Kun katson vanhoja kirjoituksiani, uskoin vielä 1980-luvulla vahvasti raideliikenteeseen perustuvaan sormimalliin, siis säteittäisin raskaan raideliikenteen yhteyksiin, joita sattuu Helsingissä olevan viisi.
Silloin ajateltiin, että ihminen tekee päivässä kaksi matkaa – töihin ja kotiin. Tämä on ollutta ja mennyttä. Nyt vapaa-ajan matkat ovat pääosassa, eivätkä ne kulje sormea pitkin.
Kaikkialla maailmassa radanvarsilähiöt ovat slummiutumisuhan alaisia.
Mari Vaattovaara puhuu monikeskuksisen mallin puolesta. Minunkin sympatiani ovat tämän puolella. Olisihan se hyvä, että jos ihmiset arvostavat urbaania elämää, sitä olisi tarjolla muuallakin kuin Helsingin ratikkakaupungissa. Mutta ei ole.
Kantakaupungin ulkopuolelle rakennetaan vain lähiöitä. Eron ymmärtää menemällä vaikka Porvoon tai Hämeenlinnan keskustaan ja vertaamalla sitä Itäkeskukseen. Malmiin, Leppävaaraan tai Matinkylään. Tikkurilassa on edes vähän yritystä.
Meillä osataan tehdä vain nukkumalähiöitä ja niihin ostareita, joita kutsutaan modernisti kauppakeskuksiksi. Tällainen keskus on tavaralogistiikan kannalta rationaalinen – lähistöllä asuva omakotiasukas voi hurauttaa autollaan ostarin parkkihalliin, tehdä ostoksensa lyhyessä ajassa, jotta ehtii kotiin katsomaan saippuasarjaa telkkarista ja ulkoiluttaman koiraansa. Jos törmää matkalla tuttuunsa, tarkoittaa se yleensä lommoa puskurissa. Urbaania asumista se ei edusta.
Matinkylän “keskustassa” on pistetaloja. Ajatelkaa, millaiseltä Aleksi näyttäisi, jos Espan ja Aleksin välissä olisi pistetaloja.
Kaupungissa talot ympröivät tilaa ja lähiössä tila ympäröi taloja. Se on aivan eri asia.
Espoossa asuminen on itse asiassa varsin mukavaa. Tontit on pieniä, mutta mahtuu niihin ruoholäntti, riippumatto ja sulkapalloverkko. Töihin pääsee hyväkuntoiset fillarilla, muut lähijunalla.
Aika paljon pajupusikkoa vielä kehä kolmosen sisäpuolella. Sopisi tänne rivareita ja talopaketteja lisääkin. Onnistuisko halvemmalla kuin Länsiväylän kylkeen?
Ei onnistu ainakaan Espoon kaavoittajilta, käsittämätöntä että Espoossa on järjetön määrä pusikoita ja joutomaita, joihin mahtuisi kymmeniä tuhansia rivareita ja omakotitaloja, mutta nyt ne omakotilat rakennetaan Kirkkonummelle, Suntioon, Vihtiin jne.
“Meillä osataan tehdä vain nukkumalähiöitä ja niihin ostareita”
Tämä on aivan totta, mutta jos katsotaan mitä Helsinkiin on viime aikoina rakentunut, muistuttaa se enemmän lähiörakentamista ostareineen kuin Kalliota ja Punavuorta. Onneksi ei sentään Kontulaa.
Mikä saa sinut uskomaan, että bulevardien varsille ei rakenneta Viikkiä ja Arabianrantaa?
Jätkäsaaresta vaikuttaa tulevan ihan kaupungin oloista kaupunkia. Kapeita kujia, korkeita taloja. Minut se saa uskomaan, että onnistua voidaan muuallakin.
En nyt hirveästi kehuisi, korkeita taloja on 1 kpl ja sekin hotelli. Sisäpihat erämaita ja pelkkää kiveä, samoin ne kujat ja leveämmätkin kadut, ei puita lähes ollenkaan vaan asfalttia ja pari kivipaasia siellä tuolla. Jos esimerkiksi Nykissä Upper West Side (+muutkin alueet) on saatu rakennettua yli tuplasti tiheämmin (42 000 asukasta/km2) viihtyisäksi ja vehreäksi siten että lähes joka kadulla on puita niin on Jätkäsaaren kaavoittajilla aihetta katsoa peiliin. Paikoin suorastaa järkyttävää kaavoitusta etenkin katujen osalta, siihen kun lisätään täysin epäonnistuneet liikennejärjestelyt niin pistää ihan vihaksi. Eikö nämä kaavoittajat voisi käydä opintomatkalla kaupungeissa joissa on onnistunutta kaavoitusta.
Arvostelet nyt vielä pahasti keskeneräistä kaupunginosaa. Jätkäsaaresta on rakennettu vasta kolmasosa, on niitä yli 10-kerroksisia tulossa rutkasti lisääkin. Tässä yhteydessä korkeilla tarkoitin kumminkin 6–8 ‑kerroksisia. Helsingissä on ollut ongelma, että rakennetaan 3–5 ‑kerroksista ja se jos joku ei ole kaupunkia. Jätkäsaari ihan aidosti vaikuttaa kantakaupungin jatkeelta, toisin kuin vaikka Ruoholahti. Se onko joka mutkassa puu, on toissijaista. Minua viehättää ne pienet kujat, niistä tulee Italian vanhat kaupungit mieleen. Vehreydestäkin käsitykset muuttuvat, kun puistot valmistuvat.
En arvostele vain näkemäni perusteella, kyllä kaikilta osin olen melko tarkkaan asemakaavat käynyt läpi, kuten myös tiesuunnitelmat, näistä on myös käyty laajoja epävirallisia keskusteluja alueella asuvien entisten kaupungin kaavoituksesta ja rakennuttamisesta vastanneiden tahojen kanssa.
Ymmärrän että toiselle ei puut merkitse mitään, tai mikään muukaan kaupunkivihreä. Mutta ainakin asuntojen hintojen mukaan ne kadut joissa on puita menevät nopeiten kaupaksi parhaaseen hintaan, eikä ihmsen hyvinvoinnille tutkimusten mukaan ole haittaa puista. Näistä puistokaduista/bulevardeista on muuten monellakin välittäjällä “tiskin alla” ostajalistat, eli niiden asunnot eivät edes tule yleiseen myyntiin. Ihmettelen myös tätä Ruoholahden jatkuvaa haukkumista, kanavan ympäristö sekä myös Jätkän puolella olevat korttelit lähinnä kanavaa ovat erinomaisesti kaavoitettuja, tottahan se on että moni rakennus näyttää nyt rumalta, mutta silloin laman aikana ei näitä taloja olisi saatu rakennettua ellei siimaa olisi annettu gryndereille. Myös autopaikkaratkaisut kaduilla ovat seurausta siitä että hitas-neliöhinnat piti saada alas.
Jätkäsari on täyttömaata, jolla ei saa ikitammia istutetuksi mitenkään. Ja sitten ton tämä onneton autopaikkanormi. Monet pihat ovat betonikansia, joiden alla on autopaikkoja. Siinä eivät puut oikein menesty. Jos autopaikkoja ei tarvittaisi, kaupunginosasta saisi paljon paremman.
Kyllä saa puita istutettua, vaan ei haluta. Tätä on kysytty myös alan ammattilaisilta. Toisekseen suurimmassa osassa taloja ei ole kansia sisäpihalla, vaan parkkipaikat on kallioluolissa ja sisipihoilla. Muutama puu onkin vaatimuksista saatu parille aukiolle alkuperäisten suunniteltujen kivikasojen sijaan.
Olet muuten väärässä ja asia on mennyt täysin päinvastoin. Nimenomaan alkuperäisissä suunnitelmissa aukioille ja kaduille oli sijoitettu paljon enemmän puita ja pensaita, mutta ne poistettiin lumenaurauksen, huoltoajon ja pysäköinnin helpottamiseksi. Esimerkiksi Rionaukion kohdalla tämä muutos tehtiin asiasta sen kummemmin mihinkään informoimatta. Joka tapauksessa kyllä Jätkäsaareen tulee lopulta puita aika paljon, suurinta osaa ei vain ole vielä istutettu.
Jätkäsaari on tältä osin vieläkin täysin kesken. Jo vuosia toiminnassakin olleet kadut olivat pitkään väliaikaisessa kuosissa, esim. Välimerenkatu odotti ratikkaa, ja Tyynenmerenkadulle on tuunattu kaistoja sataman rekoille jälkikäteen. Aivan järkevästikin puita ei ole istutettu kun kadun eivät ole olleet valmiina lopullisessa muodossaan. Samoin alueen erittäin suuren puiston, eli Hyväntoivonpuiston ensimmäinen puolisko on vasta juuri istutettu, toinen puolisto työmaata. Tähän saakka näkymät ovat olleet todella ankeita, kun kyseessä on entinen sataman kenttä täyttömaalla, jossa ei ennestään kasvanut mitään. Puolet alueesta on tätä edelleen. Keskeneräiset metsälähiöt näyttävät tietysti kivemmilta vihreän suhteen.
vastaus tuossa ylempänä
Vaikkapa se että jokainen havainnekuva aiheesta on ihan muuta kuin joku Latokartano, on hyvin vaikea löytää ensimmäistäkään suunnittelija joka haluaisi rakentaa tuollaista bulevardien jälkeen, ja siinä ei olisi taloudellisesti päätä eikä häntää. Yleensä kannattaa huolehtia sellaisista asioista joita joku muu haluaisi tehdä ja joista on taloudellista hyötyä jos ne tehdään.
OS: “Eron ymmärtää menemällä vaikka Porvoon tai Hämeenlinnan keskustaan…
Meillä osataan tehdä vain nukkumalähiöitä ja niihin ostareita, joita kutsutaan modernisti kauppakeskuksiksi. Tällainen keskus on tavaralogistiikan kannalta rationaalinen – lähistöllä asuva omakotiasukas voi hurauttaa autollaan ostarin parkkihalliin…”
Hämeenlinnan keskustassahan käydään vain viikonloppuisin ryyppäämässä ja tappelemassa kävelykaduilla. Rahvas asioi vain Tiiriössä, jossa on riittävän laajat parkkikentät Cittarin ja Prisman ympärillä. Jossain Goodmanissa on toki parkkihalli, mutta sitä käyttävät vain jotkut kummat hipsterit — normaali kunnon pikkukaupunkilainen tarvitsee ympärilleen avaran taivaan alla olevan parkkipaikan (ja mielellään aivan kaupan oven edestä!)
Kansalaisten mielestä viime vuosien suurin kaupunkisuunnittelullinen ongelma on ollut ilmaisten parkkipaikkojen häviäminen keskustan ympäriltä (ainoa tekijä, joka saa pikkukaupunkilaisen luopumaan vaatimuksesta suoraan kaupanoven edessä olevasta parkkipaikasta). “Asioista perilläolevat” ovat suuresti epäilleet taustalla olevan jonkinlaista salaliittokähmitää parkkihalliyhtiöiden ja kaupungin silmäätekevien välillä.
…mutta siitä vaan mallia ottamaan…
Porvoo ja Hämeenlinna huomio on tärkeä. Sellaista urbaania, mitä Helsingissä arvostaa löytyy jokaisesta kaupungista. Pienestä kaupungissa vähemmän ja suuresta enemmän. Suuremmassa kaupungissa sitä oppii omat ympyrät ja toistaa samoja asioita. Arki pysyy itsensä kokoisena ja näköisenä. Jos omaa arkea ei voi muodostaa, niin ne rajoittavat tekijät ovat lähes aina aika selkeitä. Turvallisuus on yksi sellainen. Yhteiskuntarakenne voi myös olla sellainen, että tarjontaa ei ole syntynyt. On rajoitteita, kieltoja. Täällä niitä ei ole, vaan meillä on arvostettava vapaus tehdä ja toimia. Suvaitsevaisuus on luonut meille hyvät kaupungit.
Monessa pikkukaupungissa on siis mukavaa keskustaa. Valinnanvaraa ei paljon ole, mutta sitä samaa urbaania elämää löytyy sieltäkin. Ja vaikka Helsinki on Suomessa suuri kaupunki, niin samanlaiseen pienuuteen sielläkin sen oman arjen asettaa. Itse menen aina samoihin hotelleihin. Syön samoissa ravintoloissa. Kun löydän jonkin uuden, niin jokin vanha tippuu pois. Cafe Damaskus on uusin löydös kuppiloista ja Plaza hotelleista. Haluaisin tulla Helsinkiin junalla, mutta useimmiten tulen autolla tai kesällä moottoripyörällä. Julkinen ei oikein toimi ja Helsingissä on aina pysäköinti helppoa ja halpaa. Helsingissä en tee juuri muuta kuin pakolliset asiat. Parasta Helsingissä on tällä hetkellä se, että kentälle pääsee sujuvammin. Viime viikolla lensin viimeeksi Helsinki-Vantaalta ja hyvinhän se meni. Helsingin kentälle on nyt yhtä sujuvaa mennä julkisilla kuin Pietarin kentälle.
Asun Lappeenrannassa. Pietarin keskustaan menee täältä junalla 1 tunti 20 minuuttia. Helsinkiin menee Junalla kaksi tuntia. Useimmiten tulee mentyä Pietariin Viipurista, jonne tästä on noin 50 kilometriä. Veikkaan, että olen vuoden sisällä käynyt Pietarissa noin 20 kertaa. Helsingin keskustassa olen vuoden sisällä käynyt ehkä viisi kertaa. Sen verran tulee reissattua, että passi kestää keskimäärin noin kolme vuotta ja saman aikaisesti joutuu käyttämään kahta passia.
Suomen kaikki kaupungit ovat keskenään hyvin samanlaisia. Ääripäätkin ovat hyvin lähellä toisiaan. Pienet kaupungit osaavat olla maailmalla erilaisia. Joku kaupunki saattaa olla niin vahvasti vaikka yliopistokaupunki, että se on pelkkää opiskelijaelämää ja keski ikä kaupungilla on alle kolmekymmentä. Joku teollisuuspaikka taas saattaa olla muutaman sadan kilometrin päässä totaalisen erilainen. Maailmalla saattaa samassa maassa olevan pienet kaupungit olla keskenään aivan erilaisia. Joku on tehnyt omanlaista kaupunkia ja omaleimaisuus voi olla suurta.
Maailman suuret kaupungit muistuttavat toisiaan. Olen ajatuksissani pitänyt sellaista kolmen miljoonan rajaa sille, että kaupungissa on kaikki siten, että voin elää ja olla oman itseni näköisessä arjessa ja juhlassa. Jokaisessa kolmen miljoonaa ylittävässä kaupungissa löytyy se kaikki, mitä kaupungista kaipaa. Isot muistuttavat toisiaan, sillä ajaudut niistä jokaisessa samojen asioiden pariin. Isossakaan kaupungissa ei tarvitse olla pitkään kun alkaa törmäämään samoihin ihmisiin uudestaan ja uudestaan. Samat kiinnostuksen kohteet ajavat samoihin paikkoihin.
Samoin toistuu matkakohteissa. Katso markkinoinnin kohdetta, niin tiedät minne olet menossa. Se on ihan sama onko se Fizi, Thaikkula, Tahiti, Havaiji, tai joku muu. Vaikka se olisi maapallon toisella puolella, niin se on samassa segmentissä myymässä samalle asiakaskunnalle samaa tuotetta. Ja ne kopioivat toisiaan ja kilpailevat keskenään. Sillä ei ole paljon merkitystä missä maassa se paikka on.
Lähdin Helsingistä 20 vuotta sitten. Silloin se oli aika kamala kaupunki. Nykysin se on paljon parempi. Mutta niin on käytännössä jokainen suomen kaupunki. Kaikki on paremmin 2018 jos sitä vertaa vuoteen 1998.
Hyvin ja osuvasti sanottu, mutta ei tuo ainakaan mitenkään tiivistämiseen liity. Minusta kovasti näyttää siltä, että tiivistämistä tehdään nykyisellään juuri siellä, missä ei haluta asua tiiviisti ja kaupunkimaisesti, eikä siellä, missä on niin tiivistä että kivitalot jo muutenkin hallitsevat maisemaa ja tiivistämällä ja katuverkkoa muokkaamalla juuri saataisiin kantakaupunkimaista ympäristöä. Minusta nimenomaisesti jokainen toimivakin sopivan väljä lähiö yritetään tiivistää slummiksi viher- ja väljempiä alueita hävittämällä eikä edes yritetä rakentaa lisää “kaupunkia” sinne “kaupungin” ulkolaitaan. Pilataan siis asuinympäristö niiltä, joille lähiöasuminen sopii, ja tuotetaan betonierämaata, jossa kuitenkaan kaupunkiasujat eivät viihdy.
Moderni ostari voisi ehkä olla kivakin, mutta kauppakeskuksia tuppaa jostain syystä tulevan. Olisiko vika kaavoituksessa?
OS: “Asunnot välittömästi Mannerheimintien varressa ovat noin tuhat euroa halvempia kuin seuraavassa korttelissa – mutta paljon kalliimpia kuin vaikkapa Pihlajanmäessä. ”
Onkohan tuo avian näin. Tosin vertailuja vaikea tehdä, kun minulla on tiedossa vain hintapyynnöt. Etuovessa Mannerheimintien varrella oli myynnissä 11 asuntoa. Urheilukadulla 1. Nordenskiöldinkatu on hyvin likennöity.… Verteilukelpoiset kohteet tuntuivat olevan samoisa hinnoissa.