Osaamisvinouma uhkaa hyvinvointivaltiota

Suomen työ­markki­noi­ta vaivaa osaamisvi­nouma. Osaa­jista on puutet­ta samal­la kun vähem­män koulute­tut eivät löy­dä töitä.

Vuon­na 2016 työt­tömyyspros­ent­ti oli pelkän perusk­oulun suorit­tanei­den kesku­udessa kak­sikym­men­täku­usi ja aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­den kesku­udessa seitsemän.

Pitäisi siis pitää huol­ta siitä, ettei nuorista kukaan jäisi vaille toisen asteen koulu­tus­ta.  Tässä ei kuitenkaan ole koko totuus.

Vielä 1980-luvun lop­ul­la pelkän kansa- tai perusk­oulun käynei­den kesku­udessa työt­tömyys oli samaa luokkaa kuin aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­tanei­den kesku­udessa nyt. Ovatko työt muut­tuneet vaa­ti­vam­mik­si, työ­nan­ta­jat kran­tum­mik­si vai koulut­ta­mat­tomat huonommiksi?

Ilman toisen asteen koulu­tus­ta jää nyt noin kuu­dennes ikälu­okas­ta. Se on liikaa, mut­ta paljon vähem­män kuin ennen. Jäl­jelle jääneet ovat valikoituneem­pia ja eri­tyis­es­ti työ­nan­ta­jien silmis­sä leimaantuneempia.

Vaik­ka työt ovat muut­tuneet vaa­ti­vam­mik­si, jäl­jel­lä on yhä paljon niin hel­posti opit­tavia töitä, että pelkäl­lä perusk­oul­ul­la pitäisi selvitä.

Koulute­tut kuitenkin syr­jäyt­tävät koulut­ta­mat­tomat myös tehtävis­sä, jois­sa koulu­tus­ta ei vält­tämät­tä tarvit­taisi. Tämä koulu­tus­in­flaa­tio on haaskaus­ta maas­sa, jos­sa osaa­jista on pulaa.

On paljon töitä, joi­hin vaa­di­taan use­an vuo­den ammat­ti­tutk­in­to, mut­ta joi­hin opiske­li­joi­ta ote­taan kesätöik­si ilman mitään alan koulu­tus­ta. Eivät he ensim­mäisenä päivänä tietysti ole päte­viä, mut­ta oppi­vat työt nopeasti.

Suorit­ta­mal­la tutkin­non osoit­taa myös kyen­neen­sä suorit­ta­maan tutkin­non. Isoisäni toi­mi säästö­pankin johta­jana takanaan yliopis­to­tutk­in­to klas­sis­es­ta kreikas­ta. Siitä tuskin oli suur­ta käytän­nön hyö­tyä pankki­työssä. Tutkin­non suorit­ta­mi­nen on pelkkänä sovel­tuvu­usko­keena turhan kallis ja aikaa vievä.

= = =

Helsingis­sä on koulu­tus­lau­takun­nan sijas­ta ope­tus­lau­takun­ta, kos­ka vain koiria (ja kuulem­ma aviomiehiä) koulute­taan, mut­ta lap­sia opete­taan. Todel­lisu­udessa opetuk­seen sisäl­tyy paljon ”koulu­tus­ta”, jol­la oppi­laista kouli­taan pitkäjän­teisiä, jär­jestelmäl­lisiä, itsekuri­in kykeneviä ja hyvin käyt­täy­tyviä.  Sik­si merkono­mi ohit­taa perusk­oulu­todis­tuk­sel­la töitä hake­van ja isoisäni men­estyi pankinjohtajana.

Ammat­tiopin­toi­hin kuu­luu paljon myös yleis­sivistävää ja teo­reet­tista ope­tus­ta, jot­ta olisi väylä korkeak­oulu­opin­toi­hin. Tämä on hyvä niiden kannal­ta, jot­ka käyt­tävät väylää korkeak­oului­hin – ja muidenkin kannal­ta ihan elämää ajatellen – mut­ta perin huono niitä ajatellen, joiden opin­not tyssäävät tähän.

Yhdis­tet­tynä koulu­tus­in­flaa­tioon tämä syr­jäyt­tää työelämästä oppimis­vaikeuk­sista kär­siviä, jot­ka oppi­si­vat kyl­lä työtä tekemäl­lä mut­ta eivät kir­jo­ja pänttäämällä.

Tule­vaisu­udessa moni joutuu oppi­maan aikuisiäl­lä uuden ammatin, kos­ka van­ha menee alta pois. Ammat­tia vai­h­ta­va ei tarvitse uud­estaan ”koulu­tus­ta”. Ker­taalleen koulutet­tu­ja aikuisia varten tarvit­taisi­in ope­tus­mod­ule­ja, jois­sa opit­taisi­in uuden ammatin vaa­ti­mat tiedot ja taidot ja vain ne.

Kaikkien pitäisi päivit­tää osaamis­taan jatku­vasti. Parhait­en tämä kävisi työ­paikan tar­joa­mana opetuk­se­na, mut­ta lyhyi­den työ­suhtei­den maail­mas­sa työ­nan­ta­jil­la ei ole tähän riit­täviä kan­nustei­ta. Nehän voivat vahin­gos­sa koulut­taa vaik­ka työvoimaa kil­pail­i­jalleen. Kolmikan­nas­sa voisi­vat mure­htia tätäkin kysymystä.

= = =

Helpo­tus­ta osaamisvi­noumaan saataisi­in, jos töis­sä har­jaan­tuneet siir­ty­i­sivät työu­ral­la eteen­päin ja jät­täi­sivät helpoik­si käyneet työt työu­raansa aloitteleville.

Työn­väl­i­tyk­sessä keski­tytään liikaa etsimään töitä työt­tömille. Pitäisi etsiä parem­pia työ­paikko­ja jo töis­sä oleville.

Tekoä­ly tar­joaisi tähän oivat mah­dol­lisu­udet. Ohjel­ma voisi ver­ra­ta työssä ole­via poten­ti­aal­isi­in työ­paikkoi­hin ja voisi ker­toa sel­l­aisellekin, joka ei ole edes etsimässä uut­ta työ­paikkaa, että aika lähel­lä olisi sin­ulle parem­pi paik­ka, jos­ta saisit 300 €/kk parem­paa liksaa.

Parem­pi urakier­to helpot­taisi työvoima­pu­laa osaamista vaa­tivis­sa tehtävis­sä samal­la kun helpot työt vapau­tu­si­vat niille, joiden osaami­nen ei vielä riitä vaa­ti­vampi­in töihin.

Mon­en nuoren olisi tärkeää saa­da ensim­mäi­nen työ­paik­ka. Työtä tekemäl­lä sekä oppii työssä tarvit­tavia taito­ja että saa sitä vaa­dit­tua ”koulu­tus­ta”.

Ennen yri­tyk­set investoi­vat nuori­in, vaik­ka hei­dän palkkaamisen­sa tuot­tikin aluk­si tap­pi­o­ta. Heistä kuitenkin kehit­tyi taitavia ja tuot­tavia työn­tek­i­jöitä. Lyhyi­den työ­suhtei­den maail­mas­sa ei oikein kan­na­ta olla ensim­mäi­nen työnantaja.

Jos yhteiskun­ta on valmis mak­samaan nuoren koulut­tamis­es­ta oppi­laitok­ses­sa, sen pitäisi olla valmis mak­samaan myös nuoren työssä oppimisesta.

Nuo­ria otet­taisi­in herkem­min töi­hin, jos heille voisi mak­saa pienem­pää palkkaa kuin koke­neem­mille. Korkei­den vuokrien kasvukeskuk­sis­sa pieni­palkkaisen työn tekem­i­nen ei kuitenkaan motivoi taloudel­lis­es­ti. Ihan mität­tömil­lä tuloil­la ei nuorikaan pär­jää. Pitäisi esimerkik­si perus­taa oma koti kaikkine hankintoineen.

Vuo­teen 1975 saak­ka alle 24-vuo­ti­aat mak­soi­vat veroa alem­man asteikon mukaan – hei­hin sovel­let­ti­in yksinäis­inäkin per­hevero­tuk­sen asteikkoa. Voisiko nuo­rille nyt antaa mui­ta anteliaam­man työ­tulovähen­nyk­sen tuke­maan pieni­palkkaisia nuo­ria ja samal­la sal­lit­taisi­in mak­saa heille vähän alem­paa palkkaa?

Lap­sia estetään kiipeämästä katolle pois­ta­mal­la tika­puista alin por­ras. Moni tarvit­see sel­l­aisen päästäk­seen aloit­ta­maan työelämässä.

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä Näkökulma-artikkelina