Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen rajat

Olen lokaku­us­ta alka­en kuun­nel­lut kaunokir­jal­lisu­ut­ta kän­nykästäni ratikka­matkoil­la, pyöräil­lessä ja ruokaa lait­taes­sa. Näitä tyhjää täyn­nä ole­via het­k­iä on päivässä itse asi­as­sa yllät­tävän paljon. Tähän men­nessä olen kuun­nel­lut yli 50 kir­jaa. Ajat­telin ryhtyä uhkarohkeasti arvioimaan lukemi­ani kir­jo­ja – en tehdäk­seni niistä kun­nol­lista kir­ja-arvioi­ta vaan ker­toak­seni, mikä niis­sä min­un mielestäni oli mie­lenki­in­toista. Arviot tule­vat ole­maan lyhyitä.

Aloi­tan kuitenkin tietokir­jas­ta, vaik­ka tietokir­joi­hin kuun­telu sopii vähän huonos­ti. Pitäisi voi­da pala­ta vähän taak­sepäin ja sitä varten pitäisi fil­lari pysäyt­tää, kaivaa kän­nykkä taskus­ta ja …

Kuun­telin Kari Enqvistin kir­jan Kuole­man ja uno­htamisen aikakir­jat. Kir­jas­sa on oikeas­t­aan kolme eril­listä osaa, ker­to­mus äidin Alzheimerin taud­ista, ateistin uskon­tun­nus­tus ja muu­ta mieleen tule­vat asiat. 

En käsit­tele tuo­ta viimeistä osaa lainkaan. Tuli vaikutel­ma, että Enqvis­til­lä on kolum­ni­pal­s­ta jos­sain ja hän on lisän­nyt kir­jaan sik­er­män niis­sä ole­vista irral­li­sista ajatelmista alka­en Gen­even kaupun­gin ongelmista lumisateen sattues­sa ja pää­tyen kuvit­teel­lisen avaru­us­matkailun tyl­syy­teen.  Sinän­sä mie­lenki­in­toista tek­stiä, sil­lä Enqvist on älykäs havainnoija.

Ker­to­mus äidin sairaud­es­ta sai min­ut pohti­maan, saako näin tehdä. Itse toivon, että omat lapseni eivät tule pal­jas­ta­maan mitään mah­dol­li­sista viimeis­ten vuosieni alennustilasta.

Enqvistin moti­vaa­tiona tässä oli osoit­taa, että kysymys ihmisen omas­ta min­u­ud­es­ta on vähän epämääräi­nen asia samoin kuin elämä yleen­sä. Demen­ti­aan kuol­e­va kuolee hitaasti mon­en välimuodon kaut­ta.  Hänen äitin­sä min­u­us muut­tui ja hai­h­tui hitaasti pois. Elämä ei siis ole mikään on/off asia. 

Enqvis­tille ei ole ole­mas­sa mitään ihmisen vapaa­ta tah­toa vaan kaik­ki mitä pään sisäl­lä tapah­tuu, on pelkkää molekyyl­i­ta­son fysiikkaa.

En tul­lut vaku­ut­tuneek­si. Ajat­telin tehdä pienen kokeen. Läh­denkö viikon­lopuk­si mökille vai en. Päätin lähteä ja tääl­lä Sipoos­sa minä nyt tätä kir­joi­tan. Jos olisin päät­tänyt toisin, kir­joit­taisin Helsingis­sä. Jotenkin vapaa tah­toni tun­tu­isi ulot­tuvan ainakin tuo­hon asti. En oikein ymmär­rä, mitä Enqvist tarkoit­taa vapaal­la tah­dol­la ja sil­lä, ettei sitä ole. 

Toinen osa kir­jaa käsit­teli uskon­toa. Enqvist osoit­tau­tui tulisieluisek­si ateis­tik­si. Siis ei agnos­tikok­si vaan ateis­tik­si ja jopa uskon­non vihaajaksi.

Jos halu­aa hyviä argu­ment­te­ja kirkkoa ja uskon­toa vas­taan, tämä kan­nat­taa lukea huolel­la. Enqvist on paneu­tunut aiheeseen suurel­la tar­mol­la ja tun­teel­la. Hän kuitenkin niput­taa kaiken uskon­nol­lisu­u­den yhdek­si mössök­si, vaik­ka jo kris­til­lisyy­den sisäl­lä uskon­nol­lisu­udel­la tarkoite­taan aivan päin­vas­taisia asioi­ta. Onhan kristi­nusko joillekin rakkau­den uskon­to ja toisille vihan uskon­to, joka oikeut­taa sor­ron ja sodat.  ”Näil­lä lakeuk­sil­la ei jumalau­ta pilkata Jumalaa!.”

Siinä Enqvist on oike­as­sa, ettei oppi­raken­nel­ma ole uskon­nos­sa olen­nainen. Joskus tör­mäsin määritelmään, että usko on luja luot­ta­mus asi­aan, jos­ta ei voi koskaan saa­da var­maa tietoa. Ala siinä sit­ten väit­telemään usko­vaisen kanssa Jumalan olemassaolosta.

Uskon­to on vähän saman­lainen käsite kuin musi­ik­ki. Se ei mitenkään mah­du yhden määritelmän sisälle. 

Enqvistin mukaan uskon­toa voidaan ver­ra­ta viruk­seen, jolle toiset, kuten hän, on vas­tus­tuskykyi­nen ja toiset eivät ole. Vähän niin kuin her­pes, jota on kaikkial­la, mut­ta vain osa sairastuu. 

Hur­moshenkistä uskon­nol­lisu­ut­ta hän ver­taa HIV-viruk­sen tuot­ta­maan AIDS-vai­heeseen. Onnek­si täl­laista saa nyky­isin kir­joit­taa. Vuo­teen 1890 saak­ka tuos­ta olisi tul­lut kuole­man­ran­gais­tus, jon­ka tosin hyö­tynäköko­htaa pain­ot­ta­va tsaari olisi määrän­nyt pan­tavak­si toimeen hidastet­tuna työleir­il­lä Siperi­as­sa. Itseasi­as­sa laki uskon­non pilka­s­ta on voimas­sa yhä. 

Olisi kuvitel­lut tiedemiehen aset­ta­van itselleen kysymyk­sen, mik­si kaik­ki kult­tuu­rit ovat kehit­täneet jonkin­laisen muodon uskon­nos­ta. Mikä on se  hyö­ty, jon­ka uskon­to on ihmisy­hteisöille antanut?

Virusver­taus ei nimit­täin oikein toi­mi. Her­pesvirus on kehit­tynyt, kos­ka evoluu­tios­sa her­pes ”ajaa omaa etu­aan”. Ei tarvi­ta siis mitään teo­ri­aan selit­tämään sitä, mitä hyö­tyä viruk­ses­ta on ihmiselle. Ihmisen evoluu­tion kannal­ta olen­naista on vas­tus­tuskyvyn syntyminen.

Uskon­to ei ole syn­tynyt ihmiskun­nan ulkop­uolel­la vaan on osa ihmistä niin kuin vaik­ka munuaiset. Jot­ta se on syn­tynyt ja levin­nyt, taipumuk­ses­ta uskon­nol­lisu­u­teen on olta­va jotain etua kamp­pailus­sa mui­ta ihmisiä ja ihmisen ympäristöä vastaan.

Enqvist ottaa tämänkin mah­dol­lisu­u­den, mut­ta hylkää sen nopeasti. Hän ver­taa taipumus­ta uskon­toon taipumuk­seen skit­sofre­ni­aan. Osal­la ihmi­sistä on tämäkin riesa ja sil­lä on ilmeis­es­ti geneet­ti­nen taus­ta, mut­ta on vaikea ymmärtää, mitä hyö­tyä skit­sofre­ni­as­ta olisi ihmiskun­nalle. Hän selit­tää asian niin, että alt­tius skit­sofre­ni­aan on var­maankin tul­lut jonkin mutaa­tion mukana osana suurem­paa paket­tia, joka paket­ti on muuten tuonut hyödyl­lisiä ominaisuuksia.

Tiedemiehen pitäisi pystyä parempaan.

Hyö­tyjä taipumuk­sen uskon­nol­lisu­u­teen voi lähteä etsimään toisaal­ta siitä tosi­asi­as­ta, että usko­vaiset koke­vat elämän­sä (keskimäärin) onnel­lisem­mak­si ja toisaal­ta siitä, että uskon­to tekee ihmi­sistä helpom­min hallittavia. 

Uskon­to on kaikkial­la ollut hal­lit­si­joiden tapa alis­taa ala­maisi­aan.  Tämä piirre uskon­toa jopa antaa vähän oikeu­tus­ta Enqvistin koke­malle vihalle. Jos olen­naista olisi vain se, että usko tekee onnel­lisem­mak­si, en ymmärtäisi, mitä Enqvist vihaa. Väärin sammuttamista?

Mikä Wal­tari käsit­teli uskon­non (papis­ton) val­taa Sin­uhes­sa. (Tämän kuun­telin lokaku­us­sa, har­mi kyl­lä kuun­nel­mana enkä kir­jana) Nuori Sin­uhe tarvit­si pap­pisvihkimys­tä varten uskon­nol­lisen ilmestyk­sen temp­pelis­sä, mut­ta mitään ei yön aikana ilmaan­tunut. Sen hän rehellis­es­ti ker­toi, mikä tuot­ti vähän tirskun­taa muis­sa koke­lais­sa, jot­ka ker­toi­vat mitä vuo­laam­min kokemis­taan näy­istä. Sin­uhelle annet­ti­in toinen tilaisu­us ja hän näki ”näyn” joka oli ilmi­selvästi näytel­ty. Siis hui­jaus­ta koko jut­tu. Nuori Sin­uhe oli kovin järkyt­tynyt tästä. 

Har­mi, että ei ole enää tilaisu­ut­ta kysyä Mikä Wal­tar­il­ta, ajat­te­liko hän tätä kir­joit­taes­saan kris­til­listä kirkkoa. Onko senkin joh­dos­sa ihmisiä, jot­ka ovat miel­tyneet uskon­non anta­maan val­taan, mut­ta jot­ka eivät itse puheisi­in­sa usko? Min­ul­la on vah­va epäi­ly, että ainakin toisi­naan on ollut.

Jos uskon­non tuo­ma hyö­ty ihmisen evoluu­tios­sa on mas­so­jen helpom­pi hallinta, selit­tyy sekin, mik­si jotkut ovat immuune­ja uskon­toviruk­selle, niin Enqvist asian ilmaisi. Tarvi­taan myös niitä, joiden aja­tus on vapaa kahleista, kos­ka jos ei olisi, emme edelleenkään tietäisi, että maa­pal­lo on pyöreä ja että maa kiertää aurinkoa.

Joka tapauk­ses­sa ihmisen taipumus uskon­nol­lisu­u­teen antaa hirveitä mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää tätä taipumus­ta väärin. Tämä on saanut min­ut kan­nat­ta­maan val­tion kirkkoa sen sijaan, että tämä ase annet­taisi­in Yhdys­val­tain tapaan kaiken maail­man televisiosaarnaajille.

69 vastausta artikkeliin “Kari Enqvist: Kuoleman ja unohtamisen rajat”

  1. Onko se, että tekee omas­ta mielestään mieli­v­al­taisen päätök­sen osoi­tus vapaas­ta tah­dos­ta? Eikö ole toden­näköisem­pää että kysessä on aivo­jen kohi­nan tuotos? 

    Jos raken­namme robotin jon­ka pään sisäl­lä on vapaasti pyörivä nop­pa joka tekee osan päätök­siä, onko robot­il­la vapaa tahto?

    I do not believe we can have any free­dom at all in the philo­soph­i­cal sense, for we act not only under exter­nal com­pul­sion but also by inner neces­si­ty. Schopenhauer’s say­ing— “A man can sure­ly do what he wills to do, but he can­not deter­mine what he wills”—impressed itself upon me in youth and has always con­soled me when I have wit­nessed or suf­fered life’s hard­ships. This con­vic­tion is a per­pet­u­al breed­er of tol­er­ance, for it does not allow us to take our­selves or oth­ers too seri­ous­ly; it makes rather for a sense of humor.

    ­­­– Ein­stein, Albert in Liv­ing Philoso­phies Simon and Schus­ter, New York 1931

    1. so-and-so-sokrates:
      Onko se, että tekee omas­ta mielestään mieli­v­al­taisen päätök­sen osoi­tus vapaas­ta tah­dos­ta? Eikö ole toden­näköisem­pää että kysessä on aivo­jen kohi­nan tuotos? 

      Tuo on vähän saman tason pohd­in­taa kuin sen arvu­ut­ta­mi­nen, olem­meko ole­mas­sa “oike­as­sa” maail­mas­sa vaiko onko kaik­ki vain osa suur­ta kos­mista tietokones­im­u­laa­tio­ta. Vapaan tah­don illu­u­sio on riit­tävän vah­va, että se kan­nat­taa ottaa annet­tuna sen sijaan että käyt­täisi kauheasti aikaa sen kyseenalais­tamisek­si. Aivan kuten grav­i­taa­tion illu­u­sio on riit­tävän vah­va että sitä ei kan­na­ta kauheasti kyseenalais­taa, ainakaan mis­sään inhimil­liseen toim­intaan liit­tyvis­sä asioissa.

      Tai ehkä oikeam­min, vapaan tah­don pos­tu­laat­ti on ensisi­jaisen tärkeä esimerkik­si oikeusti­eteessä tai talousti­eteessä, mut­ta sitä ei tarvi­ta mihinkään hiukkas­fysi­ikas­sa tai matem­ati­ikas­sa. Sel­l­aista uni­ver­saalia teo­ri­aa ei ole vielä näkyvis­sä, jos­sa human­is­tiset tieteet voitaisi­in täysin yhdis­tää fysi­ikkaan ja matem­ati­ikkaan, joten human­is­tis­ten tietei­den pos­tu­laat­te­ja ei kan­na­ta hylätä pelkästään sik­si, että niitä ei voi­da fysi­ikan pos­tu­laateista johtaa.

      1. arkkite­hti: Vapaan tah­don illu­u­sio on riit­tävän vah­va, että se kan­nat­taa ottaa annet­tuna sen sijaan että käyt­täisi kauheasti aikaa sen kyseenalais­tamisek­si. Aivan kuten grav­i­taa­tion illu­u­sio on riit­tävän vah­va että sitä ei kan­na­ta kauheasti kyseenalais­taa, ainakaan mis­sään inhimil­liseen toim­intaan liit­tyvis­sä asioissa.

        Vapaa tah­to lie­nee illu­u­sio. Ihmisen toimin­nalle vapaan tah­don käsite voi silti olla hyödylli­nen, kos­ka ihmi­nen ei kykene käsit­tämään sitä, miten kaik­ki oikeasti toimii. Insinööreille riit­tää yleen­sä hyvin New­tonin mekani­ik­ka, ei tarvi­ta kvanttimekaniikkaa.

      2. Aika ajatel­la: Vapaa tah­to lie­nee illu­u­sio. Ihmisen toimin­nalle vapaan tah­don käsite voi silti olla hyödylli­nen, kos­ka ihmi­nen ei kykene käsit­tämään sitä, miten kaik­ki oikeasti toimii. Insinööreille riit­tää yleen­sä hyvin New­tonin mekani­ik­ka, ei tarvi­ta kvanttimekaniikkaa.

        Miten New­tonil­la selitetään psyko­so­maat­tiset oireet? Tai mik­si tieteel­li­sis­sä tutkimuk­sis­sa käytetään kak­sois­sokko­tutkimuk­sia? Mik­si ajat­telu vaikut­taa aineeseen?

      3. Illu­u­siokoke­muk­sen todel­lisu­us on eri kysymys vapaan tah­don todellisuudesta. 

        Vapaan tah­don illu­u­sio on tosi­a­sia ja sen Enqvist ja Ein­stein hyväksyvät eikä se ole ris­tiri­idas­sa sen kansa, että kaik­ki mitä pään sisäl­lä tapah­tuu, on pelkkää molekyyl­i­ta­son fysiikkaa. 

        Metafyysi­nen kysymys vapaas­ta tah­dos­ta johon Enqvist viit­taa on erilli­nen kysymys vapaas­ta tah­dos­ta psykolo­gian, kog­ni­ti­oti­eteen ja laki- ja yhteiskuntafilosofi­an ongelmana.

        On tapana sanoa, että filosofia ei ikinä löy­dä ratkaisu­ja suuri­in kysymyk­si­in, mut­ta mielestäni kysymys vapaas­ta tah­dos­ta on hyvin pitkälle ratkaistu lai­men­ta­mal­la. Se on jaet­tu eri­laisi­in määritelmi­in ja näitä näitä kysymyk­siä pohdi­taan erikseen. 

        Metafyysi­nen vapaan tah­don menet­ti merk­i­tys­tään samaa tah­tia kuin usko jaka­mat­tomaan sielu­un. Esim. kom­patil­is­mi ei näe eroa vapaan tah­don ja deter­min­is­min välil­lä, kos­ka kysymys ei ole metafyysi­nen ongelma. 

        Sielu oli kätevä dual­is­min luo­ma “kote­lo” jon­ka sisäl­lä tapah­tu­va päätök­sen­teko oli vapaa­ta tah­toa ja kaik­ki sen ulkop­uolel­la oli vapaan tah­don ulkop­uolel­la ole­vaa fyy­sistä todel­lisu­ut­ta. Mod­erni tiede ja ihmi­nen ajat­telee ihmistä ja min­u­ut­ta asiana joka rak­en­tuu samoista fysikaal­i­sista osista kuin muu todel­lisu­us eikä ole ole­mas­sa sielu-sub­stanssia fyy­sis­es­tä todel­lisu­ud­es­ta erillään. 

        ps. On muuten mie­lenki­in­toista, että uskon­nos­ta ei enää Suomes­sa kiis­tel­lä sen perus­teel­la onko se tot­ta. Kysymys on vain siitä onko se “jalo val­he” (Pla­ton, Soin­in­vaara) vai “oop­i­u­mia mas­soille” (Marx, Enqvist)

      4. ps. On muuten mie­lenki­in­toista, että uskon­nos­ta ei enää Suomes­sa kiis­tel­lä sen perus­teel­la onko se totta.Kysymys on vain siitä onko se “jalo val­he” (Pla­ton, Soininvaara)vai “oop­i­u­mia mas­soille” (Marx, Enqvist) 

        Tämä var­maan johtuu siitä, että me kaik­ki sitoudumme suun­nilleen samankaltaiseen tieto­teo­ri­aan. Kaik­ki me lähdemme siitä, että uskon­toa ei voi todis­taa todek­si. Näin ollen siitä riitelem­i­nen ei-uskovien kanssa on aika lail­la turhaa jankkaamista. Eli usko­vat eivät lähde kinaa­maan uskot­tomien kanssa.

        Esimerkik­si itse uskon, että Jumala on ole­mas­sa. Uskon­pa jopa Hänen kolmiy­hteyten­sä ja Pojan syn­tymisen neit­syestä, hänen ylös­nouse­muk­sen­sa ja Pojan yhden per­soo­nan ja kah­ta­laisen luon­non. Uskon, että ehtool­lises­sa syön ja juon Kris­tuk­sen ruumi­in ja veren. Ei nois­sa opinkap­paleis­sa ole mitään järkeä, jollei niitä kat­se­le aivan tietyn­laisen viiteke­hyk­sen sisäpuolelta. Mik­si siis alka­isin niistä kiis­telemään keskustelu­pal­stal­la? Ei se var­mas­tikaan ketään vaku­ut­taisi niiden totuudesta.

        Ain­oa, mitä voin kiistää, on tuo kysymyk­se­naset­telusi. Kyl­lä meitä on ole­mas­sa ihmisiä, jot­ka uskomme kris­til­lisen opin mukaan ihan oikeasti. Emme vain sik­si, että kirkon ja uskon­non ole­mas­sao­lo on sosi­aalis­es­ti hyödyl­listä ja toivottavaa.

      5. Eras­totenes alek­san­dri­alainen:

        Tämä var­maan johtuu siitä, että me kaik­ki sitoudumme suun­nilleen samankaltaiseen tieto­teo­ri­aan. Kaik­ki me lähdemme siitä, että uskon­toa ei voi todis­taa todek­si. Näin ollen siitä riitelem­i­nen ei-uskovien kanssa on aika lail­la turhaa jankkaamista. Eli usko­vat eivät lähde kinaa­maan uskot­tomien kanssa.

        Siitä kiis­tel­lään minkään muunkaan aiheen kohdal­la Suomes­sa julkises­ti aika vähän, että mikä varsi­nais­es­ti on tot­ta. Onko musi­ik­ki tot­ta? Onko taide tot­ta? Onko liikun­ta tot­ta? Onko ruo­ka tot­ta? Onko yhteisöl­lisyys tot­ta? Mil­läs sen osoit­taisi? Jois­tain yksit­täi­sistä totu­uskysymyk­sistä voi argu­men­toi­da, kuten siitä, että mil­laisia todis­tei­ta on Jeesuk­sen elämis­es­tä maan pääl­lä. Mut­ta jos puhutaan vaikka­pa siitä, onko kristi­nusko tot­ta, puhutaan huo­mat­ta­van paljon laa­jem­mas­ta kysymyk­ses­tä — johon liit­tyy olen­nais­es­ti se, mitä kukin kristi­nuskol­la tarkoit­taa. Saati, jos joku kysyy, että onko “uskon­to” tot­ta, joka on taas vielä ihan eri kysymys. Yleisel­lä tasol­la esimerkik­si viimek­si mainit­tu kysymys ei ole sel­l­aise­naan edes kovin mielekäs, kos­ka eri ihmiset eivät vält­tämät­tä puhu edes samas­ta asi­as­ta, vaik­ka käyt­täi­sivät samaa sanaa. Kyse on vähän saman­lais­es­ta asi­as­ta kuin kysymyk­sessä onko “vapaa tah­to” tot­ta. Jos keskusteli­jat eivät jaa samaa käsi­tys­tä siitä, mitä sana­paril­la toinen mah­taa edes tarkoit­taa, väit­te­ly asian totu­u­den tilas­ta ei ole vält­tämät­tä mielekäs, kun molem­mat voivat puhua eri asiasta.

        Itse ajat­te­len kristi­nusko-kysymyk­ses­tä niin, että jos kristi­nusko on tot­ta, sitä ei pysty osoit­ta­maan todek­si tieteel­lis­es­ti tms., vaan asia on viime kädessä sil­loin kristi­nuskon sisäisen opin mukaises­ti Pyhän hen­gen työtä, ja usko on joltain osin sik­si myös aina jär­jen kanssa ris­tiri­idas­sa. Tuos­ta seu­rat­en kristi­nuskon totu­uskysymys on jol­lain taval­la saman­tyyp­pinen kuin musi­ikin totu­uskysymys. Musi­ikkia voi tutkia tieteel­lis­es­ti, kuten voi kristi­nuskoa, mui­ta uskon­to­ja, ateis­mia ja agnos­tismi­akin tutkia tieteel­lis­es­ti. Tieteel­lis­es­ti voidaan tutkia esimerkik­si eri maail­mankat­so­musten edus­ta­jien toim­intaa, ajat­telua, elämää jne. Vas­taavasti voidaan tutkia esimerkik­si eri­lais­ten musi­ikki­tyylien kuun­telijoiden toim­intaa, ajat­telua ja elämää. Näitä tutkimuk­sia on mie­lenki­in­toista lukea. Mut­ta silti viime kädessä totu­uskysymyk­seen annet­ta­va vas­taus riip­puu aika olen­nais­es­ti muus­ta kuin näi­den tutkimusten tuloksista.

  2. > taipumuk­ses­ta uskon­nol­lisu­u­teen on olta­va jotain
    > etua kamp­pailus­sa mui­ta ihmisiä ja ihmisen
    > ympäristöä vastaan

    Uskon­to on yksi ratkaisu sosi­aaliseen luot­ta­muk­seen ihmis­ten kesken. Toimi­va yhteiskun­ta ei voi syn­tyä ilman yhteistä uskon­toa. — Tun­nus­takaamme yhteinen kris­till­i­nen uskomme.

    > mitä hyö­tyä skit­sofre­ni­as­ta olisi ihmiskunnalle

    Skit­sofre­nia (tai mikään mie­len sairaus) ei ole sairaus. Se on ihmisen omi­naisu­us, joka on hyvin pienel­lä vähem­mistöl­lä. — Jos tuo omi­naisu­us olisikin suurel­la enem­mistöl­lä, sitä pidet­täisi­in ter­veen merkkinä.

    Jo nykyisessä [Suo­ma­laises­sa] per­imässä on paljon mie­len sairaut­ta, joka kuitenkin on vain enem­mistön omi­naisu­us. Emme näe sitä, kos­ka elämme “sisäpuolel­la”. — Mie­len sairau­den määritelmä on lop­ul­takin vain poli­it­ti­nen päätös.

    > ihmisen taipumus uskon­nol­lisu­u­teen antaa hirveitä
    > mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää tätä taipumus­ta väärin

    Käytet­täisi­inkö sit­ten tuo­ta taipumus­ta OIKEIN, jos kansalainen pakotet­taisi­in usko­maan val­tioon omaisu­u­den mene­tyk­sen, työ­paikan mene­tyk­sen ja vankeu­den uhal­la. Eikö juuri val­tion uskon­nos­sa val­ta ole mah­dol­lisim­man har­vo­jen käsissä.

    1. K‑Veikko:
      > taipumuk­ses­ta uskon­nol­lisu­u­teen on olta­va jotain
      > etua kamp­pailus­sa mui­ta ihmisiä ja ihmisen
      > ympäristöä vastaan

      Uskon­to on yksi ratkaisu sosi­aaliseen luot­ta­muk­seen ihmis­ten kesken. Toimi­va yhteiskun­ta ei voi syn­tyä ilman yhteistä uskon­toa. — Tun­nus­takaamme yhteinen kris­till­i­nen uskomme.

      > mitä hyö­tyä skit­sofre­ni­as­ta olisi ihmiskunnalle

      Skit­sofre­nia (tai mikään mie­len sairaus) ei ole sairaus. Se on ihmisen omi­naisu­us, joka on hyvin pienel­lä vähem­mistöl­lä. — Jos tuo omi­naisu­us olisikin suurel­la enem­mistöl­lä, sitä pidet­täisi­in ter­veen merkkinä.

      Jo nykyisessä [Suo­ma­laises­sa] per­imässä on paljon mie­len sairaut­ta, joka kuitenkin on vain enem­mistön omi­naisu­us. Emme näe sitä, kos­ka elämme “sisäpuolel­la”. — Mie­len sairau­den määritelmä on lop­ul­takin vain poli­it­ti­nen päätös.

      > ihmisen taipumus uskon­nol­lisu­u­teen antaa hirveitä
      > mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää tätä taipumus­ta väärin

      Käytet­täisi­inkö sit­ten tuo­ta taipumus­ta OIKEIN, jos kansalainen pakotet­taisi­in usko­maan val­tioon omaisu­u­den mene­tyk­sen, työ­paikan mene­tyk­sen ja vankeu­den uhal­la. Eikö juuri val­tion uskon­nos­sa val­ta ole mah­dol­lisim­man har­vo­jen käsissä.

      No huh huh. 

      Mik­si toimi­va yhteiskun­ta ei voisi perus­tua tutkit­tuun tietoon? 

      Mihin sitä huuhas­roskaa tarvitaan? 

      Mihin tarvi­taan henkilöi­den palvontaa? 

      Huuhaa­ta tarvi­taan alis­tamiseen. Jot­ta naiset pysyvät syn­ny­tyskoneina nytkin ja hel­lan välissä. 

      Ilman huuhaa­ta ihmiset ovat vapaita. 

      Sekös hih­hu­lia harmittaa.

  3. Ajat­telin tehdä pienen kokeen. Läh­denkö viikon­lopuk­si mökille vai en. Päätin lähteä ja tääl­lä Sipoos­sa minä nyt tätä kir­joi­tan. Jos olisin päät­tänyt toisin, kir­joit­taisin Helsingis­sä. Jotenkin vapaa tah­toni tun­tu­isi ulot­tuvan ainakin tuo­hon asti. En oikein ymmär­rä, mitä Enqvist tarkoit­taa vapaal­la tah­dol­la ja sil­lä, ettei sitä ole.

    Minä en usko vapaaseen tah­toon, mut­ta en toisaal­ta ole akti­ivis­es­ti usko­mat­takaan siihen. Se on ole­tus, jota en ole vain tois­taisek­si tarvin­nut mihinkään. Tässä on kak­si eri argu­men­taa­ti­olin­jaa, joista ensim­mäi­nen on omas­ta mielestäni tärkeämpi:

    1)

    Mis­sä suh­teessa maail­ma näyt­täisi eri­laiselta, jos tah­to ei olisi vapaa? Minus­ta ei mis­sään. Min­ulle on väitet­ty, että vapaa tah­to on jonkin­lainen oma oma­leimainen koke­muk­sen­sa, jon­ka voi esimerkik­si arkielämän val­in­tati­lanteis­sa tavoit­taa itse­havain­noin­nin avul­la. Mut­ta vaik­ka olen mon­ta ker­taa yrit­tänyt, en ole koskaan onnis­tunut tässä. Kun olen val­in­tati­lanteessa, en koskaan koe mitenkään “yrit­täväni päät­tää” vaan ikään kuin vain odotan saadak­seni itsekin nähdä, mitä pää­dyn päättämään.

    Tieteessä kat­so­taan, että yksinker­taisin toimi­va seli­tys on paras. Omas­sa koke­mus­pi­iris­säni ei ole mitään sel­l­aista empi­iristä havain­toa tai löy­döstä, joka muut­tuisi selit­tämät­tömäk­si, jos vapaan tah­don ole­tuk­ses­ta luovu­taan, joten ns. Occamin par­taveit­si leikkaa tämän ole­tuk­sen omas­ta ajat­telus­tani ylimääräisenä pois.

    2)

    Nykyisen todel­lisu­uskäsi­tyk­sen mukaan kaikelle, mitä maail­mas­sa tapah­tuu, on jokin syy. (Sil­loinkin, kun esimerkik­si fysi­ikas­sa jokin hiukka­nen käyt­täy­tyy sat­un­nais­es­ti, sille että se käyt­täy­tyy sat­un­nais­es­ti eikä ei-sat­un­nais­es­ti on jokin syy.) Syyn on myös tiet­tävästi esi­in­nyt­tävä ajal­lis­es­ti ennen seu­raus­ta. Täl­löin sillekin, että päätit lähteä mökille, oli jokin sitä edeltänyt syy – ja sille, että ylipään­sä aloit miet­tiä lähteäkö vai ei, oli myös jokin sitä edeltänyt syy.

    Tuo Ein­steinin lainaa­ma Schopen­hauerin totea­mus on yksi muo­toilu tästä. Ihmi­nen voi kyl­läkin päät­tää, mut­ta ei päät­tää että päät­tää; tai jos voikin, niin ei silti päät­tää että päät­tää että päät­tää; tai jos voikin, niin ei silti päät­tää että päät­tää että päät­tää että päättää.

    Sinäkin var­masti ilmen­nät omas­sa arkielämässäsi tätä usko­mus­ta, että kaikelle on jokin syy. Jos istut siel­lä mökil­läsi pöy­dän ääressä ja kuulet yhtäkkiä takaasi kop­sah­ta­van äänen, kään­nyt var­masti (ken­ties suo­ras­taan vais­tom­ais­es­ti) kat­so­maan, mikä kop­sah­duk­sen syynä oli – sen sijaan että viit­taisit sille kin­taal­la vedoten siihen, että eri­laisia ääniä nyt kuu­luu välil­lä ilman minkään­laista syytä. No, minä ja Enqvist olemme ikään kuin ihmisiä, joil­la tämä sama läh­es vais­tom­ainen kään­tymi­nen kat­so­maan syytä kos­kee myös sel­l­aisia tapah­tu­mia, joiden syy ei näy heti päällepäin. Kuten omia valintojamme.

    1. Tom­mi Uschanov: Omas­sa koke­mus­pi­iris­säni ei ole mitään sel­l­aista empi­iristä havain­toa tai löy­döstä, joka muut­tuisi selit­tämät­tömäk­si, jos vapaan tah­don ole­tuk­ses­ta luovutaan

      Yleen­sä vaikut­taa että vapaas­ta tah­dos­ta puhutaan ikään kuin pohdit­taisi­in sitä onko ole­mas­sa sat­un­naisut­ta vai ei: kolikon­heiton jaukau­ma voidaan ennus­taa, mut­ta sen epämääräisyy­det on hel­poin­ta selit­tää sat­un­naisu­udel­la. Fysi­ikan näkökul­mas­ta tämä ei ole mys­teeri, mut­ta miet­ti­ikö kolikko lentäessään pitäisikö nyt tul­la kru­u­na vai klaa­va? Ei varmaankaan.

      Ihmisen mieli pystyy kuvit­tele­maan todel­lisu­ut­ta eteen­päin ja siten meil­lä on jonkin­lainen fyy­si­sistä rajoit­teista vapaa mieliku­va todel­lisu­ud­es­ta, jon­ka toivomme toteu­tu­van. Voi olla että tämä voitaisi­in mallintaa tietoko­neo­hjel­mal­la, mut­ta epäilen että ohjel­man rak­en­teessa olisi jonkin­lainen I/O sat­tuman­varaisille sig­naaleille, jot­ka vaikut­ta­vat päätök­sen­tekoon. Kau­nis teo­reet­ti­nen malli muut­tuu sat­un­naisek­si jos mikä tahansa sat­un­nainen suure vaikut­taa jonkin sen muuttujista.

      Voi olla että ihmisen “minä” selit­tää tämän sat­tuman­varaisu­u­den jälkikä­teen siten että päätös oli oma, eikä se vält­tämät­tä ole edes kovin väärä päätelmä siinä mielessä, että ihmisen minäku­va on yleen­sä rationaalinen. 

      Oman käsite on tässä mie­lenki­in­toinen, omis­taako ihmi­nen omat aivon­sa vai ei — onko ihmi­nen sama asia kuin omat aivon­sa? Tietoisu­u­den yksi mys­teereistä on mielestäni, että jotenkin me pystymme ilmeis­es­ti seu­raa­maan tätä päätök­sen­tekoa ja meistä vaikut­taa siltä, että “minä” myös osal­lis­tuu ainakin jotenkin siihen. On ihan selvä, että esim. joku muu ohjaa vaik­ka sydä­men ja sisäelin­ten toim­intaa, mut­ta ihmisen “minä” kuitenkin vaikut­taisi ole­van päät­tämässä jois­tain karkeista suun­tavi­ivoista ihmisen elämässä, esimerkik­si siitä istunko nyt kotona vai jos­sain kahvi­las­sa. Tämä saat­taa olla illu­u­sio, mut­ta ainakin se on todel­la kiin­nos­ta­va sellainen.

      Sat­tuman­varaisu­us tai “vapaus” ei siis ole läh­eskään niin kiin­nos­ta­va piirre kuin se, että aiv­ot kykenevät tekemään ennustet­tavia päätelmiä ja että pystymme jotenkin ilmeis­es­ti koke­maan ainakin osan tästä päätök­sen­teosta varsin omako­htaisel­la tasolla.

    2. Tom­mi Uschanov: Omas­sa koke­mus­pi­iris­säni ei ole mitään sel­l­aista empi­iristä havain­toa tai löy­döstä, joka muut­tuisi selit­tämät­tömäk­si, jos vapaan tah­don ole­tuk­ses­ta luovu­taan, joten ns. Occamin par­taveit­si leikkaa tämän ole­tuk­sen omas­ta ajat­telus­tani ylimääräisenä pois.

      Täs­mälleen saman argu­mentin voi esit­tää toisin päin: Omas­sa koke­mus­pi­iris­säni ei ole mitään sel­l­aista empi­iristä havain­toa tai löy­döstä, joka muut­tuisi selit­tämät­tömäk­si, jos deter­min­is­tis­es­tä (vapaan tah­don kiistävästä) ole­tuk­ses­ta luovu­taan, joten ns. Occamin par­taveit­si leikkaa tämän ole­tuk­sen omas­ta ajat­telus­tani ylimääräisenä pois.

      Vikana on tietysti se, että ns. Occamin par­taveistä ei ainakaan Occamin aikoinaan itsen­sä esit­tämän ver­sion mukaan saisi soveltaa tuol­laisi­in tilanteisi­in. Sitä voi soveltaa kah­teen vai­h­toe­htoon, jot­ka molem­mat selit­tävät jotain ilmiötä suun­nilleen yhtä hyvin. Mut­ta ei sel­l­aista peri­aatet­ta voi kovin perustel­lusti soveltaa ainakaan Occamin nimeä käyt­täen sel­l­aisi­in vai­h­toe­htoi­hin, jot­ka eivät ole seli­tysvoimaisia kumpikaan, ja väit­tää sit­ten vain toisen vai­h­toe­hdon leikkau­tu­van pois — kos­ka peri­aate leikkaa kum­mankin suun­taiset ole­tuk­set sil­loin pois.

  4. Tässä sekoite­taan uskon­non hyö­ty­omi­naisu­udet, siis uskon­non funk­tion­aal­isu­us uskon totu­u­teen. Mikä tahansa usko saat­taa tuot­taa sosi­aal­isia ja yksilöp­sykol­o­gisia hyö­tyjä riip­pumat­ta uskon totu­ud­es­ta. Itse “uskon”, ettei mikään uskon­to sisäl­lä totu­ut­ta ihmisen yli vaan kaik­ki ovat syn­tyneet yhteisön koheesio­ta tai jonkun alapop­u­laa­tion men­estys­tä suosi­maan: siis lienen tässä suh­teessa enqvis­tiläi­nen. — Syy-yhtey­den eri asioiden välil­lä voidaan teo­ri­as­sa ajatel­la ole­van fysikaalisen deter­min­isti­nen, mut­ta käytän­nössä hiekan­jyvien mon­imuo­toinen lukuisu­us ja luon­non rak­en­tei­den hier­ark­isu­us katkai­se­vat atom­ien kel­lokoneis­ton suo­ran yhtey­den kog­ni­ti­ivisi­in ele­ment­tei­himme vaik­ka jälkim­mäiset aineessa kel­lu­vatkin. — Nyt päätin lähteä mökille koke­maan yle­viä luon­toelämyk­siä (eikun likkakaveri päät­ti). Hyvää kesää ja Osmolle kiitos herätyksestä!

  5. Tot­ta kai mul­la on vapaa tah­to. Jos ei olisi, olisin kir­joit­tanut päinvastoin.

  6. Hienoa — odotan kiin­nos­tuk­sel­la myös tule­via kirja-arvioita.

    Enqvistin kir­jan luin tuoreeltaan sen ilmestyt­tyä. Luen yleen­sä mielel­läni hänen tek­ste­jään, sil­lä hän on taita­va kir­joit­ta­ja ja ajat­teli­ja. Poikkeuk­se­na uskon­toa koske­vat kir­joituk­set, sil­lä sil­loin hän sor­tuu jonkin­laiseen ärtymyk­seen, etten sanoisi vihaan, joka lat­teut­taa ja yksioikois­taa johtopäätöksiä.

    Muis­tan minäkin ihme­telleeni sitä miten suo­ra­sukaises­ti Enqvist ker­toi van­hem­mis­taan ja jopa hei­dän sairauk­sis­taan. Se tun­tui kovin kylmältä.

    Tuo­ta vapaan tah­don puut­tumista en ole koskaan ymmärtänyt. Ihmi­nen joutuu koko ajan tekemään val­tavasti päätök­siä, ollen usein kah­den vai­heil­la, joten ei tun­nu uskot­taval­ta että päätös olisi kuitenkin aina ennal­ta määrät­ty. Pikem­minkin tun­tu­isi, että molekyyl­i­ta­son fysi­ik­ka antaisi jonkin­laiset puit­teet, joiden sisäl­lä ihmisel­lä kuitenkin olisi jonkin ver­ran vapaatakin tah­toa. Mut­ta ehkä nämä ovat niitä asioi­ta, joi­ta maal­likko ymmärtää yhtä vähän kuin kvanttifysiikkaa.

    1. Pekka T.:
      Hienoa – odotan kiin­nos­tuk­sel­la myös tule­via kirja-arvioita.

      Enqvistin kir­jan luin tuoreeltaan sen ilmestyt­tyä. Luen yleen­sä mielel­läni hänen tek­ste­jään, sil­lä hän on taita­va kir­joit­ta­ja ja ajat­teli­ja. Poikkeuk­se­na uskon­toa koske­vat kir­joituk­set, sil­lä sil­loin hän sor­tuu jonkin­laiseen ärtymyk­seen, etten sanoisi vihaan, joka lat­teut­taa ja yksioikois­taa johtopäätöksiä.

      Samaa mieltä Enqvistin uskon­toa koske­vista kirjoituksista.

      Eräässä toises­sa kir­jas­saan hän veti jonkin­laisia yhtäläisyyk­siä Katolisen kirkon mes­sun ja kansal­lis­sosial­istien pro­pa­gan­datem­pauk­sien välil­lä. Vaik­ka en itse ole usko­vainen niin ei min­ulle jäänyt muu­ta aja­tus­ta mieleen kuin että siinä tärkein­tä Enqvis­tille oli heit­tää lokaa kirkon niskaan.

      1. Sinän­sä dik­tatu­urien käyt­tämät tavat tehdä kansalai­sista tadot­to­mia tot­telijoi­ta muis­tut­ta­vat aika paljon uskon­nol­lisu­ut­ta, vaikka­pa nyt Pohjois-Koreassa.

    2. Pekka T.:
      Hienoa – odotan kiin­nos­tuk­sel­la myös tule­via kirja-arvioita.

      Enqvistin kir­jan luin tuoreeltaan sen ilmestyt­tyä. Luen yleen­sä mielel­läni hänen tek­ste­jään, sil­lä hän on taita­va kir­joit­ta­ja ja ajat­teli­ja. Poikkeuk­se­na uskon­toa koske­vat kir­joituk­set, sil­lä sil­loin hän sor­tuu jonkin­laiseen ärtymyk­seen, etten sanoisi vihaan, joka lat­teut­taa ja yksioikois­taa johtopäätöksiä.

      Muis­tan minäkin ihme­telleeni sitä miten suo­ra­sukaises­ti Enqvist ker­toi van­hem­mis­taan ja jopa hei­dän sairauk­sis­taan. Se tun­tui kovin kylmältä.

      Tuo­ta vapaan tah­don puut­tumista en ole koskaan ymmärtänyt. Ihmi­nen joutuu koko ajan tekemään val­tavasti päätök­siä, ollen usein kah­den vai­heil­la, joten ei tun­nu uskot­taval­ta että päätös olisi kuitenkin aina ennal­ta määrätty.

      Mil­lä perus­teel­la? Mikä olisi se mekanis­mi jol­la ihmi­nen taivut­tasi alkeishiukksia tah­toon­sa? Ja jos tah­to ei ole siel­lä alkeishiukkaissa ja siten fysikaalien ilmiö mis­sä se on?

      Ei kaik­ki ole ennältä määritel­tyä kos­ka aivan pien­im­mäl­lä tasol­la fysi­ikkaan­li­it­tyy sat­un­naisu­us. Asi­at ovat ennal­ta määrät­tyjä vain tilas­tol­lises­sa mielessä. Mut­ta se ei ole vapaa­ta tah­toa vaan satunnaisuutta

      1. Luulen, että oikeudessa sin­ua ei vapau­ta syyt­teestä, ettei tekemäsi murha voin­ut johtua sinus­ta, kos­ka sin­ul­la ei ole vapaa­ta tah­toa vaan tejkemäsi murha joh­tui alkeishiukkasista.

      2. Osmo Soin­in­vaara:
        Luulen, että oikeudessa sin­ua ei vapau­ta syyt­teestä, ettei tekemäsi murha voin­ut johtua sinus­ta, kos­ka sin­ul­la ei ole vapaa­ta tah­toa vaan tejkemäsi murha joh­tui alkeishiukkasista.

        Ei, ei tietenkään. Ja toisaal­ta eihän sil­lä tuomiois­tu­imel­lakaan ole vapaa­ta tah­toa ‑siis jo ole­tamme että sitä ei ollut rikol­lisel­lakaan — ja ihan samat luon­non­lait työn­tävät sitä eteenpäin.

        Ja vapaankin tah­don olet­taen: Useim­mil­la henkirikok­si­in syyl­listyneil­lä on aivois­sa tietyl­läalueel­la poikkeama/vaurio. Ja siltikin hei­dät tuomitaan.

      3. Osmo Soin­in­vaara:
        Luulen, että oikeudessa sin­ua ei vapau­ta syyt­teestä, ettei tekemäsi murha voin­ut johtua sinus­ta, kos­ka sin­ul­la ei ole vapaa­ta tah­toa vaan tejkemäsi murha joh­tui alkeishiukkasista. 

        Voimas­sa ole­van Suomen lain mukaan tuol­laiset seli­tyk­set teolle voisi­vat nimeno­maan johtaa siihen, että oikeus kat­soisi syyte­tyn syyn­ta­keet­tomak­si. Jos tuol­laisia seli­tyk­siä sys­temaat­tis­es­ti asioille antaisi, ja lähipi­iri todis­taisi tilanteen vallinneen jo ennen rikok­sen tapah­tu­mis­takin, ja rikok­sen tek­i­jän oikeasti uskoneen ettei hänel­lä ole minkään­laista tah­don­va­paut­ta vaikut­taa tekoi­hin­sa, ja mie­len­ti­latutkimus vahvis­taisi, että henkilö ei kykene hah­mot­ta­maan teko­jen syy-seu­raus ‑suhtei­ta, voisi oikeus kyl­lä kat­soa henkilön syyntakeettomaksi.

      4. qwer­ty
        Ei kaik­ki ole ennältä määritel­tyä kos­ka aivan pien­im­mäl­lä tasol­la fysi­ikkaan­li­it­tyy sat­un­naisu­us. Asi­at ovat ennal­ta määrät­tyjä vain tilas­tol­lises­sa mielessä. Mut­ta se ei ole vapaa­ta tah­toa vaan satunnaisuutta 

        Osmo Soin­in­vaara:
        Luulen, että oikeudessa sin­ua ei vapau­ta syyt­teestä, ettei tekemäsi murha voin­ut johtua sinus­ta, kos­ka sin­ul­la ei ole vapaa­ta tah­toa vaan tejkemäsi murha joh­tui alkeishiukkasista. 

        Soin­in­vaaran vas­ta-argu­ment­ti on selvä argumentointivirhe. 

        Soin­in­vaaran vas­taus kiteytet­tynä: Vapaa­ta tah­toa kuten qwer­ty sen ymmärtää ei voi­da soveltaa laki­in tai yhteiskun­taan, joten se ei ole tot­ta. Seu­rauk­si­in vetoami­nen on argumentointivirhe. 

        Vapaan tah­to filosofise­na kysymyk­senä ja sen mah­dol­liset seu­rauk­set sovel­let­tuna yhteiskun­taan pitäisi käsitel­lä eri kysymyksinä. Ihmisi­in voidaan edellen sovel­leltaa vapaan tah­don ole­tus­ta käytän­nön syistä, ei sik­si että kysessä olisi eksis­ten­ti­aa­li­nen filosofinen totuus.

      5. Myön­nän, ettei vas­ta-argu­ment­ti­ni riitä kumoa­maan väitet­tä ihmisen täy­del­lis­es­tä tah­dot­to­muud­es­ta, halusin vain osoit­taa, mil­laisia korol­laare­ja väit­teel­lä on. Sinän­sä teo­ria voidaan kyl­lä kumo­ta sil­lä, että sen perus­teel­la voidaan vetää johtopäätök­siä, jot­ka ovat epätosia.

      6. Osmo Soin­in­vaara:
        Sinän­sä teo­ria voidaan kyl­lä kumo­ta sil­lä, että sen perus­teel­la voidaan vetää johtopäätök­siä, jot­ka ovat epätosia. 

        Ehkä on johtopäätök­siä jot­ka vaku­ut­ta­vat Soin­in­vaaran, mut­ta en ole tietoinen johtopäätök­sistä jot­ka ovat yleis­es­ti hyväksyttyjä. 

        Var­muus siitä että että olet oike­as­sa johtuu luul­tavasti siitä, että vapaan tah­don kysymys on omas­sa mielessäsi selvästi määritel­ty, vaik­ka se ei sitä ole, eikä sille löy­dy vas­taavu­ut­ta muiden mielessä. Enqvistin ja qwerty:n näke­mys on erit­täin yleinen ja sille löy­tyy tukea muus­takin kuin nopeasti itse kek­si­ty­istä johtopäätöksistä. 

        Voimme vain arvail­la miten sinä ymmär­rät “vapaan tah­don”. Arvaan että vapaa tah­to merk­it­see sin­ulle tun­net­ta että voit tehdä valin­nan ilman ulkoisia rajoit­tei­ta. Enqvist ei sin­ua vaku­u­ta, mut­ta sin­un olisi hyvä tietää, että mietit ihan eri kysymystä. 

        ps. Myös Enqvistin järkeily (kir­jas­sa Olemisen Porteil­la) on filosofi­an näkökul­mas­ta epä­tarkkaa höt­töä. Hän käyt­tää kuvail­e­vaa ja epä­tarkkaa ilmaisua.

      7. Arvaan että vapaa tah­to merk­it­see sin­ulle tun­net­ta että voit tehdä valin­nan ilman ulkoisia rajoitteita.

        Minä ymmär­rän sen niin, että ylipään­sä voin tehdä mitään val­in­to­ja. Rajoit­tei­ta valin­noil­la tietysti on aina.

      8. Osmo Soin­in­vaara: Minä ymmär­rän sen niin, että ylipään­sä voin tehdä mitään valintoja

        Val­in­to­jen tekem­i­nen ei ole vapaan tah­don ongel­ma. Pul­lon­palau­tusautomaat­ti tekee valintoja. 

        Schopen­haue­ria mukaillen: “Voit tehdä val­in­to­ja, mut­ta et voi vali­ta mitä val­in­to­ja teet.” Ihmi­nen ei voi tah­toa muu­ta kuin mitä atom­ien ja elek­tron­ien pyörim­is­es­tä pään sisältä seu­raa. Mitään, joka osoit­taisi vapaan tah­don ole­van erilli­nen fysi­ikas­ta, ei tietääk­seni ole ole­mas­sa. Moraal­isub­jek­tille tai “minälle” voidaan olet­taa vapaa tah­to käytän­nön syistä, mut­ta jos joskus pystymme kat­so­maan sub­jek­tin sisälle jol­lain mikroskoop­il­la, mitään vapaut­ta tehdä val­in­to­ja sieltä ei löydy. 

        Voimme kiis­tel­lä siitä kuin­ka paljon ennen päätös tapah­tuu ennen kuin tulemme tietoisek­si siitä, että teimme päätök­sen. Eri­lai­sis­sa kokeista saadut arviot vai­htel­e­vat tyyp­il­lis­es­ti 2 sekun­nin 8 sekun­nin välil­lä. Mitä parem­mat instru­men­tit sitä aikaisem­min päätös havaitaan. Uno­hde­taan vapaa tahto.
        Olem­meko edes tietoisia tietoi­sista valin­nois­tamme (sic) saman sekun­nin sisäl­lä kun val­in­ta tapahtuu? 

        Epilep­si­apoti­lail­la tehdyis­sä kokeis­sa (poti­lail­la on elek­trodit syväl­lä aivois­sa) tutk­i­jat tietävät minkä valin­nan koe­henkilö tekee 4 sekun­tia ennen kuin poti­las indikoi tekevän­sä tietoisen valin­nan. Pre­dict­ing free choic­es for abstract inten­tions, PNAS April 9, 2013 Vas­taa­van­laisia kokei­ta on tehty useita.

      9. @ so-and-so-sokrates says: 22.7.2018 at 23:42

        > teimme päätök­sen. Eri­lai­sis­sa kokeista saadut
        > arviot vai­htel­e­vat tyyp­il­lis­es­ti 2 sekun­nin 8
        > sekun­nin välil­lä. Mitä parem­mat instrumentit
        > sitä aikaisem­min päätös havaitaan.

        Aika on illu­u­sio. Jot­ta voisimme havain­noi­da moni­u­lot­teista maail­maa vain kolmes­sa ulot­tuvu­udessa, meil­lä pitää olla aika.

        Tuos­sa tutkimuk­ses­sa päätös syn­tyi ennen kuin se tiedostet­ti­in. Syn­tyikö päätös tai voiko se ylipäätään syn­tyä ennen kuin valit­ta­vat vai­h­toe­hdot on tuo­tu ratkaistavak­si. Että kokeen aset­ta­ja tiesi mikä vapaa val­in­ta koe­henkilön pitää tehdä. Että päätös syn­tyi ennen kuin ongel­ma edes esitet­ti­in päättäjälle.

      10. qwer­ty: Mil­lä perus­teel­la? Mikä olisi se mekanis­mi jol­la ihmi­nen taivut­tasi alkeishiukksia tah­toon­sa? Ja jos tah­to ei ole siel­lä alkeishiukkaissa ja siten fysikaalien ilmiö mis­sä se on?

        Niin, jos lähde­tään siitä, että kaik­ki on palautet­tavis­sa alkeishiukkas­ten toim­intaan, tul­laan siihen väistämät­tömään totea­muk­seen, että mil­lään taval­la vapaa­ta tah­toa ei voi olla ole­mas­sa. Itä­mai­sis­sa filosofiois­sa, kuten esim. bud­dha­laisu­udessa, samoin kun monis­sa mys­ti­sis­sä tra­di­tiois­sa, fysikaalisen maail­man san­o­taan ole­van harhaa (vrt. vir­tu­aal­i­todel­lisu­us) ja tietoisu­us on todel­li­nen. Aiv­o­tutk­i­jatkin ovat sitä mieltä, että aivo­jen luo­ma kuva todel­lisu­ud­es­ta on illu­u­sio. Kuitenkin sel­l­ainen, että se aut­taa selviy­tymään maail­mas­sa. Mis­sään ei ole todis­tet­tu, että mater­i­laisti­nen maail­mankäsi­tys olisi se oikea. Vir­tu­aal­i­todel­lisu­us voisi ihan hyvin olla tah­don ja valin­nan mukaan muo­tou­va. Täysin vapaa sekään tah­to ei voisi olla, mut­ta val­in­ta kodin ja mökin välil­lä var­maankin kuu­luisi vapaan valin­nan piiriin?

  7. “…antaa hirveitä mah­dol­lisuuk­sia käyt­tää tätä taipumus­ta väärin. Tämä on saanut min­ut kan­nat­ta­maan val­tion kirkkoa sen sijaan, että tämä ase annet­taisi­in Yhdys­val­tain tapaan kaiken maail­man televisiosaarnaajille.”

    Niin, kyl­lä eli­it­ti tietää parem­min ja rah­vas alistukoon. 

    Kirkon ja val­tion ero on suo­ja­muuri kaikkia parem­minti­etäjiä vastaan.

  8. “Uskon­to on kaikkial­la ollut hal­lit­si­joiden tapa alis­taa ala­maisi­aan.”, OS.

    Kyl­lä.

    Mut­ta uskon­nos­ta voi olla etua lau­malle myös ilman, että hallitsija/papit hyötyvät.

    Mon­et ovat moraalin kanssa prag­maat­tisia. Jäänkö kiin­ni? Jos jään, mitä siitä seuraa?

    Näitä kysymyk­siä varten Jumala eli “kaiken näkevä rankaisi­ja, jon­ka tuomio­ta et voi vält­tää” on hyvä keksin­tö. Moni kupru jää tekemät­tä ja yhteiskun­ta­rauha säilyy.

    Vai­h­toe­htoinen tilanne — voit teht­dä mitä huvit­taa etkä joudu siitä vas­tu­useen — ilme­nee esim. somessa…

  9. Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen. Sain van­hainkodista säh­keen: “Äiti kuol­lut. Hau­taus huomen­na. Osan­ot­tomme.” Saman­tekevää. Ehkä se tapah­tui eilen. 

    Sivullisen rikok­sista pahin, välin­pitämät­tömyys vanhemmista.

  10. Jokin kau­nis päivä usko on määritel­ty mieli­sairaudek­si ja usko­vaiset ovat siel­lä mis­sä hei­dän kuu­luukin tätä sairaut­taan hoitaa eli mielisairaalassa.

    Uskon­nol­la ja uskol­la ei ole mitään sijaa ihmisen elämässä.

    1. Future Mat­ters:
      Jokin kau­nis päivä usko on määritel­ty mieli­sairaudek­si ja usko­vaiset ovat siel­lä mis­sä hei­dän kuu­luukin tätä sairaut­taan hoitaa eli mielisairaalassa.

      Ehkä joskus noin. Väli­vai­heena olisi hyvä, että “vääräuskoisi­in” kohdis­tu­vaan viha­puheeseen puu­tut­taisi, vaik­ka viha­puhe olisikin ver­hot­tu uskon­toon. Monis­sa uskon­topi­ireis­sä tun­nu­taan lain­vas­tais­es­ti “kiihotet­ta­maan kansan­ryh­mää vas­taan”, eikä tuomioi­ta silti tule. Tämä on iso ongel­ma oikeusval­tion uskottavuudelle.

  11. Kysymyk­seen siitä, mik­si uskon­to näyt­tää syn­tyneen suun­nilleen saman kaa­van mukaan usei­ta ker­to­ja eri kult­tuureis­sa, löytää vas­tauk­sia Ilk­ka Pyysiäisen kir­joista. Julki­ateis­tik­si kiihko­ton­ta tek­stiä. Mielestäni kog­ni­ti­ivi­nen uskon­totiede on tuot­tanut merkit­täviä empi­iris­es­ti toden­net­tu­ja vastauksia.

    1. Raeanus:
      Kysymyk­seen siitä, mik­si uskon­to näyt­tää syn­tyneen suun­nilleen saman kaa­van mukaan usei­ta ker­to­ja eri kult­tuureis­sa, löytää vas­tauk­sia Ilk­ka Pyysiäisen kir­joista. Julki­ateis­tik­si kiihko­ton­ta tek­stiä. Mielestäni kog­ni­ti­ivi­nen uskon­totiede on tuot­tanut merkit­täviä empi­iris­es­ti toden­net­tu­ja vastauksia. 

      Joskus noi­ta lueske­lin, ja pere­hdyin myös kir­jois­sa viitat­tui­hin tutkimuk­si­in ja asioista tehty­i­hin tuoreem­pi­in tutkimuk­si­in, mut­ta en lop­ul­ta löytänyt kovin merkit­täviä empi­iris­es­ti toden­net­tu­ja vas­tauk­sia. Aika mie­lenki­in­toisia mon­et löy­döt ovat aikoinaan olleet, mut­ta kiin­nos­tavim­mat niistä on uudem­pi tutkimus jo kyseenalais­tanut ja osin kumon­nut. Muun muas­sa intu­ition­va­s­taisu­us-kysymyk­si­in liit­tyvä tutkimus näyt­ti alku­un kovin lupaaval­ta, ja siitä kir­joitelti­in monis­sa kir­jois­sa mie­lenki­in­toisia tulok­sia yksit­täi­sistä kokeista. Löy­dök­siä yritet­ti­in soveltaa osin jopa muil­lakin aloil­la. Sen jäl­keen mon­et tutk­i­jat ympäri maail­maa tois­ti­vat näitä tutkimuk­sia, ja muun­te­liv­at niitä. Tulok­set ovat olleet lievästi san­ot­tuna mon­en­laisia. Mon­et toisin­nusyri­tyk­set pää­tyivät siihen, että tulos oli ihan eri­lainen kuin aiem­min julka­istus­sa tutkimuk­ses­sa. Hyviä tari­noi­ta saa aikaan yksit­täi­sistä tutkimuk­sista ja niiden tulosten kuvailus­ta, mut­ta kun mon­en­laisia täs­mälleen päin­vas­taisia tulok­si­akin on saatu vas­taav­il­la tutkimusasetelmil­la, on van­ho­jen kog­ni­ti­ivisen uskon­toti­eteen pieni­in oto­skokoi­hin poh­jau­tunei­den empi­iris­ten tutkimusten tuot­tamien seli­tys­ten tieteelli­nen seli­tysar­vo mon­elta osin kuitenkin kyseenalais­tunut. Tilanne on ihan eri­lainen kuin vaikka­pa fysi­ikas­sa, jos­sa tulok­set ovat hyvin saman­laisia eri aikoina, eri maanosis­sa ja eri tutk­i­joiden tutkim­i­na. Tämä on yhteiskun­tati­eteis­sä yleisem­minkin ongel­ma, että tulok­set ovat eri­laisia eri tutk­i­joil­la, vaik­ka tutkimuskysymys olisi sama, ja vaik­ka tutkimuskin pyrit­täisi­in toteut­ta­maan samantyyppisesti.

  12. Jos olete­taan, että vapaa tah­to on ole­mas­sa, niin mis­tä eläin­la­jista se alkaa? Ainakin koirat näyt­tävät tekevän val­in­to­ja siinä kuin ihmisetkin, mut­ta ovatko niiden valin­nat vapaita?

    Jos eivät ole, niin mikä erot­taa ne laadullis­es­ti ihmisen valinnoista?

    Kun koiralle työn­tää kuonon eteen kah­ta eri ruokaa, se yleen­sä val­it­see hyvin päämääräti­etois­es­ti toisen. Kun ihmiselle tekee saman, myös ihmi­nen val­it­see. Onko ihmisen val­in­ta vapaampi kuin koiran? Jos on, niin mil­lä tavalla?

    Eläin­ten käytöstä harvem­min selitetään tah­dol­la. Ihmisen käytök­seen tah­to sen sijaan hanakasti liitetään. Sik­si kiin­nos­taa, mikä tuo ero ihmisen ja eläi­men välil­lä on.

      1. Osmo Soin­in­vaara:
        Aivan var­masti ihmisen ja koiran tah­to ovat molem­mat yhtä vapai­ta tai rajoitettuja.

        Nämä kuitenkin var­maan sijait­se­vat jonkin­laisel­la jatku­mol­la, jol­la jos­sain vai­heessa tulee raja vas­taan. Nisäkkäi­den osalta lie­nee selkeätä, että (ainakin me ihmiset halu­amme ajatel­la) vapaa tah­to on ole­mas­sa, mut­ta men­nessä yksinker­taisem­pia eliöitä kohti niin jos­sain vai­heessa tah­to lie­nee kadon­nut. Vai katoaako? Onko amee­bal­la tah­toa vai ei? Jos amee­bal­la ei ole, onko mon­isoluisil­la eläin­plank­toneil­la? Ja niin edelleen…

      2. Osmo Soin­in­vaara:
        Aivan var­masti ihmisen ja koiran tah­to ovat molem­mat yhtä vapai­ta tai rajoitettuja. 

        Aika har­voin vapaa tah­to pääsee toteu­tu­maan ilman rajoit­tei­ta. Tavanomaiset val­in­tati­lanteet ovat yleen­sä varsin triv­i­aale­ja, jol­loin valin­nat ovat ennal­ta-arvat­tavia (tah­to ≈ tapa). Vaikeam­mis­sa val­in­tati­lanteis­sa voi tar­jol­la olla vain huono­ja vai­h­toe­hto­ja tai valin­nan kaikkia seu­rauk­sia on mah­do­ton­ta tarkasti tietää: täl­löin val­in­ta on tosi­asial­lis­es­ti sattumanvarainen.

      3. Osmo Soin­in­vaara:
        Aivan var­masti ihmisen ja koiran tah­to ovat molem­mat yhtä vapai­ta tai rajoitettuja.

        Koira ei pysty muo­dosta­maan mon­imutka­sia tavoit­tei­ta, kos­ka sil­lä ei ole kieltä. Koiraa yksik­er­taisem­mat olen­not eivät kykene suun­ta­tu­maan tule­vaisu­u­teen lainakaan vaan ne vain reagoi­vat ärsykeisi­in (tosin koirankin kyky suun­tau­tua tule­vaisu­u­teen — siis ilman kieltä — on mielestäni kyseenalaista).

        Ihmisen vapaa tah­to on ole­mas­sa, jot­ta ihmi­nen voisi suun­nitel­la elämään­sä, tehdä siitä parem­man itselle ja aut­taa mui­ta ja rak­en­taa yhteiskun­taa. Koira ei tietenkään edes ymmär­rä, mitä tuol­laiset asi­at voisi­vat tarkoit­taa. Ihmi­nen, joka ei usko vapaaseen tah­toon on vähän kuin koira: hän voisi tosin suun­nitel­la tule­vaisu­ut­ta, mut­ta pitäisi sitä tarpeet­tomana, kos­ka kaik­ki on ennal­ta määrättyä. 

        Onko vapaa­ta tah­toa “oikeasti” on tässä suh­teessa mie­lenki­in­no­ton kysymys. Samal­la tapaa ihmiset pohti­vat monia muitakin metafy­y­sisiä kysymyk­siä skep­tis­es­ti mut­ta elävät kuitenkin niihin uskoen. Mitä hyö­tyä tälai­sista metafy­y­sisitä pohdin­noista sil­loin on?

        Uskon­to esimerkik­si tar­joaa keinon ylevöit­tää arkipäivää tai ateistien kohdal­la antaa mallin arkipäivän ylevöit­tämiselle. On paljon ihmisiä, jot­ka kaipaa­vat elämälle tarkoi­tus­tas, jota tiede tai “var­ma tieto” ei osaa tar­jo­ta. Jos he eivät ole uskovia, tarkoi­tus­ta etsitään jostain muus­ta yleväk­si koe­tus­ta, vaikkap ihmis­ten aut­tamis­es­ta tai Game of Thron­es­ta. Ateisti kieltää uskon­non kyvyn ylevöit­tämiseen mut­ta toimii uskonon anta­man mallin mukaa ja etsii apua muusta

        Toki uskon­nol­la on muitakin funk­tioi­ta, kuten tääl­lä mainit­tu yhteisöl­lisyy­den luomi­nen yli per­heen. Ja taas ne jot­ka eivät usko uskon­non kykyyn luo­da yhteisöl­lisyyt­tä, etsivät kuitenkin aat­tei­ta, liikkeitä, ryh­miä, jot­ka pystyvät yhteisöl­lisyyt­tä luo­maan ja joiden puoleen voi kän­tyä ja jot­ka anta­vat omille arvoille yksilön ylit­tävää voimaa. Kos­ka maail­mas­ta tiede­tään vain pienen pieni osa — eikä kai koskaan voi­da kovin pajon tietääkään — tuol­lainen yhteisöl­lisyys perus­tuu aina muullekin kuin tietämiselle. Mik­sei sit­ten yhtä hyvyn se ryh­mä voi olla joku uskon­to, jos juuri se tun­tuu itselle parhaalta?

      4. Nelisen mil­jar­dia vuot­ta sit­ten alka­nut pros­es­si, jota kut­summe elämäk­si, syn­nyt­tää ener­giaa katlysoimal­la kemi­al­lisia pros­esse­ja. Se on tieteen vas­taus kysymyk­seen elämän tarkoituk­ses­ta. Mut­ta mon­elleko lihaa ja ver­ta ole­valle ihmiselle tieteen vas­taus riit­tää? “Kuulin, että äitisi on sairas­tunut Alzheimeri­in, mitä ajat­telit selviy­tyä?” “No, ei kai tässä muu­ta voi kuin katalysoi­da kemi­al­lisia prosesseja.”

  13. Uskona­siois­sa hel­posti sotkeudu­taan seman­ti­ikan suo­hon. Vaikka­pa käsit­teitä luu­lo, tieto, var­muus, epäi­ly, totu­us, usko ym halu­taan omia oman näke­myk­sen mukaan. 

    Jonkin­lainen ris­tiri­ita on uskomises­sa ja vapaas­sa tah­dos­sa. Voiko uskoa jos epäilee. Voiko ihan itse päät­tää, että nyt minä uskon. 

    Tuo vapaa tah­to on kyseenalaista pienen lapsen kohdal­la. Hänet kaste­taan van­hempi­en­sa uskon­non mukaises­ti. Sit­ten kas­vate­taan ja kouli­taan kirkos­sa, rip­pik­oulus­sa ym. Sit­ten pain­ote­taan kil­voit­telua uskon hartaudella. 

    Vaikeaa, ellei mah­do­ton­ta on ymmärtää ole­vansa syn­ti­nen jos ei ole kun­nolli­nen usko­va. Sit­ten kuitenkin iänkaikkisen kado­tuk­sen vält­tää jostakin lankeaval­la armol­la. Logi­ik­ka ontuu.

  14. Wal­tarin uskon­to­suh­teen ymmärtämisek­si on hyödyl­listä tun­tea hänen omaa henkilöhis­to­ri­aansa. Wal­tarin isä Toi­mi Wal­tari oli pap­pi, joka kuoli tuberku­loosi­in Wal­tarin ollessa vielä pieni. Mitä ilmeisim­min Toi­mi Wal­tari oli aito uskon mies: tulisieluinen saar­naa­ja, uskon­nonopet­ta­ja ja työläis­lähetyk­sen akti­ivi, joka polt­ti kynt­tilään­sä molem­mista päistä. Wal­tarin kas­vat­ti­vat hänen äitin­sä ja setän­sä, Toi­vo Waltari. 

    Toi­vo Wal­tari oli myös akti­ivi­nen sosi­aal­i­työtä tehnyt pap­pi, Mer­im­ies­lähetysseu­ran johta­ja. Hän edusti kuitenkin maail­mallisem­paa uskon­toa, ja miehen ura katke­si osit­tain siihen, kun hänen havait­ti­in 1920-luvun lop­ul­la käyt­täneen väärin ase­maansa Mer­im­ies­lähetyk­sen joh­dos­sa. Muis­taak­seni asia liit­tyi lähin­nä maail­malliseen elämän­ta­paan ja liian suurten taloudel­lis­ten etu­jen ottamiseen, ei sek­suaal­isi­in väärinkäytök­si­in. Tämän jäl­keen Toi­vo Wal­tari painui maalle piiloon, Pöy­tyän kirkkoherraksi.

    Mikas­ta Toi­vo Wal­tari kas­vat­ti pien­estä pitäen pap­pia, isän­sä seu­raa­jaa. Mika Wal­tarin ensim­mäi­nen romaani oli Mer­im­ies­lähetyk­sen tilaustyö “Jumalaa paos­sa”, ja Wal­tari kier­si nuore­na teolo­gian yliop­pi­laana pitkin maa­ta seu­ra­puhu­jana. Ilmeis­es­ti hän oli siinä eri­no­mainen. Toi­vo-sedältä saadun käytän­nön opas­tuk­sen ja omien lahjo­jen turvin Wal­tari kykeni puhu­maan akat ja ukotkin kyyneli­in ja kole­hti­haav­it täy­teen, vaik­ka ei tun­tenutkaan ilmeis­es­ti työhön eri­ty­istä sisäistä kut­sumus­ta. Lop­ul­ta ris­tiri­ita kasvoi liian suurek­si. Toi­vo-sedän rom­ah­taes­sa ase­mas­taan Mika-poikakin koki sisäisen kri­isin ja lähti filosofisen tiedekun­nan puolelle luke­maan psykolo­giaa eli käytän­nöl­listä filosofiaa.

    On varsin houkut­tel­e­vaa olla havait­sev­inaan tämä isän ja sedän edus­ta­man uskon­nol­lisu­u­den ris­tiri­ita Sin­uhes­sa. Ide­al­isoidun isän ide­al­is­tista uskon­nol­lisu­ut­ta edus­taa Akhen­atenin uskon­to ja sedän ja nuoru­uske­sien saar­na­matko­jen kaksi­naa­maista tekopy­hyyt­tä Egyptin perin­näi­nen papisto.

    Wal­tarin oman seestymisen ja syn­teesin löytää kuitenkin ehkä parhait­en “Val­takun­nan salaisu­ud­es­ta” ja “Ihmiskun­nan vihol­li­sista”. Näis­sä teok­sis­sa van­ha Wal­tari mielestäni aset­tuu aika selkeästi kristi­nuskon totu­u­den puolelle. Myös hänen teologi­nen oppineisuuten­sa pais­taa. Eri­tyis­es­ti “Val­takun­nan salaisu­us” on evenke­li­u­mien seli­tys­teok­se­na suo­ras­taan käsit­tämät­tömän oikeaop­pinen, mut­ta ker­ronnan suju­vu­us ei kär­si yhtään.

  15. Jostakin luin, että ihmiset ovat laji­na hyvin herkkiä usko­maan auk­tori­teet­te­ja. Tämä on val­in­tae­tu, kos­ka laji­na ajatellen ihmisen lap­su­us kestää poikkeuk­sel­lisen pitkään. Jos ihmiset lähtöko­htais­es­ti eivät uskoisi mitä isom­mat heille sanovat, jokainen juok­sisi kadulle ja lait­taisi muovi­pussin päähän ja leikkisi tuli­tikuil­la. Mut­ta näin ei ole, me uskomme kiel­to­ja ja elämme aikuisik­si ker­tomaan samat varoituk­set omille lapsillemme.

    Tästä ei suo­ras­taan seu­raa taipumus­ta uskon­nol­lisu­u­teen, mut­ta tämä antaa sille hyvän kasvualus­tan. Ne tahot, jot­ka halu­a­vat val­taa ylitse muiden, saa­vat sitä hel­posti, kun käärivät käytök­sen­sä johonkin sel­l­aiseen, mikä antaa heille ylimääräistä auk­tori­teet­tia. Aikuise­nakin ihmiset kuitenkin ovat alt­ti­ita tekemään kuten heille kerrotaan.

  16. Jos koiran ja ihmisen valin­nat ovat yhtä vapai­ta tai rajoitet­tu­ja, niin kuin­ka vapai­ta ne todel­lisu­udessa ovat? Koira reagoi­nee tiedosta­mat­tomasti ärsykkeisi­in aivan niin kuin ihmi­nenkin. Onko se vapautta?

    Mik­si suurin osa län­si­maid­en nai­sista yrit­tää lai­h­dut­taa siinä pysyvästi onnis­tu­mat­ta? He tietävät, ettei lai­h­du­tuk­seen tarvi­ta kuin sään­nölli­nen ruokaryt­mi yhdis­tet­tynä kohtu­ulliseen ruokamäärään ja ylen­palt­tisen ras­van ja sok­erin vält­te­lyyn, mut­ta silti epäon­nis­tu­mi­nen on toistuvaa.

    Mik­si yliopis­to-opiske­li­joista niin moni jät­tää tutkin­non suorit­ta­mat­ta, vaik­ka he tietävät, että se on merkit­tävä vaku­u­tus tule­vaisu­ut­ta ajatellen?

    Mik­si mon­et työt­tömäk­si jääneet pas­sivoitu­vat, vaik­ka he tietävät, että esimerkik­si uudelleen koulut­tau­tu­mi­nen olisi tie eteenpäin?

    Mik­si mie­len­ter­veysongelmi­in ei enää suh­taudu­ta syntinä tai pahuute­na, vaan sen sijaan niitä yritetään hoitaa ympäristön ärsykkeitä muokkaa­mal­la ja aivokemi­aan lääkkeil­lä vaikuttamalla?

    Jos ajat­telee laa­jem­paa kuvaa, niin mik­si toimi­va, lev­iävä ja vau­raut­ta luo­va markki­na­t­alous näyt­tää vääjäämät­tä johta­van ympäristö­tuhoi­hin, vaik­ka suurin osa ainakin län­si­maid­en ihmi­sistä kan­nat­taa ympäristön suojelua?

    Mik­si öljyn kulu­tus nousee, vaik­ka tietoisu­us sen vält­te­lyn tarpeesta on suurem­pi kuin koskaan? Onko ympäristön kuor­mi­tuk­sen vähen­tämiseen muu­ta keinoa kuin demokra­ti­as­ta luop­umi­nen ja pakkokeinot? Val­is­tus ja tietoisu­u­den lisäämi­nen eivät näytä auttavan.

    https://yle.fi/uutiset/3–10228738

    Minus­ta meil­lä ei ole hallintaa sen enem­pää kuin muu­ra­haisil­lakaan. Kun niiden kulku­väylän tukkii levyl­lä, ne lähtevät kiertämään tai kiipeämään pyrkimät­tä ratkaise­maan ongel­maa. Samal­la taval­la toimii demokraat­ti­nen yhteiskun­ta. Kukin ajaa omia etu­jaan viet­tien­sä val­las­sa. Vaik­ka pystymme nimeämään ihantei­ta ja tavoit­tei­ta ja ratio­nal­isoimaan niiden tarpeel­lisu­u­den, niin kuitenkin käytän­nössä elämme ahnei­den ja itsekkäi­den gee­niemme puristuksessa. 

    Mis­sä on tah­to, joka johtaa kokon­ais­val­taiseen hallintaan? Onhan meil­lä tietenkin koke­mus hallinnas­ta, siitä, että teemme val­in­to­ja, mut­ta kun huomioi, kuin­ka heikosti asete­tut päämäärät toteu­tu­vat, niin käytän­nössä tah­toa ei näytä ole­van. Kun­han reagoimme ja koemme tuon reagoimisen tahdoksi.

  17. Schiz­o­phre­nia has an inci­dence of approx­i­mate­ly 1% and there is remark­able con­sis­ten­cy cross-cul­tur­al­ly in the core symp­toms of the dis­or­der. The con­stant glob­al inci­dence rate of a dis­or­der that is seem­ing­ly very sim­i­lar regard­less of con­ti­nent or cul­ture implies that it may have emerged at a time when mod­ern humans them­selves were evolv­ing and spread­ing across the planet. 

    Sec­ond­ly, it is wide­ly accept­ed that schiz­o­phre­nia is asso­ci­at­ed with low­er fecun­di­ty and increased ear­ly mor­tal­i­ty. Accord­ing to strict Dar­win­ian prin­ci­ples of nat­ur­al selec­tion, a phe­no­type that is repro­duc­tive­ly rel­a­tive­ly unsuc­cess­ful and where indi­vid­u­als die before they have raised their kin to matu­ri­ty should be ‘weaned’ out of the gene pool. But this is not the case with schiz­o­phre­nia. This sug­gests that there may be some trait asso­ci­at­ed with the dis­or­der that con­fers an evo­lu­tion­ary advan­tage. The final intrigu­ing fea­ture of this con­di­tion is the fact that there is evi­dence that some high­ly gift­ed and cre­ative indi­vid­u­als either man­i­fest schizo­typ­al traits them­selves or have a first­de­gree rel­a­tive with schiz­o­phre­nia. This has led a num­ber of authors to sug­gest that per­haps schiz­o­phre­nia is com­pen­sat­ed for by genet­i­cal­ly relat­ed indi­vid­u­als who dis­play spe­cial traits that might be con­sid­ered high­ly adap­tive. The fact is that our clas­si­fi­ca­tion sys­tem is prob­lem­at­ic and does not ade­quate­ly account for the vari­eties of psy­chosis that we encounter in clin­i­cal work.

    Pro­fes­sor Tim Crow of the Uni­ver­si­ty of Oxford links the emer­gence of schiz­o­phre­nia to a genet­ic ‘spe­ci­a­tion event’ in ear­ly H. sapi­ens that gave rise to cere­bral asym­me­try and lan­guage. Mad­ness rep­re­sents a cost­ly and dis­ad­van­ta­geous by-prod­uct of human brain evo­lu­tion. Whether “schiz­o­phre­nia (is) the price that H. sapi­ens pays for lan­guage, psy­chosis is the price paid by our species for our unique and com­plex social mind. 

    Review arti­cle
    Psy­chosis: A cost­ly by-prod­uct of social brain evo­lu­tion in Homo sapiens
    Jonathan Ken­neth Burns

  18. The I is not only a par­tic­u­lar, phys­i­cal form with its name, but beyond its out­er appear­ance, a rep­re­sen­ta­tive of pre­vi­ous influ­ences and lim­i­ta­tions, being born in a cer­tain fam­i­ly, belong­ing to a cer­tain group, a par­tic­u­lar race, with its prej­u­dices, its hates and super­sti­tions, fears, and so on. Self, with the vast major­i­ty of peo­ple, is noth­ing but envi­ron­ment. That is, the var­i­ous fears, hopes, long­ings, prej­u­dices, likes, per­son­al views which we glo­ri­fy as our tem­pera­ment — these are, after all, the result, the prod­uct of envi­ron­ment; and the bun­dle of these mem­o­ries, which is the result of envi­ron­ment, the prod­uct of the reac­tions to envi­ron­ment, this bun­dle becomes that con­scious­ness which we call the “I”.

    The present is the result of the past, our being is found­ed upon it. We are the result of our par­ents, the result of the past; our fore­fa­thers’ beliefs, ideas, hopes, in com­bi­na­tion with the present action and reac­tion, are our thoughts. The mem­o­ry of the past is always absorb­ing the present; the self which is mem­o­ry of plea­sure and pain is ever forg­ing anew the chains of its own con­di­tion­ing. Each one of us is this accu­mu­lat­ed past, with which is incor­po­rat­ed the present with its reac­tions and expe­ri­ences. Our tra­di­tion, our edu­ca­tion, our social con­di­tion­ing sus­tain pos­i­tive­ly the activ­i­ties of the self. Our dai­ly thought and action are con­trolled by the past, by the con­cealed motives, mem­o­ries, and hid­den cravings. 

    Is there any­thing orig­i­nal, uncor­rupt­ed, in our con­scious­ness, any part that is not con­t­a­m­i­nat­ed by the past, some­thing, that is uncon­di­tioned? We have been brought up, through many gen­er­a­tions, to think and believe and hope that there is. But our self is mere­ly imi­ta­tive, the result of mere tra­di­tion and environment.

  19. All ani­mals, all nature, all organ­ic life, of which we form a small part, have to make mechan­i­cal effort, and by such efforts we adapt to life. Mechan­i­cal effort is what we have to do, what life makes us do. A per­son may make effort against neg­a­tive emo­tion in pub­lic, for exam­ple, for fear of mak­ing a fool of him­self before oth­ers or of los­ing his job, etc. This is mechan­i­cal effort. As soon as he is at home, he will express his neg­a­tive emo­tions. As long as one thinks in the same way and feels in the same way one is mechan­i­cal. The rea­son why we react to things in the same mechan­i­cal way over and over again is because of the con­nec­tions and asso­ci­a­tions in and between our cen­tres. But we are not con­scious of this. We believe that all our actions are con­trolled by our will, that we do every­thing delib­er­ate­ly, and so on. Yet a man’s ordi­nary state of con­scious­ness is almost the reverse of all this. A man ordi­nar­i­ly is not prop­er­ly con­scious of what he does nor of what he says. Nor does he make the deci­sions he imag­ines he makes. 

    Every man from his birth is sur­round­ed by cer­tain peo­ple and cer­tain events. And in accor­dance with his nature, edu­ca­tion, tastes and habits he adopts a cer­tain def­i­nite atti­tude towards things, peo­ple and events. So long as his atti­tude remains unchanged, peo­ple, things and events also remain unchanged. Every­one has a more or less fixed way of tak­ing oth­er peo­ple, due to atti­tudes and buffers. We see oth­ers through our atti­tudes and buffers. In gen­er­al we do not like oth­er peo­ple. Instinc­tive­ly we are hos­tile. Dis­like grows very ear­ly, we should not pre­tend we like oth­er peo­ple, but try to work on dis­like. Being iden­ti­fied with one’s mechan­i­cal lik­ing and dis­lik­ing holds a per­son down to emo­tion­al habits. 

    A man can only think from his ideas. If you think always with your usu­al ideas, your thoughts will always fol­low the same cir­cles. But owing to habit impuls­es find habit­u­al tracks and so pro­duce the same results. That is, we live by asso­ci­a­tions. We think by asso­ci­a­tions and we feel by asso­ci­a­tions. But pro­vid­ed we rec­og­nize every­thing at a mere glance, pro­vid­ed every­thing is rou­tine, and famil­iar, we are sat­is­fied. This is our mechan­i­cal life. The main part of our asso­ci­a­tions are pro­duced involuntarily. 

    The mod­ern man nev­er acts of his own accord, but only man­i­fests actions stim­u­lat­ed by exter­nal stim­uli. The mod­ern man does not think, but some­thing thinks for him; he does not act, but some­thing acts through him; he does not cre­ate, but some­thing is cre­at­ed through him; he does not achieve, but some­thing is achieved through him. That which is called ‘rea­son’ in man, as well as in all oth­er exter­nal forms of life, is noth­ing more than the con­cen­tra­tion of the results of impres­sions of dif­fer­ent qual­i­ty for­mer­ly per­ceived; and the stim­u­la­tion and rep­e­ti­tion of these pro­vokes dif­fer­ent kinds of asso­ci­a­tions in the being. 

    Ajat­telemisen sijaan ihmisil­lä on han­kit­tu­ja tapo­ja. Ihmiset tietämät­tään omaa­vat kaiken­laisia mie­len­tapo­ja. Sivistyneeseen kas­vatuk­seen kuu­luu lop­u­ton määrä kaava­mais­ten ja negati­ivis­ten asen­tei­den han­kkimista. Mon­et asi­at, joi­ta pidämme tärkeinä, johtu­vat mie­len­tavois­tamme. Tapa on saman asian jatku­vaa tois­tamista, mikä on mekaanista toim­imista. Mielemme tavat eivät ole meille tapo­ja, vaan totuuk­sia, aina oikeu­den­mukaisia huo­maa­mat­tamme, että ovat han­kit­tu­ja mielentapoja. 

    Har­voin myön­netään emo­tion­aal­isia tai mie­len tapo­ja, kos­ka emme ole tietoisia niistä. Helpom­pi on hyväksyä fyy­sisiä, ulkop­uolisia tapo­ja. Meil­lä on mie­len­tapo­ja, jot­ka ovat paljon tärkeämpiä kuin fyy­siset tavat, ja paljon merk­i­tyk­sel­lisem­piä emo­tion­aalis­es­ti sekä intellek­tu­aalis­es­ti. Elämämme supis­tuu ajan mit­taan, jos pyörimme samo­jen mekaanis­ten tapo­jen ympäril­lä. Meistä tulee mekaanis­ten tapo­jen olen­to­ja paljon ennen kuin huo­maamme sen. Meis­sä kaikissa piilee jonkin­lainen pääpi­irre, tai use­ampia, jot­ka hal­lit­se­vat meitä ja pitävät mei­dät kiin­ni samas­sa mekaanisu­u­den kehässä. 

    Tietyn iän jäl­keen olemme han­kit­tu­jen tapo­jen mas­sa ja vietämme elämäämme tapo­jemme mukaises­ti. Sit­ten ihme­tel­lään, mik­si elämämme ei vas­taa odotuk­si­amme. Olemme tapo­jamme huo­maa­mat­tamme sekä tiedosta­mat­tamme niitä.

  20. Enqvist määrit­telee itsen­sä uskon­not­tomak­si. Siinä on ero ateismiin. 

    Mon­et ismit muis­tut­ta­vat enem­män tai vähem­män uskon­to­ja. Joogas­sa mukaan kuu­luu ruumi­il­lisen har­joituk­sen lisänä henkiset med­i­taa­tiot. Veg­aaneil­la esi­in­tyy pyrkimys­tä puh­da­sop­pisu­u­teen, jos­sa oikeas­t­aan mikään rav­in­to ei ole sopi­vaa. Poli­it­ti­sis­sa liikkeis­sä men­nään myös jos­sain määrin överik­si. Ollaan saman­henkisten seuras­sa ja halvek­su­taan mui­ta puoluei­ta. Juh­la­puheis­sa tätä esi­in­tyy pop­ulis­min puh­taim­pana muo­tona. Suures­sa maail­mas­sa on eri­laisia NLP-liikkeitä saal­is­ta­mas­sa ihmis­ten sielu­ja. Myös raha kel­paa niille. 

    Mie­lenki­in­toista on tuo kveekar­ili­ike. Onko se vält­tynyt em. ilmiöiltä. Kan­natet­tavia ajatuk­sia on mm. seuraavassa:
    https://keskustelu.suomi24.fi/t/100531/selectsmartin-uskontotestista

  21. Uskon­to­jen merkit­tävin rooli ihmiskun­nan evoluu­tios­sa on tain­nut tosi­aan olla siinä, että ne aut­ta­vat hit­saa­maan ryh­män yhteen ja kamp­paile­maan tehokkaam­min mui­ta ryh­miä vastaan.

    Arjen tyhji­in het­ki­in täytet­tä kaipaav­ille tietoisu­ud­es­ta ja vapaas­ta tah­dos­ta kiin­nos­tuneille suosit­te­len Sam Har­risin Wak­ing Up ‑pod­cas­tia. Spoilaan sen ver­ran, että hän ei usko vapaaseen tah­toon, mut­ta näke­myk­siään kan­nat­taa koetel­la vaik­ka olisi eri mieltä.

  22. Uskon­noil­la on ollut merk­i­tys­tä myös moraalin kannal­ta. Samal­la tuleekin mieleen se, että Suomen kuvale­hdessä oli vuosia sit­ten artikke­li siitä, kuin­ka talous on ottanut uskon­non roolin yhteiskun­nas­sa. Talouskasvua toiv­otaan ja jopa rukoil­laan kuten agraariy­hteiskun­nas­sa suo­tu­isaa säätä ja hyvää satoa. Erikois­ta­han tässä on se, että talous on kuitenkin pääosin ihmisen itsen­sä luo­ma jär­jestelmä, eikä niinkään kon­trol­loimat­tomis­sa ole­va luon­non­voima. Talouteen liit­tyy min­un nähdäk­seni paljonkin eri­laisia usko­muk­sia, kuten esimerkik­si se, että yksi­tyi­nen voiton­tavoit­telu johtaa parhaaseen mah­dol­liseen lop­putu­lok­seen. Tämän­tyyp­piset usko­muk­set vaikut­ta­vat luul­tavasti nyky­isi­in moraa­likäsi­tyk­si­in. Se, mikä johtaa hyvään on tietysti myös oikein.

  23. En tul­lut vaku­ut­tuneek­si. Ajat­telin tehdä pienen kokeen. Läh­denkö viikon­lopuk­si mökille vai en. Päätin lähteä ja tääl­lä Sipoos­sa minä nyt tätä kir­joi­tan. Jos olisin päät­tänyt toisin, kir­joit­taisin Helsingis­sä. Jotenkin vapaa tah­toni tun­tu­isi ulot­tuvan ainakin tuo­hon asti. En oikein ymmär­rä, mitä Enqvist tarkoit­taa vapaal­la tah­dol­la ja sil­lä, ettei sitä ole.

    Tuos­sa jo tulikin muu­ta­ma viisas kom­ment­ti vapaan tah­don illu­u­sios­ta ja Sam Har­risin Wak­ing Up pod­cas­tia suositelti­in. Hän kir­joit­ti asi­as­ta lyhyen ja ytimekkään kir­jan nimeltään.…Free Will.

    https://samharris.org/the-illusion-of-free-will/

    Esimerkkinä mitä tuos­sa tarkoitet­ta­neen on vaikka­pa aja­tusleik­ki siitä jos maail­maa kelat­taisi­in takaisin juuri siihen asetel­maan jos­sa tuon päätök­sen teit, olisitko voin­ut päät­tää toisin? Et, vaik­ka tilanne olisi tois­tet­tu miljoona ker­taa joka ker­ta olisit pää­tynyt mökille kirjoittamaan. 

    Ei ole mitään ajatuk­siesi ajat­teli­jaa, on vain tietoisu­us joka voi tätä aivo­je­si toim­intaa havan­noi­da vaik­ka onkin samo­jen aivo­jen tuotos. 

    Ei se, vapaan tah­don illu­u­sio, mikään ihan help­po kon­sep­ti ole, ainakaan min­ulle ja sitä pohties­sa saat­taa pää­tyä umpiku­jaan, mut­ta aika vaku­ut­tunut siitä olen. Lisäk­si uskon että vapaan tah­don kon­sep­tista irtipäästämi­nen on hyödyllistä.

  24. Jumalas­ta min­ul­la ei ole mitään havain­toa, niin­pä asian pohtimi­nen on turhaa. Näin sanoi muis­taak­seni Con­fu­sius. Kiinalaisil­la toki on eti­ik­ka, mut­ta se toimii ilman taivaal­lisia voimia. He eivät juurikaan tyrkytä muille omia arvo­jaan tai uskojaan.
    Koulus­sa kuulin lauseen, “Ajat­te­len siis olen ole­mas­sa”. Sen jäl­keen en ole osan­nut arvostaa filosofe­ja. No on minus­sa paljon muitakin puutteita.

  25. Hyvä kir­joi­tus. Osmon huomio Enqvistin laiskas­ta ajat­telus­ta oli lois­ta­va. Jos ihmiskun­nan koko his­to­ri­an aikana on ollut uskon­nol­lisu­ut­ta, ja se on säi­lynyt näi­hin päivi­in asti, niin siitä luul­tavasti on ollut jotain merkit­tävää etua sekä biol­o­gisen- että kult­tuurievoluu­tion kannalta. 

    Musi­taak­seni Jared Dia­mond kir­joit­ti Tyk­it, tau­dit ja teräs ‑kir­jas­saan uskon­non vaikut­ta­neen etenkin kult­tuurien lev­iämiseen ja tiet­ty­jen kult­tuurien voit­tokulku­un. Tiivis­te­tysti: luon­nonuskon­to­jen sodat ja tais­te­lut oli­vat ensisi­jais­es­ti väi­jy­tyk­siä, jois­sa pyrit­ti­in vält­tämään omat tap­pi­ot mah­dol­lisim­man hyvin. Hänen mukaansa nykyisetkin alkua­sukasheimot soti­vat samal­la taval­la. “Kehit­tyneem­mis­sä” uskon­nois­sa, mis­sä oli jumalia yms, sodat oli­vat paljon raivoisampia: niis­sä soti­laat etenivät paljon yht­enäisem­pänä koneis­tona, jol­loin tap­pi­o­ta vält­televät vas­tus­ta­jat jyrät­ti­in hyvin tehokkaasti. Uskon­to antoi toivon tuon­puoleis­es­ta ja sai soti­laat toim­i­maan tehokkaam­min, kos­ka kuole­man tai vam­mau­tu­misen pelko ei estänyt toimimista.

    Toinen uskon­non merkit­tävä rooli on yhteiskun­tien voimakkaampi sisäi­nen koheesio, joka tehostaa monia toim­into­ja ja edesaut­taa kult­tuurien kehit­tymistä. Usko­vat yhteiskun­nat ovat his­to­ri­as­sa yleen­sä voit­ta­neet ne kult­tuu­rit, jois­sa ei ole ollut yht­enäistä uskontoa.

    Enem­mänkin keskustel­tu uskon­nos­ta sisältää mielestäni kysymyk­siä omas­ta ole­vaisu­ud­es­ta. Enqvistin on helpom­pi pönkit­tää omaa älykkyyt­tään uskon­not­tomana, jos uskon­to on vain ja ain­oas­taan tyh­mien jut­tu. Jos uskon­nol­la olisikin ollut merkit­tävä etu evoluu­tion kannal­ta, niin se ei vält­tämät­tä olisikaan vain tyh­mien jut­tu, vaan väistämätön osa ihmisyyt­tä, jol­loin Enqvistin olisi vaikeampi pönkit­tää itseään. Onhan esimerkik­si (nykypäivän) poli­ti­ikas­sa on paljon kysymyk­siä, joi­hin reagoidaan pikem­minkin uskon­nol­lisel­la paa­tok­sel­la kuin jär­jel­lä. On harmil­lista, että se on niin paljon helpom­paa huo­ma­ta vastapuo­lessa kuin itsessään 🙁

    1. Uskon­to on myös aut­tanut luo­maan yhteisön sisäistä liimaa ja siten vähen­tänyt väki­val­taa. Sama usko on ollut hyvä syy siihen, että muuten tun­tem­aton­ta ihmistä ei ole heti pidet­ty vihol­lise­na vaan ystävänä. 

      Olen vaku­ut­tunut siitä, että uskon­noil­la on (ja saat­taa olla edelleen) merkit­täviä maal­lisia hyö­tyjä. Ei niitä muuten joka paikas­sa olisi.

  26. Uskon­to­ja on ole­mas­sa mm:
    — varmis­ta­maan että kuole­man jäl­keen ei tapah­du kamalia. Myös muut kehit­tyneem­mät eläimet kuin ihmiset hau­taa­vat tai kohtel­e­vat kun­nioit­tavasti kuollei­ta lajitovereitaan.
    — ylläpitämään jonkin­lainen normis­to yhteiselon muodoille ja moraalille, per­hekäsi­tyk­selle jne
    — katas­tro­feil­ta var­jelemisek­si (joskin nyky­maail­mas­sa sil­lä ei ole vaikutusta)
    — selit­tämään epälu­on­nol­lisia asioita

  27. Osmo: “Enqvis­tille ei ole ole­mas­sa mitään ihmisen vapaa­ta tah­toa vaan kaik­ki mitä pään sisäl­lä tapah­tuu, on pelkkää molekyyl­i­ta­son fysiikkaa.

    En tul­lut vaku­ut­tuneek­si. Ajat­telin tehdä pienen kokeen. Läh­denkö viikon­lopuk­si mökille vai en. Päätin lähteä ja tääl­lä Sipoos­sa minä nyt tätä kir­joi­tan. Jos olisin päät­tänyt toisin, kir­joit­taisin Helsingis­sä. Jotenkin vapaa tah­toni tun­tu­isi ulot­tuvan ainakin tuo­hon asti. En oikein ymmär­rä, mitä Enqvist tarkoit­taa vapaal­la tah­dol­la ja sil­lä, ettei sitä ole.”

    Minä en ymmär­rä, mitä kukaan tarkoit­taa vapaal­la tah­dol­la, enkä ole vaku­ut­tunut, että se on oikein mis­sään mielessä koher­ent­ti käsite.

    Olen näh­nyt joidenkin vapaaseen tah­toon uskovien kir­joit­ta­van, että, jos uni­ver­su­mi olisi deter­min­isti­nen, ei vapaa­ta tah­toa olisi (vaik­ka deter­min­isti­nen uni­ver­su­mi ei olisi ris­tiri­idas­sa aja­tusko­keesi kanssa), mut­ta sit­ten myöskään sat­un­naisu­ut­ta sisältävä uni­ver­su­mi (jol­lainen se kvant­timekani­ikan nojal­la näyt­tää ole­van) ei voisi myöskään sisältää vapaa­ta tah­toa, kos­ka “pelkkä nopan­heit­to ei ole vapaa­ta tah­toa” tjsp. Mut­ta sit­ten jotenkin kuulem­ma vapaa tah­to on jotenkin ole­mas­sa, vaik­ka hei­dän mukaansa sitä ei voi olla, on sit­ten uni­ver­su­mi deter­min­isti­nen tai ei. ???

  28. Susi­lau­mal­lakin on eti­ikkansa. Met­sästys vaatii yhteistyötä ja käyt­täy­tymis­sään­töjä. Ei kuitenkaan voi susien uskon­nos­ta puhua.
    Län­si­mai­sis­sa kir­jauskon­nois­sa kirkot ovat otta­neet eti­ikan määrit­te­lyn hal­tu­un­sa. Aasia mais­sa on hie­man toisin.

  29. Minus­ta Enqvist osal­lis­tuu keskustelu­un, jos­sa tiede­vi­hamieliset protes­tant­tiset evanke­liset suun­nat lähin­nä vain­oa­vat tutk­i­joi­ta ja järkeä. Suomes­sa tämä on vähän vaikea ymmärtää, kun tääl­lä poli­ti­ikas­sa kris­til­lis­demokraatit ja kirkon piiris­sä ns vapaat suun­nat edus­ta­vat noi­ta ajatuksia.

    Suomes­sa kört­tiläisyys ja tavalli­nen kirkko­lu­ter­i­laisu­us ei ole tieteen viholli­nen. Kato­lilaisu­u­den piiris­sä Paav­il­la on tiedenevo­nan­ta­ja. Toisin kuin Timo Soi­ni Paavi on ilmas­ton­muu­tos­ta ehkäisemässä.

    Media antaa äänen “krisi­ty­ille”, kun sieltä tulee huuhaaka­maa. Sama kos­kee kuitakin uskontoja.

    USA:ssa tilanne on todel­la paha tieteelle ja tutk­i­joille. Jär­jen vas­tus­t­a­mi­nen on kum­mallista puuhaa, mut­ta val­tavir­taa jo.
    Eikä mikään ihme, että jär­jen äänen edus­ta­jatkin korot­ta­vat ääntään.

    1. On erit­täin tärkeää, että jär­jen edus­ta­jat korot­ta­vat ään­tään. Tämä poruk­ka kun kuitenkin vie maail­maa eteen­päin. Usko­vaisille sen sijaan tavoite on useim­miten päin­vas­tainen, paluu jon­nekin aiem­paan illu­soriseen onnelaan tai vähin­täänkin kehi­tyk­sen jarruttaminen.

      Eri­tyis­es­ti itseäni kor­peaa kak­sil­la rat­tail­la ajami­nen: raa­ma­tus­ta tai muus­ta pyhästä kir­jas­ta löy­tyy vas­taus kaik­keen, mut­ta muka­va on netis­sä omia käsi­tyk­siä samanaikaises­ti jakaa. Ei ole kuitenkaan ipadin suun­nit­telus­sa henki­o­len­to­ja tarvit­tu, eikä minkään lahkon edus­ta­ja auton­sa öljyn­vai­h­toa hoi­da ruk­ous­po­h­jal­ta. Haiskah­taa loisimiselta.

      1. Un archos:
        On erit­täin tärkeää, että jär­jen edus­ta­jat korot­ta­vat ään­tään. Tämä poruk­ka kun kuitenkin vie maail­maa eteen­päin. Usko­vaisille sen sijaan tavoite on useim­miten päin­vas­tainen, paluu jon­nekin aiem­paan illu­soriseen onnelaan tai vähin­täänkin kehi­tyk­sen jarruttaminen.

        Eri­tyis­es­ti itseäni kor­peaa kak­sil­la rat­tail­la ajami­nen: raa­ma­tus­ta tai muus­ta pyhästä kir­jas­ta löy­tyy vas­taus kaik­keen, mut­ta muka­va on netis­sä omia käsi­tyk­siä samanaikaises­ti jakaa. Ei ole kuitenkaan ipadin suun­nit­telus­sa henki­o­len­to­ja tarvit­tu, eikä minkään lahkon edus­ta­ja auton­sa öljyn­vai­h­toa hoi­da ruk­ous­po­h­jal­ta. Haiskah­taa loisimiselta.

        On tärkeätä, mut­ta onko sin­ul­la sem­moinen olo, että Suomes­sa jär­jen edus­ta­jat oli­si­vat jotenkin pait­sios­sa tai hyökkäyk­sen kohteena nimeno­maan uskon suunnal­ta? Isoin ongel­ma meil­lä on omas­ta mielestäni roko­tusten kas­va­va vas­tus­t­a­mi­nen ja sitä ei kansankirkkomme vas­tus­ta vaan pikem­minkin päin­vas­toin tukee ja toteut­taa roko­tu­so­hjelmia kehi­tysy­hteistyöhankkeina. Minus­ta JTS oli oikeil­la jäljil­lä todetes­saan, että Kari osal­lis­tuu keskustelu­un, joka on Jenkeis­sä paljon rel­e­vantim­paa kuin meil­lä Suomes­sa ainakin tois­taisek­si ja mitään merkke­jä tilanteen heikken­e­mis­es­tä en havaitse.

  30. Luulen että Enqvist tarkoit­taa vapaan tah­don puut­tumisel­la yksinker­tais­es­ti sitä, että ihmi­nen koos­t­uu saman­lai­sista alkeishiukka­sista kuin kaik­ki muukin maail­mankaikkeudessa ja siten ihmisen toim­inta on seu­raus­ta alkeishiukkas­ten liik­keestä fysi­ikan lakien mukaan. 

    Tästä sit­ten johtuu se, että aivo­je­si sisäl­lä kaik­ki atom­it ja muut hiukkaset reagoi­vat ennustet­tavasti tietyn­laisi­in tapah­tu­mi­in, esimerkik­si siihen että silmi­isi osu­vat fotonit tietyssä muo­dostel­mas­sa laukai­se­vat tiet­tyjä silmää lähel­lä ole­viä neu­rone­ja lähet­tämään välit­täjäainei­ta jot­ka sit­ten laukai­se­vat lisää neu­rone­ja kunnes saat kuvan söpöstä kissan­pen­nus­ta tai vas­taavas­ta “mieleesi”.

    Emme pysty ennus­ta­maan tarkasti mitä tulee tapah­tu­maan kos­ka ensin­näkään meil­lä ei ole niin tarkkaa tietoa ihmis­es­tä tai ympäristöstä eikä vaa­dit­tavaa lasken­tate­hoa kuvaa­maan jokaisen hiukkasen aalto­funk­tio­ta tarkasti. Lisäk­si kvant­timekani­ik­ka tuo sat­un­naisu­ut­ta tilas­tol­lises­sa mielessä joten tarkkaa vas­taus­ta emme kuitenkaan saisi. 

    Tämä ei kuitenkaan tarkoi­ta että meil­lä olisi vapaa tah­to. Tekemisemme on vain seu­raus­ta ennustet­ta­van jär­jestelmän tilas­ta (aivomme ja ympäristömme alkeishiukkas­ten tila juuri täl­lä het­kel­lä) ja tilas­tol­li­sista kvant­timekaani­sista ilmiöistä. Se että meistä “tun­tuu” että meil­lä olisi vapaa tah­to on vain illu­u­sio tai aivo­jemme omi­naisu­us jon­ka syy on käsit­tääk­seni tuntematon.

  31. Tom­mi Uschanov:
    2) Nykyisen todel­lisu­uskäsi­tyk­sen mukaan kaikelle, mitä maail­mas­sa tapah­tuu, on jokin syy. 

    Mod­ernin maail­mankäsi­tyk­sen mukaan fysikaa­li­nen todel­lisu­us on kvan­tit­tunut. Tässä kohtaa kan­nat­taa ajel­la sil­lä Occamin par­taveit­sel­lä: on yksinker­taisem­paa olet­taa, että kaikel­la ei ole syytä. Kvant­ti­ta­son asi­at, jot­ka näyt­tävät sat­un­naisil­ta, ovat satunnaisia.

    1) Mis­sä suh­teessa maail­ma näyt­täisi eri­laiselta, jos tah­to ei olisi vapaa? Minus­ta ei missään. 

    Peli­teo­ria ainakin näyt­täisi kovasti eri­laiselta. Vapaa tah­to on lop­pu lop­ut­toma­lle jossittelulle.

  32. Se “vapaa tah­to” on ehkä saman­lainen ihmis­mie­len luo­ma illu­sio kuin kausaal­isu­uskin. Täl­löin myös sen vas­tako­h­ta on sitä.

  33. Vapaa tah­to edel­lyt­tää vapaa­ta mieltä. Se on erit­täin vaikeaa, mut­tei mah­do­ton­ta. Tot­tumus kun on toinen luon­tomme. Ajatelka­a­pa kuin­ka kauan tiedey­hteisöltä kestää hyväksyä uusi löytö. Ja yleiseltä mielip­i­teeltä sit­ten hyväksyä tuo tiedey­hteisön hyväksymä asia. Kiinalaisen sanon­nan mukaan “tanssimme kahleis­sa”. Ein­stein sanoi jotenkin niin että “tieto ei ole tärkein­tä, vaan mielikuvitus”.

    Alla link­ki kuvauk­seen ajat­te­lu­tot­tumuk­sista, jot­ka rajoit­ta­vat kykyämme nähdä.
    https://www.google.com/imgres?imgurl=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/a4/The_Cognitive_Bias_Codex_-_180%252B_biases%252C_designed_by_John_Manoogian_III_%2528jm3%2529.png&imgrefurl=https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_cognitive_biases&h=1570&w=1964&tbnid=2ppZaO73D01jSM:&q=cognitive+bias&tbnh=160&tbnw=199&usg=__3NjSNbZnNd5AGdhhrsNCsYo3i9c%3D&vet=12ahUKEwi269-96sfcAhWIDywKHentCe8Q9QEwAHoECAsQBg..i&docid=wNYQ1SeOY3eV‑M&client=ubuntu&sa=X&ved=2ahUKEwi269-96sfcAhWIDywKHentCe8Q9QEwAHoECAsQBg

  34. Yuval Noah Hararin kir­jas­ta Sapi­ens voi saa­da ajatuk­sia selit­tämään uskon­to­jen lev­iämistä ja hyö­tyjä ihmiselle. Hararin mukaan tar­i­nat eli yhteiset meemit, joi­ta uskon­not, aat­teet ja rahakin ovat, ovat tehneet sapi­en­sista men­estyk­sekkään lajin. 

    Yhteis­ten tari­noiden avul­la toisil­len­sa tun­tem­at­tomat yksilöt voivat parem­min luot­taa toisi­in­sa. Luot­ta­mus mah­dol­lis­taa laa­jem­mat yhteistyön pienem­min kus­tan­nuksin, ei pelkästään 10 tai 200 yksilön suorien suhtei­den kaut­ta, vaan jopa sato­jen miljoonien yksilöi­den kesken. Mikä takaa selviy­tymisen Amerikan vaar­al­lisim­mis­sa vankilo­is­sa? Jäsenyys voimakkaas­sa jengis­sä, jos­ta saa suo­jelua ja pääsyn yhteistyöverkostoihin.

    Mon­esti, mitä laa­jem­pi yht­enäi­nen yhteisö on, sen vahvem­pi se on ollut selviy­tymis­pelis­sä. Kristi­nusko ja islam ovat olleet vahvo­ja tari­noi­ta, ja alis­ta­neet luke­mat­to­mia heikom­pi­in uskontoihin/tarinoihin kuu­lu­via kan­so­ja ja yhteisöjä. Näi­den megameemien kan­nat­ta­jat ovat olleet siis voit­ta­jien puolel­la. Male­si­as­sakin tun­sin kiinalais­per­heen, joka oli kään­tynyt bud­dha­laisu­ud­es­ta kristi­nuskoon, ja kris­ti­tys­tä yhteisöstä oli selvästi ollut heille suur­ta taloudel­lista hyö­tyä. Amerikas­ta asti saa­pui pas­tor­e­i­ta nos­tat­ta­maan yhteisön henkeä. Liike-elämän syhteyk­siä ja mui­ta tukiverkko­ja syn­tyy luon­nol­lis­es­ti siinä lomassa. 

    Uskon­to­jen vahvu­us on se, että ne ovat yksinker­taisu­udessaan kiehtovia tari­noi­ta ihmis­mas­soille. Se tekee niistä tart­tuvia. Ne vetoa­vat ihmisen suurimpi­in halui­hin ja pelkoi­hin. Yksi keskeimpiä meemien voimaa lisääviä tek­i­jöitä on juuri tart­tuvu­us, jota puolestaan helpot­taa yksinker­taisu­us ja samais­tut­tavu­us. Fysi­ik­ka ja biolo­gia voivat olla jär­jel­lis­es­ti parem­pia seli­tys­mall­e­ja maail­malle, mut­ta ne eivät ole yhtä tart­tuvia, kos­ka niiden omak­sum­i­nen vaatii älyä, aikaa ja vaivaa. Ne eivät myöskään suo­raan tar­joa tietä parati­isi­in (kaikkien halu­jen toteu­tu­miseen) tai ohjet­ta vält­tyä hel­vetiltä (kaikkien pelko­jen ja kär­simys­ten toteutumiseen).

    1. Pekka Lam­pel­to:
      Yuval Noah Hararin kir­jas­ta Sapi­ens voi saa­da ajatuk­sia selit­tämään uskon­to­jen lev­iämistä ja hyö­tyjä ihmiselle. Hararin mukaan tar­i­nat eli yhteiset meemit, joi­ta uskon­not, aat­teet ja rahakin ovat, ovat tehneet sapi­en­sista men­estyk­sekkään lajin. 

      Raha ei ole varsi­nais­es­ti mee­mi vaan hyödyke. Raha säi­lyt­tää arvoa, jos se perus­tuu fun­da­ment­tei­hin. Jos se ei perus­tu­isi, se olisi mee­mi mut­ta eipä sel­l­aisel­la rahal­la olisi mitään käyttöä.

      Muuten olen sitä mieltä, että usko­vais­ten joukos­sa älykästä jengiä, jot­ka viimeisien tuhan­sien vuosien aikan kelail­lut uskon­non ole­mus­ta. “Help­poi­hin tari­noi­hin usko­va kris­tit­ty” on toki tot­ta mut­ta ei mis­sään nimessä kristi­nuskon ole­mus kuin pieneltä osain. 

      Näin agnos­tikon pohdintana.

      1. Muuten olen sitä mieltä, että usko­vais­ten joukos­sa älykästä jengiä, jot­ka viimeisien tuhan­sien vuosien aikan kelail­lut uskon­non ole­mus­ta. “Help­poi­hin tari­noi­hin usko­va kris­tit­ty” on toki tot­ta mut­ta ei mis­sään nimessä kristi­nuskon ole­mus kuin pieneltä osain. 

        Jos Jeesus (olete­taan nyt että oli his­to­ri­alli­nen henkilö) kat­selisi nykykirkon touhu­ja, taitaisi tode­ta, että “Saatanan tunar­it”. Jeesus pyysi seu­raa­jiansa luop­umaan kaikesta, Kirkko tuskailee ylimääräis­ten raken­nusten kanssa. Kirkonkin tulk­in­ta kristi­nuskos­ta on tietysti vain yksi näkemys.

Vastaa käyttäjälle JTS Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.