Taloustutkijat jyräävät yhteiskuntatieteilijät näiden kotikentällä

VATT:n tutk­i­ja Mikko Sil­li­manin mukaan posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion tulok­set Helsin­gin kouluis­sa ovat ker­ras­saan eri­no­maisia. Tulos perus­tuu ver­tailu­un Van­taan koulu­jen kanssa, jos­sa samaa poli­ti­ikkaa ei ole ollut. Kun posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion rahaa kouluis­sa osoitet­ti­in, tulok­set parani­vat selvästi Helsingis­sä, mut­ta eivät samanaikaises­ti Van­taal­la. Har­voin on mis­tään poli­ti­ikka­toimes­ta saatu näin vahvo­ja tulok­sia. Hyvä Helsinki!

Nämä posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion rahat oli­vat niin tehokkai­ta, että herää kysymys, kan­nat­taisiko tätä rahaa jakaa kaikille kouluille, kun­han se käytetään samal­la taval­la eikä tun­tike­hyk­sen kas­vat­tamiseen. Onhan niitä syr­jäy­tyviä nuo­ria kaikissa kouluissa.

Viime keväänä julka­isti­in Las­si Ter­vosen, Mika Kor­te­laisen ja Ohto Kan­nisen tutkimus siitä, miten eli­it­tilukios­sa opiskelu vaikut­taa oppi­laan yliop­pi­las­tutk­in­toar­vosanoi­hin. Ei mitenkään, oli tulos noin vähän yksinker­tais­tet­tuna. Tässä meto­d­i­na käytet­ti­in ”sat­un­nais­tamista” niin, että ver­rokkeina oli­vat oppi­laat, jot­ka juuri ja juuri eivät päässeet eli­it­tilukioon, esimerkik­si Ressuun.

Viime vuon­na julka­isti­in tutkimus, jon­ka mukaan kun­nan työn­tek­i­jöi­den määrä val­tu­us­tossa vaikut­taa selvästi kun­nan bud­jet­ti­menoi­hin niitä kas­vat­taen. Tässä “sat­un­nais­t­a­mi­nen” tehti­in viimeisen sisään päässeen mukaan. Tutkimus oli tehty yhdessä Aal­to-yliopis­ton tutk­i­joiden kanssa. Tois­s­apäivänä Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen­laitok­sen kahvi­huoneessa saimme tutkimuk­sen yhden tek­i­jän, Otto Toivasen tar­joa­maa pul­laa sen kun­ni­ak­si, että tutkimus on hyväksyt­ty julka­istavak­si hyvin arvoste­tus­sa Amer­i­can Polit­i­cal Sci­ence Review’ssä.

Näis­sä kaikissa on yhteistä se, että ekon­o­mistit ovat tutki­neet aihei­ta oman alueen­sa ulkop­uolelta ja saa­neet vaku­ut­tavia tulok­sia. Esimerkik­si tuo­ta eli­it­tilukiokysymys­tä maan yli sata kas­va­tusti­eteen pro­fes­so­ria ei ole pystynyt selvit­tämään. Joitakin tutkimuk­sia on tehty, mut­ta menetelmin, jot­ka eivät voi asi­aa aukaista, kos­ka valikoi­tu­mista ei ole osat­tu elim­i­noi­da. Tarvit­ti­in talousti­eteen opiske­li­ja, joka ratkaisee asian gradus­saan, jos­ta tosin saikin ansai­tusti arvosanaksi laudaturin.

Talousti­eteil­i­jöil­lä ovat tutkimus­menetelmät paljon parem­min hal­lus­sa kuin kas­va­tusti­eteil­i­jöil­lä tai sosi­aal­i­ti­eteil­i­jöil­lä. Sik­si talous­tutk­i­jat jyräävät nämä niiden oma­l­la kotiken­täl­lä. Amer­i­can Polit­i­cal Sci­ence Review’ssä ei ole juuri näkynyt suo­ma­lais­ten yhteiskun­tati­etelijöi­den julkaisuja.

Tilanne ei ole mitenkään tyy­dyt­tävä, sil­lä meto­di­en lisäk­si pitäisi hal­li­ta myös sisältöjä. Yhteiskun­tati­eteis­sä pitää meto­diosaamista lisätä, paljon ja nopeasti. Muuten ne jäävät täysin talousti­eteil­i­jöi­den jalkoihin.

= = =

LISÄYS 22.8.2017

Kuten moni kom­men­taat­tori on huo­maut­tanut, Mikko Sil­li­man ei ole talousti­eteil­i­jä, vaan on valmis­tunut val­ti­oti­eteen mais­terik­si Yhteiskun­tapoli­ti­ikan puolelta. Tämä on tot­ta. Hän on tehnyt juuri niin kuin kehotan muitakin tekemään. Meto­diosaamisen­sa hän on han­kkin­ut talousti­etei­den puolelta tääl­lä Arka­di­ankadun Eco­nom­icumis­sa. Hän jatkaa tätä myös Har­vardis­sa, jos­sa hän tutkii kas­va­tusti­eteitä, mut­ta huip­puekonometrikon opas­ta­mana. Täl­laista yhteistyötä eri tieteenalo­jen välil­lä tarvit­taisi­in enemmän.

= = = =

Tässä linkit mainit­tui­hin artikkeleihin:

Mikko Sil­li­man & posi­ti­ivisen diskrim­i­naa­tion rahoituk­sen vaikut­tavu­us: http://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/helsinkilaisnuoret-hyotyvat-positiivisen-diskriminaation-rahoituksesta

Kan­ni­nen – Kor­te­lainen – Ter­vo­nen & eli­it­tilukiot: http://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/eliittilukiossa-opiskelu-ei-paranna-ylioppilaskoemenestysta

Hyyti­nen – Mer­iläi­nen – Saari­maa – Toiva­nen – Tuki­ainen & Amer­i­can Polit­i­cal Sci­ence Review’ssa julka­istu tutkimus: https://dl.dropboxusercontent.com/u/40759261/Public_employees_manuscript_APSR.pdf

… ja http://vatt.fi/artikkeli/-/asset_publisher/kuntatyontekijoiden-valtuustopaikat-kasvattavat-kuntien-menoja

 

53 vastausta artikkeliin “Taloustutkijat jyräävät yhteiskuntatieteilijät näiden kotikentällä”

  1. Yhteiskun­tati­eteis­sä meto­diosaamista ei arvoste­ta. Kurssit ykkösel­lä läpi ja sit­ten tuopin ääreen sössöt­tämään rakenteistumisteoriasta.

    Tai näin oli 20 vuot­ta sit­ten, mut­ta tun­tu­i­v­at ole­van asen­teet niin syvässä, että tuskin on meno muuttunut. 

    Sääli.

  2. Mah­ta­vatko kas­va­tusti­eteil­i­jät ja sosi­aal­i­ti­eteil­i­jät olla niitä matemaat­tis­es­ti kaiken lah­jakkaimpia? Joitakin jut­tu­ja ei voi ratkaista vain esimerkki­lasku­jen lukuar­vo­ja muut­ta­mal­la. Pitäisi myös ymmärtää.

  3. Yhtä asi­aa talousti­eteil­i­jätkään eivät ole ratkaisseet : Kun palk­ka jous­taa ääret­tömästi alas eli jos pal­ka­lla ei elä niin miten ihmi­nen pysyy hengis­sä ja toimintakykyisesnä ?

    Min­imi­palkko­jen pois­t­a­mi­nen­han johtaa tähän tai kuten on käynyt USAs­sa, Englan­nis­sa tai muis­sa lib­er­aalia poli­ti­ik­ka har­joit­tavis­sa mais­sa ‚korkeaan rikollisuuteen

  4. Tuo eli­it­tilu­okio ‑kysymys on mie­lenki­in­toinen. Juuri­han on pohdit­tu sitä, että onko eli­it­tiyliopis­to­jen tärkein funk­tio siinä että niihin sisään­pääsy on tärkeä referenssi.

    Oma sub­jek­ti­ivi­nen koke­mus on kuitenkin, että opet­ta­jal­la on suuri merk­i­tys — mut­ta tämä merk­i­tys hävitä jos sama opet­ta­ja “toimii” heikosti jol­lain toisel­la oppi­laal­la. Jos toisen arvosana nousee +2 mut­ta toisen arvosana las­kee kymp­istä neloseen samal­la opet­ta­jal­la lop­putu­los on että opet­ta­ja onkin heikko — näin kävi meil­läkin kun oppi­laat vai­h­toi­vat koulua, toises­sa koulus­sa “osaaa­vana” pidet­ty oppi­las saikin oman koulumme huip­puopet­ta­jal­ta hylä­tyn arvosanan ja jou­tui “tukiopetuk­seen”. On silti mah­dol­lista, että yliop­pi­laskir­joi­tusten arvosana olisi ollut suh­teessa parem­pi, kos­ka eri opet­ta­jat pain­ot­ta­vat yo. ‑kir­joituk­sia eri taval­la, toiset treenaa­vat niitä varten ja toiset taas pyrkivät opet­ta­maan ideoita.

    Sama voi koskea lukioitakin — voi olla että “eli­it­tilukio” on eri­no­mainen paik­ka joillekin, mut­ta taas toisille oppi­laille kyseisessä koulus­sa on jotain mikä puolestaan las­kee osaamis­tu­lok­sia ja nämä posi­ti­iviset ja negati­iviset tulok­set ikäänkuin kumoa­vat sit­ten toisensa.

    Se mitä ehkä pitäisi tutkia vielä on miten eli­it­tilukioon pääsy vaikut­taa erit­täin lah­jakkaiden oppi­laiden tulok­si­in — saat­taa nimit­täin vielä olla se mah­dol­lisu­us, että juuri tämä parhait­en osaa­va tai jostain muus­ta syys­tä parem­min kyseiseen paikkaan sopeu­tu­va ryh­mä hyö­tyy tästä opiskelu­paikas­ta enemmän.

    Mut­ta sit­ten taas, mikä on syy ja seu­raus — ja mikä on luon­nol­lista jakau­maa mikä esi­in­tyy joka tapauksessa.

    Oli miten oli, oma koke­muk­seni opet­ta­jan vaikut­tavu­ud­es­ta oppi­laisi­in on niin vah­va, että vaik­ka aja­tus siitä että “koulu” insti­tuu­tiona ei paran­na arvosano­ja, pidän epä­to­den­näköisenä että opet­ta­jal­la ei olisi vaikutusta.

    Se ei silti tarkoi­ta sitä etteikö kyse olisi myös opet­ta­jan ja oppi­laan välis­es­tä vuorovaiku­tuk­ses­ta, eli tiet­ty opet­ta­ja toimii yhdelle mut­ta ei toiselle ja nämä erot eivät sit­ten näy tilas­tol­lises­sa ana­ly­y­sis­sä, jos­sa kaik­ki tulok­set summataan.

  5. Mon­et pitävät näitä “pehmeitä” tieteitä jok­seenkin hep­poisi­na, sil­lä mon­esti tun­tuu siltä, että tulok­si­in vaikut­ta­vat enem­män tutk­i­joiden omat arvot kuin tiukan tieteelli­nen argu­men­toin­ti. Eikähän taloustiede kieltämät­tä olekaan pär­jän­nyt mitenkään eri­tyis­es­ti esimerkik­si suh­dan­nekään­tei­den ennakoinnissa.

    Sitä ilah­dut­tavam­paa on kuul­la onnis­tuneista tutkimuk­sista. Näil­lä tieteil­lä olisi aito mah­dol­lisu­us paran­taa vaikut­tavu­ut­taan, edesaut­taa yhteiskun­nan kehit­tämistä ja löytää jopa niitä niin kai­vat­tu­ja säästöjäkin. Toiv­otan men­estys­tä täl­laiselle toiminnalle!

  6. Yhteiskun­tati­etei­den rahoi­tus­ta pitäisi leika­ta kaikkial­la, mis­sä ei ole riit­tävää kvan­ti­tati­ivista osaamista. Yhteiskun­tati­etei­den jatko-opiske­li­joi­ta palkat­taes­sa pitäk­si suosia tilas­toti­eteil­i­jöitä, talousti­eteil­i­jöitä ja mui­ta määräl­lisen tutkimuk­sen osaa­jia. Laadullisen tutkimuk­sen tek­i­jöistä mukaan vain ehdot­tomat huiput. Hyvin laa­ja talous- ja tilas­totiede puoli­pakol­lisek­si sivuaineek­si maisteriopintoihin.

  7. Tuo lukio­tutkimus olikin oikein mielenkiintoinen.

    Pitää tosin myös muis­taa että yläk­oul­u­lainen joka nip­pa nap­pa ei pääse siihen kaikkein vaikeim­man sisään­pääsy­seu­lan lukioon ei luul­tavasti kuitenkaan mene tois­si­jaise­na vai­h­toe­htona mihinkään hirveään huonoon lukioon. Eli saat­taa olla että “eli­itin” ja “melko hyvän” lukion välil­lä ei ole eroa, mut­ta sit­ten “hyvän” ja “huonon” välil­lä voi ollakin.

    Mut­ta toisaal­ta yksi tärkeim­mistä syistä valikoi­da lukion­sa onkin luul­tavasti sosi­aa­li­nen ympäristö. Stereo­tyyp­pis­es­ti oppi­las joka on taipu­vainen pyrkimään eli­it­tilukioon luul­tavasti viihtyy parem­min muiden saman­henkisten oppi­laiden kanssa, ja tämä voi olla arvokas­ta muuten vain (tai esimerkik­si sit­ten hyödyk­si korkeak­oulu­opin­nois­sa) vaikkei se vaikut­taisikaan yliop­pi­lasko­keen tulokseen.

  8. Pekka T.: Eikähän taloustiede kieltämät­tä olekaan pär­jän­nyt mitenkään eri­tyis­es­ti esimerkik­si suh­dan­nekään­tei­den ennakoinnissa.

    Eikä voikaan pär­jätä. Jos taloustiede ennus­taa että tämä vuosi vede­tään korkea­suh­dan­teessa, mut­ta ensi vuon­na alkaa hirveä ryt­inä ja laskusuh­danne niin tieto julkise­na muut­taisi saman tien tulevaisuutta.

    1. Suh­danne-ennus­teet eivät nyky­isin toi­mi, mut­ta se on vain pieni osa talousti­eteitä. Luulen muuten, että suh­den­na-ennus­ta­jat voisi­vat hyö­tyä Big Datas­ta, jos oppi­si­vat käyt­tämään sitä.

  9. Riit­tääkö onnis­tu­misen kri­teerik­si pelkkä hakau­tu­mi­nen 2. asteen koulu­tuk­seen? Onko sama ero nähtävis­sä myös valmis­tu­mis­määris­sä 2. asteen koul­u­luk­ses­ta? Jatko-opin­nois­sa? Työllistymisessä?

    Ainakin USAs­sa on nimit­täin havait­tu sel­l­aista, että vaik­ka kaikkien syr­jäy­tymis­vaaras­sa ole­vien koulumen­estys para­nee tukio­hjelmien myötä, niin hyödyt hai­h­tu­vat nopeasti kaikil­la muil­la kuin “white trash” ‑taus­taisil­la pojil­la. Mikä tietysti on parem­pi kuin ei mitään.

  10. Osmo Soin­in­vaara:
    Tuo taipu­vaisu­us pyrk­iä eli­it­tilukioon oli tässä nerokkaasti vakioitu.

    Se oli vakioitu, mut­ta aqs:n point­ti oli käsit­tääk­seni se, että oppi­las, joka ei päässyt Ressu­un sil­loin, kun sisään­pääsyra­ja oli 9,2, ei kuitenkaan toden­näköis­es­ti men­nyt lukioon, jon­ka sisään­pääsyra­ja oli 7,5, vaan esim. lukioon, jon­ka sisään­pääsyra­ja oli 8,8. Tutkimus kyl­lä osoit­ti, että täl­laisen oppi­laan yo-men­estyk­sen kannal­ta Ressu ei tuonut mitään lisäar­voa 8,8:n sisään­pääsyra­jan lukioon ver­rat­tuna. Se ei kuitenkaan ker­tonut, olisiko sama oppi­las men­estynyt yhtä hyvin, jos hän olisi men­nyt 7,5:n lukioon.

    Sinän­sä olen kyl­lä itsekin sitä mieltä, että huip­pu­lukioiden men­estys perus­tuu nimeno­maan valikoituneeseen oppi­lasjoukkoon eikä koulun opetuk­sen tasoon. Hyvin men­estyvälle oppi­laalle huip­pu­lukion suurin etu on se, että huip­pu­lukios­sa hän saa olla vapaasti oma itsen­sä ja tul­la silti hyväksy­tyk­si koulukaverei­den­sa kesku­udessa. Koulumen­estys­tä ja koulu­aineista kiin­nos­tus­ta ei tarvitse peit­el­lä eikä hävetä. Toisek­si suurin etu on se, että oppitun­neil­la ei tarvitse pitkästyä siihen, että asioi­ta käy­dään läpi aivan liian hitaaseen tahtiin.

  11. En ole mitenkään vaku­ut­tunut siitä, että menetelmäti­etei­den kurssien lisäämi­nen yhteiskun­tati­etei­den opin­toi­hin suo­raan paran­taisi niiden osaamista. Tarvit­taisi­in lisäk­si opiske­li­jat, jot­ka ovat kiin­nos­tunei­ta matemaat­ti­sista menetelmistä. Jos kurssit ovat pakkop­ul­laa, jot­ka suorite­taan juuri ja juuri ykkösel­lä asi­as­ta kiin­nos­tu­mat­ta, eivät ne tuo mitään todel­lista osaamista. Jos sitä halu­taan, pitää opiske­li­javal­in­taa jotenkin muut­taa niin, että saadaan enem­män tästä puoles­ta kiin­nos­tunei­ta opiske­li­joi­ta yhteiskuntatieteisiin.

    Kun opiske­lin itse TKK:lla, meil­lä oli mah­dol­lisu­us suorit­taa vapaaval­in­taise­na jokin työp­sykolo­gian kurssi ja toinen kurssi, jon­ka nimeä en muista, mut­ta joka käsit­teli työ­markki­na­jär­jestöjä. Nämä kurssit oli­vat aivan yleis­es­ti opiske­li­joiden kesku­udessa siinä maineessa, että niil­lä ei opi mitään, mut­ta jos tarvit­see opin­to­tukea varten muu­ta­man opin­tovi­ikon lisää, niin sieltä on help­po käy­dä nap­paa­mas­sa tarvit­ta­vat opin­tovi­ikot min­imi­panos­tuk­sel­la. Jos asenne on tuo, niin ei siinä mitenkään auta, vaik­ka laitet­taisi­in pakol­lisek­si 4 muu­ta saman­ta­paisia aihei­ta käsit­televää kurssia. Toden­näköis­es­ti vas­taa­va ongel­ma on myös yhteiskun­tati­eteis­sä sil­loin, kun puhutaan metodikursseista.

  12. Minä tulin samaan tulok­seen elit­tilukioista mutu-tun­tu­mal­la jo ei-eli­it­tilukios­sa opiskelleena yli 40 vuot­ta sit­ten. Samaa pätee myös yliopis­to­jen perustutkintoihin.Jatkotutkinnot kan­nat­taa tehdä sit­ten siel­lä, mis­sä rahoi­tus on kohdallaan.

  13. Yksi tärkeim­mistä muut­tu­jista makroekon­o­mis­ten suh­dan­tei­den ennus­tamises­sa on kulut­ta­jien ja investoi­jien näke­mys talouden tulevaisuudesta.

    Makro­taloudel­lisen suh­danne-ennus­teen pitäisi pystyä ennus­ta­maan mitä muut ennus­ta­vat. Lisäk­si julka­istut makro­taloudel­liset ennus­teet vaikut­ta­vat suo­raan asi­aan jota ne mit­taa­vat. Makroekonomiset suh­danne-ennus­teet eivät voi paran­tua jos kulu­tuk­sen ja investoin­tien ennus­t­a­mi­nen ei parane. 

    Aivan kuten osake­markki­noiden ennus­tamises­sa, on täysin mah­dol­lista nähdä että tulos­sa on kor­jaus­li­ike, mut­ta ajoi­tus on läh­es mah­do­ton­ta. Kor­jaus­li­ike voi tul­la vuo­den tai kymme­nen vuo­den päästä. 

    Kulut­ta­jalu­ot­ta­musindikaat­torit kor­reloi­vat hyvin lyhyen aikavälin kulu­tuk­sen ja taloudel­lisen tilanteen kanssa, mut­ta kor­re­laa­tio piene­nee tasais­es­ti tule­vaisu­ut­ta kohti. Neljän ja viiden kvar­taalin päässä kor­re­laa­tio on jo mitätön.

  14. aqs:
    Pitää tosin myös muis­taa että yläk­oul­u­lainen joka nip­pa nap­pa eipääse siihen kaikkein vaikeim­man sisään­pääsy­seu­lan lukioon ei luul­tavasti kuitenkaan mene tois­si­jaise­na vai­h­toe­htona mihinkään hirveään huonoon lukioon. Eli saat­taa olla että “eli­itin” ja “melko hyvän” lukion välil­lä ei ole eroa, mut­ta sit­ten “hyvän” ja “huonon” välil­lä voi ollakin.

    Kevään 2017 8 lau­da­turin yliop­pi­laat tuli­vat molem­mat Loh­jan Yhteisl­y­seon lukios­ta, joka oli Ylen lukiove­tailus­sa sijal­la 218. Eli “huonokaan” lukio ei vält­tämät­tä pilaa hyvää oppilasta.

  15. Toisaal­ta, kaik­ki lukiot Helsingis­sä ovat eliittilukioita.

    Hie­man syr­jem­mäl­lä, radan var­rel­la löy­tyy paikkakun­tia, joil­la on tavalli­nen lukio. Ope­tus on sitä mitä muual­lakin. Samal­la ilmapi­iri on, että pari urheilu­la­jia on oikein hyvä asia ja kenenkään on turha lähteä yliopis­toon tai oikeas­t­aan min­nekään kauem­mak­si opiskele­maan yhtään mitään.

    Van­hempi­en vaiku­tus­ta on osat­tu tutkia on aiem­minkin. Entä se ilmapi­iri ja käsi­tys siitä mikä on ihan taval­lista eikä eri­ty­istä? Siihen lukioiässä vaikut­taa enem­män viiteryh­mä, siis mil­lai­sis­sa porukois­sa liikkuu.

    Sit­ten on se per­in­teinen keskustelu, että pitäisikö oppia jolekin tasolle (vaik­ka ruot­sia, että olisi kyvykkyy­det suorit­taa se virkamies­ruot­si) vai onko koulu lois­ta­va sil­loin kun edes jotain on opittu?

    Suo­ma­laises­sa koulu­jär­jestelmässä lukio on täl­lä ker­taa kaikkien heikoin toiminnal­taan. Ammat­tik­oulut — nyt kun niisä on ope­tus lopetet­tu — tule­vat toki perässä.

    Lukion aikana ihmiset kas­va­vat ja muut­tuvat, oppimisen lisäk­si sosi­aaliset suh­teet, siis seu­rustelu ja har­ras­tuk­set kodin ulkop­uolel­la, ovat osa kas­vamista ihmiseksi. 

    Nykyisessä normilu­okios­sa tähän on aikaa kak­si vuot­ta. Kun kol­man­nen syksyl­lä aloite­taan kir­joit­ta­mi­nen, ote alkaa muus­ta tekemis­es­tä lip­sumaan. Kurssimuo­toisu­us toki rankaisee yläas­teel­la tehdy­istä vääristä valin­noi­ta isol­la kädellä.

    Kun yliopis­toon pääsyn edel­ly­tys on jatkos­sa _loistava_ yo-todis­tus, lukio muut­tuu 4–5 vuo­tisek­si. Sen laskun mak­saa muuten kunta. 

    Pojat saadaan pois­tet­tua yliopis­toista, mikä lie­nee oikeu­den­mukaista vaan ei ihan järkevää. Jos sil­loin 15 vuo­ti­aana ei oikein ollut muu­ta ideaa kuin ammat­tiurheilu vähäl­lä treenaamisel­la, niin sil­lä sit­ten men­nään. Pääsykokei­den avul­la opsikele­maan pääsy sen­tään antoi hie­man mah­dol­lisu­ut­ta suun­na­ta elämää uusiksi.

    Keskinker­tainenkin nuori ymmärtää, että parin vuo­den sosi­aa­li­nen kasvu ote­taan takaisin sit­ten parin vuo­den lisäkurssi­tuk­sel­la ja yo-koki­den ja kurssien uusin­noil­la. Siis jos aikoo sieltä radan var­res­ta jon­nekin muualle koskaan. (Eikä siinä mitään pahaa ole, kas­nakun­nan lah­jaku­ut­ta vain menee hukkaan.)

    Lop­putu­los ei ole yhtään nopeampi siir­tymi­nen ttyöelämään.

    Nyky­isin ero suo­ma­laisen opiske­li­jan ja amerikkalaisen välil­lä on:
    — USA:n kak­sivuoti­nen high-school (+1v)
    — armei­ja (ellei halua stipendiä), (+1–2 vuot­ta pojille)
    — Bach­e­lor tasol­la men­nään työelämään ja yri­tyk­set kil­pail­e­vat omaal­la koulu­tuk­sel­la. Tosin 1 — 2 vuot­ta ollaan palkat­tomana har­joit­teli­jana (intern) oppi­mas­sa tarvit­ta­vat taidot!

    Bach­e­lor taso USA:ssa opsiekel­laan se 3 — 4 vuot­ta, samal­la opi­taan tieteelli­nen kir­joit­ta­mi­nen ja lukem­i­nen (ja se luki­olu­ok­ka). Mas­ter tasolle jatke­taan myös vajaa 3 vuot­ta, joloin yliopis­to-opin­noisa menee 6–7 vuot­ta sielläkin.

    Iso ero on, että kau­palli­nen MBA-tutk­in­to on muu­ta­man vuo­den työelämässä olleille, se suori­etaan alle 30 vuo­ti­aana. Suomes­sa iäkkäämpänä.

    Suomes­sa on kuitenkin ollut vahvu­us, että yliopis­toista valmis­tuneet osaa­vat jotain. Lukiokin jäl­keen olisi hyvä osa­ta jotain ja olla muutenkin valmis aikuistumaan.

  16. Onko eli­it­tilukiois­sa opiskellei­den yliop­pi­las­tutk­in­toar­vosanoil­la merk­i­tys­tä? Jos on niin mitä? Eikö merk­i­tyk­sel­listä ole se, mil­laisi­in jatko-opin­toi­hin he pää­sevät ja miten he men­estyvät elämässä? Ymmärtääk­seni yhteiskun­tati­eteil­i­jät ovat tutki­neet tätä asi­aa hyvinkin sofistikoiduin menetelmin eri puolel­la maail­maa jo vuosikym­menten ajan. Oleel­lisek­si asi­ak­si on kai pal­jas­tunut sosi­aa­li­nen tai kult­tuuri­nen pääo­ma — verkos­tot — joi­ta eli­it­tik­ouluis­sa syn­tyy. Saatan olla väärässäkin. Toisin kuin talousti­eteil­i­jät, joiden eri­no­maisen lois­tavaan menetelmäosaamiseen perus­tu­vien ennus­tusten varas­sa olemme eläneet viimek­si kuluneet vuosikymmenet.

  17. Eivätkö talousti­eteen tutk­i­jat ole myös yhteiskun­tati­eteil­i­jöitä vai miten se menee.

  18. Mitä tulee tuo­hon kiin­nos­tuk­seen kvan­ti­tati­ivista tutkimus­ta kohtaan, niin iso askel olisi se, että edes prof­fat uskoisi­vat että kvant. menetelmil­lä opi­taan jotain maail­mas­ta. Nythän täl­laisia vei­jare­i­ta löy­tyy yliopis­tol­ta. Ole siinä sit­ten ekan vuo­den opiske­li­ja jolle prof­fat takoo täl­laista päähän.

  19. Sylt­ty: Eikä voikaan pär­jätä. Jos taloustiede ennus­taa että tämä vuosi vede­tään korkea­suh­dan­teessa, mut­ta ensi vuon­na alkaa hirveä ryt­inä ja laskusuh­danne niin tieto julkise­na muut­taisi saman tien tulevaisuutta.

    Eipä kukaan kai kuvit­telekaan, että suh­danne-ennus­teet voisi­vat olla kovin tarkko­ja. Tai että niiden edes pitäisi olla.

    Sen sijaan voi aiheesta ihme­tel­lä esimerkik­si sitä mik­seivät talousti­eteil­i­jät osan­neet ennus­taa vuon­na 2007 alka­nut­ta finanssikri­isiä ja sen jälkiseu­rauk­sia yhtään parem­min. Oli­vat­pa jotkut talousvi­isaat kai jopa sitä mieltä, ettei mitään sel­l­aista voi (enää) sattua.

    No — tietysti jotkut ennus­ti­vat kri­isin etukä­teen. Ei hei­dän osuuten­sa talousti­eteil­i­jöistä tain­nut kuitenkaan olla juuri sat­tumaa suurem­pi siinä hajanaises­sa joukos­sa, joka arvo­jen­sa poh­jal­ta ennusteli kaikkea mah­dol­lista maan ja taivaan välillä.

    Näistä kyyni­sistä sanois­tani huoli­mat­ta maail­mas­sa (ja Suomes­sa) on kuitenkin talousti­eteil­i­jöitä, joi­ta arvostan.

  20. Eikös talousti­eteil­i­jöil­lä ole sama ongel­ma kuin muil­lakin, kenen leipää syöt, sen laulu­ja laulat. Bengt Holm­ström muis­taak­seni kieltäy­tyi suh­dan­tei­ta ennus­ta­mas­ta, mut­ta halusi neu­voa oikean suu­natsia toimenpiteitä.

  21. Sil­li­man on VTM yhteiskun­tapoli­ti­ikas­ta, ei ekonomisti.

    1. On todel­lakin yhteiskun­tapoli­ti­ikan mais­teri, mut­ta teki kuitenkin tutkimuk­sen VATT:ssa. Täl­lainen tutkimus on aina myös yhteistyötä.

  22. Petri Honka­nen:
    Onko eli­it­tilukiois­sa opiskellei­den yliop­pi­las­tutk­in­toar­vosanoil­la merk­i­tys­tä? Jos on niin mitä? Eikö merk­i­tyk­sel­listä ole se, mil­laisi­in jatko-opin­toi­hin he pää­sevät ja miten he men­estyvät elämässä? Ymmärtääk­seni yhteiskun­tati­eteil­i­jät ovat tutki­neet tätä asi­aa hyvinkin sofistikoiduin menetelmin eri puolel­la maail­maa jo vuosikym­menten ajan. Oleel­lisek­si asi­ak­si on kai pal­jas­tunut sosi­aa­li­nen tai kult­tuuri­nen pääo­ma – verkos­tot – joi­ta eli­it­tik­ouluis­sa syntyy.Saatan olla väärässäkin. Toisin kuin talousti­eteil­i­jät, joiden eri­no­maisen lois­tavaan menetelmäosaamiseen perus­tu­vien ennus­tusten varas­sa olemme eläneet viimek­si kuluneet vuosikymmenet.

    Kaikil­la arvosanoil­la on sama merk­i­tys koulus­ta riip­pumat­ta. Saman arvosanan eli­it­tik­oulus­ta valmis­tuneet oli­si­vat saa­neet myös tavan koulus­sa. Ei kai Hyvä Veli ‑verkos­tot sen­tään vielä lyseossa syn­ny, ehkä sit­ten myöhem­mis­sä elämän vaiheissa.

  23. Asi­aan liit­tyen kan­nat­taa kuun­nel­la Juho Saaren haas­tat­telu. Kiihko­ton­ta fak­taa ilman oman maail­manku­van markki­noin­tia. Talousti­eteil­i­jöil­lä ne omat usko­muk­set tun­tu­vat tule­van huo­mat­tavasti selvem­min esille.
    https://areena.yle.fi/1–4170682

  24. Koulu­jen diskrim­i­noin­ti­ra­ha “toimii” vain siten, että huonot oppi­laat saadaan hakeu­tu­maan toiselle asteelle use­am­min. Arvo­nano­ja­han sen ei ole nähty juurikaan nos­ta­van, eli tilanne on juurikin sama kuin eli­it­tilukio vs. muut lukiot vertailussa.

    Ja tästä sit­ten vede­tään väärä johtopäätös, että diskrim­i­noin­ti­ra­ha toimii, mut­ta eli­it­tilukion käsite on kuitenkin myytti.

    Asia on todel­la juuri kuten JY kir­joit­taa: koulu ei tee tai pilaa hyvää oppi­las­ta. Koulu ei vaiku­ta oppi­laan geneti­ikkaan eikä siihen osaan sosi­aal­ista pääo­maa, joka tulee kotoa, lähipi­iristä ja har­ras­tuk­sista jne. Samoin Ksee tukee samaa point­tia ref­ereroidessaan USAs­sa tutkit­tu­ja ja tun­net­tu­ja fak­to­ja. Joitain har­vo­ja alisuorit­ta­jia voidaan pelas­taa huonos­ta sosi­aalis­es­ta kier­teestä, mut­ta ei koulu voi yehdä ihmeitä kog­ni­ti­ivis­es­ti heikko­jen kanssa.

    Hill­bil­ly ele­gy kir­ja ker­too yhden onnis­tuneen tari­nan. Kir­joit­ta­ja Vance on terävä kaveri, joka on men­estynyt huonoista lähtöko­hdista huoli­mat­ta. Vaik­ka luen­noikin nykyään Amerikan vasem­mis­to­laisille, on kuitenkn kon­ser­vati­ivi­nen repub­likaani. Mies pääsi armei­jan kautta/avulla Ohio state:iin ja Yale law schooliin. 

    Vasem­mis­ton keinot deskrini­noi­da, kiin­tiöidä ja kaataa rahaa kankku­lan kaivoon ei tietysti toi­mi. Niil­lä oste­taan hyvää omaatun­toa. Taustal­la on myös OSnkin mainit­se­ma yhteiskun­tati­eteil­i­jöi­den kvan­ti­tati­ivi­nen kyvyt­tömyys ja halut­to­muus. Tietyis­sä oppi­aineis­sa on vain sjw ja bleed­ing heart lib­er­al porukkaa ilman kylmää järkeä. Suomes­sa tar­i­nati­eteet ovat täysin kyvyt­tömän ääri­vasem­mis­ton hallussa.

  25. Soin­in­vaara kirjoitti:

    “Amer­i­can Polit­i­cal Sci­ence Review’ssä ei ole juuri näkynyt suo­ma­lais­ten yhteiskun­tati­etelijöi­den julkaisuja.”

    Muis­sakaan Amer­i­can ‑alkui­sis­sa lehdis­sä ei näy kauheasti suo­ma­lais­ten julka­isu­ja, kuten ei vaikka­pa Chi­nese tai African ‑alkui­sis­sa jour­naleis­sakaan. Vas­taavasti vaikka­pa kiinalaiset tai amerikkalaiset eivät kovin usein julkaise Scan­di­na­vian ‑alkui­sis­sa lehdis­sä, vaik­ka kie­len puoles­ta julkaisem­i­nen onnis­tu­isikin, kun kyseis­ten lehtien kieli on usein englan­ti. Euro­pean ja Scan­di­na­vian ‑alkui­sista jour­naleista löytää enem­män Suomes­sa tehtyjä tutkimuk­sia kuin Amer­i­can ‑alkui­sista. Mon­et Amer­i­can ‑alkuiset lehdet ovat kyl­lä ihan hyvä­ta­soisia lehtiä.

  26. LD:
    Asia on todel­la juuri kuten JY kir­joit­taa: koulu ei tee tai pilaa hyvää oppilasta. 

    No ei muuten ole.

    Koulu­väki­val­ta, henkisessä tai fyy­sisessä muo­dos­sa pilaa hel­posti hyvän tai huonon oppilaan.

  27. Tim­oT: Kaikil­la arvosanoil­la on sama merk­i­tys koulus­ta riip­pumat­ta. Saman arvosanan eli­it­tik­oulus­ta valmis­tuneet oli­si­vat saa­neet myös tavan koulus­sa. Ei kai Hyvä Veli ‑verkos­tot sen­tään vielä lyseossa syn­ny, ehkä sit­ten myöhem­mis­sä elämän vaiheissa.

    Ei ole. Suomen lukios­sa on todel­lakin merk­i­tys­tä, että mis­tä lukios­ta valmis­tut, kos­ka arvosanat eivät ole keskenään ver­tailukelpoisia. Tämä on seu­raus­ta siitä, ettei arvostelukri­teer­it ole samat koko maassa.

    Myös yliop­pi­laskir­joituk­sis­sa on sama ongel­ma. Toiset lähet­tävät herkem­min lau­da­ture­i­ta tarkastet­tavak­si toivoen, ettei sieltä tule kovin pahaa romahdusta.

    Yliop­pi­las­todis­tus on jos­sain määrin ver­tailukelpoinen, mut­ta lukion todis­tuk­set eivät ole mis­sään mielessä vertailukelpoisia.

    Ja olet muuten siinäkin väärässä, ettei lukios­sa syn­ny verkos­to­ja, kyl­lä muuten syn­tyy. Aivan ylivoimainen osa Suomen johtavista poli­itikoista on saanut kas­teen­sa poli­ti­ikkaan lukios­sa, jos­ta mon­et suun­taa­vat aat­teen palon saat­u­aan samoi­hin korkeak­oului­hin jatka­maan siitä, mihin lukios­sa jäi.

    Omas­ta lukiostani eräs henkilö on nyt merkit­tävässä ase­mas­sa eräässä Suomen top 3 puolueesta. Siel­lä oli ihan oikei­ta tuli­palop­uhei­ta alle 20 vuo­ti­aana ja verkos­tot jo alulla.

  28. DVA: Ovatko kaik­ki tuon puolueen pomot tuon saman lukion kas­vat­te­ja samoil­ta vuosikursseilta?

  29. LD: Asia on todel­la juuri kuten JY kir­joit­taa: koulu ei tee tai pilaa hyvää oppi­las­ta. Koulu ei vaiku­ta oppi­laan geneti­ikkaan eikä siihen osaan sosi­aal­ista pääo­maa, joka tulee kotoa, lähipi­iristä ja har­ras­tuk­sista jne. 

    Jos koul­ul­la ei ole merk­i­tys­tä, niin eikö me voi­da vaik­ka puolit­taa ope­tus­bud­jet­ti ja käyt­tää rahat johonkin järkevämpään?

  30. Mie­lenki­in­toinen avaus, jos­sa on totu­u­den siemen­tä — enkä tarkoi­ta huh­tasaare­laises­sa mielessä.

    Yhteiskun­tati­eteel­lisen tutkimuk­sen merk­i­tys Suomes­sa mut­ta myös muual­la maail­mas­sa on vähen­tynyt merkit­tävästi 70-luvul­ta tähän päivään. Nykyään kiin­nos­tavampia tutkimuk­sia samoista aihep­i­ireistä tekevät usein talousti­eteil­i­jät — ja myös his­to­ri­antutk­i­jat. Esimerkik­si Paul De Grauwen The Lim­its of the Mar­ket on talousti­eteil­i­jältä eri­no­mainen yhteiskun­tati­eteelli­nen teos. His­to­ri­antutkimus käsit­telee yhteiskun­nan kehi­tys­tä ja tuo esille asioi­ta, joi­ta teo­reet­tisel­la tasol­la lei­ju­va yhteiskun­tatiede ei tavoita.

    Talousti­eteen ydin­tä ei ole suh­danne-ennustei­den tekem­i­nen. Jos joku niin luulee, niin var­maan sit­ten olet­taa, että yhteiskun­tati­eteil­i­jän tehtävä on ennus­taa ter­ror­isti­nen joukko­sur­ma etukä­teen. Ei taan­tu­maa ja joukko­sur­maa voi ennus­taa — mut­ta niiden toden­näköisyyk­siä voi arvioida.

    Mikä avuk­si? En tiedä. Menetelmät ovat yksi ongel­ma, mut­ta suurem­pi ongel­ma on, mihin aihep­i­irei­hin kiin­nos­tus suun­tau­tuu. Kval­i­tati­ivisen tutkimuk­sen hege­mo­nia nivoutuu molem­pi­in ongel­mako­hti­in: Olemat­to­mia tutkimu­sai­hei­ta on muka­va käsitel­lä diskurssi­ana­lyysil­lä, kos­ka se mah­dol­lis­taa tyhjästä nyhjäisemisen.

    1. Talous­tutkimuk­ses­sa on keski­tyt­ty selvit­tämään kausali­teet­tia. Tämän osaamisen soisi val­u­van myös sinne sosi­aal­i­ti­etei­den puolelle.

  31. Sylt­ty: Jos koul­ul­la ei ole merk­i­tys­tä, niin eikö me voi­da vaik­ka puolit­taa ope­tus­bud­jet­ti ja käyt­tää rahat johonkin järkevämpään?

    Toki koulu­tus on kaiken a ja o. Suomes­sa vaan kaik­ki koulut ovat yhtä hyviä. Se on mei­dän koulu­jär­jestelmän vahvu­us. Yliopp­pi­laskir­joi­tusten tulosten perus­teel­la ei koulu­ja voi­da aset­taa parem­muusjärjestyk­seen, sil­lä siihen vaikut­taa koulu­un valit­tu­jen oppi­laiden lähtö­ta­so. On koulu­ja, joi­hin vaa­di­taan läh­es kympin keskiar­voa perusk­oulus­ta, ja toisaal­ta koulu­ja, joi­hin pää­sevät käytän­nössä kaik­ki halukkaat. Jos oppi­las kir­joit­taa 7 lau­da­turia Ressun lukios­ta, niin hän kir­joit­taisi ne samat lau­da­tu­rit Pihtiputaankin lukiosta.

    Tim­oT:

    Toki koulu­tus on kaiken a ja o. Suomes­sa vaan kaik­ki koulut ovat yhtä hyviä. Se on mei­dän koulu­jär­jestelmän vahvu­us. Yliopp­pi­laskir­joi­tusten tulosten perus­teel­la ei koulu­ja voi­da aset­taa parem­muusjärjestyk­seen, sil­lä siihen vaikut­taa koulu­un valit­tu­jen oppi­laiden lähtö­ta­so. On koulu­ja, joi­hin vaa­di­taan läh­es kympin keskiar­voa perusk­oulus­ta, ja toisaal­ta koulu­ja, joi­hin pää­sevät käytän­nössä kaik­ki halukkaat. Jos oppi­las kir­joit­taa 7 lau­da­turia Ressun lukios­ta, niin hän kir­joit­taisi ne samat lau­da­tu­rit Pihtiputaankin lukiosta.

  32. Oikeis­tode­mari:
    Nykyään kiin­nos­tavampia tutkimuk­sia samoista aihep­i­ireistä tekevät usein talousti­eteil­i­jät – ja myös his­to­ri­antutk­i­jat. Esimerkik­si Paul De Grauwen The Lim­its of the Mar­ket on talousti­eteil­i­jältä eri­no­mainen yhteiskun­tati­eteelli­nen teos. His­to­ri­antutkimus käsit­telee yhteiskun­nan kehi­tys­tä ja tuo esille asioi­ta, joi­ta teo­reet­tisel­la tasol­la lei­ju­va yhteiskun­tatiede ei tavoita.

    Ker­ro arvon oikeis­tode­mari, että mitä on sovel­let­tu taloustiede? 😉

  33. Hieno­ja tutkimuksia!

    Mitenköhän on käynyt kvan­ti­tati­ivisia kursse­ja “pehmeis­sä” aineis­sa opet­tavien pro­fes­sor­ei­den ja lehtor­ei­den Helsin­gin Yliopis­tossa? Käsit­tääk­seni sosi­aalip­sykolo­gias­sa ja kas­va­tusti­eteessä laitok­sia ja tutk­in­to­ja on viime vuodet uudelleen­jär­jestel­ty sekä rahoi­tus­ta tietenkin (täl­lä hal­li­tuskaudel­la) leikat­tu niin, että hallinto­henkilökun­takin on ollut helisemässä. Toiv­ot­tavasti joku opiske­li­ja hok­saa silti kiin­nos­tua tuos­ta, mitä talousti­eteil­i­jöil­lä on annettavana.

  34. Tim­oT:
    Toki koulu­tus on kaiken a ja o. Suomes­sa vaan kaik­ki koulut ovat yhtä hyviä.

    Jos oppi­las kir­joit­taa 7 lau­da­turia Ressun lukios­ta, niin hän kir­joit­taisi ne samat lau­da­tu­rit Pihtiputaankin lukiosta.

    Meinaatko, että yo-kir­joi­tusten tulok­si­in ei vaiku­ta lainkaan se, mis­sä lukios­sa oppi­las on? Eihän se nyt ihan niinkään ole, vaik­ka pääosa tulosten eroista johtuu eroista oppi­lais­sa. Huiput toki kir­joit­ta­vat 6+ lau­da­turia mis­tä tahansa lukios­ta. Mut­ta kun men­nään esim. lau­da­turin ja eximi­an väli­maas­tossa ole­vi­in oppi­laisi­in, niin onhan siinä nyt kir­joituk­si­in valmis­tautues­sa suuri ero, käytetäänkö oppitun­neil­la pääosa ajas­ta heille selvien perusasioiden jankkaamiseen vai ehditäänkö har­joitel­la kun­nol­la myös niitä asioi­ta, jot­ka ratkai­se­vat eximi­an ja lau­da­turin eron.

  35. Tim­oT: Suomes­sa vaan kaik­ki koulut ovat yhtä hyviä. Se on mei­dän koulu­jär­jestelmän vahvuus.

    Olen­naista on, että kaik­ki opet­ta­jat eivät ole yhtä hyviä. Jokaisel­la on oma erikoinen osaamisen­sa ja suurel­la osal­la yhtäläi­nen yleinen osaami­nen. Sama kos­kee oppi­lai­ta ja hei­dän oppimisprosessiaan.

    Tarvi­taan eri­laisia koulu­ja, jot­ta eri­laiset opet­ta­jat löytävät juuri hei­dän ope­tustyyli­in­sä sopi­vat oppi­laat. Myös tiedon näistä eri­laisuuk­sista pitää lev­itä. Yksi helpoim­min mitat­tavista eri­laisuuk­sista ovat arvosanat, mut­ta erikois­tu­mi­nen ei saa jäädä vain sille tasolle. Jos erikois­tu­mista ei anneta tapah­tua, on se suur­ta tuhlausta.

  36. Osmo Soin­in­vaara:
    Talous­tutkimuk­ses­sa on keski­tyt­ty selvit­tämään kausali­teet­tia. Tämän osaamisen soisi val­u­van myös sinne sosi­aal­i­ti­etei­den puolelle.

    Tieteessä kausali­teet­tia selvitetään kokeilla.

    Talous­tutkimuk­ses­sa jotain saman­su­un­taista edus­ta­vat “luon­nol­liset kokeet”. Näis­sä tulosten tulk­in­taan jää usein liikku­mavaraa, joka usein käytetään hyväksi.

    Kan­nat­taa varoa mitä toivoo.

  37. Olli S: Tieteessä kausali­teet­tia selvitetään kokeilla.

    Talous­tutkimuk­ses­sa jotain saman­su­un­taista edus­ta­vat “luon­nol­liset kokeet”. Näis­sä tulosten tulk­in­taan jää usein liikku­mavaraa, joka usein käytetään hyväksi. 

    Ai käytetäänkö esimerkik­si tähti­ti­eteessä paljonkin kokeita?

  38. Noil­la “talousti­eteen ” päätelmil­lä yhteiskun­nas­ta on raken­net­tu pyra­midi­hui­jaus, joss 1 % kerää hyödys­tä 90 % ja lop­ut saa­vat tul­la toimeen jätteellä

    Taloustiede ei ole oikeaa tiedet­tä vaan poli­ti­ikkaa . Kork­man ja Holm­ström arvioi­vat , etti talousti­eteen perustel­la tehty­jen päätök­sien seu­rauk­sia ei voi­da arvioi­da vaan ne ovat enem­män poli­it­ti­sa val­in­to­ja kuin tieteeseen perustuvia

    Oike­as­sa tieteessä havain­to­jen ja teo­ri­an pitää pitää yhtä.Jos havain­not poikkea­vat teo­ri­as­ta niin teo­ri­aa kor­jataan. Talousti­eteessä tehdään päin­vas­toin eli ruve­taan kor­jaa­maan havain­to­ja tai lakaistaan oan­gel­mat maton alle eikä niistä enää keskustel­la eikä syr­jäyte­ty­istä ihmi­sistä välitetä.Korkeintaan las­ke­taan min­imikalorimääriä, joil­la hei­dät voidaan elättää

    Toisaal­ta , taloud­es­ta on tehty hallintovä­line, poli­ti­ikan ja hallinnon.Kun yri­tys­ten koko on kas­vanut niin niiden val­ta on myös kas­vanut ja val­tiot tot­tel­e­vat nykyään nöyrästi suuryrityksiä

    Ja kun asi­aa perustel­lan talouden vält­tämät­tömyy­del­lä niin kys­mys on viime kädessä uskos­ta eli kristi­nusko on kor­vat­tu “talousti­eteel­lä”

    Suomes­sakin EKssa val­taa käyt­tävät kan­sain­välisessä omis­tuk­ses­sa ole­vat suuryri­tyk­set ja mitä Rduskun­ta kuun­telee ? EK saa lausua mielip­i­teen­sä uhkausten kera 90 % asioista.

    Suo­ma­lais­ten hal­lit­semia kansalaisjär­jestöjä kuul­laan har­voin ja muodon vuoksi

    Kun kansa ei pidä kovako­r­vaisu­ud­es­ta niin kansaa pyritään hal­lit­se­maan yhä kovaot­teisim­min ja yhä enem­män NL omak­su­tu­il­la tavoil­la. Tärkein­tä on löytää oppo­si­tion johto ja eristää se yhteiskunnasta.

    Siihen tarvi­taan tiedustelu­lake­ja. Opin kaal­i­mais­sa , että tärkein­tä ei ole viestin sisältö , tärkein­tä on löytää verkostot.

    Kun mikä tahansa asia tai henkilö voidaan nykyään julis­taa yhteiskun­nalle vaar­al­lisek­si niin läh­estymme Stasi yhteikun­taa ja suurimpia pain­os­ta­jia ovat kan­sain­väliset yri­tyk­set, jot­ka aja­vat kansan hallintaa 

    Supol­la on 350 epäiltyä ter­ror­is­tia. Näille jokaiselle voi hakea jo nykyisen lain mukaan oikeudelta luvan seu­ran­taan. On ollut vuosia aikaa toimia näin ja hakea luvat. Supol­la on yhteen­sä 1000 vih­jet­tä radikalisoituneista, joista 650:lle Supo ei ole ehtinyt tehdä yhtään mitään.

    Olemme palaa­mas­sa 50–60-70–80-lukujen hys-hys-yhteiskun­taan, jos­sa tietoa kul­kee luot­to­vankien kesken ja sil­lä syr­jäytetään ja pis­tetään virkakiel­toon kym­meniä tuhan­sia ihmisiä

  39. Olen tavan takaa löytänyt yhteiskun­tati­eteil­i­jöi­den tutkimuk­sista erit­täin karkei­ta virheitä. Niiden taustal­la on taval­lis­es­ti johonkin aihealueeseen liit­tyvä voimakas — usein tun­nepi­toinen — ennakkoasenne. Esimerkik­si kun lähtöko­htana on vah­va usko tab­u­la rasa ‑teo­ri­aan, syn­nyn­näisiä älykkyy­sero­ja ei lainkaan huomioi­da tutkimuk­ses­sa, jol­loin tutkimuk­sen tulos mah­dol­lis­es­ti kor­reloi jonkun kva­siseli­tyk­sen kanssa, mut­tei ole kausaalis­es­ti pätevä. Sel­l­ainen tutkimus ei ole pelkästään hyödytön­tä, vaan se on usein jopa vahin­gol­lista ohjates­saan päätök­sen­tekoa väärille urille. Joil­lakin “tieteenaloil­la” koko par­a­dig­ma on niin perus­teel­lis­es­ti pielessä, ettei pätevä tutkimus ole mah­dol­lista. Onnek­si muu­tos­ta on tiedos­sa esimerkik­si evoluu­tiop­sykol­o­gisen näkökul­man ter­ve­hdyt­täessä kokon­aisia tieteenaloja. 

    Olen aikoinaan väitel­lyt sosi­olo­gin kanssa siitä, mis­tä johtuu hidas­tunut luokkakier­to Suomes­sa. Hänen mukaansa se johtuu yksin yhä epäoikeu­den­mukaisem­mak­si käyvästä yhteiskunnasta. 

    Minä taas väitin sen johtu­van pääasi­as­sa älykkyy­den vah­vas­ta periy­tyvyy­destä ja siitä, että koulut­tau­tu­mis­mah­dol­lisuuk­sien avautues­sa kaikille muu­tos oli aluk­si nopein­ta, kun ihmiset pää­sivät esteet­tä nouse­maan kyky­jen­sä mukaiselle luokkata­solle. Alem­mille luokkata­soille jääneil­lä sukulin­joil­la oli keskimäärin heikom­mat geen­it, jol­loin kog­ni­ti­ivis­ten kyky­jen (kyvyt­tömyy­den) periy­tyvyy­den takia seu­raavis­sa sukupolvis­sa on vähem­män nousijoita.

    Sosi­olo­gi ei mil­lään tajun­nut noin triv­i­aalia seli­tys­tä, vaik­ka amisam­ma­tis­sa työsken­televänä tajusin sen hänen höpöt­te­ly­jen­sä perään lonkalta. Hänelle ei ollut tul­lut tuol­lainen edes mieleen, vaik­ka hän oli opiskel­lut alaa ainakin viisi vuot­ta yliopistotasolla.
    Toisia tre­f­fe­jä ei tul­lut, kos­ka en ollut aka­teem­i­nen ja sivistynyt. Mielu­um­min olen real­isti kuin “sivistyneen” kanssa suhteessa.

    1. Hyvin arvostet­tu brit­tiläi­nen sosi­olo­gi Michael Young ennusti sosi­aalisen liikku­vu­u­den hidas­tu­misen jo 1950-luvul­la juuri noil­la perusteilla.

  40. sivistys­tä vail­la: Alem­mille luokkata­soille jääneil­lä sukulin­joil­la oli keskimäärin heikom­mat geen­it, j

    Eikä tarvitse olla edes per­in­tötek­i­jät, vaan riit­tää että on vaikka­pa vain opitut huonom­mat kas­va­tus­ta­vat, jot­ka van­hem­mat siirtävät lap­silleen. Jos van­hem­mat siirtävät aina lap­silleen ajatuk­sen, että työt­tömän elämä on ihan jees, työ­paikan perässä on turha muut­taa, eikä koulu­jen käyn­tikään kan­na­ta, niin eipä täl­laises­sa suvus­sa ihan hirveitä luokka­matko­ja tehdä, ainakaan ylöspäin.

    Kun­han vain on *jotain* elämässä aut­tavaa, mikä periy­tyy, niin mer­i­tokra­ti­as­sa luokkakier­to hidas­tuu. Uskois­in­pa että tämä seli­tys­malli olisi tab­u­la rasail­e­valle sosi­ologillekin helpom­pi hyväksyä, tuskin­pa hän kehtaisi väit­tää ettei las­ten kas­vatuk­sel­la ole sille tyhjälle taul­ulle mitään merkitystä.

  41. Sylt­ty: Eikä tarvitse olla edes per­in­tötek­i­jät, vaan riit­tää että on vaikka­pa vain opitut huonom­mat kas­va­tus­ta­vat, jot­ka van­hem­mat siirtävät lap­silleen. Jos van­hem­mat siirtävät aina lap­silleen ajatuk­sen, että työt­tömän elämä on ihan jees, työ­paikan perässä on turha muut­taa, eikä koulu­jen käyn­tikään kan­na­ta, niin eipä täl­laises­sa suvus­sa ihan hirveitä luokka­matko­ja tehdä, ainakaan ylöspäin.

    Kun­han vain on *jotain* elämässä aut­tavaa, mikä periy­tyy, niin mer­i­tokra­ti­as­sa luokkakier­to hidastuu.Uskoisinpa että tämä seli­tys­malli olisi tab­u­la rasail­e­valle sosi­ologillekin helpom­pi hyväksyä, tuskin­pa hän kehtaisi väit­tää ettei las­ten kas­vatuk­sel­la ole sille tyhjälle taul­ulle mitään merkitystä.

    Tab­u­la rasa ‑teo­ri­an mukaan kaik­ki erot selit­tyvät nimeno­maan ympäristötek­i­jöil­lä — koke­muk­sil­la ja kas­vatuk­sel­la. Tab­u­la rasa ‑teo­ria ei sen sijaan tun­nus­ta perin­nöl­lis­ten tek­i­jöi­den vaiku­tus­ta. Yllät­tävän mon­et kas­va­tusti­eteil­i­jät liput­ta­vat tuon tab­u­la rasa — teo­ri­an puoles­ta. Se on yltiö­posi­ti­ivi­nen lähtöko­h­ta opet­ta­jalle, mut­ta kuitenkin parem­pi kuin heikom­pi­en oppi­joiden tukiopetuk­sen uno­ht­a­mi­nen, sil­lä siitä on tutk­i­tusti run­saasti hyö­tyä myöhempi­en sosi­aal­is­ten ja ter­veysongelmien ennaltaehkäisyssä. 

    On tosi­aan tot­ta, että asen­ne­jar­rut hidas­ta­vat edelleenkin sosi­aal­ista liikku­vu­ut­ta ylöspäin, mut­ta niiden pain­oar­vo jar­runa oli vieläkin suurem­pi 60- ja 70-luvuil­la. Olen kah­den amik­sen lap­si. Itsekin olin pitkälle aikuisiälle koulut­tam­a­ton, mut­ta myöhem­min olen opiskel­lut yleis­es­ti erit­täin arvostet­tuna pidet­tyä yliopistoalaa.

  42. sivistys­tä vail­la: Olen aikoinaan väitel­lyt sosi­olo­gin kanssa siitä, mis­tä johtuu hidas­tunut luokkakier­to Suomessa.

    Joskus 1940 ‑luvul­la kuin ei vielä ollut kovin suur­ta joukkoa korkeak­oulutet­tu­ja tai isoa keskilu­okkaa vähäisem­mänkin koulu­tuk­sen pain­oar­vo oli suurempi.

    Nykyään on paljon enem­män sopivia kan­di­daat­te­ja samoi­hin tehtävi­in eikä koulu­tusjär­jestelmä enää pysty läh­eskään aina takaa­maan työ­paikkaa. Esim. julk­ishallinnon virkoi­hin var­masti koulute­taan enem­män ihmisiä kuin mitä voidaan ottaa sisään. Täl­löin voi olla, että esim. suhtei­den merk­i­tys korostuu.

    Psykolo­gian merk­i­tys voi olla tässä suuri — toisaal­ta tiety­il­lä porukoil­la on kas­va­va brän­di­ar­vo, toisaal­ta ihmiset ehkä vais­toa­vat täm­möisen luokkahier­arkian ole­mas­saolon ja pyrkivät ohjaa­maan jälkeläisiään alalle, jos­sa usko­vat hei­dän men­estyvän parhait­en. Duu­nar­it halu­a­vat että hei­dän lap­sis­taankin tulee työn­tek­i­jöitä ja korkeak­oulute­tut taas halu­a­vat että hei­dän jälkipol­ven­sa men­estyy koulus­sa hyvin — tämä luon­nol­lis­es­ti näkyy pitkäl­lä aikavälil­lä sekä siinä minne haetaan että siinä kuin­ka hyvin valin­nat osu­vat kohdalleen.

    Ongel­ma mielestäni on kuitenkin tuo geneti­ik­ka — kos­ka korkeasti koulutet­tu­ja on kuitenkin melko vähän, vaik­ka hei­dän jälkeläisen­sä oli­si­vatkin aav­is­tuk­sen lah­jakkaampia, määräl­lis­es­ti heitä on kuitenkin vähem­män ja siten toden­näköisem­pää on että isom­mas­sa gee­nial­taas­sa on suurem­pi lah­jakku­us­re­servi ja mikäli tätä ei saa­da käyt­töön, se hidas­taa yhteiskun­nan kehittymistä.

    Vähem­män koulute­tu­il­la on kuitenkin yksi etu: vaikut­taisi että he ovat huo­mat­tavasti yrit­teliäämpiä kuin korkeam­min koulute­tut. Vaik­ka se ei nos­ta sosi­aal­ista sta­tus­ta, se voi kaven­taa tulo­ero­ja tai jopa kään­tää ne nurinpäin.

  43. Liian van­ha:

    Siihen tarvi­taan tiedustelu­lake­ja. Opin kaal­i­mais­sa , että tärkein­tä ei ole viestin sisältö , tärkein­tä on löytää verkostot.

    Kun mikä tahansa asia tai henkilö voidaan nykyään julis­taa yhteiskun­nalle vaar­al­lisek­si niin läh­estymme Stasi yhteikun­taa ja suurimpia pain­os­ta­jiao­vat kan­sain­väliset yri­tyk­set, jot­ka aja­vat kansan hallintaa 

    Supol­la on 350 epäiltyä ter­ror­is­tia. Näille jokaiselle voi hakea jo nykyisen lain mukaan oikeudelta luvan seu­ran­taan. On ollut vuosia aikaa toimia näin ja hakea luvat. Supol­la on yhteen­sä 1000 vih­jet­tä radikalisoituneista, joista 650:lle Supo ei ole ehtinyt tehdä yhtään mitään.

    Olemme palaa­mas­sa 50–60-70–80-lukujen hys-hys-yhteiskun­taan, jos­sa tietoa kul­kee luot­to­vankien kesken ja sil­lä syr­jäytetään ja pis­tetään virkakiel­toon kym­meniä tuhan­sia ihmisiä

    Kun suo­ma­lainen mies tap­paa ampumal­la, se ei ole terrorismia.

    Kun marokko­lainen mies tap­paa puukot­ta­mal­la, se on terrorismia.

    Seinäjo­ki, Kauha­jo­ki, Hyvinkää, Ima­tra, mis­sä seu­raavak­si kan­ta­suo­ma­lainen mies saa itkupotkuraivarit?

    Tiedustelu­lait ovat merkit­tävä uhkia suo­ma­laisia yri­tyk­siä ja eri­tyis­es­ti star­tup­pe­ja kohtaan. 

    Miten voidaan olla var­mo­ja ettei ali­palkat­tu asun­to­lainan alle kaatu­va virkamies ei vuo­da yri­tys­salaisuuk­sia vaikka­pa kiinalaisille? Nimit­täin työa­sioi­ta jauhetaan aina myös yksi­ty­isil­lä välineillä.

  44. sivistys­tä vail­la: Minä taas väitin sen johtu­van pääasi­as­sa älykkyy­den vah­vas­ta periy­tyvyy­destä ja siitä, että koulut­tau­tu­mis­mah­dol­lisuuk­sien avautues­sa kaikille muu­tos oli aluk­si nopein­ta, kun ihmiset pää­sivät esteet­tä nouse­maan kyky­jen­sä mukaiselle luokkatasolle. 

    Eiköhän nopea sosi­aa­li­nen nousu ole väistämätön­tä siinä kohdas­sa, kun 10% on keskilu­okkaa ja 87% alalu­okkaa, ja sit­ten talous läh­tee kas­va­maan. Tämä kehi­tys alkoi Suomes­sa toista sataa vuot­ta sitten. 

    Kun alalu­ok­ka kutis­tuu vaik­ka 20%:iin ei sieltä edes teo­ri­as­sa voi nous­ta jengiä samaan tahti­in kuin aiemmin. 

    Vielä lisää kiero­ta hidas­taa se, että keskilu­okkaisu­us ja alu­okkaisu­us — ylälu­okkaisu­ud­es­ta puhu­mat­ta — periy­tyy ns. sosi­aal­i­sista syistä.

    Var­maan periy­tyväl­lä älykkyy­del­läkin on oma roolin­sa varskin nykyään, kun avi­o­li­itot solmi­taan koulu­tuk­sen yms. suh­teen “saman­ta­sois­t­en” kesken, toisin kuin ennen. Toisaal­ta “alhaisem­man tason” miehet eivät tai­da nykyään paljoa lisään­tyä, joten ainakin se jen­gi ei tule jatku­maan periytymällä.

  45. sivistys­tä vail­la:
    Olen tavan takaa löytänyt yhteiskun­tati­eteil­i­jöi­den tutkimuk­sista erit­täin karkei­ta virheitä. Niiden taustal­la on taval­lis­es­ti johonkin aihealueeseen liit­tyvä voimakas – usein tun­nepi­toinen – ennakkoasenne.

    Toisia tre­f­fe­jä ei tul­lut, kos­ka en ollut aka­teem­i­nen ja sivistynyt. Mielu­um­min olen real­isti kuin “sivistyneen” kanssa suhteessa.

    Olen aina suuresti arvostanut sivistys­tä (myön­täen toki sanan epämääräisyy­den). Nyt nim­imerk­ki “sivistys­tä vail­la” väheksyy sivistys­tä, mikä onkin nyky­isin kovasti muodikas­ta, varsin sivistyneessä kirjoituksessaan.

    On taiva­han tosi, että monil­la “pehmei­den” tietei­den edus­ta­jil­la, juuri näil­lä sosi­olo­geil­la, talousti­eteil­i­jöil­lä ja muil­la, oma arvo­maail­ma näyt­tää kovin vah­vasti vaikut­ta­van ajat­telu­un ja jopa tieteen­teon tuloksiin.

    En kut­su­isi sivistyneek­si ihmistä, joka korkeas­ta koulu­tuk­ses­taan huoli­mat­ta ylim­ielis­es­ti väheksyy mui­ta, vaikkei itse osaakaan kun­nol­la erot­taa arvo­ja tosi­a­sioista. Oikeampi ter­mi on näennäissivistys.

    En sinän­sä pahek­su sitä, että arvot ovat mukana pehmeis­sä tieteis­sä, mut­ta ne tulisi aina tuo­da jul­ki, sil­lä niin olen­nainen vaiku­tus niil­lä saat­taa olla lop­putu­lok­seen. On jopa hyvä asia, että keskustelu­un osal­lis­tuu eri poli­it­tisen näke­myk­sen omaavia tutk­i­joi­ta, sil­lä yhteen­sä hei­dän näke­myk­sistään ehkä muo­dos­tuu jonkin­lainen “totu­us”.

  46. DVA: Miten voidaan olla var­mo­ja ettei ali­palkat­tu asun­to­lainan alle kaatu­va virkamies ei vuo­da yri­tys­salaisuuk­sia vaikka­pa kiinalaisille?

    Henkilön luotet­tavu­us ja uskol­lisu­us ei ole rahal­la (tai virkavalal­la) ostet­tavis­sa. Silti se on hyvin harv­inainen omi­naisu­us. Mitä suurem­paan osumatarkku­u­teen val­in­tapros­es­sis­sa päästään, sitä yksinker­taisem­mik­si voidaan työpros­es­sit tehdä.

    Jos virkamiehet vuo­ta­vat val­tio- ja yri­tys­salaisuuk­sia rahaa vas­taan, ei se johdu siitä, että palk­ka on liian pieni vaan siitä, että virkamiehiä on liikaa. Kun kansas­ta ale­taan poimia luotet­tavia henkilöitä muut­tuu jäl­jelle jäävä ehdokasjoukko aina vaan epälu­otet­tavam­mak­si. (Lop­ul­ta, kun koko kansa on valit­tu luotet­tavien joukkoon, virkami­esten luotet­tavu­us on sama kuin kansan keskimäärin.)

  47. Kod­in­hoidon­tu­ki. Yksi esimerk­ki lisää. Koso­nen tut­ki, THL yrit­tää vaikut­taa poli­ti­ikkaan lähin­nä ker­toma­l­la mielipiteitä.

Vastaa käyttäjälle Tapani K Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.