Heikki Pursiainen, köyhyys ja eriarvoisuus

Jos tuot matkalta tuli­aisi­na lap­sille­si karkke­ja, Mai­jalle ja Pekalle pus­sil­lisen hedelmäkarkke­ja ja Liisalle yhden hedelmäkarkin, miltä luulet, että se tun­tuu Liisas­ta? Ilah­tuuko hän kark­istaan vai olisiko hän ehkä ollut onnel­lisem­pi, jos et olisi tuonut karkkia lainkaan?

Olen sat­tuneesta syys­tä tutus­tunut Heik­ki Pur­si­aisen kir­jaan Pas­ka Suo­mi. Pidän Pur­si­aista lah­jakkaana ajat­teli­jana vaik­ka vähän kär­jistävänä väit­telijänä, joka vään­tää rauta­lan­gas­ta, mik­si laiska ajat­telu johtaa vääri­in lop­putu­lok­si­in. Must Readis­sa hänen kir­joituk­sen­sa kuu­lu­vat kir­joituk­si­in, jot­ka ovat min­ulle kir­jaimel­lis­es­ti must read .

Pas­ka Suo­mi on minus­ta riemas­tut­ta­va kir­ja, mut­ta ymmär­rän hyvin, että tosiko­to­sikoille ille se on kauhis­tus. Olin Pur­si­aisen kär­jistyk­sistä mon­es­ta aivan eri mieltä, mut­ta nautin tavas­ta, jol­la hän ne esit­ti. Eikä niin suur­ta valet­ta, ettei tot­ta toinen puoli. 

Antaisin silti neu­von, että jos halu­aa vaikut­taa maail­maan, voisi muo­toil­la sanomisen­sa vähän kohtu­ullisem­min. Pur­si­aisen tyyli karkot­taa monia, ellei jopa selvää enem­mistöä luk­i­joista. Vaik­ka minä riemas­tu­in, enem­mistö var­maankin tor­jui fik­sutkin ajatukset. 

Pur­si­aisen kir­ja tar­joaisi hedelmäl­lisen poh­jan mon­ellekin peri­aat­teel­liselle pohdin­nalle. Tässä puu­tun niis­sä vain yhteen, siihen, että ei pitäisi tor­jua eri­ar­voisu­ut­ta vaan pelkästään köy­hyyt­tä. Ties vaik­ka joulun pyhinä innos­tu­isin käymään läpi muitakin argumentteja.

Jos rikkaat rikas­tu­vat, mut­ta köy­hät eivät köy­hdy, onko siitä köy­hille mitään hait­taa? On, viidestä syystä.

Ensim­mäistä noista käsit­telin jo avauk­ses­sani. Eri­ar­voisu­u­den tunne on myrkkyä, jota ei yhdel­lä hedelmäkarkil­la pysty kor­vaa­maan. Jos Liisan kohtelu jatkuisi noin vuosia, ties vaik­ka se johtaisi jopa sairastumiseen. 

Ihmi­nen on yhteisölli­nen eläin. Keskinäi­nen sol­i­daarisu­us on yhteisön liimaa ja eri­ar­voisu­ud­es­ta kumpua­va katkeru­us myrkkyä. Se tuo keltali­iv­it kaduille polt­ta­maan autoja.

Toinen johtuu siitä, että jos muut rikas­tu­vat ja itse ei lainkaan, putoaa joukos­ta. 1950-luvul­la ei ollut niin kauhea­ta, jos lap­si tuli kauh­tuneis­sa vaat­teis­sa koulu­un, kos­ka muutkin tuli­vat. Nyt jou­tu­isi silmätikuk­si. Sil­loin ei juuri kenel­läkään ollut autoa, mut­ta toisaal­ta bus­sil­la pääsi kaikkialle. Nyt ei pääse. Kukaan ei har­mitel­lut, sitä, ettei omis­tanut äly­puhe­lin­ta. Nyt ilman äly­puhe­lin­ta sulkeu­tuu kanssakäymisen ulkop­uolelle, eikä pysty koh­ta osta­maan edes junalip­pua. Köy­hyys on pait­si absolu­ut­tista myös suh­teel­lista ja suh­teel­lista köy­hyyt­tä eri­ar­voisu­u­den kasvu 

Kol­mas johtuu siitä, että kun kansakun­ta rikas­tuu, sille tulee käyt­töön lisää mas­saku­lu­tus­tuot­tei­ta, kos­ka vain niitä voidaan tuot­taa lisää. On ole­mas­sa myös etuoikeutet­tua kulu­tus­ta, hyödykkeitä, joi­ta ei voi valmis­taa lisää. Asun­to keskus­torin var­rel­la nyt esimerkik­si, tai eturiv­in paik­ka teat­teris­sa. Eri­ar­voisu­u­den kasvu tarkoit­taa, että nämä tuot­teet menevät yhä tarkem­min vain hyväosaisille.

Neljäs johtuu siitä, että ihmisy­hteisö­jen sisäl­lä vau­raus tarkoit­taa myös tiet­tyä parem­muusjärjestys­tä. Sil­lä on vaiku­tus­ta jopa parisuhde­markki­noil­la. Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta. 🙁 Tämä on vähän sama asia kuin se, että urheil­i­ja kyl­lä kär­sii siitä, että hänen kil­pail­i­jansa käyt­tävät dopin­gia, vaik­ka se ei heiken­näkään hänen tulostaan vaan ain­oas­taan sijoitustaan.

Viides johtuu siitä, että maa­pal­lo on rajalli­nen ja kestää vain tietyn määrän kulu­tus­ta. Näi­den niukko­jen resurssien käyt­tö alkaa olla yhä enem­män nol­la­summapeliä. (Tämän argu­mentin voi tosin pukea myös siihen muo­toon, että köy­hät oikeasti köyhtyvät.)

Silti Pur­si­ainen on oike­as­sa siinä, että julkises­sa keskustelus­sa käytetään liian usein sanaa eri­ar­voisu­us, kun pitäisi käyt­tää sanaa köy­hyys. Se on vähän sama asia kuin se, että jos on sitä mieltä, että joku asia on huonos­ti, sanoo herkästi, että se huononee, vaik­ka pysy­isi vain yhtä huonona. Juuri nyt olemme kuulleet, että tulo­erot kas­va­vat koko ajan, vaik­ka niil­lä ei ole ollut mitään trendiä vuo­den 2000 jäl­keen. Sitä ennen ne kyl­lä kasvoivat. 

54 vastausta artikkeliin “Heikki Pursiainen, köyhyys ja eriarvoisuus”

  1. Iso osa eri­ar­voisu­u­den kasvus­ta tulee pääo­man arvon­nousus­ta. Täl­lä on globaalin (lasken­nal­lisen) var­al­lisu­u­den jakau­man suh­teen varsin radikaali merk­i­tys. Suomes­sa tilanne on toki eri­lainen, mut­ta näiltä osin käsit­tääk­seni on saman suun­tainen. Kor­jaa jos olen väärässä, mut­ta vaik­ka tulo­erot eivät hirveästi ole kas­va­neet, var­al­lisu­userot ovat. Pakko­han niiden on kas­vaa jos omis­tusasun­not Helsingis­sä jatka­vat arvonnnousuaan, ja keskimääri­nen asun­to Helsingis­sä on paljon arvokkaampi kuin keskimääräisen ruokakun­nan varallisuus.

  2. Hyvin kiteytet­ty… eri­ar­voisu­u­den tunne on voimak­sa tunne, jon­ka kanssa tulisi olla huolissaan.

    ja sitä edesaut­taa lop­un main­in­ta tulo­ero­jen trendis­tä (ei ole ollut), joka on sit­ten taas ekon­o­mistien pelkän Giniker­toimen tui­jo­tus­ta… Juuri sitä ymmärtämät­tömyyt­tä talousa­jat­telus­ta, jos­ta nämä eri­ar­voisu­us­tun­teet syn­tyy. Eroista eri tulolu­okkien kehi­tyk­sen välillä.

    Julk­istalouden pro­fes­sori Mat­ti Tuo­ma­la kir­jot­ti tän paradoksin auki havainnollisesti:

    ***
    “Suh­teel­lises­sa Gini-ker­toimes­sa kaikkien tuloparien ver­tailut suh­teutetaan keskimääräiseen tuloon. Mut­ta ovatko tulo­erot suh­teel­lisia vai absolu­ut­tisia? Suh­teel­lisen näke­myk­sen mukaan tulo­erot eivät muu­tu, jos kaikkien tulon­saa­jien tulot esimerkik­si kaksinker­tais­tu­vat. Olete­taan, että henkilön A tulot ovat 1000 euroa ja henkilön B tulot ovat 10 000 euroa. Molem­pi­en tulo­jen kaksinker­taistues­sa tulo­jen suhde pysy­isi samana eli kym­menker­taise­na. Sen sijaan absolu­ut­ti­nen ero muut­tuu 9000 eurosta 18000 euroon. Olem­meko edelleen sitä mieltä, että tulo­erot ovat pysyneet muuttumattomina?”
    ***

    1. TjM: Suh­teel­lisen näke­myk­sen mukaan tulo­erot eivät muu­tu, jos kaikkien tulon­saa­jien tulot esimerkik­si kaksinker­tais­tu­vat. Olete­taan, että henkilön A tulot ovat 1000 euroa ja henkilön B tulot ovat 10 000 euroa. Molem­pi­en tulo­jen kaksinker­taistues­sa tulo­jen suhde pysy­isi samana eli kym­menker­taise­na. Sen sijaan absolu­ut­ti­nen ero muut­tuu 9000 eurosta 18000 euroon. Olem­meko edelleen sitä mieltä, että tulo­erot ovat pysyneet muuttumattomina?

      Ja jos tulo­ero las­ket­taisi­in Zim­bab­wen dol­lareina, niin saataisi­in vielä isom­pia numeroi­ta. Tämä ker­too siitä, että pelkästään inflaa­tion laukkaus tarkoit­taisi tulo­ero­jen kasvua, jos käytet­täisi­in absolu­ut­tista mit­taria, mis­sä taas ei ole mitään tolkkua.

      Minus­ta siis suh­teelli­nen ajat­telu on ain­oa perustel­tu. Jos absolu­ut­tises­sa erossa olisi jotain järkeä, niin sit­ten tuon 1000–10000 parin kanssa saman­laises­sa tulo­eroti­lanteessa eläisi pari, joil­la tulot ovat 1 001 000 ja 1 010 000 euroa. Tuskin kukaan kuitenkaan pitäisi lähellekään saman­laise­na tulo­erona sitä, että kah­den miljonäärin tulot eroaisi­vat toi­sis­taan 9000 euroa kuin alku­peräisen esimerkin tuloeroa.

      1. No enpä tietenkään koko Tuo­ma­lan kir­jo­tus­ta tohon postan­nut, vain sen oleellisen..
        Siis jos asi­aa ajat­telee epäoikeu­den­mukaisu­u­den­tun­teen kaut­ta, kuten nyt vähän trump­pi­en ja brekxit­tien kan­natuk­ses­sa on taustal­la, niin puh­teet tulo­ero­jen suh­teel­lis­es­ta kas­va­mat­to­muud­es­ta saa aikaan epäoikeu­den­mukaisu­u­den­tun­net­ta niis­sä, joiden kohdal­la se absolu­ut­ti­nen ero on kas­vanut ja näin omako­htais­es­ti kokee, että “eli­it­ti” vale­htelee. Ja näin myös se ei niin asioista per­il­lä ole­va hyvä­tu­loinen asen­noituu köy­htyvään osaan “itk­i­jöinä ja valittajina”. 

        Eli kyl­lä sil­lä on vaiku­tus­ta miten puhutaan ja mitä ter­me­jä ja mittare­i­ta käytet­tään puhuttaessa.

        no tässä se laa­jem­pi bloggaus
        https://alusta.uta.fi/2017/11/07/miten-talouspolitiikan-tulonjakovaikutuksia-pitaisi-arvioida/

      2. TjM: no tässä se laa­jem­pi bloggaus
        https://alusta.uta.fi/2017/11/07/miten-talouspolitiikan-tulonjakovaikutuksia-pitaisi-arvioida/

        Kyseisessä kir­joituk­ses­sa ei perustel­tu asi­aa lainkaan. Siinä vain todet­ti­in sama asia, jon­ka sinä kopi­oit tuonne ylle ja jätet­ti­in kysymys auki. Mitään argu­ment­te­ja sen puoles­ta, että tulo­erot oli­si­vat muut­tuneet, ei esitetty. 

        Lop­pu­osa blogikir­joituk­ses­ta liit­tyi dynaamisi­in vaiku­tuk­si­in, jot­ka ovat toki tärkeitä, mut­ta joil­la ei ole suo­raan mitään tekemistä tuon esit­tämäsi kysymyk­sen kanssa.

        Sen lisäk­si sieltä löy­tyy lause:“Mikään ei estä laske­mas­ta absolu­ut­tisia Gini-ker­toimia, jot­ka otta­vat huomioon vain absolu­ut­tiset erot tulois­sa.”. No, ei tietenkään “estä”, mut­ta siinä joudu­taan täysin absur­dei­hin tilanteisi­in, kuten yllä esit­tämäni esimerk­ki asian osoitti. 

        Ain­oa perustelu absolu­ut­ti­sista eroista puhu­miseen olisi minus­ta se, että ote­taan ajat­telun poh­jak­si se, että kaikil­la on jokin tiet­ty kulu­tus­ta­so, johon uppoaa pakos­ta jokin kiin­teä määrä rahaa ja sen päälle tule­va kulu­tus on sit­ten “vapaa­ta kulu­tus­ta” (englan­niksi käytetään usein ter­miä dis­pos­able income). Jos se pakkoku­lu­tus on vaik­ka ensi­ti­lanteessa 1000 euroa ja sit­ten nousee 2000:en ja samal­la siis köy­hän tulot nou­se­vat 1000:sta 2000:en ja rikkaan 9000:sta 18000:en, niin köy­hän käytet­tävis­sä ole­vat tulot eivät ole lisään­tyneet lainkaan, kun taas rikkaal­la ne ovat lisään­tyneet 8000:lla.

        Tai vielä pahempi tilanne on, jos pakol­lis­ten meno­jen inflaa­tio on nopeampi kuin tulo­jen kasvu. Jos ensi tilanteessa pakol­liset menot ovat olleet 800, ja jälkim­mäisessä 2000, niin köy­hän vapaat tulot ovat men­neet kokon­aan nol­laan, kun taas rikkaal­la ne ovat lisään­tyneet (eivät tosin inflaa­tioko­r­jat­tuna). Tässä tilanteessa ymmärtäisin, jos köy­hästä tun­tuu, että tulo­erot ovat kasvaneet.

        Niin tai näin, oleelli­nen point­ti tässä on siis se, miten kulu­tus­mah­dol­lisu­udet kokon­aisuute­na ovat muut­tuneet, eivät raa’at tuloerot.

  3. Tästä eri­ar­voisu­u­den tun­teesta on oiva näyte youtubessa:
    https://www.youtube.com/watch?v=meiU6TxysCg

    Siitä huoli­mat­ta Pur­si­ainen on oike­as­sa puhues­saan köy­hyy­destä. Köy­hyys on ongel­ma ei tulo­erot sinän­sä. Ei ainakaan sel­l­aiset kuin Suomes­sa. Käy­dyt Gini-ker­roin keskuste­lut ovat olleet epä-älyl­lisiä. Jos mitään, niin tulo­jen kehit­tymi­nen kaikissa tulolu­okissa viime vuon­na on ollut positiivista.

    Ymmär­rän Osmon esimerkin tuli­aisi­na tuo­duista karkeista. Se ei kuitenkaan ihan osu maali­in. Ihmis­ten tulot kun eivät ole “tuli­aisia”. Ne on ihan oikei­ta työl­lä ansait­tu­ja raho­ja. Esimerkik­si Super­cellin työn­tek­i­jät käyvät joka vuosi hake­mas­sa maail­mal­ta kak­si isoa säkkiä rahaa. Toisen he anta­vat verot­ta­jalle ja toisen jaka­vat keskenään. Vaikea nähdä etteivät he olisi sitä ansainneet. 

    Huono päätös Virhreiltä jät­tää Pur­si­ainen val­it­se­mat­ta eduskun­tavaali ehdokkaak­si. Lib­er­aaleille bro mar­ket vihreille olisi tarvet­ta. Sinäkin Osmo voisit aset­tua ehdolle!

  4. Koh­dat 1 ja 2 ovat suht hyvin perustel­tu­ja, joten en puu­tu niiden perustelui­hin. Ykkösko­hdas­ta sanois­in vain sen, että jostain syys­tä (oikeis­to­laises­sa retori­ikas­sa) aina halvek­su­taan sitä, että ihmiset ovat kateel­lisia tois­t­en var­al­lisu­udelle ja että siis eri­ar­voisu­ud­es­ta tule­va ihmis­ten sub­jek­ti­ivisen hyv­in­voin­nin lasku on vain niiden omas­ta kateud­es­ta johtu­vaa ja siis niiden omaa syytä. Minus­ta kateel­lisu­us on ihan yhtä perus­tavaa laat­ua ole­va ihmisen tunne kuin mikä muu tahansa, eikä sik­si siitä seu­raavia negati­ivisia vaiku­tuk­sia voi pyyhk­iä sivu­un yhtään sen parem­min kuin vaikka­pa nelosko­htaan liit­tyvää rakkau­den tun­teen täyt­tymät­tömyy­destä johtu­vaa negati­ivista vaiku­tus­ta voisi pyyhk­iä sivu­un sil­lä, että san­o­taan vain, että sen kun vaan olet onnelli­nen ilman, että tun­net rakkautta. 

    Kol­mosko­hdan point­tia sen sijaan en ymmär­rä. Tuotan­to vas­taa aina kulu­tuk­sen tuot­ta­maan kysyn­tään. Jos henkilö on köy­hä, hänelle on aika lail­la yhden­tekevää, onko 90%:lla mui­ta äly­puhe­lin, vai onko se määrä kulu­tus­ta käytet­ty yksi­ty­islen­tokoneen ostamiseen 0.1%:lle. Jos var­al­lisu­us jae­taan tasaisem­min, niin sit­ten niil­lä köy­hillä on enem­män kulu­tus­mah­dol­lisuuk­sia ihan pelkästään sen takia, että heil­lä on enem­män rahaa. Joku käyt­tää sen äly­puhe­li­men ostamiseen, toinen menee teat­terin ensim­mäiselle riville. 

    Nelosko­h­ta on ehkä kaikkein huonoiten perustel­tu. Jos ihmis­pop­u­laa­tiot jakau­tu­vat aina parem­muusjärjestyk­seen, niin sit­ten ne jakau­tu­vat. Jos jaka­jana ei ole var­al­lisu­us, niin sit­ten joku muu. Jos var­al­lisu­us jakau­tuu mer­i­tokra­t­ian ja ahkeru­u­den perus­teel­la, niin se on ainakin jotenkin parem­min oikeu­den­mukaises­ti perustel­tu kuin jos parem­muus järjesty­isi vaikka­pa syn­nyn­näisen kauneu­den perusteella. 

    En muutenkaan täysin ymmär­rä tätä kohtaa:“Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta”. Mis­sä ovat ne naiset, jot­ka ovat jääneet men­emät­tä parisuh­teeseen näi­den miesten kanssa. Kaiken jär­jen mukaan myös he ovat ilman parisuhdet­ta. Jos näin (ja parisuh­teet­to­muus on molem­mille ryh­mille ongel­ma), niin mikä on se voima, joka saa nämä parisuh­teet­tomat ihmiset ole­maan hakeu­tu­mat­ta yhteen? Ja jos miehet aina jakaan­tu­vat johonkin parem­muusjärjestyk­seen, niin mik­si tämä olisi juuri nykya­jan ongel­ma? Joku mieshän on siinä viimeisessä dekadis­sa, vaik­ka var­al­lisu­us jakaan­tu­isi nyky­istä tasaisemminkin. 

    Dop­ing-ver­tailu ei toi­mi, kos­ka olympiakul­lan voi voit­taa vain yksi urheil­i­ja. Riip­pumat­ta siitä, käyt­tikö joku dopin­gia vai ei, kaik­ki muut jäävät joka tapauk­ses­sa ilman kul­tami­talia ja ovat oletet­tavasti tyy­tymät­tömiä. Urheilu­ver­tailu toimii sik­sikin huon­sti, että hopealle jäänyt on ihan yhtä tyy­tymätön sil­loin, kun hän häviää sada­sosasekun­nil­la kuin jos hän häviää minuutilla. 

    Viides koh­ta ei selvästikään pidä paikkaansa. Suurin osa BKT:n kasvua ei ole sitä, että resursse­ja käytetään enem­män, vaan sitä, että niitä käytetään tehokkaam­min. Esimerkkinä vaikka­pa Suomen primääriener­gian kulu­tus. Se on suun­nilleen samas­sa nyt kuin oli 1995. BKT sen sijaan on reip­paasti korkeampi. Jos kat­so­taan vain saas­tut­tavia uusi­u­tu­mat­to­mia ener­gia­muo­to­ja (=fos­si­iliset, eli öljy, kaa­su ja kivi­hi­ili), niin niiden kokon­aisku­lu­tus on tasol­la, jol­la se oli viimek­si 1970.

    https://www.motiva.fi/ratkaisut/energiankaytto_suomessa/energian_kokonaiskulutus

    1. Samuli Saarel­ma:

      Nelosko­h­ta on ehkä kaikkein huonoiten perustel­tu. Jos ihmis­pop­u­laa­tiot jakau­tu­vat aina parem­muusjärjestyk­seen, niin sit­ten ne jakau­tu­vat. Jos jaka­jana ei ole var­al­lisu­us, niin sit­ten joku muu. Jos var­al­lisu­us jakau­tuu mer­i­tokra­t­ian ja ahkeru­u­den perus­teel­la, niin se on ainakin jotenkin parem­min oikeu­den­mukaises­ti perustel­tu kuin jos parem­muus järjesty­isi vaikka­pa syn­nyn­näisen kauneu­den perusteella. 

      En muutenkaan täysin ymmär­rä tätä kohtaa:”Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta”. Mis­sä ovat ne naiset, jot­ka ovat jääneet men­emät­tä parisuh­teeseen näi­den miesten kanssa. Kaiken jär­jen mukaan myös he ovat ilman parisuhdet­ta. Jos näin (ja parisuh­teet­to­muus on molem­mille ryh­mille ongel­ma), niin mikä on se voima, joka saa nämä parisuh­teet­tomat ihmiset ole­maan hakeu­tu­mat­ta yhteen? Ja jos miehet aina jakaan­tu­vat johonkin parem­muusjärjestyk­seen, niin mik­si tämä olisi juuri nykya­jan ongel­ma? Joku mieshän on siinä viimeisessä dekadis­sa, vaik­ka var­al­lisu­us jakaan­tu­isi nyky­istä tasaisemminkin. 

      Dop­ing-ver­tailu ei toi­mi, kos­ka olympiakul­lan voi voit­taa vain yksi urheil­i­ja. Riip­pumat­ta siitä, käyt­tikö joku dopin­gia vai ei, kaik­ki muut jäävät joka tapauk­ses­sa ilman kul­tami­talia ja ovat oletet­tavasti tyy­tymät­tömiä. Urheilu­ver­tailu toimii sik­sikin huon­sti, että hopealle jäänyt on ihan yhtä tyy­tymätön sil­loin, kun hän häviää sada­sosasekun­nil­la kuin jos hän häviää minuutilla. 

      Sul­ta jää Samuli pari jut­tua huomioimat­ta. Ihmiset jakau­tu­vat aina lop­ul­ta johonkin järjestyk­seen mut­ta onhan sil­lä tietysti väliä mis­sä vai­heessa elämää se järjestys luk­i­taan ja pysyykö järjestys samana syn­tymästä läh­tien vai elääkö se. Jos olet­taa taloudel­lisille seikoille merkit­tävän pain­on parem­muusjärjestyk­sen muo­dos­tu­mises­sa, niin eri­ar­voisu­u­den kasvu yhdis­tet­tynä vapaaseen perin­nön jät­tämiseen luo tilanteen jos­sa hier­arkia luk­i­taan jo syn­tymän kohdal­la. Täl­lainen tuot­taa hyvin eri­laiset insen­ti­iv­it ja yhteiskun­nan kuin tilanne jos­sa yksilöt lähtevät rak­en­ta­maan nokkimisjärjestys­tään samal­ta viivalta.

      “Mis­sä ovat ne naiset, jot­ka ovat jääneet men­emät­tä parisuh­teeseen näi­den miesten kanssa. Kaiken jär­jen mukaan myös he ovat ilman parisuhdet­ta. Jos näin (ja parisuh­teet­to­muus on molem­mille ryh­mille ongelma”

      Tuos­sa taas et huomioi sitä että mon­et “ylem­män tason miehet” ovat ns. sar­japari­u­tu­jia. Nai­sista taas osa mielu­um­min odot­telee vuoroaan kuin pudot­taa rimaa liikaa. Tästä seu­raa että miehistä suurem­pi osa kuin nai­sista jää kokon­aan yksin, vaik­ka kul­loisel­lakin ajan­hetkel­lä vail­la parisuhdet­ta olisi yhtä mon­ta naista ja miestä. Tästä jonkin­laise­na prox­y­na voi ajatel­la esimerkik­si lisään­tynei­den lukumäärää. Miehistä huo­mat­tavasti harvem­pi lisään­tyy kuin naisista. 

      Urheiluko­hdas­sa sivu­u­tat taas täysin sen että mil­laisek­si maail­ma ja insen­ti­iv­it muo­dos­tu­vat, riip­puu siitä lähde­täänkö liik­keelle kuin­ka läheltä samaa viivaa.

      1. Rogue: Tuos­sa taas et huomioi sitä että mon­et “ylem­män tason miehet” ovat ns. sarjapariutujia. 

        Ensin­näkin onko tästä mitään empi­irisiä todis­tei­ta? Eli siis siitä, että miesten avi­o­li­itot koos­t­u­isi­vat entistä enem­män useista peräkkäi­sistä avi­o­li­itoista, mut­ta nais­ten ei?

        Toisek­si, täl­laisen touhun seu­raus ei ole vain se, että miehet jäävät ilman paria, vaan myös se, että naiset viet­tävät pidem­män aikaa ilman paria. 

        Rogue: Miehistä huo­mat­tavasti harvem­pi lisään­tyy kuin naisista.

        Onko tämän lisään­tymis­es­tä sit­ten empi­iristä todistetta? 

        Ja onko tämä sit­ten sel­l­aista, mitä korkean statuk­sen miehet edes halu­a­vat? Eli siis kiin­teän koko elämän läpi kestävän parisuh­teen sijaan vai­h­tu­va puoliso ja lap­sia use­assa eri huushol­liss­sa (mikä luon­nol­lis­es­ti tarkoit­taa sitä, että niiden kanssa ei voi viet­tää samal­la tavoin aikaa kuin jos oli­si­vat saman katon alla).

        Jos jälkeläis­ten mak­si­moin­ti olisi rikkaille miehille jokin tavoite, niin tähän luulisi helpoiten pää­sevän vain tekemäl­lä enem­män lap­sia sen saman puoli­son kanssa. Nykyiset hedelmäl­lisyys­lu­vut (jotain 2 las­ta per nainen) ovat reip­paasti alle sen, mitä naiset pysty­i­sivät syn­nyt­tämään, jos vain jatkaisi­vat pidem­pään. Yksi tärkeä syy, mik­si eivät nyky-yhteiskun­nas­sa jat­ka, on se, että taloudel­liset rajat tule­vat vas­taan (las­ten kas­vat­ta­mi­nen on kallista touhua). Jos kuitenkin puhutaan miehistä, joil­la on paljon rahaa, niin tämän ei pitäisi olla mikään ongel­ma. Sar­ja-avi­o­li­itot eivät siis tuo miehille tässä mitään lisää. Heille rin­nakkaiset suh­teet oli­si­vat se tehokkain tapa tuot­taa lapsia.

      2. Samuli Saarel­ma:

        Ensin­näkin onko tästä mitään empi­irisiä todis­tei­ta? Eli siis siitä, että miesten avi­o­li­itot koos­t­u­isi­vat entistä enem­män useista peräkkäi­sistä avi­o­li­itoista, mut­ta nais­ten ei?

        Toisek­si, täl­laisen touhun seu­raus ei ole vain se, että miehet jäävät ilman paria, vaan myös se, että naiset viet­tävät pidem­män aikaa ilman paria. 

        Onko tämän lisään­tymis­es­tä sit­ten empi­iristä todistetta? 

        Ja onko tämä sit­ten sel­l­aista, mitä korkean statuk­sen miehet edes halu­a­vat? Eli siis kiin­teän koko elämän läpi kestävän parisuh­teen sijaan vai­h­tu­va puoliso ja lap­sia use­assa eri huushol­liss­sa (mikä luon­nol­lis­es­ti tarkoit­taa sitä, että niiden kanssa ei voi viet­tää samal­la tavoin aikaa kuin jos oli­si­vat saman katon alla).

        Jos jälkeläis­ten mak­si­moin­ti olisi rikkaille miehille jokin tavoite, niin tähän luulisi helpoiten pää­sevän vain tekemäl­lä enem­män lap­sia sen saman puoli­son kanssa. Nykyiset hedelmäl­lisyys­lu­vut (jotain 2 las­ta per nainen) ovat reip­paasti alle sen, mitä naiset pysty­i­sivät syn­nyt­tämään, jos vain jatkaisi­vat pidem­pään. Yksi tärkeä syy, mik­si eivät nyky-yhteiskun­nas­sa jat­ka, on se, että taloudel­liset rajat tule­vat vas­taan (las­ten kas­vat­ta­mi­nen on kallista touhua). Jos kuitenkin puhutaan miehistä, joil­la on paljon rahaa, niin tämän ei pitäisi olla mikään ongel­ma. Sar­ja-avi­o­li­itot eivät siis tuo miehille tässä mitään lisää. Heille rin­nakkaiset suh­teet oli­si­vat se tehokkain tapa tuot­taa lapsia.

        En oikeen hah­mo­ta mik­si halu­at mita­ta par­i­u­tu­mis­dy­nami­ikkaa nyky­maail­mas­sa avi­o­li­itoil­la, kun suurin osa par­i­u­tu­mis­es­ta tapah­tuu avi­o­li­it­to­jen ulkop­uolel­la. Okei, avi­o­li­itoista on tiet­ty ole­mas­sa luotet­tavin data mut­ta juuri kyseinen data ker­tonee vähiten miesten ja nais­ten par­i­u­tu­misen eroista.

        Jos lyhyet suh­teet las­ke­taan mukaan niin on aivan selvää että miesten hier­arkian yläpäässä on suurehko joukko “sar­japari­u­tu­jia”, joil­la kump­panei­ta ker­tyy elämän aikana sato­ja tai ääri­ta­pauk­sis­sa jopa tuhan­sia. Vaik­ka mon­et näistä suhteista jäävät lyhyik­si, se että nämä halu­tut miehet ovat jatku­vasti näen­näis­es­ti “saatavil­la”, taval­laan imee suurehkoa joukkoa naisia pois markki­noil­ta muiden ulot­tuvil­ta. Ts. jatku­vasti on ole­mas­sa joukko naisia odot­tele­mas­sa viestiä, puhelua, tre­f­fikut­sua tms. sig­naalia jatkos­ta joltain täl­laiselta halu­tul­ta mieheltä, johon ovat olleet kon­tak­stis­sa. Usein jutu­ista ei tule mitään, joskus tulee sit­ten kun halut­tu mies eroaa edel­lis­es­tä suh­teestaan. Täl­lainen säätämi­nen ei vält­tämät­tä juurikaan hei­jas­tu avioliittodataan. 

        En jak­sa kaivaa lähdet­tä tai tiedä edes onko luotet­tavaa sel­l­aista ole­mas­sa, mut­ta voisin lait­taa kaik­ki ora­van­nahkani vetoa ettei vas­taavia naisia, jot­ka haali­vat sato­ja tai tuhan­sia kump­panei­ta ole ole­mas­sa lainkaan samas­sa määrin.

        Data lisään­tynei­den miesten ja nais­ten osuuk­sista on ole­mas­sa ja olen sen jokin aika sit­ten näh­nyt muis­taak­seni ihan hesaris­sa. Ero miesten ja nais­ten välil­lä oli muis­taak­seni noin 10 pros­ent­tiyk­sikköä nais­ten hyväksi. 

        En väit­tänyt etteikö sekin voisi olla joillekin ongel­ma jos on välil­lä suh­teessa mut­ta enim­mäk­seen yksin. Väitän kuitenkin että on sosi­aalis­es­ti ja mie­len­ter­vey­del­lis­es­ti paljon suurem­pi ongel­ma viet­tää koko elämän­sä pysyvästi yksin. Tätä kut­su­taan monis­sa tapauk­sis­sa syr­jäy­tymisek­si ja eri­tyis­es­ti miesten syr­jäy­tymisel­lä näyt­täisi ole­van melko voimakkai­ta ja haitallisia “ulkois­vaiku­tuk­sia”.

        Jos joku haalii sato­ja tai tuhan­sia seksi/parisuhdekumppaneita, niin läh­den default­ti­na liik­keelle siitä että se tykkää seksistä/suhteista lukuis­ten kump­panei­den kanssa sen sijaan että rupean arvu­ut­tele­maan moti­ive­ja. En väit­tänyt myöskään mitään sel­l­aista että tasokkail­la miehillä olisi pyrkimyk­senä mak­si­moi­da jälkeläis­ten määrää.

      3. Rogue: En oikeen hah­mo­ta mik­si halu­at mita­ta par­i­u­tu­mis­dy­nami­ikkaa nyky­maail­mas­sa avi­o­li­itoil­la, kun suurin osa par­i­u­tu­mis­es­ta tapah­tuu avi­o­li­it­to­jen ulkopuolella.

        Voisin ajatel­la, että yhteiskun­nal­lisel­la statuk­sel­la ja rahal­la olisi merk­i­tys­tä eniten pysyvien suhtei­den solmimises­sa. Yhden illan sek­stailuis­sa luulisi taas fyy­sis­ten omi­naisuuk­sien ole­van paljon merkit­täväm­mässä ase­mas­sa. Jos siis puhutaan siitä, mihin yhteiskun­nalli­nen (taloudelli­nen) eri­ar­vois­tu­mi­nen johtaa pari­markki­noil­la, niin tämän vaiku­tuk­sen luulisi eniten vaikut­ta­van pysyvi­in suhteisi­in, ei niinkään lyhy­isi­in ihastumisiin. 

        Rogue:
        En jak­sa kaivaa lähdet­tä tai tiedä edes onko luotet­tavaa sel­l­aista ole­mas­sa, mut­ta voisin lait­taa kaik­ki ora­van­nahkani vetoa ettei vas­taavia naisia, jot­ka haali­vat sato­ja tai tuhan­sia kump­panei­ta ole ole­mas­sa lainkaan samas­sa määrin. 

        Jos puhutaan lyhy­istä suhteista (ja siten sek­sistä ehkäisyvä­lineitä käyt­täen), niin sit­ten miesten ja nais­ten eri­laisil­la lisään­tymis­strate­gioil­la ei pitäisi edes olla vaiku­tus­ta asiaan. 

        Mitä niihin sato­jen eri nais­ten kanssa suhtei­ta har­ras­tavi­in tulee, niin en todel­lakaan usko hei­dän ole­van yhteiskun­nan huip­ul­la ole­via. Läh­es aina sieltä löy­tyy sen sijaan per­heel­lisiä, joil­la voi mah­dol­lis­es­ti olla toinen puoliso, mut­ta mis­sään tapauk­ses­sa ei puhuta sadoista. Väit­täisin, että nämä sato­ja naisia vetävät miehet (jos heitä edes on ole­mas­sa) ovat jotain ihan eri tyyp­piä kuin taloudel­liseen men­estyk­seen satsaavat. 

        Rogue: En väit­tänyt myöskään mitään sel­l­aista että tasokkail­la miehillä olisi pyrkimyk­senä mak­si­moi­da jälkeläis­ten määrää.

        Jos pätee se, että use­am­mal­la naisel­la kuin miehel­lä on jälkeläisiä, niin elleivät yksinäis­ten nais­ten keino­hedelmöi­tyk­sel­lä tuot­ta­mat lapset ole mitenkään tilas­tol­lis­es­ti merkit­tävä joukko, niin tämä tarkoit­taa sit­ten sitä, että niil­lä miehillä, joil­la jälkeläisiä on, on pakko olla niitä enem­män kuin keskimäärin muil­la yhteiskun­nan ryh­mil­lä (muut miehet ja naiset, joil­la on jälkeläisiä). En tiedä, onko siis jälkeläis­ten mak­si­moin­ti tarkoituk­sel­lista, mut­ta se joka tapauk­ses­sa on tulos.

      4. Samuli Saarel­ma:
        Onko tämän lisään­tymis­es­tä sit­ten empi­iristä todistetta? 

        Täsä on luvut:

        Vuon­na 2012:
        49 vuo­ti­aista miehistä lapset­to­mia on noin 26%, nai­sista 18%. Jokunen yli 49-vuo­tias mies voi tul­la vielä ensim­mäistä ker­taa isäk­si, mut­ta ei siinä määrin että se näky­isi nois­sa luvuissa.

        1992 vas­taa­vat luvut 49-vuo­ti­aille oli­vat miehet 19%, naiset 14%. 

        Luvuista näkee että suh­teel­lis­es­ti entistä use­ampi mies kuin nainen jää kokon­aan lapsettomaksi.

        http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/syntyvyys/lapsettomuus/

      5. Mart­ti Het­emä­ki oli näköjään värkkäil­lyt aihet­ta sivua­van raportin. (Odeakin saat­taisi kiin­nos­taa se)

        “Miten vaka­va ongel­ma syn­tyvyy­den lasku on ja mitä sille voitaisi­in tehdä?”

        “Nuorten miesten työl­lisyysas­teen nousu vähen­tää hei­dän syr­jäy­tymistään, ja köy­hyyt­tä. Samal­la sil­lä on ilmeisen merkit­tävä vaiku­tus per­heen perus­tamiseen ja syntyvyyteen. ”

        Rportin sivul­la viisi on kuviot lapset­tomien 45-vuo­ti­aiden miesten ja nais­ten osuuk­sista ja niiden kehi­tyk­ses­tä noin 30v ajalta.

        “Kokon­aisuute­na Suomen aineis­tol­la tehdyt tarkaste­lut viit­taa­vat seuraavaan:
        -
        Miesten lapset­to­muus on yleisem­pää kuin naisten.
        -
        Miesten lapset­to­muus on selvästi yleisem­pää, mitä mata­lampi koulutustaso.
        -
        Sen sijaan nais­ten lapset­to­muus ei näyt­täisi vai­htel­e­van merkit­tävästi koulu­tus­ta­son mukaan.
        -
        Isien työl­lisyysaste on korkeampi kui
        n lapset­tomien miesten työl­lisyysaste. Nais­ten työllisyysasteen
        ja lapset­to­muu­den yleisyy­del­lä ei näyt­täisi ole­van merkit­tävää yhteyttä. ”

        https://vm.fi/documents/10623/11724809/Syntyvyyden+laskun+syys/0314d8fa-6538-fba7-33d3-280747165e9e/Syntyvyyden+laskun+syys.pdf

        https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/miten-vakava-ongelma-syntyvyyden-lasku-on-ja-mita-sille-voitaisiin-tehda-

    2. Samuli Saarel­ma:
      Koh­dat 1 ja 2 ovat suht hyvin perustel­tu­ja, joten en puu­tu niiden perustelui­hin. Ykkösko­hdas­ta sanois­in vain sen, että jostain syys­tä (oikeis­to­laises­sa retori­ikas­sa) aina halvek­su­taan sitä, että ihmiset ovat kateel­lisia tois­t­en var­al­lisu­udelle ja että siis eri­ar­voisu­ud­es­ta tule­va ihmis­ten sub­jek­ti­ivisen hyv­in­voin­nin lasku on vain niiden omas­ta kateud­es­ta johtu­vaa ja siis niiden omaa syytä. Minus­ta kateel­lisu­us on ihan yhtä perus­tavaa laat­ua ole­va ihmisen tunne kuin mikä muu tahansa, eikä sik­si siitä seu­raavia negati­ivisia vaiku­tuk­sia voi pyyhk­iä sivu­un yhtään sen parem­min kuin vaikka­pa nelosko­htaan liit­tyvää rakkau­den tun­teen täyt­tymät­tömyy­destä johtu­vaa negati­ivista vaiku­tus­ta voisi pyyhk­iä sivu­un sil­lä, että san­o­taan vain, että sen kun vaan olet onnelli­nen ilman, että tun­net rakkautta. 

      Kol­mosko­hdan point­tia sen sijaan en ymmär­rä. Tuotan­to vas­taa aina kulu­tuk­sen tuot­ta­maan kysyn­tään. Jos henkilö on köy­hä, hänelle on aika lail­la yhden­tekevää, onko 90%:lla mui­ta äly­puhe­lin, vai onko se määrä kulu­tus­ta käytet­ty yksi­ty­islen­tokoneen ostamiseen 0.1%:lle. Jos var­al­lisu­us jae­taan tasaisem­min, niin sit­ten niil­lä köy­hillä on enem­män kulu­tus­mah­dol­lisuuk­sia ihan pelkästään sen takia, että heil­lä on enem­män rahaa. Joku käyt­tää sen äly­puhe­li­men ostamiseen, toinen menee teat­terin ensim­mäiselle riville. 

      Nelosko­h­ta on ehkä kaikkein huonoiten perustel­tu. Jos ihmis­pop­u­laa­tiot jakau­tu­vat aina parem­muusjärjestyk­seen, niin sit­ten ne jakau­tu­vat. Jos jaka­jana ei ole var­al­lisu­us, niin sit­ten joku muu. Jos var­al­lisu­us jakau­tuu mer­i­tokra­t­ian ja ahkeru­u­den perus­teel­la, niin se on ainakin jotenkin parem­min oikeu­den­mukaises­ti perustel­tu kuin jos parem­muus järjesty­isi vaikka­pa syn­nyn­näisen kauneu­den perusteella. 

      En muutenkaan täysin ymmär­rä tätä kohtaa:”Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta”. Mis­sä ovat ne naiset, jot­ka ovat jääneet men­emät­tä parisuh­teeseen näi­den miesten kanssa. Kaiken jär­jen mukaan myös he ovat ilman parisuhdet­ta. Jos näin (ja parisuh­teet­to­muus on molem­mille ryh­mille ongel­ma), niin mikä on se voima, joka saa nämä parisuh­teet­tomat ihmiset ole­maan hakeu­tu­mat­ta yhteen? Ja jos miehet aina jakaan­tu­vat johonkin parem­muusjärjestyk­seen, niin mik­si tämä olisi juuri nykya­jan ongel­ma? Joku mieshän on siinä viimeisessä dekadis­sa, vaik­ka var­al­lisu­us jakaan­tu­isi nyky­istä tasaisemminkin. 

      Dop­ing-ver­tailu ei toi­mi, kos­ka olympiakul­lan voi voit­taa vain yksi urheil­i­ja. Riip­pumat­ta siitä, käyt­tikö joku dopin­gia vai ei, kaik­ki muut jäävät joka tapauk­ses­sa ilman kul­tami­talia ja ovat oletet­tavasti tyy­tymät­tömiä. Urheilu­ver­tailu toimii sik­sikin huon­sti, että hopealle jäänyt on ihan yhtä tyy­tymätön sil­loin, kun hän häviää sada­sosasekun­nil­la kuin jos hän häviää minuutilla. 

      Viides koh­ta ei selvästikään pidä paikkaansa. Suurin osa BKT:n kasvua ei ole sitä, että resursse­ja käytetään enem­män, vaan sitä, että niitä käytetään tehokkaam­min. Esimerkkinä vaikka­pa Suomen primääriener­gian kulu­tus. Se on suun­nilleen samas­sa nyt kuin oli 1995. BKT sen sijaan on reip­paasti korkeampi. Jos kat­so­taan vain saas­tut­tavia uusi­u­tu­mat­to­mia ener­gia­muo­to­ja (=fos­si­iliset, eli öljy, kaa­su ja kivi­hi­ili), niin niiden kokon­aisku­lu­tus on tasol­la, jol­la se oli viimek­si 1970.

      https://www.motiva.fi/ratkaisut/energiankaytto_suomessa/energian_kokonaiskulutus

      https://jakeseliger.com/2014/05/30/the-inequality-that-matters-ii-why-does-dating-in-seattle-get-left-out/

      Nonethe­less, Romano’s arti­cle should be required read­ing for any­one who writes about or inveighs against inequal­i­ty in pure­ly finan­cial terms. In the U.S. there are many dif­fer­ent sta­tus lad­ders and finance is only one. For many, like Romano, it’s not even the most impor­tant one.

      If those guys Romano dat­ed imbibed the mes­sages that a) their earn­ings mat­ter tremen­dous­ly to women and that b) being at the top of the finan­cial heap mat­ters most, then they’ve pre­sum­ably mis­al­lo­cat­ed resources. They’d be bet­ter off with less time work­ing at Ama­zon and more time read­ing Start­ing Strength and hit­ting the gym.

    3. Samuli Saarel­ma:
      En muutenkaan täysin ymmär­rä tätä kohtaa:”Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta”. Mis­sä ovat ne naiset, jot­ka ovat jääneet men­emät­tä parisuh­teeseen näi­den miesten kanssa. Kaiken jär­jen mukaan myös he ovat ilman parisuhdet­ta. Jos näin (ja parisuh­teet­to­muus on molem­mille ryh­mille ongel­ma), niin mikä on se voima, joka saa nämä parisuh­teet­tomat ihmiset ole­maan hakeu­tu­mat­ta yhteen? Ja jos miehet aina jakaan­tu­vat johonkin parem­muusjärjestyk­seen, niin mik­si tämä olisi juuri nykya­jan ongel­ma? Joku mieshän on siinä viimeisessä dekadis­sa, vaik­ka var­al­lisu­us jakaan­tu­isi nyky­istä tasaisemminkin. 

      Het­ero­nor­mati­ivi­nen pitkäaikainen parisuhde on tosi­aan varsin sukupuo­lineu­traali. (nyt irtosi hyvä lause).

      Mut­ta vain varsin. Kos­ka kyl­lä pitkäaikaisia liit­to­ja voi elämään mah­tua use­ampia kuin yksi: teo­ri­as­sa voi olla tilanne että XY-liitois­sa kaik­ki X‑sukupuoliset ovat elämän­sä aikana vähin­tään ker­ran pitkäaikaises­sa liitossa mut­ta Y‑sukupuolisista vaik­ka kol­mannes ei koskaan.

      Ja jos ei käytetäkään sanaa parisuhde, vaan sanaa sek­si — tai jos määritel­lään parisuhde lyhim­mil­lään yhden yön avoli­itok­si (kuten senaat­tori Alat­a­lo aikanaan) — niin voi aivan hyvin olla että kokon­aan osat­tomak­si jäävä osa sukupuolipop­u­laa­tioista on hyvinkin vinos­ti jakautunut.

      Tarpeel­liset hyväksy­tyk­si tulemisen, mieli­hyvän ja tyy­dy­tyk­sen tun­teet ovat tässä kon­tek­stis­sa erit­täin merk­i­tyk­sel­lisiä. Ja samal­la ne ovat varsin kaukana lisään­tymis­es­tä, mut­ta kyl­lä biolo­giakin taustal­la jyl­lää. Ja se sanoo että vaik­ka 100% syn­ny­tysikäi­sistä nai­sista tulisi kuukau­den sisään raskaak­si, ei oper­aa­tioon tarvit­taisi luon­non­menetelmäl­lä kuin noin 3% miespop­u­laa­tios­ta. Koeputken kaut­ta kiertäen var­maan pros­entin murto-osia.

      1. mil­tei ajat­telin tänään: Mut­ta vain varsin. Kos­ka kyl­lä pitkäaikaisia liit­to­ja voi elämään mah­tua use­ampia kuin yksi: teo­ri­as­sa voi olla tilanne että XY-liitois­sa kaik­ki X‑sukupuoliset ovat elämän­sä aikana vähin­tään ker­ran pitkäaikaises­sa liitossa mut­ta Y‑sukupuolisista vaik­ka kol­mannes ei koskaan.

        Hyväksyn, että tuos­sa sys­tee­mis­sä osa Y‑sukupuolisia kär­sii, mut­ta eikö tuo ole ongel­ma myös X‑sukupuolisille, jot­ka viet­tävät sit­ten suurim­man osan elämästään ilman parisuhdet­ta? Eli siis halu­a­vatko X‑sukupuoliset sit­ten elää koko lop­un elämään­sä ilman parisuhdet­ta sen sijaan, että hakeu­tu­isi­vat yhteen niiden ilman parisuhdet­ta ole­vien Y‑sukupuolisten kanssa?

      2. Samuli Saarel­ma: Hyväksyn, että tuos­sa sys­tee­mis­sä osa Y‑sukupuolisia kär­sii, mut­ta eikö tuo ole ongel­ma myös X‑sukupuolisille, jot­ka viet­tävät sit­ten suurim­man osan elämästään ilman parisuhdetta? 

        On se, mut­ta yleisen elämänkoke­muk­sen mukaan toiv­o­tun parisuhde­vuorokau­den mar­gin­aal­i­hyö­ty minäku­valle ja yhteiskun­nal­lisen osal­lisu­u­den koke­muk­selle on selvästi suurin nol­lan ja ykkösen välil­lä ja sen jäl­keen selvästi laskeva.

        Väitän, että köy­hyy­den kovin ydin on se, jos­sa henkilö ei elämän­sä aikana ker­taakaan ole ollut pitkäaikaises­sa työ­suh­teessa. Ja väitän että sosi­aalisen osat­to­muu­den kovin ydin on se, jos­sa henkilö ei (toiveis­taan huoli­mat­ta) ole ker­taakaan ollut pitkäaikaises­sa parisuhteessa.

        Ja huono-osaisu­u­den kovin ydin on se, jos­sa henkilö kuu­luu molem­pi­in ryh­mi­in. Ryh­mä on onnek­si pieni mut­ta pitäisi kan­taa suurem­paa huol­ta siitä ettei se kasva.

    4. Samuli Saarel­ma: Kol­mosko­hdan point­tia sen sijaan en ymmärrä. 

      Tarkoit­ta­nee sitä, että nämä hyödyk­keet hin­noitel­laan eli­itin ulkop­uolelle jäävien ulot­tumat­tami­in. Jos se keskus­torin viere­inen kämp­pä mak­saa 200000, voi keskiver­to kulut­ta­jal­lakin olla siihen varaa. Jos se mak­saa 2 miljoon­aa, harvem­mal­la löy­tyy pätäkkää. Englan­ti­laisille fut­is­fanille ei ole yhden­tekevää, mak­saako lip­pu Man­ches­ter Unite­din ottelu­un 15 pun­taa vai 150 puntaa.

      Samuli Saarel­ma: En muutenkaan täysin ymmär­rä tätä kohtaa:”Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta”. Mis­sä ovat ne naiset, jot­ka ovat jääneet men­emät­tä parisuh­teeseen näi­den miesten kanssa. Kaiken jär­jen mukaan myös he ovat ilman parisuhdetta. 

      Naisil­la on parisuhde­merkki­noil­la tapana vali­ta mies oman “tason­sa” yläpuolelta. Ilman parisuhdet­ta ole­vat naiset ovat siis pain­ot­tuneet sinne asteikon yläpäähän. Jos tulon­jako olisi tasaisem­pi, naiset val­it­si­si­vat enem­män luonne edellä… 

      Samuli Saarel­ma: Dop­ing-ver­tailu ei toi­mi, kos­ka olympiakul­lan voi voit­taa vain yksi urheil­i­ja. Riip­pumat­ta siitä, käyt­tikö joku dopin­gia vai ei, kaik­ki muut jäävät joka tapauk­ses­sa ilman kul­tami­talia ja ovat oletet­tavasti tyy­tymät­tömiä. Urheilu­ver­tailu toimii sik­sikin huon­sti, että hopealle jäänyt on ihan yhtä tyy­tymätön sil­loin, kun hän häviää sada­sosasekun­nil­la kuin jos hän häviää minuutilla. 

      Toisek­si tul­lut­ta voi tosin hie­man har­mit­taa, jos voit­ta­ja hui­jaa. Sin­ua voisi ottaa päähän, jos joku mulkku vie sin­un nais­esi vain sik­si, että se rikkaampi…

      1. MSL: Jos tulon­jako olisi tasaisem­pi, naiset val­it­si­si­vat enem­män luonne edellä… 

        Näin se ei vält­tämät­tä menisi. Nainen arvostaa miehessä sosi­aal­ista sta­tus­ta, siis erään­laista korkeaa ase­maa; kaik­ki eivät määritelmäl­lis­es­ti voi olla korke­as­sa ase­mas­sa. Vaik­ka tulo- ja var­al­lisu­userot oli­si­vat vähäisiä, ne siltikin riit­täi­sivät jär­jestämään miehet parem­muusjärjestyk­seen — toki muutkin tek­i­jät vaikut­ta­vat statuk­seen. Sik­si tasaisem­pi tulon­jako ei vält­tämät­tä merk­it­sisi toisen­laista parinvalintaa. 

        Sen sijaan par­in­val­in­taan vaikut­ta­vat par­i­u­tu­misen ja per­he-elämän sosi­aaliset nor­mit, kuten esim. se, kuin­ka pon­tev­asti suosi­taan yksi­avioisu­ut­ta (koskien sekä sar­jal­lisia että rin­nakkaisia suhteita).

      2. MSL: Englan­ti­laisille fut­is­fanille ei ole yhden­tekevää, mak­saako lip­pu Man­ches­ter Unite­din ottelu­un 15 pun­taa vai 150 puntaa.

        Tämä on huono esimerk­ki, jos tuo 15 pun­taa ei ole markki­nahin­ta (eli kaik­ki liput saisi myy­tyä 50:llä pun­nal­la, mut­ta imagosy­istä seu­ra pitää myyn­nis­sä 15:n pun­nan lip­pu­ja, joiden saamiseen on sit­ten luon­nol­lis­es­ti hyvin pitkä jono). Oli hin­ta mikä tahansa alle sen markki­nahin­nan, aina joku halukas osta­ja jää ilman. Fut­is­fanille, jol­la ei ole suvus­sa kulke­vaa kausiko­rt­tia, jol­la markki­nahin­taa reip­paasti halvem­man lipun­saan­nin saa varmis­tet­tua, voi olla jopa kur­jem­paa se, ettei mitään lip­pu­ja tulee myyn­ti­in, kun ali­hin­taiset liput menevät tiskin alta niille kausikorttilaisille. 

        Ja sama jut­tu sen keskus­torin var­res­sa ole­van käm­pän kanssa. Jos ne ovat tosi halut­tu­ja, niin reiluin tapa jakaa ne on vapail­la markki­noil­la. Oli tulo­jakau­ma sit­ten mikä tahanssa, ne menevät joka tapauk­ses­sa rikkaimmille. 

        MSL:
        Naisil­la on parisuhde­merkki­noil­la tapana vali­ta mies oman “tason­sa” yläpuolelta. Ilman parisuhdet­ta ole­vat naiset ovat siis pain­ot­tuneet sinne asteikon yläpäähän. Jos tulon­jako olisi tasaisem­pi, naiset val­it­si­si­vat enem­män luonne edellä… 

        No, onko ongel­ma sit­ten vain se, että asteikon alapään miehet jäävät ilman nais­puolisoa? Eikö tuos­sa kär­si myös ne naiset? 

        MSL:
        Toisek­si tul­lut­ta voi tosin hie­man har­mit­taa, jos voit­ta­ja hui­jaa. Sin­ua voisi ottaa päähän, jos joku mulkku vie sin­un nais­esi vain sik­si, että se rikkaampi… 

        En ymmär­rä, mik­si se har­mit­taisi yhtään enem­pää jos hän vie naiseni jonkun muun omi­naisuuten­sa ansiosta. 

        Point­ti­ni oli se, että jos pätee se, että riip­pumat­ta tilanteesta, miehet menevät johonkin parem­muusjärjestyk­seen, joka sit­ten määrää, kuka par­i­u­tuu kenenkin naisen kanssa, niin tämä pätee ihan riip­pumat­ta siitä, mikä on se kri­teeri, jol­la parem­muusjärjestys määräy­tyy. Joka tapauk­ses­sa ne poh­jalle jäävät ovat tyy­tymät­tömiä osaansa. Vai tarkoi­tatko, että jos nais­esi viekin kun­non six­päkin omaa­va bodaa­ja, niin se ei sin­ua enää harmitakaan?

      3. En ymmär­rä itsekään tätä huol­ta keskus­takämp­istä. Niitä ei ininä riitä kaikille halukkaille, eivätkä ne ole elin­törkeitä. Mik­si niiden omis­tus­ta pitäisi sit­ten suurin kus­tan­nuksin tasoitel­la ja samal­la luo­da suuri nip­pu kaiken­laisia ongelmia (niitä on tässäkin blo­gis­sa käy­ty läpi, en toista argumentteja)?

        Mitä tulee miehi­in ja naisi­in, niin onhan se kur­jem­paa olla koko elämä täysin ilman puolisoa, kuin olla edes osa elämästä parisuh­teessa. Tilas­to­jen mukaan suurem­pi osa miehistä kuin nai­sista jää lapset­tomik­si, samat­en suurem­pi osa miehistä kuin nai­sista ei mene koskaan naimisi­in tai elä parisuh­teessa. Tämä on todel­lisu­us, nyt voidaan miet­tiä, tarvi­iko sille tehdä jotain ja jos tarvit­see, mitä.

        Miehillä puoliso vähen­tää type­r­ää käytöstä ja rauhoit­taa. Lisäk­si yksin­huolta­japer­hei­den köy­hyys­ris­ki on moninker­tainen kah­den aikuisen per­heeseen ver­rat­tuna. Kak­si talout­ta tarvit­see enem­män asuin­ti­laa kuin yksi. 

        Parisuhteista on siis selvää hyö­tyä sekä yksilölle että ympäröivälle yhteiskunnalle.

        Jostain syys­tä osa miehistä ei tun­nu pär­jäävän työ­markki­noil­la ja syr­jäy­tyvät. Ei syr­jäy­tynyt­tä ja tai päi­hdeon­gel­maista kukaan huoli. Sik­si olisia hyvä, jos tulot, tarkem­min san­ot­tuna nimeno­maan työ­tu­lot, kas­vaisi­vat asteikon alapäässä. En usko että mikään koro­tus toimeen­tu­lo­tu­keen tms. aut­taisi vähä­varaisia miehiä nais­markki­noil­la, kun ongel­ma on enem­minkin ne asi­at, jot­ka johta­vat tulo­jen puut­teeseen kuin ne itse tulot.

        Jos miesten vähiten halut­tu kym­menys pysty­isi nos­ta­maan omaa halut­tavu­ut­taan esimerkik­si työssäkäyn­nil­lä ja siitä seu­raaval­la elämän­hallinnal­la, niin olisi­han se useimpi­en kannal­ta hyvä tilanne. Nimit­täin en usko siihen, että nais­ten jakau­tu­miseen eri men­estyjäryh­mien välil­lä ei vaikut­taisi miesten laatu eli ryh­mien keskinäiset erot. Jos huonoin ryh­mä on spur­gu­ja, niin ne jäävät aina ilman vaimoa, oli­pa sen ryh­män kono 5 10 tai 20% miehistä. Naiset ovat mielel­lään kokon­aan ilman sel­l­aista miestä, kuin hyväksyvät ”oman tason­sa mukaisen” puolison. 

        Eli kump­panin täy­tyy ylit­tää jokin kyn­nys­ta­so, ennen kuin hänet hyväksytään, pelkkä kil­pail­i­joiden voit­ta­mi­nen ei riitä.

        Sama toimii tietenkin toisinkin päin. Jos kaik­ki Suomen naiset oli­si­vat kas­si-almo­ja, taitaisin olla naima­ton poikamies itsekin.

      4. Sylt­ty: Mitä tulee miehi­in ja naisi­in, niin onhan se kur­jem­paa olla koko elämä täysin ilman puolisoa, kuin olla edes osa elämästä parisuhteessa. 

        Hmm, onko tämä itses­tään­selvää? Käsit­tääk­seni avio­ero ja puoli­son kuole­ma ovat oman lapsen kuolemisen jäl­keen pahimpia stres­sitek­i­jöitä, joi­ta ihmi­nen voi elämässään kokea. En siis pitäisi itses­tään­selvänä, että jokainen avio­eron läpikäynyt on sitä mieltä, että oli hyvä, että ainakin oli jonkin aikaa avi­o­li­itossa, vaik­ka se sit­ten päät­tyikin onnet­tomasti. Heiltä pitäisi siis kysyä, että jos heil­lä olisi tilaisu­us jälkivi­isauteen, niin oli­si­vatko solm­i­neet liiton, jos oli­si­vat tien­neet sen hajoa­van. Voi olla, että on, mut­ta näk­isin tästä mielel­läni jotain tutkimusti­etoa ennen kuin uskon sen. 

        Sylt­ty: Tilas­to­jen mukaan suurem­pi osa miehistä kuin nai­sista jää lapset­tomik­si, samat­en suurem­pi osa miehistä kuin nai­sista ei mene koskaan naimisi­in tai elä parisuhteessa.

        Nämäkin tilas­tot olisi muka­va nähdä oikeasti. Etenkin siis se, kuin­ka suuri ero on ja se, onko siinä tapah­tunut muu­tok­sia vuosikym­me­nien aikana. Jos kyse on pysyvästä asianti­las­ta, niin sit­ten ainakaan mikään tulo­ero­jen kasvu viime vuosi­na ei ole siihen syynä. 

        Yksi syy tähän voi olla se, että sodat ovat käytän­nössä kadon­neet kokon­aan. Muutenkin yleinen väki­val­ta on vähen­tynyt samoin itse­murhat (jot­ka nekin tap­pa­vat enem­män miehiä kuin naisia). Näi­den seu­rauk­se­na nuo­ria miehiä jää eloon enem­män kuin joskus kauan sit­ten. Tämä lie­nee kaikin puolin posi­ti­ivi­nen asia, vaik­ka se sit­ten johtaisikin sit­ten siihen, että use­ampi mies elää parisuh­teen ulkop­uolel­la kuin ennen. 

        Sylt­ty: Sik­si olisia hyvä, jos tulot, tarkem­min san­ot­tuna nimeno­maan työ­tu­lot, kas­vaisi­vat asteikon alapäässä. En usko että mikään koro­tus toimeen­tu­lo­tu­keen tms. aut­taisi vähä­varaisia miehiä nais­markki­noil­la, kun ongel­ma on enem­minkin ne asi­at, jot­ka johta­vat tulo­jen puut­teeseen kuin ne itse tulot.

        Suo­ria työ­tu­lo­ja on aika vaikea mitenkään poli­it­tisin päätöksin painaa ylöspäin. Vaik­ka tietenkin voisi säätää jotain min­imi­palkkalake­ja, niin niiden vaiku­tus voisi olla hyvinkin se, että suurem­pi osa jää sit­ten kokon­aan ilman työ­paikkaa. Perus­tu­lo voisi aut­taa tässä, eli vaik­ka kohon­neet käteen­jääneet tulot eivät suo­raan joh­tu­isikaan siitä, että työn arvo kas­vaisi markki­noil­la, joka tapauk­ses­sa pieni­palkkaisil­la olisi enem­män rahaa taskus­saan ja työn­teko olisi taloudel­lis­es­ti kannattavaa.

      5. Samuli Saarel­ma: Tämä on huono esimerk­ki, jos tuo 15 pun­taa ei ole markki­nahin­ta (eli kaik­ki liput saisi myy­tyä 50:llä pun­nal­la, mut­ta imagosy­istä seu­ra pitää myyn­nis­sä 15:n pun­nan lip­pu­ja, joiden saamiseen on sit­ten luon­nol­lis­es­ti hyvin pitkä jono). Oli hin­ta mikä tahansa alle sen markki­nahin­nan, aina joku halukas osta­ja jää ilman. Fut­is­fanille, jol­la ei ole suvus­sa kulke­vaa kausiko­rt­tia, jol­la markki­nahin­taa reip­paasti halvem­man lipun­saan­nin saa varmis­tet­tua, voi olla jopa kur­jem­paa se, ettei mitään lip­pu­ja tulee myyn­ti­in, kun ali­hin­taiset liput menevät tiskin alta niille kausikorttilaisille. 

        Ja sama jut­tu sen keskus­torin var­res­sa ole­van käm­pän kanssa. Jos ne ovat tosi halut­tu­ja, niin reiluin tapa jakaa ne on vapail­la markki­noil­la. Oli tulo­jakau­ma sit­ten mikä tahanssa, ne menevät joka tapauk­ses­sa rikkaimmille. 

        No, onko ongel­ma sit­ten vain se, että asteikon alapään miehet jäävät ilman nais­puolisoa? Eikö tuos­sa kär­si myös ne naiset? 

        En ymmär­rä, mik­si se har­mit­taisi yhtään enem­pää jos hän vie naiseni jonkun muun omi­naisuuten­sa ansiosta. 

        Point­ti­ni oli se, että jos pätee se, että riip­pumat­ta tilanteesta, miehet menevät johonkin parem­muusjärjestyk­seen, joka sit­ten määrää, kuka par­i­u­tuu kenenkin naisen kanssa, niin tämä pätee ihan riip­pumat­ta siitä, mikä on se kri­teeri, jol­la parem­muusjärjestys määräy­tyy. Joka tapauk­ses­sa ne poh­jalle jäävät ovat tyy­tymät­tömiä osaansa. Vai tarkoi­tatko, että jos nais­esi viekin kun­non six­päkin omaa­va bodaa­ja, niin se ei sin­ua enää harmitakaan?

        Englan­nis­sa on valitel­tu, että todel­lisil­la fut­is­faneil­la ei ole varaa lip­pui­hin. Niil­lä jot­ka rakas­ta­vat jalka­pal­loa ja koke­vat kan­nat­ta­mansa joukkueen itselleen merk­i­tyk­sel­lisek­si. Kat­so­moissa istuskel­e­vat bis­nesmiehet ja mutustel­e­vat katkarapuvoileipiä.
        https://en.wikipedia.org/wiki/Prawn_sandwich_brigade

        Vas­taavasti keskus­torin kämp­pä voisi olla tarpeel­lisem­pi tai merk­i­tyk­sel­lisem­pi jollekin muulle kuin sille kaikkein rikkaim­malle. Tai teat­ter­ilip­pu jollekin joka aidosti tykkää teat­ter­ista eikä vain koe tarpeel­lisek­si käy­dä siel­lä näyttäytymässä.

        Jos tulon­jako olisi tasaisem­pi, usem­mal­la olisi mah­dol­lisu­us kil­pail­la näistä rajal­li­sista hyödykkeistä. Keskus­torin käm­pästä se eniten kiin­nos­tunut voisi ehkä pystyä ylit­tämään rikkaam­man henkilön tar­jouk­sen, jos tämä ei ole valmis panos­ta­maan siihen yhtä suur­ta osu­ut­ta varallisuudestaan.

        Raha on tietenkin san­gen hieno tapa jakaa nämä ja muut hyödyk­keet. Mut­ta jot­ta se olisi myös oikeu­den­mukainen tapa, rahan tulisi jakau­tua ihmisille oikeu­den­mukaises­ti. Vaa­ti­mat­tomana mielip­i­teenäni esit­täisin, että tämä ei ole tilanne nyt.

        Jonkin­laise­na roman­tikkona toivoisin, että toisilleen sopi­vat ihmiset löytäi­sivät toisen­sa. Olkoon hei­dän taloudelli­nen tai sosi­aa­li­nen rangkin­gin­sa mikä hyvänsä.

      6. MSL: Englan­nis­sa on valitel­tu, että todel­lisil­la fut­is­faneil­la ei ole varaa lip­pui­hin. Niil­lä jot­ka rakas­ta­vat jalka­pal­loa ja koke­vat kan­nat­ta­mansa joukkueen itselleen merkitykselliseksi.
        Niin, mikä on oikein? Jos sta­dion on lop­pu­un­myy­ty, niin joku jää ilman. Onko jokin objek­ti­ivis­es­ti oikea tapa päät­tää se, kenel­lä on oikeus saa­da lip­pun­sa? Onko joil­lain faneil­la jokin eri­ty­isoikeus saa­da lip­pun­sa alle markkinahinnan? 

        Muuten, useil­la seu­roil­la on ns. lojali­teet­tip­is­teitä, joi­ta keräämäl­lä saa toden­näköisem­min ostet­tua lipun mui­ta ennen. 

        MSL: Vas­taavasti keskus­torin kämp­pä voisi olla tarpeel­lisem­pi tai merk­i­tyk­sel­lisem­pi jollekin muulle kuin sille kaikkein rikkaimmalle. 

        Miten tämä määritel­lään? Val­i­taanko joku komitea, joka päät­tää, miten paljon kukin tarvit­see keskus­torin kämp­pää? Tätä koitet­ti­in sosial­is­mis­sa ja mönkään meni ver­rat­tuna siihen, miten markki­na­t­alous allokoi resursse­ja. On järkeväm­pää antaa markki­noiden allokoi­da resurssit ja sit­ten tasoitel­la kokon­ais­resurssien määrää (=tehdä tulosi­ir­to­ja), jos jakau­ma tun­tuu epäoikeu­den­mukaiselta kuin koit­taa määrit­tää jotenkin oikeu­den­mukaises­ti sitä, miten paljon kukin tarvit­see jotain tiet­tyä erit­täin halut­tua asiaa.

    5. Samuli Saarel­ma:
      En muutenkaan täysin ymmär­rä tätä kohtaa:”Viime aikoina on havait­tu, että huono-osaiset miehet eivät löy­dä parisuhdet­ta”. Mis­sä ovat ne naiset, jot­ka ovat jääneet men­emät­tä parisuh­teeseen näi­den miesten kanssa. Kaiken jär­jen mukaan myös he ovat ilman parisuhdet­ta. Jos näin (ja parisuh­teet­to­muus on molem­mille ryh­mille ongel­ma), niin mikä on se voima, joka saa nämä parisuh­teet­tomat ihmiset ole­maan hakeu­tu­mat­ta yhteen? Ja jos miehet aina jakaan­tu­vat johonkin parem­muusjärjestyk­seen, niin mik­si tämä olisi juuri nykya­jan ongel­ma? Joku mieshän on siinä viimeisessä dekadis­sa, vaik­ka var­al­lisu­us jakaan­tu­isi nyky­istä tasaisemminkin.
      https://www.motiva.fi/ratkaisut/energiankaytto_suomessa/energian_kokonaiskulutus

      Se syy siihen, että mik­si osa miehistä jää ilman parisuhdet­ta mut­ta vähempi osu­us nai­sista ei jää on ihan sar­ja-avioisu­us. Sama pienem­pi osu­us miehistä käy läpi suurem­man osan nai­sista, jot­ka taas mielu­um­min ovat osan ajas­ta ilman parisuhdet­ta kuin tyy­tyvät järjestyk­sessä huonoim­man puoliskon miehi­in. Tilanne on siis hyvin kär­jis­te­tysti sama, kuin jos kahdel­la miehel­lä toisel­la olisi parisuhde kah­den naisen kanssa peräjäl­keen, kun toisel­la miehel­lä ei taas lainkaan parisuhdetta.

  5. Erit­täin hyvä kir­joi­tus. Yhden syyn lisäisin vielä listalle: eri­ar­voisu­us periy­tyy ja sosi­aa­li­nen liikku­vu­us on heikom­pi eri­ar­voisem­mis­sa yhteiskunnissa.

  6. Kaik­ki pointit hyviä, has­sua jos joku ekon­o­misti ei ole näitä tul­lut ajatelleeksi.

    Eri­tyis­es­ti per­in­tö­jen väl­i­tyk­sel­lä yhä suurem­pi osa niukoista pääom­ahyödykkeistä semen­toituu automaat­tis­es­ti per­i­jöille. Tämän pitäisi olla ongel­ma kenen tahansa vapaan kil­pailun kan­nat­ta­jan silmis­sä. Mikäli siis kan­nat­taa elos­sa ole­vien yksilöi­den välistä vapaa­ta kil­pailua eikä sel­l­aista sukule­ga­cy­jen kil­pailua, jos­sa voit­ta­ja ratkeaa jo alkumetreillä.

  7. Joskus ennen muinoin syn­nyt­ti­in ja kuolti­in samas­sa yhteiskun­talu­okas­sa mihin omat van­hem­mat ja iso­van­him­mat oli­vat kuu­luneet, jol­loin jokaisel­la oli se oma paikkansa ja har­va kyseenalaisti sen “luon­nol­lisen” yhteiskun­nan tilan.

    Nyt koulus­sa jokainen näkee suo­raan kuin­ka osa porukas­ta vetää hyviä arvosano­ja ja suun­taa suo­raan lääketi­eteel­liseen, kaup­pako­rkeaan tai DI:ksi ilman ongelmia samal­la kun omat tulok­set YO-kokeesta ovat ABBA-tasoa ja opin­to-ohja­jaa kan­nus­taa lähihoitajakoulutukseen.

    Nyky­isin meil­lä ker­ro­taan tari­naa, että jokainen on oman onnen­sa sep­pä (ja vas­taavasti syylli­nen omaan ase­maansa), mut­ta todel­lisu­us on se, että jos on lusikalla annet­tu, niin ei mod­ernissa maail­mas­sa kyl­lä kovin toden­näköis­es­ti sinne ylimpään tulok­var­taali­in päädytä.

    Mod­ernissa yhteiskun­nas­sa pääsee hyvään elin­ta­soon ja tuloi­hin jos omat kyvyt ja halut mah­dol­lis­ta­vat yri­tys­maail­mas­sa toim­imisen. Vaik­ka et olisi huip­puä­lykäs, niin taka­puolen lihak­sia kulut­ta­mal­la saa kyl­lä aikaisek­si ihan hyvää jälkeä ja jos osaa toimia vielä yri­tys­maail­maan sopi­val­la sosi­aalisel­la taval­la, niin ihan hyvään men­estyk­seen on kyl­lä avaimet käsissä.

    Taivaan­ran­nan maalar­itkin pär­jäävät suo­ma­laises­sa yhteiskun­nas­sa ihan hyvin, kos­ka tulo­jen tasaus on voimakas­ta ja julki­nen sek­tori on val­ta­va, mut­ta se ei silti poista sitä fak­taa, että se top10% joka val­taa ne vaa­tivim­mat työ­paikat repii kaulaa ver­rat­tuna lähi­hoita­ji­in. Puhu­mat­takaan pääo­man tuotoista. 

    Viimeisim­pään sen­tään maapo­h­jan kiin­teistöveron rajut koro­tuk­set saat­taisi­vat olla ihan oival­lisia ratkaisui­ta. Varat tulisi Suomes­sa käyt­tää ensisi­jais­es­ti työn vero­tuk­sen alen­tamiseen ja käyt­täisinkin tuo­tot työ­tulovähen­nys­ten korottamiseen.

    https://www.economist.com/free-exchange/2014/06/17/housing-in-the-twenty-first-century
    https://www.economist.com/finance-and-economics/2018/01/06/many-happy-returns-new-data-reveal-long-term-investment-trends

    Kaavoitusvi­ra­nomaiset ja kaupunkisu­un­nit­teli­jat voisi­vat kat­soa peiliin…

  8. Avain­sana tässä keskustelus­sa on “tunne”. Mul­la on selvä mieliku­va lap­su­ud­es­ta että se mikä vitut­ti eniten oli se, että sys­teri sai 11 karkkia ja minä 10. Jos olisin saanut yhen karkin ja sys­teri 12, olisin tun­tenut lähin­nä miehistä ylem­myyt­tä, kos­ka olen Jel­lona Jalomieli, misokyynikko.

    Epäilen siis että mitä tarkem­min tulo­ero­ja tasa­taan, sitä voimakkaam­min ne “tun­netaan”.

  9. Hieno kir­joi­tus. Pitkäaikaistyöt­tömyys on Suomes­sa ver­rat­tain uusi ilmiö ja se tosi­aan peri­in­tyy. Ennen 90-luvun alun lamaa ja siihen liit­tyviä poli­it­tisia päätäk­siä, sitä ei voi pitää kovinkaan merkittävänä.

  10. Voisi ehkä lisätä myös sen että eri­ar­voisu­us tuhoaa demokra­t­ian. Taloudel­lisen val­lan saa muutet­tua poli­it­tisek­si val­lak­si, medi­an ja poli­ti­ikan rahoit­tamisen kaut­ta ja poli­it­tisen val­lan avul­la saadaan val­tion kur­in­pitokoneis­to oma­lle puolelle ja sen jäl­keen ei huono-osaisem­pia tarvitse edes teesken­nel­lä kuun­tel­e­vansa. Poli­isitkaan eivät enää samais­tu mölyävi­in mie­lenosoit­ta­ji­in kun heitä ei tarvitse koh­da­ta silmäko­rkeudel­la, vaan panssari­au­ton suojasta.
    Ehkä pes­simististä, mut­ta mielestäni ei ole sat­tumaa, että taloudel­lisen eri­ar­voisu­u­den kul­mi­noi­tu­mi­nen ja demokra­t­ian kri­isi sat­tuvat sopi­vasti samaan aikaan.

    1. Siinäpä se on bril­jan­tisti tiivis­tet­tynä. Soin­in­vaar­al­la on hyvä lista, jon­ka jatkok­si pitää lisätä myös tuo demokra­tia-näkökul­ma. Var­al­lisu­us on aina val­taa, raha = val­taa. Tätä ei vieläkään ymmär­retä. Juuri sik­si var­al­lisu­u­den kasautu­mi­nen harvem­mille on niin vaar­al­lista. Varakkaat kap­i­tal­is­tit osta­vat poli­itikko­ja, puoluei­ta, jopa hal­li­tu­so­hjelmia tai ainakin omaa var­al­lisu­ut­ta edelleen kar­tut­tavia päätök­siä (Sip­ilän hal­li­tus on lois­ta­va esimerk­ki tästä). Pääo­ma ostaa myös medi­aval­taa, ämyre­itä jot­ka veisaa­vat pääo­man ide­olo­giaa, jota istute­taan kansan kollek­ti­iviseen tajun­taan, jot­ta kansa äänestäisi pääo­man agen­daa ajavia poliitikkoja.

      Taloudelli­nen tasa-arvo on demokra­t­ian perus­pi­lare­i­ta. Var­al­lisu­u­den tasais­es­ta jakau­tu­mis­es­ta on vält­tämätön­tä huole­htia sekä yksi­ty­is­ten ihmis­ten kesken että val­tion ja yksi­tyisen sek­torin välillä. 

      PS. On hyvä ettei Pur­si­ainen päässyt vihrei­den ehdokkaak­si. Jotain rotia sen­tään. Mut­ta Lib­er­an toimari pääsi. Siis henkilö , joka toimii Walhroosin agen­dan ja ide­olo­gian asiana­ja­jana. Noin yleis­es­ti mieti­tyt­tää, olisiko rai­vokkaiden markki­nava­paut­ta­jien taustal­la nai­ivin Vapaus nyt vain on niin fantsuu-ajat­telun sijaan vaik­ka kan­sain­välis­ten sijoit­ta­jien rahaa? Kun “vapaute­taan” herkulliset markki­nat, ne voidaan nätisti jakaa par­ille ulko­maiselle jätille niin kuin Nor­jan apteekkimarkkinat.

      1. Omi­tu­isia ajatuk­sia kap­i­tal­is­teista. Nähdäk­seni kap­i­tal­isti halu­aa mak­si­moi­da Suomen kokon­aisu­u­den edun eli miten koko Suomen talouden vahvu­us ja henk­i­nen hyv­in­voin­ti on 50 vuo­den kulut­tua paras mahdollinen.

        Tulo­erot voivat kas­vaa jonkin ver­ran, jos sen seu­rauk­se­na köy­hin viidenne­skin on varakkaampi kuin nykyisel­lä tas­apäistäväl­lä politiikalla.

  11. Kak­si kysymystä.

    1) Voisitko kir­joit­taa tek­stin, jos­sa määritel­lään “eri­ar­voisu­us”? Onko eri­ar­voisu­us puh­taasti taloudelli­nen ilmiö? Onko se, että joku toinen on pro­fes­sori* ja minä en ole, eri­ar­vois­tavaa? Jos on, eikö minus­takin sit­ten olisi syytä tehdä pro­fes­sori, jot­ta emme olisi Markus Jäntin kanssa eriarvoistettuja.

    Minus­ta koko eri­ar­voisu­uskeskustelun sisäl­lä kytee obses­si­ivi­nen fetis­si nimeno­maan rahaan ja mate­ri­aal­isi­in asioi­hin. Syys­tä tai tois­es­ta koko keskustelu on foku­soitunut pauhaa­maan siitä, miten taloudel­liset asi­at ovat eri­ar­vois­es­ti. Onko kyseessä niin yksi­u­loit­teinen ilmiö? Jos perus­taisin blo­gin, ja sil­lä olisi vähem­män luk­i­joi­ta, kuin sin­un blogillasi, eikö se olisi eriarvoistavaa? 

    2) Jos giniker­roin olisi nol­la, niin olisiko kaikil­la miehillä saman­laiset par­i­u­tu­mis­mah­dol­lisu­udet, eli uskotko että mainit­se­masi erot huono- ja hyväo­sais­ten miesten välil­lä katoaisi­vat? Vai poikkeaisiko silti vaik­ka pro­fes­sorin ja työmiehen ase­ma toisistaan?

    Mielestäni esit­tämäsi nallekarkkies­imerk­ki on lähin­nä savupom­mi ja harhau­tus. Rak­en­ta­mal­la kum­mallisen olk­iukon vält­tyy jou­tu­mas­ta aidosti keskustele­maan siitä, että eri­ar­voisu­udessa on pohjim­mil­taan kyse hier­arkioista ja siitä, koke­vatko ihmiset sub­jek­ti­ivis­es­ti nämä hier­arki­at oikeu­den­mukaisik­si. Jonkun mielestä se, että sin­un blogillasi on min­un blo­giani enem­män yleisöä, on OK kos­ka blo­gisi sisältö on parem­paa. Min­ulle sama ilmiö voi olla eri­ar­vois­tavaa “myrkkyä”.

    terv,
    jukka

    1. juk­ka:
      Kak­si kysymystä.

      1) Voisitko kir­joit­taa tek­stin, jos­sa määritel­lään “eri­ar­voisu­us”? Onko eri­ar­voisu­us puh­taasti taloudelli­nen ilmiö? Onko se, että joku toinen on pro­fes­sori* ja minä en ole, eri­ar­vois­tavaa? Jos on, eikö minus­takin sit­ten olisi syytä tehdä pro­fes­sori, jot­ta emme olisi Markus Jäntin kanssa eriarvoistettuja.

      Minus­ta koko eri­ar­voisu­uskeskustelun sisäl­lä kytee obses­si­ivi­nen fetis­si nimeno­maan rahaan ja mate­ri­aal­isi­in asioi­hin. Syys­tä tai tois­es­ta koko keskustelu on foku­soitunut pauhaa­maan siitä, miten taloudel­liset asi­at ovat eri­ar­vois­es­ti. Onko kyseessä niin yksi­u­loit­teinen ilmiö? Jos perus­taisin blo­gin, ja sil­lä olisi vähem­män luk­i­joi­ta, kuin sin­un blogillasi, eikö se olisi eriarvoistavaa? 

      2) Jos giniker­roin olisi nol­la, niin olisiko kaikil­la miehillä saman­laiset par­i­u­tu­mis­mah­dol­lisu­udet, eli uskotko että mainit­se­masi erot huono- ja hyväo­sais­ten miesten välil­lä katoaisi­vat? Vai poikkeaisiko silti vaik­ka pro­fes­sorin ja työmiehen ase­ma toisistaan?

      Mielestäni esit­tämäsi nallekarkkies­imerk­ki on lähin­nä savupom­mi ja harhau­tus. Rak­en­ta­mal­la kum­mallisen olk­iukon vält­tyy jou­tu­mas­ta aidosti keskustele­maan siitä, että eri­ar­voisu­udessa on pohjim­mil­taan kyse hier­arkioista ja siitä, koke­vatko ihmiset sub­jek­ti­ivis­es­ti nämä hier­arki­at oikeu­den­mukaisik­si. Jonkun mielestä se, että sin­un blogillasi on min­un blo­giani enem­män yleisöä, on OK kos­ka blo­gisi sisältö on parem­paa. Min­ulle sama ilmiö voi olla eri­ar­vois­tavaa “myrkkyä”.

      terv,
      jukka

      Hyvää tek­stiä. Kat­so nämä linkit. Siel­lä USAlainen pro­fes­sori vas­taa esit­tämi­isi kysymyksiin.

      http://www.overcomingbias.com/2013/08/inequality-is-about-grabbing.html
      http://www.overcomingbias.com/2007/02/unequal_inequal.html

  12. Osmol­la uno­h­tui eräs tärkeä asia.Kuilu päät­täjien ja suuren joukon köy­hiä väli­ilä kas­vaa ja tuo eli­it­ti pitää köy­hiä luusere­ina, laiskoina, juop­poina rikol­lisi­na eivätkä he osaa päät­tää mikä heille on hyvä.

    Niin­pä heitä on hol­hot­ta­va ja sitä varten on raken­net­tu byrokra­ti­avi­idakko , joka on uusimuo­toinen keskitysleiri

    Byrokra­tia on val­ta­va jokaisen elämisen alueel­la eikä kukaan sivistynytkään selviä siitä ilman menetyksia

    Kun eli­it­ti on vier­aan­tunut alimpi­in sosi­aaliryh­mi­in kuu­lu­vien elämästä niin yhteiskun­nan ratkaisut vain lisäävät huono-osaisu­ut­ta eivätkä vähen­nä sitä.

    Taan­noin haas­tatelti­in yhtä Her­lin­in suvun jäsen­tä ja hän ker­toi, ettei hän osaa keskustel­la kaverei­den kanssa hei­dän eli­nolois­taan, hän elää aivan liian eri­laista elämää

    Tämä on vakavin eri­ar­voisu­ut­ta aiheut­ta­va tek­i­jä. me jakaan­numme kahdek­si kansak­si. Ran­s­ka on hyvä esimerk­ki , Englan­ti toinen ‚Ruot­si kol­man­nen­lainen etc

  13. Pal­jas­ta­va esimerk­ki samas­ta aiheesta: Helsingis­sä autokai­stat hoide­taan suo­lal­la kesäkun­toon läpi vuo­den. Nyt on saatu val­ta­van vään­nön jäl­keen muu­ta­ma pyörä­tien pätkä, joille tehdään sama. Mis­tä valite­taan? No siitä, että pyörätie nois­sa muu­ta­mas­sa tapauk­ses­sa on parem­min hoidet­tu kuin vier­essä ole­va käve­lytie. Sil­lä ei ole mitään merk­i­tys­tä, että vier­essä on mon­ta täysin sulaa autokaistaa.

  14. Sep­po Ryväs: Epäilen siis että mitä tarkem­min tulo­ero­ja tasa­taan, sitä voimakkaam­min ne “tun­netaan”.

    Olen tästä aika lail­la eri mieltä. Ihmiset hyväksyvät kyl­lä kohtu­ulliset tulo­erot sil­lä perus­teel­la, että joku on vain parem­pi työn­tek­i­jä tai tekee enem­män töitä. Ongel­ma tulee vas­taan sit­ten kohtu­ut­toman suuris­sa erois­sa. On vaikea hyväksyä, että joku ansait­sisi 100 ker­taa korkeam­mat tulot. Tähän kuitenkin markki­napo­h­jainen tulon­jako voi hyvinkin johtaa. 

    Sin­un esimerkkiäsi käyt­täen: San­o­taan, että olisitte saa­neet kark­it siitä hyvästä, että autoitte kodin siivoamises­sa. Siskosi teki vähän enem­män työtä kuin sinä ja sik­si äiti antoi hänelle yhden karkin enem­män. Tämä toimii hyvänä kan­nus­ti­me­na niin, että sinä teet sit­ten ensi ker­ral­la vähän kovem­min työtä. Jos sinä olisit saanut yhden ja siskosi 12, niin tämä olisi tun­tunut sinus­ta täysin kohtu­ut­toma­l­ta. Näin, jopa siinä tapauk­ses­sa, että tuo jako olisi men­nyt täysin sen mukaan, kuin­ka mon­ta mat­toa teistä kumpikin tamp­pasi tms.

    1. Samuli Saarel­ma: Jos sinä olisit saanut yhden ja siskosi 12, niin tämä olisi tun­tunut sinus­ta täysin kohtu­ut­toma­l­ta. Näin, jopa siinä tapauk­ses­sa, että tuo jako olisi men­nyt täysin sen mukaan, kuin­ka mon­ta mat­toa teistä kumpikin tamp­pasi tms.

      Ihmiset ovat eri­laisia. Ei min­ua hait­taa, jos kaveri­ni tai naa­puri­ni tien­aa 1000- tai miljoon­aker­tais­es­ti sen mitä minä itse. Ja jos min­un siskoni olisi saanut 12 karkkia urakka­pal­ka­lla ja minä vain yhden, hän olisi kyl­lä antanut omas­taan osan min­ulle. Pait­si, että en olisi halun­nut, kun en syö karkkia 😉

      1. Ville: Ihmiset ovat eri­laisia. Ei min­ua hait­taa, jos kaveri­ni tai naa­puri­ni tien­aa 1000- tai miljoon­aker­tais­es­ti sen mitä minä itse. Ja jos min­un siskoni olisi saanut 12 karkkia urakka­pal­ka­lla ja minä vain yhden, hän olisi kyl­lä antanut omas­taan osan minulle. 

        Sinä lienet sit­ten poikkeus, kos­ka tutkimusten mukaan suh­teelli­nen köy­hyys hait­taa ihmisiä. 

        Mitä tuo­hon urakka­palkkaan tulee, niin tosi­aan ihmiset hyväksyvät tulo­erot hyvinkin sil­loin, jos kyse on puh­taasti työn määrästä. Jos sinä vedät 60-tun­tista työvi­ikkoa ja paiskit töitä viikon­lop­puisinkin, niin har­va 40-tun­tista tekevä sitä mitenkään pahana pitää, että saisit käteesi kuun lopus­sa enem­män. Epäoikeu­den­mukaisu­u­den tulee ennem­minkin tuot­tavu­useroista johtu­vista tulo­eroista. Jos sinä ja naa­purisi molem­mat paiskitte yhtä pitk­iä päiviä, mut­ta naa­purisi työ on vain työ­markki­noil­la niin paljon arvoste­tumpaa, että siitä mak­se­taan 100-ker­tais­es­ti, niin se sit­ten tun­tuukin väärältä. Ihmisen oikeu­den­mukaisu­u­den tunne ei ole kehit­tynyt yhteisöis­sä, jot­ka eliv­ät vapaas­sa markki­na­t­aloudessa, jos­sa kaiken “oikea” arvo määräy­tyi sen markki­na-arvon mukaan, vaan sosi­aalis­es­ti toisi­in­sa sitoutuneis­sa kiin­teis­sä yhteisöis­sä, jois­sa ihmis­ten arvo määräy­tyi ennem­minkin sen mukaan, miten he nou­dat­ti­vat yhteisön sääntöjä. 

        Jos siis siskosi olisi saanut 12 mat­toa tam­pat­tua sin­un yhtä vas­taasi vain sik­si, että oli sin­ua pidem­pi ja vahvem­pi ja siten hänelle maton saami­nen mat­tote­lineen päälle oli paljon helpom­paa kuin sin­ulle, niin hän todel­lakin olisi toden­näköis­es­ti jakanut osan karkeis­taan sin­ulle, jos sinä teit työtä parhaasi mukaan, kos­ka olisi pitänyt sitä reilu­na. Oleelli­nen kysymys on, että pitäisikö tämän saman peri­aat­teen päteä myös isom­mis­sa yhteisöis­sä ja jos ei, niin mik­sei, kun se tun­tuu meistä intu­iti­ivis­es­ti oikeal­ta pienis­sä yhteisöis­sä toimittaessa?

  15. Olen elämäni aikana tun­tenut sekä köy­hiä että rikkai­ta ihmisiä mut­ta jotenkin eivät ole olleet onnel­lisia vaan hei­dän mielestään on aina joidenkin muiden vika jos ei mene kuin strömsössä.
    Kaikkein hep­oin­ta on olla “tavis”, sel­l­ainen vaa­ti­ma­ton joka ei pröys­täile rikkauk­sil­la mut­ta var­al­lisu­ut­ta kuitenkin että pärjää.
    Suomes­sa todel­lista köy­hyyt­tä esi­in­tyy pääasi­as­sa vain vakavien sairauk­sien, päi­htei­den liikakäytön, väärän­lais­ten ihmis­suhde­val­in­to­jen, rikol­lisen toimin­nan tai hui­jatuk­si jou­tu­misen takia.

  16. Köy­hyys on vaka­va ongel­ma ja sen pois­tamisek­si pitää tehdä kaik­ki mah­dol­lien. Tulo­erot ovat eri asia. Maail­ma ja kult­tuu­rit oli­si­vat köy­hempiä, jos tulo­ero­ja ei olisi. Jos kaik­ki maail­man ihmiset saisi­vat sääl­lisen toimeen­tu­lon, mut­ta joku tai jotkut suu­rit­u­lo­eroiset rak­en­taisi­vat siir­tokun­nan Mar­si­in ja muut­taisi­vat sinne, niin so what. Oltaisi­in kateel­lisia, ettei päästä Mar­si­in, joten pitäisi kieltää, ettei kukaan saa muut­taa Marsiin.

  17. Pur­si­aisen suurim­pana saavu­tuk­se­na pidän sitä, kun hän TV1:n suo­ras­sa lähetyk­sessä oli puo­lus­ta­mas­sa väit­tämää, ettei kansalais­ten pitäisi joutua kär­simään siitä mah­dol­lisen kor­rup­tion vaikutel­mas­ta, joka syn­tyy kun poli­itikot ja julkiset virkamiehet loikkaa­vat vas­tus­ta­jien leipi­in; tavan tal­laa­jat eivät voi tietää kuin­ka via­ton­ta ja hygieenista toim­inta on, eikä ole mis­sään mielessä hyvä että he joutu­vat vain luot­ta­maan. Tätä Suomen kannal­ta kovin osu­vaa näkökan­taa ei kovin usein medi­as­sa kuule.

    Olisi kiva kuul­la Osmoltakin ajatuk­sia, jos Pur­si­ainen käsit­telee tätä aihet­ta kir­jas­saan. Olen sitä mieltä, että em. kiero toim­inta ei olisi mah­dol­lista, jos yhteinen tietoisu­utemme olisi terävämpi tässä suh­teessa. Jos kukaan ei tajua rikos­ta, rikol­lisen ei tarvitse hävetä.

  18. Kaivan ton­til­tani 2 metrin syvyy­destä oudon löy­dön: 10m x 10m x 10m kul­taki­teen eli 1000 m³=19 320 ton­nia kul­taa. Ohoh kun äkkirikas­tu­in. Nykyisel­lä kul­lan hin­nal­la 28€/g min­ul­la on (teo­reet­ti­nen) 540 mil­jardin euron jät­tiomaisu­us. Olen ken­ties maail­man rikkain — tai varakkain. 

    Onko se keneltäkään pois? Köy­htyikö muu Suo­mi? Masen­tuiko se eriarvoisuudesta?
    Mitä se vaikut­taisi bkt-tilas­tois­sa ja var­al­lisu­useroti­las­tois­sa ja semmoisissa?

    Viides koh­ta ei täy­ty kul­lan osalta: Sanois­in että siel­lä pysyköön tuleville sukupolville.
    Mut­ta silti luul­tavasti rikas­tu­isin somet­ta­mal­la ja julkkik­se­na ja kunnioitettuna/halveksittuna klikki­huo­rana. Se voisi lisätä kansakun­nan kulutusta.

    1. Esitän metakom­mentin. Itse kir­joituk­sen pääa­jatuk­ses­ta (enkä Pur­si­aisen tyylistä!) merkit­tävästi eri mieltä.

      “Se on vähän sama asia kuin se, että jos on sitä mieltä, että joku asia on huonos­ti, sanoo herkästi, että se huononee, vaik­ka pysy­isi vain yhtä huonona. Juuri nyt olemme kuulleet, että tulo­erot kas­va­vat koko ajan, vaik­ka niil­lä ei ole ollut mitään trendiä vuo­den 2000 jäl­keen. Sitä ennen ne kyl­lä kasvoivat. ”

      “Eri­ar­voisu­us kas­vaa” ja “arvot kovenevat” ovat osa sitä sosialidemokraat­tista men­neisyy­teen tui­jot­telua ja nos­tal­giaa, jos­sa tasa-arvoinen ja arvoil­taan pehmeä parati­isi sijoite­taan tarkem­min määrit­telemät­tömään lähi­his­to­ri­aan. Tätä puhet­ta muis­tan kuulleeni siitä asti kun tulin siihen ikään, että olin yleen­sä kykenevä täl­laisia asioi­ta noteer­aa­maan, siis 90-luvul­ta asti.

      Nousukaudel­la eri­ar­voisu­us kas­vaa ja arvot kovenevat, kos­ka ne joil­la menee hyvin lakkaa­vat välit­tämästä niistä, joil­la menee huonos­ti. Laskukaudel­la eri­ar­voisu­us kas­vaa ja arvot kovenevat, kos­ka jaet­ta­van hyvän vähen­e­m­i­nen tekee ihmiset itsekkääm­mik­si ja nurkkakun­taisem­mik­si. Joka tapauk­ses­sa on kuitenkin aina niin, että eri­ar­voisu­us kas­vaa ja arvot kovenevat.

      Itseään fik­suina pitävät ihmiset tun­nista­vat val­heel­lisen nos­tal­gian hel­posti sil­loin, kun se ei ole hei­dän oman ide­olo­giansa mukaista nos­tal­giaa. Silti kuuli­jalle sopi­vak­si räätälöidys­tä Impi­vaaras­ta tarpeek­si höpisemäl­lä voi päästä Suomes­sa ase­mal­taan jopa intellek­tuel­lik­si ja (sic) arvojohtajaksi.

  19. Jos gini oli 1987 20% ja nyt 28%, niin tämä lie­nee hyvä asia?
    Voisko olla, että gini ei ehkä ker­rokkaan sitä olen­nais­in­ta totu­ut­ta, vaik­ka ollaankin yhden totu­u­den ja yhden numeron maassa?
    Rikkaim­man desi­ilin tulot nousi­vat kolminker­tais­es­ti mui­hin näh­den viime vuonna.
    Mikä mah­taa olla pitkän ajan kehitys?

    1. toke:
      Saas nähä jatkuuko keskustelu ennen joulua (julka­istaanko kom­men­tit), mut­ta toi ker­too jo aika paljon enem­män kuin gini-kerroin:
      http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/ChartHandler.ashx?ver=16%3a59%3a10&legendheight=20&legend=true&guidelinesvertical=false&guidelineshorizontal=true&labelorientation=Horizontal&linethickness=3&height=500&width=900&title=Kotitalouksien+tulojen+rakenne+muuttujina+Tiedot%2c+Tulokymmenys+ja+Vuosi&charttype=chartViewLine&px_tableid=statfin_tjt_pxt_008.px&px_path=StatFin__tul__tjt&px_language=fi&px_db=StatFin&rxid=49319a42-0a6d-49b9-a11d-bb3e1895cd19

      Noh, toi­han ei tiete­bkään sit­ten näy, kun fin­statin ses­sio vaihtuu…
      Ajatel­la, jos tänne sais kuvia uploadattua?
      Vois kyl ihan oikeesti web­bi­mas­ter polka­s­ta jonkun hal­van yksinker­taisen keskustelu­fo­ru­min tän blogikom­men­toin­nin sijasta.
      Tässä kuva: https://aijaa.com/uiwDAA

      Gini-ker­roin ei var­maan ker­ro sitä, että rikkain desi­ili on irronnut muista, käp­pyrän aikana kasvua yli 100%?
      Ei tosin niin pahasti kuin jos­sain Jenkeis­sä, mut jos­sain vai­heessa toi on epäter­veel­lä tolalla.
      Alim­mal­la desi­ilil­lä menee hyvin, käp­pyrässä n. 50% kasvu.
      Desi­ileil­lä 2.–4. on han­kalin­ta ja kat­taako­han 5.–8. paljon enem­pää kuin inflaation?

  20. Ihan mie­lenki­in­toista pohdiskelua. Vaikkakin reak­ti­ivista ja täysin turhaa. Ilmas­ton­muu­tos tulee näet jär­jestämään kaiken uusik­si. Paras keino tor­jua ilmas­ton­muu­tos­ta olisikin tasainen köy­hyys ihmis­ten kesken.

  21. Karkkies­imerk­ki on liian yksinker­tainen. Hyödyl­lisem­pi esimerk­ki olisi se, että Mai­ja ja Pekka syövät karkki­pus­sil­lisen­sa. Liisa vas­taavasti säästää ain­oan karkkin­sa. Miten pitäisi suh­tau­tua siihen, että Liisal­la on tämän jäl­keen karkkia ja toisil­la ei ole mitään? Pitäisikö Liisan kark­ki jakaa tasan?

    >“jos halu­aa vaikut­taa maail­maan, voisi muo­toil­la sanomisen­sa vähän kohtuullisemmin”
    Olen erim­ieltä. Pur­si­aisen kärkevät kom­men­tit on huo­mat­tu laa­jasti ja ne ovat muut­ta­neet maail­maa kohtu­ullisen tehokkaasti. Muille val­las­ta tais­televille var­masti sopisi, että hän sanoisi hiljem­paa ja hukkuisi mas­saan pois häiritsemästä.

    1. Ros­mo:
      Karkkies­imerk­ki on liian yksinker­tainen. Hyödyl­lisem­pi esimerk­ki olisi se, että Mai­ja ja Pekka syövät karkki­pus­sil­lisen­sa. Liisa vas­taavasti säästää ain­oan karkkin­sa. Miten pitäisi suh­tau­tua siihen, että Liisal­la on tämän jäl­keen karkkia ja toisil­la ei ole mitään? Pitäisikö Liisan kark­ki jakaa tasan?

      Asia kan­nat­taa myös ajatel­la yli sukupolven.
      Mon­esti kir­jotel­laan sitä, että per­i­jä ei per­in­töään ansaitse; per­in­tö on ansait­se­ma­ton­ta tuloa, jota sen takia voidaan raskaasti verot­taa tai ottaa vaik­ka kokon­aan pois.
      Mut­ta sit­ten tarkem­min tarkasteltaes­sa nuorem­pi polvi on voin­ut hoitaa van­hempaansa vuosikau­sia tai jopa vuosikymmeniä.

      Toinen jut­tu on sit­ten kokon­aan se, että jos van­hempi tietäisi, ettei lap­si pääse perin­nöstä hyö­tymään (liian korkea vero­tus), niin säästö­moti­ivi voi rom­ah­taa. Omaisu­u­den tuh­laami­nen voi makro­taloudel­lis­es­ti olla hyvinkin posi­ti­ivi­nen asia, mut­ta sit­ten voi taas käy­dä niin, että Liisa muut­taa pön­delle, kun ei peri kallista asun­toa, joka mah­dol­lis­taisi hyvät opiskelu­olot ja sen jäl­keen hyvät tulot amma­tis­saan. Samaan aikaan Mai­ja ja Pekka sai­vat iso­van­hem­mil­taan asun­not ja opiskel­e­vat tehokkaasti ja nap­si­vat huipputyöpaikat.

      Per­in­teis­es­ti saduis­sa ankara isä jät­tää hyvän pojan perin­nöt­tä, jot­ta poi­ka oppii toim­i­maan tuot­tavasti ja luokin sit­ten itselleen hyvän elin­ta­son ilman per­in­töä. Vas­taavasti, jos poi­ka olisi oppin­ut perin­nön avul­la tuot­ta­mat­toman elin­ta­van, olisi poi­ka sit­ten perin­nön lop­ut­tua rutiköyhä.
      Ehkä tästä sadus­ta pitäisi saa­da nykyaikaisem­pi ver­sio, jos­sa mukana kan­sain­väliset finanssisuh­dan­teet, asun­toku­plat, ammat­tien van­hen­e­m­i­nen ja kil­pailukykyisen koulu­tuk­sen saamisen vaikeudet?

Vastaa käyttäjälle jukka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.