Teknologian ansiosta kaikkien elämä voisi olla taloudellisesti turvattua ja samalla ympäristön kannalta vastuullista. Kaikki tämä olisi saavutettavissa nykyistä vähemmän työtä tehden ja enemmän vapaa-ajasta nauttien.
Kuitenkin moni näkee tulevaisuuden omalta kohdaltaan pelottavana, eikä ole välttämättä väärässä.
Tarvitaan paljon voimakkaampaa puuttumista taloluteen.
Politiikan keinot eivät toimi
Politiikan keinot ovat peräisin patruunatalouden ajalta. Kun teollisuusvaltiota vielä rakennettiin, sekatalousjärjestelmä toimi hyvin. Kilpailun puute tuotti yrityksille ylimääräisiä voittoja, joita ay-liikkeen kuuluikin ulosmitata työntekijöille. Valtiovallan ohjailu toimi eikä vahingoittanut taloutta sen vakavammin. Yritysten menestys oli riippuvaista idänkaupasta ja siten poliitikoista.
Jälkiteollinen talous on uusiutunut markkinaehtoisemmaksi, mutta politiikan keinot ovat ennallaan.
Jos kaadamme vettä kaivoon, vedenpinta nousee vain tilapäisesti. Suuri osa poliittisista interventioista talouteen on samalla tavalla tehottomia.
Jos valtio synnyttää keinotekoisesti työpaikkoja, työllisyys paranee vain tilapäisesti. Markkinat neutraloivat vaikutuksen. Sama pätee toisin päin: työmarkkinat tasapainottivat muutamassa vuodessa Oulussa menetetyt 3500 Nokian työpaikkaa.
Samalla ay-liikkeen keinot ovat menettäneet tehonsa. Yksittäisellä alalla voidaan joukkovoimalla ulosmitata ylimääräisiä etuja rajatulle joukolle, mutta yleisen sosiaalisen tasa-arvon tavoitteluun tämä ei enää tepsi.
Aikamme kuitenkin huutaa talouden vahvempaa ohjausta. Markkinatalous on osoittanut valtavan tehonsa talouden kasvattamisessa, mutta samalla se on johtamassa yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, jota ihmiset eivät hyväksy eikä pidäkään hyväksyä. Tätäkin pahempaa on, että talouskasvu toteutuu ympäristön kannalta vastuuttomasti.
Saksan epäonnistunut ja Britannian onnistunut ilmastopolitiikka
Hyvä esimerkki keinojen tehottomuudesta on Saksan epäonnistuminen ilmastopolitiikassa.
Saksa on käyttänyt valtavasti rahaa ilmastonmuutoksen torjuntaan. Silti sen hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet vain vähän. Maa on tukenut jättisummilla tuuli- ja aurinkoenergiaa, mutta ei ole verottanut päästöjä vaan on ollut mukana tekemässä EU:n päästökaupasta hampaatonta.
Britannia on ilman suurempaa rummun päristystä asettanut lattiahinnan päästöoikeuksille. Päästöt ovat vähentyneet yli tuplasti sen mitä Saksassa.
Markkinatalous toimii hintojen ohjaamana. Siksi sitä kannattaa ohjata hintojen avulla. Jos jostain asiasta on haittaa, sitä pitää verottaa eikä tukea sen vaihtoehtoja. Hinta läpäisee koko talouden ja vaikuttaa jokaiseen pieneenkin päätökseen. Kun subventoimme fossiilisten polttoaineiden vaihtoehtoja, tulemme subventoineeksi energian kulutusta, vaikka pitäisi kannustaa säästöön.
Suomi noudattaa eräänlaista köyhän miehen versiota Saksan politiikasta. Uhrattuun rahamäärään nähden tulokset ovat vaatimattomia.
Suomessa oikein kukaan ei halua korkeampaa hintaa päästöille, koska yhdet pelkäävät, että se vaarantaisi turpeen polttoa, toiset, että se suosisi ydinvoimaa ja kolmannet, että se heikentäisi saastuttavan toiminnan kannattavuutta.
Ei-markkinaehtoisten ratkaisujen taustalla on aina joidenkin erityisetujen puolustaminen. Tukia jakamalla voi auttaa kavereitaan. Puun energiakäyttöä tuetaan, mutta vain, jos puu on ostettu metsänomistajalta. Sahojen jätepuu ei kelpaa.
Ympäristöjärjestötkään eivät tue päästökauppaa, koska eivät usko, että teollisuus suostuisi riittävän korkeaan päästöoikeuden hintaan. Muut tavat vähentää päästöjä maksavat kuitenkin enemmän. Miksi teollisuus suostuisi niihin?
Markkinataloutta ohjataan hintoihin vaikuttamalla
Talouden ohjaamisessa kannattaa käyttää ohjaavia veroja ja välttää mikromanagerointia. Suora puuttuminen ei yleensä tuota toivottua tulosta, mutta vaurioittaa taloutta. Sen sijaan, että käännettäisiin rattia, painetaankin vain jarrua.
Jos aluepolitiikan tavoitteensa on lisätä työmahdollisuuksia muuttotappioalueilla, kannattaa erilaistaa työn verotusta alueellisesti ja sallia alueelliset palkkaerot.
Moni europpalainen kaupunki suunnittelee vanhojen dieselautojen kieltoa. Ylimääräinen maksu olisi vähemmän kovakourainen keino.
Ay-liike sanoo puolustavansa työmarkkinoiden jäykkyyksien avulla sosiaalista tasa-arvoa. Tämä ei toimi enää. Siirtymällä kohti markkinaehtoisempia palkkoja ja korvaamalla tämä jyrkemmällä verotuksen progressiolla ja pienellä perustulolla päästäisiin yhtä tasaiseen tulonjakoon samalla, kun työllisyys nousisi selvästi korkeammaksi. Tosin jotkut voisivat menettää tässä etuoikeuksiaan. Progressiivisella verotuksella on omat haittansa, mutta ne ovat paljon pienemmät kuin jäykän palkkarakenteen haitat.
Tarve tasata tuloeroja voimakkaasti kasvanee, kun teknologian kehitys heikentää suorittavan työn tekijöiden asemaa edelleen. Ennakkoluulottomasti tulisi pohtia, mikä on talouden kannalta haitattomien tapa tehdä tämä.
Ratkaisu markkinoiden ongelmiin ei ole vähemmän markkinoita, koska se ei saa ohjaa taloutta kohden parempaa vaan tekee siitä tehottomampaa. Markkinoihin pitää puuttua hintojen avulla ja jättää yksityiskohdat markkinoiden hoidettavaksi.
Politiikasta tämä tosin tekisi tylsää. On aika vaikea elvistellä sillä, että sai yhtä talouden parametria vähän muutetuksi, vaikka se tehoaisikin hyvin..
= = = =
Kirjoitus on julkaistu Näkökulma-artikkelina Suomen Kuvalehdessä
OS: “Sahojen jätepuu ei kelpaa”
Kyllä sahojen jätepuukin on ostettu metsänomistajilta, sillä metsäteollisuusyhtiöt ovat pääosin luopuneet omista metsistään. Se mikä on sahoille jätepuuta ei ole sitä kansantaloudelle. Se on parasta kuiduttavan teollisuuden raaka-ainetta. Tuettavaksi energiapuuksi hyväksytään vain se puuaines, joka ei kelpaa jalostukseen riippumatta siitä, keneltä se on ostettu.