Politiikka ja muotoilu

Olin Porin Suo­mi-areenal­la keskustele­mas­sa muo­toilus­ta. Tehtäväni oli mure­htia palve­lu­tuotan­non roo­lia politiikassa. 

Kun Panu Laturi min­ut tähän kut­sui, ensik­si tuli mieleen vaa­timus piirtää kart­ta Afrikas­ta 500-luvul­la. Lähin­nä pimeätä.

Mut­ta sit­ten alkoi seljetä.

Poli­ti­ikas­ta ja palvelu­muo­toilus­ta min­ul­la on san­ot­ta­va kak­si asiaa.

Län­si­mainen demokra­tia on suuris­sa vaikeuk­sis­sa  ­- voi jopa hävitä globaalin kil­pailun muil­la hallinto­muodoille – kos­ka some-maail­man  verkos­torakenne ei oikein istu yhtään puoluei­den hier­arkkisen hallinnon kanssa. Puolue­poli­ti­ikan maine on aika ala­mais­sa, eikä täysin aiheetta.

Meil­lä vaa­di­taan kak­si­ta­soista demokra­ti­aa. Kansalais­ten on saata­va vali­ta puoluei­den ja hei­dän aset­tamien­sa ehdokkaiden väliltä ja nuo puolueet on hal­lit­ta­va demokraat­tis­es­ti. Puolueisi­in kuu­luu alla viisi pros­ent­tia suo­ma­laista, joten koko kansaa ajatellen puoluei­den sisäi­nen demokraat­tisu­us ei ole kovin olen­nainen asia.

Muo­toilun val­ta­va vaiku­tus näkyi Suomen taloudessa  kymme­nen vuo­den lamana, kun Iphone teki selvää Nokian johtoase­mas­ta. Iphonea  ei ollut kehitet­ty mitenkään demokraat­tis­es­ti vaan erit­täin itse­val­tais­es­ti, mut­ta markki­noil­la asi­akkail­la oli vapaus vali­ta. Asi­akkaiden kannal­ta lop­putu­los ratkaisi, ei se, mil­laista yri­tys­demokra­ti­aa Applel­la harjoitettiin.

Voisiko ajatel­la, että demokra­ti­as­sakin riit­täisi yhden tason demokratia?

 Puolueet saisi­vat valmis­tel­la oman vai­h­toe­hton­sa niin epädemokraat­tis­es­ti (ja mer­i­tokraat­tis­es­ti) kuin halu­a­vat ja äänestäjät saisi­vat sit­ten vali­ta näistä vaihtoehdoista.

Kun vain neljä pros­ent­tia suo­ma­laista kuu­luu puolueisi­in, demokra­tia tuon neljän pros­entin sisäl­lä on vähem­män merk­i­tyk­sel­listä kuin sen 96 pros­entin oikeus vali­ta korkeata­soista vaihtoehdoista.

Epädemokraat­tis­es­ti luo­duista vai­h­toe­hdoista on myös koke­mus­ta. Ran­skan Macron loi itse oman vai­h­toe­hton­sa vail­la puoluedemokra­t­ian kahlei­ta. Samoin Kanadan Trudeau. Samaan joukkoon kuu­lu­vat valitet­tavasti myös Trump, Putin, Turkin Erdo­gan ja Unkarin Orban. 

Luulen, että poli­ti­ikan tule­vaisu­us on epädemokraat­tis­es­ti muo­doste­tuis­sa vai­h­toe­hdois­sa, joiden väliltä kansa saa vaaleis­sa vali­ta. Itse­val­tais­es­ti hal­lit­tu­ja noiden puoluei­den ei kan­na­ta olla, mut­ta mer­i­tokraat­tis­es­ti hal­lit­tu­ja kyl­läkin. Jos kaik­ki ajat­tel­e­vat niin kuin pomo, vain pomo ajattelee.

Uuden­laiset, korkean profi­ilin puolueet tarkoit­ta­vat myös, että maan suun­ta voi vai­h­tua vaaleis­sa radikaal­isti. Nykyjär­jestelmän ”hyvi­in” puoli­in kuu­luu, ettei sil­lä ole niin väliä, mitä vaaleis­sa äänestetään, kos­ka puolueet ovat muut­tuneet demokraat­tis­es­ti niin samanlaisiksi.

Toinen tapa tuo­da muo­toilun oppe­ja poli­ti­ikkaan on poli­itikko­jen brändäämi­nen. Pidän tätä yleistynyt­tä tapaa vas­ten­mielisenä. Sen mukana tul­lut epäaitous on merkit­tävänä syynä poli­ti­ikan huonoon maineeseen.

Muinoin hyvinkin akti­ivis­es­ti toimin­ut Benin tal­li kokoomuk­ses­sa on hyvä esimerk­ki tästä. Sen näkyvin tähti oli Kir­si Piha. Hänet brändät­ti­in yksioikoisek­si oikeis­tolib­er­aa­lik­si, jon­ka mielip­i­teet pystyi arvaa­maan aina ennal­ta. Se toi hänelle paljon ääniä, mut­ta vähän poli­it­tista vaiku­tus­val­taa. Vaikut­ti ”yhdel­lä kädel­lä nos­tet­taval­ta poli­itikol­ta”. Hän jät­täy­tyi pois eduskun­nas­ta. Sen jäl­keen hänestä kuo­ri­u­tui aivan toinen ihmi­nen, syvälli­nen ja moni­u­lot­teinen ja kult­tuuria ymmärtävä. Aito Kir­si Piha olisi päässyt poli­ti­ikas­sa pitkälle ja olisi ehkäpä myös viihtynyt siinä paremmin.

Poli­itikon kan­nat­taa olla sitä mitä on, eikä ottaa päälleen jotain muu­ta roolia.

29 vastausta artikkeliin “Politiikka ja muotoilu”

  1. > Uuden­laiset, korkean profi­ilin puolueet tarkoittavat
    > myös, että maan suun­ta voi vai­h­tua vaaleissa
    > radikaalisti.

    Ei kyse ole mis­tään uud­es­ta asi­as­ta. Vain siitä, että

    > Kansane­dus­ta­ja on velvolli­nen toimessaan
    > nou­dat­ta­maan oikeut­ta ja totu­ut­ta. Hän on siinä
    > velvolli­nen nou­dat­ta­maan perus­tus­lakia, eivätkä
    > hän­tä sido muut määräykset.

    Näköjään Wikipedia määrit­telee imper­ati­ivisen man­daatin aika pop­ulis­tis­es­ti. Että edus­ta­ja olisi sitoutunut joi­hinkin ilmaan heit­et­ty­i­hin sanoi­hin. Että puolueen kanssa tehty ehdokku­us­sopimus olisi sito­va. Että oman­tun­non ääni on vaiennettava.

    Olen use­assa viime vaalis­sa huo­man­nut kuin­ka ehdokkaat korosta­vat sitä kuin­ka tarkalla kor­val­la he seu­raa­vat äänestäjien mielip­iteitä, kansan ään­tä ja sit­ten toimi­vat tuon kansan äänen mukaises­ti myös muut­tuneis­sa olo­suhteis­sa. Täl­lainen puhe on pop­ulis­mia. Se hal­ven­taa demokra­tia olemuksen.

    Demokra­t­ian irviku­va on edus­tus­laitos, jon­ka jäsenet tekevät päätök­sen­sä “kansan mielip­i­teen mukaises­ti”. Että he muut­ta­vat päivit­täin mielip­i­teen­sä sen mukaan mitä iltale­hdet kir­joit­ta­vat. Täl­lainen edus­tus­laitos ei tarvitse vaale­ja. Sen jäsenyyskin voi olla elinikäi­nen ja yhteiskun­talu­okkaan perus­tu­va. Siinä poli­ti­ikan suun­ta muut­tuu aina kansan tah­don mukaisek­si ikään kuin itses­tään. Äänestämi­nen on turhaa.

    Val­ti­ol­lisel­la tasol­la ei ole edes tarkoi­tus, että eduskun­nan mielipi­de muut­tuu ker­ran viikos­sa. (Pait­si tietenkin, jos kansa muut­taa mielip­i­teen­sä kahdesti viikos­sa, niin sit­ten kahdesti.) Ei. Jokainen edus­ta­ja jääräpäis­es­ti pitäköön kiin­ni omas­ta kan­nas­taan. Ei hän pahim­mas­sakaan tapauk­ses­sa ole kansakun­nan riip­pakivenä kuin enin­tään neljä vuotta.

    Kansane­dus­ta­jan vaaleis­sa ei äänestetä poli­ti­ikan suun­nas­ta, ei puoluei­den ohjelmista, ei päämin­is­ter­istä. Ei. Vain ihmi­sistä, jot­ka neljä vuot­ta hal­lit­se­vat val­tio­ta. Jos kansa halu­aa muut­taa poli­ti­ikan suun­nan, se kyl­lä vai­h­taa edus­ta­jat. Ei niin, että edus­ta­jat vai­h­ta­vat mielipiteensä.

  2. Vai­h­toe­hto­jen välil­lä val­it­sem­i­nen on hyvä asia sil­loin, kun on todel­la mah­dol­lista yksilöl­lis­es­ti tehdä oma val­in­tansa. Esimerkik­si voi siis päät­tää, että ostaa iPho­nen, mut­ta voi myös päät­tää, että ostaa Nokian puhe­li­men. Se, että enem­mistö päät­tää, mikä vai­h­toe­hto kaikkien on valit­ta­va, ei ole vält­tämät­tä niin hyvä asia — ei edes sit­ten, jos enem­mistö päät­tää, että kaikil­la pitää olla iPhone. Per­in­teisessä poli­ti­ikas­sa plu­ral­is­mille ei ole juuri ollut sijaa puoluei­den sisäl­lä, mis­tä syys­tä puoluei­den välisel­lä kon­sen­sus- ja kom­pro­mis­sipoli­ti­ikalla on ollut omat hyvät puolensa.
    Yhteiskun­nal­li­sis­sakin asiois­sa voitaisi­in tar­jo­ta eri­laisia vai­h­toe­hto­ja, jos tähän olisi halua — kär­jis­te­tysti tyyli­in laa­jem­pi palvelu­paket­ti korkeam­mal­la kuukausi­hin­nal­la ja sup­peampi paket­ti edullisemmin.

    1. Jos et hyväksy, että kollek­ti­ivisia val­in­to­ja tehdään enem­mistön kan­nan mukaan, mik­si et ehdo­ta suo­raan, että vaalien jär­jestämi­nen lopete­taan turhana.

      1. Vaale­ja voi jär­jestää monel­la taval­la ja vähem­mistön mielip­i­teetkin voi huomioida.

      2. Osmo Soin­in­vaara:
        Jos et hyväksy, että kollek­ti­ivisia val­in­to­ja tehdään enem­mistön kan­nan mukaan, mik­si et ehdo­ta suo­raan, että vaalien jär­jestämi­nen lopete­taan turhana.

        Eiköhän tässä vaan haet­tu sitä, että vähen­net­täisi­in sitä kollek­ti­ivista päätöksentekoa.

        Minus­ta on ihan aiheel­lista kysyä, että onko julkisen sek­torin ihan väk­isin olta­va 53% brut­tokansan­tuot­teesta vai voisiko se olla esim. 33% kuten tääl­lä Sveit­sis­sä? Ero on meinaan aika iso.

      3. Sepi: Eiköhän tässä vaan haet­tu sitä, että vähen­net­täisi­in sitä kollek­ti­ivista päätöksentekoa.

        Minus­ta on ihan aiheel­lista kysyä, että onko julkisen sek­torin ihan väk­isin olta­va 53% brut­tokansan­tuot­teesta vai voisiko se olla esim. 33% kuten tääl­lä Sveit­sis­sä? Ero on meinaan aika iso.

        Eli Suomes­sa lie­nee aika tehokas julki­nen sek­tori jos se tuot­taa 53% brut­tokansan­tuot­teesta, vaik­ka se työl­listää vain 27% työl­li­sistä. Vai mitä yri­tit kertoa?

      4. @ peksu says: 18.7.2018 at 15:38

        > Eli Suomes­sa lie­nee aika tehokas julki­nen sektori
        > jos se tuot­taa 53% brut­tokansan­tuot­teesta, vaikka
        > se työl­listää vain 27% työllisistä.

        Todel­lisu­us on se, että julki­nen sek­tori kulut­taa 53% brut­tokansan­tuot­teesta pitääk­seen työssä 27% työllisistä.

      5. peksu: Eli Suomes­sa lie­nee aika tehokas julki­nen sek­tori jos se tuot­taa 53% brut­tokansan­tuot­teesta, vaik­ka se työl­listää vain 27% työl­li­sistä. Vai mitä yri­tit kertoa?

        En ole Sepi, mut­ta veikkaan, että hän halusi “pienen­tää” julk­ista sek­to­ria. Val­ta ja vas­tuu seu­raa rahaa. Monis­sa asiois­sa päätös­val­ta kan­nat­taa selkeästi antaa yksilölle tai julkiselle val­lalle. Mut­ta monis­sa muis­sa asiois­sa se on päätöskysymys: halu­am­meko antaa val­taa ja vas­tu­u­ta kansalaiselle vai virkamiehelle. Jos julkisen sek­torin menot suh­teessa BKT:n ovat korkeat kuten suomes­sa, siitä seu­raa se, että myös päätös­val­ta pain­ot­tuu virkamiehelle. Minä ja Sepi(?) halu­aisimme, että kansalaisille annet­taisi enem­män val­taa ja vas­tu­u­ta ja että kansalainen palaute­taan kaiken keskiöön. Puheis­sa kaik­ki lait­ta­vat kansalaisen keskiöön, mut­ta valitet­tavasti se oikeasti vaatii alhaisen veroas­t­een, kohta­laisen “pienen” julkisen sek­torin ja sen, että kansalaiset ovat vau­rai­ta. Täl­lähetkel­lä Suomes­sa koti­taloudet ovat melko köy­hiä. Var­al­lisu­us on imuroitu viimeisen 50 vuo­den aikana julkiselle sek­to­rille (=sosi­aal­i­tur­vara­has­toi­hin).

      6. peksu: Eli Suomes­sa lie­nee aika tehokas julki­nen sek­tori jos se tuot­taa 53% brut­tokansan­tuot­teesta, vaik­ka se työl­listää vain 27% työl­li­sistä. Vai mitä yri­tit kertoa?

        Sveitsin brut­tokansan­tuote on vähän läh­teestä riip­puen luokkaa 75% korkeampi asukas­ta kohden Suomeen ver­rat­tuna, joten en olisi niinkään var­ma, että se Suomen julki­nen sek­tori on niin tajut­toman tehokas. Jos olisi, niin Suo­mi olisi paljon vau­raampi kuin Sveitsi…

      7. peksu: Eli Suomes­sa lie­nee aika tehokas julki­nen sek­tori jos se tuot­taa 53% brut­tokansan­tuot­teesta, vaik­ka se työl­listää vain 27% työl­li­sistä. Vai mitä yri­tit kertoa? 

        Jospa ei enää leviteltäisi tätä väärinkäsi­tyk­seen perus­tu­vaa lukua. Julki­nen sek­tori tuot­taa noin 20% Suomen BKT:sta.

  3. En minäkään näe mitään ongel­maa puoluei­den “epädemokraat­tisu­udessa”; pikem­minkin puolueille pitäisi antaa enem­män val­taa, ja siir­tyä nykyis­es­tä vaal­i­tavas­ta lis­tavaali­in. Tämä vapaut­taisi aivan val­tavasti puoluei­den resursse­ja ehdokaslis­to­jen täyt­tämis­es­tä ja sato­jen yksit­täis­ten ehdokkaiden main­os­tamis­es­ta varsi­naiseen lin­jatyöhön ja poli­ti­ikan sisältö­jen miet­timiseen ja edistämiseen.

    Mut­ta ei puolueet ole nykyti­lanteen suurin ongel­ma. Suurin ongel­ma on lain­valmis­te­lu­työn hal­vaan­tu­mi­nen, ja se taas ei johdu puolueista, vaan siitä, että lain­valmis­telu on jätet­ty käytän­nössä kokon­aan hal­li­tuk­sen tehtäväk­si. Ja hal­li­tus taas ei sisäis­ten ris­tiri­ito­jen­sa vuok­si yksinker­tais­es­ti kykene tätä työtä tekemään.

    Eduskun­nas­ta löy­ty­isi hel­posti enem­mistö melkein minkä tahansa uud­is­tuk­sen läpiviemisek­si, mut­ta kun enem­mistön koos­t­u­mus vai­h­tuu asi­ako­htais­es­ti (eli esimerkik­si por­varipuolueet pysty­i­sivät keskenään sopi­maan työelämän uud­is­tuk­sista, kun taas vaikka­pa minkään­lainen kaupunkipoli­ti­ikan kehit­tämi­nen vaatii kepun jät­tämistä oppo­si­tioon), ei yhden enem­mistöhal­li­tuk­sen aikana pystytä tekemään kuin yksi, hyväl­lä tuuril­la kak­si uud­is­tus­ta, kun lop­ut han­kkeet kaatu­vat sisäisi­in ris­tiri­itoi­hin. Ja yksi uud­is­tus neljässä vuodessa ei vain ole riit­tävä vauhti nykymaailmassa.

    Lain­valmis­te­lu­työ pitäisi ottaa hal­li­tuk­selta eduskun­nan käsi­in, vain siten voidaan päästä järkevästi ja jous­tavasti eteenpäin.

    1. arkkite­hti: Suurin ongel­ma on lain­valmis­te­lu­työn hal­vaan­tu­mi­nen, ja se taas ei johdu puolueista, vaan siitä, että lain­valmis­telu on jätet­ty käytän­nössä kokon­aan hal­li­tuk­sen tehtäväk­si. Ja hal­li­tus taas ei sisäis­ten ris­tiri­ito­jen­sa vuok­si yksinker­tais­es­ti kykene tätä työtä tekemään.

      Tämä. Asi­as­sa on myös ide­ologi­nen puoli, eli se val­lalle päässyt aja­tus, että laa­japo­h­jainen komiteavalmis­telu ylipäätään on van­hanaikaista ja että lait voi valmis­te­lut­taa oman leirin lob­bareil­la. Jäl­ki on ollut jok­seenkin karua. Ks. vaik­ka sote-uud­is­tuk­sen tör­mäi­lyt perus­tus­laki­in, joiden olisi ilmi­selvästi pitänyt olla vältettävissä.

      1. Mikko H: Tämä. Asi­as­sa on myös ide­ologi­nen puoli, eli se val­lalle päässyt aja­tus, että laa­japo­h­jainen komiteavalmis­telu ylipäätään on vanhanaikaista 

        Joku poli­itikko on muis­taak­seni kir­joit­tanut aiheesta kir­jan, oliko se nyt Sote-komitea vai Sata-komitea?

    2. > siir­tyä nykyis­es­tä vaal­i­tavas­ta listavaaliin

      Juuri tässä on yksi kohde, jos­sa val­ta voidaan antaa puolueille. Kukin puolue itsenäis­es­ti päät­täköön val­i­taanko sen ehdokkaat pitkältä listal­ta vaiko ään­imäärien mukaan.

  4. OS on oike­as­sa sinä, että ”Län­si­mainen demokra­tia on suuris­sa vaikeuk­sis­sa”. Kyseessä on globaali kil­pailu dig­i­taalisen auk­tori­teet­ti-johtoisen jär­jestelmän (Dig­i­tal Author­i­tar­i­an­ism) ja lib­er­aalin demokra­t­ian välillä.

    Meneil­lään on dig­i­tal­isaa­tion aiheut­ta­ma suuri mur­ros, joka tulee järkyt­tämään kaikkia yhteiskun­nan rak­en­tei­ta. Tämä on jo nyt todel­lisu­ut­ta monil­la eri aloil­la, kuten tiedonväl­i­tys (kyber-hyökkäyk­set), pörssi ja finanssi-sek­torit (high fre­quen­cy trad­ing), sotatekni­ik­ka, kul­je­tus- ja kaup­pa (Ama­zon, Aliba­ba), ter­vey­den­hoito, jne.

    Dig­i­tal­isaa­tio (tekoä­ly) antaa jo nyt val­tio­valalle mah­dol­lisu­u­den varsin tarkasti seu­ra­ta kansalais­ten kaikkea toim­intaa, sekä laa­jamit­tais­es­ti ymmärtää ja kon­trol­loi­da esimerkik­si tiedonväl­i­tys­tä sen eri muodoissaan.

    Men­neet vuosikymmenet ovat osit­ta­neet, että lib­er­aali demokra­tia on ollut paras jär­jestelmä anta­maan kansalaisille kas­vavaa hyv­in­voin­tia ja vau­raut­ta. Autori­taariset jär­jestelmät puolestaan ovat aina lop­ul­ta ajau­tuneet talous­vaikeuk­si­in ja stagnaatioon.

    Nyt kuitenkin tämä tilanne näyt­tää ole­van muut­tumas­sa. Dig­i­tal­isaa­tion nopea kehi­tys antaa nimit­täin auk­tori­teet­ti­jo­htoisille maille uusia mahdil­lisuuk­sia, kun ne kil­pail­e­vat lib­er­aalien demokra­tioiden kanssa. 

    Varsinkin suurille ja taloudel­lis­es­ti kehit­tyneille maille dig­i­tal­isaa­tio avaa mah­dol­lisuuk­sia tar­jo­ta kansal­isilleen taloudel­lista hyv­in­voin­tia, samal­la kun val­tio­val­ta ylläpitää yhä kat­tavam­paa kon­trol­lia yhteiskuin­nas­ta. Esimerkik­si Kiina ja Venäjä ovat jo valin­neet tämän vai­h­toe­hdon ja ovatkin jo varsin pitkäl­lä tarvit­tavien digi-instru­ment­tien käyt­tööno­to­ssa. Moni muukin maa näyt­tää nyt hark­it­se­van tätä vaihtoehtoa.

    On alka­nut uusi globaali kil­pailu dig­i­taalisen auk­tori­teet­ti-johtoisen jär­jestelmän ja lib­er­aalin demokra­t­ian välil­lä, mikä on vuo­sisa­tamme merkit­tävin yhteiskun­nalli­nen taistelu.

  5. Län­si­mainen demokra­tia on suuris­sa vaikeuk­sis­sa ­- voi jopa hävitä globaalin kil­pailun muil­la hallintomuodoille 

    Pidän tätä aja­tus­ta, jota Bengt Holm­ström Hesaris­sa vil­jeli, vaar­al­lise­na. Peruste­lut, kuten Suomen surkea sote-uud­is­tus ontu­i­v­at — miten Tan­skas­sa sit­ten onnis­tut­ti­in ja syynä pidet­ti­in avoin­ta keskustelua? Se että kokee ole­vansa oike­as­sa ei ole riit­tävä peruste luop­ua hallinnon avoimuudesta.

    Tiedon pitää kulkea sukupolvelta toiselle, miten muuten voidaan kas­vat­taa tule­via päät­täjiä? Se ris­ki on otet­ta­va, että uusi tieto saat­taa suu­tut­taa ihmisiä. Mut­ta jos tieto on oikea se väistämät­tä lyö itsen­sä läpi. Ei ehkä mei­dän eli­naikanamme mut­ta tule­vaisu­u­den ihmiskun­ta on meitä viisaampi, jos ker­romme heille avoimesti mitä päätök­siä teimme ja mil­lä perusteilla.

    Demokra­tia on ikäänkuin filt­teri, joka pyrkii suo­dat­ta­maan poikkeavuuk­sia — jotkut poikkeamista ovat hyviä ja toiset huono­ja. Asiantun­ti­joiden johta­ma val­tio on kai viehät­tänyt anti­ikin ajoista läh­tien filosofe­ja, mut­ta ongel­mak­si muo­dos­tuu kuka kon­trol­loi asiantun­ti­joi­ta? Yhä sup­pene­va asiantun­tio­ji­den piiri lop­ul­ta kor­rup­toituu ja menet­tää tehonsa.

  6. Mielestäni paras pieni muu­tos nykyiseen sys­teemi­in olisi laki jos­sa kaikkien puoluei­den ehdokkaat, puoluekok­ouse­dus­ta­jat ja johto pitää vali­ta tietyl­lä vaal­i­taval­la, esim. siir­to­vaal­iääni­ta­pa. Puolueil­la on nyt kaiken maail­man vir­i­tyk­siä joil­la yritetään kon­trol­loi­da val­taa puolueessa. Puoluei­den demokrati­soin­ti tek­isi puolue­poli­ti­ikas­ta järkevämpää. 

    Puolueet saisi­vat valmis­tel­la oman vai­h­toe­hton­sa niin epädemokraat­tis­es­ti (ja mer­i­tokraat­tis­es­ti) kuin halu­a­vat ja äänestäjät saisi­vat sit­ten vali­ta näistä vaihtoehdoista. 

    Näen tässä mallis­sa kolme ongelmaa. 

    Jos päätet­tävät asi­at ovat pieniä kokon­aisuuk­sia, poli­ti­ikas­ta tulee jono val­in­to­ja jot­ka eivät vält­tämät­tä kytkey­dy toisi­in­sa: (A,B,C,…). Osa äänestäjistä olisi valmis äänestämään A vain jos B ei toteudu. Neu­vot­telu ja kom­pro­mis­sit kuu­lu­vat demokra­ti­aan. Sar­ja eril­lisiä päätök­siä rajoit­taa mah­dol­lis­ten vai­h­toe­hto­jen joukkoa. 

    Jos päätet­tävät asi­at kas­vate­taan suurem­mik­si kokon­aisuuk­sik­si, toises­sa ääripäässä on tilanne jos­sa äänestäjät val­it­se­vat minkä puolueen tai puoluekoali­tion ohjel­ma toteutetaan. Jos val­i­taan eniten ääniä saa­neen koali­tion ohjel­ma, Duverg­er’in peri­aate alkaa toimia ja siir­ry­tään kohti kah­ta vaihtoehtoa. 

    Kol­mas suo­ran kansanäänestyk­sen ongel­ma on se, että äänestäjät ovat pere­htyneet asi­aan vielä vähem­män kuin takariv­in edus­ta­jat. Äänestys­tu­los tulee medi­avaikut­tamisen ja yksinker­tais­tamisen kautta. 

    Jos halu­taan saa­da kansan ääni kuu­lu­vi­in Ateenalainen demokra­tia sopi­val­la otan­nal­la on paras. Val­i­taan täysi-ikäi­sistä suo­ma­lai­sista arvon­nal­la tilas­tol­lis­es­ti edus­ta­va kansankok­ous, eli ekkle­sia joka tekee päätök­set äänestämäl­lä. Kansane­dus­ta­jat ja asiantun­ti­jat pere­hdyt­tävät tätä joukkoa kaikki­in vai­h­toe­htoi­hin. Lop­putu­lok­se­na on asi­aan pere­htynei­den kansalais­ten tah­to jos otan­ta on tarpeek­si suuri. Arval­la valit­tavaa asi­aan pere­htyvää kansankok­ous­ta voisi ensin tes­ta­ta kun­nan tasolla.

  7. Ei täl­lä sys­teemil­lä mis­sä virkamiehet valvo­vat kansalaisia ja pitävät kiin­ni min­is­ter­iöi­den­sä eduista saa­da mitään olleel­lista muu­tos­ta aikaan parem­paan. Parem­pi hallinto on sitä, että kansalaiset itse päät­tävät arkipäivän asiois­taan tois­t­en­sa kanssa nor­maal­isti toim­i­mal­la. Lisäk­si nyky­isin kansalaisia voidaan harhaut­taa äänestämään main­on­nal­la tiet­tyä tahoa kun­han vaan on tarpeek­si rahaa turuil­la ja tor­eil­la mesoamiseen vaalin alla. Kuten viime vaalis­sa kävi PS:n kohdal­la. Pikaisin paran­nus pitäisi saa­da siihen, että kansalainen tietää mitä asi­aa hänen kansane­dus­ta­jae­hdokkaansa ajaa ja miten eduskun­nas­sa olleessaan äänestää. Siis vaalis­sa ei olisikaan puoluei­ta vaan asioi­ta joista äänestetään, joi­ta sit­ten val­i­tut aja­vat eduskun­nas­sa eteen­päin ennal­ta laa­di­t­ul­la taval­la. Tuolle vai­h­toe­htona on se, että äänestetään tärkeis­sä asiois­sa kansanäänestyk­sel­lä kuten Sveit­sis­sä. Ennen kansanäänestys­tä pitäisi voi­da osoit­taa jär­jel­lisen äänestyskelpoisuuten­sa jot­ta pro­pa­gan­dis­tit ja manip­u­loi­jat eivät pää­sisi vaikut­ta­maan äänestäjän näkemykseen.

  8. Kiin­nos­ta­va puheen­vuoro äärim­mäisen tärkeästä asi­as­ta. Mik­si län­si­mainen demokra­tia on vaikeuk­sis­sa? Olen itse mon­esti kri­ti­soin­ut demokra­ti­aa sen puut­teista, mut­ta nyt kun se on oikeasti vaikeuk­sis­sa koen tärkeäk­si puo­lus­taa sen hyviä puo­lia. Mikä muu jär­jestelmä takaisi meille, taval­lisille kansalaisille, saman­laiset vapaudet ja esimerkik­si riip­pumat­toman medi­an ja oikeuslaitok­sen? Pidän niitä tavat­toman suu­ri­na arvoina.

    Maail­ma muut­tuu nopeasti ja ennen­näkemät­tömäl­lä taval­la, kun dig­i­tal­isaa­tio, glob­al­isaa­tio ja ympäristöon­gel­mat, ehkä tärkeimp­inä mut­teivät ain­oina tek­i­jöinä, saa­vat per­in­teiset ajatuk­set toimi­vas­ta demokra­ti­as­ta tun­tu­maan van­hen­tuneil­ta. Miten demokra­t­ian pitäisi tässä tilanteessa sopeu­tua, muut­tua? Vai voisiko joku muu hallinto­muo­to kor­va­ta sen hukkaa­mat­ta edel­lä mainit­tu­ja ominaisuuksia? 

    En tiedä. Ihmiset län­si­mais­sa ovat kuitenkin tyy­tymät­tömiä, ja jotain sille tart­tis tehdä, muuten voi käy­dä val­lan huonos­ti. Esi­in nou­se­vat vai­h­toe­hdot pop­ulis­mei­neen tai autori­taari­sine johta­ji­neen kun eivät vakuuta.

  9. Näin totu­u­den jälkeisenä aikana on ehdot­toman tärkeää, että poli­it­tisen muo­toilun laat­ua valvotaan tarkasti — eihän kukaan val­is­tunut ihmi­nen iki­maail­mas­sa halu­aisi väärin ajatel­tu­jen ja virheel­lis­ten aat­tei­den kaupit­telua viat­tomille kansalaisille?

    Olisi var­maankin paras­ta perus­taa Val­takun­nan poli­it­tisen kaavoituk­sen viras­to, joka tark­istaisi ja hyväksy­isi yleiset poli­it­tisen muo­toilun ehdo­tuk­set. Kun­nal­lispoli­ti­ikan tasol­la tehtävä voitaisi­in ehkä uskoa ELY-keskusten / tule­vien maakun­tien kon­tolle ja pääte­htävänä olisi laa­tia yleinen poli­it­ti­nen kaa­va maakun­nan alueelle.

    Uskon, että ain­oas­taan täl­lä taval­la saadaan tor­jut­tua mm. turhan näkyväk­si muo­toil­tu­jen kir­sip­i­ho­jen var­jos­tus­vaiku­tus naa­puris­sa pidet­tävi­in tupail­toi­hin ja työväeny­hdis­tyk­sen kok­ouk­si­in. Keskitetyl­lä poli­it­tisel­la muo­toilul­la voidaankin päästä paljon tehokkaam­paan tulok­seen kuin aivan holit­toma­l­la itsenäis­ten toim­i­joiden puuhastelul­la. Samal­la voitaisi­in hyö­dyn­tää poli­it­tisen muo­toilun etur­in­ta­mas­sa ole­via aat­tei­ta ja varmis­taa hallintoalam… eikusi­is… kansalais­ten kirka­sot­sainen marssi kohti maakuop… eikusi­is… resurssineu­traalia ihanneyhteiskuntaa!

    1. ksee:
      Näin totu­u­den jälkeisenä aikana on ehdot­toman tärkeää, että poli­it­tisen muo­toilun laat­ua valvotaan tarkasti – eihän kukaan val­is­tunut ihmi­nen iki­maail­mas­sa halu­aisi väärin ajatel­tu­jen ja virheel­lis­ten aat­tei­den kaupit­telua viat­tomille kansalaisille?

      Olisi var­maankin paras­ta perus­taa Val­takun­nan poli­it­tisen kaavoituk­sen viras­to, joka tark­istaisi ja hyväksy­isi yleiset poli­it­tisen muo­toilun ehdo­tuk­set. Kun­nal­lispoli­ti­ikan tasol­la tehtävä voitaisi­in ehkä uskoa ELY-keskusten / tule­vien maakun­tien kon­tolle ja pääte­htävänä olisi laa­tia yleinen poli­it­ti­nen kaa­va maakun­nan alueelle.

      Uskon, että ain­oas­taan täl­lä taval­la saadaan tor­jut­tua mm. turhan näkyväk­si muo­toil­tu­jen kir­sip­i­ho­jen var­jos­tus­vaiku­tus naa­puris­sa pidet­tävi­in tupail­toi­hin ja työväeny­hdis­tyk­sen kok­ouk­si­in. Keskitetyl­lä poli­it­tisel­la muo­toilul­la voidaankin päästä paljon tehokkaam­paan tulok­seen kuin aivan holit­toma­l­la itsenäis­ten toim­i­joiden puuhastelul­la. Samal­la voitaisi­in hyö­dyn­tää poli­it­tisen muo­toilun etur­in­ta­mas­sa ole­via aat­tei­ta ja varmis­taa hallintoalam… eikusi­is… kansalais­ten kirka­sot­sainen marssi kohti maakuop… eikusi­is… resurssineu­traalia ihanneyhteiskuntaa!

      Et ole hauska.

  10. Mielestäni päästät puolueet kir­joituk­ses­sasi turhan helpol­la. Puolueil­la on Suomes­sa ollut kaik­ki val­ta ja merkit­tävät virkamies­nim­i­tyk­setkin on tehty puoluekan­nat tietäen, joten jos demokra­tia on Suomes­sa kri­i­sis­sä on syypäätä turha etsiä mis­tään sen kauem­paa. Itse koen, että suurin demokra­t­ian uskot­tavu­ut­ta syövä tek­i­jä Suomes­sa ja län­si­mais­sa yleen­sä on ollut poli­it­tisen luokan syn­tymi­nen: ryh­mä etuoikeutet­tu­ja henkilöitä, joiden vai­h­tu­vu­us on lop­pu­peleis­sä hyvin vähäistä ja muu­tok­sen tapahtues­sakin on ”hyville tyypeille” tar­jol­la mon­ta kivaa paikkaa minne men­nä miet­timään yrit­täisikö vielä palu­u­ta val­lan keskiöön.

    Tämän poli­it­tisen luokan syn­nyssä puolueet ovat aivan keskeisessä ase­mas­sa, onhan puolueisi­in kuu­lu­misen keskeisin nykyi­nen hyö­ty jäse­nilleen se, että voi tähän ylälu­okkaan päästä pitämäl­lä vaan tur­pansa kiin­ni ja tekemäl­lä miten puolue halu­aa. Uskol­lisu­ud­es­ta on tar­jol­la hyviä hom­mia virkamiehenä, kansane­dus­ta­jana, jär­jestössä, val­ti­ol­lises­sa tai puo­li­val­ti­ol­lises­sa yri­tyk­sessä tai sit­ten puoluet­ta lähel­lä olevas­sa säätiössä. Kun kansa vaaleis­sa rankaisee Mari Kiviniemeä ja näkee hänen sen jäl­keen siir­tyvän OECD:hen apu­lais­pääsi­h­teerik­si, on minus­ta absur­dia kysyä, että mik­si kansalaiset koke­vat äänestämisen hyödyt­tömäk­si. Tai jos on sivusilmäl­lä seu­ran­nut Jus­si Sara­mon urake­hi­tys­tä: mies istui mon­ta vuot­ta Veikkauk­sen hal­li­tuk­ses­sa ja istuu täl­lä het­kel­lä Kevan val­tu­uskun­nas­sa meri­it­teinään se, että on ollut lähel­lä päästä eduskun­taan ja on ollut niin hyvä tyyp­pi, että toi­mi Arhin­mäen henkilöko­htaise­na avustajana.

    Kun poli­itikoista on tul­lut aatelis­ton kaltainen etuoikeutet­tu ryh­mä, joka säteilee lähipi­ir­illeen näitä etuoikeuk­sia kuin enti­sa­jan kreiv­it lääni­tyk­siä ja arvon­im­iä, ja vieläpä niin, että on poli­itikko­suku­ja, jois­sa paikat periy­tyvät isältä tyt­tärelle kuten Urpi­laisil­la, ei minus­ta tarvitse hirveän kauan ihme­tel­lä mik­si demokra­t­ian kan­na­tus läh­estyy sitä edeltänei­den aatelisve­tois­t­en jär­jestelmien kan­na­tus­ta. Toivon vaan demokra­t­ian ystävänä, että puolueet kor­jaa­vat itsen­sä ja aja­vat järke­viä ylälu­okan val­taa ja etuoikeuk­sia murentavia lake­ja kuten edus­tuskausien määrän rajoit­tamista ja oikei­ta piiloko­r­rup­tion vas­taisia lake­ja ennen kuin jär­jestelmän kan­na­tus rom­ah­taa niin alas, että tilalle tulee täysin autoritääri­nen pop­ulis­min voimal­la pyörivä korvaaja.

  11. ksee kir­joitaa: ”Näin totu­u­den jälkeisenä aikana on ehdot­toman tärkeää, että poli­it­tisen muo­toilun laat­ua valvotaan tarkasti…” 

    Tässä liiku­taan todel­la syvil­lä vesil­lä… Van­hana skep­tikkona ja loogis-empi­irisen par­a­dig­man kan­nat­ta­jana innos­tun aina kun joku fenom­e­no-hermeneut­ti­nen väit­tää löytäneen­sä totu­u­den. Siitä saan näp­pylöitä, kun vaa­di­taan, että jonkin (poli­it­tisen?) tahon pitäisi suorit­taa tarkkaa totuus-valvontaa…

    Anti­ikin filosofi Sokrates tote­si, että hän ei luule tietävän­sä sel­l­aista, mitä ei tiedä…

    ksee ilmeis­es­ti tarkoit­taa sitä, että olemme siir­tyneet fenom­e­no-hermeneut­tis­es­ta, sosi­olo­gia-vetois­es­ta ”luulemis-ajas­ta” loogis-empi­iriseen ”liskoai­vo-totu­u­den”, tunne-todel­lisu­u­den aikaan.

    Liskoai­vo on se osa aivoista, joka sijait­see selkäran­gan yläpuolel­la. Se hal­lit­see ali­ta­jun­tamme eläimel­lisiä perus­tun­tei­ta. Siel­lä asu­vat vah­vat tun­te­muk­set nälästä, pelosta, sek­sistä, vihas­ta, tur­val­lisu­ud­es­ta ja heimotietoisuudesta.

    Olemme siis siir­tyneet ”tunne-todel­lisu­u­den aikaan”. Siinä kansaa johde­taan pop­ulis­tiseti vaikut­ta­mal­la suo­raan liskoaivoon, ihmisen eläimel­lisi­in perus­tun­teisi­in. Tässä voidaan tehokkaasti käyt­tää hyväk­si viimeaikaista aiv­o­tutkimus­ta ja dig­i­tal­isaa­tion anta­maa mah­dol­lisu­ut­ta vaikut­taa suo­raan jokaisen kansalaisen liskoaivoon. 

    Näin ”oikea todel­lisu­us” voidaan irrel­e­vant­ti­na sivu­ut­taa vaikka­pa jonkin poli­it­tisen agen­dan toteuttamiseksi.

    Tästä on hyvänä esimerkkinä ”liskoai­vo-trump­is­mi”, kun USAn nar­sisti-pres­i­dent­ti Don­ald Trump vale­hteli kansalleen ensim­mäisenä virkavuote­naan 3000 ker­taa. Kuitenkin suuri osa USAn kansas­ta uskoo hän­tä, eikä maan poli­it­ti­nen ”oikeaan totu­u­teen” usko­va eli­it­ti näytä saa­van vieste­jään per­ille. Samo­ja keino­ja käyt­ti aikanaan myös Lenin, Stal­in, Hitler, Mus­soli­i­ni, Mao, jne.

    Tämä ”liskoai­vo-todel­lisu­us” näyt­tääkin nyt lev­iävän kaikille man­tereille ja mon­elle alalle, poli­ti­ikan ulkopuolellekin. 

    Tämä näkyy esimerkik­si ilmas­ton läm­pen­e­misen CO2-debatis­sa ja talouselämässä, jos­sa Adam Smithin perus-teo­ri­at ovat romut­tumas­sa ja tilalle tulos­sa talousti­eteen Nobelin 2017 saa­neen Richard Tha­lerin teo­ri­at, joiden mukaan markki­nat toimi­vat liskoai­vo-tun­tei­den mukaan.

  12. Muo­toilun val­ta­va vaiku­tus näkyi Suomen taloudessa kymme­nen vuo­den lamana, kun Iphone teki selvää Nokian johtoasemasta.

    Tämä on myös val­ta­va väärinkäsi­tys joka tois­tuu jatku­vasti — Nokia ei hävin­nyt iPhonelle sik­si, että puhe­lin oli muo­toil­tu heikommin. 

    Poli­ti­ikas­sa toki näin voi käy­dä — tyhjil­lä lupauk­sil­la voi todel­lakin päästä val­taan, kos­ka kaik­ki tekevät valin­nan samaan aikaan ja valin­nan voi perua vas­ta seu­raavis­sa vaaleissa.

    Luulen, että poli­ti­ikan tule­vaisu­us on epädemokraat­tis­es­ti muo­doste­tuis­sa vai­h­toe­hdois­sa, joiden väliltä kansa saa vaaleis­sa valita.

    Eikö tämä ole enem­mänkin poli­ti­ikan nykytilanne?

    1. Tero Tolo­nen: Nokia ei hävin­nyt iPhonelle sik­si, että puhe­lin oli muo­toil­tu heikommin.

      Ehkä voisi sanoa, että Applen palvelu­muo­toilu vei voiton.

  13. Täy­tyy muis­taa, ettei “totu­u­den­jälkeinen” poli­ti­ik­ka suinkaan alka­nut Trump­ista tai brexi­tistä. Val­tavir­tapoli­ti­ikas­sa on jo pitkän aikaa toitotet­tu selvästi virheel­lisiä viral­lisia totuuk­sia, joi­ta ei ole saanut kyseenalais­taa ja niin tekevät on sysät­ty mar­gin­aali­in. Lisäk­si meil­lä on ollut ongelmia, joi­hin ei ole löy­det­ty ratkaisu­ja, eikä ole halut­tu muut­taa val­lit­se­vaa par­a­dig­maa, jot­ta ratkaisem­i­nen olisi mah­dol­lista. Ei edes yritetä tart­tua sel­l­aiseen val­taan, jol­la ongelmi­in voitaisi­in oikeasti puuttua.

    Niin­pä puolueil­la ei ole ollut tar­jo­ta eikä rak­en­taa uskot­tavia ide­olo­gioi­ta ja maail­manku­via vaan luote­taan yksit­täisi­in asioi­hin ja niiden varaan raken­net­tui­hin eril­lisi­in kam­pan­joi­hin. Nukku­vien puoluekin vain kas­vaa, var­masti osit­tain juuri tästä syys­tä. Oikeis­tolle äänestysak­ti­ivi­su­u­den lasku ja näköalat­to­muus var­masti sopii, kos­ka kollek­ti­ivisen päätök­sen­teon ja val­lan vähen­e­m­i­nen hyödyt­tää rikkai­ta ja mah­tavia. Tähän väli­in on kuitenkin pop­ulistien help­po iskeä ja sit­ten ollaan ongelmis­sa. Tai ainakin enem­mistö on.

    Mark Blythia kan­nat­taa minus­ta kuun­nel­la tässäkin asi­as­sa. (Hänel­lä on myös mie­lenki­in­toista fak­taa nat­sien suosiosta.)

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.