Päästöoikeuksien hinnan nousu 20 euron tietämille on muuttanut sähkömarkkinoita merkittävästi. Virossa, jossa sähkön tuotannon hiilidioksidipäästöt ovat järkyttävän suuria, päästöoikeudet rasittavat palavan kiven voimalaitoksia noin 30 €/MWh. Niinpä Suomesta viedään jokseenkin joka päivä sähköä Viroon niin paljon kuin siirtoyhteys kestää. Niin myös tätä kirjoitettaessa. Enemmänkin menisi, mutta ei pystytä siirtämään. Viron sähkön aluehinta on erkaantunut Suomen hinnasta, koska siirtoyhteys on liian pieni.
Sähkön vieminen Suomesta Viroon lisää päästöjä Suomessa, mutta vähentää niitä Virossa aivan olannaisesti enemmän. Ilmasto kiittää.
Näissä oloissa CHP-voimaloiden alasajo Suomessa ei todellakaan ole mikään ekoteko. Tuhdimman siirtoyhteyden rakentaminen Suomenlahden ali sen sijaan olisi.
Jos Suomi ostaa sähkönsä Venäjältä ja Viro Suomesta, niin eikö Viro silloin osta sähkönsä Venäjältä?
Luulisi, että tulee halvemmaksi ostaa suoraan kuin kierrättää Suomen kautta.
Pikemminkin kyse on siitä, että Viro ostaa sähkö Ruotsista Suomen kautta. Venäjältä ei yleensä arkipäivisin tule sähköä Suomeen.
Kesä on eri asia, mutta talviaikaan Venäjältä tuodaan kyllä yleensä arkipäivisinkin sähköä. Esimerkiksi nyt parhaillaan päiväaikaan Venäjältä Suomeen tuodaan sähköä 1474 MW, Ruotsista 1434 MW ja Norjasta 30 MW. Viroon viedään 1031 MW. Käytännössä esimerkiksi nyt kyse on siitä, että Viroon viedään sähköä Suomen kautta. Ajatteleeko sähkön olevan peräisin Venäjältä, Ruotsista vai molemmista, on lähinnä ajattelutapakysymys. Jos ajattelee tuotannon korvautuvan Venäjän tuonnilla, kyse on siitä, että päästökaupan piirissä olevan Viron tuotannon tilalle tuodaan päästökauppa-alueen ulkopuolista sähköä. Tosin Viron tuotantokaan ei ole isolta osin tainnut korvautua tuonnilla, vaan palava kivi palaa siellä yhä. Mutta sähköstä saa parhaillaan paremman hinnan puolestaan Virosta etelään olevissa maissa, joten Viron kannattaa myydä tavallaan tuottamansa sähkönsä etelään ja ostaa halvempaa sähköä tilalle Suomesta, jonne sitä tuodaan puolestaan Venäjältä ja Ruotsista.
Tänään on lauantai. Jonkin verran on tullut sähköä Venäjältä myös arkisin, mutta heidän kapasiteettimarkkinansa pitävät huolta siitä, että omat sähköntarve tyydytetään ensin.
Jättäkää virolaiset rauhaan. Eivät ole kerinneet kunnolla asettua kun jo joku on niskassa verottamassa. Mielestäni päästökauppa pitäisi lopettaa ja antaa muun laista aoua. vähän niin kuin meillä annetaan joka syksy oppilaille liikenneopetusta. Jenkit tekee ihan oikein jos eivät maksa turhasta. Jenkeillä on raameja lopettaa tyhjästä maksaminen . suosittelen sitä myös virolaisille.
Ja sumalasille. Pitää ottaa jenkeistä ja monista muistakin maista mallia ja lopettaa päästökauppaleikki. Mekin joudutaan maksamaanturhasta. Sähkö on jo tarpeeksi kallista.
Tämä on pelkästään positiivinen uutinen. Siirtoyhteyksien lisääminen on kannatettavaa. Viron pitäisi ajaa alas palavankiven laitokset – se olisi melkoinen ympäristöteko. Valitettavasti poliittisesti kaivosten ja voimalaitosten sulkeminen on vaikea asia. Kaivokset kun sijaitsevat itä-virossa, jossa työttömyys on muuta maata suurepaa ja väestö lähinnä venäjänkielistä, eli vaikeammin muualla työllistyvää. Siksi ko. päätöksiin tarvitaan ”tukea” niin taloudellisilta kannustimilta kuin diplomatialta.
Suomeen toivoisin todellista visiota hiilestä (polttoaineena) luopumiseen. Minusta peruspalikat sen rakentamiseen ovat seuraavat:
1: Ydinvoiman lisääminen riittävän peruskuorman ja toimitusvarman sähkön tuottamiseen. (vihreät voisi jo oikeasti päästä yli ydinvoimakammosta)
2: Tuulivoiman lisääminen (ja muukin uusiutuva toki käy)
3: Vesivoiman valjastaminen säätöenergiaksi. (sähkö tuulettomalla ilmalla ja kurmitusvaihteluiden tasaaminen)
4: Kaukolömmön tuottaminen geotermisillä lämpölaitoksilla
Osmon kanssa olen samaa mieltä, että CHP-voimalaitokset ovat ne viimeiset hiilivoimalat, jotka kannattaa sulkea. Ennen niitä pitäisi sulkea monta laitosta esim. Puolassa.
Tekniikka on olemassa, rahatkin on löydettävissä – tahdosta tämä ei saa jäädä kiinni.
Niinpä niin
Virossa palavakivi, koska työpaikat
Saksassa ruskohiili, koska työpaikat
Suomessa turve, koska työpaikat
Ehkä noin. Mutta miksi Suomessa niin suuri osuus on kivihiilellä, joka ei Suomessa edes työllistä tuotantonsa osalta?
Kuinka paljon halvempaa kivihiili on energianlähteenä chp-voimalassa kuin vaikka maakaasu, perinteisesti, nyt ja tulevaisuudessa?
Verotuksen jälkeen maakaasu on halvempaa, kun sähkön hintga on riittävän korkea.
Tarkoitit, että ”…,kun päästöoikeuden hinta on riittävän korkea”. Kun sähkö on riittävän kallista, niin maakaasuCHP:tä kannattaa tuottaa. Viime vuosina sähkö on usein ollut niin halpaa, että on kannattanut tuottaa kivihiiliCHP:tä, muta ei maakaasuCHP:tä. Tulevaisuudessa kehitys ohjautuu pois kivihiilestä kohti maakaasua. Lyhytnäköistä. Molemmat ovat fossiilisia.
Kunhan näitä asioita vähän setvitään, päädytään varmaankin siihen, että maakaasun ja puun polton ilmastovaikutukset ovat suunnilleen samat. Puusta tulee piipun opäästä mitattuna aivan olennaisesti enemmän hiilidioksidia, mutta osa siitä sitoutuu takaisin vuosikymmmenten kuluessa. Ei kaikki eikä heti.
Helsinki lämmitetään jatkossa maakaasulla. Muutan mieluummin pois, kun maksan venäläisille.
Hm! Maakaasun polttaminen tuo takaisin kiertoon sellaista hiiltä, joka on poistunut kierrosta (kymmeniä) miljoonia vuosia sitten. Puun poltto puolestaan tuo kiertoon muutamia kymmeniä vuosia sitten sitoutunutta hiiltä, siis reilun 50 vuoden jakson yli tarkasteltuna se ei tuo uutta hiiltä kiertoon.
Keskustelu metsistä on liiaksi keskustelua hiilinieluista. Niin kauan kuin fossiilisia polttoaineita käytetään eikä täysmittaista CO2 talteenottoa ole järjestetty, metsien ja muiden LULUFC kohteiden hiilivarastojen kasvattaminien on todella tärkeää.
Minulle on uutta tietoa se, että hiiliatomitkin ovat korvamerkittyjä. Minä en ainakaan jaksollista järjestelmää tarkastelemalla keksi, miten kohtaan korvamerkki on hiiliatomeihin laitettu.
Tosiasiassa kysymys on siitä, poltetaanko nyt elossa olevia ekosysteemejä vaiko jo ammoin kuolleita. Elävissä ekosysteemeissä on muutakin arvoa kuin niiden polttoarvo. Asiaa tarkasteltaessa kannattaa ajatella esimerkkinä vaikkapa isovanhempiaan; sekä eläviä että kuolleita. Vähäisemmän tappion elämälle aiheuttaa se, jos krematorioon laitetaan mummo, joka on jo omia aikojaan kuollut.
On hyvä oppia uutta! Kasvit käyttävät hiilidioksidia kasvamiseen, erottavat siitä hiiltä muuttaaksen sen biomassaksi. Kun puu kuolee ja lahoaa tai poltetaan, hiili palautuu ilmakehään josta kasvit käyttävät sen uudestaan. Ilmakehän hiilikierron kannalta fossiilisen polttoaineen polttaminen lisää sinne ’uutta’ hiiltä joka on biosfääristä jo aikaa sitten poistunut.
Fossiilihiilikin kyllä palaa biosfääriin lopulta esim. tulivuoritoiminnan kautta, mutta prosessi vie hyvin kauan aikaa.
Tietyssä mielessä hiili on ikänsä puolesta korvamerkittyä, googlaa vaikka ”radiohiiliajoitus”.
No, menetelmä ei sovi kivihiilelle eikä öljylle, eikä korvamerkintää tässä tarvita: Kivihiilen ja öljyn polttaminen tuo ilmakehään yksinomaan sellaista hiilidioksidia, jonka hiili on ollut miljoonia vuosia sieltä pois. Puun polttaminen ei tätä tee.
Ottakaa nyt siellä Helenissä huomioon että vastaisuudessa niin sanottuihin biosähkövoimaloihinne voidaaan tuoda eukalyptusta merten takaa jos/kun baltit jossain vaiheessa keksivät alkaa polttaa hakkeensa itse. Aika onneton paikka logistiikan kannalta rakentaa voimalaa Tattarisuolle.
Tattarisuolle ei suunnitella voimalaa vaan lämpökeskusta.
Uusi voimalinja Suomenlahden yli voitaisiin yhdistää offshore-tuulivoimalaan. Kun tuulee, sähköä voidaan siirtää joko Suomeen tai Viroon tarpeen mukaan. Ja Kun ei tuule, siirretään sähköä Lahden ali.
Luulisi että puolustusvoimien ”mutku tutka” argumentti voidaan torjua asentamalla armeijalle uudet tutkat joka puolelle tuulipuistoa.
Ei ole käytännössä mahdollista. Tuulipuisto sijaitsisi keskellä merta. Ei sen etupuolella ole mitään paikkaa tutkalle. Toisaalta on ymmärrettävä, että nämä tutkat eivät ole mikään teoreettinen kysymys. Ne ovat kuolemanvakavan konkreettisella tavalla tarpeen:
Meillä on itärajamme takana fasistinen diktatuuri, jonka johtajan kansansuosio on laskussa. Tämä valtio on aloittanut viimeisimmän vuosikymmenen aikana useita hyökkäyssotia naapureitaan vastaan ja harrastaa yllätysiskuja. Venäjä on painostanut Suomea sotilaallisesti useaan otteeseen, mm. kesällä-syksyllä 2014, talvella 2015 ja viimeksi toissa viikolla.
Pihkovasta, jossa on maahanlaskudivisioona, lentää Suomeen noin vartissa hävittäjällä ja puolessa tunnissa kuljetuskoneella. Tuo divisioona on Venäjän valtion virallisten tietojen mukaan jatkuvassa kolmen tunnin lähtövalmiudessa ja harjoittelee hälytyksestä yllätyksenä alkavaa maahanlaskuoperaatiota säännöllisesti.
Pääkaupungin puolustus perustuu siihen, että ilma- ja merivoimien torjuntaan kykenevät yksiköt saavat ennakkovaroituksen myös matalalla lentävistä koneista. Suomenlahden rannalla olevat tutkat antavat tämän varoituksen. Tutkat ovat siis avainlenkki siinä ketjussa, joka estää Putinia käskemästä maihinlaskua Helsinki-Vantaan kentälle esim. ensi yönä.
On siis ymmärrettävä, että nykytilanteessa olemme sodasta enintään 24 tunnin, mahdollisesti vain muutaman tunnin päässä. Sen verran kireä tämä maailmantilanne on. Ne tutkat, joitten hyödyllisyyttä pohdit, ovat meille elinehto.
”Ei ole käytännössä mahdollista. Tuulipuisto sijaitsisi keskellä merta. Ei sen etupuolella ole mitään paikkaa tutkalle”
Eihän siellä ole mittään paikkaa tuulivoimalallekkaan. Jos sinne voi rakentaa perustukset tuulivoimallalle niin miksei tutkallekkin. Matalikkoja riittää, voisi tehdä vaikka tekosaaren. Itse sijoittaisin tekosaaren niin että saadaan kansainvälinen meri- ja ilmatila suomenlahdella suljettua.
Jos tuulipuisto sijoitetaan Helsingin länsipuolelle, ja tutka tuulipuiston itäpuolelle, pääkaupunkia lähestyvän ilmatilan tutkakattavuus on itse asiassa parempi kuin nyt. Voidaan tietysti argumentoida, että merellä tekosaarella tai tukirakenteella olevat tutka-asema on alttiimpi tuhoamiselle, ja sen siten suojaaminen kalliimpaa. Todennäköisesti silti pyöristysvirhe tulevan hävittäjäkaupan hintalappuun verrattuna.
”Ne tutkat, joitten hyödyllisyyttä pohdit, ovat meille elinehto.”
En kiistänyt niiden höydyllisyyttä. Kiistän ajatuksen ettei tutkaverkostoa parantamalla voisi tuulivoimaloiden vaikutuksia.
Kun CHP-voimaloiden alasajo ei Suomessa todellakaan ole mikään ekoteko, eikä koskaan ole ollutkaan, olisiko aika vihdoin myöntää että vihreiden populistinen ilmastopoliittinen retoriikka, esimerkiksi:
on ollut pelkkää kyynisen laskelmoivaa potaskaa.
Relevanttia ilmastopoliittista ideointia on esimerkiksi Suomen Akatemian rahoittamassa Smart Energy Transition -hankkeessa ja vähän puolueellisemmin Energiateollisuus ry:n Älykäs kaupunkienergia -hankkeessa.
Valitettavasti juuri nyt näyttää siltä että vihreät puolueena on syystä tai toisesta asemoinut itsensä vakavasti otettavan energiakeskustelun ulkopuolelle. Maamme Energia -ooppera oli tällä sektorilla eräänlainen pohjanoteeraus.
Mistä tiedämme ettei Viroon viedä kaikki suomalainen puhdas tuuli- ja vesisähkö ja me käytämme sitten sen likaisen sähkön?
Onneksi sähkölaitteet eivät ole kiinnostuneita miten sähkö on tuotettu ja ilmastolle on ihan sama onko se CO2 tonni säästetty Suomessa vai jossain muualla.
Tottapuhuen on parasta viedä sitä puhdasta uusiutuvaa Viroon ja käyttää itse ”likaista” CHP-sähköä, jos sillä saadaan suljettua palavankiven laitoksia.
Sekä Balttian maat että Suomi ovat sähkömarkkinoiden alijäämäalueita, eli riippuvaisia naapurimaiden sähköntuotannosta. Usein markkinatasapainotilanne voi olla sellainen, että Ruotsista linkki Liettuaan ei riitä, vaan tuontisähköä tarvitaan Balttiaan myös Suomen kautta. Suomi ei voi auttaa, koska tuo lisäsähkön itseäänkin varten Ruotsista. Siirtokapasiteetti Ruotsista Suomeen voi joskus käydä riittämättömäksi, kun sillä joudutaan kattamaan sekä Suomen että Balttian vajaus.
Päästöhinnan nousu on omiaan lisäämään Balttian ahdinkoa sähkön riittävyyden suhteen, koska silloin palavan kiven poltto ei kannata. Ja vaikka riittävyys ei olisikaan uhattuna, sekä Suomi että Balttia maksavat turhan korkeaa sähkön hintaa alijäämäisyydestään. Tiukan paikan tullen Venäjältä on toistaiseksi ostettavissa sähköä kalliiseen hintaan.
Oli myös pelkoa siitä, että Hanasaaren lakkauttamisen vajaus korvautuu Viron palavalla kivellä. Mikäli päästöhinta jatkaa nousuaan, näin ei ehkä käy.
Sitra laski hiiliCHP:n kovaamisen bioCHP:llä kustannustehokkaaksi toimeksi (vaikea uskoa), mutta totesi samalla, että hiiliCHP:tä ei tule korvata lämmön osalta biolämpökeskuksilla. Jos Sitran omituinen laskentamallikin antaa tällaisia tuloksia, Helsingin valitsema etenemistie joutuu toivottavasti julkisuudessakin kritiikin kohteeksi. Vitsit ovat vähissä, ei Helsingin kannata sijoittaa varojaan uuden bioCHP-laitoksen rakentamiseen. Eikä sille olisi edes paikkaa varattuna, Vuosaarikin kävisi liian ahtaaksi.
Sitra ajaa meitä kohti rajua sähkönkulutuksen lisäystä. Energiateollisuus itse on ennustanut että huipputehontarve kasvaa 15 000 MW:sta jopa 30,000 MW:iin. Kun kiinteistöjen sisätilojen lämmitysenergiasta kuluu 80% joulu-tammikuussa, mistä otetaan lyhytaikainen(1-3 kk) 15 000 MW :n lisäsähköteho? Sitra ehdottaa että lisätään siirtokapasiteettiä ja tuodaan. Oma veikkaukseni on että siirtokapasiteetin lisäys ei lisää tuontia vaan lisää vientiä. Viroon ja jopa Ruotsiin, koska Ruotsi lisää vientiään Saksaan. Saksa tulee imuroimaan ylä enemmän sähköä tyyninä talvipäivinä, jos joskus luopuu maakaasulämmityksestä ja ruskohiilestä sähköntuotannossa. Jos Saksassa siis joskus luovutaan fossiilisesta maakaasusta kiinteistöjen lämmityksessä, tilalle ei voi tulla muuta kuin sähkö. Silloin Norja ja Ruotsi vievät talvisin kaiken ylijäämä sähkön ja enemmänkin. Mitäs silloin tehdään Sitra? Kannattaako siirtokapasiteetin lisäys ihan oikeesti, kansalaisen kannalta?
Mikä on ratkaisu? Lienee vain yksi. Tehomaksu, jopa 50% sähkön hinnasta. Ja 5 miljoonaa kuutiota puusta tehtyä bioöljyä varastossa syksyllä ja 15 000 MW:n Wärtsilän koneet odottamassa. Tai unohdetaan Sitran suunnitelmat ja lisätään CHP:tä.
Siirtokapasiteetin lisäys on ainakin kallista. Ongelma on se, että hyödyt ja kustannukset siitä eivät jakaudu tasaisesti. Siirtokapasiteetin kasvun kustannukset jaetaan kaikkien sähköliittymän omaavien kesken sähkön siirtomaksuissa. Sen sijaan siirtokapasiteetin hyödyt jakautuvat sähkön kulutuksen perusteella, koska hyödyt vaikuttavat sähkön myyntihintaan, mutta kustannukset sähkön siirtohintaan. Käytännössä sähkön siirtokapasiteetin kasvu hyödyttää sähkön suurkäyttäjiä, ja ehkä myös sähkön tuottajia, ja nostaa mm. kesämökkien sähkölaskujen kustannuksia siirtomaksun kautta. Ongelmana on se, että sähköliittymien haltijoista aika moni on tämän tapaisia, eli vähän sähköä käyttäviä, joilla sähkölaskusta pääosan muodostaa siirtomaksu: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005921462.html?ref=rss
On aika paljon sellaisia asiakkaita, jotka eivät käytä sähköä silloin kun sitä tarvitsee siirtää suuria määriä maarajojen yli, ja jotka muutenkin käyttävät vain vähän sähköä, mutta jotka silti maksavat siirtokapasiteetin kustannuksia sähkön siirtomaksuissaan.
Sitten kun Olkiluodon uusi reaktori tulee käyttöön, sähkön siirtomäärät maarajojen yli Suomessa alenentunevat olennaisesti. Ei Suomi sähköomavarainen sen jälkeenkään ole, mutta tuotannon vaje kulutukseen nähden on sen jälkeen pienempi. Nykyinen siirtotarve johtuu keskeisesti siitä, että tuotanto on Suomessa niin paljon pienempää kulutukseen nähden.
Siirtokapasiteetti vaikkapa Suomesta Viroon ei taida vaikuttaa Pudasjoen sähkölaitoksen verkkomaksuihin.
Kyllä se jonkin verran vaikuttaa. Se vaikuttaa suoraan siihen, millaista sähkölaskua Fingrid saa periä verkkoyhtiöiltä, ja verkkoyhtiöt siirtävät laskun suoraan asiakkailleen. Jakeluverkkoyhtiön verottomasta laskusta tällä hetkellä Suomessa noin 13 % muodostuu kantaverkkoyhtiö Fingridin perimisistä maksusta. Jos siirtokapasiteetin kasvattaminen Viroon uudella isolla kaapelilla nostaisi Fingridin maksuja pysyvästi vaikkapa 2-3 %, nousisi kuvitteellisen Pudasjoen sähkölaitoksen asiakkaan veroton verkkomaksu valtakunnan keskiarvolukuja käyttäen (kun tarkempaa tietoa kuvitteellisesta yhtiöstä ei ole) 2,6-3,9 promillella. Eli jos veroton sähkön siirtolasku olisi 100 euroa, nousisi sähkön siirron hinta asiakkaalle suuruusluokaltaan noin 26-39 senttiä (+ ALV).
Ehdottomasti Sitran raportti tulee ensin lukea, jotta sitä voisi arvioida. Sen saa oheisen sivun latauspainikkeella:
https://www.sitra.fi/julkaisut/kustannustehokas-paastovahennyspolku-vuoteen-2030-suomelle/
Valitettavasti raportti ei ole kaikkein helpoimmin avautuva, ja monet yksityiskohdat jäävät arvailujen varaan.
Sähköautot ja muukin sähköistyminen lisää huikeasti sähköntarvetta. Sitran raportissa se katetaan rakentamalla ylitehokkaita tuulivoimaloita. Tämän lisäksi Sitra mainitsee, että tarvitaan balansoivaa kapasiteettia (5 – 6 GW) yhtä paljon kuin uutta tuulivoiman nimelliskapasiteettia rakennetaan. Tämä olisi tuontia, kysyntäjoustoa ja sähkövarastoja (käytännössä ehkä Wärtsilän öljydieseleitä). Valitettavasti Sitran malli itsessään ei edes kerro, miten vajaus olisi käytännössä hoidettavissa. Olisi kyllä paljon parempia sähkömarkkinamalleja, joilla mikä tahansa tulevaisuuden muutos olisi simuloitavissa ymmärrettävällä ja myös toteutettavissa olevalla tavoalla ja kokonaiskustannusvaikutus huomioituna. Mallit voisivat tietenkin valita optimaalisesti uudet ratkaisut.
Jostain syystä Sitralle eivät kunnolliset laskentavälineet kelpaa. Sitran käyttämä McKinseyn malli saa kaiken sähkön näyttämään päästöttömältä. Jos laskisimme oikeilla sähkömarkinamalleilla, saisimme myös todelliset päästöt selville. Päästöjä syntyy vääjäämättä, jos jossain markkina-alueella käytetään fossiilisia polttoaineita. Kestää kauan, ennen kuin Saksa, Puola ja Viro niistä luopuvat. Biopolttoiaineille olisi helppo arvioida realistisempia päästöketoimia kuin EU:n nollapäästö.
En silti tyrmää Sitran raporttia täysin. Ilman optimismia ei tapahdu kehitystä. Näin vaalien alla hypetykseltä ei voida välttyä. Päästövähennykset ja kustannussäästöt samanaikaisesti on hypetystä.
Tai sitten hypetyksen sijaan aivan tavanomaista teknistä kehitystä. Toisekseen, kustannus on yleensä ideologiakysymys, jossa ratkaisevaa on ulkoisvaikutusten arvopohjainen hinnoittelu, jolle taas on ominaista jatkuva muutostila.
Viime vuosikymmeninä Suomessa kulutetun sähkön CO2-päästöt on päättänyt käytännössä Ruotsi. Ratkaisevia päätöksiä oli Ruotsissa kaksi: ydinvoiman alasajon viivyttäminen ja tuulivoiman merkittävä lisärakentaminen. Ylikapasiteetti pystyttiin myymään Suomeen, koska 90-luvun poliittinen ydinvoimaumpikuja. Ilman Ruotsin päätöksiä Suomen sähköntuotannon CO2-tase olisi aivan toisennäköinen, ja pohjimmiltaan (sisä)poliittisista syistä ydinvoiman osittaiseksi korvaajaksi rakennettu Meri-Porin hiilivoimala olisi saanut (paljon) lisää fossiilista seuraa.
Suomessa sähkönkulutuksen finanssikriisin jälkeinen pohja saavutettiin jo 2009, jolloin Ruotsiin jopa vietiin ~1,3TWh (netto), ja vielä 2010 ~2,8TWh (netto). Tuonti Ruotsista saavutti huippunsa ~18,2 TWh (netto) 2014. Silloin nettotuonti Ruotsista oli jopa suurempi kuin nettotuonti yhteensä, johtuen merkittävästä viennistä Viroon.
Nettotuonti Ruotsista oli 2017 vieläkin yli 15 TWh, siis enemmän kuin Olkiluoto 3 suunniteltu kapasiteetti. Jos Olkiluoto 3 käynnistyy joskus 2020, ja tuulivoimaa rakennetaan taas lisää Suomeen ja Ruotsiin kuten on suunniteltu, käynnistyy parina viime vuonna hiipunut Viron vienti luultavasti uudestaan, ja parempia siirtoyhteyksiä Viroon voitaisiin todellakin pitää ekotekona.
Hyviä lähteitä trendien hahmottamiseen löytyy muuten täältä.
Olen asiaa mieltä että tarkkaankin luettuna Sitran paperi on epäselvä.
Mutta Suomen talviseen sähköpulaan ei ydinvoima ole mikään ratkaisu. Jos Fennovoiman sähkön hinta on 50 euroa per MWh , mutta voimalaa ajetaankin vain esim kuukausi kovalla pakkasella, sähkön hinta onkin 500 euroa. Kuka maksaa?
Primäärienergian vuosittainen kulutus Suomessa on suuruusluokkaa 380TWh, lämmitystä tarvitaan suurimman osan vuodesta, lämmintä vettä jatkuvasti, ja viidenkymmenen seuraavan vuoden aikana tapahtuu mitä luultavimmin liikenteen sähköistyminen joka jo sellaisenaan tarkoittaa parin ydinvoimalan verran lisäkulutusta pelkästään Suomessa.
En olisi huolissani perusvoiman markkinoista ellei sitten teollisuutta häädetä täältä pois.
Sörkan kaasukellot rempataan nyt kulttuurikäyttöön.
Ehkä ne olis kuitenkin kannattanut ottaa alkuperäiseen käyttöön?
80k m3 SNG:tä on 240 000 kWh…
”Siirtokapasiteetin lisäys on ainakin kallista. Ongelma on se, että hyödyt ja kustannukset siitä eivät jakaudu tasaisesti.”
Tämä pitää paikkansa myös rajasiirtoyhteyksien osalta. Suomi ja Baltia ovat tällä hetkellä riippuvaisia Ruotsin kautta saatavasta halvasta sähköstä. Sähkön hinta Suomessa nousee aina, kun rajasiirtokapasiteetti rajoittaa, ja näin tapahtuu usein. Rajajohtoja tulisi rakentaa lisää. Seurauksena olisi sähkön hinnan nousu Ruotsissa. Siksi kai uudet rajajohtohankkeet eivät ota edistyäkseen.
Hintasignaalia pitäisi tulkita niin, että kyllä jokaisen maan itsensä tulisi pitää huolta kohtuuhintaisen sähkön saannista. Sähköautoja ei vaadita lisää vain Suomeen, vaan myös Ruotsiin ja Norjaan. Miten voimme olla varmoja siitä, että naapurimme järjestävät edullista sähköä myös meille, kun oma kulutuksen nousu pyritään jotenkin kattamaan?
Miksi ihmeessä? ”Kyllä jokaisen maan pitäisi itse huolehtia banaanien kasvatuksesta?” Miksi ei samantien jokaisen kunnan? Suhteellisen edun periaate toimii tässäkin. Lisäksi tuulivoma toimii sitä paremmin mitä laajemmin sähköverkko toimii, koska koko Euroopassa ei ole yhtä aikaa tyyntä vaikka koko Suomessa joskus onkin.
Näistä sähköverkko analyyseistäsi puuttuu aina sama osa. Sähköä ei kannata/voi siirtää loputtomia matkoja, eli suoraan ei voi espanjasta sähköä suomeen siirtää. Siinä välissä pitää olla korvaavaa tuotantoa. Varsinkaan vaihtovirtana ja tasavirtaverkkoon on vielä aika pitkä matka ja muutama sata miljardia.
Mutta eihän toki todellisuudella ole ikinä ollut mitään tekemistä näiden tuuli/aurinkovoima haaveilujen kanssa.
Käsittääkseni tällä hetkellä Saksassa laajennetaan maakaasuverkkoa, koska sillä saadaan siirrettyä energiaa huomattavasti pienemmillä häviöillä, kuin sähköverkolla. Samalla itse verkostosta syntyy iso energiavarasto, jota voidaan käyttää säätövoimana uusiutuvien kanssa. Seuraava askel sitten on, että uusiutuvaa sähkötuotantoa aletaan muuntamaan biokaasuksi, jota varastoidaan kausivarastoihin ja siirretään sinne missä tarvitaan kaasuverkolla hyvin pienellä hävikillä.
Banaanimarkkinat sentään toimii kohtuuhyvin. Sähkömarkkinat ei, mitä tulee markkinatasapainon ylläpitoon uuden tuotantokapasiteetin suhteen. On helpompi vaikuttaa oman maan sähköhuoltoon kuin toivoa apuja ulkoa. Sähkömarkkinakonseptiin ei ole edes ehdolla korjaavia toimia. Tuottajatoimijoille alikapasiteetti on haluttu tila. Uutta kapasiteettia syntyy parhaimmillaankin kovin hitaassa tahdissa. Vanhaa poistetaan sitävastoin niin hurjasti että hirvittää.
Aloittakaamme siis siitä, ettei Suomi enää osta halpaa sähköä Ruotsista ja Norjasta (?)
Ei asia ole noin, että ”Sähkön hinta Suomessa nousee aina, kun rajasiirtokapasiteetti rajoittaa”. Aika usein tilanne on täsmälleen toisin päin: aika usein sähkön hinta on Suomessa nimenomaan alempi rajasiirtokapasiteetin kesken loppumisen takia. Etelä-Euroopassa on aika usein korkeammat hinnat kuin Suomessa. Siksi sähköä virtaa pohjoisesta sinne päin vuoden aikana selvästi enemmän kuin toiseen suuntaan. Jos siirtokapasiteettia olisi siihen suuntaan enemmän, silloin kun sähkön hinta on arvokkaampaa muualla, Suomen sähkön hinnat kohoaisivat lähemmäs Saksan hintoja.
Ruotsissa ja Norjassa on usein EU-alueen edullisinta sähköä. Suomi on myös yksi EU:n halvimman sähkön maista. Jos siirtokapasiteetti kasvaa kovin paljon eteläisempiin maihin, hintaerot tasautuvat. Tasautuminen tapahtuisi Suomen kannalta pääosin ylöspäin.
Ruotsin ja Suomen välisen siirron kannalta halvin tapa lisätä kapasiteettia olisi Ahvenanmaa-Naantali -merikaapelin eli Ål-Link -kaapelin käyttöönotto, jonka rakentamisesta Suomen valtio maksoi 50 miljoonan euron rahoitusosuuden, ja antoi Ahvenanmaan sähköyhtiölle vielä 70 miljoonan euron lainatakauksen lisäksi. On investointirahojen hukkaan heittämistä, että tuo uudehko 100 Megawatin kaapeli makaa nyt merenpohjassa pelkkänä Ahvenanmaan sähkönsaannin varayhteytenä ilman, että sen kautta saa välittää sähköä manner-Suomen ja manner-Ruotsin välillä.
Jos kaapeli olisi tehty markkinaehtoisesti, tuskin kukaan olisi markkinaehtoisesti rakentanut kaapelia, jota ei saa käyttää. Kun rahoitus oli poliittinen, tuli kaapelin käytöstä neuvotteluistakin poliittisia. Suomen valtio ja kantaverkkoyhtiöt eivät ole ilmeisesti kyenneet pääsemään sopuun kaapelin käytöstä maiden välisenä rajayhteytenä vieläkään, vaikka kaapeli on ollut jo yli 3 vuotta valmiina, ja vaikka se on tehty teknisesti sähkömarkkinoidenkin käyttöön sopivaksi.
Kommentti o:lle:
”Aika usein tilanne on täsmälleen toisin päin: aika usein sähkön hinta on Suomessa nimenomaan alempi rajasiirtokapasiteetin kesken loppumisen takia.”
Kertaakaan kymmeneen vuoteen ei ole noin käynyt. Mutta tavantakaa sähkö on Suomessa kalliinpaa kuin Ruotsissa rajasiirtokapasiteetin loppumsen vuoksi. Suomi on alijäämäalue Ruotsiin nähden. Meillä ei ole riittävästi halpaa tuotantokapasiteettia.
En tiedä, puhummeko nyt täysin samasta aiheesta. Sähkö on pääsääntöisesti Suomessa samanhintaista tai kalliimpaa kuin Ruotsissa. Sen sijaan sähkö etelä-Euroopassa on jatkuvasti kalliimpaa kuin Suomessa. Joten sähkö virtaa Ruotsista Suomeen. Suomesta puolestaan sähköä viedään etelään, jossa siitä saa vielä paremman hinnan. Jos Ruotsin ja Suomen välinen siirtokapasiteetti kasvaisi tällä hetkellä, hintaerot Suomen ja Ruotsin välillä tasoittuisivat yhtenäisemmälle hintatasolle. Jos etelän kapasiteetin pullonkaulat poistuisivat, Suomen hintataso sähkössä puolestaan lähenisi eteläisemmän euroopan tasoa, eli kohoaisi ylöspäin.
Sitten kun Olkiluoto 3 otetaan käyttöön, siirtokysymyksetkin muuttuvat vähän eri näköisiksi. Sen käyttöönoton jälkeen todennäköisesti sähkön siirtotarve Ruotsista Suomeen vähenee. Suomi ei ole sen jälkeenkään sähköomavarainen, mutta sähkövaje on selvästi pienempi, jolloin siirtokapasiteetti Ruotsin ja Suomen välillä muodostaa todennäköisesti aiempaa harvemmin pullonkauloja. Ruotsi ja Suomi ovat todennäköisesti sen jälkeen huomattavasti nykyistä useammin samalla tai melkein samalla sähkön hintavyöhykkeellä.
Edelleenkin 25 vuoden kyselyn jälkeen odotan vastausta kysymykseen: jos kesäisin puoli vuotta pärjäämme 8000 MW:n sähköteholla, mutta joulu-tammikuussa tarvitsemme 11 000 -15 000 MW niin mistä tuo lisäys tulee CO2-vapaasti? . Varsinkin jos se huippu kasvaa 30 000 MW:iin.
On typerää verrata banaaneja ja lämmitykseen tarvittavaa sähköä. Mielestäni varmuus kotimaassa tuotetun sähkön riittävyyteen on oltava 100%. Emme saa jatkossa talvisin sähköä Venäjältä, jonka infra rapaantuu , Virosta joka haluaa ostaa meiltä emmekä Ruotsista emmekä Norjasta, jotka varmasti vievät kaiken ylijäämäsähkön Keski-Eurooppaan, kun siirtojapasiteetti tehty ja siellä luovutaan maakaasulämmityksestä. Sähkön riittävyyden tilannetta pitää tarkastella siinä tilanteessa, että misssään ei käytetä fossiilisia. Jos taas ostamme fossiilisähköä talvisin tuontina, miksemme tee sitä itse.?
Ajatus, että jokaisen maan pitää tulla toimeen omillaan, on paitsi epätehokas, myös Suomen kannalta kovin hankala. Jos meiltä katkaistaisiin piuhat Ruotsiin, emmekä pääsisi käyttämään päästötöntä norjalaista ja ruotsalaista vesi- ja tuulivoimaa, kovasti nousisivat päästöt Suomessa. Suomihan on sähkön nettotuoja.
Miksi tämän lisäyksen pitäisi tulla CO2-vapaasti? Jos esimerkiksi juuri nyt, kun tuulivoimaa Suomessa tuotetaan 60% maksimista, olisi jo maagisesti toteutettu Sitran/McKinseyn raportin ehdotus karkeasti ottaen nelinkertaistaa Suomen tuulivoimakapasiteetti (+6.3GW), lisäys (1,2GW->4,8GW) kattaisi karkeasti ottaen Suomen tämänhetkisen fossiilisen sähkön tuotannon 3,6GW. Tämä ei tarkoittaisi että kaikki ne voimalat keskellä talvea sammutettaisiin, vaan luultavimmin Ruotsin ylijäämä vietäisiin Suomen kautta Viroon, ja loppu Suomessa kuluttamaton sähkö pysyisi Ruotsin ja Norjan altaissa odottelemassa tyynempää säätä.