Mullistava tulos: suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on hävittänyt kaiken ympäristötekijöistä johtuvan tuloerojen periytyvyyden niin, että vain geneettiset syyt ovat jäljellä. Voiko tämä olla totta?
Neljä suomalaista taloustieteilijää Pekka Ilmakunnas (Aalto), Ari Hyytinen (Hanken), Edvard Johansson (Åbo Akademi) ja Otto Toivanen (Aalto) on selvittänyt geenien osuutta tuloerojen periytyvyydessä kaksosten avulla. Tutkimus on ladattavissa tästä. Tutkimuksessa käytetään hyväksi sitä, että identtisillä kaksosilla on yhteinen perimä ja epäidenttisillä kaksosilla vähän yli puolet kromosomeista on yhteisiä. Vähän yli, koska tutkimukseen otettiin vain samaa sukupuolta olevia kaksosia, jotta sukupuolten väliset, miesten ja naisten väliset tuloerot eivät sotkisi asetelmaa. Aineistona olivat jokseenkin kaikki Suomessa vuosina 1950–57 syntyneet samaa sukupuolta olevat kaksoset, joiden tuloja tarkasteltiin vuosina 1990–2009, jolloin tutkimuksen kohteiden iät tutkitussa tulojenhankkimisvaiheessa vaihtelivat 34 vuodesta 59 vuoteen.
Näin syntyy tutkimusasetelma:
Identtiset kaksoset: sama ympäristö, sama perimä
Epäidenttisen kaksoset: sama ympäristö, eri perimä
Huomattakoon, että yhteinen ympäristö on tässä laajemmin ymmärretty kuin yhteisten vanhempien sosiaalinen tausta: todennäköisesti sama koulu ja siis samat opettajat, sama pihapiiri ja niin edelleen.
Yritän selvittää omin sanoin, miten tutkimus tehtiin niin kuin olen sen ymmärtänyt. Koko aineiston tulojen varianssi jaettiin kahtia, kaksosparien sisäiseen varianssiin ja kaksosparien väliseen varianssiin. Kaksosparien välinen varianssi kuvasi tuloerojen periytyvyyttä. Tämä periytyvyys jaettiin geneettiseen periytyvyyteen ja sosiaaliseen periytyvyyteen.
Geneettisen periytyvyyden osuus estimoitiin vertaamalla sisarparien sisäistä varianssia identtisillä ja epäidenttisillä kaksosilla. Identtisten kaksosten tulot olivat keskenään enemmän samanlaisia kuin epäidenttisten kaksosten väliset erot. Tämä epäidenttisten kaksosten suurempi sisäinen varianssi kuvasi geneettisistä eroista aiheutuvaa varianssia.
Koska identtisten kaksosten tulot olivat selvästi lähempänä toisiaan kuin epäidenttisten kaksosten, perimällä oli siis vaikutusta. Epäidenttisillä kaksosilla on puolet yhteisiä kromosomeja, joten myös osa heidän samanlaisuuttaan on perinnöllistä. Heidän osaltaan yhteisen perimän vaikutus oletettiin puoleksi siitä, mitä se on identtisillä kaksosilla. Tämän perusteella voitiin päätellä geneettisen perimän kokonaisvaikutus.
Näin saatiin tuloerojen periytyvyys jaetuksi kahteen komponenttiin, geneettiseen perimään ja olosuhteisiin. Yllättäen geneettinen perimä selitti tuloerojen periytyvyyden lähes kokonaan. Se selitti miehillä tuloerojen vaihtelusta 40 % naisilla ja vähän yli 50 % miehillä. Loppuosa vaihtelusta ei selity tuloerojen periytyvyydellä lainkaan, vaan on tämän tutkimuksen kannalta satunnaisvaihtelua.
Tulos on niin mullistava, että sitä on vaikea uskoa. Suomalainen hyvinvointivaltio olisi tämän mukaan pystynyt pysäyttämään tuloerojen sosiaalisen periytyvyyden jokseenkin kokonaan niin, että jäljelle on jäänyt vain geneettinen periytyvyys. Tämä on loistava tulos hyvinvointivaltiolta, mutta samalla vähän pessimistinen. Kun on tehty kaikki mitä on voitu, enempää ei voida tehdä kuin kieltämällä vapaa parinmuodostus. Kaikista yllättävintä on, että tulos koski vuosien 1950–57 kohortteja, jotka olivat eläneet maailmassa, jossa ikäluokka jaettiin 11-vuotiaina oppikouluun ja kansalaiskouluun meneviin.
Huomattakoon, että tulos pätee vain Suomessa, koska aineisto on Suomessa. Geneettisten erojen vaikutus ehkä vielä onkin yhtä suuri muuallakin (ei sekään ole varmaa, koska Suomi on hyvin homogeeninen maa myös geneettisesti) sosiaalinen periytyvyys on jyrkempien luokkarajojen maissa varmasti suurempaa – puhumattakaan maista, joissa tosiasiassa toimii kastilaitos.
Voisiko tulos kuitenkin olla väärä?
Olen tottunut epäilemään kovin yllättäviä tutkimustuloksia. Mikä on liian yllättävää ollakseen totta, ei yleensä ole totta.
Löydän tutkimuksesta kaksi potentiaalista virhelähdettä.
- Geneettisten erojen vaikutus arvioitiin olettamalla, että identtisillä kaksosilla geneettisen perimän vaikutus on kaksinkertainen epäidenttisiin verrattuna. Suunnilleen näin minäkin olisin sen tehnyt, mutta en ole varma, että geneettisten erojen tuottama varianssi on kuvatulla tavalla additiivinen. En tiedä tästä asiasta mitään, joten en myöskään tiedä, tietääkö joku.[1]
- Sisarusten samanlaiset valinnat. Se, että kaksosten tulot ovat lähellä toisiaan, ei välttämättä johdu pelkästään geneettisestä samanlaisuudesta ja perhetaustasta, vaan siitä, että kaksoset tekevät samanlaisia elämänvalintoja, esimerkiksi menevät samaan koulutukseen. Tämä liioittelee tuloerojen periytyvyyttä, koska samanlaisuus ei johdu samanlaisesta perhetausta eikä samanlaisesta biologisesta perimästä vaan sisaruksen matkimisesta. Jos tämä koskisi yhtäläisesti kaikkia kaksosia, se ei vaikuttaisi tuloksena saatavaan geneettisen perimän osuuteen, jolloin itse asiassa huomaisimme, että perhetaustan sosiaalinen osuus on vielä estimoitua pienempi.
Todennäköisesti kuitenkin identtisten kaksosten välinen side on vielä vahvempi kuin epäidenttisten kaksosten välinen, jolloin tämä antaa liian suuren estimaatin geneettisestä periytyvyydestä. (Jos epäidenttisten kaksosten tapauksessa sisaruksen matkimisen osuus on puolet siitä mitä identtisillä, estimaatti sosiaaliselle periytyvyydelle olisi taas kohdallaan?)
Nämä kaksi huomautusta voivat jonkin verran horjuttaa tulosta, mutta itse asiassa en usko niiden horjuttavan sitä paljon.
Mutta on minulla kolmaskin huomautus, joka menee taas eri suuntaan. Sen mukaan tutkimus aliarvioisi geneettisen perimän vaikutusta.
Kun epäidenttisillä kaksosilla on puolet samoja kromosomeja, oletettiin, että heidän osaltaan geneettisen perimän osuus on puolet. Entä se toinen puoli, olivatko ne kromosomit arvottu niin, että ne vastasivat satunnaisotosta väestöstä? Puolison valinta on kaikkea muuta kuin satunnaista eikä se ole ollut satunnaista edellisissäkään sukupolvissa. Eikö tämä menetelmä siis aliarvioi geneettisen perimän vaikutusta.
Mutta jos jo näin saatiin aikaan se, että koko tuloerojen sosiaalinen periytyvyys saatiin lähelle nollaa, ei kai se nyt sentään negatiivinenkään voinut olla? (Voisin keksiä monia syitä, miksi se voisi olla negatiivinen, mutta pidetään nyt kuitenkin toinen jalka maassa.)
Vielä yksi huomautus: 1950-luvulla syntyneillä kohorteilla sosiaalinen liikkuvuus oli hyvin suurta, koska muutettiin kaupunkeihin ja eriarvoisuutta aiheuttanut maaomaisuus jäi maalle.
= = = =
Mullistava tutkimus joka tapauksessa. Ja huomattakoon: taas taloustieteen tutkijat asialla, vaikka aihe kuuluu mitä ilmeisimmin sosiologian alaan.
[1] Olisin itse asiassa tehnyt tämän vähän toisin, mutta tulos olisi tuskin ollut kovin erilainen. Jos minulla joskus ei ole mitään muuta tekemistä, yritän laskea läpi, olisiko se minun paljon yksinkertaisempi tapa todellisuudessa identtinen tässä käytettyyn tavan kanssa.
Oliko tutkimuksessa mukana verrokkeina tavallisia sisaruksia (joilla on erilaisempi perimä kuin ei-identtisillä kaksosilla)?
Tutkimuksissa ei voitu laittaa muita kun kaksosia, koska silloin ei olisi verrokkia siitä, miten samassa perheessä ja osoitteessa samaan aikaan joku toinen pärjäsi. Tuloissa on voimakas kohorttivaikutus, joten eri aikaan syntyneillä sisaruksilla voi olla jo tämänkin vuoksi erilaiset tulot aikuisiässä.
Ei kai tavallisilla sisaruksilla ole keskimäärin sen erilaisempaa perimää kuin ei-identtisillä kaksosilla?
Tavallisten sisarusten perimä on kai lähes yhtä erilainen kuin ei-identtisillä kaksosilla. Kaksoslapsilla on tosin keskimääräisiin sisaruksiin verrattuna yleensä keskimääräistä enemmän sellaista perimää, joka ennustaa kaksosraskausten korkeampaa todennäköisyyttä. Sellainen perimä on vastaavasti edistänyt kaksosraskauden tuloa heidän vanhemmillaan.
Soininvaara kirjoitti:
“Sisarten samanlaiset valinnat. Se, että kaksosten tulot ovat lähellä toisiaan, ei välttämättä johdu pelkästään geneettisestä samanlaisuudesta ja perhetaustasta, vaan siitä, että kaksoset tekevät samanlaisia elämänvalintoja, esimerkiksi menevät samaan koulutukseen. Tämä liioittelee tuloerojen periytyvyyttä, koska samanlaisuus ei johdu samanlaisesta perhetausta eikä samanlaisesta biologisesta perimästä vaan sisaren matkimisesta.”
Kyse ei ole vain sisarusten samanlaisista valinnoista, vaan myös heidän läpipiirinsä valintojen samanlaisuudesta kaksosten kannalta. Esimerkiksi koulu- ja harrastusvalintojen samanlaisuudessa kyse ei ole välttämättä sisaren matkimisesta, vaan vanhempien päätöksestä, joka helpottaa samalla heidän elämäänsä, kun vanhempi selviää asioimalla kahden luokanopettajan sijaan yhden opettajan kanssa samanlaisin kouluajoin, kun vanhempi voi viedä lapset samalla kertaa harrastuksiin samaan paikkaan samaan aikaan ja niin edelleen. Vastaavasti lähipiiri puolestaan harrastaa herkästi tasa-arvoiseksi kokemaansa toimintaa, eli antaa kaksosista molemmille esimerkiksi samat lahjat syntymäpäivänä, jonka kaksoset yleensä viettävät käytännön syistä kaksossynttäreinä ainakin lapsina sen sijaan, että molemmat viettäisivät eri syntymäpäiväjuhlat.
Identtisillä kaksosilla ympäristö heijastuu vielä samanlaisempana kuin epäidenttisillä kaksosilla, koska moni muista ihmisistä ei osaa erottaa, kummasta identtisestä kaksosesta on kyse, ja siksi ympäristö niin koulussa, harrastuksissa kuin joskus vielä työelämässäkin kohtelee identtisistä kaksosista Mattia Pekkana ja päinvastoin — toisin kuin epäidenttisten kaksosten kohdalla tapahtuu. Identtinen kaksonen voi näiden ulkonäön samanlaisuuden vuoksi saada kehuja toisen identtisen kaksosen onnistumisesta tai moitteita toisen epäonnistumisista, mikä voi vielä voimistaa identtisten kaksosten kiinnostusten kohteiden kohdentumista keskenään samanlaisiin suuntiin. Epäidenttiset kaksoset tunnistetaan toisistaan paremmin, jolloin heidän kasvuympäristönsä on tältä osin olennaisesti erilainen kuin identtisillä kaksosilla.
“Geneettisten erojen vaikutus arvioitiin olettamalla, että epäidenttisillä kaksosilla geneettisen perimän vaikutus on kaksinkertainen epäidenttisiin verrattuna.” Kirjoitusvirhe?
Tuo suurten ikäluokkien aikoihin tapahtunut sosiaalinen sekoittuminen lienee osin myös koulutuksen voimakkaan laajentumisen ja koulutusta vaativien työtehtävien voimakkaan kasvun vaikutusta? Tätä nykyä koulutuksen määrä ei kasvane enää samaa vauhtia sukupolvesta toiseen, mikä vähentää luontaista sekoittumista.
Mitä siis tarkoitan, on: jos edellisessä sukupolvessa olisi vaikka korkeakoulutettu 10 % ikäluokasta, seuraavassa 25 % ja sitä seuraavassa 40 %, on suuri osa korkeakouluopiskelijoista tultava korkeakouluttamattomista perheistä. Jos korkeakoulutuksen osuus pysyy 40‒50 % paikkeilla sukupolvesta toiseen, voi korkeakoulutukseen riittää korkeakoulutettujen vanhempien lapsia eikä korkeakouluttamattomista perheistä enää pääse niin paljon nuoria sekaan. Tämä siis sosiaalisen periytyvyyden vahvistajana.
Kiitos, korjasin
Tämän lisäksi sosiaalisen periytyvyyden voisi olettaa vahvistuvan sitä kautta, että aikaisemmissa ikäluokissa mahdollisuuksia sosiaaliseen liikkumiseen kouluttautumalla on ollut enemmän, joten kouluttamattomissa voisi olettaa olevan korostetun paljon henkilöitä, jotka eivät näe kouluttautumista tavoiteltavana ja jos näin on, tietoinen suhtautuminen koulutukseen siirtynee helposti edelleen?
“Tämä on loistava tulos hyvinvointivaltiolta, mutta samalla vähän pessimistinen. Kun on tehty kaikki mitä on voitu, enempää ei voida tehdä kuin kieltämällä vapaa parinmuodostus.”
Tämä ei muuten välttämättä ole totta enää joskus tulevaisuudessa. Geenimuunneltujen vauvojen aikakausi koittanee jo muutaman vuosikymmenen sisällä.
Samat tutkijat ovat julkaisseet lähes samalla otsikolla ja ilmeisesti samalla tukimusainestolla jo vuonna 2013. En jaksanut tai osannut selvittää miltä osin tulokset ovat uusia. En muista että silloinen tutkimus olisi herättänyt mitään julkista keskustelua. Veikkaan että ei herätä nytkään, vaikka selvää tietysti on että näillä tuloksilla (jos totta) on rajuja politiikkaseurauksia.
Se on sama tutkimus. Taloustieteessä on tapana, että tutkimus julkaistaan ensin netissä working paperina ja sitten ehkä vasta vuosia myöhemmin vertaisarvioidussa lehdessä.
Tulos ei liittyne mihinkään suomalaisen hyvinvointivaltion erityispiirteisiin, koska kuten tutkimuksen taulukosta 1 näkyy, suomalaiset tulokset ovat täysin linjassa USA:ssa, Australiassa, Ruotsissa ja Norjassa tehtyjen vastaavien tutkimusten kanssa. Se, että geeniperimä selittää enemmän (usein 100 % kuten tässä) sukulaisten samanlaisuudesta kuin kasvuympäristö, on myös lähes universaali tulos käyttäytymisgenetiikassa. Näin ei ole vain ansiotulojen kaltaisen muuttujan osalta vaan käytännössä kaikkien ihmisten välillä vaihtelevien ominaisuuksien. Eric Turkheimer on tiivistänyt yleiset käyttäytymisgeneettiset säännönmukaisuudet kolmeen lakiin:
1) Kaikkien ihmisten välillä vaihtelevien ominaisuuksien geneettinen periytyvyysaste on >0.
2) Geenien vaikutus on suurempi kuin samassa perheessä kasvamisen vaikutus.
3) Suuri osa ihmisten välillä vaihtelevien ominaisuuksien varianssinsa ei ole selitettävissä sen puoleen geenien kuin perheympäristönkään vaikutuksella eli se on “satunnaisvaihtelua”.
Kaksostutkimukset perustuvat useisiin oletuksiin, joita voi olla vaikea testata yksittäistapauksissa. Osmon mainitsema valikoiva parinmuodostus kasvattaa erimunaisten kaksosten geneettistä samanlaisuutta, mikä yleensä johtaa periytyvyysasteen aliarvioimiseen. Toisaalta esimerkiksi identtisten ja erimunaisten kaksosten ympäristötekijöiden olettaminen samanlaisiksi voi johtaa periytyvyysasteen yliarvioimiseen. Koska eri oletuksien rikkominen vetää tuloksia päinvastaisiin suuntiin eikä yleensä vaikuta suuresti tuloksiin, kaksostutkimuksia pidetään varsin luotettavina.
Tutkimuksen voi muuten lukea täällä.
Artikkeli on julkaistu Open Accessina, joten artikkelin voi lukea myös suoraan lehden sivuilta:
https://link.springer.com/article/10.1007/s10888-019–09413‑x
Eikös ei-identtisillä kaksosilla ja muilla sisaruksilla ole yhtä samanlainen/erilainen perimä?
On, mutta niillä on eri syntymävuosi ja muutenkin erilaiset olosuhteet, jolloin olosuhdetekijää ei voida vakioida.
Eikö olisi kannattanut tutkia myös identtisiä kaksosia eri ympäristöissä ja verrata niitä identtisiin kaksosiin samassa ympäristössä, jotta ympäristön ja geenien merkityksen olisi saanut luotettavammin selville? Tietenkin kaksosia, jotka on sijoitettu eri perheisiin, on vaikeampi löytää.
Kaksoset, jotka ovat sijoitettuna eri perheisiin, tulevat hajonneesta kodista. Aika huono verrata ehjästä kopdista tuleviin.
Mielestäni, jos kaksoset on adoptoitu vauvana eri perheisiin, ei perhe ole lapsen näkökulmasta hajonnut. Kaikki lapset ei edes tiedä olevansa adoptoituja.
Ymmärrykseni mukaan adoptioprosessi valikoi vain perheitä, joilla on hyvät kasvatusedellytykset, ja näin ollen en vertaisi adoptioperheissä ja hajonneissa perheissä kasvaneita lapsia.
Toki voitaisiin verrata identtisiä kaksosia eri perheissä ja ei-identtisiä kaksosia eri perheissä, jolloin perheen rikkinäisyys ei vaihtele. Tässä säilyy edelleen koehenkilöiden haasteellinen rekrytointi.
Ongelmana on se, että kaksoset jotka annetaan adoptioon ovat geneettisesti hajonneesta perheestä. Jos on — oli tai ei, mutta jos — niin että geenit vaikuttavat todennäköisyyteen laittaa lapset adoptioon, niin nämä syntymässä eri perheisiin adoptoidut lapset ovat hyvin vinoutunut otos. Tämän vuoksi ne pitäisi valikoida sellaisella prosessilla joka kompensoi sen vinouman joka syntyy siitä että valikoidaan etupäässä niitä jotka antavat lapsia adoptioon.
Tällöin ei saataisi kovinkaan isoa otosta. Mikä on todennäköisyys että vanhemmat joutuvat auto-onnettomuuteen matkalla synnytyslaitokselle, molemmat vanhemmat kuolevat mutta identtiset kaksoset selviävät hengissä ja annetaan eri perheisiin adoptioon? Tällaisia ei varmaan ole ollut yhtään.
Vinoutunut toki, mutta miksi sillä pitäisi olla merkitystä tuloksiin? Siis jos hyväksytään tutkimuksen tulkinnan perusoletus, että nuo geneettiset vaikutukset ovat additiivisia. Jos lapsen mahdollisesti vanhemmaltaan perimällä ominaisuudella antaa omat lapsensa todennäköisemmin adoptioon ei ole merkitystä tulotasoon, niin sillä ei ole merkitystä. Jos sillä on merkitys, niin eikö se sitten ole geneettinen vaikutus siinä kuin mikä tahansa muukin? Kaksinkertainen identtisillä ei-identtisiin kaksosiin nähden (pohjaoletus).
Jos ympäristöllä ei ole vaikutusta asiaan yleisesti, niin ei kai sillä pitäisi olla vaikutusta vaikka otos vinoutettaisiin valitsemalla siihen vain puntukkaiset, vasenkätiset, he joiden isän ÄO jollain standarditestilla on vähintään yhden keskipoikkeaman keskiarvon yläpuolella, tai vaikka sitten nämä synnytyslaitoksella adoptoidut.
Vertailua ei tehtäisi adoptoitujen ja ei-adoptoitujen lasten välillä vaan kaikki olisivat adoptoituja, joko samaan, tai eri perheeseen.
Mahdollisesti tulevaidessa voidaan tehdä. Pitää vain ottaa IVF standarditavaksi lisääntyä, tutkia alkioiden geenit ja valita se, jolle geenit ennustavat parasta tulosta (jollain järkevällä kriteeristöllä). Tällaisesta IVF-alkioiden valinnasta on uutisoinut ainakin The Guardian:
https://www.theguardian.com/society/2019/may/24/ivf-couples-could-be-able-to-choose-the-smartest-embryo
Tässä on toki pari muttaa:
Ensinnäkin, tämä saattaa vain nostaa keksimääräisiä tuloksia, muttei vähentää vähentää varianssia. Toisaalta on mahdollista, että varianssi vähenee, jos tehokkaimmin saadaan poistettua pahimmat kehityshäiriöt. Lisäksi myös keskimääräinen parannus on toki hyvä asia.
Toiseksi, on olemassa riski, että tämä jää paremmin toimeentulevan luokan etuoikeudeksi. Tähän olisikin syytä alkaa melko pian vastata tarjoamalla mahdollisuus julkisella sektorilla kaikille.
Tutkimus ei tietenkään ole sosiologien tekemä, tuloshan on ihan väärä. Kaikki erot, sukupuolta myöten ovat sosiaalisia konstruktioita joita pitää agressiivisella politiikalla tasata
Otsikon kysymykseen: ei ole. Sama tutkimus 80- tai 90-luvulla syntyneillä antaisi huomattavasti tylymmän tuloksen.
Näin lapsiperheen isälle aika masentava tulos, jos tilanne on se että mikään kasvatusratkaisuni ei kykene vastustamaan yhteiskunnan tasapäistämisjärjestelmää, eikä vaikuta lopulta oikein mitenkään mihinkään, vaan geeniruletti on ratkaissut jo kaiken.
Toisaalta tämä implikoisi, että jopa ihmisten, jotka pitävät äärimmäisestä tasapäistämisestä, pitäisi todeta että tilanne on jo ihan hyvä (paitsi sikäli kuin kyseessä on aiemmin mainittu korkeakoulutuksen kasvuefekti) eikä äärimmäisille jatkotoimenpiteille ole kummempaa tarvetta. Tokikaan näin ei käy, koska silloin tämän koulukunnan poliitikot tekisivät itsensä tarpeettomiksi. Eihän ongelmien korjaajana esiintyvä voi myöntää, että ongelmaa ei itse asiassa olekaan. Ainakaan vasemmistopuolueiden tuskin siis voi odottaa tästä tutkimuksesta innostuvan.
Tuo koulutusosuuksien kasvaminen on tietysti semmoinen temppu, mitä ei tietysti voi loputtomiin tehdä (vrt. Rooman valtakunta). Ilmeisesti vielä kuitenkin aiotaan yrittää, mutta 100 % on tietysti absoluuttinen raja – ellei sitten koulutusinflaation vuoksi tehdä niin, että koulutusuria pidennetään ajallisesti, kunnes lopulta kaikki opiskelevat kaksikymmentä tutkintoa ja kukaan ei työskentele päivääkään sillä alalla, mihin on kouluttautunut.
Riippuu, mitä tarkoittaa jatkotoimenpiteillä. Sille, että sosioekonominen luokka periytyy, voi olla vaikea tehdä mitään (joskaan en heti näe, miten vaikka arvalla tuleva luokka olisi sen parempi). Sen sijaan näiden luokkien (netto)tulojen eroa on ehkä mahdollista pienentää verotuksella ja tulonsiirroilla. Se ei ehkä lisäisi liikkuvuutta luokkien välillä, mutta eron kavennuttua liikkeellä olisi muutenkin vähemmän väliä.
Ei kannata nyt tehdä liiallisia johtopäätöksiä, tulosten mukaan vain ns. kasvuympäristön vaikutus katosi ja jäljelle jäävä selitettävissä oleva osuus oli kaksosvertailun perusteella perintöön perustuvaa ja loput 45%-60% satunnaisvaihtelua, toisin sanoen vaikutuksia joita ei tutkimuksen aineistolla voi selittää, mutta tutkimuksen sanoin: “individual-specific (non-shared environmental)”. Tietysti voi ottaa fatalistisen asenteen ja olettaa että tämä on täysin puhdasta satunnaisvaihtelua jota ei voi mitenkään selittää, vaihtoehtoisesti voi ajatella että tämä on ympäristön vaikutusta loppuelämän aikana eli yhä vanhemmat, ystävät, työpaikka, työkaverit, harrastukset jne. kuten itse artikkeli listaa.
Lisäksi tutkimus ottaa kantaa nimenomaan kantaa perimän vaikutukseen, tässä ei tutkittu sosiaalisten tuloerojen suoraa periytyvyyttä vanhemmilta lapsille, vaan perimän vaikutusta tuloerojen muodostumiseen. Sosiaalinen periytyvyys vain oli vakioitu, kiitos kaksosparien, perimän vakiointi taas tapahtui tällä identtinen, ei-identtinen jaolla. Vanhemmilta saatu perimähän on sattuman kauppaa jonka jo itse tutkimus osoittaa koska tässä verrataan ei-identtisiä kaksosia identtisiin kaksosiin. Toisin sanoen mielestäni Osmo käyttää vähän huonosti kuvaavia sanavalintoja kuvailleessaan tutkimuksen tuloksia kirjoittamalla tuloerojen sosiaalisesta periytyvyydestä vaikka kyse on perimän vaikutuksesta tuloeroihin. Asiat toki suoranaisesti hipovat toisiaan mutta eivät ole sama asia.
Ja korostan vielä että silloinkin kun alkuelämän ympäristötekijät ja perimä vakioitiin niin perimä selitti ainoastaan 40–54% varianssista, eli tuossa jää aika paljon tilaa muille muuttujille eli elämälle kodista muuton jälkeen kun ympäristöt erkanevat.
En lukenut, mutta find toiminto ei löytänyt aineistosta sanaa “cp” “palsy” tai “cereb*”
CP:n todennäköisyys kaksoisraskaudessa on hattuvakiolla jostain mielen syövereistä kaivettuna jossain 3–5 kertaisessa. Samalla Stetson-Harrison menetelmällä jatkaen tämä kohdistuu ainoastaan toiseen, joten todennäköisyys sille, että toisessa kaksosista on jotain merkittävää osaa ehkä jossain määrin sotkea asetelmaa. Etenkin, kun aineiston keruuaika menee tuonkin verran historiaan, jolloin synnäreillä tuli todennäköisesti aika paljon enemmän aivovammaa, mitä nykyisin.
En sano, että tämä sotkee, mutta sanon, että tämä voi olla asia, joka ehkä pitäisi huomioida ja joka ehkä onkin huomioitu.
Jos aiheuttaa keskustelua, niin tarkennellaan ajatusta
Tätä sikiövaurio asiaa minäkin tässä ihmettelin. Jos se koskee yleensä vain toista, silloinhan kaksosten välisen varianssin pitäisi olla suuri. Tämä vetää tulosta siihen suuntaan, että geneettisen perimän vaikutus olisi vielä estimoitua suurempi.
Genetiikan osuuden erottelu ei ole noin suoraviivaista.
Fetaali transfuusio oireyhtymä esiintyy Suomessa noin 10%:lla sikiöistä identtisten kaksosraskausten kohdalla. Osuus on sen verran iso, että tuollaiset asiat voisi olla syytä huomioida tuollaisissa tutkimuksissa, jos tahdotaan erotella nimenomaan genetiikan roolia ihmisten myöhemmässä tulokehityksessä. Fetaali transfuusio oireyhtymä on nimenomaan identtisiin kaksosraskauksiin liittyvä oireyhtymä, joka liittyy kaksosten jakamaan istukkaan, ja sen esiintyessä vaurioita saavat yleensä nimenomaan molemmat identtisistä kaksosista. Epäidenttisillä kaksosilla on eri istukat, ja heidän kehityksensä siltä osin erkaantuu kasvuympäristön osalta jo kohdussa. Epäidenttisillä kaksosilla sikiövaurioiden varianssi on isompi kuin identtisillä kaksosilla.
Duodecimissä kirjoitettiin vuonna 2018 yhteisen istukan omaavien kaksosten raskauksista näin:
“noin 10 %:ssa tapauksista sikiöiden omien istukka-alueiden välillä esiintyvät epäedulliset yhdyssuonet johtavat fetofetaaliseen transfuusio-oireyhtymään (twin-twin transfusion syndrome, TTTS). Siinä toinen kaksosista (luovuttajasikiö) luovuttaa verta kaksosparilleen (saajasikiö), jolloin tämän verenkierto ylikuormittuu lisääntyneen veritilavuuden seurauksena, mikä johtaa lapsiveden liikarunsauteen (polyhydramnion). Ylikuormitus vaikuttaa sydämen toimintaan haitallisesti ja johtaa lopulta sikiön sydämen vajaatoimintaan ja hydropsiin. Luovuttajasikiö sen sijaan näivettyy kehittyvän hypovolemian myötä, kun lapsiveden määrä samalla vähentyy (oligohydramnion). ”
TTTS:n seurauksista todettiin:
“Ilman asianmukaista hoitoa TTTS johtaa arviolta 90 %:ssa tapauksista perinataalikuolemaan tai vakavaan pitkäaikaissairastavuuteen (9). Aiemmin yleisesti hoitona käytettyjen toistuvien amnioreduktioiden jälkeen vähintään toinen kaksosista selviytyi 56 %:ssa tapauksista, ja laserhoidon aloittamisen myötä luku suureni 76 %:iin (1). Istukoiden toisistaan erottamiseen tähtäävien tekniikoiden yhteydessä niiden tapausten, joissa ainakin yksi lapsi selviytyy, määrä on lisääntynyt jopa 84 — 91 %:iin, ja tapausten, joissa molemmat lapset selviytyvät, 64 — 85 %:iin (1,10 — 13).”
Kaksostutkimusten otantaan ei osu sellaisen kaksosraskauden läpi käyneitä, joissa toinen kaksosista on kuollut, koska otantaan otetaan mukaan vain eläviä kaksosia. Sen sijaan mukaan otokseen voivat tulla sellaiset identtiset kaksoset, joissa sekä niin sanottu luovuttajasikiö että saajasikiö ovat kohdussa vauroituneet, mutta jääneet molemmat silti henkiin.
Minä veikkaisin, että tosiaan tuotettu varianssi ei lineaarisella tuloasteikolla ole additiivinen. Tämä siis sen vuoksi, että tulojakaumalla on niin paksu häntä. Tämä intuitioni ei mitenkään liity juuri geeneihin, vaan luulisin saman pätevän muillekin tuloihin vaikuttaville tekijöille.
Ehkä olisi parempi valita jokin toinen asteikko. Ehkä tulot voisi kuvata logaritmisella asteikolla. Vaihtoehtoisesti ne voisi skaalata monotonisella muunnoksella, joka pakottaa jakauman normaalijakaumaksi (vähän ÄO:n tyyliin).
Selitettävä muuttuja oli tutkimuksessa nimenomaan tulojen logaritmi.
OK, se kuulostaa vähän järkevämmältä. (En tullut toisaiseksi kuin vähän selailleeksi tutkimusta.)
Geenien vaikutuksessa pituuteen ja ÄO:hon ei liene havaittu mitään suuria poikkeamia additiivisuudesta, joten ei ole ainakaan biologista syytä hylätä additiivisuuden oletus tässä tutkimuksessa.
Otetan esimerkki: jos 185 cm pitkä tienaa 5 % enemmän kuin 170 cm pitkä, tienaako 2 m pitkä vastaavasti 5 % enemmän kuin 185 cm pitkä?
Perinteisesti kaksostutkimuksissa on käyetty mallia, jossa isältä ja äidiltä perityt geenimuodot vaikuttavat additiivisesti. Melko tuoreen metatutkimuksen (Polderman et al., “Meta-analysis of the heritability of human traits based on fifty years of twin studies”, Nature Genetics, 2015) mukaan yksinkertainen additiivinen malli selittää huonosti havainnot noin yhdessä kolmesta tutkitusta periytyvästä ominaisuudesta, joiden joukossa on pituus. Ote sivulta 708 (kursivointi minun):
“Of the top 20 most investigated specific traits, we found that for 12 traits the majority
of individual studies were consistent with a model where variance was solely due to additive genetic variance and non-shared environmental variance, whereas the pattern of monozygotic and dizygotic twin correlations was inconsistent with this model for 8 traits, suggesting that, apart from additive genetic influences and non-shared environmental influences, either or both non-additive genetic influences and shared environmental influences are needed to explain the observed pattern of twin correlations (Table 2). These eight traits were conduct disorders, height, higher-level cognitive functions, […]”
Periytyvyystutkimukset ylipäätään ovat taipuvaisia yliarvioimaan periytyvyyttä: löydettyjen assosioituvien geenien on todettu selittävän vain pienehkön osan arvioidusta “geneettisestä varianssista”. Puhutaankin “pimeästä aineesta”, jonka tiedetään olevan, mutta jota ei nähdä.
Yksi selitys tähän mysteeriin on, että käytetyt mallit eivät huomioi perimän ja ympäristön (ei-additiivisia) yhteisvaikutuksia. Geenien keskinäiset yhteisvaikutukset (dominanssi ja epistasia) lienevät merkityksettömämpiä.
Jos tutkittu ominaisuus riippuu erittäin monesta geenistä ja jokaisen yksittäisen geenin vaikutus on pieni, eikö silloin juuri ole helpompaa löytää (vaikka kaksoistutkimuksissa) juuri koko genotyypin kokonaisvaikutus kuin yksittäisten geenien vaikutus?
Tässä oli kyse siitä, että paikannetuilla geeneillä onnistutaan selittämään vähemmän kuin, mitä kaksostutkimusten perusteella on arvioitu. Näin käy varsinkin silloin, kun vaikuttavia geenejä on paljon ja kunkin vaikutus on verrattain pieni. Syitä tähän on ainakin kaksi: Ensinnäkin monen geenin tapauksessa on suurempi tarve “luottaa” additiivisiin malleihin, koska mahdollisia yhteisvaikutuksia olisi liikaa — tilastollinen voima jäisi olemattomaksi. Toiseksi geenejä tavataan haravoida perimän markkereilla, jotka mahdollisesti ainoastaan korreloivat varsinaisten funktionaalisten geenivarianttien kanssa, mikä lisää kohinaa. Ks. esim. Manolio et al, “Finding the missing heritability of complex diseases”, Nature, 2009.
Klassisilla kaksostutkimuksilla on tosiaan pyritty arvioimaan “perimän vaikutusta” ilman, että perimää itsessään luetaan/havaitaan. Perimän ja (ei-jaetun )ympäristön vaikutukset oletetaan korreloimattomiksi, mitä voidaan perustellusti kritisoida. Ks. esim. Stenberg, “Interpreting estimates of heritability – A note on the twin decomposition”, Economics and Human Biology, 2013.
Millä menetelmällä tuollainen arvio tehdään?
Utelaisuudesta, millä tavalla olisit tehnyt toisin?
Olisin tehnyt koko jutun varianssihajotelmana. Voi olla, että tämä korrelaatioita käyttävä on lopulta sama asia, mutta eisitä varten pitäisi turvautua kynään ja paperiin.
Ns. oikeat käyttäytymisgeneetikot tekevät kaksostutkimusta yleensä rakenneyhtälömallien avulla. Ilmakunnaan ym. tutkimuksessa käytetään DeFries-Fulker-regressiomallia varmastikin siksi, että regressio on taloustieteilijöiden perustyökalu, kun taas rakenneyhtälömalleja ei juuri taloustieteen julkaisuissa näy.
Jos tämän saman tutkimuksen tekisi rakenneyhtälömallilla käyttäen samaa dataa, miten se eroaisi? Eikö siinä tehtäisi sitten regressiota?
Regressiota voi pitää rakenneyhtälömallien (SEM) yhtenä erityistapauksena. SEM on joustavampi. Ilmakunnaan ym. tutkimuksen voisi tehdä SEM:inä niin että määritellään geneettiset ja ympäristökomponentit latenteiksi muuttujiksi, jotka korreloivat kaksosten välillä teoreettisten odotusten mukaisesti (geneettisten komponenttien korrelaatio on 1 identtisten kaksosten välillä, jaetun ympäristön korrelaatio on 1 kaksostyypistä riippumatta jne.). Sitten estimoidaan latenteista muuttujista havaittuihin muuttujiin (kaksosten tulot) menevien polkujen arvot iteratiivisesti siten, että (yleensä) log-likelihood-funktion arvo maksimoituu; DF-regressiohan on OLS-pohjainen. SEM:ssä on myös helppo rajata parametrien arvot tietylle välille. Ilmakunnaan ym. ACE-mallissa esimerkiksi C‑parametrin (jaetun ympäristön) estimaatti on negatiivinen, mikä on teoreettisesti epäuskottavaa. SEM-mallissa C‑parametrin arvo olisi helppo määrätä positiiviseksi.
Olisiko tässä tapauksessa tullut mitään muuta eroa kuin, että jaetun ympäristön kontribuutio olisi rajattu epänegatiiviseksi ja se olisi jonkin verran vaikuttanut tulokseen?
Geneettisen komponentin korrelaatiohan ei ole aivan 1 identtisillä kaksosillakaan. Jokaisella ihmisellä taitaa olla jopa satoja satunnaisia mutaatioita. Toisaalta tää on ehkä sivuseikka, kun tämän tutkimuksen oletus, että identtisillä kaksosilla on keskimäärin tuplasti enemmän jaettua perimään, on samanlainen “pyöristys”.
Mutta eikö tuo silti pitäisi tehdä jotenkin muuten, kun ei taideta suoraan geenien vaikutuksen korrelaatiota epäidenttisten kaksosten välillä vaan oletetaan vain, että vaikutus on puolet siitä mitä identtisillä kaksosilla (olettaen vaikutuksen additiivisuus)?
Eri estimaatiomenetelmät tuottavat hyvin samanlaisia tuloksia, joten suurta eroa ei olisi varmasti ollut. Ilmakunnas ym. käyttävät AIC-indeksiä mallien keskinäiseen vertailuun, mutta ACE- and ADE-malleilla on heillä samat AIC-arvot. Jos jaetun ympäristön kontribuutio olisi rajattu epänegatiiviseksi, ACE-mallin indeksiarvo olisi todennäköisesti heikompi ja ADE:n paremmuus olisi selvempää. ADE-mallissa siis oletetaan, että osa geenien vaikutuksesta on ei-additiivista.
Identtisten kaksosten olettaminen 100-prosenttisen samanlaisiksi geeneiltään ja epäidenttisten tasan 50-prosenttisen samanlaisiksi (=ei valikoivaa parinmuodostusta) johtaa konservatiivisiin estimaatteihin geenien kontribuutiosta ja liberaaleihin estimaatteihin ympäristövaikutuksista. Tätä olisi tietenkin hyvä mallintaa ainakin simulaatioilla, mutta tuskin sillä on suurta merkitystä tulosten kannalta.
Mun ymmärrys tilastotieteestä on hatarampi kuin haluaisin, mutta ainakin mun intuitio sanoisi, että se, paljonko muuttuja X selittää muuttujan Y varianssista tulisi suoraan X:n varianssista sekä X:n ja Y:n korrelaatiosta (ja tämä siis suhteessa Y:n kokonaisvarianssiin), mutta voin helposti olla väärässäkin.
Paperissahan menetelmästä käytetään nimitystä “DeFries-Fulker variance decomposition”, mikä tuntuisi viittaavan varianssihajotelmaan. Toisaalta ilmeisesti samasta menetelmästä käytetään Wikipediassa nimeä “DeFries–Fulker regression”.
Tulinpa laskeneeksi tätä vähän huvikseni. Osaakohan joku sanoa, menikö oikein?
Otetaan satunnaismuuttujat X ja Y. Lasketaan näille lineaarinen regressio:
Y=a+X*b+e
Tässä a ja b ovat sovitettavia vakioita ja e on residuaali, joka on myös satunnaismuuttuja. Tehdään pienimmän neliösumman sovitus eli minimoidaan . Sillä tavalla saadaan:
a=-*b
b=cov(X,Y)/var(X)
Jos lasketaan varianssi residuaalille saadaan:
var(e)=var(Y)-var(X)*b²
Siitä saadaan:
var(Y)=var(X)*b²+var(e)
Eikö tästä saada jonkinlainen varianssihajotelma Y:lle, jossa on X:llä selittyvä osa (olettaen lineaarinen vaikutus) sekä jäljelle jäävä osa? Tämä hajotelma näyttää tulevan suoraan lineaarisesta regressiosta eli oleellista eroa ei regressiossa ja varianssihajotelmassa näytä olevan. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin tai tehnyt laskuvirheen?
Äh, enpäs huomannut, että “pienempi/suurempi kuin” ‑merkit eivät toimi, koska systeemi luulee, että laitoin tekstiin tageja enkä todennäköisyyslaskennan notaatiota. Sanotaan sitten seuraavasti. Tää oli ainoa kohta, joka näytti menneen pieleen.
“Tehdään pienimmän neliösumman sovitus eli minimoidaan E(e²). Sillä tavalla saadaan:
a=E(Y)-E(X)*b”
Todennäköisesti olet ymmärtänyt oikein. Regressioanalyysi on vain monimutksisempi tapa tehdä sama asia.
Tämän tutkimuksen perusteella meidän ei siis pitäisi yrittää käyttää päivähoitoa sosiaalisen periytyvyyden tasaamiseen. Päivähoito maksaa erittäin paljon ja kaupan päälle levittää tauteja.
Rahat kannattaa säästää toimiin, jotka vaikuttavat siihen toiseen komponenttiin.
Mulle ei ole ihan selvää, voiko tuota johtopäätöstä vielä tästä vetää. Käsittääkseni ainakin jossain tutkimuksissa on havaittu positiivisia vaikutuksia varhaiskasvatuksesta. Valitettavasti mulla ei nyt kyllä ole antaa viitettä, joten ei kannata uskoa minua vielä tämän perusteella.
Voi olla, että tässä tutkimuksessa päivähoidon vaikutus jaetun ympäristön ‑komponentissa voi olla liian pieni muustakin syystä, kuin että sillä ei olisi juuri vaikutusta. Esim voi olla, että päivähoidossa olossa ei ollut suurta vaihtelua (eli vaikka suuri osa kaksosista oli päivähoidossa), jolloin havaittu vaikutus jää myös pieneksi.
Mitä tarkoitat “toisella komponentilla”. Geenejä vai “non-shared environment” ‑komponenttia (joka ilmeisesti sisältää myös kaiken satunnaisen vaihtelun, joka ei selity geeneillä tai jaetulla ympäristöllä, jos ymmärsin oikein).
Ryhmä 1: kaksosia ongelmaperheistä (päihteet, mielenterveys, jne).
Ryhmä 2: kaksosia kannustavista ja rakastavista ongelmattomista perheistä.
Vaikka geenit selittävät sisarusten välistä vaihtelua perheen kesken, vain ryhmien välinen mielekäs vertailu kertoo yhteiskunnasta. -> tutkimus on vaillinainen, vaikka kertonee osatotuuden.
Oma hypoteesi: geenit vaikuttavat ja ympäristö myös. Samoilla geeneillä huumeluolaan ja mukavalle esikaupunkialueelle syntyminen on asia, jota ei hyvinvointiyhteiskunta oman hypoteesini mukaan nollaa.
Nyt ymmärsit kyllä väärin. Tutkimuksessa on mukana molemmanlaisia kaksosia. Olennaista on, että kaksosilla on aina keskenään sama perhetausta, identtisillä myös sama geenitausta. Verftaamalla kaksosia ensin keskenään, tiedetään, kuinka paljon tuloissa on satunaisvaihtelua — täytsin samasta tausta synnyttää erilaisia tuloja. Lisäksi kaksosia verrataan toisiin kaksosiaan, jolloin erilainen tausta synnyttää erilaisia tuloja.
Geenit ja ympäristö toimivat lähes aina vuorovaikutuksessa. Ihmisillä pieni muutos geeneissä voi aiheuttaa ison muutoksen sosiaalisessa ympäristössä. Tutkimuksen voi tulkita siten, että yksilön ilmiasun (fenotyyppi) varianssi vaikuttaa ympäristöstä aiheutuvaan varianssiin.
Identtisiä kaksosia kohdellaan usein identtisesti. Epäidenttisiä kaksosia kohdellaan kahtena eri ihmisenä. Pelkästään tämä seikka voi selittää tuloksen.
—-
Kun tutkitaan geenien vaikutuksista tuloeroihin, on helppo hypätä virhepäätelmiin joissa ‘paremmin menestyvät geenit’ liittyvät älykkyyteen tai yksilön ‘sisäiseen suorituskykyyn’. Sosiaalisen hyväksynnän merkitys voi olla suurempi jos sosiaalinen ympäristö taloudellisilla mittareilla on identtinen. Kaunis ihminen voi menestyä taloudellisesti paremmin kuin ruma koska ympäristö on suopeampi. Pienet muutokset sosiaalisessa statuksessa voivat johtaa eroihin esim.. kotisolin erityksessä. Vaikutus keskittymiskykyyn, opiskelumenestykseen ym. voi johtua näistä syistä.
Toisaalta käsittääkseni taloudellinen menestys korreloi älykkyysosamäärän kanssa (mutta toki myös muiden asioiden kuten pituuden) ja älykkyysosamäärän taas on käsittääkseni havaittu olevan voimakkaasti periytyvä.
Tuskin tuo älykkyyosamäärä on erityisen voimakkaasti periytyvä, jo itse tässä tutkimuksessa identtisten kaksosten tulojen samankaltaisuus selitettiin vastaavalla älyllä kuin ei-identtisten kaksosten joilla siis eri geenit eri lähtökohtainen älykkyyden peruspotentiaali (kirjoitan nyt peruspotentiaalista tietynlaisena abstraktina absoluuttisena älynä joka on täysin riippumaton ympäristöstä).
Jos älykkyys olisi ‘voimakkaasti periytyvää’ niin ero identtisten ja ei-identtisten älykkyydessä pitäisi olla erittäin pieni — kaikki saavat ihan samalla lailla vanhemmilta geenejä, identtisten saavat vain molemmat samat setit kun taas ei-identtiset saavat voimakkaammin sattumanvaraisen.
https://en.wikipedia.org/wiki/Heritability_of_IQ#Correlations_between_IQ_and_degree_of_genetic_relatedness
Tuolta voi katsoa tilastoja ja tuon pohjalta periytyvyys on sangen heikkoa, lähinnä sen vuoksi että geeniruletti vanhemmilta lapsille on melkoista sattuman kauppaa.
Huomionarvoisena kohta älykkyyden korrelaatio akselilla 0–1 parilla Vanhempi-Lapsi jotka asuvat(=lapsi kasvaa) erillään korrelaatio on 0.22. Tätä ei voi mitenkään pitää voimakkaasti periytyvänä.
Lisäksi älykkyyden periytyvyys kasvaa iän myötä, jopa melko pitkälle elämässä. Tämä viittaa voimakkaasti vanhempien kykyyn vaikuttaa sekä negatiivisesti että positiivisesti lapsien ‘älykkyyden’ kehittymiseen myöhemmälläkin iällä.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4270739/
Nostaisin esiin että ihmisillä yleisesti on hyvin voimakas taipumus kokea ja nähdä kaikki omat onnistumiset 100% omana ansiona eikä suinkaan sattuman, ympäristön ja omin tekojen kokonaisuutena.
Osmo toteaa että “Puolison valinta on kaikkea muuta kuin satunnaista eikä se ole ollut satunnaista edellisissäkään sukupolvissa.” Eipä ole niin, se nyt on täysin selvää että oma ympäristö on se ‘pooli’ mistä se oma pari löytyy. Kummallisesti korkeakoulutetut päätyvät korkeakoulutettujen kanssa yhteen ja tästä sitten intuitiivisesti päätellään että älykkyys on hyvin selektiivistä. Nopealla ulkopuolisella tarkastelulla kuitenkin selviää että:
1. Korkeakoulutuksen aika on leikkaa yhteen normaalihkon parinmuodostusiän kanssa.
2. Kaveri/tuttavapiiri tapaa korkeakoulutetuilla olla muita korkeakoulutettuja.
3. Ymmärtääkseni monet parisuhteet ja avioliitot ovat käytännössä jonkinlaisia kaverin kaverin kaveri ‑yhteensattumia.
Eli ympäristön vaikutus on hyvin merkittävä, samanmieliset ja jopa vastaavahkon taustan ihmiset päätyvät yhteen pitkälti ympäristön vaikutuksesta. Onko tämä sitten satunnaista vai ei?
Mielestäni kyllä se on satunnaista, jos arvon pallon laarista jossa on lähinnä sinisiä palloja ja saan sinisen pallon niin kyseessä on yhä satunnainen tulos, vaikka lopputulos näyttäisikin hyvin deterministiseltä.
On eri asia, kuinka suuri osa älykkyydestä on geneettisesti määräytyvää ja kuinka voimakkasti älykkyys periytyy. Vaikka se olisi deterministisesti geenien määräämää, lapset eivät olisi vanhempien kopioita, koska yhteisiä kromosomeja on vain puolet. Sama koskee ulkonäköä. Identtiset kaksoset ovat yleensä hyvin samannäköisiä, mutta eivät yhtä samannäköisiä vanhempiensa kanssa tai muiden sisartensa kanssa.
Sä meinaat siis että korkeakoulutetut elävät jossain kuplassa?
Ehkä tällä vuosikymmenellä mutta ei se 20–60 vuotta sitten ollut vielä niin.
Muuttoliike, kaupungistuminen ja yleinen elintason nousu mahdollisti sen että pystyi mennemään naimisiin luokkarajojen yli eikä sitä paheksuttu. Kuten myöhemmässä vaiheessa avioliitot ulkomaalaisten kanssa. Tietysti omat tai puolison vanhemmat saattoivat nurista mutta useimpien ei tarvinnut välittää.
Eihän kyse ole paheksumisesta, vaan siitä että yliopisto-opiskelijoiden illanistujaisiin kutsutaan muita opiskelijoita, ei autonrassaajia. Vaikea se on helsinkiläisen ja kiteeläisen siivoojan paria muodostaa, jos he eivät ole koskaan samassa paikassa.
Ja korkeakoulutetut käyvät omissa bileissään ja baareissaan jo ihan senkin takia, että ei-yliopistopaikkakunnilta ei kovin paljoa yliopisto-opiskelijoiden pirskeitä löydy. Ravintolat ovat melko eriytyneitä asiakaskuntien mukaan.
Korkeakouluopiskelijat myös aivan varmasti järjestävät (tiedän varmasti että näitä tapahtuu) omia bileitä virolaisilla ja latvialaisilla juomilla koska alkoholia verotetaan niin korkeasti. Nämä juhlat ovat sitten pääsääntöisesti hyvin kuplamaisia ei-avoimia tilaisuuksia, joihin tulee lähinnä muita korkeakouluopiskelijoita, vaikka ovatkin usein avoimia myös opiskelijoiden kavereille, mutta kuitenkin lähtökohtaisesti nämä ovat suljettuja ei-avoimia tilaisuuksia.
Minulle nyt sinänsä on sama pariutuvatko korkeakouluopiskelijat keskenään vaiko matalammin koulutettujen kanssa. Pääteesini oli vain esittää, että tilastollisesti näyttäytyvä “älykkäiden” voimakas pariutuminen keskenään ei minun ymmärrykseni mukaan ole mitenkään itsestäänselvyys vaan eräänlainen kohtaanto-ongelma.
Vaikka kyllä väittäisin että ihan työvoiman liikkuvuuden kannalta olisi parempi jos parit olisivat ‘duunari’-korkeakoulutettu, olen sen verran nähnyt repiviä tilanteita missä kaksi korkeakoulutettua voisi muuttaa toisen työtarjouksen perässä pienemmälle paikkakunnalle mutta toinen ei sitten löydä oman koulutuksen töitä. Muutto jääkin sitten usein tekemättä. Mielestäni tämäkin osittain selittää tietynlaista kasvukeskusten imua, miksi korkeakoulutettu pari muuttaisi jonnekin periferiaan vain toisen työn perässä kun toiselle se voi tarkoittaa jopa alan vaihtoa tai uran huomattavaa hidastumista?
Tilastollisesti pitää påaikkansa, että puoliso valitaan yhtä todennäköisemmin suunnilleen samalta koulutustasolta. Varsinainen kohtaanto-ongelma tulee siitä, että korkeakoulutettu nainen ei kelpuuta kouluttamatonta miestä.
Se toimii vain jos paikkakunnan yliopistoissa suurin piirtein yhtä paljon miehiä tai naisia. Jos jompaa kumpaa on huomattavasti enemmän niin osa hankkii seurustelukumppaninsa vähemmän kouluja käyneistä ja muutenkin on tervettä käydä muualla viettämässä iltaa kuin vain omissa osakunta- tai vastaavissa juhlissa. Ainakin 30–40 vuotta sitten oli niiin.
On turha pitää duunareita pelkkinä siivoojina vaan esim lähihoitajat tai kauppojen myyjät tai teollisuuden tai kuljetusalojen ammattilaiset voivat olla yhtä lailla kelvollisia perheenisä tai ‑äiti ainesta.
Kaikissa yliopistoissa taitaa olla selkeästi enemmän naisia? Tämähän ei vääjäämättä johda siihen, että naisten ylijäämä pariutuisi sitten alemman tason miesten kanssa, vaan voi joko jäädä kokonaan yksikseen tai sitten pariutua eri aikoihin samojen ”huippumiesten” kanssa. Erinäiset Tinder tms. ‑tutkimukset kyllä viittaavat siihen, että parisuhdemarkkinat ovat naisten hakuja, ja että miehet tinkivät standardeistaan ennen naisia.
Ja vaikka itse olen sitä mieltä, että oman sosiaalisen kuplansa ulkopuolella liikkuminen on ihan tervettä ja hyvää parisuhdemateriaalia voi löytyä muualtakin, niin silti vähän tuoreempien opiskelukokemuksieni perusteella vapaa-ajan vietto on kyllä aika vahvasti kuplaantunut, kun kaverit ja bileet ja kaikki löytyvät helposti korkeakouluista, usein jopa omalta alalta. Jossain musiikkifestareilla tms. varmaan voisi solmia laajempia kontakteja, mutta luulen että niissäkin käy aika herkästi niin, että korkeakoulutetut päätyvät kiinnostuksen kohteiden ja kommunikointityylin vuoksi hyvin helposti hengailemaan keskenään.
En tiedä, missä sinä olet opiskellut, mutta oma kokemukseni 1980-luvun opiskelijaelämästä oli kyllä hyvin erilainen. Kun lähdin maalta TKK:lle opiskelemaan, muutin Otaniemeen Teekkarikylään. Ympäristössä asui lähes pelkästään teekkareita, ja opiskelujutuissa tapasi käytännössä vain teekkareita. Teekkarien omissa yhdistyksissä saattoi harrastaa suunnilleen kaikkea mahdollista amerikkalaisesta jalkapallosta sinfoniaorkesterissa soittamiseen, joten harrastustenkaan takia ei tarvinnut lähteä muualle. Erilaisia teekkaribileitä oli Otaniemessä niin paljon, että ei ollut mitään tarvetta lähteä juhlimaan muualle. Silloinkin harvoin, kun lähdettiin sitä varten Helsinkiin, mentiin yleensä Bottalle, jossa oli kyllä muitakin kuin teekkareita, mutta yleensä kuitenkin yliopisto-opiskelijoita. Muistan jopa kerran tanssineeni Bottalla yhden ei-teekkarin kanssa. Hän kertoi opiskelevansa Helsingin yliopistossa fysiikkaa.
Olen kuullut väitteen, että ÄO korreloi lasten ja vanhempien välillä voimakkaammin kuin esim pituus, mutten ole yrittänyt lähteä etsimään dataa, josta voisin väitteen tarkistaa.
Onko tässä mitään mullistavaa? Mielestäni tutkimus todistaa vain, että geeneillä on korrelaatiota tulotasoon (=älykkyyteen tai kykyihin). Kaikki muut todennäköisesti merkittävät tekijät kuten kotikasvatus, varhaiskasvatus, koulutus, ympäristö jne. on pyritty kaksosia tutkimalla poistamaan tuloksista.
Eli en ymmärrä tätä johtopäätöstä: “Tulos on niin mullistava, että sitä on vaikea uskoa. Suomalainen hyvinvointivaltio olisi tämän mukaan pystynyt pysäyttämään tuloerojen sosiaalisen periytyvyyden jokseenkin kokonaan niin, että jäljelle on jäänyt vain geneettinen periytyvyys.”
Mihin ihmeeseen tuo väite perustuu? Oletko tgutustunut koeasetelmaan lainkaan? Kaksosilla — myös epäidenttisillä kaksosilla nuo olosuhteet ov at samat ja suhteessa kaikkii muihn kaksosiin erilaiset. Tästä voiaan päätellä noiden olosuhteiden vaikutus.
Kyllä tuota lukaisin. Tosin vain asetelman ja yhteenvedon. En huomannut, että tutkimuksessa olisi verrattu eri perhetaustojen kaksosia toisiinsa, vaan kaksosia omiin sisaruksiinsa. Mielestäni tutkimuksen yhteenvedossa tutkijat ei myöskään päätelleet olosuhteiden vaikutusta tämän tutkimuksen tuloksista. Korjaa, jos olen ymmärtänyt väärin.
Sinä laskettiin tulojen kokonaisvarianssi koko joukossa, sitten arvioitiin, kuinka paljon tuosta varianssista on kaksosparien sisäistä vaihtelua. Lppåu varianssista oli kaksosparien välistä vaihtelua. Kaikkia siis verrattiin kaikkiin.
Korreloi, mutta ei lineaarisesti. Matala ÄO korreloi lähes täydellisesti, korrelaatio vähenee kovasti ÄO:n kasvaessa.
Asuinpaikka, peritty varallisuus, etnisyys, ja kolulu jota on käyty korreloivat voimakkaammin tulojen kanssa kuin ÅO. https://www.aeaweb.org/articles?id=10.1257/089533002760278686
Kyllä ÄO:n suhde tuloihin on hyvin lineaarinen ainakin sanotaan kaksi keskihajontaa keskiarvon yläpuolelle, todennäköisesti korkeammallekin. Ks. esimerkiksi tämä analyysi. Asuinpaikka, peritty varallisuus, etnisyys ja koulut ovat kausaalisesti kaikki yhteydessä ÄO:hon, joten niiden laittaminen samaan regressioon sen kanssa ei ole kovin järkevää.
Hyvä tarkennus. Nuo “asuinpaikka, peritty varallisuus, etnisyys ja koulut” kuvaavat erityisesti aiempien sukupolvien kyvykkyyttä ehkä joitain öljylähdeiden ja kaivosten maapalojen omistamia sukuja lukuunottamatta. Tuloksia ei kannata verrata kaksoistutkimuksen tulokseen, jossa juuri nämä isiä ja äitejä aiemmat kyvykkyydet on suljettu pois.
Onko? Ei tässä tutkimuksessa ainakaan. Ne olivat osa yhteistä ympäristöä.
Kiitos täsmennyksestä. En lukenut tutkimusta ja ajattelin asetelmaa regressioanalyysin näkökulmasta. Varianssianalyysiä en ole yliopiston jälkeen käyttänyt, joten se on täysin unohtunut.
Regressioanalyyseissä saadaan kovin helposti tulos “jäätelönsyönti aiheuttaa hukkumisia”. Toisaalta sillä voidaan helposti osoittaa esim. kalavaleet kalavaleiksi.
Varianssianalyysi on regressioanalyysin erikoistapaus, jossa selittävät muuttujat ovat muotoa 0 tai 1.
Niin, korrelaatio ei välttämättä tarkoita kausaliteettia, koska selityksenä voi olla myös:
1) Käänteinen kausaliteetti (eli tässä tapauksessa “hyvät geenit” eivät aiheuttaisi korkeampia tuloja vaan korkeammat tulot aiheuttaisivat “hyvät geenit)
tai
2) Sotkeva tekijä (eli eli tässä tapauksessa “hyvät geenit” eivät aiheuttaisi korkeampia tuloja vaan jokin kolmas tekijä aiheuttaisi molemmat)
Tässä tapauksessa en kuitenkaan näe, että kumpikaan vaihtoehtoinen selitys olisi kovin uskottava.
Pitääkö tämä koko tulos nyt ymmärtää niin, että matalan ÄO:n perii varmemmin kuin korkean?
Vaikka tutkimusotos on rajattu kaksosiin, niin onko silti viitteitä että tulos hajoaa älykkyyden yläpäässä?
Eroavatko ihmiset muista eläimistä esim niin että kun keinot hankkia “varallisuutta” ovat niin monimutkaisia että ei voi verrata elänten ja alkeellisempien olentojen selviytymiskeinoihin? Jostakin voi tulla kuuluisa taiteilija mutta joutu elämään köyhänä koska hänen lahjakkuutensa huomataan vasta kuoltuaan.
Ja mikä itseisarvo “älykkyys” loppujen lopuksi on? Älykkäiden ihmisten joukossa on paljon mielisairaita ja psykopaatteja ja ihmisten jalostaminen älykkäämmiksi jollain geneettisin keinoin on ihan senkin takia tuomittavaa.
Identtisistä kaksosista ei ole erityisen paljon kokemusta mutta jotenkin tuntuu että he ovat jollain tavalla mystisiä ja salaperäisiä, että heillä on ominaisuuksia joita muilla ei syntymästään ole. Vanhemmat voivat myös (taloudellisista tms syistä) hoputtaa kaksosia ylipäänsä itsenäistymään aikaisemmin kuin lapsia joilla on ikäeroa sisaruksiinsa ja tällä tavalla identtisillä voi olla paremmat edellystykset pärjätä kuin kahdella ei identtisillä kaksosella.
Luulen, ettei N/A viitannut ÄO:n periytyvyyteen vaan ÄO:n korrelaatioon tulojen kanssa. Eli suuressa osassa väestöä pätee, että korkampi ÄO johtaa keskimäärin korkeampiin tuloihin, mutta jossain kohtaa asteikon yläpäätä tulojen kasvu taittuu. Ehkäpä kaikkein älykkäimmät ryhtyvät tutkijoiksi tms., joka ei välttämättä ole se kaikkein rahakkain homma.
Niin voisiko joku meikäläistä älykkäämpi kertoa kansantajuisesti hajaantuuko identtisten kaksosten keskinäinen älykkyys skaalan yläpäässä ja miten paljon? Jos on paljon hajontaa niin kyseessä on nollatutkimus.
Miksi olisi nollatutkimus? Eihän tässä tutkimuksessa edes taidettu tutkia ÄO:a vaan ainoastaan tulojen hajontaa ja sitä kautta genotyypin vaikutusta tuloihin. ÄO oli vain yksi mahdollinen kanava, jota kautta geenit saattavat vaikuttaa tuloihin, muttei varmaan ainoa.
Tässä ei edes mitattu älykkyyttä. Eu tehty myöskään geenitestejä
Mikä itseisarvo on oikeastaan millään? Vielä suuremmalla syyllä voitaisiin kysyä mikä itseisarvo on korkeilla tuloilla? ÄO:n korrelaatio tulojen kanssa ala- ja keskitasolla mutta korrelaation katoaminen korkeammalla on täysin loogista: Alhaisilla luvuilla karkeasti sanottuna älykkäämpi ihminen pystyy varmistamaan itselleen korkeamman tulotason vähemmällä työllä. Sitten kun mennään yhä korkeammalle osa älykkäistä tajuaa että on ihan tyytyväisiä vaikka sillä 4000€/kk:ssa, sehän se vasta on tyhmää tehdä enemmän töitä kuin mitä tarvitsee oman elintasonsa ja mielihalujensa tyydyttämiseen, ei raha ja työ ole sinänsä mitään itseisarvoja elämässä ellei niin itse päätä. Kun saa tarpeeksi rahaa niin voi tehdä mitä haluaa, samalla logiikalla yritysten kannattaa aina maksaa mahdollisimman pientä palkkaa työntekijöille oli heidän työn todellinen tuottavuus mitä vain. Liian suuri palkka voi johtaa siihen että henkilö ‘eläköityy’ ennen aikojaan, ja tästä eteenpäin voi ajatella että korkean tulotason länsimaissa suurituloisia kannattaa verottaa, muuten he saattaisivat jopa jättäytyä pois työelämästä ennen aikojaan vaikka kyvyt ja terveys mahdollistaisivat vielä kymmeniä vuosia tuottavaa työtä.
Nyt en tarkoittanut sitä että mitä merkitystä sillä on jos on älykäs ja tienaa paljon, vaan sitä millaista jälkeä voi syntyä jos älykkyyttä ryhdyttäisiin geneettisin keinoin jalostamaan vaikka se olisi mahdollista.
Kyllähän näin tapahtuu, ihan luonnollisen parinvalinnan kautta. Kellokäyrä ei sitten vaan pysy enää kellokäyränä. Kognitiivisesti haasteellisten määrä kasvaa rajusti, koska lisääntyminen itsessään on hyvinvointivaltiossa subventoitua. Oikeassa reunassa absoluuttiset määrät saattavat jopa vähentyäkin, mutta etu tietysti kasvaa valtavasti.
Jossain vaiheessa karsinta sitten tulee tehtäväksi.
Ihanko te todella luulette, että Cabal ja Illuminati pyrkivät hallitsemaan monikymmenmiljardista kuhisevaa paskakasaa muutaman sadan miljoonan valikoituneen sijasta?
Suomessa korkea koulutus lisää miehen ja vähentää naisen lapsilukua. Keskimäärin ollaan tasapainossa. On kuitenkin mielenkiintoista ja paljolti selittämätöntä, että ikäluokkien keskimääräinen kognitiivinen kyvykkyys kasvoi tasaisesti aina vuoden 1977 ikäluokkaan saakka, minkä jälkeen se on tasaisesti pienentynyt; vastaavia tuloksia on muistakin Pohjoismaista,
Nyt siirrytään alalle, jota tunnen huonosti, mutta sanon silti:
Keskimääräiseen kognitiiviseen kyvykkyyteen vaikuttaa kaksi eri suuntiin menevää trendiä:
1) Aivovaurioiden määrä synnytyksen yhteydessä on pienentynyt, mutta ei voi pienentyä enää, kun on jo suurinpåiirtein nollassa ja
2) geneettinen perimä heikkenee mutaatioiden vujoksi.
Jotkut psykologit ovat sitä mieltä, että hyvä kognitiivinen kyvykkyys on eräänlainen merkki hyvästä terveydentilasta. Tämän ajattelutavan taustalla on se, että kognitiivisen kyvykkyyden heikkenemisen takana on usein jotain terveyteen liittyviä ongelmia joko synnynnäisinä tai sitten vaikkapa alkoholin liikakulutuksen kautta hankittuna.
Synnytysten osalta on ainakin ollut debattia siitä, mihin suuntaan kehitys on kulkenut. Aivovaurioiden määrä synnytysten yhteydessä on pienentynyt, ja osa vanhemmista seuloo sitä, millaisia lapsia suostuvat synnyttämään elossa, mutta toisaalta taas nykyään henkiin jäävistä monet ovat sellaisia lapsia, jotka eivät vaikkapa vuosisata sitten olisi luonnollisesti jääneet synnytyksessä edes henkiin. Henkiin jääneistä lapsista selvästi aiempaa isompi osa on nykyään esimerkiksi pienenä keskosena syntyneitä, ja keskosena syntyminen verrattuna täysikokoisena syntymiseen merkitsee usein hitaampaa kognitiivista kehitystä ja mahdollisesti matalammalle tasolle pysyvästikin jäävää kognitiivista kyvykkyyttä myöhemmin.
Asiaan liittyy myös mm. maahanmuutto. Armeijan kielitestien tulokset ovat kotikieleltään suomenkielisillä parempia kuin niillä, joiden äidinkieli on jokin muu, ja kotikieleltään muunkielisten testin tekijöiden määrä on kasvanut 1970-luvun alun jälkeen. Armeijan älykkyystestejä ei muutenkaan pysty pitämään kaikilta osin luotettavan testinä, koska osalla vastaajista pärjääminen hyvin kokeessa johtaa joutumiseen/pääsemiseen aliupseerikouluun tai reservinupseerikouluun. Tuosta johtuen niistä, jotka eivät halua päätyä jatkokoulutukseen armeijassa, osa vastaa tahallaan joihinkin kysymyksistä väärin, jotta saisivat heikommat pisteet. Jos armeijaa käyvien joukossa halukkuus aktiivisesti edistää päätymistään reservin alikertantiksi tai vänrikiksi on 1970-luvun jälkeen vähitellen hiukan vähentynyt, se voi selittää myöskin laskevia pistekäyriä.
Taisi olla vuosi 1997 kun miehistön palvelusaika armeijassa lyheni 8 kuukaudesta 6 kuukauteen, vastaavasti aliupseeri ja upseerikoulutettavien palvelusaika säilyi 12 kuukaudessa. Tämä lisäsi varmasti halua tehdä älykkyystesti tahallaan huonosti monelle sellaiselle, joka edellisen palvelusajan aikaan olisi vielä valinnut upseerikoulutuksen koska palvelusajat ei niin merkittävästi poikenneet toisistaan. Noihin aikoihin myös tulokset on kääntyneet laskuun joten tällä voi hyvinkin olla vaikutusta.
Itse vuoden 2004 toisessa palveluserässä palvelleena voin vahvistaa, että tätä tahallaan väärin vastaamista esiintyi monilla ja sitä esiintyi niin paljon, että koetta valvonut kapteeni uhkasi teettää kokeen uudestaan niillä, jotka vastasivat liian nopeasti (logiikkana se, että jos joku saa tehtyä tunnin kokeen vartissa hän on vaan vastannut katsomatta kysymyksiä ollenkaan).
Globaalilla tasolla näin ei välttämättä käy, sillä hyvinvointivaltioiden väkimäärä muodostaa ja tulee muodostamaan edelleenkin kohtuullisen pienen osuuden koko maailman väestöstä.
Muistaakseni jo kymmeniä vuosia sitten esitettiin, että ei-hyvinvointivaltioissa perheen lapsiluvun vs. tulotason kuvaaja on u‑käyrä. Näissä ei-hyvinvointivaltioissa vasemman reunan lapsista (verrattuna oikean reunan lapsiin) pienempi osa selviää täysi-ikäisiksi, ja jos oletetaan, että tulotaso periytyy, oikea reuna kasvaa.
Että haastetta hyvinvointivaltioille. Luonnonvalinta on ihmeellistä!
Yhdistetään tähän nyt vielä se parinkymmenen tulevan vuoden uusi Internet, jota kukaan ei pystynyt ennakoimaan, ja joka jälleen kerran tappaa science fictionin häpeään kymmeniksi vuosiksi: Kuolemattomuus. Tämä on saavutettavissa, mutta ainakin aluksi siihen tarvitaan astronomiset rahamäärät, ja _koskaan_ se ei voi olla miljardeja varten. Keitä varten se siis on, ja mitä he ajattelevat teidän “demokratiastanne” ja teidän “ihmisoikeuksistanne”?
Lapsen perimä kertoo myös epäsuorasti vanhempien perimästä, ja sitä kautta ennustaa myös kasvatusta. Toisin sanoen perimän suuri osuus tuloksissa voi tullakin osittain epäsuorasti kasvatuksen kautta. Jotta tämä voitaisiin sulkea pois, pitäisi varmaan tutkia ei-biologisia lapsia.
Tutkimuksessa käytetyssä kaksosmallissa “geneettinen kasvatuksen” kontribuutio menee jaetun ympäristön piikkiin. Koska jaetun ympäristön vaikutus todettiin tutkimuksessa olemattomaksi, se ei ole uskottava selitys tuloksille.
Tässä tutkimusasetelmassa se on ainoastaan mahdollista, jos uskot identtisten kaksosten kasvatuksen olevan samanlaisempaa kuin epäidenttisten kaksosten.
Minusta on aivan selvää, että se on. On tutkittu, että esimerkiksi lapsen lahjakkuus ja ulkonäkö vaikuttaa paljon siihen, miten lasta kohdellaan. Kaunista lahjakasta lasta kannustetaan, heikkolahjaista mitätöidään eikä huomioida. Jos lapsi on pettymys vanhemmille, se kyllä näkyy.
Ei-identtisten sisarten välillä voi olla paljonkin lahjakkuuseroja, mikä näkyy erilaisena lasten kohtelemisena.