En mene kokoukseen, vaan Mikko Särelä menee, koska tekoälyyn liittyvät asiat veivät aikani, enkä ehtinyt kunnolla paneutumaan mittavaan esityslistaan. Siksi selostus on aika kursorinen. En selosta pöydällä olevia asioita uudelleen.
Lausunto asunto-osakeyhtiölain muutoksesta, joka mahdollistaa purkavan saneerauksen määräenemmistöpäätöksellä
Lobbasimme tätä muutosta Risto Rautavan kanssa voijmakkaasti viime kaudella (Myllypuro!), joten me tietysti kannatamme tätä muutosta. Vaikutus on Helsingissä merkittävä.
Jätkäsaarenlaiturin liikennesuunnitelma
Tämä jäi pöydälle. Koska asia on periaatteessa merkityksellinen ja tästä tullaan åänestämään, kommentoin tätä kuitenkin ja sanon, että on päätettävä konsernitasolla, että Tallinnan kumipyöräliikennettä on ohjattava enemmän Vuosaareen. Meidän lautakuntamme ei voi mitään Sataman osaoptimoinnille, muitta kaupunginhallitus ja sen konsernijaosto voivat.
Töölöntullin korttelin asemakaava
Tässä kaavassa kiista koskee tonttia, joka on jätetty kaavasta pois. HS kirjoitti asiasta tänään näyttävästi. Tuolle pois jätetylle tontille haluttaisiin myös asumista – aika paljon – eikä virasto hyväksy sitä, van puoltaa hotellia tai toimistoja. Tämä joko palautetaan niin, että pois jätetty tontti liitetään kaavaan tai lautakunta ohjeistaa sen tontin osalta. Virkamiehet ovat aika militantteja puolustaessaan toimistoja, vaikka niitä on tyhjillään aika paljon ja kehitys menee siihen, että toimistotilaa on henkeä kohden puolet vähemmän kuin ennen.
Korttelissa on mm. uimahalli ja Työterveyslaitoksen vanhat tilat.
Melkinlaiturin kaava
Jätkäsaaren kaavoitus etenee 2 300 asukkaalla. Tämä noudattaa aiemmin lukkoon lyötyjä periaatteita. Tässä rakentaminen madaltuu kohti rantaa. Toisinkin olisi voitu menetellä (vrt. Merikatu), mutta tällä nyt mennään.
Pakilan ja tuomarinkylän aluesuunnitelma
Alueelle on suunniteltu jonkin verran rakentamista, mutta tässä keskitytään suojeluun. Kursorisella tutustumisella vaikuttaa olevan kunnossa. Kokoukseen osallistuvat saavat tästä parempaa tietoa.
Puotinharjun Puhoksen varaaminen kiinteistökehittäjälle
Hankala juttu. Vanhassa ostarissa on maahanmuuttajien omistamia tiloja, jotka ovat nyt vaarassa. He ovat ilmeisesti maksaneet niistä ylihintaa ymmärtämättä rakennuksen mittavaa korjausvelkaa ja maanvuokrasopimuksen päättymistä. Jokin kohtuullinen ratkaisu tähän on löydettävä. Ei sen voi antaa pystyynkään hajota.
Myllypuron peruskoulun kaava
Koulua vähän laajennetaan. Entisen yhteiskoulun rakennus suojellaan.
Vuokrausperusteet kuninkaantammessa
Vuokra vapaarahoitteisissa tonteissa 2,3 €/m2/kk (asuinneliö) ja Hitas- sekä Ara-tonteissa vastaavasti vähemmän.
Maankäyttösopimus: Pöllölaakso asuinkäyttöön
Kaupungille 6,7 M€:n rahallinen korvaus kaavoitushyödystä ja 1 200 neliötä maata.
Poliitikkojen on nyt pakko pistää virkamiehille luu kurkkuun ja antaa rakentaa asuntoja Töölössä. Ei teillä ole mitään oikeutta sitten enää edes asettua ehdolle vaaleissa, jos puheet ja lupaukset asuntojen rakentamisesta ei konkretisoidu. Ihan järjettömiä tyyppejä Helsingissä virkamiehinä, kun yritetään pakottaa käyttämään omaisuuttaan tehottomasti ja kaupunginkin etua vastaan. Sitten vielä YIT mukana virkamiesten lellikkinä. Ei mitään yllättävää kun Pasilakin annettiin heille ilman kilpailua ja laatuvaateita. Virkamiehet ovat sulaa vahaa näiden jättien edessä ja muut saavat kärsiä.
Töölöläisenä en pidä siitä, että Töölöstä on tulossa nukkumalähiö työpaikkojen kaikotessa. Se tietää samalla palvelujen heikkenemistä ja vähitellen kurjistuvaa kierrettä. Oleellista on päästä eroon typeristä paikoitusnormeista, jotka siirtävät työpaikat Kehä I:n varteen.
Tallinnan kumipyöräliikenne voi ihan hyvin tulla Jätkäsaareen. Sen ajattaminen Mechelininkadulle on hölmöä, kun se voitaisiin ajattaa suoraan Länkkärille.
Jätkäsaari on muutenkin liian harvaan kaavoitettu ja jos vielä rannat rakennetaan matalaa, niin tehokkuus ei riitä palveluiden syntymiseen. Onko koko alueen tehokkuus 10 000 m², joka lienee minimi järkevälle suunnittelulle?
Kantakaupunki ei (enää) ole ideaalinen sijaintipaikka isoille toimistotyöpaikoille, joten ei niitä kannata väkisin yrittää siellä säilyttää. Sen sijaan kannattaisi lieventää säätelyä, jolloin mahdollistettaisiin muunlaisten työpaikkojen syntyminen. Miksi työ- ja asuintilat pitää erotella niin tarkasti toisistaan? Vanhoissa taloissa on niitä molempia samanaikaisesti.
Kantakaupungissa on toimistotilaa tyhjillään paljon vähemmän kuin muualla pääkaupunkiseudulla, joten ei se ihan surkeakaan paikka toimistoille ole.
Toisaalta kantakaupungissa lienee muutettu toimitilaa muuhun käyttöön paljon enemmän kuin muualla pääkaupunkiseudulla, eli tarjonta on vähentynyt. Ydinkeskustassa ja Ruoholahdessa kysyntä on voimakasta, mutta markkinahintojen perusteella sen jälkeen Keilaniemi onkin jo muuta kantakaupunkia houkuttelevampi.
Kantakaupungin toimistojen ongelma on yleensä paikoitustilan puute, jota pahennetaan hölmöllä normistolla. Jäihän SOK:kin kaupunkiin, kun sai haluamansa paikoituksen.
Mielestäni on myös hyvä tunnistaa toimistotilan ulkoisvaikutukset, jotka tulisi ottaa huomioon tonttien hinnoittelua pohdittaessa. Ainakin liikenneverkon symmetrisempi kuormitus ja palvelutarjonnan paraneminen ovat vaikutuksia joiden perusteella voi pitää perusteltuna toimistojen pakottamista asuinalueiden sekaan, vaikka se aiheuttaisikin tontin arvon alenemista suhteessa pelkkään asuinrakentamiseen.
Sekoittunut kaupunkirakenne on kaikkein parasta kaupunkirakennetta. Ei hehtaarin kokoinen puistokaan ole yhtään minkään arvoinen, jos se on jossain korvessa metsän ympäröimänä.
Sinänsä tehokkainta kaupunkirakennetta olisi liiketilojen, tomistojen ja asuntojen päällekkäisyys. Katutasossa liiketilaa, liiketilan yläpuolella muutama kerros toimistoja, ja huipuilla asuntoja lähimpänä valoa ja kauimpana katupölystä ja ‑melusta.
Tuo keksittiin 100 vuotta sitten Wienissä ja varmaan jo sitä ennen muuallakin.
Miksi eri toiminnot eivät saisi sijoittua vapaasti? Jotkut toiminnot ehkä kasaantuisivat ja syntyisi segregaatiota, koska se synnyttää lisäarvoa, mutta joillekin toiminnoille sekoittunut ja monikäyttö-kaupunkirakenne sopisi.
Sen takia, ettei tarpeettomillavirkamiehillä eikä vallanhaluisilla poliitikoilla enää olisi hiekkalaatikkoa päteä.
Jätkäsaarenlaiturin liikennesuunnitelma
Erinomaista! Jätkäsaaren alue kärsii jatkuvasti pienistä ruuvauksista, joilla sataman liikenteen helpottamiseksi kaikelta muulta otetaan tilaa. Nyt viimeisimpänä päätösesityksenä tämä Jätkäsaaren jo muutenkin liian kapean rantareitin kaventaminen lisäkaistan saamiseksi. Vanhojen ja tulevien syntien lista on pitkä, mm.
— päätös nostaa nopeusrajoituksia Jätkäsaaren kaduilla kun kaikkialla muualla Helsingissä niitä lasketaan turvallisuuden vuoksi
— Tyynenmerenkadun rekkakaistan rakentaminen, jolla alunperin kaksikaistaiseksi (plus ratikat) suunniteltu Tyynenmerenkatu levennettiin kolmekaistaiseksi ja kiinni vanhoihin satamamakasiineihin, jotta laivoilta saadaan rekat nopeammin ulos
— „,
Kampissa remontoitiin 5 vuotta sitten isolla rahalla vanha talo toimistoiksi, kuten kaavan mukainen käyttötarkoitus on. Nyt kiinteistö-oy meni nurin, kun toiminta on ollut tappiollista — aikomuksena on tehdä asuntoja tilalle. Annetaankohan tähän lupa?
Jätkäsaaren osalta olisi hyvä päättää pitkällä tähtäimellä, halutaanko lisää satamaa vai asuinalueita. Liian massiivisina ne eivät liikenteineen samaan paikkaan mahdu.
Miksi kaavoituksessa pitää päättää, tuleeko tuolle tontille toimistoja vai asuntoja? Kaavoitus on ehkä tarpeen, jotta mm. rakennusten ulkoisvaikutukset voidaan huomoida, mutta luulisi, että markkinat kuitenkin kykenisivät sentään päättämään hyvän suhteen toimistojen ja asuntojen määrälle.
Kaavoituksessa pitää päättää paljon muutakin, kuten katon muoto ja talon värikin, koska miten muuten poliitikot ja valmistelevat virkamiehet voisivat tuntea käyttävänsä valtaa?
Onkohan tuosta lainsäädännön muutoksesta sittenkään mitään hyötyä Helsingissä.
Purkava korjausrakentaminen on jo juridisesti täysin mahdollista yksityisten sijoittajien omistamille yhtiöille, siis sellaisissa joissa osakkeet ovat yhden tai useamman ammattimaisen tahon hallussa. Omistajat tiedostavat korjausvelan määrän ja päätös yhtiön purkamisesta on helppo tehdä.
Kaupungin virkamiehet kuitenkin edellyttävät kaavahankkeissa MAL sopimukseen viitaten että 30–50 % tontin rakennusoikeudesta tulee luovuttaa yleishyödylliselle toimijalle ARA tuotantoon (korkotuki tai välimalli). Tyypillisesti rakennusoikeuden määrä kasvaa kaavahankkeessa kaksinkertaiseksi, toimija saa siis kaavoittaa omistamalleen tontille ARA rakennuksen ja pitää itsellään jo aiemmin omistamansa määrän rakennusoikeutta. Ei vaikuta kovinkaan viisaalta ja yhdenmukaisuusperiaatteen kannalta sama vaatimus tulee tietysti osoittaa yksityisille Asunto-osakeyhtiöille.
Yhtiökokouksessa tulee mielenkiintoisia keskusteluja, “mistäs jos puretaan talo ja kaavoitetaan HEKA:lle tai A‑kruunulle vuokratalo meidän pihalle, halukkaat saa muuttaa vanhan rakennuksen tilalle rakennettavaan uuteen kerrostaloon.”