Hotellini oli venäläinen; hyvin kulunut, mutta hienostunut, dekadenssia siis. Puulattiat ja portaat kuluneita. Olisi kulttuuriskandaali remontoida tämä nykyaikaiseen kuntoon. Illalla en valitettavasti päässyt sinne syömään, koska keittiö oli jo suljettu. Aamiaishuone oli aika erilainen kuin hotelleissa yleensä. Hämärä, kynttilöillä valaistu. Ruoka oli hyvin venäläistä ja lihaisaa. Ei oikein passelia pyöräilijälle, mutta muuten hyvää.
Edessä oli taas myötätuulipyöräilyä, tai niin siis päätin valitsemalla kohteekseni Paiden. Olisin voinut mennä myös sivumyötäisessä suoraan Tallinnan Via Balticaa. Se ihan on hyvä ajaa, olen ajanut sen ainakin kahdesti ellen jopa kolmesti. Aika yksitoikkoinen, mutta paljon huoltopisteitä, koska tiellä on paljon liikennettä.
Päätin siis lasketella lounaistuulen työntämänä koilliseen kohti Paidea. Vähän katselin jopa Rakverea (196 km), mutta tulin järkiini.
Koska näin matkasta muodostui aika helppo, päätin kiemurrella virallisen pyöräverkon mukaisesti. Se oli aika kivaa: pikkuteitä, jotka menivät kylien läpi. Myös hidasta, koska oli paljon lyhyitä pyörätien pätkiä, joita virallisesti on pakko ajaa, vaikka vähän ajan kuluttua pitää palata väistövelvollisena tielle – tai sitten pyörätie vain vaihtoi puolta. Torissa irtauduin kuitenkin pöyräreitistä, koska se kartan mukaan jatkui hiekkatienä, enkä erityisesti arvosta virolaisten tapaa tehdä hiekkateitä. Heti tuli rangaistus: päätie oli remontissa. Kuusi kilometriä asfaltista kuorittua, hyvin hitaasti poljettavaa tietä. Harkitsin jopa palaamista viralliselle pyöräreitille, mutta olin jo polkenut kolme kilometriä.
On tunnustettava, etten ole koskaan kuullut mitään Paidesta. Ehkä ei ole ollut syytäkään. Kaupungissa oli moderni hotelli, mutta kun kysyin, kuinka pitkään ravintola on auki, vastaus oli, että se on auki vain aamiasaikaan, eikä taajamassa ole yhtään muutakaan ravintolaa auki. Katastrofi! Pyörämatkailun suurin iloihin kuuluu illallinen, jossa kaikki maistuu, koska on hirveä nälkä ja jossa voi syödä kuinka paljon haluaa, ja silti laihtuu.
Kauhuissani lähdin ”keskustaan” katsomaan ainoaa auki olevaa kahvilaa Portaissa (kolmekerroksinen hotelli ilman hissiä, mitä tekevät pyörätuoli-ihmiset?) tuli vastaan toinenkin asiakas kantaen suurta vanhanaikaista kapsäkkia.
Päädyin ostamaan pizzakioskista pizzan hotelliin. Pizzaa odotellessani se hotellin toinen asiakas tuli samalle asialle. Hän oli saksalainen kauppamatkustaja, joka työskenteli amerikkalaisen yrityksen laskuun ja oli täällä työasioissa. Päivittelimme yhdessä tätä kulinaarista kastrofia.
Huomiseksi maanantaiksi on luvattu sadetta ja navakkaa itätuulta. Tämä matka onkin mennyt liian hyvin tähän asti.
Eikö edes Kreisi Trahter tai muutaman km päässä oleva Sämmi Grill olleet auki? Molemmista olen saanut maittavaa ruokaa.
Paide on pieni, maatalousvaltaisen Järvamaan keskuspaikka. Todellakin, yksi hotelli löytyy. Ja nähtävyytenä vanha linnoitusalue! Nuoriso lähtee Tallinnaan tai Tartoon, koska työpaikkoja ei paljon ole.
Eivät olleet. Sunnuntai-ilta. Kreisi Tracter oli mennyt kiinni klo 19.
Virossa puistot ovat omantyylisiä. Nurmikkoa ja niin tuuheasti lehtipuita, että puistot ovat hämäriä ja vilpoisia. Eroa tosiaan on ainakin Helsinkiin verrattuna, jossa rakennusvirasto pyrkii pitämään puut kurissa puistoja kunnostamalla.
Helsingissä puistojen kunnostuksen tarkoitus on avartaa maisemia, avata näkymiä ja istuttaa puuttomia lyhyeksi ajettavia nurmikoita. Isoiksi kasvaneet puut kaadetaan, luonnonvaraisesti tai liian lähellä toisiaan kasvavat puut poistetaan, ja lopuista puista katkaistaan oksat turvallisuuden vuoksi.