Tuo viimeisen voimalaitoksen periaate koskee tilannetta lyhyehköllä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä tuotanto sopeutuu kysyntään ja tilanne muuttuu monimutkaisemmaksi. Pitkä aikaväli on lupineen ja toteutuksineen tuulivoiman osalta noin kolme vuotta ja ydinvoiman osalta 20 vuotta.
Olen moneen kertaan kirjoittanut siitä, että koko sähköjärjestelmän kannalta olisi hyvä löytää järkevää käyttöä hyvin halvalle sähkölle silloin, kun sähköstä on ylituotantoa. Tämä on järkevää, koska
- Tuo sähkö on päästöjen kannalta ilmaishyödyke, joten sen säästämisessä ei ole mitään järkeä. Vain VM sähköveroineen ei tätä ymmärrä.
- Voimalaitosten rakentaminen muuttuu paljon kannattavammaksi, jos näitä nollahintaisen sähkön aikoja on vähemmän. Sähköntuotantomme on tarpeettoman likaista, koska vanhoja saastuttavia voimaloita ei kannatta korvata vähemmän saastuttavilla. Esimerkiksi poistuvia kivihiiltä käyttäviä CHP-laitoksia korvataan nyt lämpökeskuksilla eikä biomassaa käyttävillä CHP-laitoksilla. (Tosin käsitykseni biomassan ilmastomyönteisyydestä on viime aikoina alkanut horjua.)
Tämä on erityisen tärkeätä tuuli- ja aurinkosähkön kannalta. Jos niiden on joskus aikomus muuttua oikeasti markkinaehtoiseksi, ylituotannolle tulisi löytää käyttöä. Muutenhan sähkö on aina halpaa silloin, kun tuulee tai aurinko paistaa ja kallista silloin, kun ei.
Tähän ongelmaan sähköautot tulevat kuin tilauksesta.
En näe mahdollisena, että liian halpaa sähköä olisi saatavissa ylenmäärin. Markkinaehtoisia voimalaitoksia ei sellaiseen ympäristöön synny.
Tutkimus jonka haluaisin lukea: Sekä sähkövero että olennaisemmin siirtomaksut ovat tasamaksuja €/kWh. Kummatkin ovat lakisääteisiä. Mitä tapahtuisi sähkön kulutukselle, päästöille jos niiden keräämistavaksi säädettäisiin prosenttia sähkön hinnasta?
Pitää muistaa, että sähköverolla voi olla aika ikäviä sivuvaikutuksia, esimerkiksi puulämmitykseen panostaminen. Nyt sähkön hinnasta merkittävä osa on veroa. Ostopuilla lämpö maksaa noin 5 snt/kWh olohuoneeseen toimitettuna (laskin muuama vuosi sitten, voi olla vahentunut hinta). Sähkö töpselistä maksaa veroineen ja siirtoineen karkeasti noin 10 snt / kWh, jossa on sähköveroa n. 3 snt.
Puulämmityksellä säästää noilla hinnoilla noin 5 snt/kWh, ilman veroa säästö enemmän kuin puolittuisi pariin senttiin / kWh. Ahkera puulämmittäjä siis puolittaa sähkölämmityksen lämmityskulut (olipa suora taikka varaava), eikä hänen tarvitse hankkia ilmalämpöpumppua.
Viimeistään 20 asteen pakkasilla lähes kaikki pientalot siirtyvät avustamaan lämmitystä puulla. Köh, köh.
Juuri näin.
Ylijäämäsähköä saattaisi tulla sekä muiden tutkmusten että EnergyPLAN-ohjelmalla itse tekemieni simulaatioiden mukaan tulla muutama prosentti vuodessa. Se ei ole niin paljon, että edullisen tuotannon kilpailukyky kokonaan kaatuisi siihen, mutta toisaalta jos sille saadaan edes jokin hinta, ko. tuotantoa voi rakentaa kuitenkin kannattavasti enemmän. Ja on tosiaan hölmöä haaskata ko. sähkömäärä tyystin. Käyttökohteita kun olisi.
Sähköajoneuvojen oikein ajoitetun latauksen lisäksi ylijäämäsähköllä voisi kuivata myös suuria määriä biomassaa ja siten säästää sitä. Muutenhan kuivaukseen tuleva energia (luokkaa 10% energiasisällöstä) tulee biomassan polttamisesta itsessään. Lisäksi lumensulatus väyliltä ja katoilta voisi tasoitella piikkejä.
Nämä saattavat kuulostaa vähän hassuilta sähkönkäyttökohteilta, mutta ovat tyypiltään mainiosti tarkoitukseen soveltuvia: isot hetkelliset tehot melko vapaasti valittavina ajankohtina. Tuo edellyttää vain pientä mielikuvallista säätöä eli pitää ajatella (todenmukaisesti) niin, että ympäristövaikutuksiltaan ja hinnaltaan sähkö hetkellä a ei ole sama asia kuin sähkö hetkellä b.
Lämmön kausivarastot olisivat teknisesti helppo käytännössä rajaton tehonielu joka takaisi jonkinlaisen minimihinnan sähkölle myös kesäaikaan kun tuulee ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Teknistaloudellisten rajoitteiden sijaan tässä ovat haasteena verotekniset kysymykset jotka tuntuvat nykyään jostain käsittämättömästä syystä olevan vaikeampia ratkaista kuin luonnonlakien asettamat rajoitteet.