Wienin asuntopoliittinen ihme

Kun viimeaikoina on main­os­tet­tu paljon Wienin edullista asum­ista, lai­tan tähän luvun tekeil­lä olev­as­ta kir­jas­tani, jos­sa käsit­te­len sitä, miten tähän on päädyt­ty. Lopus­sa on Mikko Särelätä saatu tieto, että asi­at eivät itse asi­as­sa ole Wienis­sä niin hyvin kuin luulemme.

Hin­ta- ja vuokrasään­nöstel­ty asum­i­nen on johtanut vaikeuk­si­in aina, kun kaupun­gin asukasluku on kään­tynyt voimakkaaseen kasvu­un. Kun hin­nat eivät jous­ta, miukku­ut­ta säädel­lään jonoil­la ja jono­tuk­sen hin­taa pimeil­lä markki­noil­la, kuten Tukhol­mas­sa on tapah­tunut. Tästä on kuitenkin poikkeuk­se­na Wien. Miten Wienis­sä on onnis­tunut se, mikä kaikkial­la muual­la on epäonnistunut?

Yksi­tyisen maan konfiskoiminen 

Wienin sosialidemokraat­ti­nen hallinto sääti vuon­na 1922 kaupunki­maalle korkean kiin­teistöveron, joka rom­ah­dut­ti maao­maisu­u­den arvon. Sen jäl­keen kaupun­ki osti hal­val­la merkit­tävän osan yksi­tyis­es­tä maas­ta. Tämän jäl­keen kaupun­ki on sub­ven­toin­ut asun­to­tuotan­toa lain­oit­ta­mal­la sitä negati­ivisel­la reaa­liko­rol­la. Kaupun­gin asukkaista 60 % asuu kaupun­gin vuokra-asun­nois­sa. Huo­mat­takoon, että niihin eivät pääse kuin Itä­val­lan kansalaiset ja vähin­tään kak­si vuot­ta Wienis­sä asuneet. Myös yksi­tyiset vuokra-asun­not ovat vapaae­htois­es­ti sitoutuneet kohtu­uhin­taisi­in vuokri­in saadak­seen kaupun­gin tar­joa­maa edullista lainaa.

Voisiko tuol­lainen kaupunki­maan kon­fiskoimi­nen onnis­tua Suomes­sa vai tör­mäisikö se perus­tus­lain omaisu­u­den suo­jaan? Suomes­sa kaupungilla on oikeus lunas­taa maa­ta asun­to­tuotan­toon. Alun­perin ajatuk­se­na oli, että lunas­t­a­mi­nen tapah­tu­isi raaka­maan hin­nal­la, mut­ta tuomiois­tuimet ovat liu’ut­ta­neet käytän­töä lake­ja säätävältä eduskunnal­ta mitään kysymät­tä. Lisäk­si mon­es­sa kun­nas­sa ajatel­laan, että lain­säädän­nön tar­joami­nen keino­jen käyt­tö on laitonta.

Wienis­sä kerätään koti­talouk­sil­ta ja yri­tyk­siltä 0,5 pros­entin tuloista asun­toveroa, jol­la rahoite­taan asun­to­tuotan­non sub­ven­toin­ti. Kaupungille hal­vat asun­to­lainat eivät ole suuri kuluerä ainakaan täl­lä het­kel­lä, kos­ka kaik­ki vakavaraiset euroop­palaiset kaupun­git saa­vat markki­noil­ta hyvin hal­paa lainaa.

Asukaslu­vun lasku ja nousu

Asun­topoli­ti­ikkaa on helpot­tanut eri­tyis­es­ti kaupun­gin asukaslu­vun pitkäaikainen alamä­ki. Vuodes­ta 1910 vuo­teen 1990 Wienin kaupun­gin asukasluku aleni yli puolel­la miljoon­al­la asukkaal­la, mut­ta kään­tyi sen jäl­keen ripeään kasvu­un maail­man­laa­juisen kaupungis­tu­misaal­lon myötä. Tässä vai­heessa olisi luul­lut, että vuokrasään­nöste­ly olisi johtanut samoi­hin ongelmi­in kuin muis­sa kas­vavis­sa kaupungeis­sa, mut­ta kaupun­ki pystyi vas­taa­maan kasvu­un mas­si­ivisel­la asun­to­tuotan­nol­la, jota kaupun­ki siis sub­ven­toi ali­hin­taisil­la lain­oil­la. Kiin­nos­tavaa on, että Wienis­sä rak­en­tamiskus­tan­nuk­set ovat selvästi alem­pia kuin Helsingissä.

Wienin tiivis kaupunki­rakenne on avit­tanut asun­topoli­ti­ikan onnis­tu­mista. Mon­es­sa euroop­palaises­sa kaupungis­sa asun­to­jen hin­nat ja vuokrat keskus­tan tun­tu­mas­sa ovat nousseet kohtu­ut­tomasti, kun aiem­paa selvästi use­ampi halu­aa asua keskus­ta­mais­es­ti lähiöa­sumisen sijas­ta tai kuten Helsingis­sä, ratikkakaupungis­sa. Melkein koko Wien on kaupunki­maisen tiivi­isti raken­net­tu ja kir­jaimel­lis­es­ti ratikkakaupunkia. Tämä helpot­taa huo­mat­tavasti asun­tomarkki­noiden tas­apain­oa. Vapaara­hoit­teinen asun­to keskus­tas­sa on kalli­impi kuin laidoil­la, mut­ta ero on huo­mat­tavasti pienem­pi kuin useim­mis­sa muis­sa kaupungeissa.

Tuuk­ka Saari­maa on arvostel­lut Wienin asun­topoli­ti­ikkaa siitä, että se ei paran­na kaupunki­lais­ten taloudel­lista ase­maa, kos­ka mitä mata­lana vuokrana voite­taan, se vas­taavasti korkeamp­ina veroina menetetään.

Taval­laan Wienis­sä jae­taan verovaroin kerät­tyä rahaa perus­tu­lona kaupunki­laisille edullis­ten vuokrien muo­dos­sa. Onko tämän ”perus­tu­lon” sit­o­mi­nen asumiseen järkevää? Eikö ihmis­ten pitäisi saa­da käyt­tää sitä mihin halu­a­vat? Oikeus tiet­tyyn perusasun­toon on saman­lainen meri­it­ti­hyödyke kuin ter­vey­den­huolto ja koulu­tus, johon jokaisel­la on oikeus tuloi­hin kat­so­mat­ta, mut­ta väljä tai muuten ylelli­nen asum­i­nen vaikut­taa asial­ta, jota ei pitäisi tukea ohi muun kulutuksen.

Myös Helsingis­sä kaupun­ki omis­taa huo­mat­ta­van osan maas­ta. Siitä perit­tävä maan­vuokra alen­taa kun­taveroa liki kahdel­la pros­ent­tiyk­siköl­lä. Toisaal­ta Helsin­ki joutuu vas­taa­maan sel­l­ai­sista infra­struk­tu­uri-investoin­neista, joista muual­la vas­taa valtio.

Huo­mat­takoon, että Wienis­sä on päästy tilanteeseen, jos­sa asumiseen sido­tulle pääo­ma­lle ei mak­se­ta korkoa tai reaa­liko­rko on peräti negati­ivi­nen. Kun val­tiot ja kaupun­git saa­vat lainaa hyvin edullis­es­ti, tämän lainan välit­tämi­nen eteen­päin asumiseen vaikut­taa jär­keen käyvältä. Tämä todel­la paran­taa asukkaiden taloudel­lista tilan­net­ta, kos­ka tämä alen­taa vuokria taval­la, joka ei edel­lytä korkeam­paa vero­jen keräämistä. Yksi­tyiset toim­i­jat asun­tomarkki­noil­la ovat protestoi­neet Wienin asun­topoli­ti­ikkaa kohtaan ja valit­ta­neet siitä EU-tuomiois­tu­imeen pitämäl­lä sitä lait­tomana val­tion tukena.

Kun keskus­pank­ki pitää yllä hyvin keveitä rahamarkki­noi­ta edis­tääk­seen taloudel­lista toimeli­aisu­ut­ta ja investoin­te­ja, eikö asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen kas­vavi­in kaupunkei­hin ole hal­van keskus­pankki­ra­ha oikeaa käyt­töä? Yksi­ty­isille sijoit­ta­jille ei nol­lako­rko kel­paa tuo­tok­si, vaik­ka se kel­paakin keskus­pankille. Tämän voisi Wienin asun­topoli­ti­ikas­ta kopi­oi­da, mut­ta se merk­it­see suur­ta rak­en­teel­lista muu­tos­ta asuntopolitiikkaan.

Mata­lat rakennuskustannukset

Ker­rostalon rak­en­t­a­mi­nen on Wienis­sä huo­mat­tavasti halvem­paa kuin Helsingis­sä. Jos olisin kil­pailu­vi­ra­nomainen, yrit­täisin selvit­tää, mik­si edullisia raken­nus­ma­te­ri­aale­ja ei tuo­da Itä­val­las­ta Suomeen. Raken­nusle­hti tosin revit­ti uutises­saan, että raken­nus­li­ik­keet tahkoa­vat Helsingis­sä asun­noil­la kohtu­ut­toman suuria voittoja.

Mut­ta, ei kaik­ki ole kul­taa mikä kiiltää.

Mikko Särelä soit­ti ja halusi täy­den­tää tieto­jani Wienin asun­toti­lanteesta. Asi­at eivät ole siel­lä niin hyvin kuin on kerrottu.

Wienis­sä on myös vapaiden markki­noiden vuokra-asun­to­ja. Niis­sä vuokrata­so on nous­sut viime aikoina viiden pros­entin vuosi­tahti­in — selvästi nopeam­min kuin Helsingis­sä. Se siis ottaa vas­taan niukku­u­den, kun asukasluku kas­vaa nopeasti.

Seinä on myös tulos­sa vas­taan. Wienis­sä on raken­net­tu vuosit­tain vain 6 000 asun­toa, mikä ei ole mis­sään suh­teessa 30 000 asukas­ta lähenevään vuo­tuiseen väestönkasvu­un. Joko pitkän väestön vähen­e­misen ansios­ta kaupungis­sa on ollut tyhjiä asun­to­ja tai sit­ten asum­isväljyys piene­nee nopeasti. Tämä ei ennus­ta hyvää.

56 vastausta artikkeliin “Wienin asuntopoliittinen ihme”

  1. Helsin­gin ja Wienin erot johtu­vat väestö- ja elinkeino­maanti­eteel­li­sistä ja his­to­ri­al­li­sista syistä. Ase­man syn­nyt­tämi­nen ei ole toki ollut help­poa. Esim 1920-luvun sosial­is­tikau­den jäl­keen käyti­in Itä­val­las­sa sisäl­lis­so­ta ja sen seu­rauk­se­na ääri­oikeis­to otti val­lan ja lop­ul­ta Aatu mikä taas johti katas­trofi­in. Wien menett­ti molem­mis­sa maail­man­sodis­sa val­tavasti työikäisiä miespuolisia asukkai­ta ja jou­tui aloit­ta­maan tyhjästä.
    Wienin ase­ma yht­enä Euroopan johta­vana kult­tuuri- ja tiedekeskuk­se­na ja kan­sain­välis­ten jär­jestö­jen pää­ma­jana mah­dol­lis­taa sen että kaupun­gin “omille ” pikku­virkamiehille löy­tyy tuet­tua asum­ista kun taas ulko­mail­ta tullei­den suu­rit­u­lois­t­en on mak­set­ta­va käypä hin­ta. Wienin maanti­eteelli­nen sijain­ti sekä se että se on sisä­maankaupun­ki (koko Itä­val­ta itse asi­as­sa sisä­maa­ta) on johtanut siihen että raideli­iken­teeseen on voitu panos­taa aivan eri taval­la kuin meil­lä kos­ka kalli­isi­in merikul­je­tuk­si­in ja satami­in ei ole tarvit­tu panos­taa. Asum­i­nen OK-talos­sa kaupun­gin ulkop­uolel­la on suurin piirtein saman hin­taista kuin Helsin­gin seudul­la mut­ta ei niin autoilus­ta riip­pu­vaista kuin täällä. 

    Helsin­gin kasvun ongel­ma on rikkinäisyys ja se että vajaakäytössä ole­vi­in alueisi­in ei ole voitu rak­en­taa kuin vas­ta pitkit­tynei­den riito­jen käl­keen, osit­tain sik­si että val­tiokin pyrkii sanele­maan Helsin­gin maankäytöä. Itä­val­las­ta on voitu muo­dostaa liit­to­val­tio kos­ka se on keskel­lä vauras­ta kes­ki-Euroop­paa ja sen kaik­ki kolkat pär­jäävät parem­min omil­laan kuin Suomen eri osat, ja se osaval­tio johon Wien kuu­luu on saanut itse päät­tää asioistaaan.

  2. Wien on kaupun­ki, jon­ka asun­topoli­ti­ik­ka on hyvä tun­tea ja jos­ta on var­maan paljon opit­tavaa. Osmon kir­joituk­ses­sa oli tieto ja näke­mys­tä. Se oli myös häm­men­tävän suurpi­irei­den fak­to­jen osalta ja ana­ly­y­sis­sä oli aikamoisia loikkia ja aukkoja.

    Mitä Wienis­sä tarkkaan ottaen tapah­tui 1920 ‑luvul­la? Toiv­ot­tavasti tule­va kir­ja valaisee enem­män. Häm­men­tävää on kon­fiska­torisen kiin­teistöveron esit­te­ly hyväksyt­tävänä asun­topoli­ti­ikan keinona. Mitä se tarkoit­taa ja ehdot­taako Osmo sel­l­aista Suomeen?

    Suomeen Osmo suosit­telee asun­tomaan lunas­tus­ta raaka­maan hin­nal­la. Laki sal­lii sen, vieläpä viimeis­ten 7 vuo­den aikainen arvon­nousu kor­vauk­ses­ta leikat­en. Vihreät ovat juuri nyt Helsin­gin suosi­tu­in puolue. Olisiko Helsin­gin pitänyt pakkol­u­nas­taa ja pitäisikö nyt? Mik­seivät vihreät ehdot­ta­neet? Onnek­si Helsingillä on ollut mui­ta tehokkai­ta keino­ja raaka­maan hankintaan.

    Jois­sakin toi­sis­sa kaupungeis­sa pakkol­u­nas­tuk­sen käytölle olisi ehkä suurem­paa tarvet­ta. Toisin kuin Osmo väit­tää, vika ei ole tuomiois­tu­imis­sa, jot­ka oli­si­vat määrän­neet liian korkei­ta lunas­tusko­r­vauk­sia, vaan kun­nis­sa, jot­ka eivät ole halun­neet käyt­tää oikeut­taan han­kkia maa­ta lunastamalla.

    Tiedok­si tämäkin: tule­va eduskun­ta joutuu käsit­telemään ehdo­tus­ta lunas­tus­lain muut­tamisek­si, jos­sa lunas­tusko­r­vauk­sia halu­taan nos­taa nykyis­es­tä täy­den kor­vauk­sen takaamisek­si. Leikkaus­pykälä pois­tu­isi ja kor­vaus olisi 25 % yli käyvän arvon. 

    https://oikeusministerio.fi/artikkeli/-/asset_publisher/tyoryhma-ehdottaa-lunastuslain-korvausperusteiden-uudistamista

    Jos ehdo­tus toteu­tuu, ja ehdo­tus on mon­elta osin onnis­tunut, raaka­maa tulee kallis­tu­maan lähem­mäs tont­ti­maan arvoa. Ehdo­tuk­sen vaiku­tuk­sia kun­tien maan­hank­in­taan voi olla vaikea ennakoi­da. Ehkä raaka­maa tulisi jatkos­sa saat­taa kiin­teistöveron piiriin?

    Osmon kir­joituk­ses­sa on sekavu­ut­ta myös pääo­man tuot­to­vaa­teen osalta: ”… Wienis­sä on päästy tilanteeseen, jos­sa asumiseen sido­tulle pääo­ma­lle ei mak­se­ta korkoa tai reaa­liko­rko on peräti negati­ivi­nen.” Mik­si tuo on toiv­ot­tavaa? Toisaal­la Osmo kehuu: ” Myös Helsingis­sä kaupun­ki omis­taa huo­mat­ta­van osan maas­ta. Siitä perit­tävä maan­vuokra alen­taa kun­taveroa liki kahdel­la pros­ent­tiyk­siköl­lä.” Paljonko asun­noista ja asun­to­ton­teista tulisi siis saa­da tuot­toa pääo­ma­lle? Helsin­gin kaupun­ki hyväksyi äsket­täin uudet tont­tipoli­ti­ikan lin­jauk­set, monin tavoin fik­sut ja moder­nit. Kaupung­in­hal­li­tus vaati kuitenkin erik­seen selvitet­täväk­si tont­tipääo­man tuot­to­vaa­teen. Me Osmon kanssa olemme kan­nat­ta­neet nyky­istä 4 pros­entin nimel­listä tuot­to­vaadet­ta selvästi pienem­pää (efek­ti­ivistä) tuottovaadetta. 

    Heitot kon­fiska­toris­es­ta kiin­teistöveros­ta ja negati­ivis­es­ta pääo­man tuo­to­s­ta eivät herätä luottamusta.

    1. Heitot kon­fiska­toris­es­ta kiin­teistöveros­ta ja negati­ivis­es­ta pääo­man tuo­to­s­ta eivät herätä luottamusta.

      Kumpaan, min­u­un vai Wieni­in.? Täl­lainen maavero Wieni­in säädet­ti­in vuon­na 1922 ja edelleen kaupun­ki laiunoit­taa asun­to­tuotan­toa yhden pros­entin nimel­lisko­rol­la, mikä tarkoit­taa negati­ivista reaa­liko­rkoa. Woit tark­istaa lähteistä.

      1. Osmo Soin­in­vaara: Kumpaan, min­u­un vai Wieni­in.? Täl­lainen maavero Wieni­in säädet­ti­in vuon­na 1922 ja edelleen kaupun­ki laiunoit­taa asun­to­tuotan­toa yhden pros­entin nimel­lisko­rol­la, mikä tarkoit­taa negati­ivista reaa­liko­rkoa. Woit tark­istaa lähteistä.

        Läh­teet kel­paa­vat ja kiin­nos­ta­vat. En sinän­sä epäile tari­naa. Se mitä ehdo­tat Suomeen on tun­tuu sekaval­ta eikä herätä luottamusta.

      2. Ris­to Pel­to­la: Läh­teet kel­paa­vat ja kiin­nos­ta­vat. En sinän­sä epäile tari­naa. Se mitä ehdo­tat Suomeen on tun­tuu sekaval­ta eikä herätä luottamusta.

        Markki­nahäir­iöt herät­tävät harvem­min luottamusta.

  3. Kil­pailu­vi­ra­nomaisil­la olisi tosi­aan selvitet­tävää. Jos oikein muis­tan, Lem­minkäi­nen oli mukana jo asfalt­tikartel­lis­sa ja itse en ainakaan epäile het­keäkään etteikö saman­laisen kartellin mah­dol­lisu­us olisi ole­mas­sa myös talo­jen rak­en­tamisen kohdalla.

    1. Jukkis:
      Kil­pailu­vi­ra­nomaisil­la olisi tosi­aan selvitet­tävää. Jos oikein muis­tan, Lem­minkäi­nen oli mukana jo asfalt­tikartel­lis­sa ja itse en ainakaan epäile het­keäkään etteikö saman­laisen kartellin mah­dol­lisu­us olisi ole­mas­sa myös talo­jen rak­en­tamisen kohdalla.

      Tätä kartel­lia kut­su­taan Raken­nus­li­itok­si, ja se on onnis­tunut lob­baa­maan mm. aidat työ­maid­en ympärille ja pakol­liset kulkuko­r­tit ja veron­u­mero, jot­ta voidaan tehdä kaik­ki halvem­man ulko­maisen tai, ooh, alle tes-palkko­jen teke­vien työn­tek­i­jöi­den käytön estämiseksi.

      1. Krtek: Tätä kartel­lia kut­su­taan Raken­nus­li­itok­si, ja se on onnis­tunut lob­baa­maan mm. aidat työ­maid­en ympärille ja pakol­liset kulkuko­r­tit ja veron­u­mero, jot­ta voidaan tehdä kaik­ki halvem­man ulko­maisen tai, ooh, alle tes-palkko­jen teke­vien työn­tek­i­jöi­den käytön estämiseksi.

        Meinaat, että Wienis­sä rak­en­t­a­mi­nen on halvem­paa kuin Suomes­sa, kos­ka Wienis­sä har­maa talous on val­loil­laan raken­nus­bis­nek­sessä? Tuo on kieltämät­tä yksi mah­dolli­nen seli­tys sille, mut­ta onko sin­ul­la mitään todis­tu­saineis­toa tuke­maan tätä seli­tys­tä vai onko se vaan speku­loin­ti osaltasi?

      2. Jos osaa sak­saa, löytää varsin hel­posti paljon uutisia raken­nusalan kor­rup­tios­ta ja lait­tomas­ta työvoimas­ta Wienissä.

        Sat­un­naise­na englan­ninkielisenä esimerkkinä (jo melko van­ha juttu):

        “sus­pi­cions of large-scale, organ­ised social secu­ri­ty and tax fraud in Aus­tria, in par­tic­u­lar in the con­struc­tion sector.”
        “sub-employ­er does not actu­al­ly pay any social insur­ance con­tri­bu­tions, while the employ­ees involved remain unin­formed about this prac­tice. Wages are paid – if at all – sparse­ly and in cash at the build­ing site, with­out any receipts. No lat­er than the work con­cerned is com­plet­ed, the pseu­do-com­pa­ny declares itself bankrupt.”

        https://www.eurofound.europa.eu/sr/publications/article/2003/controversy-over-organised-social-fraud-in-construction-industry

        https://kurier.at/chronik/oesterreich/aufgedeckt-so-arbeitet-die-baumafia-in-oesterreich/299.469.182
        https://derstandard.at/1256255805534/Millionenstrafe-moeglich-Illegale-Beschaeftigte-bei-Wiener-Baustelle

        Nämä ovat tietysti vain sat­un­naisia esimerkke­jä, joil­la ei voi todis­taa ilmiön tilas­tol­lista vaiku­tus­ta rak­en­tamisen hin­toi­hin, mut­ta kyse ei selvästikään ole vain mar­gin­aalis­es­ta ilmiöstä vaan aidos­ta huolenaiheesta.

    2. Kuitenkaan rak­safir­mo­jen voit­to­pros­en­tit eivät ole kovin kaksisia.

      Raha menee siis jon­nekin muualle kuin rak­sakon­sernin osakkeenomistajille.

  4. Osmo Soin­in­vaara kirjoittaa:
    “Wienis­sä on myös vapaiden markki­noiden vuokra-asun­to­ja. Niis­sä vuokrata­so on nous­sut viime aikoina viiden pros­entin vuosi­tahti­in – selvästi nopeam­min kuin Helsingis­sä. Se siis ottaa vas­taan niukku­u­den, kun asukasluku kas­vaa nopeasti.

    Seinä on myös tulos­sa vas­taan. Wienis­sä on raken­net­tu vuosit­tain vain 6 000 asun­toa, mikä ei ole mis­sään suh­teessa 30 000 asukas­ta lähenetevään vuo­tuiseen väestönkasvu­un. Joko pitkän väestön vene­hemisen oan­sios­ta kaupungis­sa on ollut tyhjiä asu­to­ja tai sit­ten asum­isväljyys piene­nee nopeasti. Tämä ei ennus­ta hyvää.”

    Jos asukasluku kas­vaa nopeasti ja vuokrata­so on nous­sut viiden pros­entin vuo­si­vauhti­in niin tämähän tarkoit­taa että asun­to­ja pitäisi rak­en­taa enem­män. Samaan aikaan helsingis­sä: “Tilas­tokeskuk­sen tieto­jen mukaan [vuo­den 2018 lop­ul­la] hin­to­jen nousu oli ripeää varsinkin lähel­lä keskus­taa, kalleusalueil­la 1 ja 2, jois­sa hin­nan­nousu oli keskimäärin 4,7–4,8 pros­ent­tia. Kauem­pana keskus­tas­ta hin­nan­nousu oli maltil­lisem­paa keskimäärin 2,7–2,8 pros­ent­tia.” (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006010250.html)
    Eli Wienin tilanne on huono, mut­ta eipä Helsinkikään ero­tu eri­tyisem­min eduk­seen. Tosin mie­lenki­in­toista miten har­vaan raken­netus­sa Helsingis­sä onnis­tu­taan täl­laiseen hin­nanousu­un, Wienis­sä voin uskoa että maas­ta ainakin jos­sain vai­heessa alkaa olla pulaa jos ei vielä nyt ole. 

    Muut­toli­ik­keen suu­ru­ud­es­ta, onko 30 000 asukasta/vuosi näi­den uusien asukkaiden “vika” jota pitää koit­taa kon­trol­loi­da rajoit­ta­mal­la tai kieltäy­tymäl­lä rak­en­ta­mas­ta asun­to­ja? Jos kaupunki­in vir­taa paljon uusia asukkai­ta ja tämä koetaan ongel­mana on ehkä syytä pohtia mis­tä tämä johtuu, eivät ihmiset sat­tuman­varais­es­ti muu­ta paikas­ta toiseen. Suomes­sakin muut­toli­ike aika koher­en­tisti keskit­tyy muu­ta­maan kasvukeskuk­seen ja kyse on tuskin mis­tään “sop­uli-ilmiöstä” mis­sä ihmiset ajatuk­set­ta seu­raa­vat toisi­aan. Syy on toden­näköis­es­ti jos­sain laa­jem­mas­sa kansan­talout­ta koskevas­sa dynamiikassa.

    Jos asun­to­jen hin­tata­so nousee muut­tovoiton tai minkä tahansa muun syyn takia nopeam­min kuin inflaa­tio niin eikö olisi parem­pi koet­taa hidas­taa tätä pros­es­sia kaikin keinoin sen sijaan että pis­tetään päätä pensaaseen?
    Oma mielip­i­teeni on että asun­top­u­la ja kallis asum­i­nen häir­it­see talouden toim­intaa kokon­aisu­udessaan, ja hei­jas­tuu myös ikävästi vaa­dit­tuun sosi­aal­i­tur­van tasoon.

  5. YLE:n sivuil­la: https://yle.fi/uutiset/3–10734080 on muuten jut­tu Wienistä ja sen naa­puripääkaupungista Bratislavas­ta. Kaupunkien välille valmis­tuu piakkoin uusi rautatie joka lyhen­tää mat­ka-ajat reilus­ta tun­nista 40 min­u­ut­ti­in. Myös Wienin asun­toti­lan­net­ta käsitellään.

  6. Wienin vuokra-asun­toi­hin pää­sevät vain Itä­val­lan kansalaiset ja kak­si vuot­ta Wienis­sä asuneet? Mis­sä asu­vat tur­va­paikan hak­i­jat ja saa­neet? Eu kansalaiset? Ja miten tuo kah­den vuo­den taksvärk­ki hoituu? Onko eri­ty­isiä välikau­den asun­to­ja jois­sa ehtoa voi suorit­taa? Ja onko­han niin että jos lapse­na asuu Wienis­sä per­heessä, tuo ehto toteu­tuu sutjakasti?

    Sys­tee­mi vaikut­taa luo­van san­gen yht­enäistä ja saman­mielistä kun­nal­lista vuokra-asum­ista. Var­maankin laadukas­ta ja ylläpi­doltaan edullista.

      1. – uno­hdin Gen­even sopimuk­sen mukaiset pako­laiset (Flüchtlinge nach Gen­fer Konvention)

        Ymmärtääk­seni kuitenkin heitäkin kos­kee tuo kah­den vuo­den asum­i­nen Wienis­sä — ainakin jotain pakolaisryhmää.

      2. Osmo Soin­in­vaara: Ymmärtääk­seni kuitenkin heitäkin kos­kee tuo kah­den vuo­den asum­i­nen Wienis­sä – ainakin jotain pakolaisryhmää.

        Mie­lenki­in­toinen sivus­to tuo. Tuo kah­den vuo­den asum­i­sai­ka täy­tynee hoitaa var­maan kaikkien. Näkyi sivul­la tieto että ’Sozialwohnung’in tavanomainen jono­tu­sai­ka on 1,5 vuot­ta. Liekö sit­ten hark­in­taa kuten kait Suomes­sa ja pako­laisil­la etusija.…

  7. > Asun­topoli­ti­ikkaa on helpot­tanut erityisesti
    > kaupun­gin asukaslu­vun pitkäaikainen alamäki.

    Olkiko tuo väk­ilu­vun alen­e­m­i­nen itse aiheutet­tua vaiko yleinen trendi?

    – Mihin muut­ti­vat ne miljoonat ihmiset, jot­ka muu­toin oli­si­vat muut­ta­neet Wien’iin?
    — Tuli­vatko he onnel­lisem­mak­si siel­lä (muual­la) kuin mitä oli­si­vat olleet suurkaupun­ki-Wienis­sä? Jon­nek­in­han kas­va­va väestö hakeutui.
    — Vai jäivätkö nuo miljoonat ihmiset lop­ul­ta kokon­aan syntymättä?

    Ehkä sosial­is­mi sit­tenkin on ratkaisu maail­man liikakan­soit­tumiseen! Eivät alati kas­va­vat suurkaupungit.

    > aiem­paa selvästi use­ampi halu­aa asua
    > keskus­ta­mais­es­ti lähiöa­sumisen sijasta

    Tämä näyt­täisi olleen tren­di myös ennen vuot­ta 1910. Täältä löy­tyy Wien­nan grafi­ik­ka vuodes­ta 1750 alkaen.
    https://www.wolframalpha.com/input/?i=vienna+austria+population+history
    Pelkkä grafi­ikan kuva tästä linkistä.

    > Onko tämän ”perus­tu­lon”
    > sit­o­mi­nen asumiseen järkevää?

    Mielestäni asum­is­tu­ki pitää olla henkilöko­htainen ja asumisen muo­dos­ta tai laadus­ta riip­puma­ton. Siis perus­tu­lon määrään las­ke­taan [80%] henkilön mak­si­maalis­es­ta asum­istues­ta. Lop­ut [20%] kuu­luu asun­non omis­ta­jalle eikä sitä voi­da muille mak­saa. Nykyään­hän kaik­ki [100%] asum­istues­ta kuu­luu sijoittajalle.

    Jos joku arvostaa esimerkik­si kollek­ti­ivi­a­sum­ista enem­män kuin laki ja KELA sal­lii, ei hän­tä pitäisi ran­gaista henkilöko­htais­es­ta valin­nas­ta alen­ta­mal­la asum­is­tukea. Tai, jos vaikka­pa halu­aa asua met­sässä, hänellekin kuu­luu täysi asum­is­tu­ki. Onhan kollek­ti­ivi­a­su­ja valin­nal­laan vapaut­tanut “normin mukaisen” asun­non (johon hänel­lä siis olisi ollut oikeus) jonkun muun käyt­töön ja täl­lä taval­la helpot­tanut kaupun­gin asuntotilannetta.

    – Tarkem­min san­ot­tuna. Asuipa henkilö tai ei, tai asuipa mis­sä tahansa, hänelle mak­se­taan perus­tu­lona [80%] mak­si­maalis­es­ta asum­istues­ta ja sen päälle [20%] kor­vamerkit­tynä ostosetelinä, jol­la voi mak­saa vuokraa sijoit­ta­jalle, jos sel­l­ainen on.

    1. K‑Veikko:

      Olkiko tuo väk­ilu­vun alen­e­m­i­nen itse aiheutet­tua vaiko yleinen trendi?

      — Mihin muut­ti­vat ne miljoonat ihmiset, jot­ka muu­toin oli­si­vat muut­ta­neet Wien’iin?
      — Tuli­vatko he onnel­lisem­mak­si siel­lä (muual­la) kuin mitä oli­si­vat olleet suurkaupun­ki-Wienis­sä? Jon­nek­in­han kas­va­va väestö hakeutui.
      — Vai jäivätkö nuo miljoonat ihmiset lop­ul­ta kokon­aan syntymättä?

      Maail­man­so­dat väh­e­sivät tun­tu­vasti väkilukua.
      Myöhem­min tapah­tui muut­toa (Län­si-) Sak­saan jos­sa parem­pi työllisyystilanne.
      Lap­sia jäi myös syn­tymät­tä maail­man­so­tien jäl­keen kos­ka miehistä oli pulaa.
      Jotain rajan­si­ir­to­ja myös tehti­in 2. maail­man­so­dan molem­min puolin. Kaupun­ki sekä kasvoi että kutis­tui maantieteellisesti

      1. Wien oli ensim­mäisen maail­man­so­dan päät­tymiseen saak­ka 50 miljoo­nan ihmisen Itä­val­ta-Unkarin pääkaupun­ki. Sodan jälkeisen Itä­val­lan väk­iluku oli vain 6,5 miljoon­aa. Kah­den miljoo­nan asukkaan Wien oli liian suuri Itä­val­lan tarpeisiin.

    2. Ker­rostalon rak­en­t­a­mi­nen on Wienis­sä huo­mat­tavasti halvem­paa kuin Helsingis­sä. Jos olisin kil­pailu­vi­ra­nomainen, yrit­täisin selvit­tää, mik­si edullisia raken­nus­ma­te­ri­aale­ja ei tuo­da Itä­val­las­ta Suomeen. Raken­nusle­hti tosin reivt­ti uutises­saan, että raken­nus­li­ik­keet tahkoa­vat Helsingis­sä asun­noil­la kohtu­ut­toman suuria voittoja. 

      Mikä raken­nus­ma­te­ri­aali kan­nat­taisi taloudel­lis­es­ti lai­va­ta tänne. Suu­ri­na määrinä. Hiekkaa, soraa, puu­ta? Työvoima tuo­daan jo.

      Voisi kokeil­la tuu­na­ta säätelykeinoja:

      1) Helsingis­sä on rak­en­tamisen kus­tan­nuk­sia nos­tavia norme­ja jos jonkin­laista. Vaik­ka esteet­tömyys­määräyk­set uusis­sa ker­rostalois­sa. Könkkölän ‑rauha hänen muis­tolleen- monista hienoista saavu­tuk­sista tämä on tul­lut mak­samaan sivullisille mielestäni vähän enem­män kuin kukaan halu­aisi ajatel­la. Ymmärtääk­seni mil­lainen kuva poli­it­tisil­la päät­täjil­lä voisi olla esteet­tömyy­den rak­en­tamiskus­tan­nuk­sista ker­rostalos­sa, vilka­isin ympäristömin­is­ter­iön raport­tia 27 (2014). Kiva, sup­pea paper­i­har­joi­tus, mut­ta esit­tää onnet­toman ruusu­isen kuvan.

      2) Pakote­taan uud­is­rak­en­tamises­sa asun­to­ja isom­mik­si (vähem­män yksiöitä, enem­män per­hea­sun­to­ja, isom­pia neliömääriä tms.) Kyl­lä ne rak­en­ta­jan kat­teet sil­lä rapi­se­vat 🙂 Kir­joit­tikos HS, että asum­i­nen Wienis­sä on pait­si halvem­paa myös väljempää?

      Kaupun­gin omas­sa asun­to­tuotan­nos­sa osat­taisi­in ehkä vas­ta­ta siihen, mikä tääl­lä maksaa?

  8. Wienis­sä on edullista asua kos­ka asun­tosi­joit­ta­jia ja rak­en­tamisen osa­puo­lia (mate­ri­aali­te­ol­lisu­ut­ta, suun­nit­telijoi­ta, raken­nus­li­ikkeitä, tont­ti­ra­has­to­ja jne.) ei ole päästet­ty ryöstämään asum­ista eli yhtä keskeistä perus­tarvet­ta. Suo­mi on toisen ääri­laidan irviku­va val­ta­van suurine asum­is­tuki­menoi­neen ja Kojamoi­neen. Ja aika moni on keskus­ta-asun­nol­laan Helsingis­sä vauras­tunut niin ettei töitä tarvit­sisi tehdä.

    Toiv­ot­tavasti käsit­telet kir­jas­sasi vuokra-asun­tomarkki­noi­ta laa­jem­minkin Län­si-Euroopan osalta, jos­sa jonkin­lainen vuokrasään­te­ly on enem­män pääsään­tö kuin poikkeus. Kohtu­ullisen hyvin toimivia on muitakin kuin Wien.

    Raaka­maan pakkol­u­nas­tamiseen­han ei ole Helsingis­sä mitään tarvet­ta kun kaupun­ki omis­taa jo läh­es kaiken rak­en­ta­mat­toman maan.

    Helsin­gin kaupun­ki hyö­tyy merkit­tävästi nykyti­lanteesta. Kaupun­ki pitää tont­tien myyn­ti­hin­nat ja vuokrat korkeal­la mak­si­moidak­seen tulon­sa. Tämä poli­ti­ik­ka kaatuu koko maan veron­mak­sajien mak­set­tavak­si kun Kela hoitaa asum­istuet val­tion­vero­tuk­ses­ta. Kun OS:n mukaan näil­lä tont­ti­t­u­loil­la saadaan kun­tavero 2% alem­mak­si, niin siitä taas hyö­ty val­uu yksi­no­maan hyvä­tu­loisille. Mutkat suorik­si oikoen asumisen tuet val­u­vat Helsingis­sä pait­si asun­tosi­joit­ta­jille niin myös hyvä­tu­loisille alen­netun kun­taveron kautta.

    Kiin­teistövero­tus on Suomes­sa kiristynyt mut­ta on edelleen monia mui­ta län­si­mai­ta kevyem­pää. Eri­tyisen kevyt­tä se on suh­teessa asun­to­jen arvoon juuri Helsin­gin ratikkakaupungis­sa. Sat­un­naisotan­nal­la otin ver­tailu­un oma­l­la ton­til­la ole­van ker­rostalon Kan­nelmäestä ja Sil­tasaares­ta. Molem­mis­sa kiin­teistövero on noin 6 euroa/m2/vuosi. Sil­tasaa­res­sa asun­to­jen neliöhin­ta on kuitenkin noin kaksinker­tainen. Niin­pä kiin­teistö­jen vero­tusar­vot pitää ratikkakaupungis­sa tupla­ta jot­ta päästään ajan tasalle ja reilu­u­teen asiassa.

    Rak­en­tamiskus­tan­nuk­set Itä­val­ta vs. Suomi:
    http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Suomessa_opittavaa_Itavallan_asuntoraken

    Mik­si Wienis­sä asu­taan hal­val­la: http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006050923.html

    1. vk:

      Mik­si Wienis­sä asu­taan hal­val­la: http://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006050923.html

      Kiitos tästä artikke­lista. Lopus­sa on mie­lenki­in­toinen lause:

      “Rautae­siripun kaa­tu­misen jäl­keen 1990-luvul­la Wieni­in kohdis­tui kova asun­tokysyn­tä. Tuol­loin kaupun­ki osti akti­ivis­es­ti maa­ta. Tänä päivänä se näkyy esimerkik­si siten, että kaupun­ki voi myy­dä tont­te­ja edullis­es­ti rakennuttajille.”

      Heil­lä Wienis­sä on siis selvästi eri­lainen logi­ik­ka toimin­nas­saan, Helsingis­sä tont­timyyn­tiä ja ‑vuokraamista käytetään ymmärtääk­seni ensisi­jais­es­ti tulon­läh­teenä kaupungille.

      Myös tämä artikke­li voi olla kiinnostava:

      http://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2018/asumistuet-selvassa-kasvussa-viimeiset-kymmenen-vuotta/
      Ja tuos­ta eri­tyis­es­ti tämä kohta:
      “Asum­is­meno­jen kalleud­es­ta johtu­va tuen tarve taas on itsessään oire markki­noiden epätasa­painosta, johon voidaan vaikut­taa pikem­minkin tar­jon­taa lisäävil­lä toimil­la kuin tässä tarkastel­tu­jen kysyntä­tukien avulla.”

      Tämän pitäisi olla aika selvää kenelle tahansa jol­la on jokin perusym­mär­rys markkinataloudesta.
      Kuten aikaisem­mas­sa kom­men­tis­sani peräänku­u­lutin, jos kysyn­tä ylit­tää tar­jon­nan niin sit­ten tulee rak­en­taa lisää asun­to­ja. Tai sit­ten ohja­ta kysyn­tä muualle, mut­ta kieltäy­tymi­nen toim­i­mas­ta eli lisäämästä asun­to­tar­jon­taa ei poista markki­noiden epätasapainoa.

      Se että kunta/kaupunki kon­trol­loi kaavoitus­ta tarkoit­taa että kunnan/kaupungin tulee olla akti­ivi­nen toim­i­ja rak­en­tamises­sa ja asun­tomarkki­noil­la taval­la tai toisel­la, muuten markki­nat eivät toi­mi. Nyt Helsin­ki puo­lik­si pant­taa tont­te­ja ja kaavoit­taa laiskasti ja har­vasti eikä täy­den­nys­raken­na. En viit­sisi edes maini­ta kuin­ka irvokkail­ta siir­to­la­pu­u­tarhat metro- ja juna-asemien lähel­lä (~ <= 20–25 min keskus­taan julk­isil­la) näyt­tävät samaan aikaan kun asun­to­jen hin­nat nou­se­vat 4% vuodessa.
      Jos Helsin­ki ei lope­ta markki­noiden tahal­lista jar­rut­tamista ja kuris­tamista toimil­laan tulisi harki­ta esimerkik­si kaavoituk­sen vapaut­tamista toim­i­maan jol­lain muul­la mekanis­mil­la tai luovut­taa se jollekin vas­tu­ullisem­malle osapuolelle.

      Vai­h­toe­htois­es­ti asiano­sais­ten vitkut­telua voisi ehkäistä siirtämäl­lä asum­istuet kun­tien ja kaupunkien itse mak­set­tavak­si, luulisin että Helsinkikin heräisi akti­ivisem­paan asun­topoli­ti­ikkaan kun sen menot uhkaisi­vat kas­vaa yli mil­jardil­la eurol­la vuodessa.

      Rak­en­tamiskus­tan­nuk­set ovat asia erik­seen. Kuitenkin tämä artikke­li, johon Osmo ilmeis­es­ti viit­tasi päiv­i­tyk­sessään, on aika vah­va todiste markki­nahäir­iöstä tai jonkin­lais­es­ta kartel­lista, olet­taen että tiedot pitävät paikkaansa. Jos markki­noil­la olisi toimi­va kil­pailu­ti­lanne ei pitäisi olla mah­dol­lista että voitot nou­se­vat näin suuriksi.

      https://www.rakennuslehti.fi/2019/04/uusissa-asunnoissa-huimat-katteet-helsingissa-rakentajien-voitot-jopa-useita-tuhansia-euroja-neliolta/

  9. Joko kun­tien oikeus maan­omis­tuk­seen tulee kieltää muil­ta kuin julk­isten raken­nusten osalta tai kaavoitus­mo­nop­o­li tulee purkaa. Toimi­vat markki­nat ovat kulut­ta­jalle, tässä tapauk­ses­sa asukkaalle paras tur­va kohtu­ulliseen hintatasoon.

    Tämän jutun perus­teel­la voi tode­ta, että minkään sortin sosial­is­te­ja ei kan­na­ta koskaan päästää val­taan. Ne ovat aina sin­un taskuillasi.

  10. Kun val­tiot ja kaupun­git saa­vat lainaa hyvin edullis­es­ti, tämän lainan välit­tämi­nen eteen­päin asumiseen vaikut­taa jär­keen käyvältä.

    Tästähän olet aiem­minkin kir­joit­tanut sanoen, että val­ti­ol­la ja kun­nal­la on suh­teelli­nen etu omis­tamises­sa, kos­ka saa­vat hal­paa lainaa. Toisaal­ta, mulle ei ole ihan selvää, että se tarkoit­taisi etua nimeno­maan etua asun­to­jen omis­tamises­sa. Eikö val­tioiden ja kun­tien pikem­minkin kan­nat­taisi sijoit­taa indek­sir­a­has­toi­hin lainarahalla?

  11. Wienin asun­non­tuotan­nos­ta puhut­taes­sa pyytäisin otta­maan yhteyt­tä fak­to­jen tark­istamisek­si ja oikean tiedon saamiseksi:
    GBV =
    Öster­re­ichis­ch­er Ver­band Gemein­nuet­ziger Bauev­ere­ini­gun­gen — Revisionsverband,
    Aus­tri­an Fed­er­a­tion of Lim­it­ed-Prof­it Housing

    Liit­toon kuu­luu noin 190 ns. yleishyödyl­listä rakennusfirmaa.

  12. Edullisen asumisen suurkaupunke­ja tun­tuu yhdis­tävän se, että niis­sä on run­saasti van­haa raken­nuskan­taa ja asukas­määrä on alem­pi kuin huip­pu­vu­osi­naan. Tästä voisi tehdä ihan vain kysyn­tään ja tar­jon­taan perus­tu­via olet­ta­muk­sia siitä, mik­si hin­nat eivät ole nousseet. Kas­vavis­sa kaupungeis­sa, jois­sa raken­nuskan­ta on suurelta osin uut­ta ja kysyn­tä suurem­paa kuin tar­jon­ta, hin­to­jen nousu ei yllätä. Esim. Wienis­sä ja Berli­inis­säkin edullisu­u­den aika näyt­tää ole­van pian ohi, jos ja kun kasvu jatkuu tarpeek­si nopeana.
    Ehkä lop­pu­jen lopuk­si ei ole niin väliä, har­raste­taanko vuokrasään­te­lyä vai mak­se­taanko asum­is­tukea ja toimi­iko kaupun­ki vai yksi­tyi­nen raken­nut­ta­jana… Samaan lop­putu­lok­seen voidaan päästä kum­mal­lakin taval­la — ja molem­mis­sa tavois­sa tuen suu­ru­u­den oikean tason määrit­tämi­nen on yhtä vaikeaa. Asi­aan liit­tyy myös poli­it­ti­nen ulot­tuvu­us: Wienis­sä on kun­nal­lis­es­ti halut­tu tukea vuokra-asum­ista kun taas Suomes­sa on val­ti­ol­lis­es­ti halut­tu tukea omistusasumista.
    Siihen, mik­si rak­en­t­a­mi­nen Suomes­sa on niin kallista, on kyl­lä syytä paneu­tua. Koko kaavoituk­sen, suun­nit­telun ja rak­en­tamisen pros­es­si on joskus hyvinkin raskas ja ehkä kil­pailukin eri tasoil­la voisi toimia paremmin…

    1. Ville:Suomes­sa on val­ti­ol­lis­es­ti halut­tu tukea omistusasumista 

      Täl­lä val­ti­ol­lisel­la poli­ti­ikalla on selkeä yhteys suo­ma­lais­ten pyrkimyk­seen säi­lyä itsenäisenä: Jokaisel­la on ollut oma koti (uskon­to ja isän­maa) puolustettavana.

      Miten Wienis­sä kävi? Kun se omak­sui sosial­is­tisen poli­ti­ikan, vei kansalaisil­ta oman kodin ja teki heistä vuokralaisia, jou­tuiko se sen jäl­keen ulko­mais­ten voimien armoille riepotelti­inko kaupunkia ja jaet­ti­inko sitä mielin määrin ulko­mail­la tehty­jen päätösten mukaisesti.

      Ajat ovat muut­tuneet. Enää ei lähde­tä puo­lus­ta­maan omaa kotia, jos siitä ei mak­se­ta riit­tävän hyvin, palk­ka-armei­ja. Ja toisek­seen se oma kotikin on jo myy­ty ulko­maisille sijoi­tus­ra­has­toiee, että se siitä. Jotenkin koemme, että ulko­maille tehdään Suomen osalta parem­pia päätök­siä kuin tääl­lä kotimaassa.

  13. Suo­ma­lainen raken­nus­te­ol­lis­su­us on mon­i­sairas ala. Ensin­näkin kil­pailu on ulko­mais­ten tytäry­htöi­den varas­sa, jol­loin heil­lä ei ole myöskään tääl­lä kovin kum­mallista kehi­tys­panos­ta. Lisäk­si ala on lam­oissa karsin­ut houkut­tauuten­sa yliopis­to- ja amk-tasoil­la 90-luvul­ta läh­tien, mikä näkyy rekry­toin­nei­isa ja koti­maises­sa osaamises­sa ja johtamisessa.

    Itse koti­maisen kor­jaus­rak­en­tamiseen erikois­tuneen pörssiy­htiön uhri­na selvisi, että alal­la itsel­lään ei ole tarvet­ta osaamiselle eikä kil­pailulle. Kyn­tyn­tää on ilmeis­es­ti vaik­ka touhu olisi käysin käde­tön­tä. Pienel­läkin laatu­panos­tuk­sel­la hei­dän oma tuot­tavuuten­sa paranisi ja säh­läyk­ses­tä johtu­va huk­ka vähenisi 5 — 15% hel­posti. Laatu­jär­jestelmiä on, mut­ta niitä ei viit­sitä käyttää.

    Pahin­ta on, että kukaan ei väl­itä. Käytän­nössä tili tehdään puhu­mal­la, pitkil­lä viivästyk­sil­lä ja kieroilul­la YSE:n aukko­jen avul­la. Ei mil­lään muul­la alal­la asi­akkai­ta voi kohdel­la niin pait­si hoivakodeis­sa. Vain rahal­liset seu­rauk­set merk­it­sevät, eivät AVI:n huo­mau­tuk­set tai muu vas­taa­va. Ilmeis­es­ti taloy­htiöt ja kun­nat ovat help­po­ja uhre­ja. Lisäk­si pienem­mis­sä sar­jakonkurssiyri­tyk­sil­lä toimivien vei­jarei­den kanssa konkurssi­asi­amiel­lä olisi työsarkaa ja lain­säädän­tö on lepsua.

    Raken­nusala on ollut ongelmis­sa sen 30 vuot­ta ja itse sieltä suos­ta he eivät nouse. Olisiko VaKe:n rahoitet­ta­va “uusi rak­en­ta­ja”, jos­sa toimit­taisi­in kuten kil­pail­luil­la aloil­la toim­i­taan? Raken­niusalan YSE sopimuse­hdois­sa on kun­tien siir­ryt­tävä 20 vuo­den taku­uaikaan ja kiin­teistö­jen vaa­timiseen pan­teik­si taku­un mak­samisek­si. Ehkä sit­ten enään ei tehdä homekouluja.

  14. Mikä on asun­to­jen laatu Wienissä? 

    Mil­lainen on ener­giate­hokku­us ja sähkö­tur­val­lisu­us jne? Saako hal­val­la hyvää?

    1. Nn:
      Mikä on asun­to­jen laatu Wienissä? 

      Mil­lainen on ener­giate­hokku­us ja sähkö­tur­val­lisu­us jne? Saako hal­val­la hyvää? 

      Hesarin aiem­man artikke­lin ja sen kom­ment­tien (Wienis­sä asunei­den suo­ma­lais­ten) mukaan läm­mi­tyk­ses­tä joutuu ainakin van­hois­sa talois­sa mak­samaan erik­seen ja se voi talvisin olla aika huo­mat­ta­va sum­ma vuokran päälle.
      Keit­tiöi­den kalus­teet eivät myöskään kuu­lu asun­toon kiinteästi.
      Enti­saikoina jou­tui kuulem­ma puhe­lin­li­it­tymää jonot­ta­maan mon­takym­men­tä vuot­ta, eli käytän­nössä asuin­talon por­rashuoneessa oli yhteinen puhe­lin. Tätä ongel­maa ei tietenkään ole enää. Sen panin tosin huomioon että met­rossa ja maanalai­sis­sa tilois­sa kän­nykkäverkoil­la ei ollut peittoa!
      Wienin suo­sio esim ulko­maalais­ten kesku­udessa perus­tunee van­hana­jan charmi­in sekä siihen että kaupun­gin kult­tuurielämä on vähin­tään samal­la tasol­la kuin Pari­isin, Rooman tai Berli­inin, ja hin­tata­son edullisu­u­teen ja siihen että väli­matkat niin Välimerelle kuin Alpeille on muu­ta­ma tun­ti. Jos itse pitäisi vali­ta jokin muu euroop­palaien pääkaupun­ki mis­sä asua kuin Helsin­ki (sil­lä koulu­tuk­sel­la ja kieli­taidol­la mikä nyt on) niin val­it­sisin toden­näköis­es­ti Wienin ja Kööpen­ham­i­na olisi seuraava.

  15. SRV 2018: Tulos ennen vero­ja oli ‑37,3 M€, ‑3% liike­vai­h­dos­ta-> Ei ollenkaan osinkoa. Net­tovelka­an­tu­misas­te 121,1%. Luvut “kri­isiy­htiölu­okas­sa”.
    YIT hiukan parem­pi: voit­to ennen vero­ja 2018 59.1M€, kuitenkin vaivaiset 1.5% liike­vai­h­dos­ta, velka­an­tu­misas­te 53.6%.
    ->raken­nus­li­ikkei­den voitot ei selitä kus­tan­nus­ta­soa. Päin­vas­toin, raken­nusy­htiöt ovat tuke­neet rak­en­tamisen edullisu­ut­ta “talkoohengessä”. Helsinginkin lie­nee syytä varautua, että rak­en­ta­jia pois­tuu markki­noil­ta toimin­nan kan­nat­ta­mat­to­muu­den takia. Jos rak­en­tamisen kus­tan­nus­ta­so-ongel­ma olisi min­un ratkaista­vana, niin etsisin syitä seu­raavak­si sään­telystä ja veroasteesta.

    1. Ros­mo Jos rak­en­tamisen kus­tan­nus­ta­so-ongel­ma olisi min­un ratkaista­vana, niin etsisin syitä seu­raavak­si sään­telystä ja veroasteesta. 

      Yksi merkit­tävä asia on myös raken­nus­tuot­tei­den tuotan­non huk­ka: valmis­te­tus­ta beton­ista puo­let ja kor­ja­tus­ta puus­ta ehkä 10% saadaan hyö­dyn­net­tyä rak­en­tamises­sa. Tämän lisäk­si suun­nit­telus­sa sekä työ­maal­la tapah­tuu virheitä ja vahinko­ja, joi­ta kor­jataan, jol­loin aikataulut venyvät ja työn tehokas organ­isoin­ti kärsii.

    2. Ros­mo: SRV 2018: Tulos ennen vero­ja oli ‑37,3 M€, ‑3% liike­vai­h­dos­ta-> Ei ollenkaan osinkoa. Net­tovelka­an­tu­misas­te 121,1%. Luvut “kri­isiy­htiölu­okas­sa”.
      YIT hiukan parem­pi: voit­to ennen vero­ja 2018 59.1M€, kuitenkin vaivaiset 1.5% liike­vai­h­dos­ta, velka­an­tu­misas­te 53.6%.
      ->raken­nus­li­ikkei­den voitot ei selitä kus­tan­nus­ta­soa. Päin­vas­toin, raken­nusy­htiöt ovat tuke­neet rak­en­tamisen edullisu­ut­ta “talkoohengessä”. Helsinginkin lie­nee syytä varautua, että rak­en­ta­jia pois­tuu markki­noil­ta toimin­nan kan­nat­ta­mat­to­muu­den takia. Jos rak­en­tamisen kus­tan­nus­ta­so-ongel­ma olisi min­un ratkaista­vana, niin etsisin syitä seu­raavak­si sään­telystä ja veroasteesta.

      Suurimpi­en gryn­derei­den tulosta painaa oma tyh­myys edel­lisen laman aikana. Kaik­ki omat työn­tek­i­jät potkit­ti­in pois ja kor­vat­ti­in ali­hankki­joil­la, ja nyt kun alal­la on käytän­nössä täystyöl­lisyys pois­potk­i­tut duu­nar­it otta­vat yrit­täjinä omansa takaisin. Raken­nusalan ali­hankki­jat tekevät ihan käsit­tämät­tömän hyvää tulosta; suurim­man osan tiedot eivät ole julk­isia, mut­ta esimerkik­si työkonei­ta vuokraa­va pörssiy­htiö Ramirent teki viime vuon­na 106,8 miljoo­nan euron tulok­sen 711 miljoo­nan liikevaihdolla.

      Noin yleisem­min rak­en­tamisen hin­tata­son näkee kat­so­ma­l­la uusien asun­to­jen myyn­ti­hin­to­ja Helsin­gin ulkop­uolel­la. Oulus­ta saa uuden ker­rostaloa­sun­non vuokra­ton­til­la 2500 eurol­la neliö, ja vaik­ka Helsingis­sä maaperä, pysäköinti­nor­mi, tiukem­mat vaa­timuk­set julk­i­sivu­jen osalta ja kalli­impi työvoima nos­ta­vatkin hin­taa, eivät rak­en­tamiskus­tan­nuk­set Helsingis­säkään nouse mil­lään 4000 euron yli asuin­neliöltä. Kyl­lä siitä katet­ta rak­en­ta­jille jää jos kaupun­gin poli­itikko­jen päät­tämä “käypä hin­ta” ton­tista on 1400 euroa neliö ja myyn­ti­hin­ta 8000.

      Isoin syy rak­en­tamisen kalleu­teen Suomes­sa on ihan per­in­teinen kil­pailun puute. Rak­en­tamisen pros­es­sit aikataulut­tamisen ja mit­tatarkku­u­den osalta ovat ihan kehi­tys­maata­sol­la, ja raken­nu­sosakau­pas­sa on paljon paikallisia monopole­ja. Kes­ki-Euroopan keskel­lä sijait­se­va Wien on kil­pailullis­es­ti ihan toises­sa ase­mas­sa kuin Helsinki.

      1. Kil­pailun puute rak­en­tamises­sa on epäuskot­ta­va pääasial­lisek­si seli­tyk­sek­si. Sijoittaja/projektinjohtotasolla osoitin sen vääräk­si aikaisem­mas­sa kom­men­tis­sani. Ali­hankki­joi­ta on paljon->kartellin muo­dost­a­mi­nen on han­kalaa. Jos ali­hankki­joista on pulaa, niitä ilmestyy ket­terästi lisää, mikäli ahneus ei ole maail­mas­ta kadon­nut. Kuitenkin: Helsin­ki-Oulu esimerkkisi on ihan mielenkiintoinen->kilpailun edel­ly­tyk­siä pitää jatku­vasti valvoa ja kohen­taa. Sään­te­lyn kanssa pitää olla tarkkana, ettei käy kuten finanssi- ja lääke­te­ol­lisu­udessa, jois­sa vain hyvin pieni määrä suurimpia selviää sään­te­ly­taakas­ta ja sitäkaut­ta vapaan kil­pailun hyödyt jäävät pieniksi.

      2. Ros­mo:
        Kil­pailun puute rak­en­tamises­sa on epäuskot­ta­va pääasial­lisek­si seli­tyk­sek­si. Sijoittaja/projektinjohtotasolla osoitin sen vääräk­si aikaisem­mas­sa kom­men­tis­sani. Ali­hankki­joi­ta on paljon->kartellin muo­dost­a­mi­nen on han­kalaa. Jos ali­hankki­joista on pulaa, niitä ilmestyy ket­terästi lisää, mikäli ahneus ei ole maail­mas­ta kadon­nut. Kuitenkin: Helsin­ki-Oulu esimerkkisi on ihan mielenkiintoinen->kilpailun edel­ly­tyk­siä pitää jatku­vasti valvoa ja kohen­taa. Sään­te­lyn kanssa pitää olla tarkkana, ettei käy kuten finanssi- ja lääke­te­ol­lisu­udessa, jois­sa vain hyvin pieni määrä suurimpia selviää sään­te­ly­taakas­ta ja sitäkaut­ta vapaan kil­pailun hyödyt jäävät pieniksi.

        Kil­pailun puute on lähin­nä raken­nut­ta­japuolel­la, ja siihen on paljon syitä. Kaupun­git luovut­ta­vat tont­te­ja liian suu­ri­na kokon­aisuuksi­na jol­loin vain muu­ta­mal­la toim­i­jal­la on mah­dol­lisu­us edes osal­lis­tua tar­jouskil­pailu­un; vero­tus suosii omis­tusasum­ista, mikä heiken­tää pitkäjän­teisen kiin­teistösi­joit­tamisen houkut­tele­vu­ut­ta ja pois­taa siten markki­noil­ta poten­ti­aal­isia raken­nut­ta­jia; ja on joukos­sa ihan per­in­teistä suh­muroin­ti­akin, esim. tämä HIFK:n hal­li­hankkeen yhtey­dessä “käypään hin­taan” luvuotet­tavak­si suun­nitel­tu muu­ta­ma kort­teli paras­ta raken­nus­maa­ta, tai uuden Arkkite­htu­uri- ja Design­museon rahoi­tus­muodok­si kaavail­tu vas­taa­van­lainen järjestely.

        Raken­nut­ta­japuolelta puut­tu­va kil­pailu hei­jas­tuu rak­en­tamiseenkin. Juuri raken­nut­tamisen kil­pailun puute mah­dol­listi rak­en­tamisen täy­den pysähtymisen viime laman aikana, vaik­ka asun­to­jen hin­nat eivät Helsingis­sä mis­sään vai­heessa läht­e­neet kun­nol­la lasku­un. Täl­lainen val­ta­va suh­dan­neherkkyys lisää koko raken­nus­te­ol­lisu­u­den riski­ta­soa ja johtaa tilanteisi­in, jois­sa tuotan­toka­p­a­siteet­ti lop­puu kesken heti kun rak­en­t­a­mi­nen pääsee taas vauhti­in, mut­ta lisäka­p­a­siteet­ti­in ei uskalleta investoi­da kun merk­it seu­raavas­ta rak­en­tamisen pysähtymis­es­tä on jo ilmas­sa. Jos raken­nut­tamises­sa olisi riit­tävästi kil­pailua ei suh­dan­nevai­htelu olisi niin jyrkkää, ja koko ala olisi ter­veem­mäl­lä pohjalla.

        Itse myös pyrk­isin korot­ta­maan kiin­teistöveroa nykyis­es­tä, ja sitoisin vero­tusar­vot markki­nahin­taan. Täl­lä olisi ainakin kah­den­laisia vaiku­tuk­sia: ensin­näkin raken­nut­tamis­es­ta tulisi halvem­paa kun tont­ti­in ei raken­nu­saikana sitou­tu­isi niin suur­ta pääo­maa kiin­ni, ja toisaal­ta kaupunkien kan­nus­timet kaavoituk­sen suh­teen oli­si­vat ter­veem­mät jos investoin­nit mak­saisi­vat itsen­sä takaisin kaikkien kiin­teistö­jen arvon­nousun kaut­ta, sen sijaan että vain kaupun­gin itsen­sä omis­ta­man maan arvon­nousu voidaan laskea investoin­nin hyödyk­si kun­nan taloudessa.

      3. arkkite­hti: Juuri raken­nut­tamisen kil­pailun puute mah­dol­listi rak­en­tamisen täy­den pysähtymisen viime laman aikana, vaik­ka asun­to­jen hin­nat eivät Helsingis­sä mis­sään vai­heessa läht­e­neet kun­nol­la laskuun. 

        Viime laman aikaan elvytet­ti­in reilusti nimeno­maan asuin­rak­en­tamisel­la, se var­maan selit­tää mik­seivät asun­to­jen hin­nat laske­neet vaik­ka rak­en­t­a­mi­nen muuten romahti: 

        https://asuminenhelsingissa.fi/fi/content/katsaus-rakentamiseen-nelj%C3%A4nnesvuosittain

      4. Oulus­ta ei saa itse kaupun­gin alueelta 2500€/m2 hin­nal­la yhtään mitään, eikä varsinkaan uut­ta. Hiiroises­sakin, n 6km päässä keskus­tas­ta, uusi ker­rosta­lo vuokra­ton­til­la mak­saa noin 3000€/m2.

        Noin 2500€ neliöhin­to­ja alkaa löy­tymään kehyskun­nista, Haukiputaalts yms.

      5. Sylt­ty:
        Oulus­ta ei saa itse kaupun­gin alueelta 2500€/m2 hin­nal­la yhtään mitään, eikä varsinkaanu­ut­ta. Hiiroises­sakin, n 6km päässä keskus­tas­ta, uusi ker­rosta­lo vuokra­ton­til­la mak­saa noin 3000€/m2.

        Noin 2500€ neliöhin­to­ja alkaa löy­tymään kehyskun­nista, Haukiputaalts yms.

        Aivan, mut­ta nämä lähim­mät kehyskun­nat Kem­pelet­tä luku­unot­ta­mat­ta kuu­lu­vat Oulun kaupun­gin tekemien onnet­tomien päätösten seu­rauk­se­na nyt Oulun kaupunki­in. Kyl­lä Oulus­sakin hin­nan ratkaisee kohteen sijain­ti, ei rakennuskustannus. 

        Kem­pele on Oulun Espoo. Kem­pele on ollut koh­ta 50 vuot­ta Oulua nopeampi ja ket­terämpi esim. yri­tys­ten sijoit­tumista koske­vis­sa päätöksissä.

      6. Sylt­ty:
        Oulus­ta ei saa itse kaupun­gin alueelta 2500€/m2 hin­nal­la yhtään mitään, eikä varsinkaanu­ut­ta. Hiiroises­sakin, n 6km päässä keskus­tas­ta, uusi ker­rosta­lo vuokra­ton­til­la mak­saa noin 3000€/m2.

        Noin 2500€ neliöhin­to­ja alkaa löy­tymään kehyskun­nista, Haukiputaalts yms.

        Halvim­mat neliöhin­nat osoit­ta­vatkin lähin­nä sen, mitä rak­en­t­a­mi­nen itsessään mak­saa. Keskus­ta-alueil­la korkeam­mat hin­nat perus­tu­vat sijain­ti­in, eivät rak­en­tamisen kalleu­teen. Rak­en­tamises­sa kallein osa on jokat­a­pauk­ses­sa raken­nuk­sen runko, ja se on ihan saman­lainen täysin riip­pumat­ta siitä, onko raken­nus Haukiputaal­la vai Kalasatamassa.

        Eli toisin sanoen kun nykyisel­lä rak­en­tamisen sään­te­lyl­lä on mah­dol­lista rak­en­taa asun­to­ja hin­taan 2500 euroa neliö, ei rak­en­tamisen sään­te­lyl­lä ole mitään tekemistä Helsin­gin keskus­tan 8000–10000 euron neliöhin­to­jen kanssa, vaan korkeat hin­nat johtu­vat täysin kil­pailun puut­teesta. Osin kil­pailun puute on luon­nol­lista (keskus­tas­sa nyt vaan on rajalli­nen määrä tont­te­ja), osin kaavoituk­ses­ta, lain­säädän­nöstä ja ton­tin­lu­ovu­tuskäytän­nöistä johtuvaa.

      7. arkkite­hti: Halvim­mat neliöhin­nat osoit­ta­vatkin lähin­nä sen, mitä rak­en­t­a­mi­nen itsessään mak­saa. Keskus­ta-alueil­la korkeam­mat hin­nat perus­tu­vat sijain­ti­in, eivät rak­en­tamisen kalleu­teen. Rak­en­tamises­sa kallein osa on jokat­a­pauk­ses­sa raken­nuk­sen runko, ja se on ihan saman­lainen täysin riip­pumat­ta siitä, onko raken­nus Haukiputaal­la vai Kalasatamassa.

        Eli toisin sanoen kun nykyisel­lä rak­en­tamisen sään­te­lyl­lä on mah­dol­lista rak­en­taa asun­to­ja hin­taan 2500 euroa neliö, ei rak­en­tamisen sään­te­lyl­lä ole mitään tekemistä Helsin­gin keskus­tan 8000–10000 euron neliöhin­to­jen kanssa, vaan korkeat hin­nat johtu­vat täysin kil­pailun puut­teesta. Osin kil­pailun puute on luon­nol­lista (keskus­tas­sa nyt vaan on rajalli­nen määrä tont­te­ja), osin kaavoituk­ses­ta, lain­säädän­nöstä ja ton­tin­lu­ovu­tuskäytän­nöistä johtuvaa. 

        Tässä Arkkite­hti ja muu­ta­ma muu jo selkeästi osoit­ti ettei asun­to­jen kalleut­ta voi selit­tää rak­en­tamisen stan­dard­eil­la tai muil­la sössö­tyk­sil­lä. Yleinen hin­ta-taso (kysyn­tä-tar­jon­ta) määrä yleis­ta­son ja joku tässä tekee voit­toakin — ei ole mitään markki­na­t­alouden “hin­tatasoverot­ta­jaa” joka vain syö rahat välistä, jonkun tasku­un se raha menee. Joko kat­teisi­in tai ton­tin hin­toi­hin, ja var­masti myös osa rak­en­tamiseen sil­lä yleinen palkkata­so on Helsingis­sä var­masti korkeampi kuin muual­la Suomes­sa. Kuitenkin se ylimääräi­nen jopa tuplahinta/per neliö menee jonkun taskuun.

        Voit­ta­jia tässä tilanteessa ovat ylimääräis­ten ansait­se­mat­tomien kat­tei­den kerääjät sekä epä­suo­rasti asun­non jo alueel­la omis­ta­vat sil­lä kysyn­nän ja tar­jon­nan epä­tas­apaino nos­taa van­ho­jenkin asun­to­jen arvoa ilman että lainamäärä kas­vaa. Tässä voinkin pohtia että kuin­ka moni kun­nal­lispoli­itikko tai kaavoituk­sen paris­sa työsken­televä omis­taa velkaisen tai velat­toman asun­non Helsingis­sä. Tämän tiedon jäl­keen voidaan miet­tiä onko tässä jonkin­laisia eturistiriitoja.
        Eli epäilen tässä vah­vasti että päät­täjät ja virkamiehet ylläpitävät nykyti­laa joko tiedostaen tai tiedosta­mat­ta ja näin saavut­ta­vat henkilöko­htaista hyö­tyä, kär­si­jöinä toimi­vat pääasi­as­sa nuorem­mat sukupol­vet. Tämä tosin ei ole mikään yllä­tys kun Suomes­sa on käyn­nis­sä ehkä maail­man­his­to­ri­an suurin puhal­lus nuo­ril­ta sukupolvil­ta van­hem­mille eläke­jär­jestelmän ja myös asun­to­jen hin­to­jen suh­teessa. Sopi­vasti nuo­ril­ta sukupolvil­ta vieti­in myös korkovähen­nysoikeus asun­to­lain­oista, jol­la ei toki ole tämän het­ken korkoym­päristössä eri­ty­istä merkitystä.

        Mata­la korkoym­päristö ei myös vält­tämät­tä ole etu ihmisille jot­ka osta­vat ensi­a­sun­toa eli yleis­es­ti tule­vat vas­ta mukaan asun­tomarkki­noille. Lainaa ei ole ihan help­po saa­da nykypäivänä pankkien omien korkostres­sitestien vuok­si, pait­si jos on lait­taa lainan vaku­udek­si yllä­tys-yllä­tys jo ole­mas­sa ole­vaa omaisu­ut­ta. Yllät­täen lainaa saa­vat siis parhait­en ne ryh­mät joil­la on kohtu­ullisen hyvät kuukausi­t­u­lot ja jo ker­tynyt­tä vela­ton­ta omaisu­ut­ta, tässä taas ei tarvitse olla ekon­o­misti tai tilas­toti­eteil­i­jä ymmärtääk­seen että tästä lainan­ot­tokyvys­tä pää­sevät naut­ti­maan parhait­en juurikin van­hem­mat sukupolvet.

      8. Stadist: Mata­la korkoym­päristö ei myös vält­tämät­tä ole etu ihmisille jot­ka osta­vat ensi­a­sun­toa eli yleis­es­ti tule­vat vas­ta mukaan asun­tomarkki­noille. Lainaa ei ole ihan help­po saa­da nykypäivänä pankkien omien korkostres­sitestien vuok­si, pait­si jos on lait­taa lainan vaku­udek­si yllä­tys-yllä­tys jo ole­mas­sa ole­vaa omaisu­ut­ta. Yllät­täen lainaa saa­vat siis parhait­en ne ryh­mät joil­la on kohtu­ullisen hyvät kuukausi­t­u­lot ja jo ker­tynyt­tä vela­ton­ta omaisu­ut­ta, tässä taas ei tarvitse olla ekon­o­misti tai tilas­toti­eteil­i­jä ymmärtääk­seen että tästä lainan­ot­tokyvys­tä pää­sevät naut­ti­maan parhait­en juurikin van­hem­mat sukupolvet.

        Tämä sukupolvikysymys on myös lisäsyy siihen, mik­si kan­natan kiin­teistöveron reilua korot­tamista nyky­ta­sos­ta. Korkeampi kiin­teistövero las­kee asun­to­jen myyn­ti­hin­to­ja ja helpot­taa sen ensim­mäisen asun­non ostamista, samal­la kun veror­a­situs siir­tyy työn verot­tamis­es­ta ker­tyneen omaisu­u­den verottamiseen.

        Käytän­nössä siis nuorelle työu­raa aloit­tavalle jää enem­män käteen palkkat­u­losta, ja omaan asun­toon pääsee kiin­ni pienem­mil­lä säästöil­lä, jot­ka ker­tyvät nopeam­min. Samal­la per­hea­sun­to­ja voisi vapau­tua markki­noille nyky­istä edullisem­min, kun lap­sien pois­muut­tamisen jäl­keen kah­den aikuisen per­heille syn­ty­isi nyky­istä voimakkaampi kan­nuste vai­h­taa pienem­pään asuntoon.

      9. arkkite­hti: Tämä sukupolvikysymys on myös lisäsyy siihen, mik­si kan­natan kiin­teistöveron reilua korot­tamista nyky­ta­sos­ta. Korkeampi kiin­teistövero las­kee asun­to­jen myyn­ti­hin­to­ja ja helpot­taa sen ensim­mäisen asun­non ostamista, samal­la kun veror­a­situs siir­tyy työn verot­tamis­es­ta ker­tyneen omaisu­u­den verottamiseen.

        Käytän­nössä siis nuorelle työu­raa aloit­tavalle jää enem­män käteen palkkat­u­losta, ja omaan asun­toon pääsee kiin­ni pienem­mil­lä säästöil­lä, jot­ka ker­tyvät nopeam­min. Samal­la per­hea­sun­to­ja voisi vapau­tua markki­noille nyky­istä edullisem­min, kun lap­sien pois­muut­tamisen jäl­keen kah­den aikuisen per­heille syn­ty­isi nyky­istä voimakkaampi kan­nuste vai­h­taa pienem­pään asuntoon. 

        Nämä ovat hyviä ideoita, mut­ta nämä eivät tule tapah­tu­maan. Ihmiset äänestävät hyvin itsekkäästi omaa etua tavoitellen.

        Jos tutus­tuu Suomen demografi­aan huo­maa että ikälu­okat 50–75 vuo­ti­aat edus­ta­vat karkeasti 40% äänestysikäi­sistä. Ryh­mä 45–75 vuo­ti­aat edus­taa jo läh­es 50% äänestysikäi­sistä. Nämä tiedot kun yhdis­tää ikälu­okkien äänestysak­ti­ivi­su­u­teen ja myös siihen että mon­et alle 30-vuo­ti­aat eivät ole eri­tyisen per­il­lä edes mei­dän eläke­jär­jestelmän toimin­nas­ta (ei ole kovin ajanko­htainen asia siinä iässä) lop­putu­lok­se­na voikin odot­taa nyky­istä menoa mis­sä lähin­nä pönkitetään suurten ikälu­okkien etu­ja ja omaisu­ut­ta muiden kustannuksella.

        http://www.stat.fi/tietotrendit/blogit/2019/suuret-ikaluokat-aanestavat-aktiivisimmin-kolmasosa-aanista-saatavissa-5678-vuotiailta‑1/

      10. Olen kuul­lut koke­muk­sia henkilöiltä jot­ka toimi­vat raken­nusalal­la sekä Ruot­sis­sa että Suomes­sa, ja kuulem­ma kaiken­lainen kort­ti/pätevyys/kurssi­tus-rum­ba on Suomes­sa mon­ta ker­taa pahempaa. Suomes­sa istu­taan paljon ‘tur­vakurs­seil­la’ joil­la ei oikeasti tehdä mitään kuin istu­taan ja plarataan kissavideoita youtubesta.

  16. Kos­ka Osmo kir­joit­taa aiheesta kir­jaa, halu­an spar­ra­ta hän­tä. Osmo käyt­tää hienoa ter­miä ”kon­fiska­tori­nen kiin­teistövero”, joka esi­in­tyy keskustelus­sa har­voin. Lisäk­si hän käyt­tää ter­miä suo­peaan sävyyn. Ter­mi on kuitenkin vas­ten­mieli­nen. Kuten Osmokin antaa ymmärtää (mielestäni), kon­fiska­tori­nen kiin­teistövero johtaa ajan kulues­sa maan pää­tymiseen yhteiskun­nalle, kun maan­omis­ta­ja menet­tää jos­sain vai­heessa kyvyn mak­saa kiinteistövero.

    Kos­ka tun­nen sym­pa­ti­aa Wienin 1920-luvun sosi­aal­isia kokeilu­ja ja niiden saavu­tuk­sia kohtaan, aihe kiin­nos­taa. Tiedän siitä kovin vähän ja Osmo antaa kit­saasti linkke­jä, jois­sa asi­aan voisi pere­htyä. Kuin­ka keskeistä ”kon­fiska­tori­nen kiin­teistövero” oli? Miten menetelti­in käytän­nössä: mitkä oli­vat verokan­nat, miten maapo­h­ja arvostet­ti­in, mil­lä hin­nal­la kaupun­ki lop­ul­ta osti maan ja kuin­ka paljon ostettiin?

    Osmo antaa ymmärtää (mielestäni), että Wienin kokeilu on rel­e­vant­ti Suomellekin. Onhan meil­läkin kiin­teistövero ja myös kun­tien lunas­tu­soikeus raaka­maa­han. Osmon ajat­telun taustal­la on (mielestäni) syllogismi:

    A Helsin­gin seudulle kai­vataan paljon lisää edullisia asuntoja
    B Wienin asun­topoli­it­ti­nen ihme toteutet­ti­in mm. yksi­tyisen maan kon­fiskoin­nil­la. Näin Wienis­sä on onnis­tunut se, mikä kaikkial­la muual­la on epäonnistunut.
    C Siis­pä Helsin­gin seudul­la tarvi­taan mm. yksi­tyisen maan konfiskointia.

    Mekanis­mi on saat­tanut toimia 1920 ‑luvun Wienis­sä, mut­ta poli­ti­ikka­su­osi­tusten vetämi­nen nykypäivän Suomeen ovat vaikea­ta. Ensin­näkään raaka­maa ei ole Suomes­sa eri­tyisen kallista tont­ti­maa­han ver­rat­tuna. Toisek­si keinot raaka­maan han­kkimiseen kun­nille ovat tehokkai­ta. Kol­man­nek­si noi­ta keino­ja ehdote­taan juuri nyt heiken­net­täväk­si, ainakin siten että lunas­tusko­r­vaus tulisi ehkä huo­mat­tavasti nouse­maan. Rel­e­vant­tia olisi puo­lus­taa nyky­isiä maan­hank­in­nan keino­ja, ja käyt­tää noi­ta keino­ja myös kun­nis­sa jois­sa vihreät ovat val­ta-ase­mas­sa, eikä esit­tää uusia fan­tas­tisen radikaale­ja keinoja.

    1. Minä yritin tuol­la ker­to­muk­sel­la kyl­lä sanoa, ettei se, mitä tehti­in Wienis­sä, ole tehtävis­sä Helsingis­sä — ainakaan enää.

  17. Soin­in­vaara kirjoitti:

    “Ker­rostalon rak­en­t­a­mi­nen on Wienis­sä huo­mat­tavasti halvem­paa kuin Helsingis­sä. Jos olisin kil­pailu­vi­ra­nomainen, yrit­täisin selvit­tää, mik­si edullisia raken­nus­ma­te­ri­aale­ja ei tuo­da Itä­val­las­ta Suomeen.”

    Suomen ja Itä­val­lan rak­en­tamiskus­tan­nuk­sia ver­tailti­in pari vuot­ta sit­ten pin­taraa­paisua syvem­min. Ympäristömin­is­ter­iön net­ti­sivuil­ta löy­tyy asi­as­ta selvi­tys vuodelta 2016. Raken­nus­ma­te­ri­aaleis­sa oli hin­taeroa, mut­ta hin­taerot Suomen ja Itä­val­lan välil­lä oli­vat pienem­mät kuin vaikka­pa Suomen Balt­ian maid­en välil­lä, ja sieltä suunnal­ta­han aika paljon raken­nus­ma­te­ri­aale­ja sik­si Suomeen (ja ilmeis­es­ti myös Itä­val­taan) myös tuo­daan. Ker­rostalon rak­en­t­a­mi­nen on Wienis­sä halvem­paa muun muas­sa sik­si, että Wienis­sä asuinker­rostaloi­hin ei tava­ta tehdä koneel­lisia ilman­vai­h­to­ja läm­mön tal­teenot­toi­neen, eikä siel­lä tarvi­ta suuria läm­mi­tysjär­jestelmiäkään. Ves­soi­hin ja mui­hin eri­ty­is­tiloi­hin tehdään koneel­lisia pois­to­ja, jot­ka puhal­ta­vat Itä­val­las­sa ilman yleen­sä suo­raan ulos. Bud­jetista jää Itä­val­las­sa pois merkit­tävä osa talotekni­ikan menoista Suomen rak­en­tamiskus­tan­nuk­si­in ver­rat­tuna. Myös esimerkik­si sähköpis­tora­sioi­ta ja dat­apis­tokkei­ta laite­taan Itä­val­las­sa vähem­män kuin Suomessa.

    1. k:

      … Wienis­sä asuinker­rostaloi­hin ei tava­ta tehdä koneel­lisia ilman­vai­h­to­ja läm­mön talteenottoineen … 

      Tuo on sel­l­ainen tyh­myy­destä sakote­taan jut­tu. En ole ikinä näh­nyt mis­sään toimi­vaa ilmas­toin­tia, sen sijaan usei­ta toimivia pain­ovoimaisia ilman­vai­h­to­ja. Pitikö hal­li­tuk­sen pitää jonkin­laiset sään­tötalkoot ja purkaa haitallista sääntelyä?

    2. k:
      Soin­in­vaara kirjoitti:

      “Ker­rostalon rak­en­t­a­mi­nen on Wienis­sä huo­mat­tavasti halvem­paa kuin Helsingis­sä. Jos olisin kil­pailu­vi­ra­nomainen, yrit­täisin selvit­tää, mik­si edullisia raken­nus­ma­te­ri­aale­ja ei tuo­da Itä­val­las­ta Suomeen.”

      Suomen ja Itä­val­lan rak­en­tamiskus­tan­nuk­sia ver­tailti­in pari vuot­ta sit­ten pin­taraa­paisua syvem­min. Ympäristömin­is­ter­iön net­ti­sivuil­ta löy­tyy asi­as­ta selvi­tys vuodelta 2016. Raken­nus­ma­te­ri­aaleis­sa oli hin­taeroa, mut­ta hin­taerot Suomen ja Itä­val­lan välil­lä oli­vat pienem­mät kuin vaikka­pa Suomen Balt­ian maid­en välil­lä, ja sieltä suunnal­ta­han aika paljon raken­nus­ma­te­ri­aale­ja sik­si Suomeen (ja ilmeis­es­ti myös Itä­val­taan) myös tuo­daan. Ker­rostalon rak­en­t­a­mi­nen on Wienis­sä halvem­paa muun muas­sa sik­si, että Wienis­sä asuinker­rostaloi­hin ei tava­ta tehdä koneel­lisia ilman­vai­h­to­ja läm­mön tal­teenot­toi­neen, eikä siel­lä tarvi­ta suuria läm­mi­tysjär­jestelmiäkään. Ves­soi­hin ja mui­hin eri­ty­is­tiloi­hin tehdään koneel­lisia pois­to­ja, jot­ka puhal­ta­vat Itä­val­las­sa ilmanyleen­sä suo­raan ulos. Bud­jetista jää Itä­val­las­sa pois merkit­tävä osa talotekni­ikan menoista Suomen rak­en­tamiskus­tan­nuk­si­in ver­rat­tuna. Myös esimerkik­si sähköpis­tora­sioi­ta ja dat­apis­tokkei­ta laite­taan Itä­val­las­sa vähem­män kuin Suomessa.

      Taitaa olla töpselit ja LTO-laatikko par­il­la putkel­la ja hormil­la aika pieni osa kokonaisuutta.
      Voi myös olla, että “fyy­si­sistä” asioi­ta on turha etsiä ekonomisia vaik­tuk­sia. Niin meil­lä kuin siel­lä, hin­ta on nous­sut, kos­ka kysyn­tä on niin paljon korkeam­paa kuin tarjonta.
      Oikea kysymys kuu­luukin, halu­taanko edullista asum­ista saa­da pk-seudulle?
      Mon­en vas­taus on joko “olis­han se kiva, mut­ta ei mah­dol­lista” tai “ei sel­l­ainen kuu­lu markki­na­t­alouteen”. Vaikkakin asun­to­jen tar­jon­nan ja kysyn­nän bal­anssi on pysyvästi kaukana markki­na­t­alouden tas­apain­ois­es­ta toim­imis­es­ta sen perustoimiehdoilla.

      https://www.ym.fi/download/noname/%7BF946B6E2-D01B-4237–8DF5-771345D5543E%7D/119453
      Avaina­sia: s.10: “Suo­ma­lais­ten kohtei­den kus­tan­nusver­tailua han­kaloit­ti merkit­tävästi se, ettei toteu­tunei­ta kus­tan­nusti­eto­ja saatu.”

      Eli arvaile­mal­la men­nään tämän aiheen keskustelus­sa yhä.

      Onhan tuol­la luetel­tu paljon asioi­ta, mut­ta jään kaipaa­maan niiden merk­i­tys­tä eli osu­ut­ta asun­non kokonaishintaan:
      “Itä­val­lan han­ke­pros­es­si, suun­nit­telu­aineis­ton sisältö sekä käytet­ty han­k­in­tamenet­te­ly helpot­ta­vat urakoit­si­jan tar­jous­lasken­taa ja pienen­tävät tar­joushin­nan riskivarausta.”
      “Suomes­sa raken­nut­ta­ja ei pääsään­töis­es­ti toi- mita urakoit­si­joille tar­jouk­sen antamista varten määrälasken­tati­eto­ja, jol­loin urakoit­si­joiden tar­jouk­sen riski­va­raus kasvaa.”
      “Itä­val­las­sa raken­nusurakoit­si­ja tuot­taa muille urakoit­si­joille työmaapalve-
      lui­ta eril­lisveloitet­tavina, mikä johta­nee parem­min tarpei­ta vas­taavaan mitoituk­seen ja kus­tan­nuste- hokkaam­paan toimintaan.”

      Ilman numeroi­ta kaik­ki tämä tek­sti on höt­töä, ja kun kus­tan­nuk­set Suomes­sa ovat yri­tys­salaisuuk­sien piiris­sä, niin kahvipöytäkeskusteluik­si jää.

  18. OS: “Melkein koko Wien on kaupunki­maisen tiivi­isti raken­net­tu ja kir­jaimel­lis­es­ti ratikkakaupunkia.”

    Pait­si ettei ole keskus­tas­sa. Wienin ydinkeskus­taa ympäröi kehäkatu Ringstrasse, eikä sen sisäl­lä ole lainkaan ratikoi­ta. Van­han keskus­tan paikallis­li­ikenne on hoidet­tu tosi kätevästi pie­nil­lä sähköbus­seil­la, joil­la pääsee hel­posti halu­a­malleen metroasemalla.

    Suosit­te­len tutus­tu­mista paikan pääl­lä. Jos vaik­ka syn­ty­isi käyt­tökelpoisem­pia ideoita tänne meillekin.

    1. Jalankulk­i­ja:
      OS: “Melkein koko Wien on kaupunki­maisen tiivi­isti raken­net­tu ja kir­jaimel­lis­es­ti ratikkakaupunkia.”

      … Wienin ydinkeskus­taa ympäröi kehäkatu Ringstrasse, eikä sen sisäl­lä ole lainkaan ratikoi­ta. Van­han keskus­tan paikallis­li­ikenne on hoidet­tu tosi kätevästi pie­nil­lä sähköbus­seil­la, joil­la pääsee hel­posti halu­a­malleen metroasemalla…

      Raideli­iken­net­tä syötetään sähköbus­seil­la. Siis ihan jär­keenkäyvä ratkaisu. Tosin Ringstraßen rajaa­ma alue on niin pieni, että nor­maali ihmi­nen kyl­lä kävelee lähim­mälle spårapysäkille.

      1. Pienu­us on kovasti suh­teel­lista. Ringstrassen pitu­us on noin 5 km, ydinkeskus­tan koko noin 3 km², työssäkävi­jöitä on alueel­la 110.000, asukkai­ta 16.500 ja siihen päälle muu­ta­ma miljoona tur­is­tia. Suurin osa käyt­tää toki metroa alueelle tul­lessaan. Mut­ta pikkubus­seil­la pääsee tosi kätevästi puolelta toiselle sil­loin, kun halu­aa liikkua nimeno­maan ydinkeskustassa.

        Mut­ta point­ti on tietysti siinä, että ahtaaseen ja mutkaiseen van­haan kaupunki­rak­en­teeseen olisi type­r­ää tunkea ratikoi­ta, kun löy­tyy fik­sumpiakin ratkaisu­ja. Tässä kaupun­git eroa­vat toisistaan.

  19. Huutelem­pa nyt tän­nekin, vaik­ka tuskin vas­taus­ta löytyy:
    Avainase­mas­sa Wienin tilanteen tulk­it­semises­sa olisi tietää asum­isti­heys ajan yli.
    Pelkkä väk­iluku ei ker­ro tarpeek­si asun­to­jen tarpeesta.

    Esim. 1922 Wienis­sä asui 1,9M ihmistä ja leik­itään, että asuineliöitä oli 20M m2.
    Leik­itään, että sen jäl­keen kaupungis­sa on raken­net­tu 0,1M m2 vuodessa lisää asuntoa.
    Nyt 100 vuot­ta myöhem­min asuin­neliöitä on sit­ten 30M m2.
    Ja nyt raken­netaan var­maan sit­ten 0,3M m2 vuodessa.
    Eli voi olla, ettei ongel­maa ole ollut, kos­ka van­haa asuinkan­taa tiivistämäl­lä saadaan uusia asun­to­ja tar­jolle. Ja että 6000 asun­toa vuodessa lisää ei tietenkään riitää ikuis­es­ti, mut­ta tois­taisek­si riittää.
    Osa van­hoista asun­noista on ollut välil­lä rän­sistyneenä, joten niitä kor­jaa­mal­la ne saadaan taas asuinkäyttöön.

    Helsingis­sä kiin­teistövero lie­nee nyt 0,3%. Paljonkos se oli Wienis­sä 1922 eteenpäin?

    1. toke: Helsingis­sä kiin­teistövero lie­nee nyt 0,3%.

      Helsingis­sä vak­i­tuisen asun­non kiin­teistövero on 0,41% ja yleinen kiin­teistövero (kos­kee esim tont­te­ja) on 0,93%. Molem­mat ovat lain sal­li­man vai­htelu­välin alarajalla.

Vastaa käyttäjälle arkkitehti Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.