Kauanko yksiöiden ylikysyntä jatkuu?

Helsin­ki päät­ti 15 vuot­ta sit­ten, että tavoit­telemme uud­is­tuotan­nos­sa 75 neliön keskikokoa. Olin tekemässä tätä päätöstä. Espoos­sa keskikoko oli 91 neliötä, joten tavoite ei ollut kovin radikaali.

Lap­siper­hei­den asia on ollut asun­topoli­ti­ikan keskiössä kaut­ta aiko­jen. Emme pitäneet hyvänä, että nuorten per­hei­den on muutet­ta­va pois, kun lap­sia tulee.

Kaupunginkanslian virkamiehet muut­ti­vat asian aivan toisek­si päät­tämäl­lä, että keskikoko kos­keekin saman­laise­na jokaista tont­tia, kun alku­peräi­nen tavoite kos­ki koko kaupunkia keskimäärin isot omakoti­talot mukaan luettuina.

Koko kaupunkia ajatellen 75 neliötä oli järkevä tavoite, mut­ta tont­tiko­htaise­na normi­na hölmö. Asun­to­ja sai olla 1500 neliön ker­rostalos­sa korkein­taan 20. Jos niihin olisi raken­net­tu kymme­nen 25 neliön yksiötä, muiden asun­to­jen olisi olla pitänyt kooltaan keskimäärin 125 neliötä. Ei siis voitu tehdä yksiöitä.

Lap­siper­heille oli kuitenkin tärkeätä vain, että per­hea­sun­to­ja oli tarpeek­si, ei se, minkä kokoisia oli­vat muut asunnot.

Nyt tuos­sa 1500 neliön talosta pitää vara­ta 750 neliötä per­hea­sun­noille. Lop­ut saa­vat olla minkä kokoisia tahansa. Talos­sa voi siis olla esimerkik­si kymme­nen 75 neliön kolmio­ta ja kolmekym­men­tä 25 neliön yksiötä.

Yksiöitä tulee nyt paljon. Hyvä niin, vaik­ka vähän min­ua kauhis­tut­taa, men­näänkö tässä ryminäl­lä päin toista laitaa. Yksiöi­den kova kysyn­tä johtuu osit­tain tilapäi­sistä tek­i­jöistä, mut­ta toivoak­seni talot raken­netaan kestämään sata vuot­ta. Voi seu­ra­ta ilmiö, jota talousti­eteis­sä kut­su­taan sikasykliksi.

Yksiöi­den kysyn­tä on kova, kos­ka niitä raken­net­ti­in tässä välis­sä liian vähän. Markki­nat tas­apain­ot­tuvat ehkä nopeastikin.

Osit­tain yksiöi­den kysyn­tä on peräisin asumisen tukeen tehdy­istä muu­tok­sista. Ennen mak­si­maaliseen asum­is­tu­keen tarvit­si riit­tävän suuren asun­non – yhden hen­gen taloudessa 37 neliötä – nyt saman 408 euroa saa kuin­ka pie­neen tahansa. Jos tämä muute­taan takaisin, asun­to­jen kysyn­tä muut­tuu yhdessä yössä.

Opiske­li­joiden asum­is­tu­ki muutet­ti­in vähän epähuomios­sa taval­la, joka läh­es pakot­ti opiske­li­jat kimp­pakämp­istä yksiöi­hin. Tämä on jo päätet­ty perua, mut­ta kulu­van luku­vuo­den asum­is­ratkaisut on jo tehty. Ensi syksynä nähdään, mitä tapahtuu.

Usein kuulee san­ot­ta­van, että Helsin­gin asuinkun­nista 80 pros­ent­tia on yhden tai kah­den hen­gen talouk­sia. Mekin kuu­lumme vai­moni kanssa tähän joukkoon nyt kol­men lapsemme muutet­tua kotoa. Emme ole muut­ta­mas­sa yksiöön, eivätkä ole muutkaan kaltaisemme. Pienistä asun­tokun­nista puo­let on ikäihmisiä.

Yksiöitä halu­a­vat lähin­nä yksin asu­vat nuoret ja eron­neet miehet. Nuorten osu­us asun­tokun­nista tulee laske­maan, kos­ka ikälu­okat pienenevät.  Nuorten muut­to maakun­nista ehtyy, kos­ka nuo­ria on niis­sä aina vain vähemmän.

Helsin­gin seudulle on lisäk­si kasautu­mas­sa kaiken muun ohel­la vas­tuu myös Suomes­sa syn­tyvistä lap­sista, joten jatkos­sa tarvi­taan lisää perheasuntoja.

Eri­tyis­es­ti niitä tarvi­taan kan­takaupunki­in, kos­ka urbaani­in elämään tykästyneet eivät halua enää muut­taa las­ten takia muualle. Kovin iso­ja niiden ei tarvitse olla, kos­ka urbaani­in elämään kuu­luu ahdas asum­i­nen. Elämä on kodin ulkopuolella.

Tuskin­pa kuitenkaan vuosikym­menten jäl­keenkin Suomes­sa asu­taan selvästi ahtaam­min kuin muualla.

Kaiken kaikki­aan: Nyt kan­nat­taa kyl­lä rak­en­taa yksiöitä, kos­ka ne menevät kau­pak­si, mut­ta kokon­aan eri asia on, kan­nat­taako niitä ostaa. Tur­val­lis­in­ta olisi ostaa muun­neltavia ja yhdis­tet­täviä asun­to­ja – sel­l­aisia joi­ta tehti­in ennen.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Arvopaperilehdessä