Viime aikoina monta suomalaista yritystä on myyty ulkomaille, usein Ruotsiin, mutta viime aikoina myös Norjaan, jonne on päätynyt DNA, Härkistä valmistava Verso Food ja Kotipizza. Olen kirjoittanut aiemmin, että Suomessa verottaja on katsonut viisaaksi, että jos menestyvän yrityksen perustaja haluaa tulouttaa yrityksestä merkittävästi rahaa itselleen, yritys pitää myydä, koska myyntivoittoa verotetaan olennaisesti kevyemmin kuin voiton tulouttamista.
Kun haluaa myydä yrityksensä, se pitää myydä ulkomaille, koska suomalaisilla ei ole rahaa ostaa. Suomalaisilla kotitalouksilla on sijoitusvarallisuutta aivan olennaisesti vähemmän kuin vaikkapa ruotsalaisilla.
Näin meistä tulee tytäryhtiötalous.
Yksi syy siihen, että suomalaisilla kotitalouksilla ei juuri ole sijoitusvarallisuutta, johtuu siitä, että meillä kotitalouksien varallisuus on sidottuna asuntoon. Ruotsalaisetkin sijoittavat asuntoon, mutta eivät maksa pois asuntolainaansa. Niin heillä on enemmän rahaa sijoittaa kaikkeen muuhun, esimerkiksi suomalaisiin kasvuyrityksiin.
Ruotsissakin pitää asuntolainaa nykyisin lyhentää, mutta ei sen jälkeen, kun siitä on lyhennetty 30 %. Loppu 70 % voi jäädä käytännössä ikuiseksi. Pankin tilanne on turvattu – asunnon arvo riittää vakuudeksi – ja kotitalouksille jää enemmän rahaa joko kulutukseen tai sijoituksiin. Tämä käytäntö tekee Ruotsista pitkän päälle vauraamman – siis sekä se, että rahaa käytetään kulutukseen, että sen käyttäminen muihin sijoituksiin. Tämä ei ole tietenkään ainoa syy ruotsalaisten suurempaan vaurauteen, mutta osa selitystä.
Keskuspankin harjoittama rahapoliittinen elvytys on mennyt aivan pipariksi, koska kukaan ei halua ottaa velkaa. Jos joku haluaakin, siihen liittyy kohtuullisen suuria riskejä, kun velkaa joillakin on aivan liikaa vakuuksiin nähden, joten hänelle sitä lainaa taas ei voida antaa.
Rahapoliittinen elvytys toimii paljon paremmin, kun velkaa on melkein kaikilla ja niiden vakuutena asuntokanta.
Kotitaliuksien kohtuullisen kokoinen sijoitusvarallisuus tekee elämästä huolettomampaa. Lyhyt työttömyysjakso ei tuhoa taloutta, koska on omia puskureita. Kun sijoitukset pikkuhiljaa myös tuottavat jotain, toimii tämä heidän kohdallaan perustulon tavoin lisäten elämän valintamahdollisuuksia.
Meilläkin pitäisi hyväksyä aivan olennaisesti pidemmät laina-ajat asunnoille. Se on hyvä tapa parantaa kotitalouksien taloudellista tilannetta.
= = =
Lopuksi vielä sananen köyhien huijaamisesta Lotolla. Jos köyhät lopettaisivat lottoamisen ja panisivat viikoittain saman summan osakerahastoihin, he vaurastuisivat varmuudella kakki.
Minä lottoan, mutta myös sijoitan. Tosin koen lottoamisella sijoittavani unelmointiin, koska lotto tarjoaa sijoitukseen nähden satumaisen suuren voiton mahdollisuuden. Sijoittamalla taas voi odottaa varmempaa, mutta paljon paljon maltillisempaa kehitystä, kunhan talous ei kokonaisuudessaan sakkaa – ellei sitten sijoita korkealla riskillä potentiaalisiin kasvuyrityksiin, mutta uusien nokioiden ja lärvilautojen löytäminen tarpeeksi aikaisessa vaiheessa ei kauheasti lotosta taida erota… Köyhyyden vähentämisellä sijoittamalla ei saavuta paradgimamuutosta elämään, ainakaan lyhyellä aikaskaalalla. Toki niin kannattaa silti tehdä, ainakin ennemmin kuin katkeroitua yhteiskunnalle köyhyydestään vaikka tilannetta olisi voinut sijoittamalla itse parantaa.
Sijoituskohteita on muitakin kuin tylsät ja vakaat osakkeet. Pieni kasvuyritys voi tuotaa moninkertaiset voitot, mutta joudut odottamaan vuosia. Sopivan sijoituskohteen valinnalla voit myös unelmoida muutamassa kuukaudessa moninkertaistavasi omaisuutesi. Oletko kuullut turbo warranteista? Niillä todennäköisesti häviät kaiken, mutta on pieni mahdollisuus että nopeasti tulee isot voitot. Tuotto-odotuskin on positiivinen tai ainakin parempi kuin lotossa. Suomen ongelma on, että suuri osa kansasta ei osaa sijoittaa ja valita itselleen sopivia sijoituskohteita.
Hyvä puoli tämmöisessä unelmointisijoittamisessa on että yksi euron lottorivi viikossa riittää mahdollistamaan unelmoinnin. Loput ylijäämärahoistaan voi sitten sijottaa järkiperäisemmin.
Huono puoli unelmasijoittamisessa on että se syö osan terävimmästä draivista yrittää täydellä tarmolla saavuttaa asioita muilla rintamilla, Koska voihan se miljoonapotti osua omalle kohdalle jo ensi viikonloppuna.
Köyhien pitäisi myydä sijoituksensa, että olisivat oikeutettuja perusturvaan. Siksi tuo varallisuuspuskuri ei toimisi.
Perusturvalla luullakseni yleensä tarkoitetaan peruspäivärahaa/työmarkkinatukea. Niitä taitaa kyllä saada ilman sijoitusten realisointiakin. Ajattelit varmaan toimeentulotukea, joka on viimesijainen etuus.
Kai tämä on trolli? Kommenttisi on oksymoroni. Köyhillä ei ole sijoituksia. Et voi olla köyhä, jolla on 50 000e kiinni osakkeissa. Toisaalta, jos tosiaan olet “köyhä” jolla on 50 000e osakesalkku, varallisuutesi on nimenomaan puskurina äkillistä rahantarvetta tai elämänmuutosta varten, joka kuuluu tarpeen tullen käyttää tilanteesta selviämiseen. Jos se ei riitä, kuuluu valtion auttaa.
Kai tämä on trolli? Kommenttisi on oksymoroni. Köyhillä ei ole sijoituksia. Et voi olla köyhä, jolla on 50 000e kiinni osakkeissa. Toisaalta, jos tosiaan olet ”köyhä” jolla on 50 000e osakesalkku, varallisuutesi on nimenomaan puskurina äkillistä rahantarvetta tai elämänmuutosta varten, joka kuuluu tarpeen tullen käyttää tilanteesta selviämiseen. Jos se ei riitä, kuuluu valtion auttaa.
Valitettavasti Goljatti on oikeassa. Suomessa perusturvan runkona on viimesijainen sosiaaliturva eli toimeentulotuki, vaikka näin ei missään tapauksessa saisi olla. Toimeentulotuiebn sääntöjenmukaan ei pidä säästää mitään. Lain kirjamimnen mukaan, jos sinulla on kuun pankkitilillä rahaa 50 euroa, toimeentulostasi vähennetään 50 euroa. Kuun viimeisenä päivänä kannattaa siis suunnata pubiin. Laki on niin ääliömäisen typerä, ettei sitä sovelleta, mutta sijoitusvarallisuutta ei saa olla.
juuri näin. Eräs sukulaiseni on sairauseläkkeellä, jolla ollessaan opetteli sijoittamaan. Jos ei olisi eläkkeellä, vaan pitäisi saada kelasossusta rahaa, niin sijoittaa ei voisi, koska ne ulosmitattaisiin ennen kuin saisi tukea.
Pelkään, että Suomen laissa on ääliömäisyyksiä monessakin kohdassa. Olisiko blogistilla eduskuntatyön kokemusasiantuntijana mitään reseptiä siihen, kuinka suoranaiset ääliömäisyydet saataisiin korjattua ja vältettyä? Puuttuuko valmistelevilta virkamiehiltä jokin oleellinen taito, vai onko vika ensisijaisesti poliitikoissa?
Tämä ei koske asuntovarallisuutta. Köyhän kannattaa sijoittaa asuntoon. Kuun lopussa, jos on ylimääräiset 50 EUR, voi lyhentää asuntolainaa. Korot ja vastikkeet maksetaan asumistuella.
Dementiaa sairastavan äitini raha-asioiden hoitajana, voin vinkata, että rahaa ei kannata tuhlata, riittää kun ottaa pois pankkitililtä. “Patjan alla” kannattaa olla vähintään sen verran rahaa, että selviää ainakin yllättävistä terveysmenoista kuten lääkärikäynnistä tai ambulanssimaksusta.
Jos rahaa kertyisi niin paljon, että sitä riittäisi sijoitettavaksi, pitäisi asiaa pohtia uudestaan moraalin kannalta. Meillä ei sitä ongelmaa “onneksi” ole. Koko eläke menee elämiseen plus sairauskuluihin eikä riitäkään.
Tästä täysin samaa mieltä. Jotenkin systeemiä pitäisi kehittää siihen suuntaan, että tuloista riippumatta ihmisten kannattaisi aina a) elää mahdollisimman säästeliäästi, eli systeemi ei palkitse siitä, että kaikki omaisuus on pantu lihoiksi ja b) hankkimaan lisätuloja aina kuin mahdollista.
Jotenkin tähän suuntaan veisi systeemi, jossa jokainen täysikäinen saisi käyttöönsä sosiaalitilin, jossa olisi pohjalla joku määrä rahaa. Sinne olisi pakko maksaa joka kuukausi osa palkasta siihen asti kunnes se on saavuttanut jonkun maksimitason. Toisaalta sitten sieltä saisi nostaa tulotukea silloin, jos omat tulot ovat pudonneet työttömyyden tai sairauden vuoksi. Jos tukea ei ole koskaan työelämän aikana nostanut, niin sen saisi sitten eläkeiässä oman eläkkeensä päälle. Tämä kannustaisi ihmisiä minimoimaan työttömyysjaksot, koska työttömyyskorvauksena nostettava raha ei enää olisikaan vastikkeetonta, vaan siinä syötäisiin omaa tulevaa eläkettä, muttei samaan aikaan jättäisi ketään puille paljaille jos tulot jostain syystä romahtavat. Se myös kannustaisi elämään säästeliäästi silloinkin, kun on tulotuen varassa toisin kuin mainittu toimeentulotuki, jossa palkitaan siitä, että kaikki pannaan menemään sitä myötä, kun se yhteiskunnalta saadaan.
Tavallaan tämä sosiaalitili voisi myös toimia monella ensi vaiheessa opintolainan korvikkeena.
Suomalaiset kotitaloudet ovat todellakin huomattavan vähävaraisia. Esimerkiksi Allianzin Global Wealth raportin (s.63) mukaan Espanjalaisten kotitalouksien nettorahoitusvarat ovat suuremmat kuin Suomalaisten. Italialaiset ovat enemmän kuin tuplasti meitä varakkaampia. Meillä on tosiaan varoja kiinni asunnossa. Pidän kuitenkin suurimpana syynä kansalaistemme köyhyyteen sitä, että meillä on katsottu parhaaksi imuroida varallisuus julkisen sektorin instituutioihin lähinnä työeläkesektoriin. Uskon, että pienten osinkojen verovapaus, ikuiset asuntolainat, osakesäästötili, tyyliset keinot eivät johda toivottuun kansankapitalismiin, mikäli kansa jatkossakin verotetaan köyhäksi työeläkemaksulla (+muilla veroilla/veroluonteisilla maksuilla). Jos kansalainen halutaan keskiöön ja itsenäisemmäksi tarvitaan ajattelutavan muutos: poliitikkojen on annettava taloudellista vastuuta ja valtaa kansalaisille ja lopetettava kaiken liikenevän rahan kerääminen julkisen sektorin instituutioihin. Veikkaan, että ihan lähitulevaisuudessa tälläistä ei tapahdu ja siksi on turha näperrellä osakesäästötilien, ikuisten asuntolainojen yms kosmeettisten temppujen kanssa, valitettavasti.
Jos ihmisillä riittäisi itsehillintää ja hieman järkeä, on jokaisella mahdollisuus vaurastua. Mainitsemillasi asioilla nimenomaan poistetaan se muutama kymppi veroja kuukaudessa jonka laittaminen säästöön vaurastuttaisi. Ihmiset kun on niin tyhmiä, kun jostain ilmestyy satanen, käyttää hän sen jonkun “kauan himoitseman” laitteen ostoon.
Olen 33v entinen rekkakuski ja meidän talouden suunnittelija. Puolisoni on 31v. Meillä on asunto, 2 autoa, sijoitusasunto, 3xxxx euron sijoitussalkku, minä aloitin juuri opinnot, puolisoni on töissä 40t vuosiansiolla. Säästämme 1,5v lapsen salkkuun kuukausittain 130 euroa. Minkäänlaista saatua alkupääomaa emme ole saanut vaan tehnyt töitä, maksettu verot ja käyttänyt rahaa fiksusti. Lainaa on, mutta kaikkia tulee lyhennettyä suunnitelman mukaisesti.
Itsehillintä, järjestelmällisyys, talouden hallinta!!
Puolison vuosiansio 40t€. Ei mikään presidentin palkka, jos ei ihan pienikään. Tuosta menee TyEL maksua ~10t€ vuodessa. Ehdotan, että TyELlistä luovutaan, jolloin voitte säästää lapsen salkkuun 130€/kk sijasta tonnin kuussa tai ehkä kaksi tonnia kuussa sitten kun sinäkin olet opiskellut ja töissä. Entä jos lapsenne tai te itse elättekin huomattavan vanhaksi? Sitä varten meillä on erittäin hyvä systeemi: Kela/takuueläke. Ehdotan että TyEListä luovutaan. Palautetaan valtaa itse ansaittujen rahojen käyttämisestä kansalaisille itselleen.
Suomalaiset kuitenkin tästä huolimatta säästävät paljon. Jos säästämisen voisi tehdä osakkeisiin asuntolainan lyhentämisen sijaan, saataisiin parempaa tuottoa. Ei tää vertailuna käytetty Ruotsikaan mikään veroparatiisi ole.
Ossi, olen aikalailla erimieltä.
Ehkä suomalaiset säästävät suuren suhteellisen osuuden pienistä nettotuloistaan. Euroissa laskettuna suomalaiset eivät paljoa säästä. Tämä ei johdu säästämisinnon puutteesta vaan siitä, että meillä on katsottu parhaaksi kerätä rahat pois kansalaisilta. Jos suomalaiset olisivat euroissa mitattuna ahkeria säästäjiä niin suomalaiset olisivat vauraampia tuossakin tutkimuksessa, johon aiemmin viittasin. Nyt suomalaiset olivat siinäkin köyhimpiä noin 20 maasta! “kadunmiehellä” on mielikuva, että elämme yltäkylläisyydessä. Tuo mielikuva oli perusteltu ehkä joskus 1970-luvulla.
Ehkä, mutta tuolla ei kyllä ole suurta merkitystä verrattuna verotuksen rooliin. Nuo parjaamani eläkeyhtiöt saavat sijoittaa melko vapaasti mihin haluavat, ja ammattitaitoa pitäisi löytyä. Tuotot ovat tyypillisesti huonona vuonna 2% ja hyvänä 5%. Juu, osakkeet saattavat tuottaa poikkeuksellisena vuonna vaikka 30%, mutta ne myös saattavat toisena vuonna laskea 20%. Tällähetkellä näemme osakemarkkinan liian positiivisessa valossa kun takana on 10 vuoden nousuputki.
Ei ole Ruotsikaan veroparatiisi, mutta Ruotsissa Ruotsissa siedetään äveriäiden kansalaisten olemassaoloa. Ruotsissa teollisuutta ei ole siirretty julkisen sektorin omistukseen yhtä laajasti kuin meillä. Ruotsissa uskotaan, että yksityinen omistus on tehokkaammin hallinnoitu kuin julkisen sektorin osaksi siirretty elinkeinoelämä.
Säästävätkö ruotsalaiset sitten paljonkin enemmän?
Tällähän viittasit (ainakin suurelta osin) eläkemaksuihin. Kuitenkin, jos niitä leikattaisiin, niin sittenhän eläkevaroja kertyisi vähemmän. Jos ne lasketaan julkisen sektorin varoiksi, niin sehän tarkoittaisi sitten pienempää julkista varallisuutta, joskin mahdollisuutta suurempaan yksityiseen varallisuuteen. Koska myös julkisilla varoilla on väliä, ei tämän muuttaminen auttaisi kauheasti varallisuuteen.
Pitkässä juoksussa osakemarkkinat ovat tuottaneet keskimäärin yli 6% (reaalisesti) vuosittain. Ks. esim tämä kirja:
https://en.wikipedia.org/wiki/Stocks_for_the_Long_Run
Toisaalta asuntolainojen korot ovat paljon alhaisempia. Esim minulla lainan (nimellis)korko on tällä hetkellä 0,4%. Vuosi kymmenten saatossa tuo ero kertautuu merkittäväksi.
Mutta mitäs tekemistä tuolla on varallisuuden kerryttämisen kanssa?
Suomalaiset ovat köyhiä, koska tää maa modernisoitui ja vaurastui myöhään. Monella se vähäkin omaisuus, joka oli onnistuttu hankkimaan, muuttui liki arvottomaksi, kun pienviljely muuttui kannattamattomaksi ja kansa alkoi valua etelään. Toki isot tilat metsineen ovat rahantekokoneita edelleen — omistajilleen, kansantalouden kanaaltahan ne ovat rahan tuhoamiskoneita.
Toki verotuskin on ollut raskasta ja seuraavan neljän vuoden aikana vielä raskaampaa, koska niitä hallitusneuvottelujen ilmaisia fantasiamiljardeja ei ole olemassa. Jotenkin me ne päädymme maksamaan, jos ei sitten pääse ulkomaille pakoon.
Ruotsilla on finanssipolitiikka, rahapolitiikka sekä valuuttakurssipolitiikka omassa hallussaan. Tekeekö se ikuisista/pitkistä asuntolainoista paljon vähäriskisempiä ruotsalaisille kotitalouksille kuin suomalaisille? Kuka tietää mitä pitkänä laina-aikana euroalueella ehtii tapahtua.
Houkutteleva ajatus kyllä, että suomalaisten kotitalouksien tase saataisiin töihin.
Tämä kirjoitus avaa Soininvaaran talousajattelua jonnekin 70–80 ‑luvun keynesiläiseen ”pitkällä tähtäimellä olemme kaikki kuolleita” ja ”valtion velka on velkaa itsellemme” . Toki kansantalouden teoria on kehittynyt viidessäkymmenessä vuodessa, jopa maailman kehittymisen myötä.
Kun ruotsalainen ikuisen asuntolainan talo palaa, miten kustannukset jaetaan? Sama kysymys kaatoi amerikkalaisia asuntoluotottajia. Puhuttiin roskalainoista ja lama aikoi.
Björn Wahlroos on puhunut paljon omistamisesta ja investoinneista. Suomi ei ole tässä suhteessa onnistunut muuttamaan politiikkaansa, joka perustuu lähtökohtaisesti sotien jälkeen yhteiskuntajärjestelmän pelastamiseksi ”kehitettyyn” devalvaatio ‑inflaatio sykliin. Muutos olisi voitu saada aikaan Neuvostoliiton hajoamisen ja EU:n liittymisen välillä. On tärkeä huomata järjestelmä enemmänkin lujittunut, luutunut kuin muutostilassa.
Tulipaloa varten on palovakuutus. Meillä riskinä on se, että asunto on muuttotappioalueella ja siksi lopulta arvoton.
Jos on sellainen riski, että asunto muuttuu (lähes) arvottomaksi, silloin asuntolaina pitää pyrkiä maksamaan mahdollisimman nopeasti tai ostaa asunto käteisellä. Nimittäin asuntolaina taatusti estää muuton muualle ja vielä paljon tehokkaammin kuin tulipalo. Omat sukulaiseni ovat pääosin muuttotappioalueilla ja osa on myynyt asuntoaan vuosia ja samalla siirtänyt muuttoa saman verran. Tiedän jopa tilanteita, joissa ei ole voinut ottaa parempaa työpaikkaa vastaan, koska asuntoa ei ole voitu myydä.
Voin vain sanoa, että asuntolaina on puhdasta myrkkyä, jos elää muuttotappioalueella. Ja muuten, pankki voi jopa kieltää myymästä asuntoa alle asuntolainan määrän, mikä vielä vaikeuttaa myyntiä entisestään (muuttotappioalueella ei voi olettaa saavansa omiaan takaisin).
Nykyaikana paikkakuntaa vaihdetaan usein vasta, kun aiempi asunto on saatu myytyä, kesti myyntiin sitten kuukausi tai 10 vuotta. Jokin nykyistä korkeampi sijoitusvarallisuus ei tilannetta muuta. Vaikka sijoitusvarallisuutta olisikin kertynyt 50 tonnia nykyisen 5 tonnin sijaan, ei uutta asuntoa silti osteta ennen vanhan myyntiä. Asunnot ovat sen verran kalliita, että jokin hassu kymppitonni sijoituksissa ei pahemmin tilannetta muuta.
Itse pikemminkin ihmisiä maksamaan vähemmän asunnoista, jolloin voi ottaa lyhyemmän lainan. Jopa siinä tapauksessa, että se tarkoittaisi muuttamista kymmenien kilometrien päähän töistä.
ps. Ei voi sanoa, että asunto muuttuisi täysin arvottomaksi, koska jopa surkeimmista asunnoista maksetaan yleensä jotain. Kyse voi olla tosin vain muutamasta tonnista, vaikka asuntolainaa olisi sata tonnia. Tosin, kuten sanoin, pankki ei yleensä hyväksy asunnon myyntiä reilusti alle pankkilainan määrän. Niin kauan kuin lainaa on jäljellä, pankilla on määräysvaltaa asunnon myynnissä, koska pankkihan asunnon oikeasti omistaa.
Miksi? Ei se paljoa lohduta, ettei ole lainaa, jos ei myöskään ole sijoitusomaisuutta, jonka olisi voinut kerätä lainanmaksun sijaan.
Ihmisille on yleensä helpompaa pakkosäästää maksamalla lainaa pois, kuin yrittää sijoittaa kuukausittain vastaava summa johonkin muuhun. Se säästö lipsahtaa helposti kulutukseen, mutta kerran lyhennettyä lainaa ei saa niin helposti tuhlattua.
Jos säästäminen olis helppoa, mitään pakollisia eläkemaksuja ja eläkejärjestelmiä ei tarvittaisi, kun ihmiset voisivat hoitaa ne vapaaehtoisesti.
Ei niitä tarvitakaan. Toinen vaihtoehto on kerätä veroja ja maksaa ihmisille niistä sosiaaliturvaa ihan niinkuin Kela tekee. Se olisikin paljon parempi järjestelmä kuin tämä nykyinen TyEL jossa on tuhansien ihmisten “rälssi”, jolle on annettu oma “verotusoikeus”. Ne rypevät rahassa, ovat pöhöttyneitä ja siitä tulee kansalle monenlaisia suuria hyvinvointitappioita.
Mutta ilmeisesti ruotsalaisille säästäminen onnistuu, vaikkei asuntolainaa tarvitsekaan kovin paljoa lyhentää.
Lisäksi tietysti asunnon paljastuminen mikrobivaurioituneeksi. Näitä tapauksia on valitettavan paljon.
Kyllähän se velaton omistusasuntokin tuottaa asuntotulona varsin kohtuullista ja kouriintuntuvaa lisärahavirtaa joka kuukausi.
Kaikki asuntolaina lyhennykset ovat efektiivisesti sijoituksia joilla sitä asuntotuloa nostetaan. Asuntotulo on toki aika pieni prosentuaalisesti siitä pääomasta.
Pieni verrattuna mihin? Tyypillisesti asuntotulo on 4–7 % verotonta tuloa eli se tuotto nettona, jonka asuntosijoittaja haluaa bruttona. Siis oma asunto vs. vuokralla asuminen. Mistä saat samalla riskillä paremman tuoton?
Asuntolainan lyhentämisen tuotto tulee lainan korosta. Se ei nykyisellään ole suuren suuri.
Vaan kun sitä asunnon velkaa lyhennetään usein ensimmäiset 15 vuotta reilut 1000 €/kk. Ruotsalaisessa systeemissä voisi tuon summan sijoittaa johonkin muuhun. Oman asunnon arvonnousustakaan ei yleensä ole hyötyä kuin jälkipolville.
Huomiotta jäivät asuntojen hinnat. Jos kaikki saavat valtavia asuntolainoja matalilla koroilla eikä asuntoja halutuille paikoille rakenneta enempää, voivat asuntojen hinnat kohota tulppaanikuplan tapaan. Tällöin varoja ei sijoittamiseen jää vaan ne menevät korkojen, olkoonkin matalia, maksuun.
En usko. Pidemmät laina-ajat vain kapitalisoituvat asuntojen hintaan. Kotitalouksien tilanne saadan paremmaksi (pitkällä tähtäimellä) laskemalla asuntojen arvoja, ja se onnistuu joko lainojen saantia rajoittamalla tai kiinteistöveroa korottamalla.
No ei todellakaan saada vaan rakentamalla tarpeeksi asuntoja lisää juuri sinne missä niitä tarvitaan juuri sen verran kuin niitä tarvitaan.
Vieläkin nopeampi tapa tehdä kaikista rikkaita olisi purkaa eläkeyhtiöt ja antaa rahat työntekijöille, joilta se rahakin alun perin on lain nojalla otettu.
Se, että asuntosäästäjä lyhentää velkaa, ei hävitä varallisuutta mihinkään. Vain siirtää varallisuuden omistusoikeuden taskusta toiseen.
Ei ole poliittisesti järkevää antaa ansan vaurastua, jos sama varallisuus voidaan ottaa “yhteiskunnan” haltuun. Loppupelissä poliittinen valta on kuitenkin sillä, joka hallitsee kansan varallisuutta.
Historiallinen syy Suomen ja Ruotsin erilaiselle asuntojen omistusrakenteelle on siinä, että Ruotsi ei ole käynyt sotia 200 vuoteen. Suomalainen mies puolestaan on sotinut kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.
— Kodin omistamisen ja maanpuolustustahdon välillä on merkittävä korrelaatio.
— Ajatellaanpa vaikka ääripäänä maaorjuudessa, siis yhteiskunnan omistamissa asunnoissa, eläneitä kansoja: heidät pitää aseella uhaten pakottaa puolustamaan näitä “yhteiskunnan” omistamia kartanoita ja linnoja.
Suomella ja Ruotsilla on korkeat maanpuolustuskustannukset koska haluavat pysyä liittoutumattomina. Vaikka Ruotsi ei ole sotinut 210 vuoteen ja Suomi ei 74 vuoteen niin molempien uhkakuva on saman hampaisiin aseistautuneen supervallan hyökkäys, niin on jouduttu pistämään maanpuolustukseen aikamoinen siivu resursseja ja materiaalia ts kansan ostovoimaa. Ruotsilla ei tosin ole enää yleistä asevelvollisuutta mutta aseteknologiaan on saatu menemään paljon rahaa.
Yksityisasuntojen mittava rakentaminen oli pakkotilanne ratkaista kaupungistumisen haasteet 1960–70 luvulla. Kaupungeilla ei ollut vara rakentaa vuokrataloja riittävästi joten keksittiin aluerakentamismalli jossa rakentamisesta vastasivat grynderit ja pankit ja valtio osittain järjesti rahoitusta. Mauno Koivisto oli yksi mallin pääarkkitehdeista.
Suomessa on asevelvollisuus (eli miehet pakotetaan jos ei nyt aseella niin vankilalla nyt ainakin uhaten osallistumaan puolustukseen), Ruotsissa ei. Sinun teoriasi mukaan asian pitäisi olla päinvastoin, eli Ruotsissa pankkien omistamissa asunnoissa asuvat miehet pitäisi pakolla saada armeijaan ja Suomessa itse maksamissaan asunnoissa asuvat miehet voisi saada sinne vapaaehtoisestikin.
Muuten olen artikkelistasi samaa mieltä, mutta ikuisen asuntolainan vaikutuksesta en.
Ikuinen asuntolaina mahdollistaa suuremman asuntolainan maksamisen. Tämä koskee kaikkia asunnonostajia. Koska siis ostovoima kasvaa, hintataso asuntopula-alueella nousee vastaavasti. Tuloksena olisi, että ihmiset vain maksaisivat entistä isommista asuntolainoista entistä kauemmin.
Ikuiset asuntolainat ovat periaatteessa tietynlaista helikopterirahaa, tätä ei vain haluta myöntää tai varsinkaan sallia koska kaikki isot kapitalistit (vertaa ‘isot pojat’) ja muuten kovan talouspolitiikan ihmiset ovat sitä mieltä että tämä aiheuttaa moraalisen vaaran (engl. moral hazard). Samaan aikaan keskuspankin rahapoliittiinen elvytys on sekin itseasiassa eräänlaista helikopterirahaa, tosin se on ohjautunut lähinnä pörssiin ja muuhun omaisuuteen.
Samaan henkeen voisi mainita että samat isot kapitalistit ja kovan talouspolitiikan ihmiset vaativat matalaa inflaatiota että ihmiset todellisuudessa joutuvat maksamaan lainansa ilman inflaation apua. Itse en ole koskaan ymmärtänyt mikä on loogisesti perusteltu syy EKP:n ja Saksan inflaatiopelkoon, muuta kuin epämääräiset lapselliset Weimar Saksa tai Zimbabwe heitot? Onko tässäkin taustalla joku liukas rinne (slippery slope) logiikka että 3–4% inflaatio tarkoittaa vääjäämättä vähintään 100% inflaatiota.
Nyt kun kuitenkin puhutaan omaisuudesta, rahan lainaamisesta ja velasta, miksei suomessa ole oikeaa henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta?
Eurooppassa ei podeta inflaatiopelkoa vaan kyvyttömyyttä nostaa inflaatio luvatulle kahden prosentin uralle.
Kyllä Saksassa podetaan inflaatiopelkoa ja se heijastuu myös EKP:n päätöksiin. Taustalla lienevät kokemukset Weimarin tasavallan ajalta. Samanlainen atavistinen pelko kuin pelko nälänhädästä Suomessa.
Miten keskuspankki, joka voi kuitenkin tuottaa lisää perusrahaa käytännössä rajattomasti, voisi olla kyvytön nostamaan inflaation kahteen prosenttiin?
Minäpä kerron, miten inflaation voi nostaa halutulle tasolle. EKP ilmoittaa, että se alkaa kasvattamaan QE-ohjelmansa suuruutta 10% kuukaudessa kunnes tavoiteinflaatio on saavutettu. Jos inflaatio ei nouse halutulle tasolle, aika pian voidaan lopettaa Euroalueen maissa verotus kokonaan, koska seigniorage-tulo kattaa kaiken. Oikeasti ei tietenkään kävisi niin onnellisesti, vaan inflaatiotavoite saavutettaisiin helposti.
Inflaatiotavoitetta pitäisi lisäksi nostaa 2,5 tai 3 prosenttiin. Hintojen sopeutuminen kolmen prosentin inflaatioissa olisi nopeampaa kuin kahden, ei tarvisi mitään kikyjä punnertaa, pari nollavuotta riittäisi mainiosti.
Tietenkin ensin pitäisi päästä edes siihen kahden prosentin tavoitteeseen. Kun siihen ei olla päästy, tulee ensimmäiseksi mieleen, että se ei ehkä ole niin helppoa, kuin luulisi (tai riskitöntä).
Ainakaan mitään teknistä estettä ei pitäisi olla keskuspankilla, joka voi tuottaa perusrahaa käytännössä rajattomasti. Psykologisia tai institutionaalisia esteitä kyllä voi olla.
Tämä olisi varmaan parannus nykytilanteeseen, mutta mun mielestä kaksi vielä suurempaa parannusta:
1) “Level targeting”. Ei pyrittäisikään tiettyyn inflaation tasoon vaan hintaindeksin tasoon, joka sitten kasvaa vaikka 2%, 2,5% tai 3% vuodessa.
2) Nimellisen BKT:n targetointi inflaation sijaan. Voitaisiin pyrkiä vaikka 5%:n NBKT:n kasvuvauhtiin (tai tuolla NBKT:n tasoon, joka kasvaa tuolla vauhdilla, jos myös level targeting on käytössä).
Kuten toit esiin, ja itsekin jopa ansamaisesti jo vihjasin, kyllä EKP saa inflaation ylös jos se haluaa. Palataan helikopterirahaan, EKP:n QE jo itsessään on virtuaalisen rahan printtaamista ja näillä sitten ostetaan valtioiden velkakirjoja, saman rahan voisi vaikka jakaa alimmalle tulokymmenykselle sopivissa määrin hetkellisenä ohjelmana. Raha on jo tehty tyhjästä arvokonservatiivien kauhuksi, on täysin poliittinen kysymys ja päätös mitä tällä ilmaisella rahalla tehdään. Nyt raha menee niille kenellä on ollut rahaa lainattavaksi valtion velkakirjoja vastaan, eli toisin sanoen toimijoille jotka eivät ole keksineet erityisen tuottavia sijoituskohteita alkujaankaan (todisteena tälle se että he olivat ostaneet siis valtioiden velkakirjoja), miksi rahan palauttaminen näille kasvattaisi inflaatiota?
Oleellista on rahan määrä eikä se, kenelle “uusi raha” menee. Yksi mahdollisuus olisi antaa raha suoraan valtioille, jolloin niiden tarvitsisi laskea liikkeelle vähemmän velkaa kuin muuten (tai voivat maksaa sitä takaisin nopeammin kuin muuten). Jos homma kuitenkin tehdään niin, että valtio ensin laskee velkaa liikkeelle, mutta sitten keskuspankki ostaa sen (tai jonkin aikaisemman velan) pois markkinoilta, on lopputulos käytännössä sama. Enemmän rahaa liikkeellä ja valtiolla vähemmän velkaa (verrattuna tilanteeseen, jossa rahaa on painettu vähemmän).
Sitä, jaetaanko alimmalle tulokymmykselle rahaa, ei liene syytä sitoa rahapolitiikkaan.
Ruotsissa on perinteisesti ollut vanhaa rahaa ja omaisuutta. Suomessa ei.
Suomessa taas valtion tahto on ollut myydä tuottavaa omaisuutta, tuhlata rahat elämiseen ja siirtyä tytäryhtiötaloudeksi verottamalla omaisuutta.
Olen tuota vuosia täälläkin kommenteissa kritisoinut. En vain ymmärrä miksi hallitukset ja valtio haluavat köyhdyttää Suomea. Sillä niin ne vain tekevät, ja uusi SDP-vasemmistohallitus jatkaa taas tuota hölmöläisten politiikkaa.
Suomalaiset ovat yhä henkisesti alamaiskansaa, joka vierastaa tuottavan omaisuuden omistamista. Tämä on surullista, koska se aiheuttaa suomalaisille alemman elämänlaadun kuin muutoin olisi mahdollista.
Perintöveron poisto antaa mahdollisuuden vaurastua Ruotsissa. Ei tarvitse myydä tuottavaa omaisuutta verojen pakottamana jollekin suursijoittajalle, jolle esimerkiksi kertyy kymmeniä tuhansia asuntoja, vaan vain maksaa sen tuomista tuloista verot. Hyvin vihreää politiikkaa, jos ajattelee siten että ihmiset voivat vähentää tuhoavan työn tekemistä, mutta Suomessa vihreät haluavat ajaa ihmiset mieluummin pakkotöihin raiskaamaan luontoa, kun vaurastuminen on pahasta. Veronmaksajien piikkiin saa köllötellä perustuloilla, mutta ei omilla rahoilla.
Eräs ongelma on Suomessa se, että henkisen tila määräytyy liian paljon ajattelusta, jossa yhteiskunnalta saatu raha on kaunista ja oikeaa ja itse hankittu rumaa ja väärää. Pahimmin väärää on sijoittamalla saatu tulo.
Onko Ruotsissa näin en osaa sanoa, molemmissa on ns. sosialidemokraattinen hegemonia (tällä en viittaa nykyisiin puolueiden kannatuksiin).
Suomessa omistusasunnon omkstajan kuoltua tulee perintövero omaisille. Jos omaisilla ei ole rahaa pitää asunto myydä jotta perintövero saadaan maksettua tai sitten pitää ottaa velkaa maksua varten. Ruotsissa asunto jää omaisille ja ne voi laittaa asunnon vuokralle ja ja kerätä vuokratuloja samalla kun asunnon arvo nousee. Jos ja kun asunto myydään joskus se on tuonut varallisuutta omistajalle, kansantalouteen kulutuksena jne ja myyntivoitosta maksetaan vasta vero. Tässä syy ruotsalaisten varallisuuteen. Mitä järkeä on maksaa omaa asuntoa pois mahdollisiman pian ja samalla kitkutella pienilä läyttörajoilla.
Muista syitä myös miksi suomalaisilla ei ole varallisuutta ovat:
1. järkyttävän korkea progressiivisen tuloverotus ‑ahkeruuden tappaja ja luovuuden lopettaja -. Miksi kukaan ei äänen sano että ahkera ja osaava ei saa vaurastua ettei muille tule paha mieli.
2. Perintöverotus — kertaalleen jo verotettu omaisuus pitää vielä verottaa ettei vaan pääomia pääse syntymään
3. Varainsiirtovero estää tehokkaasti sitä omistusasuntokauppaa kun pitäisi muuttaa työn perässä.
4. Korkea osinkoverotus — alkakaapa laskee se oikea veroprosentti esimerkiksi osakkeille — ensin yritys maksaa 20 prosenttia voitosta ja sen jälkeen kun tilille kilahtaa niin menee pääomaveroprosentti, menee yli 40 todellisuudessa. Ja tähän alkaa joku motkottamaan listaamattomien yritysten 8.5 prosentin vähäverotetusta osingosta iloisesti unohtaen että ensin pitää kerätä firmaan todellista varallisuutta — samalla pitäisi yrittäjään elää ja maksaa asuminenkin — joko vuokralla tai omassa. Kerääppä siinä sitten sitä varallisuutta sinne firmaan! Ei muuten ole helppoa hommata firmaan miljoonan nettovarallisuutta kun nollasta aloittaa perheellisenä.
Eikö nuo pidemmät asuntolainat mene ainakin muuttovoittoisilla alueilla vain asuntojen hintoihin? Ainakin Helsingissä asuntojen hinnat määräytyvät aikalailla sen mukaan paljonko ihmisillä on varaa maksaa, kun kaikki ostavat kalleimman asunnon mihin saavat pankista rahat. Pidemmät asuntolainat tarkoittavat pienempiä lyhennyksiä, mikä tarkoittaa taas isompia lainoja. Koska tuo asuntomarkkinoille valuva isompi rahamäärä ei kuitenkaan juuri lisää rakentamista Helsingissä, täytyy asuntojen silloin kallistua yhtä paljon kuin ihmiset saavat lisää rahaa käyttöönsä.
Markkinaperiaattein näin saataisiin nopeasti Helsinkien asuntojen hinnat kuplatasolle (kun nyt kuulema asuntojen tuotanto aivan maksimitasolla), sitten kun yllättäen lopetettaisiin ikuiset lainat niin voidaan katsoa vierestä kun yritykset valuvat pikkuhiljaa ulos ja muuttoliike Helsinkiin lakkaa. Saadaan kunnon Detroit-tyylinen länsimainen slummi.
Kannatan.
Ruotsalaisten isompien kaupunkien kerrostalot ovat lähtökohtaisesti asumisoikeusasuntoja, tosin jörjestelmä eroaa Suomen vastaavasta siten että asumisoikeusyhdistys omistaa itse talonsa, ja vastikkeiden määräytyminen on asukkaiden päätettävissä. Kynnysrahat asumisoikeuden ostamiseen noudattavat markkinahintoja eli voivat olla lähes yhtä korkeat kuin osakehuoneisto vastaavantasoisessa kohteessa Suomessa.
Ei kait se raha minnekään häviä, jos asuntovelallinen maksaa sen takaisin pankille. Eiköhän pankilla ole paremmat edellytykset etsiä sille tuottava sijoituskohde kuin yksittäisellä asunnon omistajalla?
Nimenomaan häviää. Kun asuntolaina nostetaan, luodaan samalla uutta rahaa lainapääoman verran. Sitä mukaa, kun pääomaa maksetaan takaisin 1. kuoletetaan, se poistuu kierrosta eli lakkaa olemasta.
Toki silloin velanmaksun sujuttua häiriöttä eli luottotappioiden jäädessä syntymättä pankille syntyy oikeus luoda uusia lainoja.
Toinen asia on, että samalla pitää maksaa korot, jotka ovat peräisin jostakin toisesta lainasta. Raha on siis yhtä kuin velka. Velkapohjaisessa rahajärjestelmässä on sellainen valuvika, että rahan määrää ei voi järjestelmässä lisätä lisätä samalla velkamäärää. Viime finanssikriisi oli velkakriisi, kuten kaikki muutkin kriisit ennen sitä. Velkakriisiä hoidettiin elvytyksellä eli siten, että keskuspankit ostivat suuria määriä velallisten lainoja. Velkaperustainen rahajärjestelmämme on hyvin ongelmallinen.
Ei kai nyt sentään setelipainokonetta pyöräytetä, kun joku ostaa asunnon tai rakentaa talon velaksi?
Googlaa luottoekspansio.
Kyllä lainaa pankista nostettaessa todellakin luodaan uutta rahaa. Kaksinkertaisen kirjanpidon periaatteiden mukaisesti rahat nostetaan laina-asiakkaan tilille ja toiselle tilille jää negatiivinen saldo. Kun asiakas lyhentää lainaa, lainatilin negatiivinen saldo lähestyy jokaisen suorituksen myötä nollaa, kunnes koko lainattu pääoma on maksettu takaisin. Myös korot ja erilaiset palkkiot on maksettava. Mitään seteleitä ei asiaan liity millään tavalla.
Korjattakoon tässä nyt sellainen yleinen väärinkäsitys, että liikepankit lainaisivat eteenpäin vain niihin talletettuja varoja. Niillä on oikeus laskea liikkeelle lainoja korkeintaan sen verran, että niille jää varoja ns. vähittäisvarantovaatimus. En muista paljonko se nykymääräysten mukaan on. Minulle on jäänyt mieleen, että pankit saisivat lainata noin 12 kertaa enemmän rahaa kuin niillä on varantoja.
Tällaisessa rahajärjestelmässä on jatkuvasti riskinä luottotappioiden kertyminen huonoina aikoina suurille pankkikonserneille, jolloin valtiot joutuvat velkaantumaan lainatakseen niille rahaa, jotta ne eivät menisi konkurssiin, jolloin kaikkien asiakkaiden lainat jouduttaisiin sanomaan irti ja vakuudet realisoimaan välittömästi. Noin kerran parissakymmenessä vuodessa ollaan maailmanlaajuisesti katastrofin partaalla. Yleensä on selvitty sillä, että keskuspankit ovat alkaneet ostella eri tahojen velkapapereita itse tyhjästä luomallaan rahalla. Kuluttajahintoihin tämä rahamäärän paisuminen ei ole mennyt juuri muuten kuin kiinteistöjen hintojen nousun kautta. Rahoitusomaisuuden arvo on paisunut huomattavasti irtaantuen todellisuudesta. Joka kriisissä tarvitaan kerta toisensa jälkeen järeämpiä toimenpiteitä.
Keskuspankkien on pakko jatkaa tällaisia ohjelmia katkeraan loppuun asti. Tämä paisuttaa esim. kryptovaluuttojen arvoja. On jonkinlaiset mahdollisuudet siihen, että fiat-raja (eurot, dollarit, jenit jne.) kuolevat pois niiden muututtua käyttökelvottomiksi. Kenties Bitcoinista voisi tulla kansainvälinen hajautettu reservivaluutta. Nuori sukupolvi on jo tottunut internetin pelialustoilla käyttämään niiden omia valuuttoja. Tyttäreni juuri ostatti minulla Roblox-pelialustalla käytettävää Robux-valuuttaa ja maksoi minulle ostoksensa käteisellä. Tuolle sukupolvelle yksityisten tahojen liikkeelle laskemat ns. virtuaalivaluutat ovat aivan tavallista arkipäivää.
Meidän maailmamme täytyy olla todella valmis, kun noin löysällä rahan jakamisella ei aiheuteta hyperinflaatiota.
Huomaa, että normaalissa liikepankkitoiminnassa rahaa myöskin häviää kierrossa, kun lainoja maksetaan takaisin. Määrällisellä elvytyksellä on kyllä saatu aikaan inflaatiota muttei kuluttajahintojen vaan rahoitusomaisuuden ja kiinteistöjen osissa maailmaa. Näin siksi, että ylimääräistä elvytysrahaa ei jaeta taviksille vaan sillä ostetaan esim. valtion velkakirjoja ja pidetään näin korot keinotekoisen alhaalla.
Tavalliset liikepankit luovat uutta rahaa ainoastaan talletuksilla. Kun talletat rahaa pankkiin, sinulla on rahaa pankissa ja pankilla on sinun tallettamasi rahat, rahan määrä kasvaa talletuksen verran. Kun nostat pankista lainan, rahan määrä kasvaa vain jos saman tien talletat lainaamasi rahat. Jos sen sijaan nostat lainaamasi rahat, pankki joutuu käyttämään muiden tallettajien sille lainaamia rahoja. Tallettaminen ja luottoekspansio toimii ihan samalla tavalla oli käytössä sitten kupariplootut, seteliraha tai bitit keskuspankin tilillä.
Aika harva nostaa lainan pannakseen rahat patjan sisään. Jonkin pankin tilille ne aina päätyvät. Jos liikepankki ei saa riittävästi talletuksia, se voi ana paikata vajausta lainaamalla keskuspankilta. Eräs korkea pankki-ihminen sanoi, että keskuspankkiraha on heille paljon edullisempaa kuin talletukset, koska eituota mitään hallinnollisia kuluja.
Tässä kannattaa huomata, että keskuspankilta lainattua rahaa edelleen lainatessa ei sitä luottoekspansiota tapahdu. Liikepankit luovat rahaa talletuksilla, keskuspankkia koskevat omat säännöt. Toki liikepankkien varsinaista liiketoimintaa on se lainan myöntäminen, ne houkuttelevat talletuksia ainostaan sitä varten että pääsisivät lainaamaan rahat edelleen.
Häviää korkeintaan lyhyeksi aikaa, koska pankki oletettavasti sijoittaa sitten johonkin muuhun aiheuttaen taas uuden luottoekspansion. Ei silti, että sillä olisi suoranaisesti väliä tässä puhutun asian kannalta, sillä olennaistahan oli säästöjen ja sijoitusten määrä (ja laatu) eikä rahan määrä.
..kunnes rytisee. — Himpskatti, erehdyin akan kanssa maksamaan talon velattomaksi kymmenessä vuodessa. Olemmeko siis nyt varattomia..?
Ette ole. Ette vain saa yhtä paljon tuottoa, kuin jos ainakin osa lyhennyksistä olisikin sijoitettu hyvin hajauttaen osakkeisiin.
Taas järkeviä ideoita mitä tulee sijoittamiseen. Kansankapitalismi todellakin olisi erittäin toivottavaa. Pelkäänpä kuitenkin, että pitkät asuntolainat eivät tarkoittaisi sitä, että rahaa jäisi vastaavasti enemmän käteen sijoittamista tai kuluttamista varten. Näin siksi, että pidemmät laina-ajat johtaisivat asuntojen hintojen nousuun. Siitä taas seuraisi riskejä sekä pankkisektorille että yksityisille laina-asiakkaille, koska homepommin ostaminen olisi entistäkin karmeampi onnettomuus.
“Keskuspankin harjoittama rahapoliittinen elvytys on mennyt aivan pipariksi, koska kukaan ei halua ottaa velkaa. Jos joku haluaakin, siihen liittyy kohtuullisen suuria riskejä, kun velkaa joillakin on aivan liikaa vakuuksiin nähden, joten hänelle sitä lainaa taas ei voida antaa.
Rahapoliittinen elvytys toimii paljon paremmin, kun velkaa on melkein kaikilla ja niiden vakuutena asuntokanta.”
Tähän vois kyllä väittää, että jos toisaalta sattuisi tulla tarve nostaa korkoja, niin Ruotsissa keskuspankki ei uskalla sitä tehdä, kun se saattaisi romauttaa koko asuntovelkaan perustuvan korttitalon. Että pipariksi on mennyt juu.
Sijoittaminen tekee vauraaksi, ei ikuiset asuntolainat. Ruotsalaisten lainakorot ovat korkeampi verrattuina Suomeen, ja nykyisin kun Ruotsissa on vaatimus lyhentää lainoja 50…70% tasolle jollain aikavälillä, niin korkea korko ja pieni lyhennys tekee käytännössä saman kuukausierän kuin matala korko vähän suuremman lyhennyksen kanssa.
Seuraava hallitus voi ottaa opiksi ja suosia sijoittamista. Keinoina voisi olla ehdotetu sijoitustili, alempi pääomavero jne. Keinoja kyllä löytyy hyvään tarkoitukseen, varsinkin kun maamme parhaat voimat ovat nousemassa seuraavaan hallitukseen.
Yksi asia, jota itse kukin voi yrittää, on ottaa pankista sijoituslainaa talo vakuutena, jos lainaa on ehtinyt paljon maksaa pois.
Minusta tuo Ruotsalaisten malli on tosi fiksu ja pitäisi Suomessakin ottaa käyttöön. Myytiin juuri äskettäin puolison kanssa oma asunto ja siitä jää jäljellä olevan lainan jälkeen viivan alle noin 200k. Muissa sijoituksissa on kiinni noin 100k. Haaveena on hankkia seuraavaksi aika laadukas asunto, jonka hinta lienee lähemmäksi 600k.
Miten tässä tilanteessa olisi perheen kannalta järkevintä menetellä.
A) Laittaa kaikki 300000e kiinni asuntoon ja ottaa lainaa 300000e.
B) Jättää sijoituksiin 100000e ja laittaa asuntoon 200000e ja ottaa lainaa 400000e.
C) Kaivaa rahat maahan ja etsiä vastaavantasoinen vuokra-asunto ja huolehtia siitä että ei missään olosuhteissa menetä rahojaan osakekurssien laskiessa tai menetä oikeutta maksimimäärään asumistukea, toimeentulotukea tms. mihin voisi olla oikeutettu jossakin oman perheen kohdalle osuvassa kriisitilanteessa?
D) Jotain muuta
Ainakaan sijoituksia ei varmaan vielä kannata realisoida, jos ei ole pakko.