Politiikka ja muotoilu

Olin Porin Suo­mi-aree­nal­la kes­kus­te­le­mas­sa muo­toi­lus­ta. Teh­tä­vä­ni oli mureh­tia pal­ve­lu­tuo­tan­non roo­lia politiikassa. 

Kun Panu Latu­ri minut tähän kut­sui, ensik­si tuli mie­leen vaa­ti­mus piir­tää kart­ta Afri­kas­ta 500-luvul­la. Lähin­nä pimeätä.

Mut­ta sit­ten alkoi seljetä.

Poli­tii­kas­ta ja pal­ve­lu­muo­toi­lus­ta minul­la on sanot­ta­va kak­si asiaa.

Län­si­mai­nen demo­kra­tia on suu­ris­sa vai­keuk­sis­sa  ­- voi jopa hävi­tä glo­baa­lin kil­pai­lun muil­la hal­lin­to­muo­doil­le – kos­ka some-maa­il­man  ver­kos­to­ra­ken­ne ei oikein istu yhtään puo­luei­den hie­rark­ki­sen hal­lin­non kans­sa. Puo­lue­po­li­tii­kan mai­ne on aika ala­mais­sa, eikä täy­sin aiheetta.

Meil­lä vaa­di­taan kak­si­ta­sois­ta demo­kra­ti­aa. Kan­sa­lais­ten on saa­ta­va vali­ta puo­luei­den ja hei­dän aset­ta­mien­sa ehdok­kai­den välil­tä ja nuo puo­lu­eet on hal­lit­ta­va demo­kraat­ti­ses­ti. Puo­luei­siin kuu­luu alla vii­si pro­sent­tia suo­ma­lais­ta, joten koko kan­saa aja­tel­len puo­luei­den sisäi­nen demo­kraat­ti­suus ei ole kovin olen­nai­nen asia.

Muo­toi­lun val­ta­va vai­ku­tus näkyi Suo­men talou­des­sa  kym­me­nen vuo­den lama­na, kun Ipho­ne teki sel­vää Nokian joh­toa­se­mas­ta. Ipho­nea  ei ollut kehi­tet­ty miten­kään demo­kraat­ti­ses­ti vaan erit­täin itse­val­tai­ses­ti, mut­ta mark­ki­noil­la asiak­kail­la oli vapaus vali­ta. Asiak­kai­den kan­nal­ta lop­pu­tu­los rat­kai­si, ei se, mil­lais­ta yri­tys­de­mo­kra­ti­aa Applel­la harjoitettiin.

Voi­si­ko aja­tel­la, että demo­kra­tias­sa­kin riit­täi­si yhden tason demokratia?

 Puo­lu­eet sai­si­vat val­mis­tel­la oman vaih­toeh­ton­sa niin epä­de­mo­kraat­ti­ses­ti (ja meri­to­kraat­ti­ses­ti) kuin halua­vat ja äänes­tä­jät sai­si­vat sit­ten vali­ta näis­tä vaihtoehdoista.

Kun vain nel­jä pro­sent­tia suo­ma­lais­ta kuu­luu puo­luei­siin, demo­kra­tia tuon nel­jän pro­sen­tin sisäl­lä on vähem­män mer­ki­tyk­sel­lis­tä kuin sen 96 pro­sen­tin oikeus vali­ta kor­kea­ta­sois­ta vaihtoehdoista.

Epä­de­mo­kraat­ti­ses­ti luo­duis­ta vaih­toeh­dois­ta on myös koke­mus­ta. Rans­kan Mac­ron loi itse oman vaih­toeh­ton­sa vail­la puo­lue­de­mo­kra­tian kah­lei­ta. Samoin Kana­dan Tru­deau. Samaan jouk­koon kuu­lu­vat vali­tet­ta­vas­ti myös Trump, Putin, Tur­kin Erdo­gan ja Unka­rin Orban. 

Luu­len, että poli­tii­kan tule­vai­suus on epä­de­mo­kraat­ti­ses­ti muo­dos­te­tuis­sa vaih­toeh­dois­sa, joi­den välil­tä kan­sa saa vaa­leis­sa vali­ta. Itse­val­tai­ses­ti hal­lit­tu­ja noi­den puo­luei­den ei kan­na­ta olla, mut­ta meri­to­kraat­ti­ses­ti hal­lit­tu­ja kyl­lä­kin. Jos kaik­ki ajat­te­le­vat niin kuin pomo, vain pomo ajattelee.

Uuden­lai­set, kor­kean pro­fii­lin puo­lu­eet tar­koit­ta­vat myös, että maan suun­ta voi vaih­tua vaa­leis­sa radi­kaa­lis­ti. Nyky­jär­jes­tel­män ”hyviin” puo­liin kuu­luu, ettei sil­lä ole niin väliä, mitä vaa­leis­sa äänes­te­tään, kos­ka puo­lu­eet ovat muut­tu­neet demo­kraat­ti­ses­ti niin samanlaisiksi.

Toi­nen tapa tuo­da muo­toi­lun oppe­ja poli­tiik­kaan on polii­tik­ko­jen brän­dää­mi­nen. Pidän tätä yleis­ty­nyt­tä tapaa vas­ten­mie­li­se­nä. Sen muka­na tul­lut epä­ai­tous on mer­kit­tä­vä­nä syy­nä poli­tii­kan huo­noon maineeseen.

Mui­noin hyvin­kin aktii­vi­ses­ti toi­mi­nut Benin tal­li kokoo­muk­ses­sa on hyvä esi­merk­ki täs­tä. Sen näky­vin täh­ti oli Kir­si Piha. Hänet brän­dät­tiin yksioi­koi­sek­si oikeis­to­li­be­raa­lik­si, jon­ka mie­li­pi­teet pys­tyi arvaa­maan aina ennal­ta. Se toi hänel­le pal­jon ääniä, mut­ta vähän poliit­tis­ta vai­ku­tus­val­taa. Vai­kut­ti ”yhdel­lä kädel­lä nos­tet­ta­val­ta polii­ti­kol­ta”. Hän jät­täy­tyi pois edus­kun­nas­ta. Sen jäl­keen hänes­tä kuo­riu­tui aivan toi­nen ihmi­nen, syväl­li­nen ja moniu­lot­tei­nen ja kult­tuu­ria ymmär­tä­vä. Aito Kir­si Piha oli­si pääs­syt poli­tii­kas­sa pit­käl­le ja oli­si ehkä­pä myös viih­ty­nyt sii­nä paremmin.

Polii­ti­kon kan­nat­taa olla sitä mitä on, eikä ottaa pääl­leen jotain muu­ta roolia.

29 vastausta artikkeliin “Politiikka ja muotoilu”

  1. > Uuden­lai­set, kor­kean pro­fii­lin puo­lu­eet tarkoittavat
    > myös, että maan suun­ta voi vaih­tua vaaleissa
    > radikaalisti.

    Ei kyse ole mis­tään uudes­ta asias­ta. Vain sii­tä, että

    > Kan­san­edus­ta­ja on vel­vol­li­nen toimessaan
    > nou­dat­ta­maan oikeut­ta ja totuut­ta. Hän on siinä
    > vel­vol­li­nen nou­dat­ta­maan perus­tus­la­kia, eivätkä
    > hän­tä sido muut määräykset.

    Näkö­jään Wiki­pe­dia mää­rit­te­lee impe­ra­tii­vi­sen man­daa­tin aika popu­lis­ti­ses­ti. Että edus­ta­ja oli­si sitou­tu­nut joi­hin­kin ilmaan hei­tet­tyi­hin sanoi­hin. Että puo­lu­een kans­sa teh­ty ehdok­kuus­so­pi­mus oli­si sito­va. Että oman­tun­non ääni on vaiennettava.

    Olen useas­sa vii­me vaa­lis­sa huo­man­nut kuin­ka ehdok­kaat koros­ta­vat sitä kuin­ka tar­kal­la kor­val­la he seu­raa­vat äänes­tä­jien mie­li­pi­tei­tä, kan­san ään­tä ja sit­ten toi­mi­vat tuon kan­san äänen mukai­ses­ti myös muut­tu­neis­sa olo­suh­teis­sa. Täl­lai­nen puhe on popu­lis­mia. Se hal­ven­taa demo­kra­tia olemuksen.

    Demo­kra­tian irvi­ku­va on edus­tus­lai­tos, jon­ka jäse­net teke­vät pää­tök­sen­sä “kan­san mie­li­pi­teen mukai­ses­ti”. Että he muut­ta­vat päi­vit­täin mie­li­pi­teen­sä sen mukaan mitä ilta­leh­det kir­joit­ta­vat. Täl­lai­nen edus­tus­lai­tos ei tar­vit­se vaa­le­ja. Sen jäse­nyys­kin voi olla eli­ni­käi­nen ja yhteis­kun­ta­luok­kaan perus­tu­va. Sii­nä poli­tii­kan suun­ta muut­tuu aina kan­san tah­don mukai­sek­si ikään kuin itses­tään. Äänes­tä­mi­nen on turhaa.

    Val­tiol­li­sel­la tasol­la ei ole edes tar­koi­tus, että edus­kun­nan mie­li­pi­de muut­tuu ker­ran vii­kos­sa. (Pait­si tie­ten­kin, jos kan­sa muut­taa mie­li­pi­teen­sä kah­des­ti vii­kos­sa, niin sit­ten kah­des­ti.) Ei. Jokai­nen edus­ta­ja jää­rä­päi­ses­ti pitä­köön kiin­ni omas­ta kan­nas­taan. Ei hän pahim­mas­sa­kaan tapauk­ses­sa ole kan­sa­kun­nan riip­pa­ki­ve­nä kuin enin­tään nel­jä vuotta.

    Kan­san­edus­ta­jan vaa­leis­sa ei äänes­te­tä poli­tii­kan suun­nas­ta, ei puo­luei­den ohjel­mis­ta, ei pää­mi­nis­te­ris­tä. Ei. Vain ihmi­sis­tä, jot­ka nel­jä vuot­ta hal­lit­se­vat val­tio­ta. Jos kan­sa halu­aa muut­taa poli­tii­kan suun­nan, se kyl­lä vaih­taa edus­ta­jat. Ei niin, että edus­ta­jat vaih­ta­vat mielipiteensä.

  2. Vaih­toeh­to­jen välil­lä valit­se­mi­nen on hyvä asia sil­loin, kun on todel­la mah­dol­lis­ta yksi­löl­li­ses­ti teh­dä oma valin­tan­sa. Esi­mer­kik­si voi siis päät­tää, että ostaa iPho­nen, mut­ta voi myös päät­tää, että ostaa Nokian puhe­li­men. Se, että enem­mis­tö päät­tää, mikä vaih­toeh­to kaik­kien on valit­ta­va, ei ole vält­tä­mät­tä niin hyvä asia — ei edes sit­ten, jos enem­mis­tö päät­tää, että kai­kil­la pitää olla iPho­ne. Perin­tei­ses­sä poli­tii­kas­sa plu­ra­lis­mil­le ei ole juu­ri ollut sijaa puo­luei­den sisäl­lä, mis­tä syys­tä puo­luei­den väli­sel­lä kon­sen­sus- ja kom­pro­mis­si­po­li­tii­kal­la on ollut omat hyvät puolensa.
    Yhteis­kun­nal­li­sis­sa­kin asiois­sa voi­tai­siin tar­jo­ta eri­lai­sia vaih­toeh­to­ja, jos tähän oli­si halua — kär­jis­te­tys­ti tyy­liin laa­jem­pi pal­ve­lu­pa­ket­ti kor­keam­mal­la kuu­kausi­hin­nal­la ja sup­peam­pi paket­ti edullisemmin.

    1. Jos et hyväk­sy, että kol­lek­tii­vi­sia valin­to­ja teh­dään enem­mis­tön kan­nan mukaan, mik­si et ehdo­ta suo­raan, että vaa­lien jär­jes­tä­mi­nen lope­te­taan turhana.

      1. Vaa­le­ja voi jär­jes­tää monel­la taval­la ja vähem­mis­tön mie­li­pi­teet­kin voi huomioida.

      2. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Jos et hyväk­sy, että kol­lek­tii­vi­sia valin­to­ja teh­dään enem­mis­tön kan­nan mukaan, mik­si et ehdo­ta suo­raan, että vaa­lien jär­jes­tä­mi­nen lope­te­taan turhana.

        Eikö­hän täs­sä vaan haet­tu sitä, että vähen­net­täi­siin sitä kol­lek­tii­vis­ta päätöksentekoa.

        Minus­ta on ihan aiheel­lis­ta kysyä, että onko jul­ki­sen sek­to­rin ihan väki­sin olta­va 53% brut­to­kan­san­tuot­tees­ta vai voi­si­ko se olla esim. 33% kuten tääl­lä Sveit­sis­sä? Ero on mei­naan aika iso.

      3. Sepi: Eikö­hän täs­sä vaan haet­tu sitä, että vähen­net­täi­siin sitä kol­lek­tii­vis­ta päätöksentekoa.

        Minus­ta on ihan aiheel­lis­ta kysyä, että onko jul­ki­sen sek­to­rin ihan väki­sin olta­va 53% brut­to­kan­san­tuot­tees­ta vai voi­si­ko se olla esim. 33% kuten tääl­lä Sveit­sis­sä? Ero on mei­naan aika iso.

        Eli Suo­mes­sa lie­nee aika teho­kas jul­ki­nen sek­to­ri jos se tuot­taa 53% brut­to­kan­san­tuot­tees­ta, vaik­ka se työl­lis­tää vain 27% työl­li­sis­tä. Vai mitä yri­tit kertoa?

      4. @ pek­su says: 18.7.2018 at 15:38

        > Eli Suo­mes­sa lie­nee aika teho­kas jul­ki­nen sektori
        > jos se tuot­taa 53% brut­to­kan­san­tuot­tees­ta, vaikka
        > se työl­lis­tää vain 27% työllisistä.

        Todel­li­suus on se, että jul­ki­nen sek­to­ri kulut­taa 53% brut­to­kan­san­tuot­tees­ta pitääk­seen työs­sä 27% työllisistä.

      5. pek­su: Eli Suo­mes­sa lie­nee aika teho­kas jul­ki­nen sek­to­ri jos se tuot­taa 53% brut­to­kan­san­tuot­tees­ta, vaik­ka se työl­lis­tää vain 27% työl­li­sis­tä. Vai mitä yri­tit kertoa?

        En ole Sepi, mut­ta veik­kaan, että hän halusi “pie­nen­tää” jul­kis­ta sek­to­ria. Val­ta ja vas­tuu seu­raa rahaa. Monis­sa asiois­sa pää­tös­val­ta kan­nat­taa sel­keäs­ti antaa yksi­löl­le tai jul­ki­sel­le val­lal­le. Mut­ta monis­sa muis­sa asiois­sa se on pää­tös­ky­sy­mys: haluam­me­ko antaa val­taa ja vas­tuu­ta kan­sa­lai­sel­le vai vir­ka­mie­hel­le. Jos jul­ki­sen sek­to­rin menot suh­tees­sa BKT:n ovat kor­keat kuten suo­mes­sa, sii­tä seu­raa se, että myös pää­tös­val­ta pai­not­tuu vir­ka­mie­hel­le. Minä ja Sepi(?) haluai­sim­me, että kan­sa­lai­sil­le annet­tai­si enem­män val­taa ja vas­tuu­ta ja että kan­sa­lai­nen palau­te­taan kai­ken kes­ki­öön. Puheis­sa kaik­ki lait­ta­vat kan­sa­lai­sen kes­ki­öön, mut­ta vali­tet­ta­vas­ti se oikeas­ti vaa­tii alhai­sen veroas­teen, koh­ta­lai­sen “pie­nen” jul­ki­sen sek­to­rin ja sen, että kan­sa­lai­set ovat vau­rai­ta. Täl­lä­het­kel­lä Suo­mes­sa koti­ta­lou­det ovat mel­ko köy­hiä. Varal­li­suus on imu­roi­tu vii­mei­sen 50 vuo­den aika­na jul­ki­sel­le sek­to­ril­le (=sosi­aa­li­tur­va­ra­has­toi­hin).

      6. pek­su: Eli Suo­mes­sa lie­nee aika teho­kas jul­ki­nen sek­to­ri jos se tuot­taa 53% brut­to­kan­san­tuot­tees­ta, vaik­ka se työl­lis­tää vain 27% työl­li­sis­tä. Vai mitä yri­tit kertoa?

        Sveit­sin brut­to­kan­san­tuo­te on vähän läh­tees­tä riip­puen luok­kaa 75% kor­keam­pi asu­kas­ta koh­den Suo­meen ver­rat­tu­na, joten en oli­si niin­kään var­ma, että se Suo­men jul­ki­nen sek­to­ri on niin tajut­to­man teho­kas. Jos oli­si, niin Suo­mi oli­si pal­jon vau­raam­pi kuin Sveitsi…

      7. pek­su: Eli Suo­mes­sa lie­nee aika teho­kas jul­ki­nen sek­to­ri jos se tuot­taa 53% brut­to­kan­san­tuot­tees­ta, vaik­ka se työl­lis­tää vain 27% työl­li­sis­tä. Vai mitä yri­tit kertoa? 

        Jos­pa ei enää levi­tel­täi­si tätä vää­rin­kä­si­tyk­seen perus­tu­vaa lukua. Jul­ki­nen sek­to­ri tuot­taa noin 20% Suo­men BKT:sta.

  3. En minä­kään näe mitään ongel­maa puo­luei­den “epä­de­mo­kraat­ti­suu­des­sa”; pikem­min­kin puo­lueil­le pitäi­si antaa enem­män val­taa, ja siir­tyä nykyi­ses­tä vaa­li­ta­vas­ta lis­ta­vaa­liin. Tämä vapaut­tai­si aivan val­ta­vas­ti puo­luei­den resurs­se­ja ehdo­kas­lis­to­jen täyt­tä­mi­ses­tä ja sato­jen yksit­täis­ten ehdok­kai­den mai­nos­ta­mi­ses­ta var­si­nai­seen lin­ja­työ­hön ja poli­tii­kan sisäl­tö­jen miet­ti­mi­seen ja edistämiseen.

    Mut­ta ei puo­lu­eet ole nyky­ti­lan­teen suu­rin ongel­ma. Suu­rin ongel­ma on lain­val­mis­te­lu­työn hal­vaan­tu­mi­nen, ja se taas ei joh­du puo­lueis­ta, vaan sii­tä, että lain­val­mis­te­lu on jätet­ty käy­tän­nös­sä koko­naan hal­li­tuk­sen teh­tä­väk­si. Ja hal­li­tus taas ei sisäis­ten ris­ti­rii­to­jen­sa vuok­si yksin­ker­tai­ses­ti kyke­ne tätä työ­tä tekemään.

    Edus­kun­nas­ta löy­tyi­si hel­pos­ti enem­mis­tö mel­kein min­kä tahan­sa uudis­tuk­sen läpi­vie­mi­sek­si, mut­ta kun enem­mis­tön koos­tu­mus vaih­tuu asia­koh­tai­ses­ti (eli esi­mer­kik­si por­va­ri­puo­lu­eet pys­tyi­si­vät kes­ke­nään sopi­maan työ­elä­män uudis­tuk­sis­ta, kun taas vaik­ka­pa min­kään­lai­nen kau­pun­ki­po­li­tii­kan kehit­tä­mi­nen vaa­tii kepun jät­tä­mis­tä oppo­si­tioon), ei yhden enem­mis­tö­hal­li­tuk­sen aika­na pys­ty­tä teke­mään kuin yksi, hyväl­lä tuu­ril­la kak­si uudis­tus­ta, kun loput hank­keet kaa­tu­vat sisäi­siin ris­ti­rii­toi­hin. Ja yksi uudis­tus nel­jäs­sä vuo­des­sa ei vain ole riit­tä­vä vauh­ti nykymaailmassa.

    Lain­val­mis­te­lu­työ pitäi­si ottaa hal­li­tuk­sel­ta edus­kun­nan käsiin, vain siten voi­daan pääs­tä jär­ke­väs­ti ja jous­ta­vas­ti eteenpäin.

    1. ark­ki­teh­ti: Suu­rin ongel­ma on lain­val­mis­te­lu­työn hal­vaan­tu­mi­nen, ja se taas ei joh­du puo­lueis­ta, vaan sii­tä, että lain­val­mis­te­lu on jätet­ty käy­tän­nös­sä koko­naan hal­li­tuk­sen teh­tä­väk­si. Ja hal­li­tus taas ei sisäis­ten ris­ti­rii­to­jen­sa vuok­si yksin­ker­tai­ses­ti kyke­ne tätä työ­tä tekemään.

      Tämä. Asias­sa on myös ideo­lo­gi­nen puo­li, eli se val­lal­le pääs­syt aja­tus, että laa­ja­poh­jai­nen komi­tea­val­mis­te­lu yli­pää­tään on van­han­ai­kais­ta ja että lait voi val­mis­te­lut­taa oman lei­rin lob­ba­reil­la. Jäl­ki on ollut jok­seen­kin karua. Ks. vaik­ka sote-uudis­tuk­sen tör­mäi­lyt perus­tus­la­kiin, joi­den oli­si ilmi­sel­väs­ti pitä­nyt olla vältettävissä.

      1. Mik­ko H: Tämä. Asias­sa on myös ideo­lo­gi­nen puo­li, eli se val­lal­le pääs­syt aja­tus, että laa­ja­poh­jai­nen komi­tea­val­mis­te­lu yli­pää­tään on vanhanaikaista 

        Joku polii­tik­ko on muis­taak­se­ni kir­joit­ta­nut aihees­ta kir­jan, oli­ko se nyt Sote-komi­tea vai Sata-komi­tea?

    2. > siir­tyä nykyi­ses­tä vaa­li­ta­vas­ta listavaaliin

      Juu­ri täs­sä on yksi koh­de, jos­sa val­ta voi­daan antaa puo­lueil­le. Kukin puo­lue itse­näi­ses­ti päät­tä­köön vali­taan­ko sen ehdok­kaat pit­käl­tä lis­tal­ta vai­ko ääni­mää­rien mukaan.

  4. OS on oikeas­sa sinä, että ”Län­si­mai­nen demo­kra­tia on suu­ris­sa vai­keuk­sis­sa”. Kysees­sä on glo­baa­li kil­pai­lu digi­taa­li­sen auk­to­ri­teet­ti-joh­toi­sen jär­jes­tel­män (Digi­tal Aut­ho­ri­ta­ria­nism) ja libe­raa­lin demo­kra­tian välillä.

    Meneil­lään on digi­ta­li­saa­tion aiheut­ta­ma suu­ri mur­ros, joka tulee jär­kyt­tä­mään kaik­kia yhteis­kun­nan raken­tei­ta. Tämä on jo nyt todel­li­suut­ta monil­la eri aloil­la, kuten tie­don­vä­li­tys (kyber-hyök­käyk­set), pörs­si ja finans­si-sek­to­rit (high frequency tra­ding), sota­tek­niik­ka, kul­je­tus- ja kaup­pa (Amazon, Ali­ba­ba), ter­vey­den­hoi­to, jne.

    Digi­ta­li­saa­tio (teko­ä­ly) antaa jo nyt val­tio­va­lal­le mah­dol­li­suu­den var­sin tar­kas­ti seu­ra­ta kan­sa­lais­ten kaik­kea toi­min­taa, sekä laa­ja­mit­tai­ses­ti ymmär­tää ja kont­rol­loi­da esi­mer­kik­si tie­don­vä­li­tys­tä sen eri muodoissaan.

    Men­neet vuo­si­kym­me­net ovat osit­ta­neet, että libe­raa­li demo­kra­tia on ollut paras jär­jes­tel­mä anta­maan kan­sa­lai­sil­le kas­va­vaa hyvin­voin­tia ja vau­raut­ta. Auto­ri­taa­ri­set jär­jes­tel­mät puo­les­taan ovat aina lopul­ta ajau­tu­neet talous­vai­keuk­siin ja stagnaatioon.

    Nyt kui­ten­kin tämä tilan­ne näyt­tää ole­van muut­tu­mas­sa. Digi­ta­li­saa­tion nopea kehi­tys antaa nimit­täin auk­to­ri­teet­ti­joh­toi­sil­le mail­le uusia mah­dil­li­suuk­sia, kun ne kil­pai­le­vat libe­raa­lien demo­kra­tioi­den kanssa. 

    Var­sin­kin suu­ril­le ja talou­del­li­ses­ti kehit­ty­neil­le mail­le digi­ta­li­saa­tio avaa mah­dol­li­suuk­sia tar­jo­ta kan­sa­li­sil­leen talou­del­lis­ta hyvin­voin­tia, samal­la kun val­tio­val­ta yllä­pi­tää yhä kat­ta­vam­paa kont­rol­lia yhteis­kuin­nas­ta. Esi­mer­kik­si Kii­na ja Venä­jä ovat jo valin­neet tämän vaih­toeh­don ja ovat­kin jo var­sin pit­käl­lä tar­vit­ta­vien digi-instru­ment­tien käyt­töö­no­tos­sa. Moni muu­kin maa näyt­tää nyt har­kit­se­van tätä vaihtoehtoa.

    On alka­nut uusi glo­baa­li kil­pai­lu digi­taa­li­sen auk­to­ri­teet­ti-joh­toi­sen jär­jes­tel­män ja libe­raa­lin demo­kra­tian välil­lä, mikä on vuo­si­sa­tam­me mer­kit­tä­vin yhteis­kun­nal­li­nen taistelu.

  5. Län­si­mai­nen demo­kra­tia on suu­ris­sa vai­keuk­sis­sa ­- voi jopa hävi­tä glo­baa­lin kil­pai­lun muil­la hallintomuodoille 

    Pidän tätä aja­tus­ta, jota Bengt Holm­ström Hesa­ris­sa vil­je­li, vaa­ral­li­se­na. Perus­te­lut, kuten Suo­men sur­kea sote-uudis­tus ontui­vat — miten Tans­kas­sa sit­ten onnis­tut­tiin ja syy­nä pidet­tiin avoin­ta kes­kus­te­lua? Se että kokee ole­van­sa oikeas­sa ei ole riit­tä­vä perus­te luo­pua hal­lin­non avoimuudesta.

    Tie­don pitää kul­kea suku­pol­vel­ta toi­sel­le, miten muu­ten voi­daan kas­vat­taa tule­via päät­tä­jiä? Se ris­ki on otet­ta­va, että uusi tie­to saat­taa suu­tut­taa ihmi­siä. Mut­ta jos tie­to on oikea se väis­tä­mät­tä lyö itsen­sä läpi. Ei ehkä mei­dän elin­ai­ka­nam­me mut­ta tule­vai­suu­den ihmis­kun­ta on mei­tä vii­saam­pi, jos ker­rom­me heil­le avoi­mes­ti mitä pää­tök­siä teim­me ja mil­lä perusteilla.

    Demo­kra­tia on ikään­kuin filt­te­ri, joka pyr­kii suo­dat­ta­maan poik­kea­vuuk­sia — jot­kut poik­kea­mis­ta ovat hyviä ja toi­set huo­no­ja. Asian­tun­ti­joi­den joh­ta­ma val­tio on kai vie­hät­tä­nyt antii­kin ajois­ta läh­tien filo­so­fe­ja, mut­ta ongel­mak­si muo­dos­tuu kuka kont­rol­loi asian­tun­ti­joi­ta? Yhä sup­pe­ne­va asian­tun­tio­ji­den pii­ri lopul­ta kor­rup­toi­tuu ja menet­tää tehonsa.

  6. Mie­les­tä­ni paras pie­ni muu­tos nykyi­seen sys­tee­miin oli­si laki jos­sa kaik­kien puo­luei­den ehdok­kaat, puo­lue­ko­kouse­dus­ta­jat ja joh­to pitää vali­ta tie­tyl­lä vaa­li­ta­val­la, esim. siir­to­vaa­li­ää­ni­ta­pa. Puo­lueil­la on nyt kai­ken maa­il­man viri­tyk­siä joil­la yri­te­tään kont­rol­loi­da val­taa puo­lu­ees­sa. Puo­luei­den demo­kra­ti­soin­ti teki­si puo­lue­po­li­tii­kas­ta järkevämpää. 

    Puo­lu­eet sai­si­vat val­mis­tel­la oman vaih­toeh­ton­sa niin epä­de­mo­kraat­ti­ses­ti (ja meri­to­kraat­ti­ses­ti) kuin halua­vat ja äänes­tä­jät sai­si­vat sit­ten vali­ta näis­tä vaihtoehdoista. 

    Näen täs­sä mal­lis­sa kol­me ongelmaa. 

    Jos pää­tet­tä­vät asiat ovat pie­niä koko­nai­suuk­sia, poli­tii­kas­ta tulee jono valin­to­ja jot­ka eivät vält­tä­mät­tä kyt­key­dy toi­siin­sa: (A,B,C,…). Osa äänes­tä­jis­tä oli­si val­mis äänes­tä­mään A vain jos B ei toteu­du. Neu­vot­te­lu ja kom­pro­mis­sit kuu­lu­vat demo­kra­ti­aan. Sar­ja eril­li­siä pää­tök­siä rajoit­taa mah­dol­lis­ten vaih­toeh­to­jen joukkoa. 

    Jos pää­tet­tä­vät asiat kas­va­te­taan suu­rem­mik­si koko­nai­suuk­sik­si, toi­ses­sa ääri­pääs­sä on tilan­ne jos­sa äänes­tä­jät valit­se­vat min­kä puo­lu­een tai puo­lue­koa­li­tion ohjel­ma toteu­te­taan. Jos vali­taan eni­ten ääniä saa­neen koa­li­tion ohjel­ma, Duver­ger’in peri­aa­te alkaa toi­mia ja siir­ry­tään koh­ti kah­ta vaihtoehtoa. 

    Kol­mas suo­ran kan­sa­nää­nes­tyk­sen ongel­ma on se, että äänes­tä­jät ovat pereh­ty­neet asi­aan vie­lä vähem­män kuin taka­ri­vin edus­ta­jat. Äänes­tys­tu­los tulee media­vai­kut­ta­mi­sen ja yksin­ker­tais­ta­mi­sen kautta. 

    Jos halu­taan saa­da kan­san ääni kuu­lu­viin Atee­na­lai­nen demo­kra­tia sopi­val­la otan­nal­la on paras. Vali­taan täy­si-ikäi­sis­tä suo­ma­lai­sis­ta arvon­nal­la tilas­tol­li­ses­ti edus­ta­va kan­san­ko­kous, eli ekkle­sia joka tekee pää­tök­set äänes­tä­mäl­lä. Kan­san­edus­ta­jat ja asian­tun­ti­jat pereh­dyt­tä­vät tätä jouk­koa kaik­kiin vaih­toeh­toi­hin. Lop­pu­tu­lok­se­na on asi­aan pereh­ty­nei­den kan­sa­lais­ten tah­to jos otan­ta on tar­peek­si suu­ri. Arval­la valit­ta­vaa asi­aan pereh­ty­vää kan­san­ko­kous­ta voi­si ensin tes­ta­ta kun­nan tasolla.

  7. Ei täl­lä sys­tee­mil­lä mis­sä vir­ka­mie­het val­vo­vat kan­sa­lai­sia ja pitä­vät kiin­ni minis­te­riöi­den­sä eduis­ta saa­da mitään olleel­lis­ta muu­tos­ta aikaan parem­paan. Parem­pi hal­lin­to on sitä, että kan­sa­lai­set itse päät­tä­vät arki­päi­vän asiois­taan tois­ten­sa kans­sa nor­maa­lis­ti toi­mi­mal­la. Lisäk­si nykyi­sin kan­sa­lai­sia voi­daan har­haut­taa äänes­tä­mään mai­non­nal­la tiet­tyä tahoa kun­han vaan on tar­peek­si rahaa turuil­la ja toreil­la mesoa­mi­seen vaa­lin alla. Kuten vii­me vaa­lis­sa kävi PS:n koh­dal­la. Pikai­sin paran­nus pitäi­si saa­da sii­hen, että kan­sa­lai­nen tie­tää mitä asi­aa hänen kan­san­edus­ta­jaeh­dok­kaan­sa ajaa ja miten edus­kun­nas­sa ollees­saan äänes­tää. Siis vaa­lis­sa ei oli­si­kaan puo­luei­ta vaan asioi­ta jois­ta äänes­te­tään, joi­ta sit­ten vali­tut aja­vat edus­kun­nas­sa eteen­päin ennal­ta laa­di­tul­la taval­la. Tuol­le vaih­toeh­to­na on se, että äänes­te­tään tär­keis­sä asiois­sa kan­sa­nää­nes­tyk­sel­lä kuten Sveit­sis­sä. Ennen kan­sa­nää­nes­tys­tä pitäi­si voi­da osoit­taa jär­jel­li­sen äänes­tys­kel­poi­suu­ten­sa jot­ta pro­pa­gan­dis­tit ja mani­pu­loi­jat eivät pää­si­si vai­kut­ta­maan äänes­tä­jän näkemykseen.

  8. Kiin­nos­ta­va puheen­vuo­ro äärim­mäi­sen tär­keäs­tä asias­ta. Mik­si län­si­mai­nen demo­kra­tia on vai­keuk­sis­sa? Olen itse mones­ti kri­ti­soi­nut demo­kra­ti­aa sen puut­teis­ta, mut­ta nyt kun se on oikeas­ti vai­keuk­sis­sa koen tär­keäk­si puo­lus­taa sen hyviä puo­lia. Mikä muu jär­jes­tel­mä takai­si meil­le, taval­li­sil­le kan­sa­lai­sil­le, saman­lai­set vapau­det ja esi­mer­kik­si riip­pu­mat­to­man median ja oikeus­lai­tok­sen? Pidän nii­tä tavat­to­man suu­ri­na arvoina.

    Maa­il­ma muut­tuu nopeas­ti ja ennen­nä­ke­mät­tö­mäl­lä taval­la, kun digi­ta­li­saa­tio, glo­ba­li­saa­tio ja ympä­ris­tö­on­gel­mat, ehkä tär­keim­pi­nä mut­tei­vät ainoi­na teki­jöi­nä, saa­vat perin­tei­set aja­tuk­set toi­mi­vas­ta demo­kra­tias­ta tun­tu­maan van­hen­tu­neil­ta. Miten demo­kra­tian pitäi­si täs­sä tilan­tees­sa sopeu­tua, muut­tua? Vai voi­si­ko joku muu hal­lin­to­muo­to kor­va­ta sen huk­kaa­mat­ta edel­lä mai­nit­tu­ja ominaisuuksia? 

    En tie­dä. Ihmi­set län­si­mais­sa ovat kui­ten­kin tyy­ty­mät­tö­miä, ja jotain sil­le tart­tis teh­dä, muu­ten voi käy­dä val­lan huo­nos­ti. Esiin nouse­vat vaih­toeh­dot popu­lis­mei­neen tai auto­ri­taa­ri­si­ne joh­ta­ji­neen kun eivät vakuuta.

  9. Näin totuu­den jäl­kei­se­nä aika­na on ehdot­to­man tär­ke­ää, että poliit­ti­sen muo­toi­lun laa­tua val­vo­taan tar­kas­ti — eihän kukaan valis­tu­nut ihmi­nen iki­maa­il­mas­sa haluai­si vää­rin aja­tel­tu­jen ja vir­heel­lis­ten aat­tei­den kau­pit­te­lua viat­to­mil­le kansalaisille?

    Oli­si var­maan­kin paras­ta perus­taa Val­ta­kun­nan poliit­ti­sen kaa­voi­tuk­sen viras­to, joka tar­kis­tai­si ja hyväk­syi­si ylei­set poliit­ti­sen muo­toi­lun ehdo­tuk­set. Kun­nal­lis­po­li­tii­kan tasol­la teh­tä­vä voi­tai­siin ehkä uskoa ELY-kes­kus­ten / tule­vien maa­kun­tien kon­tol­le ja pää­teh­tä­vä­nä oli­si laa­tia ylei­nen poliit­ti­nen kaa­va maa­kun­nan alueelle.

    Uskon, että ainoas­taan täl­lä taval­la saa­daan tor­jut­tua mm. tur­han näky­väk­si muo­toil­tu­jen kir­si­pi­ho­jen var­jos­tus­vai­ku­tus naa­pu­ris­sa pidet­tä­viin tupail­toi­hin ja työ­väe­nyh­dis­tyk­sen kokouk­siin. Kes­ki­te­tyl­lä poliit­ti­sel­la muo­toi­lul­la voi­daan­kin pääs­tä pal­jon tehok­kaam­paan tulok­seen kuin aivan holit­to­mal­la itse­näis­ten toi­mi­joi­den puu­has­te­lul­la. Samal­la voi­tai­siin hyö­dyn­tää poliit­ti­sen muo­toi­lun etu­rin­ta­mas­sa ole­via aat­tei­ta ja var­mis­taa hal­lin­toa­lam… eikusiis… kan­sa­lais­ten kir­ka­sot­sai­nen mars­si koh­ti maa­kuop… eikusiis… resurs­si­neut­raa­lia ihanneyhteiskuntaa!

    1. ksee:
      Näin totuu­den jäl­kei­se­nä aika­na on ehdot­to­man tär­ke­ää, että poliit­ti­sen muo­toi­lun laa­tua val­vo­taan tar­kas­ti – eihän kukaan valis­tu­nut ihmi­nen iki­maa­il­mas­sa haluai­si vää­rin aja­tel­tu­jen ja vir­heel­lis­ten aat­tei­den kau­pit­te­lua viat­to­mil­le kansalaisille?

      Oli­si var­maan­kin paras­ta perus­taa Val­ta­kun­nan poliit­ti­sen kaa­voi­tuk­sen viras­to, joka tar­kis­tai­si ja hyväk­syi­si ylei­set poliit­ti­sen muo­toi­lun ehdo­tuk­set. Kun­nal­lis­po­li­tii­kan tasol­la teh­tä­vä voi­tai­siin ehkä uskoa ELY-kes­kus­ten / tule­vien maa­kun­tien kon­tol­le ja pää­teh­tä­vä­nä oli­si laa­tia ylei­nen poliit­ti­nen kaa­va maa­kun­nan alueelle.

      Uskon, että ainoas­taan täl­lä taval­la saa­daan tor­jut­tua mm. tur­han näky­väk­si muo­toil­tu­jen kir­si­pi­ho­jen var­jos­tus­vai­ku­tus naa­pu­ris­sa pidet­tä­viin tupail­toi­hin ja työ­väe­nyh­dis­tyk­sen kokouk­siin. Kes­ki­te­tyl­lä poliit­ti­sel­la muo­toi­lul­la voi­daan­kin pääs­tä pal­jon tehok­kaam­paan tulok­seen kuin aivan holit­to­mal­la itse­näis­ten toi­mi­joi­den puu­has­te­lul­la. Samal­la voi­tai­siin hyö­dyn­tää poliit­ti­sen muo­toi­lun etu­rin­ta­mas­sa ole­via aat­tei­ta ja var­mis­taa hal­lin­toa­lam… eikusiis… kan­sa­lais­ten kir­ka­sot­sai­nen mars­si koh­ti maa­kuop… eikusiis… resurs­si­neut­raa­lia ihanneyhteiskuntaa!

      Et ole hauska.

  10. Mie­les­tä­ni pääs­tät puo­lu­eet kir­joi­tuk­ses­sa­si tur­han hel­pol­la. Puo­lueil­la on Suo­mes­sa ollut kaik­ki val­ta ja mer­kit­tä­vät vir­ka­mies­ni­mi­tyk­set­kin on teh­ty puo­lue­kan­nat tie­täen, joten jos demo­kra­tia on Suo­mes­sa krii­sis­sä on syy­pää­tä tur­ha etsiä mis­tään sen kau­em­paa. Itse koen, että suu­rin demo­kra­tian uskot­ta­vuut­ta syö­vä teki­jä Suo­mes­sa ja län­si­mais­sa yleen­sä on ollut poliit­ti­sen luo­kan syn­ty­mi­nen: ryh­mä etuoi­keu­tet­tu­ja hen­ki­löi­tä, joi­den vaih­tu­vuus on lop­pu­pe­leis­sä hyvin vähäis­tä ja muu­tok­sen tapah­tues­sa­kin on ”hyvil­le tyy­peil­le” tar­jol­la mon­ta kivaa paik­kaa min­ne men­nä miet­ti­mään yrit­täi­si­kö vie­lä paluu­ta val­lan keskiöön.

    Tämän poliit­ti­sen luo­kan syn­nys­sä puo­lu­eet ovat aivan kes­kei­ses­sä ase­mas­sa, onhan puo­luei­siin kuu­lu­mi­sen kes­kei­sin nykyi­nen hyö­ty jäse­nil­leen se, että voi tähän ylä­luok­kaan pääs­tä pitä­mäl­lä vaan tur­pan­sa kiin­ni ja teke­mäl­lä miten puo­lue halu­aa. Uskol­li­suu­des­ta on tar­jol­la hyviä hom­mia vir­ka­mie­he­nä, kan­san­edus­ta­ja­na, jär­jes­tös­sä, val­tiol­li­ses­sa tai puo­li­val­tiol­li­ses­sa yri­tyk­ses­sä tai sit­ten puo­luet­ta lähel­lä ole­vas­sa sää­tiös­sä. Kun kan­sa vaa­leis­sa ran­kai­see Mari Kivi­nie­meä ja näkee hänen sen jäl­keen siir­ty­vän OECD:hen apu­lais­pää­sih­tee­rik­si, on minus­ta absur­dia kysyä, että mik­si kan­sa­lai­set koke­vat äänes­tä­mi­sen hyö­dyt­tö­mäk­si. Tai jos on sivusil­mäl­lä seu­ran­nut Jus­si Sara­mon ura­ke­hi­tys­tä: mies istui mon­ta vuot­ta Veik­kauk­sen hal­li­tuk­ses­sa ja istuu täl­lä het­kel­lä Kevan val­tuus­kun­nas­sa meriit­tei­nään se, että on ollut lähel­lä pääs­tä edus­kun­taan ja on ollut niin hyvä tyyp­pi, että toi­mi Arhin­mäen hen­ki­lö­koh­tai­se­na avustajana.

    Kun polii­ti­kois­ta on tul­lut aate­lis­ton kal­tai­nen etuoi­keu­tet­tu ryh­mä, joka sätei­lee lähi­pii­ril­leen näi­tä etuoi­keuk­sia kuin enti­sa­jan krei­vit lää­ni­tyk­siä ja arvo­ni­miä, ja vie­lä­pä niin, että on polii­tik­ko­su­ku­ja, jois­sa pai­kat periy­ty­vät isäl­tä tyt­tä­rel­le kuten Urpi­lai­sil­la, ei minus­ta tar­vit­se hir­veän kau­an ihme­tel­lä mik­si demo­kra­tian kan­na­tus lähes­tyy sitä edel­tä­nei­den aate­lis­ve­tois­ten jär­jes­tel­mien kan­na­tus­ta. Toi­von vaan demo­kra­tian ystä­vä­nä, että puo­lu­eet kor­jaa­vat itsen­sä ja aja­vat jär­ke­viä ylä­luo­kan val­taa ja etuoi­keuk­sia muren­ta­via lake­ja kuten edus­tus­kausien mää­rän rajoit­ta­mis­ta ja oikei­ta pii­lo­kor­rup­tion vas­tai­sia lake­ja ennen kuin jär­jes­tel­män kan­na­tus romah­taa niin alas, että tilal­le tulee täy­sin auto­ri­tää­ri­nen popu­lis­min voi­mal­la pyö­ri­vä korvaaja.

  11. ksee kir­joi­taa: ”Näin totuu­den jäl­kei­se­nä aika­na on ehdot­to­man tär­ke­ää, että poliit­ti­sen muo­toi­lun laa­tua val­vo­taan tarkasti…” 

    Täs­sä lii­ku­taan todel­la syvil­lä vesil­lä… Van­ha­na skep­tik­ko­na ja loo­gis-empii­ri­sen para­dig­man kan­nat­ta­ja­na innos­tun aina kun joku feno­me­no-her­me­neut­ti­nen väit­tää löy­tä­neen­sä totuu­den. Sii­tä saan näp­py­löi­tä, kun vaa­di­taan, että jon­kin (poliit­ti­sen?) tahon pitäi­si suo­rit­taa tark­kaa totuus-valvontaa…

    Antii­kin filo­so­fi Sokra­tes tote­si, että hän ei luu­le tie­tä­vän­sä sel­lais­ta, mitä ei tiedä…

    ksee ilmei­ses­ti tar­koit­taa sitä, että olem­me siir­ty­neet feno­me­no-her­me­neut­ti­ses­ta, sosio­lo­gia-vetoi­ses­ta ”luu­le­mis-ajas­ta” loo­gis-empii­ri­seen ”lis­koai­vo-totuu­den”, tun­ne-todel­li­suu­den aikaan.

    Lis­koai­vo on se osa aivois­ta, joka sijait­see sel­kä­ran­gan ylä­puo­lel­la. Se hal­lit­see ali­ta­jun­tam­me eläi­mel­li­siä perus­tun­tei­ta. Siel­lä asu­vat vah­vat tun­te­muk­set näläs­tä, pelos­ta, sek­sis­tä, vihas­ta, tur­val­li­suu­des­ta ja heimotietoisuudesta.

    Olem­me siis siir­ty­neet ”tun­ne-todel­li­suu­den aikaan”. Sii­nä kan­saa joh­de­taan popu­lis­ti­se­ti vai­kut­ta­mal­la suo­raan lis­koai­voon, ihmi­sen eläi­mel­li­siin perus­tun­tei­siin. Täs­sä voi­daan tehok­kaas­ti käyt­tää hyväk­si vii­me­ai­kais­ta aivo­tut­ki­mus­ta ja digi­ta­li­saa­tion anta­maa mah­dol­li­suut­ta vai­kut­taa suo­raan jokai­sen kan­sa­lai­sen liskoaivoon. 

    Näin ”oikea todel­li­suus” voi­daan irre­le­vant­ti­na sivuut­taa vaik­ka­pa jon­kin poliit­ti­sen agen­dan toteuttamiseksi.

    Täs­tä on hyvä­nä esi­merk­ki­nä ”lis­koai­vo-trum­pis­mi”, kun USAn nar­sis­ti-pre­si­dent­ti Donald Trump valeh­te­li kan­sal­leen ensim­mäi­se­nä vir­ka­vuo­te­naan 3000 ker­taa. Kui­ten­kin suu­ri osa USAn kan­sas­ta uskoo hän­tä, eikä maan poliit­ti­nen ”oike­aan totuu­teen” usko­va eliit­ti näy­tä saa­van vies­te­jään peril­le. Samo­ja kei­no­ja käyt­ti aika­naan myös Lenin, Sta­lin, Hit­ler, Mus­so­lii­ni, Mao, jne.

    Tämä ”lis­koai­vo-todel­li­suus” näyt­tää­kin nyt leviä­vän kai­kil­le man­te­reil­le ja monel­le alal­le, poli­tii­kan ulkopuolellekin. 

    Tämä näkyy esi­mer­kik­si ilmas­ton läm­pe­ne­mi­sen CO2-deba­tis­sa ja talous­e­lä­mäs­sä, jos­sa Adam Smit­hin perus-teo­riat ovat romut­tu­mas­sa ja tilal­le tulos­sa talous­tie­teen Nobe­lin 2017 saa­neen Ric­hard Tha­le­rin teo­riat, joi­den mukaan mark­ki­nat toi­mi­vat lis­koai­vo-tun­tei­den mukaan.

  12. Muo­toi­lun val­ta­va vai­ku­tus näkyi Suo­men talou­des­sa kym­me­nen vuo­den lama­na, kun Ipho­ne teki sel­vää Nokian johtoasemasta.

    Tämä on myös val­ta­va vää­rin­kä­si­tys joka tois­tuu jat­ku­vas­ti — Nokia ei hävin­nyt iPho­nel­le sik­si, että puhe­lin oli muo­toil­tu heikommin. 

    Poli­tii­kas­sa toki näin voi käy­dä — tyh­jil­lä lupauk­sil­la voi todel­la­kin pääs­tä val­taan, kos­ka kaik­ki teke­vät valin­nan samaan aikaan ja valin­nan voi perua vas­ta seu­raa­vis­sa vaaleissa.

    Luu­len, että poli­tii­kan tule­vai­suus on epä­de­mo­kraat­ti­ses­ti muo­dos­te­tuis­sa vaih­toeh­dois­sa, joi­den välil­tä kan­sa saa vaa­leis­sa valita.

    Eikö tämä ole enem­män­kin poli­tii­kan nykytilanne?

    1. Tero Tolo­nen: Nokia ei hävin­nyt iPho­nel­le sik­si, että puhe­lin oli muo­toil­tu heikommin.

      Ehkä voi­si sanoa, että Applen pal­ve­lu­muo­toi­lu vei voiton.

      1. Kyse oli pal­ve­lu­muo­toi­lus­ta. Itse rau­ta­han on aika vaa­ti­ma­ton kil­pai­li­joi­hin­sa nähden

  13. Täy­tyy muis­taa, ettei “totuu­den­jäl­kei­nen” poli­tiik­ka suin­kaan alka­nut Trum­pis­ta tai brexi­tis­tä. Val­ta­vir­ta­po­li­tii­kas­sa on jo pit­kän aikaa toi­to­tet­tu sel­väs­ti vir­heel­li­siä viral­li­sia totuuk­sia, joi­ta ei ole saa­nut kysee­na­lais­taa ja niin teke­vät on sysät­ty mar­gi­naa­liin. Lisäk­si meil­lä on ollut ongel­mia, joi­hin ei ole löy­det­ty rat­kai­su­ja, eikä ole halut­tu muut­taa val­lit­se­vaa para­dig­maa, jot­ta rat­kai­se­mi­nen oli­si mah­dol­lis­ta. Ei edes yri­te­tä tart­tua sel­lai­seen val­taan, jol­la ongel­miin voi­tai­siin oikeas­ti puuttua.

    Niin­pä puo­lueil­la ei ole ollut tar­jo­ta eikä raken­taa uskot­ta­via ideo­lo­gioi­ta ja maa­il­man­ku­via vaan luo­te­taan yksit­täi­siin asioi­hin ja nii­den varaan raken­net­tui­hin eril­li­siin kam­pan­joi­hin. Nuk­ku­vien puo­lue­kin vain kas­vaa, var­mas­ti osit­tain juu­ri täs­tä syys­tä. Oikeis­tol­le äänes­ty­sak­tii­vi­suu­den las­ku ja näkö­alat­to­muus var­mas­ti sopii, kos­ka kol­lek­tii­vi­sen pää­tök­sen­teon ja val­lan vähe­ne­mi­nen hyö­dyt­tää rik­kai­ta ja mah­ta­via. Tähän väliin on kui­ten­kin popu­lis­tien help­po iskeä ja sit­ten ollaan ongel­mis­sa. Tai aina­kin enem­mis­tö on.

    Mark Blyt­hia kan­nat­taa minus­ta kuun­nel­la täs­sä­kin asias­sa. (Hänel­lä on myös mie­len­kiin­tois­ta fak­taa nat­sien suosiosta.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.