Kokemuksia interraililta (2) Cinque Terre

Unescon maail­man­per­in­töko­hde Cinque terre koos­t­uu viidestä kuva­jaisen kau­ni­ista vuorten erot­ta­mas­ta kylästä Välimeren ran­nal­la. Niihin on var­maankin aiem­min päässyt käytän­nössä vain veneil­lä. Nyt ran­nikkoa pitkin kul­kee tiuhaan kulke­va paikallisju­na – oikeas­t­aan metro, kos­ka pääosan matkas­ta se kul­kee tun­nelis­sa. Autol­lakin jo pääsee. Autotie kul­kee jos­sain paljon korkeam­mal­la, mut­ta itse kylät ovat käytän­nössä autoista vapaat.


Alueen suo­la – kau­ni­iden kylien ohel­la – ovat kyliä yhdis­tävät vael­lus­po­lut. Ne vaa­ti­vat aika hyvää kun­toa, kos­ka pääosin ollaan menos­sa joko por­tai­ta ylös tai por­tai­ta alas. Alle neljän kilo­metrin matkalla vai­moni akti­ivi­su­us­ran­neke mit­tasi postai­ta nous­tun 100 ker­roksen ver­ran. Jyrkim­mis­sä kohdis­sa oli kivistä tehdyt por­taat, mut­ta ne eivät olleet mitään tasaisia ker­rostalon por­tai­ta. Por­taiden korkeusero saat­toi olla 40 cm. Rantasan­daalien käytöstä uhat­ti­in sakol­la. Vaikein­ta oli alas tulo.

Läm­pöti­la pysyt­teli sitkeästi 30 asteen yläpuolel­la, joten polku­jen käyt­tö oli käytän­nössä mah­dol­lista vain aamupäivisin. Kovasti oli poluil­la tun­gos­ta. Vas­taan­tule­via jou­tui odot­ta­maan ja eri tahti­in kulke­vat tuot­ti­vat han­kaluuk­sia toisilleen. Ruuhkia pahen­si se, että neljästä kyliä yhdis­tävistä polus­ta kak­si oli sul­jet­tu maan­vyörymien vuok­si. Yksi oli ollut sul­jet­tu vuodes­ta 2010 ja se on tarkoi­tus kor­ja­ta vuo­teen 2021 men­nessä. Meche­linkadun remont­ti ei siis ole mitään.

Polku­ja meni myös ylös vuo­rille, mut­ta näis­sä läm­pötilois­sa ne oli­vat pois laskuista.

Polku­jen käyt­tö oli mak­sullista, 7,50 euroa/päivä. Saat­toi myös ostaa Cinque terre ‑passin, jol­la sai käyt­tää polku­ja, junia ja busse­ja rajat­tomasti. Kun Ital­ian julk­ista talout­ta ale­taan pelas­taa, tätäkin mak­sua voisi nos­taa. Näi­hin kyli­in ei käytän­nössä pääse kuin junal­la tai paljon kalli­im­mal­la laivalla.
Paikalliset hotel­lit sen sijaan osaa­vat hin­noitel­la itsen­sä. Hin­tata­so noin 50 % korkeampi kuin Venet­si­as­sa. Sik­si moni yöpyy alueen ulkop­uolel­la La Spezi­as­sa tai Levantossa
Tur­is­ti­tun­gos on lievem­pi, hotel­lit halvem­pia ja ennen kaikkea läm­pöti­la suosii vaeltamista. Ja Suomes­sa on vielä kylmä.

2 vastausta artikkeliin “Kokemuksia interraililta (2) Cinque Terre”

  1. Kaupunki­rak­en­tamisen tiiviy­dessä on muo­dos­tunut käsi­tys siitä, minkä ver­ran tarvi­taan pop­u­laa hyvien palvelu­iden muo­dostamisek­si. Tur­is­tit uno­hde­taan näis­sä, vaik­ka tur­istin voisi hyvin laskea porukkaan ker­toimel­la kak­si tai kolme. Hat­tuvaki­ol­la heit­et­ty luku, mut­ta jotain täl­laista se on.

    Eniten tur­is­te­ja suh­teessa väk­iluku­un on Suomes­sa Lappeen­ran­nas­sa. Se on jän­nä, miten paljon se vaikut­taa kaikkeen

  2. “Rantasan­daalien käytöstä uhat­ti­in sakolla.”

    Taan­noin olin patikoimas­sa Ban­daman kraa­ter­il­la Gran Canar­i­al­la. Korkeusero kraa­terin reunal­ta poh­jalle on parisa­taa metriä. Poh­jal­la on joskus ollut asu­tus­ta enem­mänkin. Nykyäänkin joku van­hempi henkilö vielä asuu pienessä talos­saan ja vil­jelee puu­tarhaansa. Kaik­ki tavara pitää siis kan­taa sinne ja takaisin kraa­terin reunaa laskeu­tu­vaa jyrkkää polkua.

    Olin varus­tau­tunut har­taim­man jäl­keen tuke­vap­o­h­jaisil­la vael­luskengillä, ja polkua laskeutues­sa ajat­telin, että ne oli­vat tarpeen, kun vesi oli huuh­tonut pol­un paikoin kivisek­si. Poh­jal­la tuli sit­ten vas­taa ryh­mä parikymp­pisiä nuo­ria, jot­ka oli­vat pukeu­tuneet varsin ren­nos­ti. Nai­sista yhdel­lä oli, ei rantasan­daalit, mut­ta sem­moi­set kah­den euron kul­lan­väriset avokkaan­lit­tanat, jot­ka juuri ja juuri peit­tävät varpaat. Hyvin näkyi onnis­tu­van vuori­s­toretkeily, sekä kraa­te­ria alas että ylös. Avokkaat saat­toi­vat kyl­lä olla entiset sen jälkeen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.