Voi Petteri, minkä teit!

Kokoomus ja Pet­teri Orpo jäivät vähän yksin kysymyk­sessä, pitäisikö van­hus­ten­huoltoon tul­la tiuk­ka ja jous­tam­a­ton mitoi­tus seit­semän hoita­jaa kym­men­tä hoidet­tavaa kohtaan. Nyt Pet­teri on muut­tanut mieltään, var­maankin kos­ka vaalit ovat lähel­lä ja päämin­is­terin paik­ka on uhattuna.

Jos täl­lainen van­hempi poli­itikko saa neu­vota nuorem­paansa, tuo ei kan­na­ta. Jos olet ensin suu­tut­tanut ihmiset ole­mal­la yhdel­lä kan­nal­la, et saa menet­tämiäsi tuk­i­joi­ta ker­toma­l­la, että olit koko ajan väärässä. Sen sijaan menetät loputkin.

Sinän­sä on aivan oikein, jos vai­h­taa kan­taa huo­mat­tuaan ere­htyneen­sä. Tämän voi ker­toa ihmisille selosta­mal­la, mikä on muut­tunut tässä välis­sä.  Minä olen mon­ta ker­taa huo­man­nut olleeni väärässä ja ker­tonut, mikä sai mie­leni muuttumaan.

On paljon helpom­pi ker­toa, mik­si on ollut väärässä, jos ei ole itse asi­as­sa ollut oike­as­sa. Pet­teri Orpo oli ensin oike­as­sa, mut­ta on nyt väärässä.

Tämä kiin­teä 0,7‑kerroin kaikille van­huk­sel­la nimit­täin sekä heiken­tää van­hus­ten hoitoa että tulee kalliiksi.

Ensik­si on todet­ta­va, että on eri­no­mainen asia, että van­hus­ten hoidon heikkoon laatu­un kiin­nitetään huomio­ta. Siinäkään ei voi tarkoituk­se­na olla käyt­tää mah­dol­lisim­man paljon rahaa vaan saa­da mah­dol­lisim­man hyvää hoitoa. Tuo demarien 0,7‑mitoitus on tässä suh­teessa aivan pöhkö.

Ensim­mäi­nen ongel­ma on, että kan­nat­taako hoidon laatu mita­ta siihen käyte­ty­il­lä panok­sil­la. Se on vähän sama kuin kan­nat­taako asun­to­tuotan­toa mita­ta asun­toneliöil­lä vai käyte­tyn betonin määräl­lä. Sivu­ute­taan kuitenkin tämä. Jos ei pystytä mit­taa­maan hoidon laat­ua, on toisek­si paras vai­h­toe­hto mita­ta käytet­tyjä panok­sia. Siis vaik­ka asun­to­tuotan­toa betonin määrällä.

Tuos­sa kiin­teässä hoit­o­mi­toituk­ses­sa suurin ongel­ma on se, että van­huk­set eivät ole keskenään saman­laisia. Toiset tarvit­se­vat enem­män hoitoa, vaikka­pa ker­toimel­la 0,9 ja toisen todel­la paljon vähem­män, vaikka­pa ker­toimel­la 0,2. Joudu­taan suuri­in vaikeuk­si­in, jos kaikille määrätään sama ker­roin, 0,7. Tämän seu­rauk­se­na menetetään hihas­ta vede­tyn arvion mukaan ainakin sata miljoon­aa euroa ver­rat­tuna siihen, että samaan hoidon tasoon pyrit­täisi­in ilman tuo­ta kiin­teätä normia.

Huo­mat­takoon, että nor­mi kohdis­tuu kun­ti­in, ei rahanah­neisi­in Pör­riäsi­in. Jos niiden suit­simis­es­ta olisi kyse, se kävisi parhait­en kun­nil­ta, kun nämä tekevät ostosopimuksia.

Kun kun­ta joutuu irti­sanomaan yhden opet­ta­jan (bud­jet­ti­ra­joi­tus) aina kun se ottaa koti­hoi­dos­ta kak­si van­hus­ta laitoshoitoon, kun­ta tietysti yrit­tää hoitaa van­huk­sia kotona niin pitkään kuin mah­dol­lista ja valitet­tavasti vähän sen ylikin.

Tässä on kak­si ongel­maa. Haja-asu­tusalueil­la koti­hoito tulee tosi kalli­ik­si, kos­ka yhtä lääk­keen jakelua varten pitää ajaa kym­meniä kilo­me­tre­jä autol­la. Tiivi­is­sä kaupunki­rak­en­teessa tilanne on toinen.  Sik­si melko hyväkun­toisia van­huk­sia kan­nat­taisi ottaa laitoshoitoon, mut­ta ei kan­na­ta, jos on tuo mitoi­tus, joka hei­dän kohdal­laan on tärkeästi yliväljä.

Toisen ongel­ma ovat hyväkun­toiset muis­ti­sairaat. Muis­ti­sairas saat­taa kyetä huole­hti­maan itses­tään aivan hyvin, jol­loin tuo mitoi­tus 0.2 on lähempänä totu­ut­ta kuin 0,7, mut­ta hänen jät­tämisen­sä asumaan kak­sis­taan kaa­suhel­lan kanssa on vain vaar­al­lista. Nyt pakote­taan jät­tämään. Toiv­ot­tavasti ulkop­uolisia ei kuole tuli­palos­sa. Lähipi­iris­säni on täl­lainen van­hus, joka hoito­jak­son­sa alku­vai­heessa oli melkein enem­män resurssi per­he­muo­toises­sa hoi­dos­sa, kos­ka hän oli halukas aut­ta­maan kaikessa.

Ei ole opti­maal­ista mita­ta hoidon laat­ua siihen käyte­ty­il­lä panok­sil­la, mut­ta voi olla, että ei ole parem­paakaan ei ole, joten tyy­dytään siis huonompaan.

Jos men­nään hoita­jami­toituk­seen, pitää mitoit­taa hoidon tarve yksilöko­htais­es­ti. Tähän on ole­mas­sa eri­laisia hoidon tarpeen mittare­i­ta, joista yleisim­min on RAI-indek­si. Se on kau­palli­nen tuote, joten en main­os­ta sitä sen enempää. 

Olen­naista on, että jokin osta­jas­ta ja myyjästä riip­puma­ton taho mit­taa van­huk­sen hoidon tarpeen ja hoita­jami­toi­tus tehdään tämän mukaan. Sil­loin ei tarvitse pitää huonokun­toisia van­huk­sia heit­teille jätet­ty­inä koti­hoi­dos­sa, kuten tässä demarien/Orpon mallissa.

Tässä on kysymys todel­la suurista raha­sum­mista ja paljon parem­mas­ta hoi­dos­ta ver­rat­tuna tuo­hon onnet­tomaan kiin­teään 0,7‑mitoitukseen van­huk­sen kun­nos­ta rippumatta. 

Tämä olisi jo paljon parem­pi kuin tuo nor­sumainen sama mitoi­tus kaikille malli. 

Voisi myös laa­tia ker­toimen tiloil­la. Kuten Hesari muu­ta­ma päivä sit­ten kir­joit­ti, yksi­tyiset selviävät pienem­mäl­lä mitoituk­sel­la kos­ka niiden tilat ovat tarkoituk­sen­mukaisem­pia. Tiloille pitää antaa oma kertoimensa.

Mut­ta sit­ten teknolo­gia. Yllä oli tuo esimerk­ki betonin määrän käyt­tämis­es­tä asun­to­tuotan­non mit­ta­ri­na. Ainakin se syr­jii puurakentamista.

Me mon­et ajat­telemme koulua sel­l­aise­na kuin se oli omas­sa nuoru­udessamme ja jotkut van­hus­ten hoitoa sel­l­aise­na kuin se oli aikanaan kun­nal­liskodeis­sa. Hoitavia käsiä tarvi­taan aina, mut­ta mod­erni teknolo­gia voi vapaut­taa ihmistyötä juuri siihen, mitä ihmi­nen tarvit­see, inhimil­liseen kanssakäymiseen.

Sit­ten kun minä ja luokka­toveri­ni olemme laitoshoitoiässä, meitä on paljon ja työikäisiä on vähän. Emme voi jäädä siihen kun­nal­lisko­tien toim­i­tat­apoi­hin, vaan on otet­ta­va huomioon teknolo­gian kehi­tys ja organ­isaa­tioiden kehi­tys. Siitäkin pitäisi saa­da tähän normi­in jokin parametri.

Demar­it ovat vas­tan­neet tähän, että muu­tos voidaan tehdä sit­ten, kun tätä teknolo­giaa on otet­tu laa­jalti käyt­töön. Miten sitä voidaan kehit­tää ja ottaa käyt­töön, jos sen käyt­tämi­nen on kannattamatonta?

 

35 vastausta artikkeliin “Voi Petteri, minkä teit!”

  1. Näin on, mut­ta kun asia pitäisi saa­da esitet­tyä yhdel­lä lauseel­la tai hoke­mal­la, että se läpäi­sisi medi­an seu­lan ja tart­tuisi kansan mieleen. Poli­ti­ikan palu­us­ta poli­ti­ikkaan jo puhut­ti­in, mut­ta se oli ehkä toiverikas ajatus…

    1. Soin­in­vaara:
      Tuos­sa kiin­teässä hoit­o­mi­toituk­ses­sa suurin ongel­ma on se, että van­huk­set eivät ole keskenään saman­laisia. Toiset tarvit­se­vat enem­män hoitoa, vaikka­pa ker­toimel­la 0,9 ja toisen todel­la paljon vähem­män, vaikka­pa ker­toimel­la 0,2.

      Lähipi­iris­säni on Helsingis­sä van­hus­ten­hoidon paris­sa hom­mia tehnyt henkilö. Hänen mukaansa laito­spaikan saaneis­sa van­huk­sis­sa ei ole help­po­ja asi­akkai­ta. On ves­sas­sakäyt­tämistä, vaipan­vai­h­to­vai­h­toa, kyl­vettämistä… Asi­akkaat pitää viedä syömään, syöt­tää ja juot­taa (siis lait­ta­mal­la lusik­ka suuhun). Jok­seenkin kaik­ki ovat muis­ti­sairai­ta, jotkut vielä mah­dol­lis­es­ti väki­val­taisi­akin. Hoito­työ on raskas­ta ja vaa­ti­vaa fyy­sis­es­ti ja henkises­ti. Asi­akkaissa on var­masti ero­ja, mut­ta voisiko tuon ker­toimen 0,2 uno­htaa suosiolla?

      Soin­in­vaara:
      Kun kun­ta joutuu irti­sanomaan yhden opet­ta­jan (bud­jet­ti­ra­joi­tus) aina kun se ottaa koti­hoi­dos­ta kak­si van­hus­ta laitoshoitoon, kun­ta tietysti yrit­tää hoitaa van­huk­sia koti­in niin pitkään kuin mah­dol­lista ja valitet­tavasti vähän sen ylikin.

      Eräs lähipi­iri­ni van­hus asui kotona 97 ‑vuo­ti­aak­si. Hänel­lä oli vaka­va muis­ti­sairaus, hän oli kaa­tu­il­lut kotona, päässyt haahuile­maan kodin ulkop­uolelle, ves­sas­sakäyn­ti ja syömi­nen eivät olleet itses­tään­selvyyk­siä. Helsin­gin kaupun­gin mukaan hän ei olisi tarvin­nut laito­spaikkaa, vaan selviäisi koti­hoi­dos­sakin. Laito­spaik­ka järjestyi lop­ul­ta kiristämäl­lä ja uhkaile­mal­la — täl­löinkin perus­teena oli­vat taloudel­liset eivätkä inhimil­liset syyt. Yritän siis sanoa, että val­lit­se­va käytän­tö on jo nyt pitää van­huk­sia kotona tarpeet­toman pitkään.

      1. MSL: Yritän siis sanoa, että val­lit­se­va käytän­tö on jo nyt pitää van­huk­sia kotona tarpeet­toman pitkään.

        Ja sitä mukaa kun hoito kallis­tuu entis­es­tään, pyrkimys tulee ole­maan pitämään van­huk­set vielä enem­män kaikkial­la muual­la pait­si hoitopaikoissa.

  2. Oden min­is­te­ri­ajoista tilanne on muut­tunut. Koti­hoito on viety jo erit­täin pitkälle. Väki palvelukodeis­sa alkaa olla jo sen ver­ran huonokun­toista, että tuo 0,7 tai taa olla pakko naula­ta laki­in, jot­ta Odenkin tulee aikanaan hoidet­tua kunnolla.

    1. Jouni Vauhko­nen:
      Oden min­is­te­ri­ajoista tilanne on muut­tunut. Koti­hoito on viety jo erit­täin pitkälle. Väki palvelukodeis­sa alkaa olla jo sen ver­ran huonokun­toista, että tuo 0,7 tai taa olla pakko naula­ta laki­in, jot­ta Odenkin tulee aikanaan hoidet­tua kunnolla.

      Ympärivuorokautista hoitoa antavis­sa palve­lu­talois­sa asuk­it ovat tosi­aan oikeasti huonokuntoisia.

      Mut­ta on tässä huonokun­toisu­u­den asteessakin ero­ja. Yhdel­lä ei pelaa pää, toisel­la ei jalat, kol­man­nel­la ei edes kädet ja neljän­nel­lä saat­taa pela­ta kaik­ki, mut­ta hän on “häir­iök­si” muille.

      Kun ei osa­ta hoidon laat­ua ja hoitoisu­ut­ta mita­ta, eikä halu­ta edes yrit­tää opetel­la niin nyt hätäpäis­sään tehty keskiar­vom­i­toi­tus ei ole kun­ni­akas ratkaisu.

      Suuri kiitos kaikille hoidet­tavien omaisille ja vapaae­htoistyötä tekeville, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat hoita­jien käyt­tää enem­män aikaa niihin asukkaisi­in, joil­la täl­laista tukiverkkoa ei ole.

      Fik­sut hoitopaikat osaa­vat ottaa myös avu­li­aat omaiset hienos­ti huomioon.

    2. Jouni Vauhko­nen: tuo 0,7 tai taa olla pakko naula­ta laki­in, jot­ta Odenkin tulee aikanaan hoidet­tua kunnolla.

      Ongel­man juurisyynä kun ei ole pahan­tah­toisu­us, vaan fyrkan puute. Nin­pä 0,7 tarkoit­taa että kun hoitokotei­hin saadaan lisää hoita­jia, siivoo­jat siir­tyvät takaoves­ta ulos.

      Noh, kyl­lä var­masti jois­sakin paikois­sa näkyy myös hoidon paran­tu­mise­na. Mut­ta mil­lä kus­tan­nuk­sil­la? Paljonko se todel­li­nen paran­nus tulee mak­samaan, jos siivouskin siir­retään hoita­jille? Tämä laki tulee tarkoit­ta­maan ennestäänkin niukko­jen resurssien tuhlausta.

  3. Kokoomus kan­nat­taa juuri tuo­ta yksilöl­listä mitoi­tus­ta, ei 0,7. Ongel­ma keskustelus­sa on, että sanas­ta ”hoita­jami­toi­tus” on tul­lut syn­onyy­mi luvulle 0,7, mis­tä väärinkäsi­tys on syn­tynyt. Haaste edelleen se, miten kuva­ta kan­ta laa­jem­min kuin yhdel­lä lauseel­la, yksinker­taisu­us on selkeästi 0,7 ‑kan­nan etu poli­it­tises­sa keskustelussa. 

    https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/petteri-orpo-mtv-kolumnissa-kokoomus-asettuu-hoitajamitoituksen-taakse-laiminlyontien-rangaistuksia-tiukennettava-laissa/7270290

  4. Hyvä kir­joi­tus — usein uno­hde­taan, että laki yksi­ty­i­sistä sosi­aali­palveluista määrit­telee, että yksi­ty­isil­lä pitää olla toim­ilu­pa, ja toim­ilu­vas­sa pitää olla hoita­jami­toi­tus (keskimäärin yli 0,55). Ja se riip­puu tiloista, asi­akkaiden hoitoisu­ud­es­ta jne. Se on siis jo nyt lais­sa — yksi­ty­is­ten osalta.

  5. Oletko Soin­in­vaara ymmärtänyt hoita­jami­toituk­sen oikein? Ilmeis­es­ti suurin osa ei ole. Oikeasti 10 van­hus­ta kohden ei olisi 7 hoita­jaa työvuorossa hoitamassa. 

    Pitäisi säätää mitoi­tus niin, että kuin­ka mon­ta hoita­jaa pitää olla aamu­vuorossa, iltavuorossa ja yövuorossa tekemässä hoito­työtä van­hus­ta kohden.

    Että poli­itikot, joko ne osaa olla hyvin kiero­ja ja tahal­laan jät­tävät ker­tomat­ta mitä hoita­jami­toi­tus tarkoit­taa, tai eivät ymmär­rä siitä mitään.

    ”Van­hus­ten hoivan henkilömi­toi­tus 0,5 tarkoit­taa 28 paikan yksikössä 14 hoita­jaa, jos­ta viikon 168 tun­nin aikana riit­tää päivävuoroon 4, iltavuoroon 3 ja yövuoroon 2. 0,7 nos­taisi päivävuoron kuu­teen ja iltavuoron viiteen. On näil­lä merkitystä!”

     https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/271254-aki-linden-99lla-suomalaisista-vaara-kasitys-hoitajien-desimaaleista-laskelmat-tata

  6. Surullis­in­ta tässä on, että koko keskustelu on kui­h­tunut tähän yhteen luku­un — 0,7. Surullista tämä on sik­si, että nyt sääde­tään toim­i­ma­ton 0,7 laki ja van­hus­ten­hoito jää edelleen suorkeaan tilaan. Jari Sarasvuon sanoin: “Suo­mi on moraalises­sa konkursissa”. 

    Kuvot­tavin­ta tässä koko asi­as­sa on se, että suurin osa asi­as­ta mehkaav­ista kansane­dus­ta­jista on ollut kun­tapäät­täji­na tekemässä näitä päätök­siä ja jät­tänyt van­huk­set surkean hoidon varaan.

    Suomel­la on varaa parem­paan. Jat­ka Ode asi­as­ta kir­joit­tamista ja pidä huoli, että Helsingis­sä asi­at tehdään oikein!

  7. Tuo kaik­ki kuu­lostaa hirveän loogiselta ja pätevästi perustel­lul­ta. Onko­han kuitenkin tässäkin asi­as­sa paras hyvän pahin viholli­nen? Jostain syys­tä alan tutk­i­jat, kuten pro­fes­sorit Mar­ja Vaara­ma ja Tep­po Kröger, ovat puhuneet sito­van mitoituk­sen puoles­ta. Areenan tal­len­teessa (https://areena.yle.fi/1–50060778) Kröger ker­too, miten muis­sa Pohjo­is­mais­sa hoita­jia on ainakin noin 1,5‑kertaisesti sen mitä Suomes­sa ja että Suomes­sa on hoiva­palvelu­iden rahoituk­ses­sa näi­hin mai­hin ver­rat­tuna laman jäljiltä noin mil­jardin vaje. 

    Vaikut­taa aivan selvältä, että kyl­lä tätä hoita­jami­toi­tus­takin tulee jol­lain taval­la Suomes­sa kas­vat­taa, ja jos ei mui­ta keino­ja ole, niin kir­jataan se sit­ten laki­in. Näistä ongelmista on puhut­tu nyt 30 vuot­ta, kuten Vaara­ma haas­tat­telus­saan toteaa (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005986064.html). Siitä huoli­mat­ta kukaan ei ole kehit­tänyt tietokonei­ta ja robot­te­ja, jot­ka oli­si­vat tuoneet mit­tavia tehokku­us­paran­nuk­sia, joiden myötä hoita­jil­la olisi ollut enem­män aikaa vanhuksille.

    Noin ylipäätään tämä kohu on mukail­lut kaavaa, johon olemme tot­tuneet kaikkia hyv­in­voin­tipalvelui­ta koske­vis­sa keskusteluis­sa, oli kyse sit­ten perusk­oulus­ta, las­ten­hoi­dos­ta, las­ten­suo­jelus­ta ja mis­tä tahansa julkises­ta työvoimaval­tais­es­ta alas­ta. Pal­jas­tuu skan­daali ja syn­tyy kiivas julki­nen kohu. Poli­itikot, tutk­i­jat, työn­tek­i­jät ja omaiset totea­vat, että työn­tek­i­järesurssit ovat aivan alim­i­toite­tut. Tarvi­taan nor­mi, tode­taan. Sit­ten paikalle tule­vat byrokraatit ja kam­reer­it, jot­ka muis­tut­ta­vat, että työn­tek­i­jöi­den määrän nor­mit­ta­mi­nen ei ole paras ratkaisu. Kohu laan­tuu paris­sa viikos­sa. Mikään ei muu­tu. Nyt kun äänestäjistä kas­va­va osa alkaa olla van­husväestöä, alkaa näyt­tää edes pikkaisen lupaaval­ta, että jotakin saadaan jopa aikaan.

    Mikä kum­ma mah­taa olla tuo teknolo­gian kehit­tymisen myötä saata­va mit­ta­va tehokku­us­paran­nus van­hus­ten­hoi­dos­sa? Kuu­lostaa lupauk­selta, joka ei lop­ul­ta koskaan täy­ty. Onhan esim. koului­hin tul­lut enem­män teknolo­giaa kuin aiemp­ina vuosi­na, mut­ta ei se ole muut­tanut tarvit­tavien opet­ta­jien määrää mitenkään. Jonkin­laise­na kuriosi­teet­ti­na voi toki main­os­taa videon väl­i­tyk­sel­lä tar­jot­tavia vier­aan kie­len kursse­ja syr­jäseudun lap­sille, mut­ta oleel­lis­es­ti työ on ihan samaa kuin ennenkin. (Korkeampi­en astei­den ope­tus niille, jot­ka ovat innokkai­ta oppi­maan on eri asia; net­ti on pul­lol­laan hyviä kursse­ja.) Onko joku joskus osoit­tanut tehtäviä, joi­ta voi siirtää hoita­jil­ta robot­eille tai tietokoneille? Kuinka­han paljon näitä tehtäviä van­hus­ten­huol­los­sa ylipäätään on? Voisiko tästä odot­taa 0,01, 0,1 tai 0,3 hoita­jan tehokku­ushyö­tyä? Tätä tois­taisek­si tun­tem­aton­ta tehokku­us­paran­nus­ta odotel­lessa toivon, että omat van­hempani saisi­vat tarvit­se­mansa hoivan.

    1. Samaa mieltä kanssasi, Antti.
      Omat van­hempani hoi­ta­neena lait­tauduin myöhem­min palkat­tuna hoita­maan mui­tankin, “aka­teemis­es­ta” koulu­tuk­ses­ta ja aiem­mas­ta “uras­ta” huolimatta.
      Koke­mus­ta ker­tyi kaiken kaikki­aan yli 20 vuot­ta tästä puuhas­ta, kos­ka jo omat van­hem­mat eliv­ät korkeaan ikään — toinen suht ter­veenä, toinen muis­ti­sairaana. Lyhyem­män, mut­ta monivuo­tisen palkkatyö- osu­u­den tein koti­hoi­dos­sa ja vam­mais­ten asumisyksiköissä.

      Sen seu­rauk­se­na on vähän vaikea kuun­nel­la näitä hoitoisu­us-speku­laa­tioi­ta ihmisiltä, joista tuskin kovin moni on ( anteek­si vain) ainakaan van­hus­ten vaip­po­ja vai­h­tanut — tai edes tutus­tunut näi­hin palvelui­hin, joiden mitoituk­ses­ta puhuvat.

      Kuvit­telin, että nyt keskustel­laan nimeno­maan ympärivuorokautisen hoivan yksiköis­sä tarvit­ta­van henkilöstön mitoituk­ses­ta. Ei muusta.
      Skan­daali oli min­un ymmärtääk­seni se tieto, että yri­tyk­set pyörit­tävät näitä raskaim­man hoivan yksiköitä riit­tämät­tömäl­lä henkilökun­nal­la tarkoituk­sel­lis­es­ti, vas­toin mitoi­tu­so­hjei­ta ja sopimuk­sia, liike­toim­inta­mal­li­naan (= rahan ja kil­pailun takia), ja laske­vat rahaa säästääk­seen tason mah­dol­lisim­man alas kaikessa muus­sakin: ravin­non laadus­sa, henkilöko­htaisen hygien­ian hoita­mises­sa, siivouk­ses­sa — yövalvon­nas­ta ja luva­tus­ta saat­to­hoi­dos­ta puhumattakaan. 

      Henkilökun­ta pakote­taan tähän sisäisin määräyksin ja aje­taan niin uuvuk­si­in, että jät­tävät alan.
      Uusin uuti­nen ker­too, että mitoi­tus ei eroa tästä julkisillakaan.
      Karmeaa.
      Näin tehti­in jo 1990-luvun tee-se- itse-lamas­sa. Muis­tan senaikaisen Helsin­gin koti­hoidon pääl­likön anta­mas­sa haas­tat­telu­ja siitä, mon­tako litraa vaip­pa vetää ja miten kauan sen vai­h­toa pystyy -“siis”- lykkäämään. — Sen myötähäpeän määrää!
      Sil­loin ihmettelin asi­aa sivus­ta, kos­ka koulu­tus­ta vas­taa­va työ­paik­ka oli vielä tallella. 

      Lehdis­sä oli sil­loinkin jut­tu­ja myös siitä, miten henkilökun­ta pak­e­nee alal­ta, kun se resurssileikkauk­sil­la aje­taan uuvuk­si­in. Se oli tot­ta: seu­rauk­set tun­tu­i­v­at vielä 2000-luvun puolel­la. Pääsin itse hoitotöi­hin sik­si, että nuoret kart­toi­vat alaa edelleen. Kun lopetin, nuoret lähi­hoita­jat oli­vat jo alka­neet hakea paikkoja. 

      Nyt on menos­sa uusi kart­tamis­vai­he ja sen seu­rauk­se­na työvoima­pu­la, joka on samal­la tavoin itse aiheutet­tu kuin edellinenkin. 

      Henkilökun­nan jatku­vas­ta vajauk­ses­ta seu­raa, että hoita­misen ase­mes­ta mak­sua vas­taan tuote­taan sitä laimin­lyön­tiä ja kaltoinko­htelua, jos­ta viime aikoina on saatu kuvauk­sia kasapäin.

      Ympärivuorokautisen hoivan yksikköi­hin pää­sevät vain kaikkein sairaim­mat, kos­ka hoidon kalleu­den ja paikka­pu­lan takia niitä ei halu­ta tar­jo­ta edes kaikille niille, jot­ka niitä kipeim­min tarvitsevat.
      Niin­hän asia uutis­ten mukaan on myös tääl­lä Helsingissä.

      Näistä syistä hoitoon valikoitunei­den hoitoisu­udessa ei oikeas­t­aan ole eroja.

      Näis­sä yksiköis­sä hoide­taan avuttomimpia.
      Niitä, jot­ka eivät kyke­nen val­it­se­maan paikkaansa eikä valit­ta­maan, puhu­mat­takaan että kykeni­sivät äänestämään jaloil­laan laadun puoles­ta niin, että huono organ­isaa­tio sen seu­rauk­se­na jäisi vail­lle asiakkaita.

      Eikö nyt mil­lään voitaisi lyödä hoita­jami­toituk­selle hei­dän hoi­dos­saan alara­jaa, jon­ka rikkomis­es­ta seu­raa ran­gais­tus, kos­ka ilman sitä säästöpeliä pelataan puo­lus­tuskyvyt­tömimpi­en hen­gel­lä ja terveydellä?
      Hoitoisu­us-speku­loin­neis­sa kum­mit­telee jokin outo kuvitel­ma, että samas­sa hoitoyk­sikössä ylipäätään voisi olla aivan sekalaisia asi­akkai­ta tai poti­lai­ta, ja että hoitoisu­us­pul­ma joh­tu­isi tästä.

      Mis­sä sel­l­aisia hoitopaikko­ja on?
      Pari organ­isaa­tio­ta tar­josi takavu­osi­na mah­dol­lisu­ut­ta siir­tyä palve­lu­tarpeen mukaan hoitoyk­siköstä toiseen saman organ­isaa­tion sisäl­lä, mut­ta niis­säkin juuri hoitoisu­us määräsi, mille osatolle kuu­lut. Kunkin osaston/ yksikön sisäl­lä hoitoisu­us ei tämän valikoin­nin jäl­keen vaihtele.

      Jos siis porukat ovat jo valmi­ik­si valikoitunei­ta, kaut­ta jär­jestelmän, niin mis­tä kaik­ki tämä puhe mon­imutkaises­ta mitoi­tu­songel­mas­ta? RAI-mit­taria olen käyt­tänyt itsekin.

      Odotan, josko joku val­is­taisi minua? 

      Palve­lu­taloi­hin ei yleen­sä ote­ta asumaan asi­akkai­ta, joi­ta varten tarvit­taisi­in hoito­henkilökun­taa, eikä niis­sä tietääk­seni asu­ta kun­nan tuel­la eli “kun­ta­paikoil­la”.
      Niidenkin asukkaat voivat kyl­lä olla kun­nal­lisen koti­hoidon asiakkaita.

      1. Pakko yhtyä täysin yllä ole­vi­in kom­mentei­hin. Paljon tun­tuu ole­van ilmas­sa “aka­teemista” speku­loin­tia siitä miten nämä asi­at tulisi täy­del­lisessä maail­mas­sa jär­jestää, ilman mitään todel­lista kos­ke­tus­ta alan ongelmi­in. Laki­in kir­jat­tu hoita­jami­toi­tus on toki ratkaisuna vajavainen ja karkea mut­ta ainakin se aut­taa räikeimpi­in puuteisi­in ja ongelmi­in tässä ja nyt. 

        Sinä het­kenä kun ylikansal­liset pääo­masi­joit­ta­jat saadaan kiin­nos­tu­maan suo­ma­laisen mum­mon hyv­in­voin­nista, on osoitet­tavis­sa teknolo­giaa joka tosi­asial­lis­es­ti hoita­jien työtä vähen­tää ja/tai alal­la on run­saasti resursse­ja varmis­ta­maan yksilölli­nen hoito niin palataan asiaan.

  8. Onhan tuo 0,7 parem­pi kuin nykyi­nen ei mitään.

    Eivätkä lait ole pysyviä, sit­ten kun on mui­ta mittare­i­ta ja välineitä niin var­maan lakia muutetaan

    1. Liian van­ha: sit­ten kun on mui­ta mittare­i­ta ja välineitä niin var­maan lakia muutetaan

      Ongel­ma vain on, että tämä laki voi estää kun­tia otta­mas­ta käyt­töön kevyem­pää palvelu­a­sum­ista pienem­mäl­lä henkilökun­nal­la niille van­huk­sille, jot­ka tarvit­se­vat vähem­män apua. Myöskään kun­ta ei voi alkaa tätä lakia muut­ta­maan tai ohit­ta­maan, vaik­ka ottaisi käyt­töön parem­man mittarin.

      1. Vielä suurem­pi ongel­ma on, jos tama sal­li­taan. Muutet­tuaan pois kotoaan van­huk­sen tulisi voi­da elää lop­puikän­sä samas­sa paikas­sa, vaik­ka kun­to vähän heikkenisikin. Joku demari ehdot­tikin jo, että olisi usei­ta eri­ta­soisia hoito­laitok­sia, jois­sa kus­sakin oli oma normin­sa, mut­ta muis­ti­sairaalle ei ole hyväk­si joutua muut­ta­maan aina vain uudestaan.

      2. Osmo Soin­in­vaara:
        Vielä suurem­pi ongel­ma on, jos tama sal­li­taan. Muutet­tuaan pois kotoaan van­huk­sen tulisi voi­da elää lop­puikän­sä samas­sa paikas­sa, vaik­ka kun­to vähän heikkenisikin. Joku demari ehdot­tikin jo, että olisi usei­ta eri­ta­soisia hoito­laitok­sia, jois­sa kus­sakin oli oma normin­sa, mut­ta muis­ti­sairaalle ei ole hyväk­si joutua muut­ta­maan aina vain uudestaan.

        Pitää todel­lakin paikkansa. Pahasti demen­toitunut, mut­ta kohta­laises­sa fyy­sisessä kun­nos­sa ollut äiti­ni kuoli vajaan viikon kulut­tua siitä, kun hänet siir­ret­ti­in pitkäaikaises­ta hoitopaikas­taan toiseen hoitolaitokseen.

      3. Mielestäni tavoit­teena paik­ka mis­sä van­hus voisi asua suh­teel­lis­es­ti kevyestä (käytetään nyt näitä san­ot­tu­ja ker­toimia), palve­lu­ta­sos­ta (0,2) alka­en aina sinne viimeiseen palvelu­a­sumisen tasoon asti, jou­tu­mat­ta muut­ta­maan, ennen kuin vimeiset por­tit raot­tuvat. Tämä on usein sairaalan osas­tol­la sitten.
        Sil­loin on hyvä että täl­läisessä asum­is­muo­dos­sa on tar­jol­la kaikille riit­tävä hoidon taso sisään­raken­net­tuna. Onko se sit­ten tuo 0,7 tai jokin muu luku, siitä voi kyl­lä deba­toi­da. Eril­lisiä hoito­ta­soon sidt­tu­ja laitok­sia en jak­sa ymmärtää, enkä kannattaa.

        Koti­hoito on toinen asi­aan linkit­tyvä seik­ka, kuin­ka pitkälle ja mil­lä kri­teereil­lä se on niin vah­va asia, että sen perus­teel­la voidaan kieltää hoito­laitok­seen pääsy? Etenkin jos muis­ti­sairaus ei riitä, vaik­ka se on ehdot­tomasti tur­val­lisu­us­ris­ki täl­läiselle asujalle.

        Muis­tu­tan velä kuolemat­tomas­ta totuudesta:
        Val­tion sivistyk­sen taso voidaan lukea siitä miten se huole­hti heikoimmistaan.

  9. Maaseudun van­hainkoti oli vielä 1980-luvul­la ratkaisu syr­jäkyläl­lä puuläm­mit­teisessä rin­ta­mami­estalos­sa ulkoves­san kanssa asu­vien van­hus­ten ongelmi­in. Idea oli myös tar­jo­ta aktivoi­va ympäristö ja mielekästä tekemistä.
    Vuosi­tuhan­nen vai­h­teessa vahankodin asukkaat muut­tui­v­at merkit­tävästi. Kaik­ki oli­vat huonokun­toisia syötet­täviä ja huonos­ti liikkuvia.

    Jokaiselle van­huk­selle tehdään ennen hoitoon sijoit­tamista mon­elaista selvi­tys­tä ja lää’kärin­tarkas­tus­ta. Samoin hoitoaikana ainakin vuosit­tain. Eikö jokainen ansait­sisi henkilöko­htaisen pistey­tyk­sen, jon­ka mukaan mitataan hoidon tarvet­ta? Ei pitäisi olla vaikeaa ja sitä pysyt­täisin vaik­ka Kelan tieto­jär­jestelmien kaut­ta valvo­maan automaattisesti.

    demar­it aja­vat surkeut­ta huonokun­toisille ja paran­nus­ta parempikuntoisille.

  10. Orpo sanoi siinä haas­tat­telus­sa, että Kokoomus menee type­r­än ehdo­tuk­sen taakse, kos­ka kaik­ki muut sitä kan­nat­ta­vat. Ei sanal­lakaan viitan­nut, että siinä olisi mitään järkeä.

  11. Van­hus­ten­hoitoon menee nykyään paljon rahaa ja tilanne tulee yhä huonone­maan huolto­suh­teen huonontues­sa. Olen niitä äänestäjiä, jot­ka toivo­vat hoita­jami­toituk­sen ole­van mak­simis­saan 0,7 hoita­jaa per käp­pänä, ei min­imis­sään. Ja “asi­akkail­ta” pitäisi ehdot­tomasti ottaa kaikesta min­imin ylit­tävästä palvelus­ta mak­su: eikä tulo­jen vaan var­al­lisu­u­den mukaan. Jos halu­aa että mum­mo saa hyvää hoitoa on luovut­ta­va perintötoiveista!

  12. USA:ssa avuste­tu asum­i­nen hoitokodis­sa pitää mak­saa kokon­aan itse (pait­si jos tulot on poikkeuk­sel­lisen pienet). Hyväl­läkin eläk­keel­lä, ilman merkit­täviä säästöjä, on vaarana joutua sen ver­ran luokat­tomaan hoito­laan, että mielu­um­min pien­i­t­u­loiset lapset otta­vat pien­i­t­u­loisen van­huk­sen koti­in­sa asumaan ja palkkaa­vat mek­siko­laisen hoita­maan, jos itse eivät ehdi. 

    Tähän suun­taan hom­ma voisi men­nä Suomes­sakin, jos ja kun rahat alka­vat lop­pua. Vai voisiko? Tääl­lähän asun­not ovat paljon pienem­piä eikä tääl­lä ole mek­siko­laisi­akaan — tai siis muutenkaan hal­patyövoimaa tol­lasi­in hom­mi­in. Eikä kotiäite­jäkään, anteek­si, home mak­ere­i­ta, jot­ka usein otta­vat taakan harteillen.

    No, ehkä ei sit­ten. Mut­ta var­maankin tule­vaisu­udessa jotenkin edel­lytetään, että van­hus itse tai hänen lapsen­sa kus­tan­ta­vat enem­män hoi­dos­ta. Tuskin kan­nat­taa vesi kielel­lä odot­taa per­in­töä kotikoti­talon myyn­nistä. Pikem­min pitäisi alkaa säästää jos eläk­keestä jotain yli vielä jää. Ja tiety­isti pat­jan alle niin sanoak­seni, jot­ta voi sit­ten ostaa käteisel­lä jotain vält­tämät­tömiä lääkkei­ta tai sen sellaista. 

    Ja kantsii var­muu­den vuok­si miet­tiä sitääkin vai­h­toe­htoa, että äiskä muut­taa entiseen lastenhuoneeseen.

      1. Suo­ma­laiset ovatkin valmi­ita köyt­tämään lisää rahaa van­hus­ten­hoitoon, kun­han hei­dän tule­vi­in per­in­töi­hin ei kosketa.

        Aika per­in­teinen rahoi­tusku­vio siis, ”muut maksaa”.

      2. Osmo Soin­in­vaara:
        Van­hus kus­tan­taa hoi­dostaan 85 % tulois­taan jo nyt. Omaisu­u­teen ei kajo­ta. Muual­la kajotaan.

        Eikö toi 85 prossaa koske vain laitosasum­ista, jota on kar­sit­tu jatku­vasti? Yleistyvässä avuste­tus­sa asumises­sa saa käsit­tääk­seni per­iä kaik­ki kus­tan­nuk­set. Tosin asukkaalle pitää jät­tää vajaa pari sataa euroa kuukaudessa mui­hin kului­hin eli lähin­nä “ylimääräisi­in” palvelui­hin, ruokaan ja lääkkeisi­in (sum­ma riip­puu kun­nas­ta, jos­sain kun­nis­sa sum­ma on lähempänä satasta). 

        Jos palvelu­a­sun­toon läh­tee ennen kuin kun­ta antaa luvan, joutuu mak­samaan läh­es kaiken itse. Ja kun­ta­han ei hevin anna lupaa. Yhdenkin tutun isä polt­ti keit­tiön­sä ja pelas­tui itse vain sat­tumal­ta ja silti kun­ta kat­soi, että voi asua yksin. Kun­ta on köy­hä ja velkainen.

        Omaisu­us huomioidaan ainakin tietyis­sä Kelan tuis­sa. Mut­ta jos omaisu­us ei ole käteisenä tms. sitä ei huomioi­da ainakaan toimeen­tu­lotues­sa. Sik­si voi olla järkevää jät­tää asun­to myymät­tä. Se kantsii pitää myös tyhjil­lään, kos­ka vuokrat­u­lo korot­taa palvelu­a­sumisen hin­taa. Käteistähän voi han­kkia lainaa­mal­la asun­toa vas­taan rahaa pankista. Jos siis on asun­to. Jos ei ole, pitää toivoa, että läheiset voivat ja halu­a­vat avus­taa. Tai perus­taa men­estyvä online-bisnes. Jos muistaa.

        Joskus hamas­sa tule­vaisu­udessa, jos SOTE saadaan aikaan, asia voi muut­tua mut­ta tuskin asi­akkaan kannal­ta parem­paan suun­taan kuin ehkä köy­hissä kunnissa.

        USA:ssa “cus­to­di­al caren” kuukausi­hin­ta on Googlen mukaan 3000–10000 dol­lar­ia (Suomes­sa keskimääräi­nen hin­ta on viiden ton­nin hujakois­sa eli samoissa hin­nois­sa kai liiku­taan vaik­ka hajon­ta on väk­isinkin vähäisem­pää). Halvim­mat paikat ovat kuitenkin huono­ja, käsit­tääk­seni vielä huonom­pia kuin Suomes­sa. Ainakin jenkit niitä kovin arvois­tel­e­vat ja pelkäävät, kun olen asi­as­ta sat­tuneista syistä keskustel­lut ja muutenkin asi­aan pere­htynyt. Tosin tässäkin asi­as­sa pitää muis­taa, että osaval­tiot eivät ole tois­t­en­sa kaltaisia.

        Suomes­sa, muuten, keskieläke on noin 1600 euroa, jos­ta käteen näyt­täisi jäävän noin 1300 euroa.

  13. “Jos ei pystytä mit­taa­maan hoidon laat­ua, on toisek­si paras vai­h­toe­hto mita­ta käytet­tyjä panoksia. ”
    Mik­sei pystyt­täisi mit­taa­maan hoidon laat­ua ?. Kysytään hoidet­tavil­ta, hei­dän omaisil­taan ja hoito­henkilökunnal­ta. THL teki viime vuon­na yhden kyse­lyn, johon vas­tat­ti­in muis­taak­seni 95%:sti. Val­tio voi laa­tia laatukri­teer­it ja kun­nat velvoite­taan kysymään. Jos kri­teer­it eivät täy­ty, kun­ta ei saa ostaa palveluja.

  14. Alku­peräi­nen virhe oli joskus vuon­na 197x pois­taa las­ten ela­tusvelvol­lisu­us van­hempiaan kohtaan.

    Ela­tusvelvol­lisu­u­den pois­tamisen sijaan olisi pitänyt kehit­tää mon­en­laisia tukimuo­to­ja joidenkin ela­tusvelvol­lis­ten tuek­si. Täl­lä taval­la inno­vaa­tiot oli­si­va pääseet kehit­tymään. Nyt se on vain byrokra­tia, joka voi kehittyä.

    1. K‑Veikko:
      Alku­peräi­nen virhe oli joskus vuon­na 197x pois­taa las­ten ela­tusvelvol­lisu­us van­hempiaan kohtaan.

      Ela­tusvelvol­lisu­u­den pois­tamisen sijaan olisi pitänyt kehit­tää mon­en­laisia tukimuo­to­ja joidenkin ela­tusvelvol­lis­ten tuek­si. Täl­lä taval­la inno­vaa­tiot oli­si­va pääseet kehit­tymään. Nyt se on vain byrokra­tia, joka voi kehittyä.

      Suuret ikälu­okat tekivät siinä karhun­palveluk­sen itselleen. Kos­ka eivät itse halun­neet huole­htia omista van­hem­mis­taan, he aset­ti­vat samal­la ansan itselleen, joka on koh­ta laukea­mas­sa, kun entistä suurem­pi osa heistä on päivit­täisen huole­htimisen tarpeessa.

  15. Konkreet­ti­nen ehdo­tus nuorten syr­jäy­tymisen vähen­tämisek­si: Mah­dol­lis­te­taan henkilöko­htainen konkurssi, ja jos mah­dol­lista, laki laa­di­taan niin, että nuorten on helpom­pi saa­da konkurssi­tuomio. Saataisi­in samal­la pikavip­pi­fir­mat kuri­in; itse asi­as­sa tämä taitaa olla ain­oa keino siihen.

    Mak­suhäir­iöitä on nimeno­maan niil­lä nuo­ril­la, joil­la ei ole 2. asteen tutkintoa.

    1. Pikavippeisih purisi parhait­en se, ettei luot­toa, joka on myön­net­ty alko­holin viaku­tuk­sen alaise­na ole­valle, tarvitse mak­saa takaisin. Riitat­a­pauk­ses­sa näyt­töävelvol­lisu­us hak­i­jan kun­nos­ta on luo­ton myöntäjällä.

  16. Bet­nin määrä on taval­laan hyvä ver­taus. Sitä tulee olla riit­tävästi jot­ta talo kestäisi, mut­ta samal­la valvot­ta­va ettei sitä käytetä tarpeet­tomasti ja sitä kaut­ta aihute­ta mui­ta ongelmia.
    0,7 ei ole kovin ylim­i­toitet­tua kokon­aisu­udessa. Se on hyvä mitoi­tus sil­loin kun laitok­ses­sa on eri tasoista hoivaa vaa­tivia ihmisiä; niiltä joil­la hoidan vaade­ta­so on 0,2 liike­nee sit­ten käsiä niille joil­la se ker­roin on 0,9 tai jopa 1.0.
    Joskus jopa se toinenkin hoita­ja yövuoroon nos­ta­maan sitä alaspudon­nut­ta van­hus­ta takaisin sänkyyn.

    Jos ajat­telee taas tapaus­ta jos­sa hoitopaikat jae­taan (ja muute­taan) kun­non mukaises­ti, sil­loin­han kiin­teä mitoi­tus on väärä ja aiheut­taa liikaa ja vääriä kus­tan­nuk­sia. Näin ei kuitenkaan tai­da suo­ma­laises­sa jär­jestelmässä men­nä, on vain van­hainkote­ja ja sit­ten sairaaloi­ta jois­sa on geri­atrisia osas­to­ja eli saat­to-osas­to­ja käytän­nössä. Van­hainkodeis­sa, mis­tä tässä hoita­jami­toituk­ses­sa kaiketi puhutaan, on mon­en tasoisia hoidettavia.

  17. OS.: “Huo­mat­takoon, että nor­mi kohdis­tuu kun­ti­in, ei rahanah­neisi­in Pörriäsiin.”
    Onko toisi­aan näin? Sil­loin­han Pör­riäis­ten ase­ma vahus­ten­hoi­dos­sa vain vahvis­tuu, jos ne voivat tehdä tar­jouk­sen­sa pienem­mäl­lä hoita­jami­toituk­sel­la kuin kun­nat omis­sa laitok­sis­saan. Nytkö siis demar­it ovat siir­tyneet myös eduskun­nas­sa Pör­riäis­ten asiankannattajiksi?

    1. Onko toisi­aan näin? Sil­loin­han Pör­riäis­ten ase­ma vahus­ten­hoi­dos­sa vain vahvis­tuu, jos ne voivat tehdä tar­jouk­sen­sa pienem­mäl­lä hoita­jami­toituk­sel­la kuin kun­nat omis­sa laitoksissaan. 

      Pikem­minkin toisin päin. Kun­ta voisi halutes­saan lait­taa sopåim,ukseen m,illaisen jhoita­jami­toituk­sen tahansa, mut­ta jou­tu­isi sil­loin tietysti mak­samaan enemmn. Eivät lai­ta, kska eivät halua lait­taa. Sik­si tuo lain vaa­timus kohdis­tuu kun­taan, jon­ka siis pitäisi lait­taa hoita­jami­toi­tus sopimuk­seen. Sopimus on siihen parem­pi paik­ka kuin laki, kos­ka siinä voidaan ottaa huomioon tilo­jen tarkoituk­sen­mukaisu­us ja poti­laiden kun­to toisin kuin laissa.

      1. Osmo Soin­in­vaara: Pikem­minkin toisin päin. Kun­ta voisi halutes­saan lait­taa sopåim,ukseen m,illaisen jhoita­jami­toituk­sen tahansa, mut­ta jou­tu­isi sil­loin tietysti mak­samaan enemmn. Eivät lai­ta, kska eivät halua lait­taa. Sik­si tuo lain vaa­timus kohdis­tuu kun­taan, jon­ka siis pitäisi lait­taa hoita­jami­toi­tus sopimuk­seen. Sopimus on siihen parem­pi paik­ka kuin laki, kos­ka siinä voidaan ottaa huomioon tilo­jen tarkoituk­sen­mukaisu­us ja poti­laiden kun­to toisin kuin laissa.

        Olen ihme­tel­lyt, mik­seivät kun­nat ole haas­ta­neet pör­riäisiä oikeu­teen tois­tu­vis­sa ilmi­selvis­sä sopimus­rikko­muk­sis­sa. Johtopäätök­seni on, etteivät kun­nat halua sitä tehdä, sil­lä oikeu­den päätös saat­taisi sitoa niitäkin niiden omas­sa palve­lu­tuotan­nos­sa sote/maakuntauudistuksen jäl­keen. Myös tar­jouk­set kallis­tu­isi­vat. Eli puk­ki ja kaalimaa.

Vastaa käyttäjälle Jarmo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.