Vaihtoehtoinen totuus

Obaman virkaanastujaiset 2009
Trumpin virkaanastujaiset 2017

Pudistelimme päitämme, kun presidentti Trump väitti, että hänellä oli virkaanastujaisissa enemmän väkeä Obamalla. Miten oli otsaa, kun valokuvat kertoivat aivan muuta?

Tässä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä.

Ensiksikin ihmisillä on luontainen taipumus karsia vastaanottamaansa tietoa hyläten epäolennaisen ja ottaen vastaan olennaisen. Ilman sitä elämä olisi jatkuvaa kaaosta.

Toiseksi on inhimillistä karsia pois mielestään tieto, joka on oman kannan vastaista ja painottaa tietoa, joka tukee omaa käsitystä asioiden tilasta. Tämä kuulostaa älylliseltä heikkoudelta, mutta sekin tiettyyn rajaan asti vahvuus. Ilman sitä ei pystyisi tekemään päätöksiä ja toimimaan johdonmukaisesti. Jäisi nääntymään kuin aasi kahden heinäsuovan väliin.

Johdonmukaisuus muuttuu jääräpäisyydeksi, jos ei muuta kantaansa edes vääjäämättömien tosiasioiden edessä. Politiikassa jääräpäisiä ihaillaan ja takinkääntäjiä halveksutaan pettureina.

Kolmanneksi heimoutuminen on osa ihmisluontoa. Koko evoluutionsa ajan ihmiset ovat olleet sodassa muita heimoja ja kansoja vastaan. Vaikka ”Älä tapa” on ollut eettisenä sääntönä heimon sisällä, vihollisten tappaminen on ollut sankarillista.

On tarvittu vahvoja siteitä oman heimon välille ja voimakasta torjuntaa muita kohtaan.

Balkanin sotaa seuranneen oli vaikea uskoa, minkälaiseksi raakalaiseksi heimouskollisuus voi ihmisen tehdä.

Ihmisluontoon kuuluu siis karsia tosiasioita niin, että ne tukevat oman heimon arvoja, liioittelevat muiden pahuutta ja vaikenevat omista. Sitä kaikki tekevät.

Uskonto on ollut tärkein yhteisen arvopohjan luoja ja yhteen liimaava tekijä. Siksi uskonnon horjuttajia on pidetty vaarallisina. Uskonnosta luopuminen ja Jumalan pilkka tuottavat edelleen kuolemantuomion monissa maissa. Suomessa kuolemantuomio Jumalanpilkasta poistettiin rikoslaista vuonna 1890.

Valtiolle isänmaallisuus on voimavara, mutta maan sisäisten heimojen voimistuminen on uhka sen menestykselle. Euroopan unionin heikkouksiin kuuluu, ettei se ole onnistunut muodostamaan omaa heimoidentiteettiä, vaan joutuu tasapainoilemaan sisäisten heimojensa kanssa.

Heimouskollisuus saa torjumaan oman heimon arvojen vastaiset ajatukset – tai ainakin pitämään ne omana tietonaan. Heimon ulkopuolelle ei haluta.

Donald Trump varmasti tiesi, että Obaman virkaanastujaisissa oli ollut paljon enemmän väkeä. Pelottavaa on, että hän laski valheen kannattavan. Viesti oli suunnattu kiihkeimmille kannattajille, jotka uskoivat siihen, koska halusivat uskoa. Heidän lukemissaan lehdissä ei julkaistu vertailevia kuvia vaan kuvia virkaanastujaisten väenpaljoudesta. Trumpille olisi sama, mitä hänen vastustajansa ajattelivat, koska he joka tapauksessa vastustivat häntä.

Kovin valtiomiesmäisenä ei oman kansansa jakamista tällä tavalla voi pitää.

Pidän Yhdysvaltain sisäistä jakautumista jopa vaarallisena.

= = =

Aika lyhyeksi jäi historiassa yhtenäisen tiedonvälityksen aika, kun uutiset katsottiin televisiosta ja luettiin Helsingin Sanomista.

Sitä ennen luettiin värittyneitä puoluelehtiä, uskottiin huhuja ja kuunneltiin kansankiihottajia työväentaloilla tai suojeluskuntien taloilla. Yhdysvallat elää tätä aikaa taas tai yhä.

Sosiaalinen media on saanut tiedonvälityksen heimoutumaan nopeasti uudestaan. Facebook tuottaa jokaiselle luettavaksi sitä, mitä tämä haluaa lukea. Kansalaiset eristäytyvät omiin kupliinsa ja epäluuloisuus toisia kohtaan syvenee. Facebookin tekoälyohjelmat ovat kansallisen yhtenäisyyden kannalta vaarallisia. Nyt myös kaupallinen lehdistö tarjoaa nettisivuillaan räätälöityjä uutisia lukijan uutismaun mukaan.

Euroopassa punavihreät ja oikeistopopulistit ovat kaksi toisistaan kauimmaksi ajautunutta ryhmää. Nämä ovat myös sosiaalisen median ahkerimpia käyttäjiä.

= = =

Oikeistopopulistien heimo on syntynyt ja vahvistunut käsittämättömän nopeasti.

Populistien kupla tuntuu tyrmistyttävältä, koska se on meidän monen silmissä niin erilainen kuin omamme. Omaa kuplaa on vain vaikeampi havaita. Hyväosaisilla on omat kuplansa, maalaisilla ja kaupunkilaisilla omansa ja vihreillä omansa ja sosialidemokraateilla jopa useita.

Emme myöskään enää muista, kuinka vahvat luokkavastakohdat tässä maassa oli vielä pari sukupolvea sitten. Timo Soinin puheet ovat kesyjä Hertta Kuusiseen verrattuna.

Pyrkimys heimoutumiseen on tarjonnut tien populismin nousulle. Polttoaineena sille on ollut keskiluokan aseman nopea heikkeneminen globalisaation ja teknologisen kehityksen myötä. Hyvätuloinen duunariluokka on köyhtymässä ja katkeroitumassa. Oikeistopopulistit ovat vieneet ääniä erityisesti sosiaalidemokraateilta, jotka eivät pysty tarjoamaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta niin kuin vielä 30 vuotta sitten.

On myös kysymys vastareaktiosta kognitiivista eliittiä suosivalle meritokratialle. Koulutettuja on vaikeampi vihata kuin rikkaita, mutta nyt sekin on opittu.

Euroopassa edustuksellinen demokratia on tuottanut järjestelmällisesti äänestäjiä valistuneemmin ja liberaalimmin ajattelevia päättäjiä, ja äänestäjät ovat tämän hyväksyneet.

Yhdysvalloissa politiikka on ollut ”demokraattisempaa”. Presidenttiehdokkaat ovat joutuneet tavoittelemaan kansanomaisuutta salaamalla ranskankielen taitonsa.

Nyt meilläkin kehtaa sanoa ääneen mielipiteitä, joita ennen pidettiin sivistymättöminä.

= = = =

Kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä Näkökulma-artikkelina

88 vastausta artikkeliin “Vaihtoehtoinen totuus”

  1. ”Nyt meilläkin kehtaa sanoa ääneen mielipiteitä, joita ennen pidettiin sivistymättöminä.”

    Ehei, kyllä ne on sanottu ääneen siellä Esson baarissa, mutta nyt ne julkaistaan kännipäissään koko maailman luettaviksi.

    Kesätöissä liikenneasemalla olleena sain kuunnella näiden ”elämän korkeakoululaisten” jokailtaista valitusta, jota he jakoivat ”isältä pojalle”.

    On lähes mykistävää, että Suomessa ei edes sataan vuoteen ole kyetty käsittelemään sisällissotaa, joka on tässäkin ”punaisten” ja ”valkoisten” somesodassa tavallaan taustalla.

    Nytkin on koko juhlavuosi jauhettu Talvisotaa, eikä puhettakaan sisällissodasta.

    Suomen sisällissodan alkamista on vajaan kahden kuukauden kuluttua kulunut sata vuotta.

    Suomessa on iso joukko ihmisiä, jotka kuvittelevat Suomen itsenäistyneen 1939, 1940, 1944 tai 1945, eikä vuonna 1917. Eikä se ole ihme, kun itsenäisyyspäivänä on juhlittu ja muisteltu Talvisotaa, eikä itsenäistymiseen johtaneita tapahtumia.

    Suomessa on ylläpidetty myyttiä homogeenisestä Suomen kansasta, joka talkoohengessä voitti Neuvostoliiton, rakensi maan tyhjästä ja synnytti Nokian.

    Todellisuudessa suomalaiset ovat olleet koko itsenäisyytemme ajan jakautuneita ”punaisiin” ja ”valkoisiin”, koska asiaa ei ole käsitelty millään tavalla. Se jako kulkee ”isältä pojalle”, eikä ole olemassa mitään viitteitä siitä, että seuraavankaan sadan vuoden aikana Suomessa tämä jako häviäisi.

  2. LK: Todellisuudessa suomalaiset ovat olleet koko itsenäisyytemme ajan jakautuneita “punaisiin” ja “valkoisiin”, koska asiaa ei ole käsitelty millään tavalla.

    Kyllähän tuota on jauhettu jo kyllästymiseen saakka. Pitäisi vain päästä sekä vapaussodan että niistä Täällä pohjantähden alla-poteroista ylös, niin keskustelu etenisi.

    Nimittäin julkisen keskustelun perusteella sisällissotamme oli melkoisen omituinen tapahtuma, kun karrikoidusti kukaan ei sitä halunnut, kukaan ei ottanut osaa taisteluihin tai laittomuuksiin (ainakaan vapaaehtoisesti) ja silti melkein 40 000 ihmistä kuoli.

    No ehkä nyt liioittelen, mutta kuitenkin. Tuntuu siltä että ketään ei koko sodan aikana kertaakaan ammuttu aiheesta, ei taisteluissa, eikä sotaoikeudessa. Kaikki kuolivat joko vahingossa taikka väärästä syystä.

    Tosin onhan se viimeisen 10v sisällissodasta keskustalu on oikeasti edennytkin.

  3. Se, että ruumiita tulee paljon, ei ole yllätys. Mikään kansanmurha ei ole jäänyt toteutumatta sen takia, ettei pyöveleitä olisi löytynyt.

  4. Tämä on erittäin tärkeä aihe, josta pitäisi keskustella paljon enemmän, sillä kehityssuunta on huolestuttava, jopa vaarallinen. Ja tämä tilanteessa, jossa ihmiskunnan jännitteet lisääntyvät muutenkin.

    Kuuluuko ihmisluontoon vääjäämättä kyvyttömyys, heimona, hyväksyä erilaisuutta? Kyky sulkea silmänsä tosiasioilta silloin kun tunne vie? Jos kuuluu, eikä sille mitään voi, ei ihmiskunnalle osaa kuvitella hyvää tulevaisuutta. Ei tällä ihmismäärällä, ei näillä resursseilla, ei nykyisillä tuomiopäivän aseilla.

  5. LK:
    “Nyt meilläkin kehtaa sanoa ääneen mielipiteitä, joita ennen pidettiin sivistymättöminä.”

    Ehei, kyllä ne on sanottu ääneen siellä Esson baarissa, mutta nyt ne julkaistaan kännipäissään koko maailman luettaviksi.

    On totta, että sosiaalisen median masentavia ominaisuuksia on ollut se, että se on paljastanut miten pikkumaisia, ilkeitä ja typeriä jotkut ihmiset ovat. Epäilemättä he ovat olleet sitä aina, mutta me sivistyksen kuplassa eläneet emme sitä ole kunnolla tiedostaneet.

    Ikävintä on, että ainakin toistaiseksi sosiaalinen media tuntuu vain kiihdyttävän näitä asenteita.

  6. Vielä tuosta EU:sta. On kieltämättä erikoista miten huono imago EU:lla on.

    Tilanteessa, jossa monet asiat vaativat kansalliset rajat ylittävää päätöksentekoa, on organisaatiosta, joka sellaiseen pyrkii, tullut yleinen sylkykuppi.

    Voihan EU:ta toki perustellustikin monessa suhteessa kritisoida, mutta ei se tietenkään ole sellainen kaiken huonon tuoja ja hyvän tyrehdyttäjä kuin joissain puheissa. Monilla tunne voittaa tosiasiat kun EU:sta puhutaan. Sääli.

  7. LK:
    Ehei, kyllä ne on sanottu ääneen siellä Esson baarissa, mutta nyt ne julkaistaan kännipäissään koko maailman luettaviksi.

    Paitsi että julkaisijat ei ole välttämättä edes kännipäissään.

    Päättäjille ja ns. sivistyneille tekee kuitenkin hyvää nähdä ja kuulla millaisessa Suomessa eletään. Toimeentulotuesta, terveyskeskuksista, päivähoidosta ja peruskoulusta huolimatta.

    Kaikki somekohut toisaalta rajoittuvat vain niille suomen- ja englanninkielisille facebook-seinille, joista voi jakaa ja lainata kavereille ja mediaan niin että sisällön tajuaa.

    Silmiä avaisi entisestään, jos nostettaisiin esille ja paheksuttaisiin myös hieman harvinaisemmilla kielillä käytyä julkista keskustelua. Suomessa kun on nykyään monia eri merkistöjä käytössä.

  8. Vaihtoehtoinen totuus ei ole vain oikeistopopulistien ongelma. Yhtälailla tai jopa enemmän ideologista vääristelyä näkyy olevan punaviherkuplassa.

    Tuo kyvyttömyys keskusteluun on näkynyt mm. Halla-Ahon nousuna, tai Ruotsissa ruotsidemokraattien nousuna.

  9. LK: Todellisuudessa suomalaiset ovat olleet koko itsenäisyytemme ajan jakautuneita “punaisiin” ja “valkoisiin”, koska asiaa ei ole käsitelty millään tavalla. Se jako kulkee “isältä pojalle”, eikä ole olemassa mitään viitteitä siitä, että seuraavankaan sadan vuoden aikana Suomessa tämä jako häviäisi.

    Suoraan sanottuna tämmöinen jako punaisiin ja valkoisiin suorastaan kuvottaa itseäni enkä usko että olen ainoa.

    Itse tapahtumathan olivat lähinnä surkuhupaisia.

    Olen lukenut jotain tarinoita siitä kuinka joskus 1917 kylänmiehet potkukelkalla lähtivät naapuripitäjään ”sotimaan” ja kun esimmäiset laukaukset ammuttiin tultiin vikkelästi takaisin.

    Tai kun ajateltiin että räjäytetään silta dynamiitilla, koko homma meni täysin pieleen kun ei osattu pioneeritoimintaa kunnolla. Seuraava juna ajoi sillasta yli kuin mitään ei olisi tapahtunut. No meteliä kai saatiin aikaan.

    Koko itsenäistymisen ajan sodassa ei ollut mitään kunniakasta eikä hienoa, enkä kyllä rehellisesti sanottuna näe mitään jakoa punaisiin ja valkoisiinkaan olevan olemassa ainakaan nuoremmissa ikäpolvissa.

    Toki joillekin varmasti jäi syviäkin haavoja. Etenkin nämä hätäiset sotaoikeuden täytäntöönpanot saattoivat olla hyvinkin ristiriitaisia – eräälläkin kylällä isäntä ihmetteli, että tarvitseeko tuota nyt ampua kun se on aina ollut hyvä renki. Isältä pojalle vannotettiin, että muista aina tämä.

    Se jako mikä Suomessa ehkä on vieläkin on se, että täällä ollaan aina suhtauduttu aika skeptisesti ns. ”herroihin”. Ja tämä on semmoinen kansanluoneen piirre, mikä mielestäni kulkee ihan läpi luokkarajojen.

    Keisari Aleksanteri I kiersi aikanaan Suomen läpi ja yksi hänen havainnoistaan oli, että tämä on semmoinen kansa joka ei halua alistua minkään toisen vallan alaisuuteen, vaan on perusluonteeltaan hyvin itsenäinen.

    ”Näkee kyllä, etteivät täkäläiset ihmiset ole olleet milloinkaan orjia, eikä heidän ole ollut pakko ryömiä tilanherrojensa edessä. Tämän kansan näkeminen ilahduttaa sydäntäni.”

    Meillä on kyllä syytä ylpeyteen, mutta toisaalta varovaisuuskaan ei olisi pahitteeksi. Finlandia -voittajamme mielestäni puhui kerrankin tärkeästä asiasta, valistuksesta ja sen tapeesta. Virossahan on kouluja uudistettu mutta muistettu myös kurin merkitys ja siellä poikien oppimistulokset ovatkin loistavia suomeen nähden.

  10. Eikös Trump selittänyt tuon alemman kuvan niin, että se olisi otettu siinä vaiheessa kun porukkaa vasta alkoi kerääntymään paikalle?

  11. OS avaa tässä hyvän keskustelunaiheen. Varsinkin Suomessa tämä on ajankohtaista, jossa vallitsee ”yhden totuuden” traditio.

    Nytkin kannattaa seurata tarkasti tuota ”ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemis”-keskustelua.

    Siitä vallitsee jo suuri tiedeyhteisön konsensus, että ilmaston lämpeneminen on ollut noin 15 vuoden ajan huomattavasti hitaampaa kuin IPCCn mallit ennustavat. Näitä malleja on yli 100 kpl, eikä kukaan tiedä mikä niistä on se oikea…

    Syytä IPCCn mallien virheeseen ei tiedetä. Se kylläkin tiedetään, että näitä malleja ja historiallisia lämpötila-tilastoja tuunataan koko ajan…

    Sekin tiedetään, että huolimatta päinvastaisista väitteistä, hurrikaanien esiintymistiheys ja voimakkuus eivät ole lisääntyneet. Päinvastoin.

    Siitäkin vallitsee suuri tiedeyhteisön konsensus, että merien lämpösisältö on 1000 kertaa suurempi kuin ilmakehän, ja että merien lämpötiloista ei ole pitkän ajan dataa…

    OS sanoo aivan oikein: ”Ihmisillä on luontainen taipumus karsia vastaanottamaansa tietoa hyläten epäolennaisen ja ottaen vastaan olennaisen”.

    Näyttää siltä, että ihmisen ”olennaiseksi” tiedoksi tuppaa valikoitumaan sellainen, jossa uhataan maailmanlopulla, vedenpaisumuksella ja varsinkin se, että ihmisen CO2-synnit vievät suoraan helvettiin.

    Itse olen luottavainen sen suhteen, että ”nerokkaiden insinöörien heimo” ratkaisee tämänkin ”kaaoksen”, niin kuin aina ennenkin.

    Seppo Korppoo, joka kuuluu insinöörien heimoon

  12. Pekka T.:
    Vielä tuosta EU:sta. On kieltämättä erikoista miten huono imago EU:lla on.

    Tilanteessa, jossa monet asiat vaativat kansalliset rajat ylittävää päätöksentekoa, on organisaatiosta, joka sellaiseen pyrkii, tullut yleinen sylkykuppi.

    Voihan EU:ta toki perustellustikin monessa suhteessa kritisoida, mutta ei se tietenkään ole sellainen kaiken huonon tuoja ja hyvän tyrehdyttäjä kuin joissain puheissa. Monilla tunne voittaa tosiasiat kun EU:sta puhutaan. Sääli.

    Osittain tuo EU:n huono maine varmasti on myös seurausta siitä, että toiminnan nähdään tunkeutuvan alueille, joissa ratkaisuja voidaan hakea paikallisesti.

    Valitettavasti EU:n kehittämisajatuksista on ainakin julkisuudessa loistanut poissaolollaan kulma, jossa aidon kriittisen kiinnostuneesti arvioitaisiin millaisissa asioissa ylikansallinen toimija voi saada tuloksia, joihin paikallisesti ei pystytä, koska intressit ovat ristiriitaisia. Ja rakennettaisiin EU:n toiminta sitten uudelleen ja kirkkaasti näiden alueiden ja tavoitteiden varaan.

  13. Sähköisestä, varsinkin sosiaalisesta mediasta maailman menon seuraamisessa on sisällön kuplautumisen lisäksi myös muita heimoutumista vahvistavia ominaisuuksia.

    Sisällön pyrkimys lähes reaaliaikaisuuteen tuottaa paljon huhuja tai epäoleellisia kun jotain dramaattista tapahtuu, eikä jäsenneltyä tietoa ei vielä ole. Toistettuna harvat tiedossa olevat asiat (tai huhut), vaikka tieto ampujan tyttöystävän Facebook-sivulla olevasta tykkäyksestä Antifan videolle X vuonna 2016 alkavat yhtäkkiä tuntua keskeisiltä niille joiden maailmakuvassa keskeistä on vaikka sellainen ajatus että vasemmisto on tosiasiassa paljon väkivaltaisempaa kuin rehdit nationalistit jotka toimivat vain uhattuina.

    Sosiaalisen median sisällön on lyhyys ja pirstaloituneisuus vaikuttaa myös. Twiitin 140 merkkiin ei paljon yhtäältä-mutta-toisaalta -pohdintaa mahdu, vaan asian täytyy tarkemmin ajateltuna olla yksinkertaisesti juuri niin kuin tuohon merkkimäärään mahtuu.

    Asiat lisäksi henkilöityvät entisestään. Myös perinteisemmässä uutisoinnissa ihmisellä on yleensä vain yksi rooli. On lääkäri, asiantuntija, ylitarkastaja, poliisin vanha tuttu.

    Sosiaalisessa mediassa tämä kärjistyy. Ytimekkään tarinan hahmo on ”persu”, ”varttinatsi”, ”suvakki”, ”kepulaisisäntä”, ”feministi”, ”audi-mies”, ”naistenvihaaja”, ”juntti”, ”homo”, ”manne”, ”setämies”, ”ihmisoikeusaktivisti” ja niin edelleen, ja koko lyhyt teksti tai video sivalletaan vastaanottavaiseen maaperään tässä kontekstissa.

    Ihmekös siinä sitten kun yksien ihmisoikeuksien puolustaja on toisille väkivaltaa ihannoiva ajatuspoliisin kätyri.

    Vaikka sama henkilö on myös opiskelija, autoilija, isoveli, osakepiensijoittaja ja tennarikeräilijä. Puhumattakaan siitä että henkilön isovanhemmissa on punikkeja ja lahtareita. Ja yksi serkku on toimitusjohtaja ja toinen on Suomen ainoa transsukupuolinen juutalainen kansallissosialisti. Ainakin yhdessä taideprojektissa.

  14. Heimoutuminen ja yhteisöllisyys ovat kuin sama asia eri suunnasta katsottuna. Toinen paha, toinen hyvä. Amerikkalaisten vahvuushan on yhteisöllisyys. Samoin uskonnollisten liikkeiden. Esimerkiksi lestadiolaisuudesta irtautuneet kuitenkin arvostavat liikkeen yhteisöllisyyttä.

  15. Keskisuomalainen ja muut STT:n omistajat lobbaavat STT:n pelastamista valtion rahoilla, käyttäen argumentteina samansuuntaisia visioita yhtenäisen tiedon murenemisesta.

    Itse näkisin tiettyjä ongelmia siinä, että yritetään perustaa jonkinlaista hybridiajan tiedotuskomppaniaa. Etenkin jos virallinen totuus tulee olemaan nykyisen STT:n linjoilla.

  16. Tohtiskohan sitä laittaa vertailuun kuvissa olevan väen yhteisesti maksama verokertymä ja vaikkapa annetut rikostuomiot. No ei tietenkään kun on ihan irrelevantti asia eiks vaa?

  17. Seppo Korppoo:

    Siitä vallitsee jo suuri tiedeyhteisön konsensus, että ilmaston lämpeneminen on ollut noin 15 vuoden ajan huomattavasti hitaampaa kuin IPCCn mallit ennustavat. Näitä malleja on yli 100 kpl, eikä kukaan tiedä mikä niistä on se oikea…

    Seppo, tämä 15 vuoden tai 17 vuoden hitamapi lämpeneminen on todistettu tänä vuonna hölynpölyksi, kun saatavilla oleva data on tarkentunut.

  18. ”Antihauraat (antifragile) järjestelmät eivät ainoastaan hyödy kaaoksesta vaan tarvitsevat sitä, pysyäkseen hengissä ja kukoistaakseen.”
    En ole huolissani, että ajatusten ja ideologioiden evolutiivisessa prosessissa kävisi huonosti. Selviytymiskykyisimmät ja elinvoimaisimmat (fittest) pärjäävät.
    EU ei ole enää pointti (vain yksi taso) eikä maailmanjärjestys jäsenny alueellisesti valtiona (siis ”muutama” vuosi eteenpäin). ’Valtakunnat’ ovat ylikansallisia nettiyhteisöjä (joita voi kutsua myös heimoiksi).
    Mitä territoriaalisuuteen tulee, mielenkiintoisin kehitys tulee olemaan se, kuinka kasvavat kaupungit ”jyräävät” kansallisvaltiot (Ks. Geoffrey West, Scale).
    Ps. Omassa kuplassani ihmettelen, ovatko Facebook ja Twitter (joita toki itsekin käytän) jonkun pääasiallinen tieto- / heimoviestintäväline? Ja sitä paitsi ainakin oma Facebook-yhteisöni on kovin moniääninen. Aina tulee joku ja rikkoo kauniin kuplan, ainakin nakertaa sen pintaa.

  19. ”Euroopan unionin heikkouksiin kuuluu, ettei se ole onnistunut muodostamaan omaa heimoidentiteettiä, vaan joutuu tasapainoilemaan sisäisten heimojensa kanssa.”

    Pikemminkin EU:n heikkous on yrittää olla jotain, jolla muka voisi olla heimoidentiteetti. EU:n pitäisi ”tyytyä” olemaan kuin YK, WTO tai kansanvälinen olympiakomitea (tai sellaisen paikallisosasto). Sanalla sanoen heikkoutena on ollut federalismi.

  20. Keinoälystä eli tekoälystä puhutaan paljon. Mutta eihän se ole älykkyyttä, vaan mekaaniikkaa – olkoonkin digitaalista – , kun valtavasta tietomäärästä kone etsii silmänräpäyksessä tietyt tiedot, tuottaa kieltä tai ohjelmoi robotin johonkin tarkoitukseen.

    Jotenkin pitäisi estää, ettei apinaesi-isiltä peritty laumavietti hallitse liikaa. Auttaisiko meitä keinomoraali? Periaatteessa olisi varmaankin mahdollista syöttää koneeseen sellainen valmiiksi mietitty laaja aineisto, minkä perusteella kone valikoi erilaisiin tilanteisiin parhaatmahdolliset ratkaisut. Esim. jos ammutaan Pohjois-Koreaan ydinohjus, tietokone kertoo, mitä seuraa ja onko se muihin ratkaisuihin nähden hyvä vai huono. Jos diktaattori surmataan kuin Osama bin Laden, mitä seuraa. Jos öljyhanat kiinni, mitä seuraa jne.

    Moraalikone ei heimoudu toivottavasti niin pahasti kuten järkevinkin valtiomies silloin, jos omalle heimolle on vahinkoa, vaikka yhteinen hyvä vaatisi muuta. Siksi koneesta saisi neutraalempia ja arvovapaampia ohjeita, koska ne on koneeseen etukäteen syötetty, kuin mihin ihmiset kykenevät silloin, kun tilannne on jo päällä.

    Taisi olla ajatusleikki.

  21. LK: Todellisuudessa suomalaiset ovat olleet koko itsenäisyytemme ajan jakautuneita “punaisiin” ja “valkoisiin”, koska asiaa ei ole käsitelty millään tavalla. Se jako kulkee “isältä pojalle”, eikä ole olemassa mitään viitteitä siitä, että seuraavankaan sadan vuoden aikana Suomessa tämä jako häviäisi.

    Perustatko kantasi tutkimukseen vai mutuun?

    Oma mutuni on täysin toisenlainen. Koulu-uudistukset 50-luvulta lähtien synnyttivät sellaisen säätykierron, ettei paremmasta väliä. Merkittävästä osasta punaisten lapsista ja lapsenlapsista tuli porvareja, ja vähän yksinkertaistaen, valkoisen eliitin lapsenlapsista taistolaisia. Oma isoisäni oli torppari, äidinäitini punaisen duunarin lapsi.

  22. Collegen käyneistä 49 % äänesti Clintonia, 45 % Trumpia — siis vain pieni ero. Oleellista ei olekaan populismiin kuuluva retoriikka (yliyksinkertaistukset ja jopa valheet) vaan taustalla olevat ideat, aatteet ja päämäärät — niitä kannatetaan, aivan hyvin perustein. Perussuomalaisissa on lukuisia tohtoreita, AfD aloitti ”professorien puolueena”, brexitin puolesta äänesti moni selväjärkinen korkeakoulutettu. Haukkukaamme oikeaa puuta.

  23. Kuuleppas LK:

    DAILY CALLER artikkeli 18.9.2017

    Another group of prominent climate scientists have published research claiming humanity may have a couple extra decades before pushing the world past what the U.N. calls “dangerous” levels of global warming.

    However, the importance of the study isn’t in future projections — which always have high amounts of uncertainty — but rather in its endorsement of the new “consensus” on global warming.

    The study, published in the journal Nature Geoscience, provides more confirmation the climate models are running too hot and could not predict the 15-year “hiatus” in global warming.

    “We haven’t seen that rapid acceleration in warming after 2000 that we see in the models. We haven’t seen that in the observations,” Myles Allen, a geosystem scientist at the University of Oxford, told The Times on Monday.

    “The models end up with a warming which is larger than the observed warming for the current emissions. … So, therefore, they derive a budget which is much lower,” study co-author Pierre Friedlingstein of the University of Exeter said, according to The Washington Post.

    Most climate models over-predicted the amount of warming during the early 21st Century. From 1998 to 2014, there wasn’t much of an increase in global average surface temperature readings. Satellite data showed a more than 20-year “hiatus” in warming.

    Vastaavia tutkimustuloksia on viime aikoina tullut roppakaupalla.

    Kuten OS sanoo: ”… on inhimillistä karsia pois mielestään tieto, joka on oman kannan vastaista ja painottaa tietoa, joka tukee omaa käsitystä asioiden tilasta. Tämä kuulostaa älylliseltä heikkoudelta…”

    Seppo Korppoo, joka tietää, että tiedon määrä on tuplaantunut 2 vuoden välein. Näin tässä ilmasto-asiassakin!

  24. Veikkaan, että Trumpin tilaisuudessa oli vähemmän väkeä. Mutta miten tuosta voisi olla varma? Ja kuinka paljon vähemmän? Nuo valokuvat nyt ei ainakaan sinänsä kerro mitään, jollei joku pysty todistamaan, että ne on otettu samana ajankohtana.

    Trump on tietysti krooninen valhetelija, mutta sekään ei tätä ratkaise.

    Metrolippuja kuitenkin myytiin selvästi vähemmän tänä vuonna. Tuo tuntuisi todistavan varsin vahvasti, että tilaisuudessa oli vähemmän porukkaa.

    Mutta ihmekö tuo – vaikka täämä nyt ei enää kuulu asiaan – rumpin kannatus oli eri alueilla ja sääkin huono.

  25. ”Collegen käyneistä 49 % äänesti Clintonia, 45 % Trumpia — siis vain pieni ero. Oleellista ei olekaan populismiin kuuluva retoriikka (yliyksinkertaistukset ja jopa valheet) vaan taustalla olevat ideat, aatteet ja päämäärät — niitä kannatetaan, aivan hyvin perustein. Perussuomalaisissa on lukuisia tohtoreita, AfD aloitti “professorien puolueena”, brexitin puolesta äänesti moni selväjärkinen korkeakoulutettu. Haukkukaamme oikeaa puuta.”

    Kävin tässä Kansallisteatterissa jälleen päivittämässä Shakespearen Richard III:nen. Jätettäköön älyllisyys hetkeksi sivuun (paitsi että tämäkin on puhdasta tilastomatematiikkaa): ”Kun joka moukasta on tullut aatelinen, on moni aatelinen aikamoinen moukka.” (aatelinen=koulutettu)

  26. Trumpista puhuttaesssa jotkut ovat maininneet, Harry Frankfurtin esittämän erottelun valheen ja bullshitin välillä.

    ”Frankfurt determines that bullshit is speech intended to persuade (a.k.a. rhetoric), without regard for truth. The liar cares about the truth and attempts to hide it; the bullshitter doesn’t care if what they say is true or false, but rather only cares whether or not their listener is persuaded”.

    Tämä kuvastaa minusta aika hyvin Trumpia ja joitain miehen leirissä olevia.

  27. Jyrki Patomäki:

    Jotenkin pitäisi estää, ettei apinaesi-isiltä peritty laumavietti hallitse liikaa.Auttaisiko meitä keinomoraali? Periaatteessa olisi varmaankin mahdollista syöttää koneeseen sellainen valmiiksi mietitty laaja aineisto, minkä perusteella kone valikoi erilaisiin tilanteisiin parhaatmahdollisetratkaisut. Esim.jos ammutaan Pohjois-Koreaan ydinohjus, tietokone kertoo, mitä seuraa ja onko se muihin ratkaisuihin nähden hyvä vai huono.

    ”It is remarkably simple to do that…”

    (Sorry, kiusausta ei voinut vastutaa…)

  28. Aika ajatella:
    “Euroopan unionin heikkouksiin kuuluu, ettei se ole onnistunut muodostamaan omaa heimoidentiteettiä, vaan joutuu tasapainoilemaan sisäisten heimojensa kanssa.”

    Pikemminkin EU:n heikkous on yrittää olla jotain, jolla muka voisi olla heimoidentiteetti. EU:n pitäisi “tyytyä” olemaan kuin YK, WTO tai kansanvälinen olympiakomitea (tai sellaisen paikallisosasto). Sanalla sanoen heikkoutena on ollut federalismi.

    EU:lla ei edes voi tulla heimoidentiteettiä kahteen-kolmeen sukupolveen, koska yhteinen kieli puuttuu.

    Mikäli EU haluaa yhtenäisyyttä USA:n tasolla, niin siirtyminen toisesta osavaltiosta toiseen pitää onnistua kuin muutto Lapuasta Rovaniemeen. Tähän päästään vain sillä, että EU:ssa opiskellaan vieraita kieliä niin hyvin, että suurin osa kansalaisista osaa äidinkielenomaisesti yhden viereen kielen ja toisen hyvin. Suomessa tähän voidaan päästä vain sillä, että pakkoruotsi poistetaan ja korvataan vapaavalintaisella, mutta pakollisella, kielellä – sepä olisi EU:lta erittäin hyvä saavutus.

  29. On hyvä muistaa, että virkaanastujaiskaupunki Washington D.C:ssä Hillary Clinton sai 90,9 % äänistä ja Donald Trump vain 4,1 %. Mielestäni Donald Trumpin valhe on siten korkeintaan vain valkoinen valhe, koska suunnilleen missä tahansa muualla väkeä olisi kertynyt suhteellisesti enemmän.

  30. Kuten Socrates aikoinaan sanoi, niin ainoaa viisautta on tunnustaa oma tietämättömyytensä.

    Osmo halveksuu jo suomalaista vähemmän kouluttautunutta sen verta, että voin vain kuvitella mitä Osmo sanoisi parin punaviinilasillisen jälkeen oikeassa seurassa esimerkiksi huonosti koulutetuista maahanmuuttajista joilla ei ole ollut edes suomalaista peruskoulua..

  31. Tuskin kannattaa hakea vastausta nykyiseen kahtiajakautumiseen sadan vuoden takaisesta Suomesta, kun jaon arvoliberaalilla puolella on yhtäältä uusvasemmistoa ja toisaalta oikeistoliberaaleja ja taas arvokonservatiivisella puolella on yhtä lailla asevelisosialisteja tai heidän nykyisiä vastineitaan työväenluokasta ja sitten erilaisia kristittyjä konservatiiveja tai klassisia liberaaleja jotka eivät ole omaksuneet kulttuurimarxilaisuutta kuten monet muut talousliberaalit.

    Kahtiajaolla on juuret Yhdysvalloissa, turha syyttää 1918 tapahtumia siitä mikä selittyy paremmin amerikkalaisella kulttuurisodalla.

  32. Punaisten ja valkoisten välissä oli kolmaskin ryhmä. Isäni perhe asui Tampereen Järvensivulla, vanhemmat töissä Finleisonilla.Isoisällä oli 2 kaveria,lauloivat yhdessä kuorossa. Toinen siirtyi valkoisten puolelle, toisesta, joka oli veturinkuljettaja, tuli punaisten joku ryhmän johtaja. Isoisä ei halunnut osallistua sotaan. Hän joutui piileksimään, koska punainen kaveri uhkasi tappaa. Hän mm.teki puuliiterin klapipinojen taakse piilokolon. Tarkkaa tietoa hänen piileksimistään minulla ei ole. Arvostan hänen ratkaisuaan, joka sekin oli varmaan vaikea. Se ei ollut pelkurin eikä välinpitämättömän ratkaisu. Olisi hyvä, että julkisuudessa käsiteltäisiin tätä väliryhmää. Tästä en ole asiantuntijoiden selostuksia juuri nähnyt.

  33. Aika ajatella: Perussuomalaisissa on lukuisia tohtoreita, AfD aloitti “professorien puolueena”, brexitin puolesta äänesti moni selväjärkinen korkeakoulutettu. Haukkukaamme oikeaa puuta.

    Suomen PS:ssä+, Saksan AfD:ssä ja USA:n Trumplandiassa kaikissa on yhteinen piirre: korkeammin koulutetut vieroksuvat* näitä totuutta vääristeleviä populisteja – ainakin verrattuna vähän koulutettuihin.

    Tohtoriksi väitelleitä tietysti äärihölmöistäkin aina löytyy; hyvin monet juutalaisten loppuratkaisuryhmiä natsi-saksan valloittamilla itäalueilla johtaneista upseereista olivat tohtoriksi väitelleitä**.

    (Lähteenäni mm.
    +Koivula et al: Tietessä tapahtuu 2/15,
    *Mattias Quent ja Nate Silver, **Antero Holmilan kirja Holokaustista).

  34. Neljänneksi: Kaaos korostuu kuplissa, joissa konflikti rehottaa
    Viidenneksi: ryhmissä on turvallisempi hyökätä kuin ihan yksin
    Kuudenneksi: Totuus on vain väline, jolla todistetaan että muut ovat väärässä

  35. Aika ajatella:
    Collegen käyneistä 49 % äänesti Clintonia, 45 % Trumpia — siis vain pieni ero. Oleellista ei olekaan populismiin kuuluva retoriikka (yliyksinkertaistukset ja jopa valheet) vaan taustalla olevat ideat, aatteet ja päämäärät — niitä kannatetaan, aivan hyvin perustein. Perussuomalaisissa on lukuisia tohtoreita, AfD aloitti “professorien puolueena”, brexitin puolesta äänesti moni selväjärkinen korkeakoulutettu. Haukkukaamme oikeaa puuta.

    Hyss… Älä nyt pilaa hyvää liturgiaa kertomalla ikäviä totuuksia.

  36. ”Emme myöskään enää muista, kuinka vahvat luokkavastakohdat tässä maassa oli vielä pari sukupolvea sitten. Timo Soinin puheet ovat kesyjä Hertta Kuusiseen verrattuna.”

    Pienellä kansakunnalla on yhä vähemmän yhteistä.

    Ennen juotiin samaa Lapin Kultaa lasipullosta, oli koti sitten Nilsiässä tai Neljännellä linjalla. Nukuttiin samoissa sissiteltoissa ja laskettiin TJ-lukuja. Katsottiin lauantaina Napakymppiä.

    Nykyään toiset siemailevat mikropanimon luomulageria kapeasta lasipullosta ja toiset kittaavat osuuskaupan kulloisenkin yhteistyöpanimon bulkkitölkkejä. Sinne sissitelttaankin jäi vain toinen hytisemään – toinen hymyilee aavistuksen säälivästi, jos sattuu inttijuttuja vahingossa kuulemaan. Televisiokaan ei enää yhdistä – kanavia on enemmän kuin tarpeeksi, mutta yhä useampi ei katso niistä yhtäkään.

    Onko meille syntymässä aivan uudenlainen luokkayhteiskunta? Sellainen, jossa luokat eivät perustukaan enää duunareihin ja herroihin, vaan johonkin muuhun? Yhteistä on silti, ettei toinen ymmärrä toista. Eikä edes tahdo. En usko, että siitä seuraa mitään hyvää.

  37. Marko Hamilo:
    Tuskin kannattaa hakea vastausta nykyiseen kahtiajakautumiseen sadan vuoden takaisesta Suomesta, kun jaon arvoliberaalilla puolella on yhtäältä uusvasemmistoa ja toisaalta oikeistoliberaaleja ja taas arvokonservatiivisella puolella on yhtä lailla asevelisosialisteja tai heidän nykyisiä vastineitaan työväenluokasta ja sitten erilaisia kristittyjä konservatiiveja tai klassisia liberaaleja jotka eivät ole omaksuneet kulttuurimarxilaisuutta kuten monet muut talousliberaalit.

    Kahtiajaolla on juuret Yhdysvalloissa, turha syyttää 1918 tapahtumia siitä mikä selittyy paremmin amerikkalaisella kulttuurisodalla.

    Samaa mieltä. Alkaa olla yleisesti hyväksyttyä, ettei syvin jakolinja mene enää oikeiston ja vasemmiston välillä, vaan (kansallisen, kaupallisen yms.) avoimmuuden ja sulkeutuneisuuden välillä. Molempia kantoja on niin oikealla kuin vasemmallakin.

  38. Somekuplat eivät ole populismin nousun syy, mutta ne pahentavat ongelmaa ja auttavat nostamaan valtaan trumpeja.

    Trumpien esiinmarssin taustalla on vyyhti, jossa mukana globalisaatio, teknologian kehitys, ay-liikkeen ja vasemmiston sitkeä demonisointi, pääoman hegemonia (pääomaliikkeiden vapauttaminen, pääoman veronalennukset), keskustavasemmiston rähmälläänolo kapitalistien edessä sekä kirsikkana kakun päällä somekuplat. Teknologinen kehitys ja halpamaat vievät työt, valta ja varallisuus keskitetään 1 %:lle, uusliberalismin palvonta on luonut vaihtoehdottomuuden tilan. Ihmiset ovat hämmentyneitä, toivottomia, näköalattomia, voimattomia ja kääntyvät populistien/rasistien puoleen.

    Ratkaisevia pelaajia tässä sotkussa ovat olleet demarit, nämä blairit, lipposet ja clintonit. Demareista tuli pääoman nöyriä palvelijoita ja uusliberalistisen järjestyksen toimeenpanijoita. He luovuttivat vallan raharikkaille, yksityistivät, vapauttivat pääomaliikkeet. He päästivät pullon pahan hengen irti. Kärjistetysti voisi sanoa, että trumpit ovat aatteensa uusliberalismin alttarille uhranneiden sosialidemokraattien äpärälapsia.

    Aiheeseen liittyvää erittäin suositeltavaa luettavaa:
    https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/nov/14/neoliberalism-donald-trump-george-monbiot

    http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/23/tuomas-nevanlinna-donald-trump-twiittailee-tyovaenliikkeen-raunioilla

    https://seura.fi/asiat/henkilot/historioitsija-juha-siltala-tyota-halvennettu-liikaa

    https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/nov/09/rise-of-davos-class-sealed-americas-fate

    Kun myrkkykeitos on näin valmistettu, somekuplilla se saadaan kiehumaan yli. Vieraat vallat, kuten Venäjä, pystyvät massiivisella trollauksella, valeuutisilla ja propagandalla vaikuttamaan vaalien lopputulokseen. Näissä peleissä myös mukana eräs toinenkin amerikkalainen miljardööri kuin Trump: https://www.theguardian.com/technology/2017/may/07/the-great-british-brexit-robbery-hijacked-democracy

    Facebook näyttää olevan vaarallisin somealusta. siellä voi rauhassa marinoitua samanmielisten seurassa. Twitter on tervehenkisempi, siellä törmää myös eri mieltä oleviin. Pitäisi olla enemmän ”toreja”, joissa monelaiset näkökulmat esillä ja joissa aito keskustelu/väittely mahdollista. Tämä blogi on hyvä esimerkki, blogin pitäjä sallii myös omasta näkökulmasta poikkeavat mielipiteet. Kansan sivistystasosta kannattaa huolehtia nykyään jo maanpuolustuksellisista syistä, jotta rokotus valeuutisia vastaan pysysisi kunnossa. Terveisiä vain koulutusleikkaajille.

    Populismin juurisyyt ovat kuitenkin liian raaka, puskuroimaton globalisaatio, pääoman vaarallinen hegemonia ja uusliberalismi. Tarvitaan globalisaatio 2.0, tarvitaan varallisuuden ja vallan oikeudenmukaisempi jako, tarvitaan julkisen sektorin kunnianpalautus. Omistus on aina ja ikuisesti keskeinen kysymys, robotiikan-digitalisaation-automatiikankin aikakaudella. Demarien on viimeistään nyt tajuttava, että rähmälläänolon kapitalistien edessä pitää loppua. Blairilainen 3.tie vie tuhoon. Jos vielä liikkuvat yhtään ”keskemmäksi”, ne tippuvat oikealta laidalta kadotukseen.

  39. Jyrki Patomäki: Moraalikone ei heimoudu toivottavasti niin pahasti kuten järkevinkin valtiomies silloin, jos omalle heimolle on vahinkoa, vaikka yhteinen hyvä vaatisi muuta. Siksi koneesta saisi neutraalempia ja arvovapaampia ohjeita, koska ne on koneeseen etukäteen syötetty, kuin mihin ihmiset kykenevät silloin, kun tilannne on jo päällä.

    Taisi olla ajatusleikki.

    Timo Honkela pohtii näitä asioita kirjassaan ”Rauhankone – Tekoälytutkijan testamentti”

  40. Tässä unohtuu se, että varsinkin Yhdysvalloissa politiikka on täysin korruptoitunutta. Puolueet ottavat jo ehdokkaiksi ne jotka tuovat eniten rahaa, eikä sillä ole väliä mitä mieltä ovat asioista. Kun nyt verouudistus menee läpi, niin Trump saattaa hyvinkin jättää tehtävänsä, koska se tuli täytettyä. Trumpin tehtävä oli tuoda suuret veroleikkaukset rikkaimmille ja nyt mies on turha. Jo nyt liikkuu, tai siis levitetään, enemmän epäilyä Trumpin terveysongelmista, joten niiden avulla mies voidaan siirtää kasvoja menettämättä sivuun.

    Tässä on tapahtunut tällainen rikkaimman luokan bluffi, jossa medioita ja poliitikkoja ostamalla ja käyttämällä hyväkseen on saatu yhteiskunta keskittymään typeriin pikkuasioihin ja samalla rikkaimmat saavat valtavan tulonsiirron ilman suurta huomiota, koska mediassa riidellään jostain polvistumisista urheilutapahtumissa. Ei Yhdysvalloissa ole enää edistyksellistä mediaa, vaan jokainen valtamedia on ostettu tukemaan tätä järjestelyä.

  41. USA:n pres.vaaleissa kiinnitti huomioni tuo lukeneiston ja varsinkin naisten yllättävän suuri kannatus Trumpille. Luulen että osa siitä johtui suoranaisesta pelosta, koska tuolloin USA:ssa riehui pienimuotoinen rotusota, ja vaikka meillä siitä vaiettiin, niin mustien mielenosoitusjoukot toisinaan pysäyttelivät ja pahoinpitelivät satunnaisia valkoisia vastaantulijoita eikä tuollainen jää huomiotta nykyajan nettimaailmassa.

  42. Pia-Petri Pampula-Kutri:
    Ratkaisevia pelaajia tässä sotkussa ovat olleet demarit, nämä blairit, lipposet ja clintonit. Demareista tuli pääoman nöyriä palvelijoita ja uusliberalistisen järjestyksen toimeenpanijoita. He luovuttivat vallan raharikkaille, yksityistivät, vapauttivat pääomaliikkeet. He päästivät pullon pahan hengen irti. Kärjistetysti voisi sanoa, että trumpit ovat aatteensa uusliberalismin alttarille uhranneiden sosialidemokraattien äpärälapsia.

    Kiitoksia. Tämä oli kokonaisuudessaan mainio ja osuva analyysi, vaikka näkökulma olikin korostetun vasemmistolainen Guardian-viitteineen. Liberaalius (sekä talous- että arvo-) on karannut käsistä ja kansalliskonservatiivit ovat jääneet vähemmistöön muidenkin valtapuolueiden eliitissä.

  43. Joo joo:
    USA:n pres.vaaleissa kiinnitti huomioni tuo lukeneiston ja varsinkin naisten yllättävän suuri kannatus Trumpille. Luulen että osa siitä johtui suoranaisesta pelosta, koska tuolloin USA:ssa riehui pienimuotoinen rotusota, ja vaikka meillä siitä vaiettiin, niin mustien mielenosoitusjoukot toisinaan pysäyttelivät ja pahoinpitelivät satunnaisia valkoisia vastaantulijoita eikä tuollainen jää huomiotta nykyajan nettimaailmassa.

    Putinin lusikka on tässäkin sopassa…

    Did Russia fake black activism on Facebook to sow division in the US?

    Russia Deceived Black Activists Into Aiding Their Election Interference Scheme

    Russian agents exploited Black Lives Matter to stir up racial tensions using Pokemon Go

    jne…

    Itse kyllä luulen, että vaikuttamista tai ainakin yrityksiä siihen on ollut jo iät ja ajat olemassa. Ehkä nykyaikainen teknologia tekee vaikuttamisyritykset helpommiksi, mutta mieleen on kyllä tullut, että etsitäänkö tässä enemmin kaikkia mahdollisia ulkoisia syitä ”kieron Hilaryn” epäonnistumiselle – vai mitä…

    Sinänsä kummastuttaa demokraattien avoin tuki mustien liikkeille ja Hilaryn julkiset esiintymiset black lives matter yms. tilaisuuksissa – ainakin moinen on tulkittavissa kyvyttömyydeksi (tai haluttomuudeksi) tunnistaa enemmistön pelot roturistiriitojen lietsomiseen.

    No, voihan siinä tuntea olevansa oikealla asialla, mutta ei sillä vaaleja voiteta – vaan ennemmin karkoitetaan myös osa keskiluokkaistuneista vähemmistöjen edustajista.

  44. Sinänsä kummastuttaa demokraattien avoin tuki mustien liikkeille ja Hilaryn julkiset esiintymiset black lives matter yms. tilaisuuksissa – ainakin moinen on tulkittavissa kyvyttömyydeksi (tai haluttomuudeksi) tunnistaa enemmistön pelot roturistiriitojen lietsomiseen.

    Niin, onhan se vähän sellaista kuorolle saarnaamista joka saattaa arveluttaa valkoisten lisäksi ainakin aasialaistaustaisia ja nopeasti kasvavaa latinoväestöä.
    Liekö niin että N-Liiton uhkan poistuttua länsi on varomattomampi ja alttiimpi KGB/FSB:n nykyaikaan päivitetylle kulttuurimarksismille?

  45. Kaikkien tästä aihepiiristä ja etenkin nykyisestä poliittisesta polarisaatiosta kiinnostuneiden kannattaa lukea Jonathan Haidtin kirja Righteous Mind:

    https://www.amazon.com/Righteous-Mind-Divided-Politics-Religion-ebook/dp/B0076O2VMI/

    Eri ihmisillä on erilaisia painotuksia tilanteen syistä, ja moraalipsykologia on vain yksi näkökulma tietenkin. Minusta itsestäni tuntuu että globalisaation, urbanisaation ja teknologian eli työn tuottavuuden aikaansaama valtioiden sisäinen eriarvoisuus on oleellista. Olen itse maalta kotoisin, ja joskus näyttää ettei kaupungeissa aina ymmärretä millainen tuho maaseutukylissä on viime vuosikymmeninä käynyt.

    Tämänkin voi lukea: https://www.the-american-interest.com/2016/07/10/when-and-why-nationalism-beats-globalism/

    Jos tai kun heimoutuminen tai polarisaatioon yhteiskuntien pääongelma, pitäisi miettiä millaisella kasvatuksella, käyttäytymismalleilla ja omien suhtautumistapojen muutoksilla tilannetta voidaan lievittää. Digitalisaatio eli kommunikaatio- ja mediaympäristön muutos on nyt päässyt vähän edelle, kulttuuri ja ihmisten kognitiiviset tavat eivät tue uutta ympäristöä. Tarvittaisiin metakognitiivinen vallankumous. 🙂 No tuo kuulostaa jo pelottavalta käsitteeltä ja arvaan että konservatiivinen leiri ei ole samaa mieltä.

  46. TA:
    Veikkaan, että Trumpin tilaisuudessa oli vähemmän väkeä. Mutta miten tuosta voisi olla varma? Ja kuinka paljon vähemmän? Nuo valokuvat nyt ei ainakaan sinänsä kerro mitään, jollei joku pysty todistamaan, että ne on otettu samana ajankohtana.

    Trump on tietysti krooninen valhetelija, mutta sekään ei tätä ratkaise.

    Metrolippuja kuitenkin myytiin selvästi vähemmän tänä vuonna. Tuo tuntuisi todistavan varsin vahvasti, että tilaisuudessa oli vähemmän porukkaa.

    Mutta ihmekö tuo – vaikka täämä nyt ei enää kuulu asiaan – rumpin kannatus oli eri alueilla ja sääkin huono.

    Trumpin virkaanastujaisista löytyy myös saman kameran timelapse kuvaus jossa näkyy että merkittävästi tuota valokuvaa enempää ei paikalla ollut yleisöä missään vaiheessa, eli siis huomattavasti vähemmän kuin Obaman virkaanastujaisissa. Lisäksi on satoja muita valokuvia ja muuta todistusaineistoa (mm. ne metroliput) joiden perusteella on arvioitu Trumpin yleisömäärän olleen alle kolmasosa siitä mitä Obamalla.

    Oleellisinta kuitenkin on, että Trump väittää edelleen että yleisöä tuli tuon kuvan ottamisen jälkeen enemmän kuin Obaman virkaanastujaisissa, vaikka juuri tämä seikka on osoitettu valheeksi. Trump ei siis kykene myöntämään erehtyneensä, tämä ominaisuus on vaarallista ydinasevallan johtajalle.

    https://www.youtube.com/watch?v=PdantUf5tXg

  47. TL:
    Vaihtoehtoinen totuus ei ole vain oikeistopopulistien ongelma. Yhtälailla tai jopa enemmän ideologista vääristelyä näkyy olevan punaviherkuplassa.

    Höpsistä. Totuuden vääristely ei tietenkään ole minkään kuppikunnan yksinoikeus, mutta kyllähän nimenomaan oikeistopopulistit ovat sen viime vuosina vieneet aivan uudelle tasolle.

    Kaikkien väärintekijöiden ikiaikainen puolustus on toki tuo ”kaikkihan niin tekevät”. Eivät tee.

  48. Tämän päivän HS poksautti vaihtoehtoisen totuuden luulijoilta kuplat. Suomessa kansanäänestyksessä enemmistö ottaisi lisää maahanmuuttajia ja EU:ssa kansa olisi valmiit jakamaan pakolaistaakan tasan vaikka se merkitsisi lisäystä omaan valtioon. (Mutta äänekkäiden vastustajien takia EU-parlamentaarikot ei näytä tienneen tätä.)

    Naturessa ( https://www.nature.com/articles/s41599-017-0014-3 ) oli juttu lentokoneiden kemikaalivana-salaliittoon uskovista joiden määrä on noussut 30-40%:iin USA:ssa lyhyessä ajassa. Ilmeisesti FB ja muu some on lietsonut ilmiötä.
    Lähdeviitteen Dunne (Guardianissa) vietti kuukauden salaliittoon uskovien tilalla. Lopulta eivät pääseet yksimielisyyteen edes sinisestä taivaasta. (Tuli anorektikot mieleen, suorista näköaistimuksistakin eri mieltä).
    => Järkevä keskustelu ilmastonmuokkauksen hyödyistä ja riskeistä lienee jo yhtä mahdotonta kuin Nato-äänestys Suomessa. Trollit ja hölmöt salkkarit valloittaa foorumit.

  49. Marko Hamilo:

    Kahtiajaolla on juuret Yhdysvalloissa, turha syyttää 1918 tapahtumia siitä mikä selittyy paremmin amerikkalaisella kulttuurisodalla.

    Itse asiassa kahtiajaolla on useita juuria. Yksi niistä löytyy todellakin Yhdysvalloista, jossa sielläkin lienee useita syitä kärjistyneelle kahtiajaolle.

    Olennaista lienee se, että länsimaiset ihmiset ovat yhä laajemmin tyytymättömiä. Tieteellinen, tekninen ja aineellinen kehitys on tuottanut meille ennennäkemättömän hyvinvoinnin. Nyt on kuitenkin ruvennut näyttämään siltä, että se ei ehkä olekaan kestävällä pohjalla. Väkiluvun kasvu ja siitä seuraavat ympäristöongelmat, resurssien puute, ihmisryhmien välillä kasvavat jännitteet ja länsimaiden suhteellisen aseman (oikeutettu) heikkeneminen muodostavat kokonaisuuden, joka lisää ihmisten tyytymättömyyttä.

    Niinpä samaan aikaan kun monet haluavat pitää kiinni hyvinvoinnin rakentamisen ihanteista, voivat toiset huonosti ja purkavat pahaa oloaan populistisen protestoinnin kautta. Reaktio ei ehkä ole järkevä ja looginen, mutta näin moni ihminen näköjään toimii.

    Seurauksena kahtiajako ja yhteiskunnalliset jännitteet lisääntyvät eikä niiden purkaminen ole helppoa.

  50. Pekka T.:

    Olennaista lienee se, että länsimaiset ihmiset ovat yhä laajemmin tyytymättömiä. Tieteellinen, tekninen ja aineellinen kehitys on tuottanut meille ennennäkemättömän hyvinvoinnin. Nyt on kuitenkin ruvennut näyttämään siltä, että se ei ehkä olekaan kestävällä pohjalla. Väkiluvun kasvu ja siitä seuraavat ympäristöongelmat, resurssien puute, ihmisryhmien välillä kasvavat jännitteet ja länsimaiden suhteellisen aseman (oikeutettu) heikkeneminen muodostavat kokonaisuuden, joka lisää ihmisten tyytymättömyyttä.

    Eiköhän merkittävä syy ole myös siinä, että kasvava joukko ihmisistä näkee, ettei saa veroilleen vastinetta. Vähän maasta ja yksilöstä riippuen ongelmana pidetään joko vapaamatkustajien määrän kasvua, tehotonta hallintoa, tuhlausta järjettömiin hankkeisiin tai laajalle levinnyttä kaverikapitalismia – ellei sitten jopa kaikkia näitä. Oleellista on kuitenkin se, että usko valtioon tai nykyiseen yhteiskuntaan hyvinvoinnin takaajana on rapistunut.

    Valtioapparaatista on tullut vain keino jakaa etuuksia ja rahaa omille sidosryhmille ja ydinäänestäjäkunnalle. Yhteisten asioiden hoitamisesta on tullut kiivasta reviiripeliä ja omien etujen puolustamista. Mitään uudistuksia ei saada aikaiseksi ja infrastruktuuri rappeutuu, kun varat ohjautuvat kaiken maailman siltarumpupolitikointiin.

    Asioita ei enää edes vaivauduta perustelemaan rationaalisesti hyödyn mukaan vaan riittää, että julistetaan, että minulla / minun äänestäjillä on oikeus ja että niillä muilla on velvollisuus…

  51. Onhan se ihmeellistä, miten ne kamalat populistit ovatkin niin saaneet suosiota ja tulleet näkyvämmiksi.

    Mielestäni Osmon alustuksen loppuosassa kiteytyy ongelman ydin ”Populistien kupla tuntuu tyrmistyttävältä, koska se on meidän monen silmissä niin erilainen kuin omamme. Omaa kuplaa on vain vaikeampi havaita. Hyväosaisilla on omat kuplansa, maalaisilla ja kaupunkilaisilla omansa ja vihreillä omansa ja sosialidemokraateilla jopa useita.”

    Eli toisin sanoen, emme (siis me hyvät ja oikealla tavalla vasemmistolaiset intellektuelli-wanna-beet) edes yritä pyrkiä totuuteen. Meitä ei kiinnosta valheen ja totuuden erottaminen toisistaan, sillä meillä jokaisella on vain omat kuplamme. Emme halua pilata hyviä ja tiedostavia mielipiteitämme faktoilla. Itse miellän akateemisesti koulutetut ihmisen kansakunnan älylliseksi kermaksi. Kuitenkin olen itsekin huomannut monien älykkäiden ihmisten hylännen täydellisesti kriittisen ajattelun. Koulutetujen ihmisten asettaessa kriittisen ajattelun minimivaatimuksen nollaan – kysymyksissä jotka ovat ristiriidassa oman maailmankuvan kanssa – osoittavat he muillekin ilmiselvän toimintamallin. Kun muutkin alkavat noudattaa samaa mallia, niin seuraava tekopöyristyminen on naurettavaa.

    Donald Trump on populisti, vaan niinpä tiedostavista ihmisistäkin löytyy aivan pöyristyttviä populisteja ja fariseuksia. Ei Donald Trump keksinyt ”vaihtoehtoisia faktoja”, luotettava vanha media on jo pitkään hyvin valinnut tarkkaan tulokulmansa tiettyihin kysymyksiin ja niitä tarkastellaan vain oikeaoppineisuutta tukevalta kannalta. Esim Saksan Energiewende ja CO2-päästöjen todellinen vähentyminen.

    Donald Trump on ärsyttävä, mutta hän on ilmiselvästi eritäin älykäs (tähän ei pidä sotkea hänen tarkkaan laskelmoitua ja rakennettua julkisuuskuvaansa). Hän on vain yksinkertaisesti seurannut median yksipuolista tiedonvälitystä ja huomannut että useinkaan ei tarvitse puhua totta saadakseen viestinsä läpi. Pikemminkin siitä saattaa olla haittaa.

  52. mjoki:

    Eli toisin sanoen, emme (siis me hyvät ja oikealla tavalla vasemmistolaiset intellektuelli-wanna-beet) edes yritä pyrkiä totuuteen. Meitä ei kiinnosta valheen ja totuuden erottaminen toisistaan, sillä meillä jokaisella on vain omat kuplamme. Emme halua pilata hyviä ja tiedostavia mielipiteitämme faktoilla. Itse miellän akateemisesti koulutetut ihmisen kansakunnan älylliseksi kermaksi. Kuitenkin olen itsekin huomannut monien älykkäiden ihmisten hylännen täydellisesti kriittisen ajattelun. Koulutetujen ihmisten asettaessa kriittisen ajattelun minimivaatimuksen nollaan – kysymyksissä jotka ovat ristiriidassa oman maailmankuvan kanssa – osoittavat he muillekin ilmiselvän toimintamallin. Kun muutkin alkavat noudattaa samaa mallia, niin seuraava tekopöyristyminen on naurettavaa.

    Enemmistö ”kansakunnan kermasta” taitaa vain katsoa järkevämmäksi pitää päänsä kiinni. Yksi syy lienee turhautuminen – faktoilla ei keskustelussa ole mitään merkitystä vaan ideologia jyrää kaiken alleen. Temppelin harjalle on kohotettu joukko ylimpiä asiantuntijoita, joiden sana totuus – vain kerettiläinen menee omin päin tutustumaan tutkimustuloksiin ja rienaa Oikeaa Totuutta ilkein kysymyksi. Perinteisen tieteenteon sijaan on siirrytty puhtaaseen auktoriteettiuskoon, jossa jokaiseen kapeaan erityisasiantuntijuuden siiloon mahtuu vain yksi guru opetuslapsineen. Pahin rike on mennä tonkimaan viereisen siilon juurella olevaa tunkiota – niin ei vain kuulu tehdä.

    Tieteellinen sivistys oppineiden keskuudessa ei ole enää uusiin asioihin perehtymistä vaan oman siilon sisälle sulkeutumista. ”Tieteellinen sivistys” omaksutaan nk. tiedeuutisista tai muista popularisoiduista lähteistä, joiden sisältö perustuu tutkimuslaitosten viestintäosastojen propagandaan, tieteen supertähien palvontaan ja ”tiedetoimittajien” ideologiseen innostukseen (Cheerleading with an agenda: how the press covers science). Tiede näyttääkin monelle olevan täynnä aivan mahtavia ja mullistavia tuloksia, jotka ovat poikkeuksellisten superlahjakkuuksien pyyteettömän uurastuksen tulosta. Kaikki ”mutat” ja ”ehkät” loistavat poissaolollaan.

    Lisäksi mukana on tietysti milloin minkäkin ideologian kaaderit, jotka valppaana vahtivat mediaa ja somea – anonyymit kommentoijatkin saavat olla varuillaan, kun lahjakkaat aatteen kyllästämät hakkerit ovat valmiita doxaamaan väärinajattelijoita 24/7. Siinä missä muutama vuosikymmen varomattomasti sivun suunsa puhuneet leimattiin neuvostovastaisiksi, odottaa nykyään denialistin, peräkammarin punaniskan yms. leima.

    Kun mukana on herkkähipiäiset akateemiset työnantajat, jotka jo pelkästä epäilystä ovat nykyään valmiita antamaan potkut ihan varmuuden vuoksi – ja kaikki tutkimusrahoitus on täysin poliittisesti ohjautunutta tukemaan Ainoaa Oikeaa Mielipidettä, niin mitäpä tässä – pideään suu supussa, esitetään performanssia, jossa ollaan tekevinään tiedettä – ja katsotaan kun kaikki menee päin vattua…

  53. ”Väkiluvun kasvu ja siitä seuraavat ympäristöongelmat, resurssien puute, ihmisryhmien välillä kasvavat jännitteet ja länsimaiden suhteellisen aseman (oikeutettu) heikkeneminen muodostavat kokonaisuuden, joka lisää ihmisten tyytymättömyyttä.”

    Haaste 1: On kyettävä tuhoamaan nykyinen talousjärjestelmä. On täysin mahdotonta levittää hyvinvointia ja kasvattaa kulutusta, jos tarkoitus on selvitä eteenpäin edes tuhat vuotta sillä tavalla, että ympäristö ei tuhoudu.

    Joku insinööri tässä ketjussa pisti toivonsa insinööreihin, mutta tosiasia on, että jo nyt meillä olisi lukemattomia keinoja pienentää kulutusta, ruokkia kaikki ihmiset ja suojella luontoa, mutta sitä ei haluta tehdä. Ongelma ei ole tekninen vaan poliittinen.

    Niin kauan kuin maailma perustuu kasvun ja kulutuksen ideaan, ratkaisua ei synny.

    Haaste 2: Ihminen on heimoeläin. Siksi kaikissa heimoa suuremmissa yksiköissä rupeaa syntymään lieveilmiöitä. Kuvitelma globaalista maailmasta on todellakin vain kuvitelma. Se tulee murtumaan. Mitä ahtaammalle köyhät ja keskituloiset globaalin talouden puristuksessa joutuvat, sitä enemmän he hakevat turvaa tuttuudesta ja samanlaisuudesta.

    Ongelma ei ole sinänsä materiaaliset erot vaan niihin liittyvä kokemus. Jos sosiaaliset ja taloudelliset erot eivät omassa ympäristössä näy, ihminen pysyy tyytyväisinä.

  54. Pia-Petri Pampula-Kutri: Näissä peleissä myös mukana eräs toinenkin amerikkalainen miljardööri kuin Trump: https://www.theguardian.com/technology/2017/may/07/the-great-british-brexit-robbery-hijacked-democracy

    Tämä. (archive.org-linkki)

    Toivottavasti Suomessa ollaan hereillä yleisöön, kotimaahan ja EU:hun vaikuttamisesta, puolueiden tekemisistä sekä myös siitä, mihin kaikkiin liemiin entiset (ja miksei nykyisetkin) sotilashenkilöt, poliitikot, virkamiehet ja muut päättäjät oikein sotkeutuvat. Ja siis selkeästi kriminalisoidaan se ja ryhdytään myös tiukkoihin vastatoimiin. En valitettavasti näe rikoslaissa pykäliä joiden perusteella tuollaiseen voitaisiin puuttua asiaankuuluvassa määrin. Hybridiuhkien keinovalikoimaa tuokin.

  55. ksee: Eiköhän merkittävä syy ole myös siinä, että kasvava joukko ihmisistä näkee, ettei saa veroilleen vastinetta. Vähän maasta ja yksilöstä riippuen ongelmana pidetään joko vapaamatkustajien määrän kasvua, tehotonta hallintoa, tuhlausta järjettömiin hankkeisiin tai laajalle levinnyttä kaverikapitalismia – ellei sitten jopa kaikkia näitä. Oleellista on kuitenkin se, että usko valtioon tai nykyiseen yhteiskuntaanhyvinvoinnin takaajana on rapistunut.

    Vastakkainasettelun lisääntymisellä on todellakin useita syitä ja epäilemättä nämäkin niihin kuuluvat (tässä toki toisen osapuolen silmin ilmaistuina).

    Minua kiinnostaa erityisesti se miksi mielipide-erot johtavat kärjistyvään vastakkainasetteluun? Erilaiset mielipiteet ovat yhteiskunnassa normaaleja ja demokratianhan pitäisi järjestelmänä löytää tasapaino niiden välillä.

    Yhä useammin näin ei selvästikään käy. Niinpä seurauksena on kovin epärationaalisilta tuntuvia protesteja, ikään kuin hyökkäyksiä demokratian perusarvoja vastaan.

    Se on pelottavaa itsessään, sillä demokratia voi olla hauraampi järjestelmä kuin nykyisin ymmärrämmekään, ja erityisen pelottavaa se on tilanteessa, jossa globaalit jännitteet ovat muutenkin lisääntymässä.

  56. mjoki:
    Eli toisin sanoen, emme (siis me hyvät ja oikealla tavalla vasemmistolaiset intellektuelli-wanna-beet) edes yritä pyrkiä totuuteen. Meitä ei kiinnosta valheen ja totuuden erottaminen toisistaan, sillä meillä jokaisella on vain omat kuplamme. Emme halua pilata hyviä ja tiedostavia mielipiteitämme faktoilla. Itse miellän akateemisesti koulutetut ihmisen kansakunnan älylliseksi kermaksi. Kuitenkin olen itsekin huomannut monien älykkäiden ihmisten hylännen täydellisesti kriittisen ajattelun. Koulutetujen ihmisten asettaessa kriittisen ajattelun minimivaatimuksen nollaan – kysymyksissä jotka ovat ristiriidassa oman maailmankuvan kanssa – osoittavat he muillekin ilmiselvän toimintamallin. Kun muutkin alkavat noudattaa samaa mallia, niin seuraava tekopöyristyminen on naurettavaa.

    Vaan eiväthän sivistyneet, koulutetut ihmiset normaalisti noin toimi. Aina toki löytyy yksittäisiä ihmisiä, ”elitistienkin” puolella, jotka moiseen sortuvat, mutta enimmäkseen heidän syntinsä lienee pikemminkin tietty kovakorvaisuus monien kansalaisten tunnoille. Opettajamainen asenne, ettei noin saa ajatella.

    Totuuden vääristelyn nykyinen suosio lähtee kyllä sieltä populistien puolelta. Sitä, miksi he eivät luota omaan asiaansa niin paljon, että perustaisivat politiikkansa tosiasioille, onkin sitten mielenkiintoinen kysymys.

    Sen sijaan suuri osa koulutetuista ihmisistä uskoo objektiiviseen tietoon ja yleiseen suvaitsevaisuuteen, ihan aidosti ja vilpittömästi. Sehän on vähän niin kuin koko ideologian ydin.

  57. Junttipulla Savosta:
    Haaste 1: On kyettävä tuhoamaan nykyinen talousjärjestelmä. On täysin mahdotonta levittää hyvinvointia ja kasvattaa kulutusta, jos tarkoitus on selvitä eteenpäin edes tuhat vuotta sillä tavalla, että ympäristö ei tuhoudu.

    Joku insinööri tässä ketjussa pisti toivonsa insinööreihin, mutta tosiasia on, että jo nyt meillä olisi lukemattomia keinoja pienentää kulutusta, ruokkia kaikki ihmiset ja suojella luontoa, mutta sitä ei haluta tehdä. Ongelma ei ole tekninen vaan poliittinen.

    Niin kauan kuin maailma perustuu kasvun ja kulutuksen ideaan, ratkaisua ei synny.

    Hyvää pohdiskelua. On ehkä ihmiskunnan suuri tragedia, että teknologinen kehitys hyvinvoinnin tuottajana ja markkinatalous sen levittäjänä saattavat sittenkin pitemmän päälle olla tuhoisia.

    Mutta mikä on vaihtoehto? On täysin totta, että meillä sinänsä olisivat jo nyt keinot kestävään elämäntapaan, mutta viisautta ihmiskunnalla ei siihen näytä olevan.

    Voisi sanoa, että ihmiskunnalla on kaksi vaihtoehtoa. Jatkaa eteenpäin ja uskoa, että insinöörit ja teknologia ratkaisevat ongelman (tähän kai Esko Valtaoja uskoo), tai sitten hidastaa ja sopeuttaa olemisensa nykyisen kestokyvyn puitteeseen. Vai olisiko ratkaisu jonkinlainen hybridi?

    Ikävä kyllä mikään näistä vaihtoehdoista ei tällä hetkellä näytä kovin toiveita herättävältä.

  58. ksee: Enemmistö “kansakunnan kermasta” taitaa vain katsoa järkevämmäksi pitää päänsä kiinni. Yksi syy lienee turhautuminen – faktoilla ei keskustelussa ole mitään merkitystä vaan ideologia jyrää kaiken alleen. Temppelin harjalle on kohotettu joukko ylimpiä asiantuntijoita, joiden sana totuus – vain kerettiläinen menee omin päin tutustumaan tutkimustuloksiin ja rienaa Oikeaa Totuutta ilkein kysymyksi. Perinteisen tieteenteon sijaan on siirrytty puhtaaseen auktoriteettiuskoon, jossa jokaiseen kapeaan erityisasiantuntijuuden siiloon mahtuu vain yksi guru opetuslapsineen.


    Tieteellinen sivistys oppineiden keskuudessa ei ole enää uusiin asioihin perehtymistä vaan oman siilon sisälle sulkeutumista.

    Erinomainen kommentti kaikessa humoristisuudessan, melkein tietokoneeni sai nenän kautta tehdyn kahvispraymaalauksen. Hatunnosto ja kumarrus.

  59. Pekka T.: Vaan eiväthän sivistyneet, koulutetut ihmiset normaalisti noin toimi. Aina toki löytyy yksittäisiä ihmisiä, “elitistienkin” puolella, jotka moiseen sortuvat, mutta enimmäkseen heidän syntinsä lienee pikemminkin tietty kovakorvaisuus monien kansalaisten tunnoille. Opettajamainen asenne, ettei noin saa ajatella.

    Totuuden vääristelyn nykyinen suosio lähtee kyllä sieltä populistien puolelta. Sitä, miksi he eivät luota omaan asiaansa niin paljon, että perustaisivat politiikkansa tosiasioille, onkin sitten mielenkiintoinen kysymys.

    Sen sijaan suuri osa koulutetuista ihmisistä uskoo objektiiviseen tietoon ja yleiseen suvaitsevaisuuteen, ihan aidosti ja vilpittömästi. Sehän on vähän niin kuin koko ideologian ydin.

    Mutta kun valitettavasti hyvin moni koulutettukin ihminen sivuuttaa faktat mielipiteidensä muodostamisessa. Tärkeämpää on olla älykäs ja tiedostava. Muistan itsekin nuorempana aina silloin tällöin esittäneeni kommenttini siinä muodossa kuin kuvittelin saavani keskustelukumppaniltani suurimmat ylistykset – vaikka asiasisältö ei olisikaan vastannut syvimpiä tuntojani.

    Yhtä tyypillistä on tuon toisen kappaleesi sisältö: en minä, mutta kun ne kaikki muut.

    Viimeisen kappaleen ajatuksesta olen täysin samaa mieltä. Ikävä kyllä inhimillisyys tulee hyvin usein korkeiden aatteiden tielle.

  60. Ei uutta auringon alla.
    Äärioikeistolaiseksi sanotun 612-soihtukulkueen ympärillä tutuksi tullut ”vastakkainasettelu” näyttää saavan lisäbuustia samalle torille ihan sattumoisin samaan iltapimeän aikaan järjestetystä pupu-alpakka-lastentapahtumasta jonka poliisi on ymmärrettävistä syistä kehottanut siirtämään muualle.
    Satavuotisjuhlan vietolle sopii huonosti klikkimedian revittely tästäkin episodista jonka ilmeisenä tuloksena on taas vähän vähemmän tolkun ihmisiä ja vähän enemmän niitä jotka eivät näe kuin yhden ääripään.
    Eikö sadan vuoden takaisesta muka muisteta sitä murheellisinta seurausta kansan kiihottamisesta toisiaan vastaan?

  61. mjoki: Mutta kun valitettavasti hyvin moni koulutettukin ihminen sivuuttaa faktat mielipiteidensä muodostamisessa. Tärkeämpää on olla älykäs ja tiedostava. Muistan itsekin nuorempana aina silloin tällöin esittäneeni kommenttini siinä muodossa kuin kuvittelin saavani keskustelukumppaniltani suurimmat ylistykset – vaikka asiasisältö ei olisikaan vastannut syvimpiä tuntojani.

    Yhtä tyypillistä on tuon toisen kappaleesi sisältö: en minä, mutta kun ne kaikki muut.

    Epäilemättä moni koulutettu ihminen sivuuttaa faktat mielipiteen muodostamisessa. Ja yhtä epäilemättä vielä useampi ei-koulutettu sen tekee. Tämä on ikävä juttu, mutta kovin inhimillistä.

    On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka muodostavat mielipiteensä saatavissa olevan tiedon pohjalta. Toki muistaen, ettei kukaan ole absoluuttisen rationaalinen. Ja että monilla menevät arvot ja tosiasiat sekaisin.

    Usko tosiasioihin on silti voimakkaimmillaan koulutettujen parissa, arvoista riippumatta, ja sitä ajatusmaailmaa on nyt populismi noussut haastamaan. On tavallaan ovela silmänkääntötemppu, että populistit syyttävät muita niistä käytännöistä, kuten tosiasiat ohittavista asenteista, joita he itse kaikkein voimallisimmin itse harrastavat.

    Erilaiset kuplat ja kuppikunnat eivät koskaan kerro ihmisistä koko totuutta. Niinpä voisi toivoa, että me kaikki, olimme asioista mitä mieltä tahansa, oppisimme arvostamaan tosiasioita keskustelun lähtökohtana. Hyväksyen sen, että tosiasia ei ole sellainen kuin haluaisimme sen olevan, vaan sellainen kuin se on.

  62. Pekka T.: Epäilemättä moni koulutettu ihminen sivuuttaa faktat mielipiteen muodostamisessa. Ja yhtä epäilemättä vielä useampi ei-koulutettu sen tekee. Tämä on ikävä juttu, mutta kovin inhimillistä.

    On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka muodostavat mielipiteensä saatavissa olevan tiedon pohjalta. Toki muistaen, ettei kukaan ole absoluuttisen rationaalinen. Ja että monilla menevät arvot ja tosiasiat sekaisin.

    Varsinainen ongelma piilee siinä, että moni (suurin osa?) koulutetuista ihmisistä on laiska tiedonmetsästäjä – faktoiksi hyväksytään väitteitä puhtaasti niiden esittäjän auktoriteetin vuoksi. Lisäksi tähän tuntuu usein liittyvän naivi käsitys tieteestä ja ihmisten motiiveista tyyliin ”tiede on oikeassa” + ”tutkija tekee tiedettä” -> ”tutkijan esittämät väitteet ovat totta”.

    Tämä jopa kääntyy niin, että jos joku kehtaa epäillä yksittäisen arvossapidetyn tutkijan yksittäistä väitettä, niin kyseessä on ikään kuin koko tieteellisen metodin kiistäminen – ja siten tunnustautuminen kuulumisesta samaan jengiin 9/11-salaliittoteoreetikkojen, kreationistien yms. kanssa.

    Äärimmäinen esimerkki johon itse on törmännyt on erään tyypin tunnustus siitä, että vaikka hänellä olisi tarvittavat perustiedot ymmärtää tietyn asian X tutkimuksia, niin hän ei edes yritä vaan hän uskoo siihen mitä hänelle on kerrottu. No, saahan tällä tietysti lakaistua siististi maton alle sen, ettei kaikki olekaan ihan niin miten Suuri Tarina julkisuudessa antaa ymmärtää – ja samalla voi hyvin mielin kieltäytyä kaikesta keskustelusta.

    Sinänsä jotenkin hämmentää jonkilainen tutkijoiden glorifiointi – aivan kuin tietynlaisen vihkimyksen jälkeen tutkija olisi puhdas kaikista inhimillisistä heikkouksista ja että hän omistautuisi täysin pyytettömästi ja vilpittömästi totuuden tavoitteluun. Käytännössähän tilanne on kuitenkin lähes täysin päinvastainen ja taistelu kukkulan kuninkaan paikasta paljastaa monesta kaikki inhimillisyyden mustat puolet…

    1. Minulla ei ole kykyä – tai ei ainakaan aikaa eikä motivbaatiota – perehtyä siihen, onko suhteellisuusteoriassa mitään perää vai pitäisikö sittenkin tyytyä Newtonin mekaniikkaan – vaan olen kokenut viisammaksi luottaa tässä asiassa auktoriteetteihin. Inhimillinen sivistys ei olisi mahdollista, jos ei voisi uskoa muita ihmisiä vaan pitäisi tarkoistaa jokainen fakta itse.

  63. ksee: Varsinainen ongelma piilee siinä, että moni (suurin osa?) koulutetuista ihmisistä on laiska tiedonmetsästäjä – faktoiksi hyväksytään väitteitä puhtaasti niiden esittäjän auktoriteetin vuoksi. Lisäksi tähän tuntuu usein liittyvän naivi käsitys tieteestä ja ihmisten motiiveista tyyliin “tiede on oikeassa” + “tutkija tekee tiedettä” -> “tutkijan esittämät väitteet ovat totta”.

    Tämä jopa kääntyy niin, että jos joku kehtaa epäillä yksittäisen arvossapidetyn tutkijan yksittäistä väitettä, niin kyseessä on ikään kuin koko tieteellisen metodin kiistäminen – ja siten tunnustautuminen kuulumisesta samaan jengiin 9/11-salaliittoteoreetikkojen, kreationistien yms. kanssa.

    Äärimmäinen esimerkki johon itse on törmännyt on erään tyypin tunnustus siitä, että vaikka hänellä olisi tarvittavat perustiedot ymmärtää tietyn asian X tutkimuksia, niin hän ei edes yritä vaan hän uskoo siihen mitä hänelle on kerrottu. No, saahan tällä tietysti lakaistua siististi maton alle sen, ettei kaikki olekaan ihan niin miten Suuri Tarina julkisuudessa antaa ymmärtää – ja samalla voi hyvin mielin kieltäytyä kaikesta keskustelusta.

    Sinänsä jotenkin hämmentää jonkilainen tutkijoiden glorifiointi – aivan kuin tietynlaisen vihkimyksen jälkeen tutkija olisi puhdas kaikista inhimillisistä heikkouksista ja että hän omistautuisi täysin pyytettömästi ja vilpittömästi totuuden tavoitteluun. Käytännössähän tilanne on kuitenkin lähes täysin päinvastainen ja taistelu kukkulan kuninkaan paikasta paljastaa monesta kaikki inhimillisyyden mustat puolet…

    Yksittäisen tutkijan näkemykseen on perusteltua suhtautua kriittisesti, ja erityisesti silloin, kun hän ottaa kantaa oman osaamisalueensa ulkopuolelta. Sen sijaan tiedeyhteisön konsensus (käytännössä lähes konsensus, sillä aina on yksittäisiä toisinajattelijoita) on hyvin suurella todennäköisyydellä oikeassa, ainakin suurissa linjoissa. Ja jos ei ole, tiedeyhteisö korjaa senkin virheen ajan myötä. Juuri tässähän on tieteen voima.

    Totta kai tutkijatkin ovat ihmisiä kaikkine siihen kuuluvine hyvine ja huonoine puolineen. Erityisesti muissa kuin luonnontieteissä heidän henkilökohtaiset arvonsa pakkaavat näkymään myös kannanotoissa. Tätä puolta ei silti kannata liioitella – kyllä tutkijan tieteellinen näkemys on keskimäärin aivan eri tasolla kuin maallikon usein tunteeseen pohjautuva asenne. Samat inhimilliset ominaisuudet kun löytyvät myös maallikoilta, joilta lisäksi puuttuu se tieto.

    Kriittinen kansalainen oppii vähitellen arvioimaan mihin medioihin ja keihin toimittajiin ja tutkijoihin voi yleensä luottaa. Ja luottaa pitää, tietyllä varauksella, sillä ei kukaan voi eikä halua tarkistaa kaikkea. Kriittisyydessä auttaa myös joukkoäly, joka keskustelun kautta vähitellen paljastaa väärät ja epämääräiset tiedot. Siksi niin järkyttäviltä tuntuvatkin nämä ”vaihtoehtoiset totuudet”, jotka propagandistisen tietoisesti pyrkivät sotkemaan tätä avointa pyrkimystä totuuteen.

    Toinen asia on sitten se, että monille, ja erityisesti maallikoille, on vaikea hyväksyä, että tieteen ja objektiivisen tiedonvälityksen tulokset eivät aina vastaa heidän ennakkoasenteitaan. Silloin on houkutus käpertyä sisäänpäin ja kieltää tieteen tulokset.

  64. Osmo Soininvaara:
    Minulla ei ole kykyä – tai ei ainakaan aikaa eikä motivbaatiota – perehtyä siihen, onko suhteellisuusteoriassa mitään perää vai pitäisikö sittenkin tyytyä Newtonin mekaniikkaan – vaan olen kokenut viisammaksi luottaa tässä asiassa auktoriteetteihin. Inhimillinen sivistys ei olisi mahdollista, jos ei voisi uskoa muita ihmisiä vaan pitäisi tarkoistaa jokainen fakta itse.

    Totta, kukaan ei voi hallita kaikkia tieteen tai elämän osa-alueita. Kuitenkin Kseen pointti on mielestäni hieman eri: erään määritelmän mukaan tiede on itseään korjaava järjestelmä; tiede on lähtökohtaisesti hyvin luultavasti virheellinen approksimaatio todellisuudesta ja pitää sen vuoksi korjata.

    Yleensäkin tieteestä puhuttaessa on hyvä muistella historiaa. Viime vuosisadan alussa rotuoppi oli kovaa tiedettä, ja vain taantumukselliset ajattelijat yrittivät sönköttää jotain kuinka me kaikki olemme luotuja Jumalan kuvaksi tms. Nykyään roolit ovat vaihtuneet.

  65. Osmo Soininvaara:
    Minulla ei ole kykyä – tai ei ainakaan aikaa eikä motivbaatiota – perehtyä siihen, onko suhteellisuusteoriassa mitään perää vai pitäisikö sittenkin tyytyä Newtonin mekaniikkaan – vaan olen kokenut viisammaksi luottaa tässä asiassa auktoriteetteihin. Inhimillinen sivistys ei olisi mahdollista, jos ei voisi uskoa muita ihmisiä vaan pitäisi tarkoistaa jokainen fakta itse.

    No, kaipa se riippuu vähän yksilöstä mitä kukin pitää ”riittävänä syynä” uskoa jonkun väitteen paikkaansa pitävyyteen. En minäkään lähde kaikkea penkomaan pienemmistä detaljeista lähtien, mutta onhan jokun (suppeamman) suhteellisuusteorian paikkansapitävyydestä aika helppo vakuuttua runsaiden (ja ymmärrettävien) todisteiden myötä.

    Monilla muilla aloilla – kuten vaikka ravitsemuksen ja sairauksien yhteyksien tapauksessa – faktojen tarkistamista helpottaa metatutkimuksiin tutustuminen jne. Eli en näkisi, että väitteiden uskottavuuden tarkistaminen olisi mitenkään mahdotonta – ainakaan tärkeimmissä ja itseä kiinnostavissa asioissa.

    Suurimpana ongelmana näen kuitenkin ne, jotka näkevät tieteen ikään kuin jonain esoteerisena salaseuramenona, jossa yhden alan tutkimusten ymmärtäminen olisi mahdollista vain juuri kyseisen alan johtaville tutkijoille. Eli vaikka itselle riittäisi jonkun toisen sana jostain faktasta, niin pitäisi hyväksyä se, että joku muu kaipaa myös todisteita väitteen tueksi – ja ymmärtää myös se, että tutkijatkin tekevät virheitä (jotkut jopa tietoisesti).

  66. Kaikessa missä emme itse voi tehdä empiirisiä kokeita joilla omakohtaisesti todetaan jonkin asian toiminta luotamme auktoriteetteihin.

    Koulussa luotamme opettajiin ja koulukirjojen kirjoittajiin (ja kustantajiin). Joskus täydennetään tietokirjallisuudesta, jolloin luotetaan tietokirjojen kirjoittajiin (ja kustantajiin). Kirjat vetoavat auktoriteetteihin jotka opitaan tuntemaan tieteen merkkihenkilöinä. Koulun jälkeen kaikki tiedämme Einsteinin ja kun jossain lukee, että Einsteinin mukaan , luotamme siihen.

    Sama koskee muitakin aloja. Moniko on lukenut Platoa? Moniko tietää Platon? Moniko ”tietää”, että kun Platon mukaan X niin jo muinaiset kreikkalaiset ja homma on selvä?

    Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa. Näin toimitaan jotta voidaan seistä jättiläisten harteilla. Jos jokainen aloittaisi tieteellisen uransa toistamalla tuhansia kokeita, kovin harva ehtisi tehdä mitään tutkimusta. Saati niiden osalta jotka eivät edes tähtää kyseisen alan tieteelliselle huipulle.
    Niin kauan kuin ne kokeet on tehty, toistettu, raportoitu, julkaistu, koemenetelmät arvioitu usean tahon toimesta, ja muutenkin tieteellistä menettelyä ja hyviä käytäntöjä ja tapoja noudatettu, voimme luottaa lopputulokseen.

    Ongelmia syntyy kun käsitellään asioita joiden osalta on riittävästi eri suuntiin vetävää tutkimusta. Tai ei välttämättä edes tutkimusta, vaan tutkimuksen tulkintaa. Popsci artikkeleita jotka esittävät oman näkemyksensä siitä, mitä tehty tutkimus tarkoittaa jonkin asian suhteen. Melkolailla kaikesta on jos jonkinlaista näkemystä, ihan riippumatta siitä, mitä tieteellistä tutkimusta asiasta on tehty.

    Jos teksti on vakuuttavaa (ja jos se tukee omaa maailmankuvaa eikä siinä ole räikeitä ongelmia niin onhan se), harva lähtee tekstin taustaa tutkimaan. Miksi lähtisi, johan asia on selitetty?

    Mutta niille jotka tuntevat ongelman ja ymmärtävät sitä, kaikesta tulee vaikeampaa. Tiedän etukäteen, että on monia asioita joista ei vain voi keskustella järkevästi. Jos minulla onkin vakaa käsitys siitä, miten asiat ovat, miten perustelen sen? Eteen lyödään läjä linkkejä joiden mukaan tutkitusti olen väärässä. Voin joko ohittaa tämän, jolloin peli on menetetty, tai tuoda esiin vielä vakuuttavammat linkit joiden mukaan olen oikeassa. En voi kumota jokaista argumenttia, sillä menisi ihmisikä pelkästään selvittää esitettyjen ”faktojen” todenperäisyys, ja toisaalta vastakkaista mieltä olevalla henkilöllä on aina muutama auktoriteetti joiden mukaan esittämäni on väärin.

    Jos en tietäisi tai välittäisi ihmisen luontaisesta halusta ylläpitää maailmankuvaansa ja näin valita faktat ensisijaisesti maailmankuvansa ja vasta toissijaisesti tieteellisen pätevyyden pohjalta, luultavasti vain toteaisin monen olevan täysin väärässä, jääräpäinen, tyhmä, maailmasta mitään ymmärtämätön…

    Mutta jos tiedän ja hyväksyn ihmisluonteen, joudun toteamaan, että osa näistäkin ihmisistä on ihan fiksuja, heillä vaan on vakaa käsitys maailmasta ja näinollen joissain asioissa järkähtämätön näkemys jota ei voi muuttaa.

    Joten ehkä parempi, että ohitan keskusteluja. Menisi paljon aikaa ja vaivaa, eikä mikään muuttuisi.

  67. mjoki: Totta, kukaan ei voi hallita kaikkia tieteen tai elämän osa-alueita. Kuitenkin Kseen pointti on mielestäni hieman eri: erään määritelmän mukaan tiede on itseään korjaava järjestelmä; tiede on lähtökohtaisesti hyvin luultavasti virheellinen approksimaatio todellisuudesta ja pitää sen vuoksi korjata.

    Tähän lisään vielä: valtaosiltaan tiede on oikeassa oleva approksimaatio todellisuudesta. Mitä vakiintuneempi jokin tieteenala on, sen varmemmin se on kohdallaan.

    Eniten virheellisyyttä löytyy uusista teorioista ja, itsestään selvästi, olemukseltaan epämääräisemmistä humanistisista tieteenaloista, joissa tutkijan arvomaailma pääsee helposti vaikuttamaan tulkintaan. Tyypillinen esimerkki on taloustiede.

    Silti kannattaa muistaa: jopa uudet tieteenalat ovat hyvin todennäköisesti ainakin suuntaa antavasti oikeassa silloin, kun tutkijoiden enemmistö päätyy niistä samanmielisyyteen.

    Näissä tapauksissa, mikäli tätä konsensusta joku epäilee, näytön paikka on epäilijällä. Näytöksi ei riitä maallikon vahva epäluulo tuloksia kohtaan eikä edes valistuneen maallikon tavanomaiset heitot tieteen historian virheistä tai tiedemaailman yleisestä raadollisuudesta (jotka sinänsä pitävät yksittäistapauksina paikkansa, mutta joita ei voi yleistää kaikkea tiedettä koskeviksi).

    Tieteen yleisesti hyväksytyt tulokset voi kumota vain paremmin oikeassa olevalla tieteellä, vaikka ihmisillä on taipumus pyrkiä kieltämään epämukavat tulokset pelkällä epäilevällä asenteella ja löysällä argumentoinnilla asian liepeiltä.

  68. ksee: (suppeamman) suhteellisuusteorian paikkansapitävyydestä aika helppo vakuuttua runsaiden (ja ymmärrettävien) todisteiden myötä.

    Mistä tiedät että todisteet pitävät paikkansa, oletko itse verifioinut ne tai toistanut kokeet? Vai luotatko vain tiedeyhteisöön että näin on tehty?

    Itse olen henkilökohtaisesti kokeilla todenut vain sen, että valo on aaltoliikettä.

  69. ksee:

    Suurimpana ongelmana näen kuitenkin ne, jotka näkevät tieteen ikään kuin jonain esoteerisena salaseuramenona, jossa yhden alan tutkimusten ymmärtäminen olisi mahdollista vain juuri kyseisen alan johtaville tutkijoille. Eli vaikka itselle riittäisi jonkun toisen sana jostain faktasta, niin pitäisi hyväksyä se, että joku muu kaipaa myös todisteita väitteen tueksi – ja ymmärtää myös se, että tutkijatkin tekevät virheitä (jotkut jopa tietoisesti).

    Tietenkään tiedettä ei pidä pitää salaseurana, vaan tieteenteon luonteeseen kuuluu ja pitää kuulua avoin keskustelu.

    Ymmärrän silti tiedemiesten turhautumisen, kun heidät pannaan televisioon keskustelemaan ikään kuin tasavertaisina asiantuntijoina erilaisiin ilmeisiin humpuukeihin uskovien maallikoitten kanssa. Vaikkapa hopeavesihoidoista. Näillä maallikoilla kun ei välttämättä ole mitään tietoa, pelkkää uskoa, ja silti asetelma esittää keskustelijat katsojan silmissä vähän niin kuin samanarvoisina mutta vain eri mieltä olevina asiantuntijoina.

    Tieteet ovat maallikon suhteen myös ymmärrettävyyden kannalta hyvin erilaisia. Jokainen asioihin vähänkin perehtynyt voi osallistua keskusteluun esimerkiksi historian tulkinnoista (joskin silloinkin olisi paikallaan osata erottaa tosiasiat arvoista), mutta hyvin vaativaa matematiikkaa edellyttävä kvanttiteoreettinen tutkimus käy lähes kaikilla yli ymmärryksen.

  70. Ismo:

    Jos en tietäisi tai välittäisi ihmisen luontaisesta halusta ylläpitää maailmankuvaansa ja näin valita faktat ensisijaisesti maailmankuvansa ja vasta toissijaisesti tieteellisen pätevyyden pohjalta, luultavasti vain toteaisin monen olevan täysin väärässä, jääräpäinen, tyhmä, maailmasta mitään ymmärtämätön…

    Mutta jos tiedän ja hyväksyn ihmisluonteen, joudun toteamaan, että osa näistäkin ihmisistä on ihan fiksuja, heillä vaan on vakaa käsitys maailmasta ja näinollen joissain asioissa järkähtämätön näkemys jota ei voi muuttaa.

    Hyvä kirjoitus. Olen osallitunut tähän keskusteluun ahkerasti, sillä pidän aihetta tavattoman tärkeänä. Lisäksi minun tietooni ei ole suotu (tässäkään asiassa) lopullista totuutta, joten keskustelu auttaa koettaessani hahmottaa maailman monimutkaisuutta.

    On epäilemättä juuri näin: ihmisten näkemyksiin vaikuttaa oikeasti paljon enemmän heidän ennakkoasenteensa ja arvomaailmansa kuin tieteelliset tosiasiat, vaikka perustelut yleensä pyritäänkin pukemaan tieteelliseen muotoon.

    Arvoissa ei ole mitään pahaa eikä minulla ole vaikeuksia hyväksyä sitä, että ihmisillä on erilaisia arvoja. Yleisen kanssakäymisen ja yhteiskunnan kehittämiseen pyrkivän keskustelun kannalta olisi kuitenkin toivottavaa, että ihmiset osaisivat erottaa toisistaan arvot ja tosiasiat.

    Siksikin on niin surullista tämä kehitys, jossa ihmisten mielissä lonkalta heitetyt asenteet ja ärhäkät mielipiteet, kaiken maailman vaihtoehtoiset totuudet, tuntuvat saavan yhä enemmän suosiota. Moisesta ei hyvä seuraa tulevaisuudessa.

  71. Pekka T.: Yksittäisen tutkijan näkemykseen on perusteltua suhtautua kriittisesti, ja erityisesti silloin, kun hän ottaa kantaa oman osaamisalueensa ulkopuolelta. Sen sijaan tiedeyhteisön konsensus (käytännössä lähes konsensus, sillä aina on yksittäisiä toisinajattelijoita) on hyvin suurella todennäköisyydellä oikeassa, ainakin suurissa linjoissa. Ja jos ei ole, tiedeyhteisö korjaa senkin virheen ajan myötä. Juuri tässähän on tieteen voima.

    Juu, kunhan vain muistaa, ettei tiedeyhteisön käsitys asiasta välttämättä vastaa sitä kuvaa, jota mediassa koitetaan kaupitella. Monasti vallitsevat oletukset tuppaavat muuttumaan Tieteellisiksi Faktoiksi – vaikka varsinainen tieteellinen tieto asiasta olisi vielä kovinkin epävarmaa ja hajanaista. Näin tuppaa käymään varsinkin aiheissa, joihin liittyy Jaloja Syitä.

    Tietysti tiede näissäkin tapauksissa ennen pitkää oikaisee mahdolliset virheet, mutta kyllä tällaisesta tulee nykymaailmassa ongelmiakin – julkisuuteen pääsevät helpoimmin omasta erehtymättömyydestään varmat jyrääjät ja todellisten tai kuviteltujen ongelmien perässä juoksevat poliitikot ryntäilevät kuin päättömät kanat tutkimusrahasäkkiensä kanssa aina kovimpaan ääneen huutajan luo.

    Tietysti yhteiskunnan kannalta suuremmaksi ongelmaksi muodostuu se, että oletetun ”tieteellisen konseksuksen” pohjalta lähdetään tekemään kalliitta, yhteiskuntaa rasittavia päätöksiä.

  72. Ismo: Jos teksti on vakuuttavaa (ja jos se tukee omaa maailmankuvaa eikä siinä ole räikeitä ongelmia niin onhan se), harva lähtee tekstin taustaa tutkimaan. Miksi lähtisi, johan asia on selitetty?

    Muistelen, että iformaatioteoriassa väitetään, että tilan muuttamiseen 0 -> A tarvitaan tietty määrä informaatiota, mutta tilan muuttamiseen A -> -A sitä tarvitaan satakertaisesti enemmän.

    Saattaa olla huuhaa-teoria, mutta kovin on arkikokemusten mukainen.

  73. Pekka T.: Yksittäisen tutkijan näkemykseen on perusteltua suhtautua kriittisesti, ja erityisesti silloin, kun hän ottaa kantaa oman osaamisalueensa ulkopuolelta. Sen sijaan tiedeyhteisön konsensus (käytännössä lähes konsensus, sillä aina on yksittäisiä toisinajattelijoita) on hyvin suurella todennäköisyydellä oikeassa, ainakin suurissa linjoissa. Ja jos ei ole, tiedeyhteisö korjaa senkin virheen ajan myötä. Juuri tässähän on tieteen voima.

    Näinhän se menee ja on vaan pidettävä huolta siitä, että ne toisinajattelijatkin saavat äänensä kuuluviin, jotta tämä korjaaminenkin voi tapahtua. Suurin osa toisinajattelijoista on varmasti metsässä, mutta joukossa voi joku Galileo aina välillä olla ja siksi tässä ketjussa muiden esiinnostama rahoituksen poisottaminen ja ristiriitaisten näkemysten esittämisen välttäminen on ongelma.

    Tiede (tai tieteellinen metodi) on minun kirjoissani ihmiskunnan suurin saavutus, joten yritetään pitää huolta, että sitä ei tutkimusrahoituksen metsästämisen yhteydessä mennä vahingossa pilaamaan tuleville sukupolville. Tästä(kin) ongelmasta iso taakka tulee kaiken politisoitumiselle, joka tuntuu olevan nykymaailmassa kaikkialle tunkeva ilmiö. Valitettavasti tiedeyhteisö ei näytä olevan sille immuuni.

    Pekka T.:

    Toinen asia on sitten se, että monille, ja erityisesti maallikoille, on vaikea hyväksyä, että tieteen ja objektiivisen tiedonvälityksen tulokset eivät aina vastaa heidän ennakkoasenteitaan. Silloin on houkutus käpertyä sisäänpäin ja kieltää tieteen tulokset.

    Vaikka tämä monessa paikassa pitääkin paikkansa, on rehellistä tunnustaa, että osa ongelmasta tulee myös siitä, että tieteen ja objektiivisen tiedonvälityksen tulokset eivät vastaa heidän henkilökohtaisia kokemuksiaan. Suomi on isossa mittakaavassa hyötynyt suunnattomasti globalisaatiosta ja minä henkilökohtaisesti erityisesti, mutta joukossa on myös ihmisiä, joille näin ei ole käynyt.

    Suomen maaseudulla tai jenkeissä jonkun pikkukaupungin ainoan tehtaan sulkeutuessa on vaan fakta, että kyseisen alueen asukkaille globalisaatio näyttäytyy hyvin voimakkaan negatiivisena ilmiönä. Globalisaation hyviä puolia silloin toitottava objektiivinen tiedonvälitys tai tutkija näyttäytyy joko ymmärtämättömänä tai pahimmassa tapauksessa aktiivisen vihamielisenä ja omalle hädälle ilkkuvana tahona.

    Osaksi tästä syystä olen vähän huolissani tieteen uutisoinnista yleensä, koska sen on pakko pitäytyä isoissa linjoissa ja harjata tutkimusten tuloksista ne rosot pois, jotta saadaan lehdistötiedotteeseen sopiva tarina pintaan. Tämän prosessin lopputuloksena tulee otsikko: ”Suomi globalisaation voittajia!”, vaikka tutkimuksessa itsessään tarina olisi kerrottukin paljon tarkemmin ja monisyisemmin.

  74. Syltty: Mistä tiedät että todisteet pitävät paikkansa, oletko itse verifioinut ne tai toistanut kokeet? Vai luotatko vain tiedeyhteisöön että näin on tehty?

    Tässä vaihtoehtoina olisi joko uskoa maailmanlaajuiseen salaliittoon tai sitten luottaa siihen, että toisistaan riippumattomat toistot ovat luotettavia.

    Oleellinen pointti lienee kuitenkin siinä, että voisi olla ihan terveellistä tarkistaa, että onko onnistuneita kokeita yleensäkään tehty, saavatko muut samanlaisia tuloksia – vai onko kyseessä ennemmin tutkijan toiveajattelusta ja popsci-lehden toimittajan vilkkaasta mielikuvituksesta.

  75. Pekka T.:

    Ymmärrän silti tiedemiesten turhautumisen, kun heidät pannaan televisioon keskustelemaan ikään kuin tasavertaisina asiantuntijoina erilaisiin ilmeisiin humpuukeihin uskovien maallikoitten kanssa. Vaikkapa hopeavesihoidoista. Näillä maallikoilla kun ei välttämättä ole mitään tietoa, pelkkää uskoa, ja silti asetelma esittää keskustelijat katsojan silmissä vähän niin kuin samanarvoisina mutta vain eri mieltä olevina asiantuntijoina.

    Tietysti epälijän pitää pystyä perustelemaan epäilynsä ja yleensä siihen vaaditaan enemmän kompetenssia kuin ihan keskivertokadunkulkijalta löytyy.

    Minä olen huolissani tilanteissa, joissa esim. tilastollisten menetelmien käyttöön perehtyneet asiantuntijat osoitavat jollain tietyllä alalla vallitsevien menetelmien heikkoudet – tullakseen vain tyrmätyksi sillä, etteivät ole juuri kyseisen alan erikoisasiantuntijoita. Onhan sellaisiakin perusteluja nähty, että omat menetelmät ovat taatusti oikeita, kun ne löytävät ”fysikaalisen signaalin”. Karavaani kulkee, vaikka koirat räksyttävät artefakteista ja muista kummallisuuksista…

  76. Pekka T.:
    Vielä tuosta EU:sta. On kieltämättä erikoista miten huono imago EU:lla on.

    Tilanteessa, jossa monet asiat vaativat kansalliset rajat ylittävää päätöksentekoa, on organisaatiosta, joka sellaiseen pyrkii, tullut yleinen sylkykuppi.

    Voihan EU:ta toki perustellustikin monessa suhteessa kritisoida, mutta ei se tietenkään ole sellainen kaiken huonon tuoja ja hyvän tyrehdyttäjä kuin joissain puheissa. Monilla tunne voittaa tosiasiat kun EU:sta puhutaan. Sääli.

    Ei mikään imperiumi tai diktatuuri tai valtio ole koskaan ollut kaiken huonon tuoja ja hyvän tyrehdyttäjä. Ei Neuvostoliitto eikä Hitlerin Saksakaan.

    ksee: Putinin lusikka on tässäkin sopassa…

    Itse kyllä luulen, että vaikuttamista tai ainakin yrityksiä siihen on ollut jo iät ja ajat olemassa. Ehkä nykyaikainen teknologia tekee vaikuttamisyritykset helpommiksi, mutta mieleen on kyllä tullut, että etsitäänkö tässä enemmin kaikkia mahdollisia ulkoisia syitä “kieron Hilaryn” epäonnistumiselle – vai mitä…

    Sinänsä kummastuttaa demokraattien avoin tuki mustien liikkeille ja Hilaryn julkiset esiintymiset black lives matter yms. tilaisuuksissa – ainakin moinen on tulkittavissa kyvyttömyydeksi (tai haluttomuudeksi) tunnistaa enemmistön pelot roturistiriitojen lietsomiseen.

    No, voihan siinä tuntea olevansa oikealla asialla, mutta ei sillä vaaleja voiteta – vaan ennemmin karkoitetaan myös osa keskiluokkaistuneista vähemmistöjen edustajista.

    Kyllähän Neuvostoliitto oli aktiivinen toimija suhteessa Black Panther ja Weather Underground liikkeisiin muiden muassa. Rahoitusta hoidettiin ja sotilaallista koulutusta sai Kuubassa. Ja sama tietysti Euroopassa ja Suomessakin rahoitettiin kommunisteja niin pirusti samalla kun CIA tuki ilmeisesti demareita.

    Sosiaalinen media on toki tuonut Venäjän trollit eri tavalla näkyviksi, mutta oikeastihan nyt ollaan hyvin kaukana siitä mitä se meininki on kun ihan oikeasti yritetään muuttaa yhteiskuntia.

  77. Peter: Ei mikään imperiumi tai diktatuuri tai valtio ole koskaan ollut kaiken huonon tuoja ja hyvän tyrehdyttäjä. Ei Neuvostoliitto eikä Hitlerin Saksakaan.

    Tämä on tietysti täysin totta ja nostaa esiin mielenkiintoisen kysymyksen siitä missä määrin historiankäsityksemme on vääristynyt.

    Historian kirjoittavat voittajat ja siksi näemme Hitlerin Saksan yksinomaan kielteisessä valossa. Paljon pahaahan se toki tekikin, mutta silti kuva on aivan liian yksioikoinen.

    Sama pätee myös Neuvostoliittoon, mutta siinä lisämausteen antoi suuri ideologioiden välinen kamppailu, joten meidän näkemystämme väritti myös kuuluminen ideologisesti läntiseen leiriin. Edelleen suhtautumiseemme Venäjään vaikuttaa se, että maailmankuvaamme muokkaa niin voimakkaasti angloamerikkalainen ajatusmaailma.

    Myös suhtautuminen EU:hun on pitkälti mielikuvien välistä kamppailua. EU on kovin huonosti onnistunut markkinoimaan kaikkea sitä hyvää, jonka se on saanut aikaiseksi, ja niinpä mielikuvia hallitsevat korostetusti vastustajien esittämät väitteet. Epätasapainoa lisää se, että kansallisilla hallituksilla on aina kiusaus ottaa saavutuksista kunnia itselleen, mutta kaataa vaikeuksien syyt EU:n kontolle.

    Ehkä tulevaisuuden historiankirjoitus, mikäli sellainen vapaana sallitaan, tasapainottaa näitä vääristymiä. Ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta olisi silti suotavaa, että myös näissä asioissa pyrkimys totuuteen olisi keskustelun lähtökohta.

  78. Jukkis:

    Vaikka tämä monessa paikassa pitääkin paikkansa, on rehellistä tunnustaa, että osa ongelmasta tulee myös siitä, että tieteen ja objektiivisen tiedonvälityksen tulokset eivät vastaa heidän henkilökohtaisia kokemuksiaan. Suomi on isossa mittakaavassa hyötynyt suunnattomasti globalisaatiosta ja minä henkilökohtaisesti erityisesti, mutta joukossa on myös ihmisiä, joille näin ei ole käynyt.

    Suomen maaseudulla tai jenkeissä jonkun pikkukaupungin ainoan tehtaan sulkeutuessa on vaan fakta, että kyseisen alueen asukkaille globalisaatio näyttäytyy hyvin voimakkaan negatiivisena ilmiönä. Globalisaation hyviä puolia silloin toitottava objektiivinen tiedonvälitys tai tutkija näyttäytyy joko ymmärtämättömänä tai pahimmassa tapauksessa aktiivisen vihamielisenä ja omalle hädälle ilkkuvana tahona.

    Totta, ja globalisaatio on tästä hyvä esimerkki. Se on ilmiö, jolla on sekä hyvät että huonot puolensa ja joka muuttaa maailma voimakkaasti.

    Sen sijaan, että vastustaisimme (tai kannattaisimme) sitä yksioikoisesti, kannattaisi tietysti miettiä miten hyödynnämme hyviä puolia ja vähintäänkin lievennämme huonoja. Ymmärtäen toki samalla, että nämä asiat eivät ole yksikäsitteisiä, vaan riippuvat myös ihmisten arvoista.

    Suuri osa länsimaissa nyt tapahtuvasta populismista ja poliittisen eliitin vastustamisesta johtuu juuri tästä – suurten muutosten aiheuttamasta tyytymättömyydestä siellä, missä muutokset koetaan kielteisinä.

    Sitä tärkeämpää olisi, että näitä asioita käsiteltäisiin sekä mediassa että poliittisissa keskusteluissa mahdollisimasn avoimesti ja tosiasiat lähtökohdiksi tunnustaen. Myös huonot puolet myöntäen. Tässä meillä olisi vielä paljon parannettavaa.

  79. anonyymi: Toivottavasti Suomessa ollaan hereillä yleisöön, kotimaahan ja EU:hun vaikuttamisesta, puolueiden tekemisistä

    Ehkä meidän pitäisi ottaa mallia itäisistä ”ohjatuista” demokratioista kuten Venäjä ja Unkari.

    Itse laittaisin ensimmäisenä lapun Amchamin ja Hanasaaren luukuille.

    Kaikki tietävät, miten ulkoaohjautuva Kokoomus nykyään on. Mikä estää meitä panemasta koko puljua jäihin ja Supon tutkittavaksi?

  80. Tavallisen ihmisen vinkkelistä tiede ja uskonnot vaativat molemmat uskomista auktoriteetteihin ja ovat siinä mielessä samanarvoisia, mutta tiede ei ole (ehkä jotain ilmastomuutosta lukuunottamatta) niin dogmaattinen kuin uskonnot, ja korjaa koko ajan omia vääriksi osoittautuneita käsityksiään.
    Kuitenkin tiede tuo koko ajan lisää aineellista hyvää ja sen voi hyvillä mielin uskoa todeksi niin kauan kun kännykät kantavat maailman toiselle puolelle ja ydinohjukset osuvat tarkasti maaliinsa ballistisia ratojaan pitkin.

  81. LK:
    Tiede ei ole auktoriteetti, eikä myöskään uskon asia.

    No ei varsinaisesti, mutta tavalliselle mölliäiselle se on uskon asia, koska kaikki ovat ehdottoman varmoja että esim. maapallo on pyöreä, vaikka eivät pysty sitä mitenkään osoittamaan.
    Samoin kaikki uskovat ehdottoman varmasti että kännykän signaalit välittää sähkömagneettinen säteily eikä eetteri kuten ennen tiedettiin.

  82. Ei taida mennä vahvasti Oikeamielisten Heimollakaan omassa kuplassaan:

    USA:n media ja Donald Trump: Useita jättimokia viikossa

    ”Amerikkalaiset tiedotusvälineet kompastelevat pahasti presidentin uutisoinnissa.”

    Ei Trumpista tarvitse pitää tai hänen politiikkaansa hyväksyä, mutta kannattaisi ehkä varoa ettei innokas ”uutisointi” ala näyttää ajojahdilta…

  83. ksee:
    Ei taida mennä vahvasti Oikeamielisten Heimollakaan omassa kuplassaan:

    USA:n media ja Donald Trump: Useita jättimokia viikossa

    “Amerikkalaiset tiedotusvälineet kompastelevat pahasti presidentin uutisoinnissa.”

    Ei Trumpista tarvitse pitää tai hänen politiikkaansa hyväksyä, mutta kannattaisi ehkä varoa ettei innokas “uutisointi” ala näyttää ajojahdilta…

    Hohhoijakkaa, jälleen kerran ksee antaa ymmärtää, että trumputtelijat ja muu valemedia on itseasiassa ihan ekvivalenttia tavallisen median kanssa. Tämähän on ihan täyttä hölynpölyä.

    Mitä tulee virheisiin, niin täytyy muistaa Trumpin hallinnon valehtelevat täysin siekailemattomasti, mutta samaan aikaan vuotavan kuin seula. Lisäksi Trumpin kampanjatiimin toimet ovat poliisitutkinnan kohteena, eikä tutkinta ole julkista.

    Tällaisen hallinnon tekemisien seuraamisessa tulee aivan pakostakin paljon virheitä koska hallinto pyrkii salaamaan toimensa sekä käyttämään maksimaalisesti savua ja peilejä. Sitä mukaa kun media havaitsee virheitä, se oikaisee ne.

    Sensijaan Breitbart ja muut disinfon välittäjät eivät koskaan korjaa virheitään vaikka jäisivät kiinni valehtelusta housut kintuissa.

    LK:lle:
    Tiedän valon dualistisen luoneen, mutta sen hiukkasominaisuudet jäivät ainakin omien muistikuvieni mukaan testaamatta. Sen hiukkasluonteen tietäminen perustuu minun kohdallani puhtaasti auktoriteetteihin.

  84. Syltty: Hohhoijakkaa, jälleen kerran ksee antaa ymmärtää, että trumputtelijat ja muu valemedia on itseasiassa ihan ekvivalenttia tavallisen median kanssa. Tämähän on ihan täyttä hölynpölyä.

    Näinkö sinä asian tulkitsit? No, ehkä pitäisi parantaa ulosantiaan tai ainakin lisätä jokaiseen viestiin disklaimeri loppuun kiistämään ilmeisimmät virhetulkinnat.

    Tosiasia on kuitenkin se, että tavallinen media on kovin kärkkäästi lähtenyt mukaan levittämään kaikenmaailman huhuja ilman kovinkaan kummoisia faktojen tarkistuksia – päinvastoin saa helposti sen vaikutelman, että huhuja vielä mielummin maustetaan omilla tulkinnoilla tai jopa spekuloinneilla.

    Jos ja kun ”tavallisen median” luotettavuus kyseenalaistetaan valemedian ja populistien voimin, niin luulisi, ettei olisi varaa lähteä mukaan lokakamppanjoihin vaan ennemmin kannattaisi korostaa faktapohjaista tiedonvälitystä. Sinänsä reaktiot ovat toki olleet oikeansuuntaisia – eli pahimpia sammakoita suustaan päästelleet toimittajat ovat päätyneet joko huilimaan tai kilometritehtaalle. Valitettavasti vain moni epämääräinen väite tai suoranainen valhe jää oikaisuista huolimatta elämään – jopa uutisissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.