Mitä ajattelen työttömyysturvan aktiivimallista.

Hal­li­tus on iskenyt pahasti kirveen­sä kiveen työt­tömien aktivoin­ti­mallinsa kanssa. Se on herät­tänyt niin laa­jaa suut­tumus­ta, että sil­lä voi olla suuri vaiku­tus tule­vien eduskun­tavaalien tulok­si­in.

Ongel­ma, jota hal­li­tus yrit­tää kor­ja­ta, on kuitenkin olemassa.

Suomen talous on lop­ul­takin reip­paas­sa nousus­sa, mut­ta nousu saat­taa tyssätä nopeastikin työvoima­pu­laan samal­la, kun yli 300 000 ihmistä on työttömänä.

Joku kysyi, mitä järkeä tässä patis­telus­sa on nyt, kun täyt­tömien määrä vähe­nee itses­tään. Juuri nyt siinä on järkeä, jos koskaan.

Suo­ma­lainen työt­tömyys­tur­va­jär­jestelmä on todel­la pas­sivoi­va, jos sitä ver­taa Ruot­si­in tai Tan­skaan. Tääl­lä on aika help­po jäädä roikku­maan työt­tömyys­tur­van varaan. Tästä asi­as­ta on vähän vaikea puhua, kos­ka kun näin sanoo, syyl­listää kaikkia työt­tömiä ja eri­tyis­es­ti niitä, jot­ka oikeasti yrit­tävät päästä töi­hin, mut­ta eivät pääse. Täl­lä roikku­misel­la en tarkoi­ta, että kart­taisi työn saamista vaan sitä, että ei näe paljon vaivaa asian eteen ja lop­ul­ta luisuu pitkäaikaistyöt­tömyy­teen, jos­ta onkin sit­ten pitkä mat­ka töihin.

Uudel­la­maal­la on todel­la kova pula raken­nus­miehistä. Kuitenkin talon­raken­nusalan työt­tömyys oli mar­rasku­us­sa Uudel­la­maal­la 8,4 %. Kun ihmettelin tätä twit­teris­sä, sain run­saasti vas­tauk­sia, jos­sa san­ot­ti­in, että palkkata­so raken­nustöis­sä on niin mata­la, että mielu­um­min on työt­tömänä. Näin vas­tan­neet ajat­tel­e­vat työt­tömyys­tur­vaa perus­tu­lona, johon ei sisäl­ly velvol­lisu­ut­ta olla työ­markki­noiden käytettävissä.

Sama aja­tus on väit­teessä, että meil­lä teetetään ”orjatyötä” yhdek­sän euron päivä­pal­ka­lla. Palk­ka on tosi­asi­as­sa 41,40 euroa eli yhdek­sän euroa enem­män kuin on työmarkkinatuki.

Aika moni pieni­palkkainen tekee töitä alle yhdek­sän euron päivä­pal­ka­lla, jos las­kee palkak­si vain sum­man, jol­la net­topalk­ka ylit­tää sen, minkä saisi toimeentulotukena.

Jos ote­taan lähtöko­hdak­si, että meil­lä ei ole työt­tömyys­tur­van nimel­lä kulke­vaa vastik­kee­ton­ta perus­tu­loa, olisi hyvä ryhtyä oikeasti aktivoimaan työt­tömiä. Siihen pitäisi sil­loin olla valmis käyt­tämään aluk­si aika paljon rahaa. Ei voi vaa­tia ”sakon uhal­la” osal­lis­tu­maan aktivoin­ti­toimi­in, jos sel­l­aisia ei järjestetä.

Täl­lainen poli­tik­ka on tuot­tanut hyviä tulok­sia Ruot­sis­sa ja Tanskassa.

Siis paljon enem­män työvoimapoli­it­tista koulu­tus­ta, tuk­itöitä ja kuntou­tus­ta. Se mak­saa, mut­ta kalli­ik­si tulee sekin, jos oras­ta­va nousu tör­mää työvoimapulaan.

Esimerkik­si kaik­ki Uuden­maan talon­raken­nusalan 457 työtön­tä tulisi kut­sua haas­tat­telu­un, tehdä mah­dol­lis­es­ti työkyvyn arvioin­ti, osoit­taa töitä raken­nuk­sil­ta niille, joista on raken­nusalan töi­hin, lähet­tää kuntoutuk­seen ne, joiden työkyky edel­lyt­tää kuntou­tus­ta, kir­joit­taa osa eläk­keelle ja osoit­taa muun alan töitä niille, joil­la ei tosi­asi­as­sa ole raken­nusalan koulutusta.

Pohjo­is­maid­en hyvät koke­muk­set (pakko)aktivoinnista ovat osit­tain kotoisin juuri siitä, että nämä toimet kiusaa­vat työt­tömiä. Hyvä sosi­aal­i­tur­va olisi muuten liian hyvä vai­h­toe­hto huonopalkkaiselle työlle, joten varaste­taan työt­tömän vapaa-aika! Sil­loin palkkatyö muut­tuu houkut­tel­e­vam­mak­si. Tästä aktivoin­ti­mallis­sa on osit­tain kysymys, vaik­ka sitä ei halu­ta sanoa ääneen.

= = = =

Koin vuo­den 1995 hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa karkeasti se, että sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä toimii eri taval­la kuin se viral­lis­es­ti toimii. Sil­loin VM:n virkamiehet sai­vat läpi sen, että sairaus­päivära­has­sa ei pidä olla mitään minim­i­tur­vaa. Jos opiske­li­jal­la ei ole ollut tulo­ja ennen kuin hän katkaisee jalka­nsa pujot­telus­sa, mik­si hänelle pitäisi mak­saa sinä aikanakaan mitään, kun jal­ka on paketis­sa? Tämä vaikut­ti loogiselta, mut­ta ei se näin ollut. Alin sairaus­päivära­ha oli toimin­ut mie­len­ter­veyskuntoutu­jien perus­tur­vana. Tämän jäl­keen heil­lä ei ollut mitään. Se piti kor­ja­ta pikimmiten.

(Sinän­sä sairaus­päivära­ha on tähän tarkoituk­seen vähän huono, kos­ka se kieltää täysin työn tekemisen ja ten­tis­sä käymisen. Masen­nus­poti­laiden kohdal­la tämä on jok­seenkin epätarkoituksenmukaista.)

Myös työt­tömyys­tur­van varas­sa on ihmisiä, jot­ka saa­vat väärää etu­ut­ta, kos­ka oikeaa etu­ut­ta ei ole. He eivät ole työ­markki­noiden käytet­tävis­sä ja jot­ka kuu­luisi­vat sen vuok­si jonkin muun tuen, esimerkik­si sairaus­päivära­halle tai työkyvyt­tömyy­seläk­keelle. Tämä on se joukko, johon hal­li­tuk­sen ruos­ka osuu täysin epäoikeu­den­mukaises­ti, ja sen vuok­si ihmiset ovat niin vihaisia.

Kaiken kaikki­aan tämä pas­si­ivi­su­us-sakko on todel­la köm­pelö. Se sopii työt­tömien enem­mistölle, joka asuu kaupungeis­sa ja joka voi kyl­lä halutes­saan saa­da pieniä keikko­ja tai ansai­ta yrit­täjänä 250 euroa, mut­ta ei vajaatyökyky­isille eikä haja-asu­tusalueil­la asuville.

Vähän ay-liik­keen kri­ti­ikissä on jeesustelua. Uskoisin enem­män vil­pit­tömyy­teen ay-johta­jien puo­lus­taes­sa niitä, joiden on mah­do­ton saa­da töitä, ellei ay-liike olisi toisaal­ta tehnyt kaikken­sa perus­tur­van heiken­tämisek­si – siis sen eteen, että kur­jista kur­jim­mat eli he, jot­ka eivät koskaan ole saa­neet töitä, voisi­vat mah­dol­lisim­man kurjasti.

= = = =

Minä en usko pakol­la työl­listämiseen lainkaan. Joidenkin kohdal­la on hyvä, jos hei­dät haetaan säng­yn poh­jal­ta ja pakote­taan tekemään jotain, mut­ta karenssin uhal­la työsken­te­ly on ajatuk­se­na kuollut.

Homo Eco­nom­i­cus las­kee juuri niin, että todel­li­nen palk­ka työstä on se sum­ma, jol­la net­topalk­ka ylit­tää sosi­aal­i­tur­van. Malli, jos­sa töi­hin joudu­taan eikä päästä on tuomit­tu epäon­nis­tu­maan. Se saa ihmiset ajat­tele­maan työ­paikkaa onnet­to­muute­na, kun hei­dät pitäisi saa­da ajat­tele­maan sitä tavoitelta­vana asiana.

Sik­si pieni­palkkaises­takin työstä on jäätävä käteen riit­tävästi rahaa suh­teessa sosi­aal­i­tur­vaan. Työ­markki­natukea ei voi nykyis­es­tä enää alen­taa; ansiosi­don­naista voisi kyl­lä por­ras­taa niin kuin Tan­skas­sa. Pien­estä palka­s­ta on jäätävä enem­män käteen. Niitä ei pitäisi verot­taa lainkaan ja kaik­ista pien­impiä palkko­ja pitäisi tukea täy­den­tävil­lä tulonsiirroilla.

Täl­lainen mak­saa vähän, kos­ka suuri määrä nyky­isiäkin pieni­palkkaisia tulisi täy­den­tävien tulon­si­ir­to­jen piiri­in. Lop­putu­lok­se­na olisi oikeu­den­mukaisem­pi yhteiskun­ta, korkeampi työl­lisyysaste ja lujem­pi yhteiskuntarauha.

Tämän vuok­si olen kan­nat­tanut (pien­tä) perus­tu­loa, joka ainakin aluk­si olisi niin pieni, että rin­nal­la tarvit­taisi­in syype­r­ustei­ta sosi­aal­i­tur­vaa, siis tätä nyky­istä työvelvol­lisu­u­den sisältämää työt­tömyys­tur­vaa. Perus­tu­lo olisi automaat­tise­na tulo­tuke­na pieniä ansio­tu­lo­ja saav­ille. Kun reaali­aikainen tulorek­isteri ote­taan käyt­töön, on mah­dol­lista saa­da työn ja sosi­aal­i­tur­van yhteenso­vi­tus toim­i­maan myös nyky­istä jär­jestelmä kehittämällä.

Olen­naista on, että pieni­palkkaisten tulo­ja on nos­tet­ta­va reilusti. Kun työn­teosta tulee kan­nat­tavaa, ei tarvi­ta mitään töi­hin pakottamistoimia.

= = = =

Hal­li­tus toimisi viisaasti, jos peru­ut­taisi tämän nykyisen mallin ja van­han lain poh­jal­ta ryhty­isi aktivoimaan työt­tömiä ja osoit­ta­maan heille työpaikkoja.

= = =

Se tässä eniten har­mit­taa, että demar­it, jot­ka eivät ole itse tehneet kan­natuk­sen­sa hyväk­si mitään, saa­vat tästä ilmaista ja täysin ansioton­ta nostetta.