Pudistelimme päitämme, kun presidentti Trump väitti, että hänellä oli virkaanastujaisissa enemmän väkeä Obamalla. Miten oli otsaa, kun valokuvat kertoivat aivan muuta?
Tässä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä.
Ensiksikin ihmisillä on luontainen taipumus karsia vastaanottamaansa tietoa hyläten epäolennaisen ja ottaen vastaan olennaisen. Ilman sitä elämä olisi jatkuvaa kaaosta.
Toiseksi on inhimillistä karsia pois mielestään tieto, joka on oman kannan vastaista ja painottaa tietoa, joka tukee omaa käsitystä asioiden tilasta. Tämä kuulostaa älylliseltä heikkoudelta, mutta sekin tiettyyn rajaan asti vahvuus. Ilman sitä ei pystyisi tekemään päätöksiä ja toimimaan johdonmukaisesti. Jäisi nääntymään kuin aasi kahden heinäsuovan väliin.
Johdonmukaisuus muuttuu jääräpäisyydeksi, jos ei muuta kantaansa edes vääjäämättömien tosiasioiden edessä. Politiikassa jääräpäisiä ihaillaan ja takinkääntäjiä halveksutaan pettureina.
Kolmanneksi heimoutuminen on osa ihmisluontoa. Koko evoluutionsa ajan ihmiset ovat olleet sodassa muita heimoja ja kansoja vastaan. Vaikka ”Älä tapa” on ollut eettisenä sääntönä heimon sisällä, vihollisten tappaminen on ollut sankarillista.
On tarvittu vahvoja siteitä oman heimon välille ja voimakasta torjuntaa muita kohtaan.
Balkanin sotaa seuranneen oli vaikea uskoa, minkälaiseksi raakalaiseksi heimouskollisuus voi ihmisen tehdä.
Ihmisluontoon kuuluu siis karsia tosiasioita niin, että ne tukevat oman heimon arvoja, liioittelevat muiden pahuutta ja vaikenevat omista. Sitä kaikki tekevät.
Uskonto on ollut tärkein yhteisen arvopohjan luoja ja yhteen liimaava tekijä. Siksi uskonnon horjuttajia on pidetty vaarallisina. Uskonnosta luopuminen ja Jumalan pilkka tuottavat edelleen kuolemantuomion monissa maissa. Suomessa kuolemantuomio Jumalanpilkasta poistettiin rikoslaista vuonna 1890.
Valtiolle isänmaallisuus on voimavara, mutta maan sisäisten heimojen voimistuminen on uhka sen menestykselle. Euroopan unionin heikkouksiin kuuluu, ettei se ole onnistunut muodostamaan omaa heimoidentiteettiä, vaan joutuu tasapainoilemaan sisäisten heimojensa kanssa.
Heimouskollisuus saa torjumaan oman heimon arvojen vastaiset ajatukset – tai ainakin pitämään ne omana tietonaan. Heimon ulkopuolelle ei haluta.
Donald Trump varmasti tiesi, että Obaman virkaanastujaisissa oli ollut paljon enemmän väkeä. Pelottavaa on, että hän laski valheen kannattavan. Viesti oli suunnattu kiihkeimmille kannattajille, jotka uskoivat siihen, koska halusivat uskoa. Heidän lukemissaan lehdissä ei julkaistu vertailevia kuvia vaan kuvia virkaanastujaisten väenpaljoudesta. Trumpille olisi sama, mitä hänen vastustajansa ajattelivat, koska he joka tapauksessa vastustivat häntä.
Kovin valtiomiesmäisenä ei oman kansansa jakamista tällä tavalla voi pitää.
Pidän Yhdysvaltain sisäistä jakautumista jopa vaarallisena.
= = =
Aika lyhyeksi jäi historiassa yhtenäisen tiedonvälityksen aika, kun uutiset katsottiin televisiosta ja luettiin Helsingin Sanomista.
Sitä ennen luettiin värittyneitä puoluelehtiä, uskottiin huhuja ja kuunneltiin kansankiihottajia työväentaloilla tai suojeluskuntien taloilla. Yhdysvallat elää tätä aikaa taas tai yhä.
Sosiaalinen media on saanut tiedonvälityksen heimoutumaan nopeasti uudestaan. Facebook tuottaa jokaiselle luettavaksi sitä, mitä tämä haluaa lukea. Kansalaiset eristäytyvät omiin kupliinsa ja epäluuloisuus toisia kohtaan syvenee. Facebookin tekoälyohjelmat ovat kansallisen yhtenäisyyden kannalta vaarallisia. Nyt myös kaupallinen lehdistö tarjoaa nettisivuillaan räätälöityjä uutisia lukijan uutismaun mukaan.
Euroopassa punavihreät ja oikeistopopulistit ovat kaksi toisistaan kauimmaksi ajautunutta ryhmää. Nämä ovat myös sosiaalisen median ahkerimpia käyttäjiä.
= = =
Oikeistopopulistien heimo on syntynyt ja vahvistunut käsittämättömän nopeasti.
Populistien kupla tuntuu tyrmistyttävältä, koska se on meidän monen silmissä niin erilainen kuin omamme. Omaa kuplaa on vain vaikeampi havaita. Hyväosaisilla on omat kuplansa, maalaisilla ja kaupunkilaisilla omansa ja vihreillä omansa ja sosialidemokraateilla jopa useita.
Emme myöskään enää muista, kuinka vahvat luokkavastakohdat tässä maassa oli vielä pari sukupolvea sitten. Timo Soinin puheet ovat kesyjä Hertta Kuusiseen verrattuna.
Pyrkimys heimoutumiseen on tarjonnut tien populismin nousulle. Polttoaineena sille on ollut keskiluokan aseman nopea heikkeneminen globalisaation ja teknologisen kehityksen myötä. Hyvätuloinen duunariluokka on köyhtymässä ja katkeroitumassa. Oikeistopopulistit ovat vieneet ääniä erityisesti sosiaalidemokraateilta, jotka eivät pysty tarjoamaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta niin kuin vielä 30 vuotta sitten.
On myös kysymys vastareaktiosta kognitiivista eliittiä suosivalle meritokratialle. Koulutettuja on vaikeampi vihata kuin rikkaita, mutta nyt sekin on opittu.
Euroopassa edustuksellinen demokratia on tuottanut järjestelmällisesti äänestäjiä valistuneemmin ja liberaalimmin ajattelevia päättäjiä, ja äänestäjät ovat tämän hyväksyneet.
Yhdysvalloissa politiikka on ollut ”demokraattisempaa”. Presidenttiehdokkaat ovat joutuneet tavoittelemaan kansanomaisuutta salaamalla ranskankielen taitonsa.
Nyt meilläkin kehtaa sanoa ääneen mielipiteitä, joita ennen pidettiin sivistymättöminä.
= = = =
Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä Näkökulma-artikkelina