Kaupunkiympäristölautakunta on ollut neljän päivän opintomatkalla Torontossa. Toronto on nopeasti kasvava kaupunki. Sellaisten kokemuksiin kannattaa tutustua, koska Helsinkiinkin kohdistuu vahva paine kasvaa nykyistä selvästi nopeammin.
Ihminen oppii parhaiten virheistä. Edullisinta on oppia toisten virheistä. On Torontossa paljon hyväkin, mutta päällimmäiseksi opetukseksi nousi se, että jos pelisäännöt eivät toimi, lopputulos on huono, vaikka päätöksiä tekevät olisivat kuinka hyviä.
Torontossa näitä pelisääntövirheitä on paljon:
Aluetta johtaa 44 päätoimisen valtuutetun kaupunginvaltuusto. Heidät on valittu yhden hengen vaalipiireistä enemmistövaalilla. Useaan kertaan nousi esille, etteivät valtuutetut ajattele kaupungin etua vaan vaalipiirinsä etua. Tämä vinouttaa päätöksentekoa pahasti. Tämä johtaa myös järjestelmälliseen nimbyilyyn, mistä lopulta kärsii koko kaupunki.
[Lisäys 21.5: Tähän liittyy urbaanin kehityksen kannalta toinenkin ongelma. Kun kaupunki kasvaa vaalipiirien rajat eivät muutu. Jotkut valtuutetuista edustavat 40 000 asukasta ja toiset 100 000 asukasta — luonnollisesti niin, että ylisuuret väkiluvut ja siis aliedustus löytyy sieltä, missä väki kasvaa eli kerrostaloalueilta ja keskustan tuntumasta.]
Yli 80 % Toronton pinta-alasta on varattu pientaloasumiselle. Kaupunkia kiertää Green belt, vyöhyke, jolla suojellaan maataloutta ja jonne ei saa rakentaa kaupunkimaista asutusta. Poliittinen järjestelmä taas suosii noiden omakotialueiden suojelua. Niinpä ne alueet, joihin eri syistä saa rakentaa kerrostaloja, rakennetaan sitten aivan tolkuttomalla tehokkuudella, 26 – 70 kerroksisina asuintorneina. Eurooppalaista 5–6 ‑kerroksista umpikorttelia taas ei näe missään. Tämä asetelma, jossa on joko aivan matalaa tai järkyttävän korkeaa – ja usein suoraan toistensa naapureina – ei vaikuta hyvältä.

Kaupungilla on omat kaupunkisuunnittelijansa, mutta sen lisäksi maanomistajat saavat tehdä aloitteita omistamansa maan kaavoituksesta. Luvan siihen antaa aivan eri elin. Kun maanomistaja pyytää lupaa rakentaa, kannattaa pyytää mahdollisimman paljon. Siksi Torontossa on siellä täällä – osittain aivan satunnaisen tuntuisesti, kórkeita (25 – 70 kerrosta) rakennuksia. Tätä maanomistajan aloiteoikeutta EK haluaa myös Suomeen.
Jotain on perusteellisesti vialla myös taloudellisissa pelisäännöissä, kun 5 – 8 kerroksisia taloja ei näe missään.
Eurooppalaiset pelisäännö eivät pelaa, mutta noilla pelisäännöillä saadaan aikaiseksi pientaloalueita ja kerrostalualueita. Ei sellaista sekasotkua, mitä Helsingin päättäjät saavat aikaiseksi. Jos jotain halutaan oppia, niin se on juuri eriyttäminen: pientaloalueet ovat pientaloalueita ja kerrostaloalueet rakennetaan kaupunkimaisesti. Ei sellaista liian harvaan tehtyä sekasotkua, mitä Helsingissä tehdään tällä hetkellä.
Sinänsä on mielenkiinoista, ettei 6 kerrosta tiiviissä umpikorttelissa kiinnosta tuolla. Sen tiedetään Euroopassa tuotavan hyvää tulosta. Ei liian väljästi rakennettuna, kuten Helsingissä tehdään tällä hetkellä.
Eikös muuten Toronto ole juuri se Kanadan kaupungeista, joka on kyennyt hoitamaan maahanmuuttonsa esimerkillisesti? Siellähän suositaan voimakasta segregaatiota yhteisöihin, joilla on oma leima, mutta samalla vahva kanadalainen identiteetti.
Jos vaan annettaisiin kaikille maanomistajille oikeus rakentaa ihan mitä lystää? Tuskin kaikki rakentaisivat kuitenkaan niitä 50-kerroksisia.
Wikipedian mukaan Palermossa kokeilivat tätä, seurauksena oli tiivistä kerrostalolähiötä, jotkut sanovat jopa että slummia. Kun ei oikein yhdenkään maanomistajan intressissä ole kaavoittaa tontilleen puistoa, koulua, päivähoitoa, terveysasemaa jne., yms., tai välittää mistään muustakaan mitään. Ja missä USAn tulvakaupungissa mentiin samalla hyvällä ‘omistaja kaavoittaa’ periaatteella, ja lopulta oli ne patojen vara-alueet rakennettu pientaloaalueiksi mitkä vähän korkeampi tulva sitten peitti.
Houstonissa ei tosiaan ole asemakaavoja, ja siellä oli taannoin isot tulvatuhot. Mutta varoalueasiaan ei kaavoittamattomuudella ollut vaikutusta, koska siitä Houstonissa oli määräykset. Houstonin määräysten mukaan rakentamiskiellossa olivat alueet, joilla tulvan laskettiin esiintyvän kerran 100 vuodessa, korotettuna jalka siitä rajasta varmuuden vuoksi ylöspäin. Esiintynyt tulva oli korkeampi kuin mihin kaupungin määräyksissä oli varauduttu. Lisäksi pienenä ongelmana oli se, että alueet, joihin täyttyvistä padoista piti laskea vettä, olivat kaupungissa voimassa olleiden määräysten vastaisesti tulleet osin rakennetuiksi, ilman että asiaan oli puututtu. Houston on valmistellut muutokset määräyksiinsä. Uuden esityksen mukaan jatkossa rakentamiskiellossa on kerran 500 vuodessa tulvivat alueet 2 jalalla korotettuna. Kaavaa kaupunkiin ei aiota edelleenkään tehdä, vaan Houstonin maankäytön suunnittelua johdetaan määräyksillä, jotka säätävät siitä, mitä saa minkäkinlaisissa tilanteissa tehdä ja mitä ei. Esimerkiksi tulvia koskevat määräysmuutosluonnokset löytyvät tästä: https://drive.google.com/file/d/16dNAZS_Wr1uIqT6k08AHAiRJ0aX8aGge/view
Mitä talojen tuntumaan ym.? Satuitteko huomaamaan näköalatornista alas katsoessanne pienkoneiden lentokentän ihan keskustan tuntumassa. Toivottavasti perehdytte kaupungin hallitsemisen historiaan. Se on ollut retuperällä keskenkasvuisten hallitessa kaupunkia. Tuli mieleen Helsinki. — Olen ymmärtänyt, että Torontoa pidetään viihtyisänä kaupunkina. Helsinkiin muuttanut tuttavamme kaipaa Toronton henkistä ilmapiiriä ja kaupunkikulttuuria.
—Torontossa oli pyritty saamaan vihreää mahdollisimman paljon kaupunkitilaan, mm. jalkakäytävillä oli laattoja, joiden välissä kasvoi ruohoa ja kasvillisuus ja puita oli suojeltu niin, että niille oli taattu suotuisat kasvuolosuhteet. — Meillä Helsingissähän on meneillään asfaltointi korvaa kasvillisuuden ja puut/pensaat ‑buumi.
Helsingin logiikkaa kaupunkisuunnittelussa on vaikea ymmärtää. Rahaa syydetään pyöräteihin, joita käytetään hyvin pieni osa vuodesta ja silloinkin polkupyörät tunkeutuvat mihin sattuu eikä teitä merkitä. Viihtyvyys Helsingissä vähenee, paitsi ”villeillä”, jotka haluavat yötä päivää rillumareitä.
“Järkyttävän” korkeita? Mistä tämä batofobia[1] oikein kumpuaa? Kyllä minun mielestäni moderniin kaupunkiin kuuluu myös alueita joissa on korkeita rakennuksia.
[1] https://en.wiktionary.org/wiki/batophobia
“Aluetta johtaa 44 päätoimisen valtuutetun kaupunginvaltuusto. Heidät on valittu yhden hengen vaalipiireistä enemmistövaalilla. Useaan kertaan nousi esille, etteivät valtuutetut ajattele kaupungin etua vaan vaalipiirinsä etua. Tämä vinouttaa päätöksentekoa pahasti. Tämä johtaa myös järjestelmälliseen nimbyilyyn, mistä lopulta kärsii koko kaupunki.”
Pitäisiköhän tämän vuoksi myös eduskuntavaaleissa luopua vaalipiireistä? Jäisi ehkä siltarumpuilu vähemmälle. (Ahvenanmaan kohdalla tosin lienee pakko tehdä poikkeus.)
Muistaakseni Soininvaara on kirjoittanut täällä vaalipiiriuudistuksesta. Se oli askel oikeaan suuntaan, mutta jäi puolitiehen. Itä-Suomen tilanne parani, pohjoisen ei. Siis parani valtakunnallisen tasavertaisuuden ja käytännön äänikynnyksen suhteen, valituista edustajista en sano mitään.
Kaupungin nykyinen hallintomuoto on seurausta vuoden tapahtumista, joiden myötä nykyinen Toronto on muodostettu. Viimeisin kuntarajamuutos oli 1998, kun alueen 7 kuntaa yhdistettiin kuntaliitoksella yhdeksi uudeksi Toronton kunnaksi. Siinä yhteydessä haluttiin taata, etteivät kaikki kaupunginvaltuutetut keskity jollekin alueella, vaan että vanhoilla alueillakin on edustusta uuden Toronton johdossa. Tuo vaalitapa takaa alueellisen edustavuuden kaupunginvaltuustossa. Toronton kaupungin alueen kaupunkisuunnittelullisesta vaihtelevuudesta osa johtuu siitä, että alue on menneisyydessä koostunut monista paikkakunnista omine keskuksineen ja reuna-alueineen. Kuntarajat ovat liikkuneet siellä aika moneen kertaan. Lyhyt katsaus kaupungin rajojen historiaan löytyy tästä: https://en.wikipedia.org/wiki/Amalgamation_of_Toronto
Itse en pidä alueellista edustavuutta yleensä ottaen kauhean tärkeänä. Ainakin tässä Toronton tapauksessa haitat näyttävän olevan mahdollisia hyötyjä (onko niitä, jos katsotaan tehtyjä päätöksiä) suurempia, mikäli Osmoa on uskominen.
Tietenkin tällaisissa yhteenliittymisissä täytynee ainakin alkuun sopia jonkinlaisesti aluejaosta, että yhdistymisestä ylipäätään onnistutaan sopimaan. Silloinkin olisi ehkä parempi, ettein olisi tällaisia pieniä yhden edustajan vaalipiirejä vaan muutama isompi, ettei NIMBYily mene niin pitkälle.
Brittiläinen enemmistövaalitapa on kyllä muutamasataa vuotta vanhempi. Se on siinä mielessä epädemopkraattinen, ettei vaalipiirien koko ole sama tai siis ei vaalipiirien koko ei seuraa asukasluvun muutosta. Näin pientalovaltaisilla alueilla asuvien paino voi olla enemmän kuin kaksinkertainen.
Wikipedian mukaan Kanadassa on kuntatasolla sekä “ward” ‑tyyppisiä että “at-large” ‑tyyppisiä systeemejä, joista siis jälkimmäisessä edustajia ei ole jaettu millekään maantieteellisille alueille, mutten tarkemmin tiedä, miten vaalit siinä tapauksessa toimivat. Tosin ilmeisesti isot kaupungit (Vancouveria lukuunottamatta) tuppaavat yleensä käyttämään “ward” ‑tyyppistä systeemiä.
Aika hassua, että Torontossa on kovasta tonttipulasta huolimatta päätetty jättää keskelle kaupunkia, parhaalle rantatontille Billy Bishop Toronto City Airport, vaikka pääkenttä Toronto Pearson International Airport on vain parinkymmenen kilometrin päässä ja Toronton ympäristössä on vielä kahdeksan muutakin kenttää https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_airports_in_the_Greater_Toronto_Area . Ehkä haluatte kysyä Toronton päättäjiltä, millä kikalla Helsinkiä huomattavasi tiheämmin rakennetulla alueella on pystytty asuntorakentamisen paineista huolimatta huolehtimaan myös ilmailualan kehitysmahdollisuuksien turvaamisesta.
Ehdotan yksityiskoneilmailun kehityssmahdollisuuksien turvaamiseksi Helsingissä että rakennetaan Talin golfkentälle kiitorata ultrakevyitä sähkölentokoneita varten. Golfaajat voivat keskeyttää pelinsä pariksi minuutiksi kun jonkun kiireisen liikemiehen kone laskeutuu tai nousee.
Torontossa kannattaa käydä hakemassa mallia Helsingin kaupsuun talvella. PATH ei ole nyt kovin kiinnostava nähtävyys, mutta marraskuussa sen arvon huomaa.
“Ossi Saresoja” taisi mennä sanomaan pointin mutta sanompa sen yleisemmässä muodossa.
itse kun olen politiikkaa seurannut ja enimmäkseen usa:sta. olen tullut siihen tulokseen että kaikki vaalipiirit joissa tulee vain yksi valituksi pitäisi poistaa, mukaan lukien presidentti ja vastaavat johtajat.
otetaan esimerkiksi usa:n congressin edustajainhuone, jossa on noin 400 edustajaa joista jokainen edustaa omaa vaalipiiriä yksin. edustajainhuone kuitenkin edustaa usa:ta kokonaisuudessaan ja tarvitsee enemmistän edustajista tehdäkseen päätöksen, nämä päätökset on koko usa:lle. edustaja ei pysty yksin tekemään mitään omalle vaalipiirille, jolloin se johtaa kompromisseihin, kompromissit on sinänsä hyväksyttäviä mutta kun johtaa lehmänkauppoihin perustuen noihin vaalipiireihin. lopputuloksena epäoptimaalisia, monimutkaisia päätöksiä. käytännössä jokaisin edustajan olisi edustettava aluettaan samalla tasolla kuin mitä elin edustaa, eli edustaja edustaa koko usa:ta jos edustajainhuone tekee päätöksiä koko usa:lle.
käytännössä esim. suomessa vaalipiirit eduskunta vaaleista pitäisi poistaa ja myös ahvenanmaa pitäisi liittää suomeen (sanon vain pointin miten pitäisi mennä). eli siis yksi vaalipiiri. ongelma ei ole niin paha yhden johtajan paikoissa joissa johtajalla on suora päätäntövalta kyseiseen alueeseen, esim presidentti, kuvernööri ja pormestarit (usa:ssa). mutta en tykkää kuitenkaan yhden johtajan mallista näissäkään tapauksessa koska melkein puolen äänistä menee hukkaan ja yksi voittaja edustaa noin vähä yli puolta äänestäjistä.
epäsuorat johtajat kuten esim pääministeri valitaan eduskunnan toimesta ja edustaa aluetta eduskunnan kautta ja näin ollen en näe ongelmaa näissä.
huomioina vielä sanoisin että pitää ottaa huomioon päättävä alue, esim kunnan valtuusto tekee päätöksiä vain kunnanrajan alueella. vaalipiirien pitää olla sama kuin päättävä alue.
Ymmärrän täysin että vasemmiston edustajille tuottaa tuskaa kunnioittaa yksityisomistusta ja sen seurauksena sosialistin silmiin kummallisia yhteiskunnallisia lopputuloksia kuten vaikkapa tornitalojen ja moottoriteiden sekamelskaa. Sitä en ymmärrä, miten vasemmistolaisen on niin vaikea ymmärtää oikeistolaisen ajatusmaailmaa, jossa kunnioitetaan omistusoikeutta, aseenkantoa ja vähemmän kunnioitetaan enemmistön tyranniaan nojaavaa demokratiaa.
Myönnän että tämä on ollut itselleni kun pitkä tie opetella ymmärtämään pohjoismaiseen sosiaalidemokratiaan ja luonnon oikeuksiin perustuvien yhteiskunnallisten järjestelmien eroja. Vasta nyt aikuisemmalla iällä olen oivaltanut, että kehdosta hautaan instituutioiden ja lainsäädännön ohjauksessa kulkevalla suomalaisella on hyvin kapea itseluottamus. Meillä oikeasti ihmiset eivät halua sananvapautta, yksilönvapautta tai uskonnonvapautta. Meillä halutaan rajoituksia ja sääntelyä. Ja sitä halutaan myös muille — niillekin jotka sitä eivät tarvitse.
Olisi hienoa jos Osmon kaltainen supersuosittu poliitikko osaisi jakaa arvostusta niille torontolaisten hyville puolille. Piruako sinne lentämään jos kaikki asiat ovat meillä paremmin.
Blogikirjoituksen kohteena on Kanada. Valtio, joka esimerkiksi keskimääräisen yhdysvaltalaisen oikeistolaisen mielestä on nimenomaan vasemmistolais-sosialistinen maanpäällinen helvetti, jossa ei ole omistus- eikä aseenkanto-oikeutta mutta on enemmistön tyrannia.
Näiden tähänastisten Toronto-kirjoitusten kommentit ovat masentavan kaukana tämän blogin normaalin tason alapuolella. Taas täällä pitävät erilaisia yksinpuhelujaan “keski-ikäiset miehet, jotka kuvittelevat tietävänsä taloudesta sitä enemmän mitä oikeistolaisempia heidän mielipiteensä ovat”, Putte Wilhelmssonin vanhaa loistavaa kiteytystä lainatakseni.
Olen keski-ikäinen valkoinen heteromies (jonka kesämökin tietskannäppäimistössä on näemmä leivänmuRUJA). Mitä vanhemmaksi tuun sitä oikeistolaisemmin ajattelen. Eikö tästä oo joku sanontakin, hmm, lapsena kaikki miehet ovat vasemmistolaisia, koska heillä on sydän. Vanhemmiten kaikki miehet on oieistolaisa, jos heillä on myös järki. Tai jotain.
Joo, totta kai on vaikea ymmärtää miehiä, jota sekottavat järjen änkyröintiin.
Mutta keski-ikäisten valkoisten heteromisten halveksunta on liian helppoa. Muistaakseni he loivat tämän länsimaisen kulttuurin josta me kaiki nyt nautimme — esimerkiksi täällä kesämökillä tietska sylissä.. Vaikka nyt näppäimistössä onkin leivänmuuja. Pitänee kaivaa esiinn pölyniuri … joka muuten oli keski-ikäisen miehen keksintö, kuten melkein kaikki muutkin keksinnöt kautta aikain.
Ja nyt halonhakkuuseen. Kevät on hieno mutta winter is coming.
Minä olen suunilleen niin oikealla kuin mahdollista, mutta ei se tee silti järjetöntä tapaa rakentaa kaupunkia järjelliseksi. Kaupunkeja ei voi rakentaa hyviksi siihen malliin kuin Urakoitsija ehdottaa. Yksityinen kilpailu ei tässä tapauksessa toimi ihan noin näppärästi.
Olen huomannut, että meidän oikeistolaisten pahin sudenkuoppa on kaupunkisuunnittelu. Se on oikeasti semmoinen ala, jossa julkisen sektorin johtama suunnitelmatalous vetää pidemmän korren markkinataloudesta. Siksi se on hankala rasti oikeistolaiselle, koska kaupunkisuunnittelussa selkäydinreaktio “kilpailua, vapaita markkinoita ja yksityisomista” vie metsään.
Ja lopuksi sanon vielä, että uskonnonvapaudesta ja aselaista mouhottaminen Suomessa kertoo lähinnä, että kaveri on menettänyt olennaisesti kosketuspintaa todellisuuteen.
Olen määritellyt itseni perussitoutumattomaksi. Se tarkoittaa mm. sitä, että pidän markkinataloutta talousjärjestelmistä ylivertaisena, kuten oikeisto sanoo, mutta ymmärrän sen vaativan jonkin varran säätelyä, kuten vasemmisto sanoo (ja tiedän maailman tilan vaativan luonnonsuojelua, kuten vihreät sanovat).
Monet ovat kuitenkin niin syvällä ideologisissa poteroissaan, etteivät näe sieltä lainkaan toisin ajattelevien perusteluja. En tarkoita tietenkään Sylttyä, josta en tiedä ollenkaan mikä hän on miehiään (tai naisiaan?), mutta joka on yllä olevasta itseasemoinnistaan huolimatta tämän blogin terävimpiä ja tervejärkisimpiä keskustelijoita. Minkä yllä oleva huomiokin osoittaa.
Urakoitsija sai markkinatalouden näyttämään aika epärationaaliselta ja tehottomalta järjestelmältä, joka ei sovellu kaupunkien rakentamiseen lainkaan, koska lopputuloksena on huono kaupunki. Kyse on vähän samasta asiasta kuin siinä, että Australiassa on seitsemän erilaista raideleveyttä, koska vastustetiin valtiollista ohjausta. Pitäisikö tällaista järjettömyyttä vielä ihailla?
Matematiikassa opetetaan, että osaoptimoinneille ei pääse lähellekään kokonaisoptimia.
Joo, ja sitten kun tehdään asioita käytännössä eikä teoriassa ei yritykselle keskitetystä kokonaisoptimin hausta löydy kovin paljon kannatusta koska se ei toimi.
Melkoisen heikkotasoisia nuo lasitornit tänä päivänä. Näyttää enemmän synkältä dystopialta kuin utopistiselta kaupunkitulevaisuudelta jota pitäisi tuoda Helsinkiin. Toronto lienee parhaita paikkoja katsoa kuinka monotonista ja mitäänsanomatonta syntyy kuin tehdään liikaa torneja, ja ylipäätään lasirakennuksia, jotka eivät sitten erotu toisistaan. Lontoo ja New York myös samanlaisen lasitornittamisen uhreina, ja meillä toki kaupsun nilkit juoksee perässä, mutta kunnianhimon puute antaa luvan tehdä vielä enemmän halpaa bulkkia, jota sitten myydään toki kalliilla. Tuskin moni väittää vastaan, jos sanoo että parhaat tornit ovat ajalta ennen toista maailmanrähinää. NY sallii sentään julkisivut kivestä ja sinne nousee yhä art decosta lainaavia torneja. Täällä vissiin päällikkötaso kieltää torneissakin kaiken mihin tarvittaisiin arkkitehdin luovuutta. Kun kerta seilorihotelli on liian jugend, koska se ehkä lainaa hitusen siitä ja ei ole täysi palikka, niin tuskin nähdään Pasilan torneissakaan mitään mikä ei näyttäisi venytetyltä lähiötalolta.
“Olisi hienoa jos Osmon kaltainen supersuosittu poliitikko osaisi jakaa arvostusta niille torontolaisten hyville puolille. Piruako sinne lentämään jos kaikki asiat ovat meillä paremmin.”
Olin vuodenvaihteessa pitkään Singaporessa ja näin 20 vuoden tauon jälkeen eläkeläisenä oli aikaa tutustua systeemiin paremmin.TVssäkin sattui tulemaan asiaohjelmia, joissa selostettiin Singaporen historiaa, ideologiaa ja asuntopolitiikkaa
Singapore on umpikapitalistinen ja oikeistolainen ‚mutta on hämmästyttävää kuinka valtiojohtoista on perusinfran ylläpito.
Esim asunnoista valtio rakentaa /rakennuttaa 85 % ja lopun 15 % yksityiset niille , joilla on varaa luksukseen. Politiikan luoja piti valtion roolia tärkeänä, sillä pienellä maa-alalla kävisi kuin Suomessa eli köyhä on rahastettu kalliilla asumisella köyhäksi. Ja Singaporessa lähdettiin siitä, etti ihmisä saa tunkea kanikoppeihin vaan pienimpien asuntojen pinta-ala pitää olla vähintään 30 m²
Sama koskee Singaporen liikennettä, se suosii julkista liikennettä.Se on halpaa ja yksityisauton ajo-oikeudesta pitää maksaa maltaita.Niinpä julkinen liikenne ja taksitkin ovat suhteellisen halpoja.
Kun tervydenhoitokin on halpaa niin se on köyhän onnela
Kun tähän liitetään halpa ruoka niin Singaporessa pärjää mukavasti 1000–1500 euron tuloilla ilman tukiaisia
Näin siis maassa, jota pidetään oikeistolaisena ja talouden vapuden mallimaana
Nyt yhteiskunnassa käytiin keskutselua työelämän puutteista. Maasa on n 1, 5 miljoonaa vierastyöläistä eikä heidän työolojaan kyetä kontrolloimaan.Avuski huudettiin ay-liikettä, mutta se on kuohittu ja liittoihin kuuluu n 400000 jäsentä, joten ei sekään kykene valvomaan hyväskikäyttöä ja oarjakauppaa
Noilla on ehkä jotain tekemistä toistensa kanssa.
Tällä ei ole näjemmä jaettu… mutta…
Mikael Colville-Andersen Toronto ‑jakso (Life sized city sarja) vielä 20pv Areenassa.
https://areena.yle.fi/1–4256665