Pärnu — Paide

Hotel­li­ni oli venä­läi­nen; hyvin kulu­nut, mut­ta hie­nos­tu­nut, deka­dens­sia siis. Puu­lat­tiat ja por­taat kulu­nei­ta. Oli­si kult­tuu­ris­kan­daa­li remon­toi­da tämä nyky­ai­kai­seen kun­toon. Illal­la en vali­tet­ta­vas­ti pääs­syt sin­ne syö­mään, kos­ka keit­tiö oli jo sul­jet­tu. Aamiais­huo­ne oli aika eri­lai­nen kuin hotel­leis­sa yleen­sä. Hämä­rä, kynt­ti­löil­lä valais­tu. Ruo­ka oli hyvin venä­läis­tä ja lihai­saa. Ei oikein pas­se­lia pyö­räi­li­jäl­le, mut­ta muu­ten hyvää.

Edes­sä oli taas myö­tä­tuu­li­pyö­räi­lyä, tai niin siis pää­tin valit­se­mal­la koh­teek­se­ni Pai­den. Oli­sin voi­nut men­nä myös sivu­myö­täi­ses­sä suo­raan Tal­lin­nan Via Bal­ticaa. Se ihan on hyvä ajaa, olen aja­nut sen aina­kin kah­des­ti ellen jopa kol­mes­ti. Aika yksi­toik­koi­nen, mut­ta pal­jon huol­to­pis­tei­tä, kos­ka tiel­lä on pal­jon liikennettä.

Ylä­kul­mas­sa ole­va tuu­len nopeus on muo­toa km/h, ei sen­tään m/s.

Pää­tin siis las­ke­tel­la lou­nais­tuu­len työn­tä­mä­nä koil­li­seen koh­ti Pai­dea. Vähän kat­se­lin jopa Rakve­rea (196 km), mut­ta tulin järkiini.

Kos­ka näin mat­kas­ta muo­dos­tui aika help­po, pää­tin kie­mur­rel­la viral­li­sen pyö­rä­ver­kon mukai­ses­ti. Se oli aika kivaa: pik­ku­tei­tä, jot­ka meni­vät kylien läpi. Myös hidas­ta, kos­ka oli pal­jon lyhyi­tä pyö­rä­tien pät­kiä, joi­ta viral­li­ses­ti on pak­ko ajaa, vaik­ka vähän ajan kulut­tua pitää pala­ta väis­tö­vel­vol­li­se­na tiel­le — tai sit­ten pyö­rä­tie vain vaih­toi puol­ta. Toris­sa irtau­duin kui­ten­kin pöy­rä­rei­tis­tä, kos­ka se kar­tan mukaan jat­kui hiek­ka­tie­nä, enkä eri­tyi­ses­ti arvos­ta viro­lais­ten tapaa teh­dä hiek­ka­tei­tä. Heti tuli ran­gais­tus: pää­tie oli remon­tis­sa. Kuusi kilo­met­riä asfal­tis­ta kuo­rit­tua, hyvin hitaas­ti pol­jet­ta­vaa tie­tä. Har­kit­sin jopa palaa­mis­ta viral­li­sel­le pyö­rä­rei­til­le, mut­ta olin jo pol­ke­nut kol­me kilometriä.

Tal­lin­nas­sa ja Pär­nus­sa vie­rail­leet suo­ma­lai­set saa­vat ehkä yksi­puo­li­sen hyvin kuvan Viron elin­ta­sos­ta. Suu­ri osa maas­ta on aika huo­nos­sa kunnossa.

 

Park­ki­paik­ka Torin kun­nan­ta­lon pihal­la. Kyl­tis­sä lukee Elekt­ri­au­to koht. Terk­ku­ja Kai Mykkäselle.

 

Viros­sa puis­tot ovat oman­tyy­li­siä. Nur­mik­koa ja niin tuu­heas­ti leh­ti­pui­ta, että puis­tot ovat hämä­riä ja vilpoisia

On tun­nus­tet­ta­va, etten ole kos­kaan kuul­lut mitään Pai­des­ta. Ehkä ei ole ollut syy­tä­kään. Kau­pun­gis­sa oli moder­ni hotel­li, mut­ta kun kysyin, kuin­ka pit­kään ravin­to­la on auki, vas­taus oli, että se on auki vain aamia­sai­kaan, eikä taa­ja­mas­sa ole yhtään muu­ta­kaan ravin­to­laa auki. Kata­stro­fi! Pyö­rä­mat­kai­lun suu­rin iloi­hin kuu­luu illal­li­nen, jos­sa kaik­ki mais­tuu, kos­ka on hir­veä näl­kä ja jos­sa voi syö­dä kuin­ka pal­jon halu­aa, ja sil­ti laihtuu.

Kau­huis­sa­ni läh­din “kes­kus­taan” kat­so­maan aino­aa auki ole­vaa kah­vi­laa Por­tais­sa (kol­me­ker­rok­si­nen hotel­li ilman his­siä, mitä teke­vät pyö­rä­tuo­li-ihmi­set?) tuli vas­taan toi­nen­kin asia­kas kan­taen suur­ta van­han­ai­kais­ta kapsäkkia.

Pää­dyin osta­maan pizza­kios­kis­ta pizzan hotel­liin. Pizzaa odo­tel­les­sa­ni se hotel­lin toi­nen asia­kas tuli samal­le asial­le. Hän oli sak­sa­lai­nen kaup­pa­mat­kus­ta­ja, joka työs­ken­te­li ame­rik­ka­lai­sen yri­tyk­sen las­kuun ja oli tääl­lä työ­asiois­sa. Päi­vit­te­lim­me yhdes­sä tätä kuli­naa­ris­ta kastrofia.

Huo­mi­sek­si maa­nan­taik­si on luvat­tu sadet­ta ja navak­kaa itä­tuul­ta. Tämä mat­ka onkin men­nyt lii­an hyvin tähän asti.

 

 

3 vastausta artikkeliin “Pärnu — Paide”

  1. Eikö edes Krei­si Trah­ter tai muu­ta­man km pääs­sä ole­va Säm­mi Grill olleet auki? Molem­mis­ta olen saa­nut mait­ta­vaa ruokaa.

    Pai­de on pie­ni, maa­ta­lous­val­tai­sen Jär­va­maan kes­kus­paik­ka. Todel­la­kin, yksi hotel­li löy­tyy. Ja näh­tä­vyy­te­nä van­ha lin­noi­tusa­lue! Nuo­ri­so läh­tee Tal­lin­naan tai Tar­toon, kos­ka työ­paik­ko­ja ei pal­jon ole.

  2. Viros­sa puis­tot ovat oman­tyy­li­siä. Nur­mik­koa ja niin tuu­heas­ti leh­ti­pui­ta, että puis­tot ovat hämä­riä ja vil­poi­sia. Eroa tosi­aan on aina­kin Hel­sin­kiin ver­rat­tu­na, jos­sa raken­nus­vi­ras­to pyr­kii pitä­mään puut kuris­sa puis­to­ja kunnostamalla.

    Hel­sin­gis­sä puis­to­jen kun­nos­tuk­sen tar­koi­tus on avar­taa mai­se­mia, ava­ta näky­miä ja istut­taa puut­to­mia lyhyek­si ajet­ta­via nur­mi­koi­ta. Isoik­si kas­va­neet puut kaa­de­taan, luon­non­va­rai­ses­ti tai lii­an lähel­lä toi­si­aan kas­va­vat puut pois­te­taan, ja lopuis­ta puis­ta kat­kais­taan oksat tur­val­li­suu­den vuoksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.