Bulevardien vastustajat ovat sanoneet, että asunnot pitää laittaa ”muualle” kertomatta missä tämä ”Muua” on. Yleensä on tarjottu vaihtoehdoksi paikkoja, jotka yleiskaavassa on jo esitetty rakennettavaksi, joten mitään oikeasti korvaavaa paikkaa ei ole esitetty.
Lopputulos on, että nuo 70 000 ihmistä joutuisivat hakeutumaan Helsingin tai ainakin Kehä I:n ulkopuolelle.
Antti Kaikkonen kertoi, että Tuusulassa olisi valmiit kaavat 10 000 asukkaalle., Yritin kysyä, miksi Tuusula sitten ei ole käynnistänyt niiden rakentamista. Hän ei vastannut. Oikea vastaus taitaa olla se, etteivät tontit mene kaupaksi. Vapaaehtoisia asukkaita löydy. Eihän niitä löydy edes Espoon Suurpeltoon, josta piti tulla kaupungin kehityksen jalokivi.
Asuntoja pitää rakentaa sinne, missä ihmiset haluavat asua. Asumispreferensseistä taas kertoo lahjomattomimmin se, paljonko asumisesta ollaan valmiita maksamaan. On kyllä aika vaikea väittää, että asunnon ostaja oikeastaan haluaisi asua Klaukkalassa, jos tämä ostaa kerrostaloasunnon Kalliosta, vaikka saisi asunnon Klaukkalasta puolta halvemmalla.
Asumispreferensseissä on tapahtunut suuri muutos, ei vain Helsingissä vaan kaikissa kaupungeissa ympäri rikasta maailmaa.
Ihmiset arvostavat urbaania elämää – tai eivät kaikki, mutta nykyistä paljon suurempi osa haluaa. He haluavat asua siellä missä tapahtuu ja voi tavata toisia ihmisiä. Mistä tämä johtuu on jo oma tarinansa, enkä menee tähän sen enempää.
On valitettu asuntojen hintojen nousua pääkaupunkiseudulla, mutta tosiasiassa asunnot ovat kallistuneet vain Helsingin ratikkakaupungissa. Kun ratikkakaupunkia ei riitä kaikille, hintojen nousu on levinnyt Pohjois-Helsinkiin ja esimerkiksi Herttoniemeen. Espoossa asuntojen hintojen nousu vastaa koko maan hintojen nousutahtia, Vantaalla se on jäänyt siitä jälkeen ja kehyskunnissa kerrostaloasuntojen hinnat ovat laskeneet huomattavasti.
En ymmärrä, mitä ne valittavat, joiden mielestä on kiva asua syrjempänä. Heidän kannaltaanhan kaikki on hyvin, koska he voivat asua unelma-asunoissaan halvalla. Kaavoitettua maata on vaikka kuinka paljon tarjolla.
On Helsingin velvollisuus tarjota lisää asuntoja niille, jotka tänne tulevat, eikä tehdä tästä ylemmän keskiluokan reservaattia, johon taviksilla ei ole asiaa.
Erityisesti pitää kavahtaa ajatusta, ettei Helsingin pitäisi tarjota hyvää asumista, jotta huonompikin menisi kaupaksi. Sitä ei ole kuinkaan näin suoraan sanottu, mutta rivien välissä tämä argumentti kyllä näkyy.

Hyvä tarina. Moni näkee hinnan signaalina jostain epämääräisestä eriarvoisuudesta ja ajattelu lähtee menemään ihan pieleen. Hinnat pitää nähdä signaalina ihmisten preferensseistä.
Korkea rakentaminen Hernesaareen loisi 30000 asukkaalle kodin. Loput 40000 mahtuu hyvin täydennysrakentamiskohteisiin, etenkin Koivusaareen ja Pasilaan. Lisäksi tarvitaan keskustatunneli. Pariisissa väestöntiheys on 20000 asukasta neliökilometrillä ja silti pääsee 5 kilometrin päähän keskustasta moottoriteitä. Pariisissa asuu 2,2 miljoonaa ja suuralueella yli 11 miljoonaa. Helsingissä väestön tiheys on alle kuudennes Pariisista, toki Kalliossa päästään Pariisin tasoon. Helsingin rakentaminen on priorisointikysymys ja ymmärän, että henkilöautoilun vastustajat keksivät mitä tahansa taktiikoita valtiolle runsaasti rahaa tuottavan autoilun vähentämiseksi. Mutta tilaa Helsingissä on vielä runsaasti.
Itsekin kannattaisin vielä paljon nykyistäkin tiiviimpää rakentamista. Ongelma on vain ihan sama kuin bulevardienkin kanssa, eli henkilöautot: tiiviimmin ei voida rakentaa, sillä se sama autopuolue joka vastustaa bulevardeja pakottaa rakentamaan tarpeettoman suuren määrän autopaikkoja uusien asuntojen yhteyteen.
Nykyistä suurempia asukastiheyksiä ei uusilla alueilla yksinkertaisesti voi saavuttaa, jos autopaikkanormista ei luovuta. Nykyinen tiheys on suora funktio siitä, kuinka paljon autoja saa tungettua yhteen tasoon pihakannen alle, sillä tällä tavalla rakentamalla autopaikan hinta pysyy vielä likimain siedettävänä, vaikkakin paljon markkinahintaa korkeampana. Jos halutaan “rakentaa ylöspäin”, pitäisi samalla rakentaa runsaasti myös alaspäin jotta ne vaaditut autot saisi mahtumaan, ja silloin autopaikan marginaalihinta nouseekin jonnekin 150 000 euron tienoille. Ja sellaisia autopaikkoja taas ei yksikään grynderi suostu rakentamaan.
Autojen tilankäyttö kaupungissa on oikeasti ihan helvetin iso ongelma, ja sitä ei pysty ratkaisemaan millään muulla kuin vähentämällä autojen määrää.
Autopaikkanormista pitäisi ilman muuta luopua. Tässä blogissa puhutaan paljon siitä missä ihmiset haluavat asua ja luodaan kuvaa, että kyseessä olisi todellinen valintatilanne. Mutta ei ole. Nykymallissa ihmiset saavat melkein kaiken. Ei nyt ihan sitä punaista tupaa perunamaalla keskustassa, mutta voi asua muka cityssä ja samalla ajaa autolla ilman suuria parkkihuolia. Viedä lapsia jäähalleihin lähiöihin ja käydä Jumbossa kaupassa.
Mm. tuon takia ihmiset haluavat asua keskustassa. Jos asuminen “Manhattanilla” tarkoittaisi sitä, että on ajettava taksilla tai maksettava 1000 €/kk autopaikasta, niin tähän kuvioon saattaisi tulla jotain järkeä. Silloin ihmisten lompakkoäänestäminen antaisi vähän toisenlaisen kuvan. Kallio menestyisi edelleen, mutta entäpä Pasila. Onko jo liian kaukana?
Oli miten oli, tilanne olisi järkevämpi kuin nykyään ja ongelma helpottuisi automaattisesti.
Eikö kannattaisi käyttää rivitalo ja omakotitalojen hintoja kehyskunnista tässä vertailussa kerrostalojen sijasta?
Ainakin itse uskon että ne jotka haluavat asua siellä asuvat noissa talotyypeissä mieluiten.
En toki itsekään tiedä muuttaisiko asetelmaa mitenkään, en siis ole kaivanut näitä tilastoja esiin. Tuli vain mieleen että voisi kertoa enemmän mitä pelkästään kerrostalojen hinnat.
-Antti
Pientalojen hintavertailut ovat hankalia, koska pientalot ovat niin erilaisia. Peintalojen hinnat kehyskunnissa olivat jokin aika sitten laskussa, mutta uusinta tietoa minulla ei ole.
Jos tavoitteena on tutkia asumispreferenssin muutosta, hintojen muutos tietyllä alueella antanee jonkinlaisen kuvan. Ei varmaankaan kannata verrata muutaman hehtaarin tontilla haja-asutusalueella sijaitsevaa omakotitaloa pääkaupunkiseudun pienen pihan pieneen rivarikämppään.
Ei, Helsingillä ei ole velvollisuutta tarjota asuntoja Helsinkiin tuleville. (Hätämajoitus tms. on asia erikseen.) Ei ole myöskään niin, että asuntoja pitäisi vältämätä ja ehdoitta rakentaa sinne, missä ihmiset haluavat asia; asia ei ole niin yksioikoinen. On nimittäin otettava huomioon myös muiden ihmisten (ja luonnon) hyvä. Ja oikeastaan pitää myös kysyä, miksi jotkut haluavat Helsingin ratikka-alueelle asumaan ja voidaanko tuota halua muuttaa. Haluun voi vaikuttaa esimerkiksi se, että oma tai puolison koulutus- tai työpaikka löytyy vain ratikka-alueelta tai sen läheisyydestä; tällöin on kysyttävä, voidaanko paikkoja järjestää myös muualle, vaikkapa muihin suuriin kaupunkeihin.
Tässä tullaan valtakunnan tason maankäyttöön ja sen strategiaan, joka on Suomesta puuttunut jokseenkin täysin jo pitkään. Pääministeripuolue toistaa “koko Suomi asuttuna” ‑mantraa, jonka yksi vaikutus on ollut se, että Tampereelle ja Turkuun ei ole tehty merkittäviä hallitustason panostuksia, koska ne ovat keskustalaisesta näkövinkkelistä jo valmiiksi suuria kaupunkeja ja etelässä. Hyväksyttävää on ollut yritää siirtää valtion laitoksia väkipakolla Kuopioon, Rovaniemelle ym. Nopea rautatie Turkuun ja vastaavat sen sijaan eivät etene.
Haluttavaa kaupunkimaista elämää voi olla muuallakin kuin Helsingissä, ja helpoiten sitä voitaisiin luoda lisää Tampereelle ja Turkuun, jotka ovat työmatkan (joskin melko tukalan pitkän sellaisen) päässä Helsingistä. Tämä vaatisi kuitenkin tietoista strategiaa ja päätöstä, mikä on ilmeisesti liikaa vaadittu. Edellinen hallitus oli Soininvaaran sanoin rauhanajan huonoin, ja tämä nykyinen näyttää sekin iteroivan ikuisessa loopissa.
Ne asunnot ovat myös nykyisille helsinkiläisille, kun he muuttavat isompaan tai heidän lapsensa muuttavat kotoa tai ystävät heidän lähelleen. Jos Helsinki saa tonteista rahaa selvästi enemmän asuntokäytössä kuin pienlento- tai tiekäytössä, se yleensä kertoo, kumpi on tärkeämpää. Keskuspuistoa halkovan tien piilottaminen asuntojen taakse myös hiljentäisi puistoa automelulta ja toisi sen keskimäärin paljon lähemmäs kaupunkilaisia, etenkin niiden asuntojen asukkaita, jolloin luonnon saatavuus paranisi. Jos rahaa ei katsota, aina jokainen despootti löytää mielihaluilleen jonkin perustelun.
Kun Helsinkiin tulee lisää ihmisiä, kaikkia tapahtumia, palveluita, työpaikkoja, ideoita, harrastuksia, kohtaamisia, ystävyyksiä ja romansseja syntyy enemmän ja lähes kaikki löytyy lähempää.
“On Helsingin velvollisuus tarjota lisää asuntoja niille, jotka tänne tulevat, eikä tehdä tästä ylemmän keskiluokan reservaattia, johon taviksilla ei ole asiaa.”
Oletan, että tässä puhutaan lähinnä kantakaupungista eikä koko Helsingistä, koska muuten Helsinkiin pitäisi muuttaa koko Suomen ylempi keskiluokka.
Kyllä muillakin kuin ylemmällä keskiluokalla on varaa kantakaupungissa asua, jos tinkii asunnon (ja perheen) koosta. Pikkuasuntoja on onneksi vanhassa kantakaupungissa jo luonnostaan aika paljon, vaikka monet niistä on harmillisesti myös yhdistelty.
Pieni elitismi ei kuitenkaan ole kaupunginosalle pahitteeksi. Korkeampi neliöhinta takaa sen, että alueelle valikoituu ihmisiä, jotka oikeasti arvostavat aluetta, ja pitävät näin esim. alueen palvelut ja omaleimaisuuden hengissä. Mitä esim. kävisi tavisten kansoittaman Ullanlinnan ravintolatarjonnalle?
Elitismi toki poissulkee kaikkein köyhimmät, joilla ei ole varaa säästää muualta voidakseen asua lempipaikassaan. Mutta ei ylemmällä keskiluokallakaan Suomessa nyt niin paljon rahaa ole, että heille asuntojen neliöhinnat olisivat aivan samantekeviä. Sen sijaan on ihmisiä, joille ei ole niin väliä, asuuko kantakaupungissa vai lähiössä, ja minusta on ihan ok että hinnoilla heidät ohjataan johonkin anonyymiin lähiöön.
Olen aiemmin ehdottanut myös ajatusleikkinä tuloihin sidottua “segregaatioveroa”, joka olisi sitä korkeampi mitä halutumpi alue on. Periaatteessa segregaatioveron voisi nostaa niin korkeaksi, että asuntojen hinnat tippuisi samalle tasolle kuin muuallakin. Tällöin alueelle muuttaisi vain ne, jotka ovat valmiita maksamaan tuon segregaatioveron, mutta se kirpaisisi suhteessa yhtä paljon rikasta kuin köyhää.
Tuota kutsutaan kiinteistöveroksi.
Kiinteistövero on osuus kiinteistön arvosta, ei asujan tuloista. Kiinteistöveroa nostamalla alueellisesti saataisiin toki kalliin asunnon hinta tippumaan, mutta siinä asuminen maksaisi edelleen yhtä paljon rikkaalle kuin köyhälle, joten segregaation kannalta sillä ei ole merkitystä.
Uuteen “ongelmaan” varmaan alettaisiin keksiä luovia ratkaisuja,. Tulee mieleen, että tuossa luotaisiin insentiivi saada kaavoitettua rikkaiden asumalueelle asumista vaähätuloisille, mutta yleisesti ongelmattomiksi katsotuille ihmisryhmille. Konstaapeleja, perushoitajia, lastentarhanopettajia, vanhuuseläkeläisiä jne. Olisko tuossa mitään pahaa, mutta yleisesti lienee vähemmän helppoa saada varakkaita huolimaan nisteja naapureiksi tai liian “kultturillista” koulua lapsilleen. Joku keino yleensä löytyy kiertoon.
(tämä haara taitaa tosin olla jo eksynyt aika kauas kaupunkibulevardista)
Eivätköhän ne 70000 mahtuisi hyvinkin Espoon metrovyöhykkeelle.
Siis tarkoitatko, että Espoo voisi lisätä metrovyöhykkeelle kaavailemaansa rakentamista vielä 70 000 asukkaalla vai että sinne pitäisi mahtua 70 000 asukasta. Eiköhän sinne ole niin paljon tulossakin.
Muista, että Helsingin seudulle odotetaan 600 000 lisäasukasta vuoteen 2050 mennessä.
Peräti 80000 asukasta saataisiin asutettua Espooseen ja Vantaalle uusien ratayhteyksien varrelle niin, että 20000 tulisi Finnoon ja Kaitaan tienoille, toiset 20000 Kauklahteen, kolmas 20000 Vehkalaan ja neljäs 20000 Kivistöön. Kehä I:n sisäpuoli on varsin täynnä ja massiivinen lisärakentaminen tuhoaisi monilta viimeiset lähimetsät. Sellainen asuinympäristö, josta on pitkä ja vaikea matka edes pienellekään luontotilkulle, ei ole miellyttävä.
Itse asiassa aika monen mielestä korttelikaupunki, jossa lähinnä luontoa ovat hoidetut puistot, on mitä miellyttävintä asuinympäristöä. Bulevardihankkeen idea on nimenomaan luoda lisää tällaista kaupunkimaista asuinympäristöä, jota on Suomessa kovin vähän ylipäänsä ja erityisesti kysyntään nähden.
Ja ollos huoleti, niille ihmisille, jotka tarvitsevat pusikoita ympärilleen ja lähelleen, jää vielä lukuisia potentiaalisia asuinkohteita pk.seudulla. Huolimatta siitä mitä kehä ykkösen sisäpuolella tapahtuu, valtaosa pksn rakennetusta pinta-alasta pysyy metsälähiöinä ja pakettitalopeltoina.
Östersundomiin ne mahtuvat. Sinne voisi ihan hyvin perustaa yhden aluekeskuksen, joka olisi suunniteltu pikkukaupungiksi. En ymmärrä väitettä, että sinne ei ole tulijoita. Jos tulijoita on yhtä kaukana, tai kauempanakin, oleviin kohteisiin, kuten Järvenpää, Kerava, Vantaan Kivistö, Sipoon Söderkulla, niin miksi ei Östersundomiin? Sipoonrannan luksusalueen menestymättömyys ei kerro vielä Östersundomista mitään. Perusteluna Östersundomin rakentamattomuuteen voi pitää Natura-aluetta, mutta ei ihmisten asumispreferenssejä. Väestön ennakkotietojen mukaan Tuusula Ja Nurmijärvi saivat vuoden alkupuoliskolla suhteellisesti enemmän kotimaan muuttovoittoa kuin Helsinki.
Nurmijärvellä aina kolmas ja neljäs kvartaali miinuksella, viimeisen vuoden aikana on kuntien välinen muuttovoitto Nurmijärvellä on negatiivinen. Järvenpää vetää ihan ok, koska tekevät keskustaan tiivistämistä.
Muualle? Miksi muualle? Eikö mitenkään voisi edes kuvitella purettavaan typeriä rajoituksia? Tämän hallituksen piti olla norminpurkutalkoissa, mutta aika heikosti tuo on onnistunut. Erittäin heikosti STM:n ja YM:n hallinnonaloilla, eikä VM:kään ole loistanut.
Helsingin tulee tarjota vain hyvää asumista ja sitäkin vain kaupunkimaisesti. Helsingin rooli kokonaisuudessa on tarjota hyvää asumista yli 10 000 asukasta neliökilometrilla. Muilla kunnilla on kokonaisuudessa muita rooleja, esimerkiksi tarjota lähiöasumista.
Lähiöpolitiikka on Suomessa epäonnistunut täydellisesti. Koko maassa on yksi lähes länsi-eurooppalaiset standardit täyttävä lähiö: Kauniainen (raskaan raideliikenteen varrella 10 000 asukasta pientaloissa niin, että kaikilla on kävelymatka asemalle). Lukuisia neukkukuutioslummeja sen sijaan odottaa purkamistaan.
Osmo: “Mihin 70 000 asukasta muuten asettuisivat?”
Melko huono argumentti puolustamaan omaa suunnitelmaa. Jos kaikki muut rakentamiskohteet joka tapauksessa ovat tapetilla erillisinä omina kohteinaan, ei juuri näitä 70 00 tietenkään voida minnekkään muualle sijoittaa! Eli vaihtoehtona on vain, ettei näitä 70 000 Helsinkiin asuteta.
Jos joku hullu ehdottaisi asuntojen tekoon vastaavalle määrälle keskuspuistoon, hänkin voisi kysyä “Mihin 70 000 asukasta muuten asettuisivat?”
Kaupunkisuunnittelijat kyselevät mihin kaikki Helsingin 70.000 tai 250.000 tai 400.000 uutta asukasta pannaan. Ihan aluksi voisi tinkiä tällaisista ylimitoitetuista asukastavoitteista, koska Helsingin normaali asukasluku ei hirveästi kasva, kun suuret ikäluokatkin ovat poistumassa.
Suurin osa Helsingin suunnitellusta kasvusta perustuu ulkomailta tapahtuvaan vieraskieliseen maahanmuuttoon, jota pitäisi kaikin laillisin keinoin rajoittaa. Tämähän on myös EU:n pyrkimyksenä. Eikä tässä nyt tarkoiteta niitä maahantulevia korkeapalkkaisia koulutettuja asiantuntijoita, joihin aina viitataan.
Jos puhut suurista ulkomaalaisryhmistä, tarkoitat varmaankin virolaisia ja venäläisiä.
Helsingin tulevasta kasvusta lähes 70 prosenttia tulee maahanmuutosta. 100.000 maahanmuuttajataustaisen helsinkiläisen raja rikkoutuu tänä vuonna.