Paide – Tallinna

Aamu­palal­la kävi ilmi, että hotel­lis­sa oli kol­maskin asiakas.

Tarkoituk­seni oli polkea Tallinnaan. Sääen­nuste lupasi sadet­ta hyvin toden­näköis­es­ti. Luvat­ti­in län­silounaista tuul­ta ja olin menos­sa koil­liseen. Keskimäärin siis vinoa vas­tatu­ul­ta, jos menisin suo­raan. Polkupyöräys­täväl­lisem­pi reit­ti olisi yli 20 km pidem­pi. Se menisi ensin pohjoiseen (myötä­tu­uli) ja sit­ten län­teen (vas­tatu­uli)

Tähtäsin Lin­da Linen vuoroon klo 17, joten päätin men­nä suo­raan. val­tati­etä numero 2 pitkin, kos­ka muuten jou­tu­isin aja­maan kieli vyön alla ehtiäk­seni laivaan.

Kun näin val­tatie numero 2 muutin mieltäni. Se oli nelikaistainen moot­tori­tie, joka ei tosin ollut liiken­nemerkil­lä moot­tori­tiek­si määritel­ty, eikä ainakaan mikään liiken­nemerk­ki olisi kieltänyt sil­lä polkemista. Latvi­as­sa olen ajanut pitkän pätkän moot­tori­ti­etä, kos­ka muu­ta tietä ei ollut, ja niin muutkin tekivät eikä sitä ollut kiel­let­ty. Moot­toriteil­lä on lev­eät pinta­reet, joten pyöräil­i­jän kannal­ta ne ovat tur­val­lisem­pia, pait­si, että ulos­menevien ramp­pi­en kohdal­la on vähän stressaavaa.

Mut­ta ei se todel­la olisi ollut mitään laat­u­aikaa. Val­itsin sen pidem­män tien ja päätin, etten yritä ehtiä Lin­da Linen kyyti­in. Viimeinen laut­ta menisi klo 19:30, eikä siihen ehtimisessä ollut mitään ongelmaa.

Jos sade tai vas­tatu­uli kävi­sivät sietämät­tömäk­si, voisi hypätä junaan. Reit­ti meni use­assa paikas­sa ase­man läheltä.

Alus­sa meni oikein mukavasti sivumyötäisessä tuu­lessa. Eilisen myötä­tu­ulipäivän jäl­keen olin aika meneväl­lä pääl­lä muutenkin. Luvat­tu sade typ­istyi heikok­si tihkusateek­si, jos­ta ei ollut kastelemaan.

Seurasin pyöräre­it­tiä 2, mut­ta yhdessä kohdas­sa en huo­man­nut, että se erkaan­tui pikkuteille paikas­sa, jos­sa olisi ehdot­tomasti kan­nat­tanut seu­ra­ta mukana. Kart­ta on tehty vähän hämäävästi niin, että pyöräre­it­ti on piir­ret­ty pak­sul­la viival­la, jol­loin on todel­la vaikea havai­ta, että se eroaa pääti­estä, joka on merkit­ty paljon kapeam­mal­la väril­lä. Sik­si kään­nös pitäisi merk­itä maas­toon niin, ettei selvä voi olla huo­maa­mat­ta. Aika hyvin ne on kyl­lä yleen­sä merkitty.

Tässä maini­tus­sa kohdas­sa oli niin uut­ta sirotepin­taa, että sepeliä oli tie laidal­la kasoina eikä kaista­maalauk­sia ollut vielä tehty. Se oli todel­la hidas­ta ajaa, sil­lä edes auto­jen pyörien kohdal­la pin­ta ei ollut tasoit­tunut. Renkaitakin kävi vähän sääliksi.

Se vas­tatu­uli ei ollut paha. 24 km/h on paljon vähem­män kuin 34 km/h (ilman­vas­tus kas­vaa suh­teessa nopeu­den kuu­tioon!) ja met­sä suo­jasi paljon. Noin 30 km ennen Tallinnaa tie tuli aukealle paikalle. Eri­tyis­es­ti kohdas­sa, jos­sa tie on levitet­ty lento­ken­täk­si (Nato), piti men­nä pie­nil­lä ylämäki­vai­hteille tasamaastossa.

Olin ajatel­lut ajaa Nar­van maanti­etä sen sijaan, että lähtisin viral­lisen pyöräre­itin kanssa kiertelemään ranto­ja, mut­ta Nar­van maan­ti oli taas moot­tori­tiemäi­nen. Google Maps ker­toi, että sen vier­essä kul­kee eri­lai­sista tien­pätk­istä koos­t­u­va reit­ti ja val­itsin sen.

Aika erikoisia reit­te­jä jouduin polke­maan ja käyt­tämään paljon aikaa kar­tan­luku­un, kunnes löysin baanata­soisen pyörä­tien, joka suun­tau­tui suo­raan Tallinnaan. Tai niin siis luulin.

Vähän tien­vi­itan “Tallinn 12 km” edessä oli tämä.

Pyörätie vain lop­pui keskelle joutomaa­ta. Teekkar­i­hu­umo­ria? Mitä se tien­vi­it­ta Tallinn 12 km saat­toi tarkoit­taa? Mitä kaut­ta, kun tie ker­ran lop­pui? Paper­il­la ole­van suun­nitel­man mukaan?

Jotenkin onnis­tu­in luovi­maan eteen­päin. Kun suun­tasi kohden aurinkoa, pääsi aina lähem­mäs kohdet­ta. Välil­lä jouduin aja­maan sitä Nar­van maanti­etä pitkin, sitä kun ei ollut kiel­let­ty. Autoil­i­jat iloit­si­vat päätök­ses­täni vähän samal­la taval­la kuin Suomes­sa lätkän maail­man­mes­taru­ud­es­ta, joten annoin perik­si ja hakeuduin pois.

Puikkele­hdin venäjänkielis­ten ker­rostalolähiöi­den kaut­ta kohden sata­maa, jonne tulin hyvis­sä ajoin. Kun oli aurinkoista, oli help­poa ede­tä ”kom­pas­sisu­un­nas­sa”.

Reit­ti­ni oli neljä kilo­metriä lyhyem­pi kuin se viralli­nen pyöräre­it­ti, mut­ta var­masti hitaampi – mut­ta myös mie­lenki­in­toinen. Kun ei ollut kiire, tämä oli lähin­nä hauskaa, mut­ta käämit olisi pala­neet, jos olisi ollut kiire satamaan.

Palk­itsin itseni kol­men ruokala­jin illal­lisel­la laivassa.

Fan­tasti­nen mat­ka! 757 km ilman yhtään ren­gas­rikkoa, eikä sade­takkia pitänyt pan­na päälle kertaakaan!