Helsingille kovan rahan vuokra-asuntoyhtiö

27 vastausta artikkeliin “Helsingille kovan rahan vuokra-asuntoyhtiö”

1. Ihan kan­natet­ta­va aja­tus, kun­han myös halpo­ja asun­to­ja on tar­jol­la, mieluiten samoissa talois­sa kuin markki­nahin­taisetkin asun­not. Joil­lakin on kova hinku ajaa köy­hät vaik­ka koko Helsingistä pois hyvien veron­mak­sajien tieltä, mut­ta tämä on täysin moraalis­es­ti kestämätön ratkaisu, jon­ka seu­rauk­sia kan­nat­taa myös miettiä.

   Pelkän asum­istuen varaan sosi­aal­ista asum­ista ei uskalla jät­tää. Asum­istuen tasoa ei päätä helsinkiläiset, eikä voi ajatel­la, että muu Suo­mi suos­tu­isi mak­samaan helsinkiläisille kuin­ka suuria asum­is­tukia tahansa. Asum­istuen kanssa on myös kova kiusaus leika­ta sitä tai olla tekemät­tä siihen tarvit­tavia koro­tuk­sia. Ara-asun­to­jen vuokria ei noin vain korote­ta eikä talo­ja pure­ta, vaik­ka oikeis­to­laiset tuulet puhaltaisivatkin.

   Asun­to­jonot eivät ole niin suuri katas­trofi, kun­han meil­lä on myös markki­nahin­taisia asun­to­ja tar­jol­la. Täl­löin ne kai­vatut hyvät veron­mak­sa­jat edelleen pää­sevät muut­ta­maan Helsinki­in, kos­ka hei­dän palkat kyl­lä jous­ta­vat. Maail­mal­la on sen­tään vielä Helsinkiäkin kalli­impia kukois­tavia kaupunkeja.

   Vastaa

2. Kun­tien osal­lis­tu­mi­nen vuokra­bis­nek­seen pitää kieltää kokon­aan (pl. työ­suhdea­sun­not). Kun­ta bis­nek­sessä on markki­nahäir­iö, jon­ka kaik­ki asukkaat mak­sa­vat. Hyvä alku on lopet­taa ARA-tuotan­to. Kun­tien hallintaan voi jät­tää ns. luon­nol­liset monop­o­lit, mut­ta asun­torak­en­tamista ei kukaan voi väit­tää luon­nol­lisek­si monopoliksi.

   Työ­suhdea­sum­i­nen on oma lukun­sa. Jos halu­taan hyvää työvoimaa Helsinki­in, kan­nat­taa vah­vasti harki­ta palu­u­ta työ­suhdea­sun­toi­hin mata­la­palk­ka-aloil­la, kuten sairaan­hoita­jat ja lastentarhanopettajat.

   Kaupun­gin rooli on taa­ta kaavoituk­sel­la kil­pailu. Ruu­tukaa­va, umpiko­rt­telit, riit­tävän pienet ton­tit, eikä kah­ta vierekkäistä tont­tia samalle toim­i­jalle, ter­ve­hdyt­tää markki­noi­ta sitä mukaa, kun aluer­ak­en­tamis­pe­ri­aat­teel­la tehtyjä lähiöitä saadaan pusku­trak­to­ril­la nurin. Tuleeko ton­tille omis­tus- vai vuokrat­alo­ja tai ken­ties toim­i­ti­laa, ei kuu­lu kaupungille.

   Vastaa

3. Jos tavoit­teena olisi rom­ah­dut­taa asun­tosi­joit­ta­jien vuokratuo­tot, mut­ta kuitenkin taa­ta riit­tävä asun­to­tuotan­to kaikille asun­toa tarvit­seville, mikä olisi siihen kaikkein suo­ravi­ivaisin keino? Mikäli poli­it­ti­nen real­is­mi sivu­ute­taan, niin onko ole­mas­sa sel­l­aista dik­taat­torin mahtikäskyä, jol­la voitaisi­in asum­isongel­ma ratkaista?

   Vastaa

4. Ei ole edes vält­tämätön­tä että kaupun­ki omis­taisi vuokra-asun­not, se voisi myös saman tien myy­dä rak­en­ta­mansa asunnot:

   http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256166-milloin-kannattaa-rakentaa-yli-tarpeen

   Olen­naista on vain se, että raken­netaan riit­tävästi, tai jopa yli sen.

   Vastaa

   1. Amos Aho­la: Olen­naista on vain se, että raken­netaan riit­tävästi, tai jopa yli sen.

      Kiinas­sa tehdään juuri tätä täl­lä het­kel­lä. Siel­lä raken­netaan enem­män kuin tarvet­ta on, minkä seu­rauk­se­na asun­to­ja on tyhjil­lään ihmis­ten rohmutes­sa niitä itselleen puh­taasti speku­loin­timielessä. Tilanne on pitkäl­lä aikavälil­lä täysin kestämätön. 

      En ymmär­rä, mitä hyö­tyä olisi siitä, että asun­to­ja raken­netaan yli tarpeen. Yli tarpeen rak­en­t­a­mi­nen tarkoit­taa sitä, että kaikki­in asun­toi­hin ei löy­dy asukas­ta, joka mak­saisi asun­non rak­en­tamisen kus­tan­nuk­sen. Tämä taas tarkoit­taa sitä, että resursse­ja käytetään tuot­ta­maan asioi­ta, jot­ka eivät tuo­ta yhtä paljon hyv­in­voin­tia kuin jos ne pan­taisi­in tuot­ta­maan jotain muuta.

      Vastaa

5. Sin­ga­pore on läht­enyt poli­ti­ikas­saan siitä, että ihmisen elämisen perusasioiden tulee olla niin halpo­ja, että pien­i­t­u­loinenkin elää ilman tukia.

   Niin­pä yhteiskun­ta vas­taa asumisen halpu­ud­es­ta siten, että se rak­en­taa 85 % asun­tokan­nas­ta ja vuokraa/myy ne hal­val­la asukkaille. Tuo 15 % on sit­ten kojamoiden aluet­ta ja län­si­maiset ja varakkaat mak­sa­vat sit­ten sikahintaa.

   Asumisen väljyyskin on aivan eri jut­tu, asum­is­min­im­inä pidet­ti­in 30 m² , mut­ta en tiedä miten tuo on toteutunut

   Kun liikenne ja ruokakin on hal­paa niin eipä Sin­ga­pores­sa tarvi­ta saman­laista tukivi­idakkoa ja byrokra­ti­aa kuin Suomessa

   Vastaa

   1. Markki­navuokran alit­ta­va asun­to on eräs tuen muoto.

      Vastaa

6. Asumisen sosial­isoin­ti ei ole tätä päivää.

   Elämme markki­na­t­aloudessa ja sen tulee koskea myös asun­to­ja. Tässäkin asi­as­sa markki­nat kyl­lä toimivat.

   Se kuitenkin tarkoit­taa, että jos jol­lakul­la ei ole varaa asua isos­sa asun­nos­sa keskus­tas­sa hänen on sit­ten sopeutet­ta­va menon­sa tuloi­hin. Se ei voi tapah­tua veron­mak­sajien kustannuksella.

   Vastaa

7. Ei työ­suhdea­sun­to­ja. Työläistä ei pidä sitoa työ­nan­ta­jaan. Palk­ka on tehokkaampi houkutin. Asun­to­jen sosial­isoin­nin sijaan Helsin­ki saisi per­iä ton­teista markki­navuokran tai ‑hin­nan ja käyt­tää sen tont­tien luovu­tuk­sen tehostamiseen, niin saataisi­in tarpeek­si asun­to­ja kaikille. Velka­ra­hal­la keinot­telu ei ole julkisen sek­torin ydintoimintaa.

   Vastaa

   1. Mut­ta jos sijoit­ta­jat vaa­ti­vat pääo­ma­lle viiden pros­entin tuot­toa, tulee vuokra-asun­noista kestämät­tömän kalli­ita. Kun kaupun­ki saa rahaa olen­nais­es­ti halve­mal­la, kaupungin­l­la on suh­teelli­nen etu asun­to­jen omistamiseen.

      Vastaa

8. “Joskus Helsingis­sä haaveilti­in, että mekin pää­ty­isimme samaan tilanteeseen, ja pakko myön­tää, että parem­min­han asi­at Wienis­sä ovat”

   Wien on varsin poikkeuk­selli­nen kaupun­ki, siel­lä on pitkät per­in­teet sosi­aalises­sa asumises­sa ja suh­tau­tu­mi­nen vuokral­la asumiseen poikkeaa mon­es­ta muus­ta maas­ta ja kaupungista. Sitä on ihme­tel­ty taan­noin esim. Huff­in­g­ton Postis­sa.
   Helsingis­sä on toki yritet­ty ottaa mallia Wienin toim­intatavoista, esim. koplaa­mal­la kovan rahan talo­jen ja vuokrat­alo­jen rak­en­tamista tar­jouskil­pailuis­sa. Jostain syys­tä tämä toimii parem­min Wienis­sä, ehkä siel­lä osa­taan tehdä tarkem­mat ja tiukem­mat sopimuk­set. Infran rak­en­t­a­mi­nen valmi­ik­si ennen asuin­talo­jen rak­en­tamista ei oikein tun­nu Helsingis­sä onnis­tu­van, vaik­ka se on ollut ajatuk­sis­sa… Wienis­sä kaupun­ki myös brändää ja markki­noi uusia asuinaluei­ta voimallis­es­ti — vähän saman suun­taista yritet­ti­in Aurinko­lahdessa, mut­ta sen brän­di ei ole oikein kestänyt aikaa, mikä ehkä vie hie­man uskot­tavu­ut­ta uusien aluei­den brändäyksestä.

   Vastaa

9. “Ain­oa tapa vetää markki­navuokraa alaspäin, on tehdä lisää asun­to­ja ja paljon.”

   Eri mieltä. Ei edes kaupun­gin omis­ta­ma yhtiö kykene lisäämään asun­to­jen rak­en­tamista niin paljon että lisä­tar­jon­nal­la olisi olen­nais­es­ti markki­navuokria alen­ta­va vaiku­tus. Uud­is­volyymiä ei pystytä niin suurek­si nos­ta­maan jo yksi­no­maan sik­si että että sel­l­aiselle volyymille ei ole tek­i­jöitä tai mate­ri­aale­ja. Sinäl­lään Osmon ehdo­tus on oikean suun­tainen mut­ta riit­tämätön ja toiv­ot­toman hidasvaikutteinen.

   Markki­navuokrat saadaan yksinker­tais­es­ti alas vuokrasään­te­lyl­lä. Ruot­si on sen tehnyt huonos­ti ja sieltä ei mallia kan­na­ta ottaa. Pääosas­sa Län­si-Euroop­paa on käytössä vuokrasään­te­ly jos­sakin muo­dos­sa eikä Suomen kan­na­ta tässäkään asi­as­sa kuu­lua Itä-Euroop­paan. Vuokrasään­te­ly on mah­dol­lista ottaa käyt­töön hyvin nopeasti ja koske­maan kaikkia nyky­isiäkin vuokra­suhtei­ta. Asun­to­jen omis­ta­jien koke­man iskun pehmen­tämisek­si voidaan tehdä esim. viiden vuo­den ajal­la por­raste­tusti. Ei kun valmis­telu­un ja seu­raavaan hal­li­tu­so­hjel­maan. (Ja mikä mukav­in­ta saadaan Koja­mon ym. kiskon­ta vuokril­la loppumaan.)

   Tai voisiko Helsin­gin kaupun­ki tehdä vain Helsinkiä koske­van päätöksen?

   Vastaa

10. Ensi­laskel­ma, tästä parem­min tietävät parantelemaan:
    Neliön raken­nuskus­tan­nus (nyt kiihkeänä aikana) 3.500e, ton­tin arvo jos kaupun­ki nyt myisi (huu­tokaup­paisi) 1000–3000e/asuin m2. Hoitoku­lut 4e/m2/kk. Kor­jaus jne rahas­toin­ti 2e/m2/kk. Kaupun­ki saa 25v lainan 2% korol­la. Eli neliön kus­tan­nus: pääo­ma 7,50–11e/m2/kk + hoito 6 e/m2/kk. Siitä 14–17 e/m2/kk. Jos kaupun­ki ottaa pros­entin riskil­isän, 17–22 e/m2/kk.

    Vastaa

11. Korkeil­la asumiskun­tan­nuk­sil­la on vaiku­tus­ta koko yhteiskun­taan. Esim alhainen syn­tyvyys johtuu liian kalli­ista asumisesta

    Vaiku­tus syn­tyy kah­ta kaut­ta , asumisen kalleus vie tuloista liian suuren osan eikä varaa lap­si­in ole. 

    Ja kun asun­to on kallis niin päädytään pikku kanikoppei­hin eikä lap­sille ole tilaa

    Oma lukun­sa on työ­suhtei­den epävakaus

    Kun yhteiskun­ta kasaa riske­jä hedelmäl­lisessä iässä oleville niin lisään­tymi­nen loppuu

    Hyvä puoli tässä on, että 50 vuo­den kulut­tua on paljon halpo­ja asun­to­ja, kun väki vähenee

    Ellei joku vaelta­va kansa ole kor­van­nut suomalaisia

    Vastaa

12. Mietit­ti­in ker­ran porukalla tähän ratkaisu­ja. Yksi ratkaisu löy­tyi suht suo­ravi­ivais­es­ti seuraavasti:

    Kaupungilla on yhtiö nimeltä Helsin­gin Asun­to­hank­in­ta, joka on aikanaan fik­susti han­kkin­ut joitain tuhan­sia asun­to­ja vapail­ta markki­noil­ta, yksit­täis­inä asun­toina eri taloy­htiöistä. Näitä kaupun­ki vuokraa käsi­tyk­seni mukaan jo nyt markki­nae­htois­es­ti markkinavuokrilla.

    Kaupun­ki voisi alkaa myy­dä tästä asun­tomas­sas­ta esim 5 pros­ent­tia vuodessa vapaille markki­noille ja käyt­tää näin saata­vat varat kor­vamerkit­tynä lisäämään omaa asun­non­tuotan­toaan yli muu­toin val­lit­se­van perustason. 

    Hyödyt oli­si­vat moninaiset:

    - vapaille markki­noille myytävät Asun­to­hank­in­nan asun­not oma­l­ta osaltaan estäi­sivät omis­tusasun­to­jen hin­to­jen nousua, ken­ties jopa lask­i­si­vat hintatasoa.

    - myytävistä asun­noista saata­va neliöhin­ta ylit­täisi monis­sa tapauk­sis­sa uusien asun­to­jen raken­nuskus­tan­nuk­sen, jol­loin kaupun­gin asun­to­jen kokon­ais­määrä tai kokon­aispin­ta-ala kasvaisi.

    - kaupunki­in saataisi­in nopeasti lisää kai­vat­tu­ja asun­to­ja asun­top­u­laa helpot­ta­maan ilman tör­mäys­tä kaupun­gin investoin­tikat­toi­hin, velkatavoit­teisi­in tai mui­hin rajoit­teisi­in kun myyn­nit rahoit­taisi­vat uudet investoinnit.

    Vastaa

    1. Asun­to­hab­nk­in­ta ei saa myy­dä omis­tami­aan asun­to­ja. Se on sen verova­pau­den ehto.

       Vastaa

       1. Ok, kiitos.

          Tätä myyn­nin kieltävää ehtoa ei voi neu­votel­la pois­tet­tavak­si edes sel­l­aisel­la lisäe­hdol­la, että Asun­to­hank­in­ta käyt­tää myyn­ti­t­u­lot täysimääräis­es­ti uusien kovan rahan vuokra-asun­to­jen rak­en­tamiseen kaupungille / Asuntohankinnalle?

       2. Asun­to­ja:
          Ok, kiitos.

          Tätä myyn­nin kieltävää ehtoa ei voi neu­votel­la pois­tet­tavak­si edes sel­l­aisel­la lisäe­hdol­la, että Asun­to­hank­in­ta käyt­tää myyn­ti­t­u­lot täysimääräis­es­ti uusien kovan rahan vuokra-asun­to­jen rak­en­tamiseen kaupungille / Asuntohankinnalle? 

          Ilmeis­es­ti ei voi neu­votel­la, ja vaarana on, että vero­hallinto voisi ainakin teo­ri­as­sa lait­taa takau­tu­vasti verolle vieläpä viimeis­ten viiden vuo­den liikevoitot heti, jos yksikin asun­to myy­dään, ja myyn­nin jäl­keen verova­paus olisi pysyvästi menetetty.
          Sinän­sä tässä näkyy lain­säädän­nön hölmöys: yksi­ty­ishenkilöt saa­vat (tai ovat ainakin saa­neet) vähen­tää asun­to­lainan korot vero­tuk­ses­sa ja myy­dä 2 asun­non ilman luovu­tusvoit­toveroa 2 vuo­den asumisen jäl­keen. Asun­to­hank­in­tay­htiö tarvit­see tuloveron vält­tääk­seen eri­tyisen sopimuk­sen, jon­ka ehtona on asun­to­jen vuokraami­nen joil­lain perusteil­la val­i­tu­ille vuokralaisille. Ongel­ma syn­tyy siitä, että asun­to­hank­in­tay­htiön suurin meno­erä ovat korot, eli sil­lä on paljon lainaa, mis­tä syys­tä sen pitää näyt­tää kohtu­ullista voit­toa. Helpom­pi on perus­taa ihan uusi asun­to­jen­rak­en­tamisy­htiö, kuin yrit­tää muut­taa Asun­to­hank­in­taa sellaiseksi…

13. Aja­tus oikeud­es­ta vuokra-asun­to­jen lunas­tamiseen on kan­natet­ta­va ja sikäli mie­lenki­in­toinen, että tämä oli mah­dol­lista Suomes­sakin vielä 80-luvul­la, mut­ta (kuten Suomes­sa yleen­sä) menet­te­ly oli han­kala eikä sitä juuri käytet­ty tai oltu tietoisia. Julkisen tai julk­ista tukea naut­tivien taho­jen vuokra-asun­to­jen lunas­t­a­mi­nen on mah­dol­lista mon­es­sa maas­sa ja sitä jopa käytetään, esim. Englan­nis­sa vuokralainen voi saa­da asunon puoleen hin­taan jos on asunut siinä riit­tävän kauan.
    Suomes­sa mon­en ensi­a­sun­non han­kki­jan ongel­mana on, että korkei­den vuokrien takia käsir­a­han säästämi­nen on todel­la vaikeaa, ja tämä ongel­ma helpot­tuisi, jos käsir­a­han saisi säästet­tyä hin­nanalen­nuk­sen muo­dos­sa vuokral­la asuessaan.

    Ihan oma ongel­mansa asun­to­tuotan­nos­sa on Suomen onneton tuotan­toka­p­a­siteet­ti, joka on ajet­tu kah­den laman aikana alas. Suomes­sa ei saa­da nykyään raken­net­tua kuin mur­to-osa 70-luvun tuotan­nos­ta. 70-luvul­la Suomeen raken­net­ti­in yli 50000 ja jopa 80000 asun­toa vuodessa. Tekni­nen ja muu kehi­tys on johtanut siihen, että nyt 40 vuot­ta myöhem­min 30000 asun­toa vuodessa on kap­a­siteet­ti­ra­joil­la, kuten nou­se­vista hin­noista ja raken­nusy­htiöi­den laske­vista kat­teista huomataan.
    Helsingistä ei ole kuin vajaat 400 kil­saa koko Suomen kokoiseen suurkaupunki­in, jos­ta var­masti riit­täisi Helsinki­inkin nos­tokurkia, suun­nit­telijoi­ta, ele­ment­te­jä ja käsi­pare­ja, jos vain Venäläisille toim­i­joille avat­taisi­in pääsy Suomen markkinoille.

    Vastaa

14. Eikö tavoit­teen saavut­tamisen kannal­ta olisi helpom­paa vaan ostaa joku Helsingis­sä pääosin jo valmi­ik­si toimi­va asun­tosi­joi­tusy­htiö markki­noil­ta, joka sit­ten voisi muut­taa omis­ta­javai­h­dok­sen jäl­keen toim­inta­mallinsa ehdo­tuk­sen mukaiseksi?

    Vastaa

15. Meil­lä on siis selkeästi määritel­ty ongel­ma (vuokra- ja omis­tusasumisen hin­ta) sekä tahot joil­la olisi vah­va moti­ivi ongel­ma ratkaista (kaupun­ki ja kaupunkilaiset).

    Kaupun­ki ei kuitenkaan voi tai halua investoi­da yli poli­it­tis­es­ti sovit­tu­jen raamien tai velka­an­tua liikaa. Tämän järkevyy­destä voi kina­ta vaik­ka kuin­ka kauan eikä se tai­da muuk­si muut­tua. Kaupungilla olisi samal­la taseessaan istu­mas­sa kurant­tia asun­to-omaisu­ut­ta vaik­ka kuin­ka paljon, jota ei tarvit­sisi edes net­to­myy­dä vaan ain­oas­taan lait­taa tase-erät liik­keelle, jot­ta hom­maan saataisi­in lisä­vauh­tia ihan ilman lisävelka­akin, mut­ta niin ei voi­da tehdä kos­ka on sovit­tu tähänkin kaiken­laisia rajoitteita.

    Jos yksi­tyis­sek­to­ril­la olisi oikea moti­ivi ongel­ma ratkaista, olisi se tapah­tunut taku­u­var­masti jo kauan sit­ten. Mut­ta ei yksi­ty­isil­lä toim­i­joil­la ole oikeaa moti­ivia alhaisem­pi­in asumisen hin­toi­hin, ken­ties osit­tain päinvastoin.

    Julkisel­la sek­to­ril­la olisi aito tah­toti­la ja kaik­ki avaimet, mut­ta se on itse asetet­tu­jen rajoit­tei­den ja ehto­jen hal­vaan­nut­ta­ma (jälleen kerran).

    Olenko täysin väärässä?

    Vastaa

16. Vuokrasään­nöstelystä ei ole ratkaisuk­si. Mitä tehokkaam­min sään­nöste­ly puree vuokri­in ja vuokra­sopimusten ehtoi­hin, sitä vähem­män sään­nöstel­tyjä asun­to­ja on tar­jol­la. Asun­to­jen hin­to­jen lasku olisi lai­ha lohtu niille, joiden vuokra-asun­to myytäisi­in omis­tusasun­nok­si, varat eivät riit­täisi oman asun­non han­k­in­taan ja uuden vuokra-asun­non näytössä olisi aiem­man 20 ihmisen sijaan 200 asun­nos­ta kiinnostunutta.

    Soin­in­vaaran jälkikir­joi­tus oli hyvin mie­lenki­in­toinen. Vuo­den­vai­h­teessa toteutet­ta­va henkilövero­tuk­sen muu­tos kai mah­dol­lis­taisi vuokrien sit­o­misen läh­es reaali­aikaisi­in ansio­tu­loi­hin. Täl­lä voitaisi­in puut­tua sinän­sä harv­inaiseen ilmiöön, jos­sa hyvä- tai erit­täin hyvä­tu­loiset ihmiset asu­vat edulli­sis­sa kaupun­gin vuokra-asun­nois­sa. Ulos ei ketään heit­et­täisi, mut­ta naa­puri­a­sun­nos­sa asu­vat siivoo­ja ja myyn­ti­jo­hta­ja mak­saisi­vat kaupun­gin sub­ven­toimista asun­noista oikeu­den­mukaisem­man ja tehokkaam­man hinnan. 

    Helsin­gin “kovan rahan asun­to­tuot­ta­ja” voisi aloit­taa tuot­ta­mal­la kaupun­gin työn­tek­i­jöille hiukan markki­nahin­to­ja edullisem­pia työ­suhdea­sun­to­ja. Tämä kas­vat­taisi kaupun­gin vetovoimaa työ­nan­ta­jana ja kan­nus­taisi pitkäaikaisi­in työ­suhteisi­in. Samal­la vapaiden markki­noiden vuokra-asun­to­ja vapau­tu­isi heille, jot­ka eivät ole kaupungilla töissä.

    Vastaa

    1. Tutk­i­ja Punavuores­ta: Täl­lä voitaisi­in puut­tua sinän­sä harv­inaiseen ilmiöön, jos­sa hyvä- tai erit­täin hyvä­tu­loiset ihmiset asu­vat edulli­sis­sa kaupun­gin vuokra-asun­nois­sa. Ulos ei ketään heit­et­täisi, mut­ta naa­puri­a­sun­nos­sa asu­vat siivoo­ja ja myyn­ti­jo­hta­ja mak­saisi­vat kaupun­gin sub­ven­toimista asun­noista oikeu­den­mukaisem­man ja tehokkaam­man hinnan. 

       Siivoo­ja ja myyn­ti­jo­hta­ja mak­sa­vat sitä varten eri lail­la vero­ja, että hei­dän elin­ta­so­eron­sa kaven­tu­isi. Tietenkin aina voi kek­siä eri­laisia por­ras­tuk­sia mitä eri­laisimpi­in asioi­hin, mut­ta yleis­es­ti ottaen byrokra­t­ian lisäämi­nen markki­na­t­alouden oletet­tu­jen virhei­den kor­jaamisek­si johtaa vain entistä huonom­paan lopputulokseen. 

       Helsin­gin kalli­it hin­nat saadaan kuri­in sil­lä, että lopete­taan kaiken­lainen (kor­vamerkit­ty) asumisen tukem­i­nen. Sen jäl­keen ihmiset asu­vat asun­nois­sa, joi­hin heil­lä on varaa. Asun­to­jen vuokra- ja hin­tata­so aset­tuu kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaiseen tas­apain­oon, jos­sa siivoo­jal­lakin on varaa mak­saa vuokraa.

       Vastaa

       1. Olet taval­laan oike­as­sa. “Kaiken­laisen asumisen tukemisen lopet­ta­mi­nen” tarkoit­taisi HEKA:n 43 000 asun­non salkun myymistä. Lop­putu­lok­se­na olisi vähän Kojamoa isom­pi tai n. 2x Saton kokoinen yhtiö, joka voisi pää­tyä pääo­masi­joit­ta­jien kaut­ta jopa pörssi­in. HEKAn asukkaalle tämä toden­näköis­es­ti tarkoit­taisi vuokran kaksin- tai kolminker­tais­tu­mista muu­ta­mas­sa vuodessa.

          Pien­i­t­u­loisim­mat HEKA:n vuokralaiset jou­tu­isi­vat etsimään uudet asun­not. Uusien asun­to­jen vuokria joudut­taisi­in taas sub­ven­toimaan asumisen tukien kaut­ta. Ongelmia saat­taisi syn­tyä myös työvoiman saatavu­ud­es­ta. Stadin yksi­tyi­nen ja julki­nen sek­tori tarvit­se­vat paljon pieni­palkkaista palvelu­alo­jen työvoimaa. Mata­la­palkkaises­ta alhaisen tuot­tavu­u­den työstä ei vält­tämät­tä voi­da mak­saa tek­i­jälleen kovin paljoa nyky­istä enem­pää, vaik­ka työvoiman saatavu­udessa olisi ongelmia (case Helsin­gin kaupun­gin LTO:t).

          Mielestäni on ongel­mallista, että kaupun­ki sub­ven­toi alhaisil­la vuokril­la hyvä- tai erit­täin hyvä­tu­lois­t­en ihmis­ten asum­ista. Pieni­palkkainen siivoo­ja ei siis pääse muut­ta­maan Helsinki­in, kos­ka vapaara­hoit­teiseen asun­toon ei ole varaa ja kaupun­gin asun­nos­sa asuu hyvä­tu­loinen myyn­ti­jo­hta­ja. Vuokra­sopimuk­sen ter­mi­noin­ti ei onnis­tu hyväo­saisu­u­den perus­teel­la. Toimi­va ratkaisu olisi mielestäni por­ras­taa alhaisik­si sub­ven­toitu­ja vuokria ansio­tu­lo­jen perus­teel­la. Samal­la estet­täisi­in taloy­htiöi­den slum­mi­u­tu­mi­nen, eikä kenenkään tarvit­sisi muut­taa pois kodistaan.

          Puh­taan markki­nae­htoises­sa mallis­sa myös asum­is­tu­ki lakkautet­taisi­in. Täl­löin­hän vuokrat aset­tuisi­vat vähitellen uuteen tas­apain­oon. Ongel­mak­si muo­dos­tuu kuitenkin vai­he, jos­sa vuokrat hake­vat uuden tas­apain­on­sa. Ennen tas­apain­on saavut­tamista mon­et jäävät asun­not­tomik­si, kun rahaa asun­non vuokraan ei enää ole. Yhteiskun­nan näkökul­mas­ta syr­jäy­tymisen kus­tan­nuk­set ovat mit­ta­vat: asun­not­tomak­si jou­tu­mi­nen johtaa usein työt­tömyy­teen, ja suuri osa syr­jäy­ty­isi pysyvästi yhteiskun­nan palvelu­verkon varaan.

          Kun­nal­lisvero ei muuten ole järin pro­gres­si­ivi­nen ansio­tulovähen­nyk­ses­tä huoli­mat­ta. Siivoo­ja ja myyn­ti­jo­hta­ja siis mak­sa­vat kotikun­nalleen tasaisem­paa veroa kuin valtiolle.

17. Kaupun­gin 100%:sesti omis­ta­man vuokrat­aloy­htiön toim­i­tusjo­hta­jal­la on tulospalkkaus. Mitä enem­män voit­toa fir­ma tuot­taa, sitä parem­mat bonar­it. Rahaa­han kun­ta tässä on tekemässä.

    Vuokrat­aloy­htiön pomo on kaavoitus­pomon saunakaveri. Jotenkin ihmeel­lis­es­ti kaavoitus tökkiä ja nimeno­maan kaikkien muiden kuin kaupun­gin omaan käyt­töön pää­tyvien vuokra­tont­tien kaavoitus hidas­tuu. Jos ei itse kaavoit­ta­jan toimes­ta, niin sit­ten vuokrat­aloy­htiön pomol­la on kyl­lä bul­vaanikavere­i­ta jot­ka tehtail­e­vat kaavaval­i­tuk­sia nimeno­maan niistä kohteista, jois­sa kaavoite­taan muille kuin kun­nan oma­lle vuokrat­alofir­malle tule­via tontteja.

    Rak­en­t­a­mi­nen hidas­tuu ja vähen­tyvä tar­jon­ta + tasainen / nou­se­va kysyn­tä nos­ta­vat “markki­nahin­tais­ten” kaupun­gin vuokrat­alo­jen tuot­to­ja ja pomo tien­aa hyvin ja yltää kaikki­in bonustavoitteisiin.

    On todel­la vaikea saa­da etur­i­s­tiri­ida­ton­ta tilan­net­ta kun kaavoitus­mo­nop­o­li, (maapo­h­jan) kiin­teistövero­tus ja vuokrat­alofir­ma ovat saman organ­isaa­tion sisäl­lä. Ja aika se ja sama onko se teo­ri­as­sa yhtiöitet­ty, samat suo­jatyö­paikkapo­mot niiden poli­it­tis­ten puoluei­den val­ta­suhtei­den mukaisel­la sulle-mulle-men­tal­i­teetil­la siel­lä vuokrat­alofir­man hal­li­tuk­ses­sa istu­vat kuitenkin.

    Vastaa

18. Kiin­nos­ta­va tuo tuot­to­pros­entin määrit­te­ly. Viiden pros­entin reaal­i­tuot­to läh­es riskit­tömistä investoin­neista on täysin hul­lua, ellei näe jotain jär­jen pilka­h­dus­ta siinä että se on tulon­si­ir­toa itsellemme siltä osin kuin omis­ta­ji­na ovat suo­ma­laiset eläk­er­a­has­tot. Mut­ta siinäkin on käsit­te­lyku­lu eli eläkey­htiön toimintakustannukset. 

    Samal­la lail­la sähkön­si­ir­toverkon omis­ta­jat saa­vat lain mukaan kai 6% taku­u­tuo­ton pääo­ma­lle (en muista oliko se koko pääo­ma­lle vai sijoite­tulle). Tämä on samaa luokkaa kuin mitä sijoit­ta­jat mak­sa­vat Argen­ti­inan val­tion 100 vuo­den velka­kir­joista alle kak­si vuosikym­men­tä sen edel­lisen mak­sukyvyt­tömyy­den jäl­keen. Riskin huomioon ottaen sähköverkon taku­u­tuot­to on ehkä 2 tai 3* liian paljon. Sen hin­noit­telumekanis­mi on vahvem­pi lainatakuu kuin vero­su­v­eren­i­teet­ti, sähköy­htiö voi aina katkaista sähköt mak­samat­tomil­ta mut­ta val­ti­olle veronkiertäjien lait­ta­mi­nen lin­naan kan­nat­taa vain pelote­vaiku­tuk­sen kautta. 

    Kuka näitä diile­jä neu­vot­telee val­tion puoles­ta? Reg­u­la­to­ry cap­ture tulee mieleen. Mik­sei näitä voi­da määrit­tää huu­tokau­pal­la tai jol­lain muul­la ver­si­ol­la avoimes­ta markki­namekanis­mista? Mik­si markki­nat koske­vat Suomes­sa vain köy­hiä ja kipeitä?

    Vastaa

    1. Taneli Neval­la:
       Samal­la lail­la sähkön­si­ir­toverkon omis­ta­jat saa­vat lain mukaan kai 6% taku­u­tuo­ton pääo­ma­lle (en muista oliko se koko pääo­ma­lle vai sijoite­tulle). Tämä on samaa luokkaa kuin mitä sijoit­ta­jat mak­sa­vat Argen­ti­inan val­tion 100 vuo­den velka­kir­joista alle kak­si vuosikym­men­tä sen edel­lisen mak­sukyvyt­tömyy­den jäl­keen. Riskin huomioon ottaen sähköverkon taku­u­tuot­to on ehkä 2 tai 3* liian paljon. Sen hin­noit­telumekanis­mi on vahvem­pi lainatakuu kuin vero­su­v­eren­i­teet­ti, sähköy­htiö voi aina katkaista sähköt mak­samat­tomil­ta mut­ta val­ti­olle veronkiertäjien lait­ta­mi­nen lin­naan kan­nat­taa vain pelote­vaiku­tuk­sen kautta. 

       Jos sähkön siir­toverkon tuot­to olisi rajat­tu lais­sa 3%:iin nykyisen 6%:n sijaan, olisi For­tum ja välil­lis­es­ti val­tio saanut paljon vähem­män rahaa siir­toverkon myyn­nistä -> tuo tuot­to-odotus toden­näköis­es­ti pääomit­tui ainakin osit­tain siihen myyn­ti­hin­taan ja tuli täten omis­ta­jien hyödyk­si. En tiedä pääomit­tuiko täysimääräis­es­ti, mut­ta var­masti ainakin osittain.

       Olen meinaan var­ma, että For­tu­min verkoista kil­paili sul­jet­tu­jen ovien takana use­ampikin pääo­masi­joit­ta­ja ja kun pari pääo­masi­joit­ta­jaa kil­pailee keskenään lask­ien investoin­nin kan­nat­tavu­ut­ta, niin kyl­lä se tuot­to-odotus näkyy niis­sä tehdyis­sä tarjouksissa.

       –
       Olen kuul­lut, että Ran­skan val­tio käyt­tää tätä kikkaa pitääk­seen velka­an­tu­misas­teen­sa kurissa.

       Sen sijaan, että Ran­s­ka myy markki­nako­rkoista (0.5% korko) 1000e bon­dia lain­o­jen emit­toin­nis­sa, se myykin 1000e bon­dia jon­ka kuponkiko­rko on 4%.

       Sijoit­ta­jat ovat valmi­ita mak­samaan merkit­tävästi enem­män rahaa 1000e 4% kuponkiko­rkois­es­ta bondista vs. 1000e 1% kuponkiko­rkois­es­ta paperi­sta -> Ran­s­ka voi hel­posti nos­taa 2 mil­jar­dia käteistä, mut­ta sen velka­pääo­ma kas­vaa vain yhdel­lä mil­jardil­la. EU:n vakavaraisu­ussään­nöt eivät vaan tarkastele sitä, että mil­jardin velka­pääo­man kuponkiko­rot ovat 4% sen 0.5%:n sijaan.

       Vastaa