystyivät sotimaan haluamallaan tavoin toisiaan sen kummemmin häiritsemättä.
itsekin ollut huolissaan demokratian tilasta. en varsinaisesti ole eri mieltä soininvaaran kirjoituksesta mutta kommenttini on lähinnä lisäyksia asiaan liittyen.
usa on mainittu ja on tultua seurattua usa:n mediaa vuositolkulla. usa:han on pesiytynyt pahalaatuinen oikeistomedia, joka on toiminut oikeastaan jo ennen internetin massakautta. oikeistomedia on oikeastaan saanut osan amerikkalaisista äänestämään omia etujaan vastaan. mutta nyt tämä alkaa näkymään räikeästi. 5‑vuotias tason valheet menee läpi jo sellaisenaan. luokittelen fox news kanavan jo propaganda operaatioksi vaikka onkin yksityinen jonka omistaa rupert murdock niin fox news on verrattavissa neuvosto propagandaan.
nykypäivän minun veikkaus on että trump kannattajat tuskin kannattaa trump:ia sen perusteella mitä trump sanoo suorasti. trump:ia kannatetaan epäsuorien syiden takia jotka melkein kaikki on iljettäviä, esim naisviha, ulkomaalaisviha, homofobia, vähimmistöjen nälviminen ja köyhien sorsiminen. trump kannattajista on tullut joku identiteetti ja trump mielistelee näiden ääniä ällöttävillä tavoilla. republikaaneista on tullut täysin valta puolue jotka on vielä tullut riipuvaiseksi ulkoisista voimista kuten kremlin.
u.s. federal reserve on tehnyt tutkimuksen (varmaan useita) jossa karkeasti sanotaan tulevat sukupolvet ovat köyhempiä kuin vanhemmat. tämä ei selitä trump kannattajia ainakaan täysin mutta kertonee että nuorten keskuudessa on paljon pahoinvointia ja joillakin se näkyy ulkomaalaisvihana, vähimmistöjen syrjimisenä ja ym. siis etsitään syntipukki joka on joku muu kuin minä. nuoret usa:ssa äänestää huonosti ja nekin jotka ovat aktiivisia ei yleensä kuulu trump-leiriin.
Kansainvälinen talous on hiukan ilkeästi sanottuna kaaostilassa. Hillitymmin voisi ilmaista puhumalla epävarmuuksista. Ihmiskunta ei siinä suhteessa ole juuri kehittynyt edes ehkäisemään rahamaailman romahduksia. Melkein luonnonlakina on ollut 10 vuoden välein ilmestyvät pankkikriisit. Seuraava pitäisi olla taas ihan kohta käsillä.
Nykyisin terävimmät aivot ovatkin siellä rahamaailmassa suunnittelemassa voiton maksimointia. Muun yhteiskunnan kyky valvoa on vääjäämättä aina jäljessä. Lievästi irvokkaaltahan tuntuu se, että ilman valvontaa maailma olisi vieläkin hullunpi. Hyötynäkökohtana voi pitää sitä, että Amerikassa suuria gansteripomoja saatiin vankilaan. ei suinkaan murhatöistä vaan veronkierrosta.
Vähänkin maailmanpolitiikkaa seuraava voi ihmetellä yhä uudestaan tapahtumaa, jossa kansa kyllästyneenä ja tyytymättömänä äänestää johtajaksi uuden. Uuden suosio perustuu pääasiassa lupauksiin kaiken muuttumisesta paremmaksi. Kansalaiset juhlivat sitä, että ovat nyt VAPAITA. Tarkemmin tuota vapautta ei oikein analysoida. Onhan luvattu kaiken muuttuvan ja pian.
Näin se menee Suomessakin, vaikka ollaankin korkean sivistyksen valtakunta. Kun sitten lupauksia ei täytetäkään, alkaa tyytymättömyys todellisuuden edessä. Pakko on löytää se suuri syntipukki, vaikkapa pääministeri.
Voi ihmetellä, kuka siihen virkaan haluaa kaikkien haukuttavaksi. Täytyy siihen pyrkijällä olla ainakin vallanhalua.
Ainahan poliitikot ovat valehdelleet. Valheet on kuitenkin unohdettu muutamassa kuukaudessa, eivätkä ne välttämättä ole vaikuttaneet vaalituloksiin.
Minusta tuntuu, että tämä on asia, joka on viime vuosina ollut muuttumassa. Valheet ovat muuttuneet yhä räikeämmiksi ja härskimmiksi. Yhä useampi on niihin jo todella kyllästynyt, eikä niitä anneta enää anteeksi. Some toimii hyvänä muistuttajana. Mikään ei unohdu. Tuo ohjaa sitten etsimään vaaleissa vaihtoehtoja, ja äänestyskäyttäytyminen muuttuu.
Mitä sellaisia yhteiskuntia maailmanhistoria tuntee, joissa kristityt ja muslimit ovat eläneet keskenään sovussa niin, ettei kumpikaan ole alistanut toista ryhmää, vaan on oltu aidosti tasa-arvoisia ja molemmilla on ollut samanlaiset mahdollisuudet toimia?
Suomi, tataariväestö.
Alle promillen kokoinen vähemmistö ei mielestäni ole vakuuttava esimerkki. Eikö esimerkkiin voisi ottaa kaikki muslimit ja kaikki kristityt nyky-Suomessa? Sovussa ollaan.
Myös monissa Karibianmeren saarilla muslimien, kristittyjen ja hindujen yhteiselo on rauhallinen. Esimerkiksi Trinidad ja Tobago. Myös Intian valtameren saarivaltio Mauritius on hyvä esimerkki.
Koko tämänhetkisen maailman uskonnollisesti hajanaisin valtio on Singapore, missä muslimeja, kristittyjä, buddhalaisia ja uskonnottomia on kaikkia yli 15 % väestöstä.
Singapore nyt ei ole mikään liberaalin demokratian unelmamaa, mutta en ole nähnyt väitettävän, että siellä olisi a) uskontojen välisiä vakavia kahnauksia tai b) jonkin uskonnon harjoittajalla muihin verrattuna rajoittuneemmat elämänmahdollisuudet uskontonsa vuoksi.
Singaporessa onkin kovat keinot käytössä potentiaalisten konfliktien ennaltaehkäisemiseksi:
Wikipedia: “Singaporen hallitus valvoo tiukasti maan sanomalehtiä ja sanomalehdet harjoittavat itsesensuuria. Sensuurin uskotaan rajoittavan rodullisia tai uskonnollisia konflikteja.”
Singaporessa tilanne oli vielä hyvin polarisoitunut 1960-luvulla mutta tilanne rauhoittui kun valtio sääti lain jonka mukaan asunnon hankkimisessa uskontokuntien edustajia on kohdeltava tasa-arvoisina. Ketään ei saa suosia. Lisäksi eri uskontokuntien edustajat eivät saa estää tai kieltäytyä asumasta toisten uskontokuntien naapurustossa. Mitään segregaatiota ei synny. Tätä valvotaan vuokra asuntojen jonoissa mitkä on Singaporessa yleinen asumisen muoto
Minullakin on käsitys että Viro alusta asti NL:n loppuun oli eri tasolla kuin varsinainen Venäjä.
Masha Gessenin tuoreehkossa “Venäjä vailla tulevaisuutta” ‑kirjassa (Docendo 2018) mainitaan sosiologi(e)nsa huomio että 90-luvulla tuona Venäjän demokratian vuosikymmenenä venäläisten elintaso faktuaalisesti kohosi ja elämäntilanne parani, mutta koska pääsivät matkustamaan länteen jossa korkeampi elintaso niin kokonaiskuvaksi tuli mielikuva että heillä meni huonosti ja surkeasti ja HÄPEÄntunne oli vahva. Imperiumikin oli hajonnut alta, lisäksi kaaos ja Jeltsinin yksinvaltaiset otteet jne. Demokratia maistui monista pahalle. (Virossa sosiaalidemokratia sanana maistuu pahalle koska ~ NL).
Tästä analogisesti:
2000-luvulla ja 2010-luvulla tuli internet ja some, FB ja halvat lentomatkat kansan ulottuville. Jospa lännessäkin lisääntynyt tietoisuus toisten korkeammasta elintasosta ja onnesta pahensi omaa tunnetilaa demokratiasta, tyytymättömyyttä, masennusta jne.
Hyvä kirjoitus (taas). Ihan kaikista yksityiskohdista en ole samaa mieltä, mutta juuri noin maailma tuntuu tällä hetkellä pyörivän. Kun tuohon lisää sotilaallisen kriisin mahdollisuuden, elämme mielenkiintoisia aikoja.
Toisaalta Neuvostoliiton romahdus oikaisi viimeksi kehityksen, joka olisi todennäköisesti johtanut konfliktiin, joten hyvällä onnella ne laivatkin seilaa. Toki kannattaa varautua siihen, ettei se onni jatku loputtomiin.
Eivät ihmiset äänestä itseään fiksumpia ihmisiä, avarakatseisempia kylläkin. He äänestävät niitä keskinkertaisuuksia, jotka pitävät itseään muita parempana. Arvoliberalismi ja sen edustama “kaikki paskaksi”- asenne on tyypillinen heidän kaltaisilleen.
Euroopan vaurain alue alkaa Etelä-Saksasta Pohjois-Italiaan ja sen alueen asukkaat ovat katolisia. Saksan vauraus perustuu sen katoliseen eteläosaan.
Yleensä ottaen varsin vaivaannuttava kirjoitus muutenkin. Asiavirheitä toisensa perään.
Tämä ei ole sellainen blogi, jossa voi vain tuntemattoman nimimerkin takaa julistaa “asiavirheitä toisensa perään”. Jos ei luettele, mitä ne kaikki asiavirheet ovat, ja ilmoita lähteitä, joiden nojalla kukin niistä on virheellinen, joutuu blogin vakioseuraajien (niin nimellään kuin nimimerkilläkin kirjoittavien) silmissä helposti naurunalaiseksi.
Pelko = viha
Yhtenäskulttuurin rapautuminen ja työn murros aiheuttaa pelkoa. Myös kasvukeskuksissa.
Yhtenäiskulttuurin rapautuminen aihuttaa mielipiteiden polarisaatiota.
Yhteiskunnat hajoavat sisältä päin, koska yhdessä pitävää voimaa ei ole.
“Jostain syystä, jota en tiedä, suvaitsemattomaan mieleen liittyy päällimmäisenä tunteena viha. Kyse saattaa olla synnynnäisestä luonteesta. Populististen liikkeiden nousu on tuonut pintaan valtavan määrän vihapuhetta ja suoranaista poliittista väkivaltaa. Ja Trumpin vaalikokousten lynkkausmielialaa.”
Tästä muistui mieleen muutaman vuoden vanha juttu: https://www.the-american-interest.com/2016/07/10/when-and-why-nationalism-beats-globalism/
Ohimennen suosittelen lukemaan kirjoittajan kirjan The Righteous Mind: Why Good People are Divided by Politics and Religion
Erittäin hyvä kirjoitus, joka kuvaa hyvin nykyisen yhteiskunnallisen kehityksen.
Olen muutamaan kertaan todennut tuon, mitä alla lainauksessa todetaan, että vihervasemmiston tulisi muuttaa hieman suhtautumistaan persuihin ja yhtenäiseen kansallisvaltioon. Muuten Halla-aho on seuraava pääministeri ja homma menee vielä jyrkempään suuntaan.
”If the story I have told here is correct, then the globalists could easily speak, act, and legislate in ways that drain passions and votes away from nationalist parties, but this would require some deep rethinking about the value of national identities and cohesive moral communities. It would require abandoning the multicultural approach to immigration and embracing assimilation.”
Luin myös linkitetyn jutun, joka tosiaan vaikuttaisi osuvan oikeaan. Mutta tuskin Euroopassa ollaan vieläkään valmiita noudattamaan jutun ohjetta eli maahanmuuttopolitiikan rajua muuttamista niin, että tulijat olisivat helposti assimiloitavia ja heitä olisi suhteellisen vähän. Vaikka jopa Merkel ja kumppanit totesivat monikultturismin toimimattomaksi, ei sanoista ole päästy tekoihin. Olisin myös toivonut, että jutussa olisi esitetty ratkaisuvaihtoehtoja muihinkin globalismin haittoihin, kuten teollisuustyön siirtymiseen halpatuotantomaihin.
“Islamilainen maailma oli tieteissä ja taiteissa paljon edellä Eurooppaa vielä 1400-luvun kieppeillä”
Mistä lähteestä/lähteistä tällainen väite on peräisin, ja millaiseen tutkimustietoon se perustuu?
Ihan muutama esimerkki: Kaikkille matematiikka vähääkään opiskelleille tuttu sana “Algebra” on väännös arabiankielen sanasta al-jabar, Joka on tarkoittanut yhtälöiden ratkaisemisen menetelmää. Olemme perineet geomerian muinaisilta kreikkalaisilta, mutta algebran perusteet ovat peräisin arabialaisen tieteen kultakaudelta, Tietokoneiden ohjelmointia opiskelleiden tuntema sana “algoritmi” tulee 800-luvulla eläneen arabialaisen matemaatikon Al-Khwarizmin nimestä. Tähtitaivas on arabialaisten tähtitieteilijöiden peruja täynnä tähtiä, joiden nimet alkavat tavulla “Al” — esim. Aldebaran.
Ongelma tässä suhteessa piileekin siinä, että kunnollisen analyysin sijaan perustelut jäävät yleensä anekdoottien varaan.
Olen ollut ymmärtävinäni, että kyseessä olisi ensiksikin parista vanhemmasta myytistä eli Euroopan keskiajan äärettömästä takapajuisuudesta ja arabien jostain yhtä äärettömän loistavasta kultaisesta ajasta. Toinen merkittävä tekijä näiden käsitysten syventämisessä ja nostamisessa tarkastelun keskiöön tuntuu olleen postmoderni ja postkolonialistinen itseruoskinta, jonka tavoitteena näyttää olleen kaikkien saavutusten riistäminen eurooppalaiselta ihmiseltä (koska arabit/intialaiset/kiinalaiset/you-name-it tekivät sen jo paljon aiemmin) ja kaiken pahan alkusyiden liimaaminen länsimaiden niskaan.
Faktuaalisestihan arabien kultakausi ei todellakaan tainnut olla maineensa veroinen ja esim. tieteen suhteen rooli edes kreikkalaisten ja roomalaisten saavutusten säilyttäjänä ei taida kestää tarkempaa tarkastelua.
Hyvä yleistajuinen perusteos on Islamilainen kulttuuri (toim. Heikki Palva, Irmeli Perho), jossa käsitellään myös tieteitä ja taiteita. Tosin erityisesti islamilaisen tieteen rappion juuret ulottuvat varhaisempaan aikaan, syynä pohjimmiltaan erilainen (jumalalliseen tietoon perustuva) lännestä eroava totuus- ja todellisuuskäsitys. On ikuisuuskysymys onko todellisuuskäsitys valtapolitiikan ja ‑asetelmien syy vai seuraus, mutta huonosti islamilaiselle maailmalle lopulta kävi. Jukka Korpelan Länsimaisen yhteiskunnan juurilla, joka ulottuu myös aikaan ennen Islamia kertoo tarinaa siitä kuinka eurooppalainen menestystarina on pitkälti sattumaa (hutilla kunnari). Eurooppa oli erinäisistä syistä sopivan sekaisin juuri sillä hetkellä kun itäroomalainen keskitetty hallintomalli oli muuttunut toksiseksi (anteeksi anakronismi) ja tuotti lopulta uskonnollista mystiikkaa ja väkivaltaan perustuvaa hallintomallia josta Bysantin perilliset kipuilevat vielä tänäkin päivänä.
Jos ajatellaan että renesanssi alkoi kun rutosta oli selvitty (muistaakseni Friedellin tulkinta), olivat lännen skolastikot juuri päässeet siihen lopputulokseen että havainnot ja looginen päättely tiedon kerryttämiseksi ovat ihan ok, kun puhutaan maallisista asioista, ja ei-todistuvat uskonnolliset väitteet ovat sitten asia erikseen. Jälkikäteen ajatellen tämä oli erinomaisen hyvä asia, ja renesanssin välttämätön edellytys. Muuan juutalaisella oppineella ajanlaskun alussa oli muuten vähän sama idea (anna keisarille mikä keisarin on ja Jumalalle mikä Jumalan on), saattaa olla vaikuttanut asiaan tai sitten ei.
Kannattaa vielä muistaa että 1400-luvulle asti eurooppalaisen ja islamilaisen kulttuurin raja, erityisesti Espanjassa oli häilyvä. Eurooppalaisen islamin kulta-ajan suurin sankari nykyajan katsannossa oli “islamilainen” oppinut Ibn Rushd (Averroes), mutta voidaan kysyä mikä tekee hänestä (filosofina) islamilaisen kun Välimeren eteläpuolinen islamilainen maailma oli jo hänen elinaikanaan 1100-luvulla niin ideologisesti rigidi että hänen vaikutuksensa oli islamilaisessa maailmassa olematon. Euroopassa asiat olivat aivan toisin, ja lyhyen aikaa kestäneen aristoteelisen sankarikultin ja luetteloimiseksi degeneroituneen tieteen kauden jälkeen päästiin takaisin perinteiseen kreikkalaiseen filosofiakäsitykseen, ja (käsittääkseni) Ibn Rushd oli tämän kehityksen keskeisin alullepanija.
Rooman hajoaminen ajoi euroopan pimeälle keskiajalle, ja musta surma täydensi tuhoa. Sivistyksen keskus oli tuohon aikaan nykyinen Istanbul, jonka turkkilaiset valtasivat itä-Roomalta. Osmanien valtakunta kukoisti 1400–1500 luvuilla, ja oli siihen aikaan sivistyksen keskus. Suosittelen aiheeseen liittyen Mika Waltarin romaaneja Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim. Tosin tuohon aikaan sivistystä syntyi lähinnä rikkaiden hallitsijoiden hoveissa, kulttuurista ei välttämättä kannata yleistää mitään sen enempää nykypäivään.
Islam oli tuohon aikaan liberaalimpi kuin kristinusko.
Selaile vaikka Heikki Palvan ja Irmeli Perhon toimittamaa kirjaa “Islamilainen kulttuuri”.
Ruotsin viisas eliitti Göran Perssonin johdolla ajoi Ruotsia euroon. Kansanäänestyksessä kansa äänesti kruunun puolesta. Oliko tyhmä kansa väärässä? Suomen kansalle ei annettu oikeutta äänestää eurosta, vaan Lipponen ja Niinistö veivät meidän maamme euroon. Ilmeisesti pelkäsivät, että kansa olisi voinut äänestää väärin.
wahlroossihan kirjoitti sen sinunkin arvostelemasi kirjan, jossa hän kritisoi demokratiaa. Yksi teesi, jonka hän sanoi oli, että demokratiassa pieni vähemmistö saa tuotua isoja kokonaisuuksia haittaavia päätöksiä. Tuosta saimme suomessakin maistiaisen, kun ruotsi tuotiin pakolliseksi aineeksi, jotta suomea äidinkielenä puhuvat tulisivat osaamistasoltaan heikommiksi.
ehkä demokraattisissa maissa kannattaisi pyrkiä parempaan tulokseen, niin demokratia olisi houkuttelevampaa.
“Perinteiset arvot ovat synonyymi sivaitsemattomuudelle ja vastakohta avarakatseisuudelle.”
Pikemminkin avarakatseisuus on perinteinen arvo. Avarakatseisiahan oltiin niin 1950-luvulla kuin 1750-luvullakin, varmaankin renessanssin ja valistusajan ansiosta.
Päättävältä eliitiltä on tosiaan tapana löytyä valistuneita, avarakatseisia ajatuksia siitä, miten yhteiskunta tulisi järjestää paremmaksi. Vuosisata sitten esimerkiksi eugeniikka ja huonompien kansalaisten sterilointi oli edistysmielistä. Sterilointia harrastettiin erityisen innokkaasti esim. suvaitsevaisissa Kaliforniassa ja Ruotsissa. Samoihin aikoihin sama eliitti iski kirveensä kiveen kieltolain kanssa. Puoli vuosisataa sitten viisailla oli tapana fiilistellä kommunismia ja pitää väitteitä puna-Khmerien hirmuteoista länsi-imperialistien panetteluna. Nykyään EU:n yhteisvaluutta on ihana mantereen yhtenäisyyden ja edistyksen symboli, ja jos se myös pudottaa kolmasosan kreikkalaisista köyhyysrajan alle, harmin paikka.
Moni hieno yhteiskunnallinen muutos on lähtenyt liikkeelle avarakatseisesta yläluokasta, mutta yo. esimerkeistä näkynee että jos joku ajatus on muodissa kosmopoliitin yläluokan keskuudessa, se ei ole tae, etteikö ajatus olisi kuitenkin kaamean huono. Vaikka varastotyöntekijä Penalla ei olisi kannuksia väitellä yhteiskuntaopista päättäjän kanssa, historian valossa Penan on syytä vähän epäillä päättäjän puheita. Päättäjälläkään ei ole käytössä mitään yhteiskuntia mallintavaa insinööritiedettä, sillä sellainen on olemassa vain Asimovin scifikirjoissa, vaan sen ajatukset perustuvat enemmän muoti-ilmiöihin ja toiveajatteluun.
(Osmo mainitsi pari postausta sitten: “Perussuomalaiset ovat ilmatilan hallinnallaan tehneet rationaalisen keskustelun tyystin mahdottomaksi. Joka nostaa päätään juoksuhaudasta, leimaa itsensä rasistiksi ja samastuu julkisuudessa niihin, jotka yllyttävät ihmisiä raiskaamaan suvakkihuoria.” Jos Suomen filosofikuningasluokka muodostaa kantansa isoon yhteiskunnalliseen kysymykseen olemalla mahdollisimman eri mieltä kuin anonyymit skinarit internetissä, olen ite ainakin vähän pettynyt filosofikuninkaitten tasoon.)
Oma selitys Trumpin voitolle: Viime aikoina edistysmielinen ajattelu USA:ssa pyörii tiettyjen etnisten ja sukupuolivähemmistöjen aseman ympärillä. Jos olet valkoihoinen heteroduunari Detroitissa, voit empiirisesti huomata että sinulla ja lähistölläsi menee aika huonosti, etkä kuulosta olevan korkealla valistuneiden päättäjien tärkeysjärjestyksessä. Saatat jopa lukea rivien välistä että rannikkokaupunkien parempi kansa avoimesti halveksuu sinua ja läheisiäsi — ks. Obaman “bitter clingerit” ja Hillaryn “deplorablet”. Jokin aika sitten päättäjäluokka kuulosti haaveilevan paremmasta maailmasta kaikille ihmisille, myös ruostevyöhykeläisille, ja tilien tasaamisesta etnisten ryhmien välillä puhuttiin lähinnä Ruandassa. Äänestätkö oikeustieteen tohtoria joka kuulostaa avoimesti inhoavan sinua yhteiskuntaluokkasi ja ihonvärisi yhdistelmän perusteella, vai sekavaa tosi-tv-tähteä joka väittää olevansa sinun puolellasi? Tohtori on varmasti rehellisempi ja pätevämpi, mutta ovatko nämä sinun kannaltasi hyviä asioita?
*yläpeukku!!*
Trumpin nousua on selitetty paljon poliittisen eliitin erkaantumisella tavallisesta kansasta. Tavalliselle kansalle Yhdysvalloissa liittovaltion hallinto ja edustajat näyttäytyvät rikkaana eliittinä jota kiinnostaa vain vaalirahoittajien ja lobbareiden edut. Näillä argumenteilla Trump:ikin kampanjoi pitkälti, jos yhtään seurasi vaalitaistoa jossa käytettiin tälläisiä lentäviä lauseita kuin “Drain the swamp” ja “Crooked Hillary” (viitattiin mm. siihen kuinka Demokraatit pelasivat aika törkeästi Sandersin paitsioon esivaaleissaan), mutta jälleen kerran ei kannata antaa todellisuuden häiritä omia mielikuvia.
Toisekseen Trump kampanjoi vapaa kauppa sopimuksia vastaan ja aika näkyvästi laittoikin näitä sitten jäihin. Melkoinen osa kokee USA:ssakin että heidän elämänsä on muuttunut huonommaksi vapaa kauppa sopimusten vuoksi, esim. USA:ta vaivannut palkkastagnaatio on kytketty juuri NAFTA:an. Eliitti tuntuu ajattelevan että he tekevät kaiken oikein ja kaikki menee koko ajan paremmin, eikö kansa ymmärrä heidän itsensä parastaan? Tulee vähän mieleen Tuntemattoman Sotilaan kohtaus:
“-Ne on laskeneet kalorit, taikka mitä perkeleitä ne on, jota siinä syömisessä pitäisi olla. Menes valittaan nälkääsi niin lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä.”
Eli toisin sanoen tilastojen mukaan ihmiset eivät voi huonosti, miksi he siis voivat huonosti? Onko valtion tilastotieteilijän tieto oikeampaa kuin ihmisten omat kokemukset? Kokevatko ihmiset asiat väärin? Etelä-euroopassa nuoristotyöttömyys on hirvittävän korkea, ovatko näiden ihmisten kokemukset omasta elämästään väärin, vai pitääkö heidän vain mennä itseensä ja nauttia luovasta tuhosta, tiukasta kuristavasta talouspolitiikasta ja syyttää itseään omasta tilastaan? Meillähän on niin hieno meritokraattinen järjestelmä täällä Euroopassa, eli jos olet työtön se on sinun oma vikasi, näinhän meritokraattinen järjestelmä toimii.
Lisäksi sopii pohtia miksi oikestopopulistit alkoivat toden teolla nousta vasta 2008 laman jälkeen? Euroopassa kesti pitkään saada kasvu takaisin edes lamaa edeltävään aikaan, kiitos EU:n tiukan talouskurin. Yhdysvalloissa oli kovat puheet säästämisestä, mutta käytännössä mitään ei tapahtunut, sen sijaan USA:ssa ajettiin paljon Keynesiläisempää politiikkaa kuin EU:ssa. Moni etelä-euroopan maa ei ole kai vieläkään saavuttanut lamaa edeltävää BKT:ta, ja Suomikin kai vasta joskus 2015–2016. Mutta jälleen kerran, älkää suottako koittako kytkeä seurauksia loogisiin syihinsä kuten laman vuoksi syntynyt Euroopan menetetty sukupolvi (vertaa Japani) joka ei koskaan päässyt kunnon urapolulle, joka toki on meritokraattisesti heidän oma vikansa, sen sijaan voivotellaan kun ihmiset äänestävät väärin vaikka täällä menee niin ‘hyvin’. Hassua sinänsä että jos asiat menevät hyvin niin tämä on oikea kokemus, mutta jos menee huonosti niin henkilö on kokenut asian väärin.
Liberaali demokratia tarkoittanee tässä yhteydessä esim. Euroopan mittakaavassa sitä keskustavasemmistolaista vaihtoehdotonta höttöä, joka on hallinnut vanhoja ja keski-ikäisiä EU-jäsenmaita jo muutaman vuosikymmenen — välittämättä aina kulloisestakin vaalituloksesta?
Tietysti osa vastareaktiosta on voinut syntyä jostain yhteiskunnallisten näkemysten heilurin vääjäämättömästä heilahduksesta kohti konservatiivisempia ja nationalistisempia arvoja. Väittäisin kuitenkin, että suurempi vaikutus on ollut hallitsevan eliitin kyvyttömyydessä edistää Euroopan kilpailukykyä ja tehdä uudistuksia ennen kuin on aivan totaalinen pakko. Vaikka proaktiivisuus voikin olla silkaa haaveajattelua, niin reaktiivisuuskin on ollut olematonta — tuntuu kuin koko maaosan eliitti olisi halvaantunut kuin peura ajovaloissa.
Euroopan piti kai jossain välissä olla joku yhteinen markkina-alue (vaan eipä ole vaikka esim. verkko- ja finanssipalveluissa) ja eliitti jopa esitti mahtipontisia julistuksia siitä miten Euroopasta tulee maailman kilpailukykyisin alue T&K:n ja tehokkaiden yhteismarkkinoiden avulla. Tästä paljosta porusta on kuitenkin syntynyt varsin vähän ellei täysin olemattomasti villoja — muut kehittyneet maat kurovat yhä enemmän kaulaa ja jokun Kiina viilettää aika pian pientareen kautta ohi (ja Kiinan takana on jonossa leegio vähintään yhtä nälkäisiä kehittyviä maita).
Euroopassa keskitytään lähinnä siihen, ettei maatalousbudettia vahingossa leikata, että etelän vetelät ja mm. suomalaiset kehitys(maa)alueet saavat vähintään samat tukiaiset kuin viime vuonna, ettei riisipiirakkaa saa myydä karjalanpiirakkana, jos raaka-aineena käytetty maito on ollut laktootistonta — tai että joku Kreikan ulkopuolella valmistaa fetaa fetta-nimellä.
Monessa asiassa “liberaalidemokraattinen” Eurooppa keskittyy näpertelemään lillukanvarsien kanssa ja ummistaa silmänsä huoneessa rellestäviltä norsuilta. Valitettavasti tämäkään ei riitä eliitin tuhotöiksi vaan tämän lisäksi keskustavirhervasemmistolainen eliitti tuntuu oikein elämän työnään keskittyvän ampumaan — ei millään lännen elokuvien kuudestilaukeavalla revolverilla, vaan oikealla sähkösyöttöisellä revolverikanuulla EU-kansalaisia jaloille. Käytännössä kaikki kuviteltu “edistyksellisyys” on aivan totaalisen suurinta pöhköpäisyyttä, joka tulee köyhdyttämään tulevaisuudessa Euroopan jonnekin kurjimman etelä-amerikkalaisen rupusakin tasolle.
Tässä ei tarvitse edes ottaa esille sitä miten totaalisen ääliömäisesti EU koittaa suhtautua ilmastonmuutkosen uhkaan — riitää vain, että mietii löytyy mistään muualta maailmasta enemmän samassa tilassa esim. GMO-vastustajia, rokote-epäilijöitä, homeopatian kannattajia, kännykkäsäteilyn pelkääjiä, luomu-uskovaisia yms. foliohattuja kuin EU-parlamentista?
Tietysti lasketaan. Kaikissa muissa väestöryhmissä demokraatteja kannatetaan paljon enemmän kuin valkoisten keskuudessa. nämäkin tiedot löytyvät linkeistä.
Toisesta linkistä löytyy selvät numerot koulutuksen suhteen. “Democrats lead by 22 points (57%-35%) in leaned party identification among adults with post-graduate degrees. The Democrats’ edge is narrower among those with college degrees or some post-graduate experience (49%-42%), and those with less education (47%-39%).”
Jos sinulla on tiedossa lähde jonka mukaan republikaanit olisivat koulutetumpia niin lukisin sen mielelläni.
Osasyynä ongelmiin lienee webin ja sosiaalisen median mahdollistama kuplautuminen. Esität vaikka mitä, vaikka että Maa on litteä, samanmielisiä löytyy ja heidän kanssaan voi keskustella kaiket yöt. Ihmisten välisissä suorissa (face to faceJ keskusteluissa vaikkapa Teboilin baarissa näkökulmat yleensä hajoavat, ja jos keskustelua haluaa jatkaa, on varauduttava tinkimään mielipiteistään. Ihminen huomaa, että yhdessä toimiminen edellyttää kompromisseja.
Toinen webiin liittyvä ongelma demokratian kannalta on se, että se mahdollistaa kohdistetun mainonnan myös poliittisille liikkeille. Eri henkilöille voidaan lähettää samasta toimistosta oleellisesti erilaisia viestejä, jopa ristikkäisiä puolitotuuksia, joiden ainoa tarkoitus on koukuttaa kohde liikkeelle suotuisaksi. Tätä toki tehtiin ennenkin, mutta nyt AI ja web mahdollistavat tällaisen räätälöinnin ja postituksen aivan toisella tasolla. — Räätälöity viestintä oli ilmeisesti brexiteerien voiton keskeinen tekijä.
On aivan kiistämätön tosiasia, että liberaalidemokratia eri vivahteineen on pystynyt tuottamaan maailmanhistorian tyytyväisimmät ja menestyksekkäimmät väestöt. Valtaosalla näistä ihmisistä on aidot mahdollisuudet saavuttaa itseään tyydyttävä elämä omin toimin. Sen syynä on koko luotu järjestelmä eikä vain jokin pieni osa siitä. Yhtenä esimerkkinä on vapaus olla sellainen kuin haluaa, kunhan ei rajoita omalla toiminnallaan muiden vapautta.
Kokonaisuus ei toimi, jos jokin osa (esimerkiksi kansanvalta, oikeusvaltio, ihmisoikeudet tai vapaa lehdistö) rampautetaan. Tällaista murentamista liberaalidemokratian vastustajat yrittävät jatkuvasti tehdä. Kotisuomessa tässä kunnostautuvat erityisesti perussuomalaisia lähellä olevat, Euroopassa Orbanistit, Laki&Oikeus tai Italian nykypopulistit. Tyypillisesti heiltä puuttuu varteenotettava analyysi seurauksista.
Koska minua ei tietenkään uskota, kannattaa lukea vaikka kovana konservatiivina tunnetun Niall Fergusonin Sivilisaatio: Me ja muut. Länsimainen liberaalidemokratia on ylläpitämisen arvoista.
Kuinkas sattuikaan, The Economist July13.-19. 2019 pohtii sitä, miksi elämäänsä tyytyväiset ihmiset äänestävä nyt radikaaleja liikkeitä. Aikaisempi totuus oli, että tyytyväiset kansalaiset äänestävät vallan säilymisen, ei sen vaihtumisen puolesta.
Artikkelissa tarkastellaan eri selityksiä, mutta selkeää syytä ei esitetä. Päällimmäiseksi jää ajatus, että kun asiat ovat hyvin, työttömyys vähäistä, jne. kansalaiset uskaltavat kokeilla uutta. Vaikeina aikoina he ovat varovaisempia ja äänestävät vakiintuneita puolueita.
Toisena merkittävänä asiana artikkelissa pidetään sosiaalista mediaa. Euroopan viimeaikaisissa vaaleissa populistit hallitsivat sen ilmatilaa. ”Maybe the number of unhappy voters is not rising. Maybe it is just thanks to internet, populists are getting better at finding (or creating) them.”
En kyllä ymmärrä miten voidaan suoralla naamalla puhua että ‘asiat ovat hyvin’. Oletko oikeasti käynyt tutustumassa etelä-euroopan maiden nuorisotyöttömyyslukuihin, vai onko tärkeämpää että makrotasolla talous voi hyvin, väliäkö hällä että melkoisen suurella osalla nuorista aikuisista menee huonosti?
Ilmeisesti nämä radikaaleja äänestävät ovat vain kokeneet asiat väärin?
Populistit ovat saaneet kannatusta myös mm. Saksassa, Englannissa, Ranskassa, Itävallassa, Ruotsissa ja Suomessa. Ei Unkarissakaan eikä Puolassa kovin huonosti mene.
Tämä on mielenkiintoinen ajatus, kun se yhdistetään The Economistin heittoon, että pahin aika epäsuositulle hallitukselle on ehkä nousukauden alku. Nousukauden alussahan pääomatulot kasvavat nopeasti, mutta työllisyyden kasvu tapahtuu jopa vuosien viiveellä. Katkeruutta on siis helppo lisätä juuri nousukauden alkupuolella.
Suomessakin keskustelu epätasa-arvoisuuden lisääntymisestä roihahti juuri ennen vaaleja. Pääomatulot olivat tuolloin kasvaneet jo vuosia (suurelta osin kv korkeasuhdanteen ansiosta), mutta työllisyyden kasvuun meillä oli päästy kiinni vasta pari vuotta sitten.
Saattaa olla, että tuo The Economist:ssä esitetty ajatus, että hyvänä aikana äänestäjät uskaltavat kokeilla uutta, on väärä. Merkittävämpää saattaa olla pääoma- ja työtulojen epäsyklisyys.
Populismin asiantuntija Cas Mudde sanoo, että Trump tulee ja menee mutta ‘Trumpismi’ on aina ollut pyvästi juurtuneena valkoisiin jenkkeihin.
Tea Party-liikkeen suosion olisi pitänyt jo antaa vihjettä(varoitusta) siitä, kuten myös puolisotilaallisten aseharrastajaryhmien (ja kotim. terroristien) määrä. Eka oikeistopopulistiliike oli USA:n Know Nothing-liike 1850-luvulla, sai 21% kannatuksen (wikistellen), vastusti katolisten maahanmuuttoa.
Liberaalit kriitikot keskittyy liikaa henkilöihin nimeltä Trump tai Bannon.
“‘Trumpism’ is ingrained in white America. When he goes, it will remain
The Republican party’s leader is no anomaly, he’s a voice for its deep-seated radicalised base who suddenly find themselves in the mainstream”
— Guardian 28.12.2017[2]
Muuten, hauskasti Mudde vertaa ruokkoamatonta Steve Bannonia Rasputiniin. 😀
“.. explanations focus on individuals such as Donald Trump or their Rasputin figures such as Steve Bannon.”
Populismi on unelmointia: suoruutta, vapautta tahtoa ja tunnetta vs reaalimaailma: kompleksisuus, rajoitukset, järki.
Cas Mudden populismin luentoa[*] katsellessa voi nähdä populismissa myös sodan, nimittäin infosodan, piirteitä. Se on Me vs muut- vastakkainasettelu, kansallismielinen intoilu, tahto, voima(politiikka). Tämä vetää miehiä, kolahtaa miehiin. Koska sota vetää.
Kilpailu, vastakkainasettelu, vetää miehiä. (Joukkuepelit ja formula vetää miehiä tv:hen koska kilpaurheilu.)
Populismissa on piirteitä jotka vetoaa miehiin ja piirteitä jotka irrottaa sen reaalitodellisuudesta.
(Lupaa liikoja, tahto haluaa kävellä yli tiedejärjen, tahdonrajoittajat kuten tiede ovat nyt niitä “muut”-vihollisia.)
* https://www.youtube.com/watch?v=wPt__1iALJo
“The rise of populism: from Le Pen to Trump with Cas Mudde” (1h 02 s)
Hettin tuoreessa kirjassa “Demokratian kuolema: Kuinka Hitler nousi valtaan” juvataan eräässä kohdassa ytimekkäästi miten populismi on järjen kanssa ristiriidassa. Populismissa voidaan uskoa kahteen ristiriitaiseen totuuteen. Joku NSDAP:lainen propagoi kentällä ~ “Me emme tahdo korkeampaa leivän hintaa [jottei köyhät kärsi], emmekä me tahdo alempaa leivän hintaa [jottei maanviljelijät kärsi]. Me tahdomme kansallissosialistista leivän hintaa!” ([] suluissa minun lisäykset.)
Nyt Trumpin ristiriidat tulee taas mieleen… Se on tuota!
“Jenkki” on tässä erittäin huono ilmaisu, koska Yankee tarkoittaa pohjoisvaltioiden asukkaita, ja se mihin trumpismi on juurtunut on päinvastoin etelävaltioiden valkoinen väestö. Jos etelävaltiot eivät kuuluisi Yhdysvaltoihin, demokraattinen puolue saisi jokaisissa presidentin- ja kongressivaaleissa veret seisauttavan maanvyörymävoiton kerta toisensa jälkeen.
On huomionarvoista, että vaikka Trump sai presidentinvaaleissa huonoimman tuloksensa Havaijilla, jonka väestöstä vain neljännes on valkoisia, niin toiseksi huonoimman tuloksensa hän sai Vermontissa, jonka väestöstä päinvastoin noin 95 % on valkoisia, niin että se on koko Yhdysvaltain valkoisin osavaltio.
Vermont vain on sattumoisin pohjoisvaltio, jossa ei koskaan ollut orjia. Sieltä päinvastoin lähdettiin sisällissodassa vapauttamaan etelävaltioiden orjia, ja tätä muistellaan vieläkin ylpeinä.
Vermontin tasavalta joka oli lyhyt aikainen itsenäinen valtio kumosi orjuuden vuonna 1777. Vuosi ennen Yhdysvaltain itsenäisyyssotaa. Vermont oli ensimmäisiä siirtokuntia joissa orjuus kumottiin.
Olen kyllä sitä mieltä, että vermontilaisten olisi pitänyt lähteä vapauttamaan Pohjoisvaltioiden orjavaltioiden orjia. Jostain syystä edes Lincoln ei vapauttanut muuta kuin konfederaation orjat kuuluisalla julistuksellaan, jolla ei edes ollut laillista merkitystä konfederaation alueella. Pohjoisen orjat saivat nauttia orjuudestaan sodan loppumiseen saakka ja vähän sen jälkeen.
Pikkuisen eri mieltä, koska kyllähän trumpismi on juurtumassa / ollut juurtunut jo pitkään myös keskilännen maaseudulle. Demokraattien palomuurihan kaatui ja Trump valittiin nimenomaan tyypillisesti demokraateille menevien pohjoisten osavaltioiden äänillä ja siellä vielä nimenomaan kuihtuvan maaseudun äänillä. Epäilen, että tulevissakin presidentinvaaleissa näistä osavaltioista taistellaan verisesti ja kyse siellä on nimenomaan maaseudulla asuvat vastaan kaupunkilaiset ja esikaupunkilaiset.
Jotenkin sinne päin. Mutta sopii silti kysyä, miksi esimerkiksi se Vermont sitten oli Trumpille niin katastrofaalisen huono osavaltio, kun se on 1) väestöltään melkein kokonaan valkoinen ja 2) melkein kokonaan maaseutua.
Osa vastausta on mielestäni, että keskilännessä on hyvin vanha ja hyvin vahva vasemmistopopulismin perinne. Jo 1900-luvun alussa siellä oli suurta valtakunnallista näkyvyyttä ja suosiota saaneita vasemmistolaisia kansanjohtajia, kuten Eugene Debs (Indiana) tai Robert La Follette (Wisconsin). Ja olihan siellä sivumennen sanoen myös suuri määrä amerikansuomalaisia, jotka lähes järjestään olivat mukana sosialistisessa työväenliikkeessä.
Trumpilainen populismi on tietyssä mielessä vain jatkoa tälle, etumerkki vain on vaihtunut. Kuten ainakin kaikki kirjani Suuri kaalihuijaus lukeneet tietävät, Yhdysvalloissa vain pienellä vähemmistöllä ihmisistä on jonkinlainen jäsentynyt ja sisäisesti ristiriidaton poliittinen maailmankuva. Siellä missä populismi on entuudestaan kiinteä ja tuttu osa politiikkaa, on äänestäjiä, joille ei ole niin väliä, onko kyseessä oikeisto- vai vasemmistopopulismi, kunhan vain on joku populismi. Työväenpuolue ilman sosialismia, vai miten se Timo Soini aikoinaan luonnehtikaan perussuomalaisia.
No joo, mutta koulussa me vitsailtiin “Pure jenkki”-mainoksista että “pure jenkki(ihminen)” tai “pure jenkki päivässä” ja tajuntani käänsi aina jenkki=amerikkalainen (Olimme silti pääosin porvaripuoluelaisia). Wikipedian mukaan Jenkki-purukumi sai nimensä WWII:n USAn sotilaista Euroopassa. Ei viittausta etelään. Toki “yankee” muistan nyt olevan etelävaltiolainen.
Kiitän täsmennyksestä.
Islam tarvitsee oman uskonpuhdistuksen joka tuo sen keskiajalta 2000-luvulle. Vastaavan reformin minkä kristinusko kävi läpi 500 vuotta sitten. Kun tiede ja rationaalinen ajattelu alkoi korvaamaan auktoriteetit ja hokkus-pokkus mentaliteetin.
Euroopan pitäisi päättää kuinka paljon Allahin opetuslapsia se tänne haluaa. Kuinka kauan Europan ja sen kansallisvaltioiden koheesio säilyy, tilanteessa jossa kantaväestön syntyvyys on reippaasti alle uusiutumistason ja tulijoiden syntyvyys paljon korkeampi. Ei kehitys kohti parempaa ole annettua, yhteiskunnat myös romahtavat, vrt esim Diamondin kirjat ja Rooman imperiumi jne jne
Allah on islamissa itse asiassa persoonaton ja kasvoton Jumala jolla ei ole mitään samaa roolia kuin Jumalana kristinuskossa. Profeetta Muhammed ei ole islamin Jeesus. Islamin reformaatio olisi voinut tapahtua historiassa kahdessa paikassa. Iberian niemimaalla ennen reconquistaa 1400-luvulla ja ottomaanien valtakunnassa 1700-luvun alussa. Iberian niemimaalla esteenä oli ulkoinen tekijä ja Ottomaanien valtakunnassa ongelma oli sulttaanin neuvonantajat. Islamin historia on mielenkiintoinen ja kannustan lukemaan sitä kun puhut Allahista henkilönä
Eikös islamilaisen uskonpuhdistuksen nimi ole wahhabismi? Tavoitteet ainakin kuulostavat samalta ja seurasihan täkäläisestä uskonpuhdistuksestakin mm. noitavainoja ja “mookseksen lain” käyttöönotto Ruotsin valtakunnassa (kuolemantuomio kaikesta vähänkin iljettävästä).
Olisiko ainoa hyöty uskonpuhdistuksesta maallistumisen suhteen ollut se, että kirkon koneisto hajosi maakohtaisiksi ja maalliselle hallinnolle enemmän tai vähemmän alamaisiksi itsenäisiksi entiteeteiksi. Näin kirkolta puuttui voima puuttua vähittäiseen maallistumiseen — eikä kirkolla tainnut olla edes muskeleita puuttua yksittäisten kirkkoherrojen harrastuksiin (kirkollinen virka taisi noihin aikoihin olla oppineille houkuttelevin vaihtoehto ennen teollistieteellispoliittisen ryönän tuotto konglomeraatin syntyä…)
Viimeisenä 10–15 vuotena maailmaa tai sen tiettyjä osia on kohdannut kaksi shokkia: Lähi-idän sodista/ romahtamisesta johtuva migraatio ja finanssi&talouskriisi. Populismin eri muodot ovat suoraa seurausta.
Geneettinen taipumus muodostaa ryhmiä on ihmisellä voimakas verrattuna suureen osaan muuta eläinkuntaa. Se juontanee alkunsa jonnekin ihmisen ja apinan yhteiseen esi-isään. Molemmat ym. shokit ovat aktivoineet uusia jakolinjoja/ryhmäkäyttäytymisen muotoja. Myös esim 30-luvun Saksassa etsittiin syyllisiä epävakaille oloille, ja sellainen ryhmä löydettiin, niin kuin kaikki tiedämme. Ryhmäkäyttäyminen ’me vastaan he’ istuu geeneissä joka sopivissa oloissa ponnahtaa esiin ja kun vähän raaputetaan ns. kulttuurin/sivistyksen pintaa niin sen alta paljastuu apina, ei enempää ei vähempää.
Jos “me vastaan ne” ‑strategia on geeneissä, niin eikö se ole osoitus siitä, että ko. strategia on aikoinaan tuottanut selvän valintaedun?
Tietenkään se mikä on menneisyydessä ollut voitokasta ei ole välttämättä hyväksyttävää eikä edes toimivaa nykyisissä oloissa. Eikä meidän pitäisi olla geeniemme orjia vaan mukautua oppimisen ja kulttuurin myötä muuttuviin tilanteisiin nopeammin kuin pelkkä perinnöllisyyteen perustava luonnonvalinta ohjaisi meitä.
Kuitenkin voisi kai kysyä, että miksi em. strategia on ollut niin toimiva, että se on päässyt syöpymään geeniperimäämme — ja että ovatko nk. “moniarvoiset” (työ)yhteisöt sittenkään niin tehokkaita kuin tavataan väittää. Sinänsä minulla ei olisi mitään ongelmia hyväksyä tällaista tosiasiaa, mutta vähän tuntuu, että monikulttuurisuusgospel olisi vailla todellisia vedenpitäviä todisteita.
Kyse ei ole niinkään me vs ne vastakkainasettelun edullisuudesta, vaan siitä, että homo sapiens ylipäänsä kykeni muodostamaan suurempia “me” ryhmiä kuin muut ihmislajit. Eli etu ei syntynyt siitä, että muut suljettiin ulkopuolelle, vaan päinvastoin kyvystä toimia kilpailijoita suurempina joukkoina.
Valitettavasti evoluutio ei ole pysynyt mukana kulttuurin globalisaatiossa, vaan ihmisaivojen hanskaama “me” ryhmä on edelleen suurudeltaan yhtä suuri kuin metsästäjäkeräilijöillä.
Muistaakseni Dunbarin luku on 150 eli se olisi me ryhmän suuruus jota ihmisellä on kognitiivien kyky johtaa/hallita. Jos puhutaan ystävistä sekin tuntuu aivan liian suurelta.
Ei voida sanoa että evoluutio ’valitettavasti’ ei pysy kulttuurin tahdissa, sivilisaation 10 000 v. on hyvin nuorta evoluution huomattavasti vanhemman ja hitaamman kehityksen rinnalla. Tärkeää on nimenomaan aikaskaala, geneettinen evoluutio tapahtuu paljon hitaammin kuin kulttuurinen evoluutio
Niin, evoluutio lienee suosinut ryhmäkäyttätymistä koska sitä kautta on paremmat mahdollisuudet eloonjäämiseen ja jälkeläisten saamiseen kuin sinkkustrategialla. Erään hypoteesin mukaan ryhmä sai alkunsa suurristan metsästyksestä ja siihen saakka yksintoimimista suosivat geenit pikku hiljaa huuhtoituivat pois. Käyttäytyminen on kai epigeenistä eli tosiaan taipumuksellista, ei automaattista, emme siis tässä mielessä ole biologian orjia. Agreessivisen ryhmäkäyttäytymisen äärimmäisin muoto eli sota on epigeenistä eli ne syttyvät kun olosuhteet ovat sopivat. Sopivilla olosuhteilla tarkoitetaan että sodan hyödyt ovat kustannuksia suuremmat. Muistaakseni v. Clausewitz sanoi että sota on ihmislajin rationaalista toimintaa siinä missä paljon muukin aktiviteetti. Maailma ei tosiaankaan ole kokenut ydinasevaltojen laajamittaista yhteenottoa nimenomaan koska sellaisessa ei ole kuin häviäjiä.
Vaistojen/geenien ohjaamina me vs he ajattelu luonnistuu ihmiselle aika helposti, mutta ihminen ei kuitenkaan ole robotti eli kulttuurilla/kasvatuksella on myös roolinsa. Mutta kun olosuhteet huononevat tarpeeksi, vaistot istuvat helposti kuljettajan paikalle. Me vs he strategia ei kuitenkaan ole kiveen hakattu, jos evoluution kannalta löytyy parempi strategia niin luonnonvalinta alkaa suosimaan niitä geenejä ja ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa agressiivisuus, sodat tms eivät enää ole H. sapiensin luonnollista käyttäytymistä.
Esim Richard Wrangham ’The Goodness Paradox’ on erinomainen aihetta käsittelevä kirja
The Economistin kolumnisti esitteli 15.6. Torben Iversenin ja David Soskicen kirjan Democracy and Prosperity ajatuksia. Katsottiin, että menestyviä ja stabiileja yhteiskuntia luonnehtii demokratian ja kapitalismin yhteistyö ja tasapaino. Vahva demokraattinen hallitus pystyy kontrolloimaan monopolietuhin pyrkivää kapitalismia ja kilpailutilanteessa toimiva talous pysyy tetveenä ja ylläpitää vahvaa keskiluokkaa joka puolestaan ylläpitää demokratiaa. Näkemys on pragmaattinen. Demokratian taustalla oleva tasa-arvon ajatus on ristiriidassa vahvan omistusoikeuden kanssa mutta tämän näkemyksen mukaan keskiluokan hyvinvointi riittää ohittamaan ideologisen puhtauden. Kirjoittajien kyynisen käsityksen mukaan keskiluokka ei edes välitä köyhemmistä kansanosista.
Demokratia on tietysti aina suhteellista mutta vahvan keskiluokan olemassaolo on sen seuraus ja edellytys. Myös vahvan hallinnon olemassaolo kapitalistien kurissa pitämiseksi on tarpeen. Tätä eivät kaikki kauppakamarilaiset tahdo ymmärtää.
Liberaali demokratia tarvitsee vapaan lehdistön ja riippumattoman oikeuslaitoksen. Talouden säätely vapailla markkinoilla vaatii ideologisia kompromisseja ja tervettä järkeä.
Demokratian uhkana ovat mm. taloudellisen ja poliittisen vallan liitto kuten Hitlerin Saksassa, liian vahvat monopolit ja keskiluokan turhautuminen syystä tai toisesta. Itse pidän demokratian vahvana merkkinä sellaista vaalitapaa, joka tuottaa lakiasäätävään elimeen runsaasti vihreitä edustajia.
En valitettavasti muista lähdettä, josta tämän luin, mutta yksi islamilaisen maailman pysähtyneisyyden syy voi olla 96 suuran tulkinnan muutos. Se käskee uskovia lukemaan, ja vuosisatoja sen ymmärrettiin tarkoittavan kaikkea kirjallisuutta, kunnes tulkinta rajoittui uskonnolliseen kirjallisuuteen. Tämä muutos lopetti tieteen ja taiteen islamilaisen kultakauden ja avasi mahdollisuuden länsimaiden nousulle.
Hyvä muutaman sivun kronologinen yhteenveto kehityksestä joka lopetti islamilaisen tieteen ja taiteen kultakauden löytyy aiemmin mainitun Heikki Palvan ja Irmeli Perhon toimittaman Islamilainen Kultttuuri ‑teoksen osasta Kamelin kesyttämisestä Bagdadin tuhoon 1258 (Kaj Öhrnberg) kappaleesta Murrosaika.
Kiista siitä onko Koraani luotu vai luomaton eskaloitui maallisen vallan eli kalifien ja uskonnollisen oppineiston eli ulaman auktoriteettikiistaksi, jonka ulama voitti 850 paikkeilla. Pian uudelleenmääriteltiin tapanormisto (sunna) s.e. ulama oli sen ainoa auktoriteetti. Myös islamin pyhä historia ja Profeetan elämänkerta olivat ulaman hallinnassa.
Tästä suunta olikin sitten vain alaspäin.
Vieraat tieteet olivat jotain islamiin kuulumatonta ja siitä syystä torjuttavaa. Viralliseksi opiksi muodostuu teologia jossa ei pidä turhia kysellä (bi-la kaifa). Totuus näyttäytyy jumalallisena ilmestyksenä, joka on hyväksyttävä ilman omaa järkeilyä. Arabiankielinen alue kukoistaa intertian varassa vielä parisataa vuotta, kunnes siitä ei 1100-luvulle tullessa ole jäljellä kuin kuoret: maailmankuva on traditionalistinen, uskonnollinen ajattelu suvaitsematonta, tiede kompilointia eli kokoomateoksia aikaisemmista saavutuksista.
Lopuksi Kaj Öhrnberg tiivistää:
Arabiankielisen maailman rappiosta voidaan abstrahoida hahmo: joukko vallanhaluisia miehiä (ulama) liittoutuu populistien (Ibn Hanbal) kanssa kaataakseen rationalistisen ja suvaitsevaisen eliitin (kalifit), uudelleenkirjoittaa historian ja tapanormiston, ja alkaa kontrolloida tieteitä ja taiteita. Tämän seurauksena eliitin aiemmin hallitseman ryhmän (arabit) valta ylipäätään alkaa murentua, ja samalla myös vallan kaapanneiden populistien.
Nykypäivänä tästä hahmosta näkee kahta analogiaa:
1. Sekä EU- että kansallisella tasolla populistit ovat saavuttaneet valtaa sivistyneen ja suvaitsevan eliitin kustannuksella, ja uhkaavat muuttaa tapanormiston (lakien välityksellä) traditionaaliseksi ja suvaitsemattomaksi. Populistit uhkaavat myös tiedettä ja taidetta. Kehitys johtaa väistämättä Euroopan globaalin merkityksen heikkenemiseen ja lopulta suoranaiseen rappioon.
2. Valistus, individualismi ja pluralismi, eli Euroopan ydinarvot ovat uhattuna populistisen punavihreän uuskollektivismin taholta, joka repii kansallisvaltioiden kautta toteutuvaa nationalistista perusrakennetta rikki tarjoamatta mitään uutta pysyvää tilalle. Tiede on ideologisoitunut ja taide rappeutunut tekotaiteeksi. Punavihreiden populistien ajama EU-federalismi on vaarallinen tie joka levittää arvorelativismin kaikkialle Eurooppaan. Kehitys johtaa väistämättä Euroopan globaalin merkityksen heikkenemiseen ja lopulta suoranaiseen rappioon.
Nyt pitäisi vain keksiä kumpi analogioista on oikeampi, jos kumpikaan.
Valitettavasti usein tuntuu, että molemmat analogiat mellastavat samanaikaisesti — ja ettei tulevaisuus todellakaan lupaa rationaaliselle, valistuneelle ja liberaalille ihmiselle mitään hyvää. Kummankin puolen “katujengit” ovat saaneet aikaiseksi sen, ettei missään aiheessa ole enää edes harmaan sävyjä (väreistä puhumattakaan) ja että kaikkien “on valittava” puolensa — vaihtoehtoina natsirasistiperäkammarinkouluttamatonpunaniska tai suvakkiviherhippikommunisti.
Eihän enää ole mitään väliä sillä mitä sanotaan ja mitä faktoja (siis todellisia, havaintoihin perustuvia ja toistettavissa olevia) sanottavan taustalla mahdollisesti on — tärkeämpää on se kuka sanoo (viitaten mahdollisesti/toivottavasti suurempiin auktoriteetteihin) ja mihin ryhmään ko. sanoja assosioituu.
Homma pitäisi jotenkin romuttaa totaalisesti ja rakentaa yhteiskunta paremman luottamuksen varaan. Ensimmäisenä voitaisiin aloittaa vaikkapa siitä, että hävitettäisiin nykyinen asiantuntijoiden rooli pelkkinä auktoriteetteina ja täysin avoimeen malliin ainakin silloin kuin jotain “asiantuntijuutta” / tutkimustuloksia käytetään poliittisen päätöksenteon perusteluina. (Tosin tässä taitaisi loppua myös monien vaatima “tietoon perustuva” päätöksen teko — kun lukuja ei enää voisikaan muklata mielensä mukaan ja/tai hukata “ikäviä” tuloksia…)
Tiedekin (siis se oikea tiede, “science” — ei mikään pehmohöppä joka pitäisi hävittää yliopistoista) pitäisi uudistaa vastaamaan sille suotua asemaa nykyisessä päätöksenteossa. Sinänsä hyvä alku on jo siinä, että kaiken datan ja menetelmien halutaan olevan avoimia. Ehkä tämän päälle pitäisi vielä romuttaa nykyinen sisäänpäinlämpiävä, kuppikuntainen ja virheet läpipäästävä vertaisarviointi julkaisujen portinvartijana.
“Hän [Trump] tietää, että peräti puolet amerikkalaisista on mediaania tyhmempiä, ennakkoluuloisempia ja valistumattomampia. ”
Haulaisin huomauttaa, että myös tästä “alemmasta” puoliskosta löytyy hyvinkin erilaisia poliittisia kantoja, niin amerikoissa kuin vaikkapa myös meillä täällä kotosuomessakin — kuten blogisti mainiosti totesi Neuvostoliitosta.
Taikka no niin, eihän meistä kenenkään poliittinen kanta voi mitenkään johtua tyhmyydestä, ennakkoluuloista tai valistamattomuudesta — paitsi niiden, joiden kanta on eri kuin meidän omamme.
Populismi on kuin posliinikauppaan saapunut iso norsu josta ei saa kunnon kokonaisotetta, ei oikein tottele järjen käskyjä tai sääntöjä ja jokaisella tarkkailijalla on joku populisminorsun raaja tutkailtavana. Hyviä huomioita sieltä ja täältä sinänsä.
Luin just kauppatieteellisen kirjan KTT Somervuori: Mitä maksaa? Hinnoittelun psykologiaa. Docendo 2018. Se nojautuu tieteellisiin tuloksiin ja esim. nobelistinimet Kahneman ja Thaler vilisevät lähteissä ja koelaatikoissa. Sieltä pistää silmään esim.
-“Aydini, Bertini & Lambrecht(2014) havaitsivat tutkimuksissaan että tuotteet jotka herättävät voimakkaita tunteita vähentävät ostopäätöksissä käytettävää harkintaa.”
- +-0–5% hintamuutoksia ei kuluttaja yleensä huomaa. Poikkeuksia on, esim. bensanhinta.
-tapausesimerkki jossa kuluttajat jonottaa 20 minuuttia bensa-asemalla jossa bensiini on vain 3 centtiä edullisempi. (Ja tankillisella voittaa vain 1,20 e säästön) Kyse on tunteesta. Kettuuntumisesta öljy-yhtiöön tms. jossa tuo oli ainoa tapa kapinoida.
Macronin olisi kannattanut tietää nuo.
-Kun valintoja on liikaa niin aivot kuormittuu ja ostopäätös/valinta jää tekemättä. “Käytännössä tämä tarkoittaa, että myyjän pitää pystyä osoittamaan ostajalle tuotteen/palvelun 2–3 päähyötyä”. Kun hyötyjä on tarjolla enempi niin pitää segmentoida ja kohdistaa eri viesti eri kuluttajaryhmille joille kullekin vain 2–3 hyötyä kerrotaan.
Tuossa on samoja oppeja mitä populistit käyttää: Voimakas tunne liitetty sanomaan sammuttaa järjen valoa. Yksinkertaistuksella (2–3 pääkohtaa) jää mieleen ja tavoittaa ne (usein nukkuvat) jotka eivät jaksa analyseerata (käyttää aivojen systeemi2:ta) , jne. Jo Göbbels otti markkina/mainosalan ihmisilta mallia.
Paitsi, ettei tällaista enää ilmeisesti suuremmassa mitassa tapahdu?
Ainakin kotimaisilla markkinoilla on kuulunut bensakauppiaiden kommentteja siitä, ettei polttoaineen hinnalla ole suurta merkitystä ostoskäyttäytymiseen (pätee useiden senttien tai jopa kymmenien senttien erohin asti?). Tämä on sinänsä hauska havainto, koska polttoainekauppiaathan ajoivat euron olessa tulossa käyttöön hintamerkintöihin poikkeuksen, joka mahdollisti pa:n hinnan ilmoittamisen 0,1 ¢ tarkuudella. Perusteluna vaatimukselle oli se, että jopa pennin erot vaikuttivat autoilijoiden ostoskäyttäytymiseen.
Sivuhuomiona mainittakoon taas kerran se, että Kahnemanin ja hänen opetuslasten tutkimustulokset kannattaa monasti ottaa suolahippusen kera — kun ihmisiä testataan, niin aina ei välttämättä tiedä käyttäytyvätkö kohteet normaalisti — vai niin kuin he olettavat tutkijoiden heidän haluavan käyttäytyvän — tai ehkä siten kuin kuvitteellisen “normaalin ihmisen” voisi olettaa käyttäytyvän…
Se bensajonotus oli varmaan ulkomailta koska lähde oli engl.kielinen, Maxwell 2008.
Mutta selittääkö ex tempore Kahnemankaan ämpärihullutustamme, että jonotetaan euron parin ämpäreitä tunti! ;D
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000799943.html
“Miksi suomalaiset jonottavat? “Saksalainen ei jonottaisi euron sählymailaa””
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000737341.html
“– Olen mukana fiksujen ja nopeiden joukossa.” 😀
Olen jotenkin päätynyt sellaiseen käsitykseen, että meilläkin jonotettiin bensaa 1 p/l alennuksen kiihoittamana, mutta että tämä käytös olisi loppunut aika totaalisesti — ajallisesti tämä muutos olisi sattunut aika yksiin euron käyttöönoton kanssa, mutta enpä sitten tiedä. Olisiko vaikutus myös sillä, että jo pidemmän aikaa hinnat ovat vaihdelleet jopa saman päivänkin aikana useampaan kertaa — ja ettei ihmisillä ole enää mielikuvaa joistain jotenkin staattisista hinnoinsta — ja että näin on vähän se ja sama missä ja milloin käy autonsa tankaamassa, koska parin tunnin kuluttua tilanne voi olla oihan toinen?
Jaa’a. Ihmisten ajatuskulku on kyllä usein varsin kummallinen ja kiemurainen — olisiko niin, että ämpäri olisi vain laukaiseva tekijä jonkun liikkeen avajaisten tai alennuskamppanjan aloituksen rinnalla? Eli ämpäri juuri sen verran enemmän ihmisiä liikkeelle, että normaali ruuhkautuminen muuttuu älyttömäksi jonotukseksi? Sinänsähän jonot revähtävät eksponentiaalisesti heti kun maksimikapasiteetti alkaa olemaan lähellä — tai juuri ylitetty. Näin ämpäreiden ei välttämättä tarvitsisi oikeasti saada kuin pieni jouko lisäasiakkaita liikkelle?
No, spekulointiahan (öh, tai siis työhypoteesien muodostusta) tämä tietysti on…
Ehkä ämpäreiden jonottaminen on jo kulttuurillinen ilmiökin? Rationaalisesti ajatellen hommassa ei ole mitään järkeä, mutta mukaan lähdetään enemmin sen vuoksi, että päästään olemaan osa jotain ilmiötä?
Hyvä pelkistys! Trump käytti ja käyttää tätä metodia, siis “Amerikka ensin” ja (peitellymmin) “Valkoiset ensin”, brexiteeri käyttivät tätä, “Take back the controll” ja “Puolalainen putkimies”, mutta meidän Halla-Ahomme on metodin todellinen mestari iskusanoilla “Haitallinen maahanmuutto” ja “Ilmastovouhotus”. Kun järjen valo on sammunut, täysin maltillinen, analyyttinen julkinen keskustelukin näistä asioista sataa halla-aholaisten laariin.
Ian Morris ’Why the West Rules — for now’ tarjoaa vastauksen blogin otsikkoon. Vastaus on lyhennettynä että sosiaalinen kehitys (jonka hän kvantifioi viimeisille 15k vuodelle) määrittelee jokaisen aikakauden ’henkisen tilan’ (’every age gets the thoughts/ideas it needs’). Sosiaalista kehitystä taas ajaa maantiede (laajasti ymmärrettynä, ml. kulkutaudit, ilmasto). Tällä tavalla esim kaikkien suurten sivilisaatioiden klassinen kausi sattui n 500 eKr ympärille (Jaspersin ’Achsenzeit’). Samalla tavalla Euroopan renesanssi oli seurausta/vastareaktio mustalle surmalle joka kai tappoi min. 1/3 väestöstä. Tässä kehikossa islamilaisen maailman henkinen stagnaatio alkoi kun se ei kyennyt vastaamaan ulkoisiin shokkeihin oikealla tavalla. Morrisin mukaan syy oli ’Medieval Warm Period’ joka johti epäjärjestykseen ja yhteiskuntien romahtamiseen ml migraatio, esim seljukit tunkeutuivat keski-Aasiasta nykyisen Turkin aluelle. Maallinen kaaos johti uskonnollisen doktriinin uusiin (myös radikaaleihin) tulkintoihin, ahdasmielisyys johti sulkeutumiseen ulkomaailmalta, johti elintason laskuun jne itseään ruokkivan kierteen mukaan. Hieman vastaava tapaus Kiina joka alk 1400-luvulla kääntyi sisäänpäin josta alkoi pitkä rappion kausi jonka seurauksena/huipentumana se joutui länsimaiden dominanssin kohteeksi alk 1800-luvulla.
Täytyy lisätä että yhtä lailla liika avarakataeisuus ja liberalismi johtaa stagnaatioon jos sillä tarkoitetaan taivaita syleilevä ja post-modernia amööbamaista moraalirelativismia tyyliin pohjois-Afrikan ja lähi-Idän väestöjen rahtaamista Eurooppaan. Siitä taas seuraa vastareaktio ja kantaväestön (sen joidenkin segmenttien) asenteiden kovenemista. Ei tarvitse kuin katsoa niitä euroopan maita joissa on suuri maahamuuttjaväestö, todistustaakka on niillä jotka sanovat että Suomi jotenkin säästyisi samoilta ongelmilta. Vaikka kansallisvaltio jopa hajoaisi maahamuuton seurauksena ei se tarkoita kitkan ja vastakkainasettelun loppua, se tarkoittaa että vanhat kuppikunnat korvautuvat uusilla, siksi voimakasta ja evoluution ohjaamaa ja vaistojen varaista ihmisen ryhmäkäyttäytyminen on.
Täällä on ollut paljon maahanmuuttoa sivuavaa kommenttia ja keskustelua, mutta tässä vielä yksi näkökulma aiheeseen, johon toivoisin liberaalin ja maahanmuuttomyönteisen siiven kommenttia.
Tällä hetkellä syntyvyyteen ja maahanmuuttoon perustuvat väestöennusteet näyttävät siltä, että käytännössä suurimmassa osassa Euroopan maista natiivit valkoiset eurooppalaiset jäävät vähemmistöiksi noin vuosien 2060–2070 kieppeillä. Trendien jatkuessa voi odottaa että Euroopan alkuperäiskansat ovat vuonna 2100 enää noin 20% populaatiosta. Em. väestöennusteita löytyy helposti esimerkiksi Ison Britannian osalta ihan vain googlaamalla.
Kysymykseni maahanmuuton kannattajille kuuluukin:
1. Mitkä ovat näkemyksenne edellä kuvatun populaation muutoksen yhteiskunnallisista vaikutuksista?
2. Minkälaisiin lopputuloksiin vastaavat muutokset ovat historiallisesti johtaneet?
3. Onko kehitys toivottavaa?
MML,
Sinun pitäisi kysyä myös, mikä olisi vaikutus, jos nuoria, työiässä olevia ei tulisi maahan huolehtuimaan harmaantuvasta väestöstä.
Hyvin väistetty — tuo on liitännäinen ja hyvin merkittävä ongelma, joka myös kaipaa ratkaisua.
Mutta se ei ollut vastaus kysymykseen.
Toki löytyy erinäköisten hörhöjen tekemiä, joissa yleensä oletetaan, että kaikki (maahanmuutto, eri ihmisryhmien syntyyvys) jatkuu täsmälleen samanlaisena vuosikymmeniä. Oleellinen kysymys on, että onko kyseinen oletus (etenkin syntyvyyden pysyminen vakiona) mitenkään oikeutettu. Sen lisäksi ennusteissa yleensä oletaan, että väestönryhmät eivät sukupolvien yhdessäasumisesta huolimatta sekoitu, vaikka esim. maailman suurimman maahanmuuttokokeilun, eli USA:n esimerkki osoittaa, ettei tämä pidä paikkaansa, vaan ajan myötä eri ryhmät sekoittuvat keskenään.
Todennäköisesti tällaiset poliittisesti värittyneet “ennusteet” tulevat jatkumaan jatkossakin tarkoituksena lietsoa ulkomaalaisvihaa. Yhteiskunnallinen vaikutus tällä touhulla on tietenkin negatiivinen.
USA, joka koostuu lähes pelkästään maahanmuuttajista on maailman yksi menestyksekkäistä valtioista, johon edelleen lappaa maahanmuuttajia juuri tästä syystä.
Vielä tehokkaampi “rotujen sulatusuuni” on Brasiliassa. Maailman tulevaisuus on “sekarotuinen”, jolloin se on myös terveempi ja pystyvämpi. Parinsadan vuoden kuluttua emme katsele toisiamme eri “rotujen” edustajina. Koko käsite joutaa romukoppaan.
Mutta kun ei se sillä mene romukoppaan, että joku sanoo niin.
Itsekin arvostan sitä että naapurit tulevat samalta taustalta (naaman värillä ei niin väliä). Esimerkiksi lestadiolaiset eivät ole minun suosikkinaapureitani, koska erilaiset maailmankatsomukset aiheuttavat turhaa kitkaa mm. lasten leikeissä. Em. ei varsinaisesti liity rotuihin, mutta muista maista tulevilla ihmisillä on tyypillisesti hyvin erilainen kulttuuritausta.
“Lika barn leka bäst”
Brasiliassa on enemmän afrikkalaistaustaisia kuin Yhdysvalloissa. Mustan väestö on Brasiliassa suurempi kuin Yhdysvalloissa
Samaa mieltä, mutta valitettavasti tällä hetkellä Vihreiden(kin) ajama identiteettipolitiikka ajaa juurikin päinvastaiseen suuntaan. Ei euroopassa vielä kovin pahana, mutta ku nkatselee millaista keskustelu USA:ssa jo on, eiköhän se tännekin tule.
Miksi muuttoliike sitten suuntautuu sekarotuisemmasta ja terveemmästä Etelä-Amerikasta pohjoiseen?
Toki USA on monella mittapuulla tällä hetkellä maailman menestynein valtio, kuitenkin valtion tulevaisuus näyttää erittäin hämärältä kun tietynlainen kirjoittamaton yhteiskuntasopimus eri ryhmien välillä on rapautunut lähes olemattomiin. Kaupan ja talouden voimakas liberalisointi 1980- ja 1990-luvuilla on johtanut työväestön neuvotteluaseman heikkenemiseen ja lopputuloksena yli 30 vuoden palkkastagnaatio ja pääomatulojen osuus valtiossa saaduista kokonaistuloista on kasvanut voimakkaasti ja tietenkin vapaa kauppaa on lisätty voimakkaasti joka on heikentänyt työväen neuvotteluasemaa yhä enemmän. Samaan aikaan myös kilpailuviranomainen on muuttunut yhä passiivisemmaksi ja sallinut yhä monopolimaisempien yhtiöiden nousemisen hallitsevaan markkina-asemaan.
Monella näistä ilmiöistä ja toimista on historiallisia vertailukohtia ja toimivia ratkaisuja tarjolla, mutta nykypäivän ekonomistit ovat kiinnostuneempia abstrakteista teorioista ja dogmaattisista ideologioista kuin mistään analyyttisestä empirismistä.
Muun muassa Adam Smithin 1700-lukulaisia näkemyksiä vapaa kaupasta heitellään absoluuttisina totuuksina vaikka nykyajan yksikään oikeasti merkittävä, rikas ja kehittynyt valtio ei ole noussut asemaansa herra Smithin opeilla, eli toisin sanoen empirismi ei kiinnosta ketään ja vähiten virallisia asiantuntijoita. Toki nämä dogmat antavat hienon suojan oman ideologian edistämiseen.
Ja näitä kaikkia toimia ajaa muuten meidän nimellisesti liberaali, avarakatseinen eliitti.