TEM:n tekoälytyöryhmän yhteiskunnallisten vaikutusten jaosto piti tänään Demoksen sparraamana työpajaa. Tässä joitain muistiinpanoja, lähinnä omia käsityksiäni
Työt muuttuvat turhemmiksi? Jos oletamme, että työn tuottavuus nousee vaikkapa 30 % ja oletamme, että maailma pysyy muuten samanlaisena, menetettyjen työpaikkojen tilalle löytyy periaatteessa kyllä uusia, mutta ne ovat vähemmän tarpeellisia kuin menetettävät ja siten huonommin palkattuja. Jos olisivat tarpeellisempia, niihin olisi siirrytty jo nyt. Tällöin kysymys työajan lyhentämisestä nousee väkisin esille.
Maailma tuskin kuitenkaan pysyy samanlaisena. Keksitään uusia tuotteita ja syntyy uutta työtä, joka voi olla tähdellisempää kuin menetetyt työpaikat. Keynes ennusti, että nyt tehtäisiin vain 10 – 15 tuntia viikossa työtä, koska hänen aikaisensa hyvä elintaso ei enempää vaatinut, mutta hänen aikanaan ei ollut edes televisiota.
Mukavuustalous Aineelliset välttämättömyystarpeet eivät pitkään aikaan ole olleet kysynnän vetureina. Talous kehittyy mukavuustalouden suuntaan: kuntosaleja, trendikahviloita jne. Jääkiekko työllistää 4 900 ihmistä, Äänekosken biojalostustehdas alle 200.[1]
Työn polarisaatio. Ennusteiden mukaan työn polarisaatio jatkuu, koska automaatio syö lähinnä duunaripaikkoja. En ole tästä varma. SAK-laisen työn automatisointi saattaa noudattaa myös S‑käyrää, jossa alamme olla hidastuvassa vaiheessa. Mikä on automatisoitavissa, on kohta jo automatisoitu. (Logistiikka-ala ja kaupan kassat ovat tästä poikkeus.) Sen sijaan akavalaisten alojen sisälle saattaa polarisaatio iskeä oikein kunnolla. Kun tekoäly poistaa nopeasti puolet pankkien työpaikoista (Helsingistä saa kohta asuntoja halvalla!), jäljelle jäävät työpaikat ovat hyvinkin korkeapalkkaisia. Osaaminen on epätasaisemmin jakautunut kuin ahkeruus, mikä on nostanut osaajien palkkoja suhteessa duunariammatteihin, mutta luovuus on vielä epätasaisemmin jakautunut kuin osaaminen, mikä nostaa joidenkin ansiot huippuunsa.
Tulotaso nousee, ei laske
Pelko, että kaikki köyhtyisivät, kun työn kysyntä laskee, tuntuu kummalliselta. Jos kokonaistuotanto ei laske vaan nousee, yleisen tulotason pitäisi nousta. Keinot kyllä keksittäsiin, jos toisin alkaisi käydä ja kansantaloudet alkaisivat suistua kysyntälamaan.
Väärät ihmiset lyhentävät työaikaansa. Paine vapaa-ajan lyhentämiseen kasvaa. Vaikka siitä ei tehtäisi kollektiivisia päätöksiä, ihmiset lyhentävät omaa työaikaansa omilla päätöksillään, kuten Ruotsissakin tehdään. Ne lyhentävät, joilla on siihen varaa, eli kansantalouden kannalta juuri väärät ihmiset – ne joiden työpanokselle olisi eniten tarvetta.
Negatiivinen tulovero Joidenkin toisten työmarkkina-asema taas heikkenee. Työssä käyvien köyhien ongelmalle ei pahempi vaihtoehto: työttömät rutiköyhät. On hyväksyttävä, että jotkut ansaitsevat työllään niin vähän, ettei se riitä elämiseen. (Asumisen osalta tämä on jo hyväksytty: asumistuki) Tähän tarvitaan automaattista tulotukea. Verotus tasaa tuloja pienten ja keskimääräisten tulojen välillä, mutta pienten ja vielä pienempien tulojen välillä ei ole tasausta lainkaan. Itse suosittelen negatiivista tuloveroa niin, että verotusta viedään aluksi vähän (esim 150 €/kk) nollan alapuolelle pienten ansiotulojen kohdalla. Jos tästä saataisiin hyviä kokemuksia, kasvatettaisiin maksimisummaa mahdollisesti asteittain kohti täydellistä perustuloa. (kts. tarkemmin: Ylhääältä aloitettu perustulo)
Tässä mallissa on tietysti riski palkkaeroosiosta — siitä, että alimmat palkat laskisivat joukolla, jolloin tämä tulisi oletettua kalliimmaksi valtiontaloudelle. Ei voi tietää ellei kokeile.
Itsensä työllistäjissä hyväosaisia. Itsensä työllistäjien määrä on noussut nopeasti kaikkialla. Osa on huonosti toimeen tulevia pakkoyrittäjiä, mutta esimerkiksi rakennusalalla itselliset remonttireiskat tienaavat paremmin kuin palkkatyötä tekevät. Niiden, jotka uskovat olevansa vähän parempia työssään kuin muut, kannattaa ryhtyä keikkatöihin, koska palkkatyössä hyvän miehen lisät ovat vaatimattomia. Huono remonttireiska taas ei tienaa sosiaalisen median aikana mitään. Korkean osaamisen asiantuntijat pystyvät laskuttamaan yrittäjinä paljon enemmän kuin kehtaisivat ikinä pyytää kuukausipalkkana.
Verotus ja alustatalous. Kun alustataloudessa esimerkiksi Wolt-kuskit ovat jossain yrittäjän ja palkansaajan välimaastossa, on hiukan epäselvää, kenen tässä pitäisi tilittää verot ja sosiaaliturvamaksut. Ratkaisu ei voi olla se, ettei niitä tilitä kukaan. Liiketoimintaidea ei voi perustua veron välttelyyn.
Työnantajamaksut työntekijöiden vastuulle. On oletettavaa, että raja yrittäjän ja palkansaajan välillä poistuu. Moni on yhtäaikaisesti yrittäjä ja palkansaaja. Palkansaajan sotu-maksut ovat pääasiassa työnantajan vastuulla, yrittäjän sotu-maksut omalla vastuulla. Kannattaisi siirtyä samaan kuin Tanskassa, eli että sotu- ja eläkemaksut ovat työntekijöiden vastuulla. jolloin tämän raja-aita poistuisi. Samalla yrittäjien oikeus määrätä itse vakuutettujen tulojen suuruudesta pitäisi poistaa ja periä maksut kaikista niistä tuloista, jotka yrittäjä ottaa yrityksestään palkkana tai osinkoja. (Yrittäjä voi nyt taktikoida tällä todella rumasti, en nyt kuitenkaan ala neuvoa.)
Miksi meillä on yrityksiä? Bengt Holmström on muiden mukana tutkinut sitä, miksi meillä on yrityksiä sen sijaan, että kaikki olisivat yrittäjiä ja palkkatyön sijaista olisi sopimussuhteita. Tähän hiukan yllättävään kysymykseen on kaksi vastausta. Tolkuttomat transaktiokustannukset, jotka syntyisivät lukemattomista määristä sopimuksia ja eräät peliteoreettiset ongelmat, kun markkinaratkaisu ei olisi tehokas. Näitä transaktiokustannuksia tekoäly poistaa, mistä esimerkkinä on juuri alustatalous. Nuo peliteoreettiset ongelmat toki jäävät. Joka tapauksessa on oletettavissa, että yritysten optimikoko pienenee ja yhä useammin ison yrityksen korvaa pienempi ydinyritys ja tämän ympärille kehittyvät pienempien alinhankintayritysten ja itsensä työllistäjien verkosto.
[1] Olen kyllä tietoinen, että puun korjuu ja kuljetus tuottavat myös työpaikkoja, mutta puuta ei voi korjata enempää kuin se kasvaa. Äänekoskelle menevät puut ovat pois jostain muusta.
“Jääkiekko työllistää 4900 ihmistä, Äänekosken biojalostustehdas alle 200.”
Jääkiekkoseuran pelipaidassa on Metsä-Groupin logo (ym. sponsorin), ja sen rahoituksella jääkiekko-organisaatio voi työllistää. Äänekosken ym. pieni tuottava porukka siis mahdollistaa mukavuustalouden ihmisten työpaikat.
” Olen kyllä tietoinen, että puun korjuu ja kuljetus tuottavat myös työpaikkoja, mutta puuta ei voi korjata enempää kuin se kasvaa. Äänekoskelle menevät puut ovat pois jostain muusta.”
Äänekoskelle menevät kuutiot eivät ole joltain muulta sellutehtaalta pois.
Puuta ei Suomessa korjata sen vertaa kun sitä kasvaa. Puun kasvua ei maanlaajuisesti ole läheskään optimoitu ja puun kasvua metsissä voidaan edelleen helposti lisätä. Esimerkiksi oikeaan aikaan ajoitetuilla raivaus- ja harvennustöillä.
USA:ssa keskiluokan tulot ovat nouseet hyvin vähän ja huonot palkat heikentyneet sitten 1970-luvun. Lisäksi ei ole mitään takeita, että Suomen kokonaistuotanto nousee lähitulevaisuudessa (eihän Suomessakaan syrjäseutujen kokonaistuotanto kasva ja heikkenesi ilman tulonsiirtoja vielä nykyistäkin nopeammin).
Tuohon huippujen leppoistamiseen on kaksi vastaajan ihmiskuvasta riippuvaa ja keskenään täysin päinvastaista ratkaisua. Yksi ratkaisu on varmistaa huippujen saavan itselleen tarpeeksi tuottamastaan lisäarvosta ja siten korkeampi elintaso toimii täkynä ja kannustaa huippuja tekemään töitä enemmän. Toinen ratkaisu taas lähtee siitä, että huiput leppoistavat, koska ovat jo saavuttaneet tarpeeksi ja siksi he eivät tarvitse enää lisää vaan arvostavat vapaa-aikaansa enemmän.
Harmittavasti siinä missä jälkimmäisessä tapauksessa ongelmasta pääsee eroon korottamalla huippuosaajien verotusta ja siten kasvattamalla työpanosta, jolla ansaitsee tarpeeksi, se on samalla täysin katastrofaalinen ratkaisu, jos todellisuus onkin lähempänä aikaisempaa tapausta, jossa huiput leppoistavat entistä enemmän, kun urakoinnista jää käteen entistä vähemmän. Ei ole helppoa miettiä, että mihin suuntaan sitä ruuvia oikein kannattaisi laittaa 😉
“Jos kokonaistuotanto ei laske vaan nousee, yleisen tulotason pitäisi nousta. Keiot kyllä keksittäsiin, jos toisin alkaisi käydä ja kansantaloudet alkaisivat suistua kysyntälamaan.”
Mutta kokonaistuotanto voi laskea, kun automaatio korvaa työntekijän. Näin käy, jos työntekijä siirtyy vähemmän tuottavaan työhön, ellei peräti työttömäksi.* Tästä aiheutuu kansantaloudelle tappio. Pidän laiskana maailman parantamisena sitä, jos tällaiset tarpeettomat(?) tappiot hyväksytään sillä varjolla, että globaalisti ja kaikki alat huomioituina kokonaisuudessaan voitot sattuvat kuitenkin käytännössä olemaan hieman tappioita suuremmat. Amerikkalaiset jo keksivät — tai toivoivat keksineenä — yhden keinon parempien diilien tekemiseen…
Muut blogikirjoituksen huomiot ovat mielestäni osuvia.
*Voimme olettaa yrityksen vaihtavan työntekijän robottiin heti, kun se onnistuu kustannusneutraalisti.
“Jääkiekko työllistää 4900 ihmistä, Äänekosken biojalostustehdas alle 200.[1]”
Noilla luvuilla ei ole keskenään mitään tekemistä. Ensin mainitussa on huomattava osuus välillisillä työpaikoilla, jälkimmäiseen niitä ei ole luettu yhtään. Äänekosken tehtaaseenkin liittyy paljon välillisiä työpaikkoja. Halutessaan työpaikoiksi voisi laskea paitsi tehtaan omat työpaikat, myös toki korjuukuljetustyöpaikat Suomessa, kuljetustyöpaikat ympäri maailman aina loppuasiakkaille asti, tuotteiden myyntiin liittyvät työpaikat ympäri maailman loppuasiakkaille asti, kaikki tehtaaseen liittyvät tukityöpaikat kirjanpidosta ruokalapalveluihin, työmatkaliikenteeseen ja työterveyspalveluihin, sekä vaikkapa myös kaikkiin niihin oppilaitoksiin liittyvät työpaikat, jotka ovat jotenkin olleet mukana niiden ihmisten kouluttamisessa, jotka ovat tehtaalla töissä. Jääkiekon 4900 työpaikkaan päätyneissä työpaikkalaskelmissa aika iso rooli taisi olla junioripuolella, jossa jääkiekkoa opetellaan.
“Mukavuustalous Aineelliset välttämättömyystarpeet eivät pitkään aikaan ole olleet kysynnän vetureina. Talous kehittyy mukavuustalouden suuntaan: kuntosaleja, trendikahviloita jne. Jääkiekko työllistää 4900 ihmistä, Äänekosken biojalostustehdas alle 200.”
Onkohan tämän väitteen tueksi esittää jotain muutakin kuin mutua?
Trendikahvila työllistää kolme henkilöä. Kolme kuukautta. Sitten se tekee konkurssin. Kuntosalit ovat tasan samaa sarjaa.
Nyt kyllä tuli oikein iso huti..
Tuo on varmaan Demoksen heittoja, fasilitoinnissa mikä tahansa väite kelpaa jotta saadaan “mielenkiintoista keskustelua” ja sotattua lisää post-it-lappuja.
Jääkiekkojoukkuueet menevät konkurssiin vain Espoossa. Väite. että trendikahviloiden työpaikat katoaisivat kolmessa kuukaudessa — siis että yhden kaatuessa ei tulisi toista — tuntuu yhtä kaukaa haetulta.
Jukkis: “korkeampi elintaso toimii täkynä ja kannustaa huippuja tekemään töitä enemmän.” Tuohon riittää, että pudotetaan korkeiden tulojen verotusta, progressiota, ei ensimmäisten tonnien verotusta. Tällöin kuvaamasi kakkostyypin riski jää paljon pienemmäksi.
Pudottaisin silti kaikkien verotusta, koska viime vuosikymmeninä tulontasausta on kiristetty järkyttävän paljon ja siksi työnteko on vähentynyt liikaa monilta.
“Tulotaso nousee, ei laske
Pelko, että kaikki köyhtyisivät, kun työn kysyntä laskee, tuntuu kummalliselta. Jos kokonaistuotanto ei laske vaan nousee, yleisen tulotason pitäisi nousta. Keiot kyllä keksittäsiin, jos toisin alkaisi käydä ja kansantaloudet alkaisivat suistua kysyntälamaan.”
Tuskinpa kukaan pelkää, että kaikki köyhtyisivät. Aivan takuulla osa rikastuu.
Aika moni, allekirjoittanut mukaanlukien, pelkäävät että jatkossakin ekonomistit ja poliitikot pitävät voittona jos BKT vain nousee, kiinnittämättä käytännössä mitään huomiota siihen, miten se jakautuu.
Itse lyhensin juuri työaikaani. Kaksi kuukautta keväällä ja kaksi kuukautta syksyllä. Opintovapaata koulutusrahaston tuella. Itselle jäisi työn tekemisestä 1,78 euroa tunti palkkaa, jos kävisin töissä. Työstäni laskutetaan jotain noin 200 euroa tunti.
Mutta lupaan nauttia jokaisesta päivästä
“Mikä on automatisoitavissa, on kohta jo automatisoitu.”
Tähän en usko, koska robottien valmistusteknologiassa tapahtuva kehitys avaa uusia mahdollisuuksia.
Myös mukavuustaloudessa kilpalu pitää yllä automatisointipainetta. Japanissa on kehitetty hiusten pesukone. Se, joka kehittää hyvän hierojarobotin tulee saamaan paljon rahaa. Kuntosaleilla ei tarvita asiakaspalvelua. Kortilla vaan sisään.
“Tässäkö tulevaisuus? Kiinassa luotiin tehdas ilman työntekijöitä”
https://m.iltalehti.fi/digi/2015073020108684_du.shtml
Suomen onni ja menestys, taloudellisesti, on kiinni globaalista taloudesta, joka puolestaan on vientiteollisuutta. En oikein ymmärrä miksi Soininvaara et al. ei hyväksy tätä ajatusta? ”Aineelliset välttämättömyystarpeet eivät pitkään aikaan ole olleet kysynnän vetureina. Talous kehittyy mukavuustalouden suuntaan”. Oiva esimerkki todellisuudesta on Venezuelan mukavuustalous.
Kuka tai mikä estää yrittäjän ja palkansaajan aseman tasaamista, muutoshan on ollut näkyvissä pitkään? Ennen kuin perustulomalli saadaan aikaan, niin voitaisiinko kokeilla konetta(ohjelma), joka pitää koeryhmän tilit reaaliajassa ja näin mahdollistaa pienetkin tulovirrat.
“uudet työpaikat ovat vähemmän tarpeellisia kuin menetettävät ja siten huonommin palkattuja. Jos olisivat tarpeellisempia, niihin olisi siirrytty jo nyt.” Ehkä ei ole siirrytty koska ollaan jämähdetty vanhoihin toimintamalleihin. Sunk cost effect ja muut vinoumat voi olla syynä. Lisäksi uudet sukupolvet (uusimmilla tiedoilla ja ennennäkemättömillä kotiopeilla) on vasta tulossa työelämään. Lisäksi uusilla sukupolvilla eri mieltymykset kuin edellisillä, eli koko “tarpeellisen” sisältökin voi muuttua.
Vientiä tarvitaan vain että voidaan tuoda. Tasapaino riittää.
Yritys joka toimii kotimarkkinoilla ja korvaa kilpailukykyisesti ulkomaista tuontia on vaihtotaseen kannalta yhtä arvokas kuin puhdas vientiyritys.
Lääkäreiden kohdalla leppoistaminen jo näkyy ja tapahtuu. Lyhennetty työviikko tai keikkalääkärillä merimieshenkinen kaksi viikkoa työtä, lepoa, viikko etelässä, pyykkipäivä ja takaisin töihin rytmi kiehtoo jo. Tämä oli synnyttämässä lääkäripulaa, onneksi olkoon Lääkäriliitto.
Palveluiden merkitys jää huomaamatta kunne nähdään matalan tuottavuuden aloina eikä niillä ole lobbausvoimaa kuin korkeintaan Kittilässä.
Biotuotetehdassaattaa tuhota enemmän työtä ja tuottavuutta kuin tuoda, koska ajattelu on 70 vuotta jäljessä todellisuutta. Ainakin yhteiskunta tukee 200 työpaikkaa roimasti, jossa muualla tehdas maksaisi tarvitsemansa tietyöt ihan itse. Talvivaaraan saatiin rata nopeasti, minnekään muualle sana ripeys ei onnistu.
Ehkä asioita ja työtä hinnoitellaan väärin. Se mikä on harvinaista on arvokasta.
“Lääkäreiden kohdalla leppoistaminen jo näkyy ja tapahtuu. Lyhennetty työviikko tai keikkalääkärillä merimieshenkinen kaksi viikkoa työtä, lepoa, viikko etelässä, pyykkipäivä ja takaisin töihin rytmi kiehtoo jo.”
Miten niin merimieshenkinen työrytmi on leppoistamista?
Puhuitteko työajasta? Asiantuntijatyössä työaika on ongelmallinen mittari. Yksityisellä tuo on osittain ymmärretty, mutta valtiolla pitäydytään yhä työaikapohjaisessa palkkauksesta.