Suomen työmarkkinat eivät toimi.

Suomen työ­markki­nat eivät toi­mi. Sik­si meil­lä on työt­tömiä enem­män kuin oli talvi­so­dan aikana miehiä rintamalla.

Melkein har­mit­taa, että kir­joitin ikävästi akti­ivi­mallista. Pidän sitä edelleen huonona ja köm­pelönä, mut­ta mon­et sitä vas­taan esite­tyt argu­men­tit ovat aivan pöljiä, enkä halu­aisi tul­la rin­naste­tuk­si niihin.

Eri­tyis­es­ti ihme­tyt­tää, että ne, jot­ka raivoisas­ti vas­tus­ta­vat vastik­kee­ton­ta perus­tu­loa ”kos­ka se suosii pum­me­ja”, halu­a­vat, että työt­tömyys­tur­va toimisi kuin perustulo.

Krug­manin mielestä pohjo­is­mainen malli ei voi toimia

Sosi­aal­i­sista syistä työt­tömyys­tur­van taso on halut­tu riit­tävän korkeak­si ja taloudel­li­sista syistä mata­lat palkat ovat Suomes­sa huono­ja. Näin syn­tyy yhdis­telmä, joka tekee työt­tömyy­destä houkut­tel­e­van pienel­lä pal­ka­lla raatamiseen ver­rat­tuna. Talousjär­jestelmämme man­neki­i­ni Homo Eco­nom­i­cus siis ainakaan ei vai­h­taisi työt­tömyyspäivära­haa ja vapaa-aikaa pieni­palkkaiseen työhön. Amerikkalais­ten talousti­eteil­i­jöi­den mielestä – myös niiden hyvis­ten kuten Paul Krug­manin mielestä ­– pohjo­is­mainen malli ei ker­ta kaikki­aan voi toimia.

Olete­taan kak­si kaverus­ta, Pekka ja Kalle, joista Pekka val­it­see työt­tömyy­den, menee niemen­nokkaan ongelle, naut­tii elämästään ja saa tililleen kuukaudessa tuhat euroa työt­tömyysko­r­vauk­se­na ja muina tuk­i­na ja lisäk­si sil­loin täl­löin muu­ta­man kalankin. Kalle menee töi­hin ”suo­lakai­vok­selle” ja saa tililleen 1300 euroa. Kun kaveruk­set vai­h­ta­vat kuu­lu­misia lauan­tai-iltana olusel­la,  kumpi tun­tee itsen­sä vähän hölmöksi?

Kun suo­lakai­vok­ses­ta saa noin vähän enem­män kuin työt­tömyys­tur­vas­ta (lisät­tynä asum­istuel­la ja toimeen­tu­lotuel­la), ei työn vas­taan­ot­ta­mi­nen voi olla vapaae­htoista, jos halu­taan, että edes Kalle vaivau­tuu töi­hin suolakaivokselle.

Tähän on tietysti toinen ratkaisu – se mihin perus­tu­lo tässä johtaisi – että Kallelle jäisi käteen enem­män niin, että hän voisi tila­ta vielä toisen olu­en, kun Pekalta jo on rahat loppu.

Työt­tömyys­tur­vaan sisäl­tyy velvol­lisu­us ottaa työtä vas­taan ja ainakin moraalise­na velvol­lisuute­na jopa yrit­tää hakea sitä. Ennen tämä oli yksinker­taista. Kun saha meni kiin­ni, siir­tyi työt­tömyys­tur­van varaan ja kun se sit­ten taas avat­ti­in, töi­hin oli men­tävä, halusi tai ei. Nyky­isil­lä työ­markki­noil­la ei ole riskiä joutua töi­hin, jos sitä ei itse halua – pait­si jos on niin tumpe­lo, ettei saa ilmais­tuk­si, että minus­ta saat­te hyvin halut­toman työn­tek­i­jän, joka vaivau­tuu paikalle vain, kos­ka saisi muuten karenssin. Sel­l­aista ei kukaan palkkaa.

Työl­lisyyskurssi, ran­gais­tus ja opetusta

Työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­us ei siis pelitä. Sekään käy, että Pekalla on niin kivaa siel­lä ongel­la, joten Pekka määrätään työvoima­toimis­ton kurssille. Näil­lä kurs­seil­la on kak­si tarkoi­tus­ta, joi­ta on vaikea sovit­taa yhteen: opet­taa jotain hyödyl­listä ja viedä Pekalta vapaa-aika niin, että työkin alkaa tun­tua vähän houkut­tel­e­vam­mal­ta vaihtoehdolta.

Nämä kurssien kak­si tavoitet­ta eivät voi toteu­tua yhtä aikaa. Vas­ta­hakois­es­ti kurssille osal­lis­tu­va Pekka ja muut hänen kaltaisen­sa pilaa­vat kurssin ilmapi­irin niiltäkin, jot­ka halu­aisi­vat oppia ja päästä taas töihin.

Pahat kielet myös ker­to­vat, että kurssit toimi­vat tar­jon­talähtöis­es­ti. Jos tilaa on hit­sauskurssil­la, joutuu hit­sauskurssille ja jos tilaa onkin kar­jan­hoitokurssille, joutuu kar­jan­hoitokurssille ilman, että kumpaakaan ammat­tia varsi­nais­es­ti tavoit­telisi. Tältä osin tietoni ovat van­hat ja toiv­ot­tavasti van­hen­tunei­ta. Moni aka­teem­i­nen työtön on kuitenkin ollut sitä mieltä, että hän olisi opet­ta­jaa pätevämpi pitämään kurssia.

Työn­haku­pakko johtaa ojas­ta allikkoon

Aja­tus pakot­taa hake­maan tiet­tyä määrää työ­paikko­ja on todel­la epäon­nis­tunut. Tämä pakot­taa työ­nan­ta­jat täyt­tämään työ­paikat tiskin alta, kos­ka sitä turhien hake­musten määrää ei kestä kukaan. Pekka osaa lähet­tää työhake­muk­set paikkoi­hin, jois­sa hän­tä ei kut­su­ta haastatteluun.

Kos­ka aina voi hakea työtä, johon ei var­masti pääse, halu­taan han­kaloit­taa Pekan tilan­net­ta niin, että keikkatöitä pitäisi oikeasti yrit­tää löytää eikä vain lähet­tää hake­muk­sia. Loogista, mut­ta on niitäkin, jot­ka eivät saa keikkatöitä, vaik­ka oikeasti yrit­tävät. Enem­mistö työt­tömistä kyl­lä saa jotain työtä edes sil­loin täl­löin, mut­ta kaik­ki eivät. Tämä malli edel­lyt­täisi, että yhteiskun­nan on jotenkin tuo 18 tun­nin työkeik­ka taat­ta­va niille, jot­ka eivät sitä itse saa.

Väki putoaa rattailta

Tarkoi­tus olisi, että töis­sä ole­vat pysy­i­sivät kär­ry­il­lä alansa kehi­tyk­ses­tä. Ennen työ­nan­ta­jat palkka­si­vat nuo­ria untu­vikko­ja, joista oli aluk­si vain meno­ja,  mut­ta joista ajan myötä kehit­tyi kelpo työn­tek­i­jöitä. Kun työ­suhteista on tul­lut lyhempiä, ei kan­na­ta olla ensim­mäi­nen työ­nan­ta­ja, kos­ka sil­loin koulut­taisi työn­tek­i­jöitä kilpailijoilleen.

Lyhyet työ­suh­teet ovat heiken­täneet moti­vaa­tio­ta myös ylläpitää työn­tek­i­jöi­den ammat­ti­taitoa. Pahim­mil­laan tämä näkyy rak­en­tamises­sa. Olen ennenkin päivitel­lyt, että jopa Uudel­la­maal­la raken­nus­mi­esten työt­tömyys on korkea (8% raken­nusalan työt­tömyyskas­san jäsenistä on työt­tömiä) samal­la kun alan työvoima­pu­la on kova. Työan­ta­jat ker­to­vat, ettei työ­maalle kan­na­ta näitä työt­tömiä palkata, sil­lä talo on valmis ennen kuin työtön on oppin­ut sen ver­ran, että hänestä on jotain hyö­tyä. Näin ala tietysti sahaa omaa oksaansa, kos­ka tulee uusia rakennustyömaita.

Palkkaerot eivät kan­nus­ta ural­la eteenpäin

Olisi tärkeätä myös saa­da ihmisiä siir­tymään ural­la eteen­päin ja jät­tämään hel­posti opit­ta­vat työt työt­tömille siinä vai­heessa kun oma osaami­nen on kart­tunut. Jot­ta kan­nat­taisi siir­tyä vaa­ti­vampi­in töi­hin, pitäisi vaa­ti­vam­mista töistä saa­da parem­paa palkkaa. Palk­ka-asteikon alapäässä palkkaerot ovat todel­la pieniä ja jos niitä on, ne ovat aivan epäjo­hdon­mukaisia. Ne ker­to­vat enem­män ammat­tili­iton neu­vot­telu­ase­mas­ta kuin työn vaativuudesta.

Palkkaero­ja ei alapäässä voi olla, kos­ka pien­im­mät palkat ovat niin pieniä, ettei pienem­mäl­lä enää pär­jää. Tämäkin olisi perus­tu­lo­maail­mas­sa paremmin.

Huono-osais­ten suo­jelem­i­nen työpaikalta

Hyvää tarkoit­ta­vat peri­aat­teet voivat joskus toimia itseään vas­taan. Työe­htosopimuk­set takaa­vat saman palkan hyvälle ja huonolle työn­tek­i­jälle. Kau­nis peri­aate, mut­ta sille huonolle työn­tek­i­jälle ei tuo sopimus ei kuitenkaan takaa työpaikkaa.

Ruot­sis­sa on päästy maa­han­muut­ta­jien työl­listämisessä hyvään tulok­seen sil­lä, että maa­han­muut­ta­jille voi mak­saa aluk­si vähän pienem­pää palkkaa. Oikeu­sop­pi­neemme kavah­ti­vat ja sanoi­vat, että tämä on aivan väärin. Se on kuitenkin ihan ok, että maa­han­muut­ta­ja jätetään palkka­mat­ta. Eikö siel­lä nor­sun­lu­u­tor­nissa ymmär­retä, että tämän sama­palkkaisu­us­vaa­timuk­sen tarkoi­tus ei ole suo­jel­la maa­han­muut­ta­jia huonoil­ta palkoil­ta vaan suo­ma­laisia maa­han­muut­ta­jien kil­pailul­ta? Ymmärtäisin, että on väärin vaa­tia karenssin uhal­la maa­han­muut­ta­jaa otta­maan vas­taan ali­palkatun hom­man, mut­ta se ei käy myöskään vapaae­htois­es­ti, ellei ymmär­rä ryhtyä yrittäjäksi.

Sen perus­teel­la ei voi mak­saa alem­paa palkkaa, että ei osaa suomea, mut­ta voi kyl­lä mak­saa pienem­pää palkkaa suomenkieliselle, joka ei osaa ruot­sia. Juristin mielestä kai tässä on ideana se, että ruot­sia osaa­va saa osaam­a­ton­ta suurem­paa palkkaa (kielil­isä) eikä niin, että osaam­a­ton saa pienem­pää palkkaa. Täy­tyy olla juristi nähdäk­seen jokin eron siinä, että B on suurem­pi kuin A ja siinä että A on pienem­pi kuin B.

Mut­ta aina­han me voimme tehdä tämän niin, että annamme maa­han­muut­ta­jille tuek­seen työ­nan­ta­jan kaut­ta kier­rätet­tävän palkkat­uen. Nykyi­nen palkkatu­ki on vain tuke­na aivan liian suuri. On aivan kaistapäistä pitää maa­han­muut­ta­jat työttöminä.

Perus­tu­lo­maail­mas­sa sen, jol­la on työ­markki­noil­la jokin rasite, olisi mah­dol­lista kom­pen­soi­da tämä vähän alem­mal­la palkka­toiveel­la. Perus­tu­lo vai­men­taisi tulon­mene­tys­tä. Yleen­sä tuol­laiset vajavaisu­udet kor­jau­tu­vat ajan myötä, joten alen­nus jäisi tilapäisek­si. Se olisi paljon pienem­pi paha kuin työt­tömyy­den jäämi­nen pysyväksi.

Perus­tu­lon korvikkeet ovat aika onnettomia

Kun meil­lä ei siis ole perus­tu­loa, sen tilalle on kek­sit­ty eri­laisia huono­ja korvikkei­ta. Yksi täl­lainen on sovitel­tu päivära­ha. Se on muuten hyvä, mut­ta se on ansiosi­don­naise­na suo­ranainen ylikom­pen­saa­tio – tai ainakin anteliaampi tuki kuin real­isti­nen perus­tu­lo koskaan olisi. Siinä on kak­si muu­ta vikaa.

Työai­ka ei saa ylit­tää 80 % vak­i­tuisen työa­jan työa­jas­ta. Tämän seu­rauk­se­na moni pääsee parem­mille ansioille nelipäiväisetä työvi­ikos­ta kuin viisipäiväis­es­tä. Se raja pitäisi pois­taa ainakin työmarkkinatuesta.

Vakavampi ongel­ma on, että päivära­ha ja osa-aikatyön palk­ka yhdessä tup­paa­van nous­ta korkeam­mak­si kuin kokoaikatyön palk­ka. Tämähän ei käy, joten kat­to tulee vas­taan. Se voi tul­la vas­taan jo alle 20 tun­nin työvi­ikol­la. Sil­lä siis pääsee samaan ansioon kuin 40 tun­nin työvi­ikol­la. Kau­pan alal­la teetetään paljon osa-aikatyötä. Kaik­ki eivät ole siitä lainkaan harmissaan.

Nuo­ril­ta tämä on evät­ty kivasti niin, että on ensin pitänyt olla puoli vuot­ta kokoaikatyössä ennen kuin pääsee naut­ti­maan tästä ylim­i­toite­tus­ta osa-aikatyön tuesta.

Ehdolli­nen perus­tu­lo – kek­si sille nimi

Näille, joiden mielestä työt­tömyysko­r­vauk­sen pitäisi toimia kuin perus­tu­lo, ei perus­tu­lo kuitenkaan käy, kos­ka se ei toi­mi kuin hei­dän vas­tus­ta­mansa akti­ivi­malli. Tämä tilkkutäk­ki pitäisi kuitenkin kor­ja­ta. Sitä ei voi enää kor­ja­ta paikkaile­mal­la, vaan on tehtävä kokon­aan uusi. Jos se uusi toimisi jotenkin johdon­mukaises­ti, sen pitäisi muis­tut­taa aika paljon perus­tu­loa, pait­si, että siinä ilmeis­es­ti pitäisi olla se työn vas­taan­ot­tovelvol­lisu­us, kos­ka on yhä niitä, jot­ka usko­vat sen vaikut­ta­van johonkin.  Jot­ta käsit­teet eivät menisi sekaisin, sitä ei siis pidä kut­sua perus­tu­lok­si. Kun se ker­ran on ehdolli­nen ja sik­si työläs toteut­taa, sen voisi saman tien toteut­taa negati­ivise­na tulovero­ja. Ei olisi sil­loin niin radikaali muu­tos.  Sen voi aloit­taa myös vai­heit­tain ylhäältä alkaen.

(Negati­ivi­nen tulovero tarkoit­taa, että jos tulot alit­ta­vat verotet­ta­van tulon alara­jan, verot­ta­ja kor­vaa osa ali­tuk­ses­ta mak­samal­la negati­ivista veroa. Pro­gres­si­ivi­nen tulovero tasaa tulo­ja kes­ki- ja pien­i­t­u­lois­t­en välil­lä, negati­ivi­nen tulovero tasaisi sitä pieni- ja vielä pienem­pit­u­lois­t­en välil­lä. Lop­putu­los on sama kuin perus­tu­los­sa, mut­ta paljon työläämpi toteut­taa. Nykyjär­jestelmään tot­tunei­den on kuitenkin paljon helpom­pi ymmärtää negati­ivi­nen tulovero kuin perus­tu­lo ja negati­iviseen tuloveroon voidaan siir­tyä asteittain)

Pieni­palkkaisten ase­maa on parannettava

Negati­ivi­nen tulovero tai perus­tu­lo ei paran­taisi Pekan ase­maa lainkaan, voisi jopa vähän heiken­tää sitä. Mut­ta Kallen ase­maa se paran­taisi. Se tietysti vähän mak­saisi, mut­ta saa maksaakin.

Kaik­ki on nimit­täin kiin­ni siitä, että pieni­palkkaisten ase­maa paran­netaan. Kos­ka pien­impi­en palkko­jen nos­t­a­mi­nen hin­noit­telisi vain lisää väkeä työ­markki­noil­ta, pitäisi pieniä palkko­ja tukea täy­den­tävil­lä tulon­si­ir­roil­la.  Sil­loin joitakin palkko­ja voitaisi­in myös alen­taa – se ei köy­hdyt­täisi palka­nsaa­jia, vaan palaut­taisi hei­dät pahim­mil­laan tilanteeseen, jos­sa palk­ka + tulon­si­ir­to oli­si­vat yhdessä niin pieniä kuin palk­ka on nyt ilman tulon­si­ir­to­ja. Use­ampi pää­sisi töi­hin samal­la, kun asteikon alapäähänkin syn­ty­isi palkkaero­ja kan­nus­ta­maan työu­ral­la eteenpäin